!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pre-keikka info. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pre-keikka info. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Nyt mua kutsuu Helsinki

On The Rocks - huomenna. 21.00

Mukana touhuamassa (ennakkotietojen mukaan)
MC Joni Koivuniemi
Pirjo Heikkilä
Nickolay Antonov
Esa Zuban
Jarkko Repo
Christina Morero
Toni Jyvälä
Sasu Rauhala
Veli-Matti Puumala

Kaksi viimeisenä listattua ovat kait tekemässä ensimmäisiä keikkojaan, joten mielenkiinnolla tulen taas seuraamaan millaista komiikkaa lavalta heitellään vai heitelläänkö lavalle vain teräviä tavaroita.

Itse keräilen settiini kevään aikana syntyneitä uusia ideoita ja viimeisimpien keikkojen onnistuneita juttuja - Rocksissa tullut heitettyä varmaan kaikki "hyvät" juttuni. Pitää vielä huomenna katsoa muistiinpanoista mistä siellä on tullut puhuttua.

Sitten loppuukin rutistus kesäksi ja pääsen hiomaan sitä olemustani lavalla, aggressio löytyy jo paljon paremmin. Riippuu kyllä yleisöstäkin kuinka hyvin sytyn liekkeihin ja toisinaan sitä palaa kokonaan loppuun jo ensimmäisen jutun aikana ja sitten onkin valmista poltettua kauraa haudattavaksi siihen kuoppaan, jonka itselleni kaivoin.

Huomenna siis Helsinki. Mukaan matkaan lähtenee varmaankin taas pari kaveria vittuilemaan siitä, että en osaa mitään - se on niin vitun kiva aina kuulla. Ei pääse vahingossakaan jalat irti maasta.

Eli jokainen nyt Rocksiin katsomaan standuppia, paljon uusia juttuja varmastikin tiedossa ja paljon hupia jokaiselle.

Myös Nickolay on lavalla!

Ja Jyvälän Toni!

ja JARKKO REPOOOOOOO!

sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007

Yksi Bar-Shotti, naurulla kiitos

Tänään on aika standupin, treeniklubia Lahdessa. Sinne siis - jokainen, nyt heti. No ehkä kannattaa odottaa iltaan asti - 20.00 on hyvä aika olla viimeistään paikalla.

Uudet juttuni ovat pyörineet päässäni - ei niistä taas saa mitään tolkkua. Nyt on ollut sen verran taukau lavalla olosta, että on jälleen perin odotteleva fiilis, jopa hieman stressaava. Huomenna alkaa myös työt kuukauden sairasloman jälkeen, joten saattaa sekin aiheuttaa häiriöitä ajatteluun.

Uudet jutut ovat toimineet epävirallisissa yhteyksissäö kohtuullisen hyvin. Mutta kavereita ja muita tuttavia ei kannata pitää ainoana testi-yleisönä, paras tieto tulee aina kertoessa jutut keikalla. Ensimmäisellä kerralla saattaa juttu olla täysin paska, mutta kun sitä uskaltaa pari kertaa kokeilla uudestaan ja hio, niin sehän saattaa toimia. Siinä sitä onkin standupin ihanuutta, koskaan ei tiedä varmasti onko uusi juttu hyvä ja jopa jokaisella keikalle on aina riski siitä, että homma ei toimi.

Treeniklubilla saa mokailla ja sen semmoista, mutta meni viimeisin kerta sen verran katastrofaalisesti Shotissa (olisinkohan ollut 3,5 minuuttia lavalla, nauranut itse kokoajan ja yleisössä oli pari tyttöä jotka myös nauroivat, muuten aika kuollutta), että tänään olisi hyvä saada revittyä vähän parempaa materiaalia.

Ei mitään tietoa siitä onko muita tulossa tänään, toivottavasti nyt edes joku on MC:nä. Keikan jälkeen sitten taas raportointia siitä miten sujui ja kuoliko kukaan.

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

Vain vähän sanottavaa

Niinhän siinä tietenkin kävi, että en kerinnyt kunnolla kasaamaan illan settiä - juuri parhaillaan siis pakerran sen parissa ja samalla typoilen näitä blogauksia. Aamupäivä meni Helsingissä työpaikkahaastattelussa - pakkohan se oli mennä, kun oli hyvä paikka kyseessä. Tai siis on edelleen, mutta saa nyt nähdä, mitä mä teen isona.

On muuten yllättävän absurdia kuinka erilainen ihminen on eri tilanteissa. Päivällä kapitalistinen liikemies ja illalla vieläkin kapitalistisempi amatööri koomikko. Toivottavasti ei mene "roolit" sekaisin - kyllähän noi kummatkin on aitoa JRepoa, mutta korostavat vain hieman eri piirteitä persoonassa. En mä lavalla ole missään hahmossa, mutta kyllä se on kärjistetty olemus kuitenkin.

Tänään mulla ei ole mitään sydäntä raskaampaa sanottavaa, koska on ollut kiire ja ajatteluun ei ole ollut aikaa. Ei saisi olla kiire, mutta tänään on ollut. Pahoitteluni. Muun kiire ei tarkoita sitä etteikö mulla olis aikaa vaan sitä, että mulla ei ole aikaa olle tekemättä mitään. Tänään on aika uponnut jäävuorten seassa ajellessa (siis noin niin kuin kuvainnollisesti) - liikenteessä ei koskaan voi tietää varmuudella mitä toinen aikoo tehdä seuraavaksi. Vaikka se pitää aivot käynnissä, niin toisinaan sitä ihmettelee kuinka älyttömiä tempauksia ihmisillä on liikenteessä. Tänäänkin eräs autoilija ajatteli pistää lukkojarrutuksen edessäni kun vastaan tulevien kaistalla oli paloauto...en tiedä vielä miten se häiritse sitä edellä ajanutta autoa, kun välissä oli kuitenkin parin metrin levyinen "viher"kaista.

Ehkä se autoilija edessäni pelkäsi paloautoja ja sai shokin. Ei voi tietää.

Jos siis olet tänään tehnyt lukkojarrutuksen nähtyäsi paloauton - TUNNUSTA.

Illan keikan pariin nyt sitten, kiitoksia seurastanne, seuraavaan kertaan.

tiistaina, helmikuuta 27, 2007

Mainostuloja

Huomenna on the Rocksiin keikalle. Ajattelin jo tänään päättää 10 minuuttisen minkä heitän ja harjoitella sitä. Saapi nähdä vaikuttaako yhtään esityksen sujuvuuteen. Voi olla, että kadotan tyystin otteen liian hyvin harjoiteltuani - sen tietää sitten. Amatööreillä on se mahdollisuus, että ei aina tarvitse onnistua, voimme kokeilla vapaammin ja etsin niitä omia rajojamme ja ehkä - ehkä - löytää keinoja joilla teemme itsestämme yhä parempi standuppaajia.

Tänään on aika kiireinen päivä, joten saa nähdä kerkiänkö tuon setin kasaamaan kuinka hyvin. Teen parhaani ja sekin on jo todella vähän.

Olen tässä jo useamman päivän pyörittänyt mielessäni tapoja miten voisin aloittaa - yleisö "päättää" nopeasti pitävätkö he koomikosta vai eivät - on pakko voittaa heidät nopeasti puolelleen. Mulla on ollut erilaisia aloituksia käytössä noin kolme vakiota ja niistä olen nyt yrittänyt miettiä, mikä toimii parhaiten millekäkin yleisölle.

Juttelin eilen taas yhden potentiaalisen asiakkaan kanssa ja vaikuttaa siltä, että vaikka amatöörinä tätä teenkin, niin silti kysyntää on - voi tietenkin johtua hinnoittelustani. En nyt ehkä kaikkein halvin ole, mutta edullinen kuitenkin. Yksityiskeikoille otan myös aina mukaan "konsultti-Jarkon" ja muokkaan materiaaliani ja kirjoitan juttuja vain kyseiselle kohdeyleisölle. Viehän se aikaa ja en mä tuntipalkoille pääse, mutt akuten sanoin - olenhan amatööri.

Lavalle en kuole, joskus on ehkä ollut liki, mutta enemmänkin se on sitä, että jos jutut ei toimi ja osaan lukea yleisöstä sen, että mun suunnittelemat loputkaan jutut ei tule toimimaan, niin kyllä mä lopetan sen keikan siihen - klubikeikan siis. Vedän loppuun yhden pelastuksen (riippuu yleisöstä, aika usein ollut nyt käytössä eräs juttu, joka kulkee muisti-sanalla "Ali") jotta jää seuraavalle koomikolle helpompi työsarka.

Yksityiskeikoilla ei tuota ongelmaa pääse syntymään, kun etukäteen kerkiän miettimään ongelmakohdat ja repimään niihin siis ratkaisutkin. Sen takia en mielelläni ota yllätyksellisiä keikkoja "heti huomenna". Se on valitettavan totta, että suurin osa spontaaneista jutuista on oikeasti pitkään suunniteltuja ja etenkin mulla nykyään yhä enemmän käytössä oleva "yleisön äänen" käyttäminen on aina etukäteen mietittyä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Jim Gaffigan, joka saattaa heittää eri äänellä "yllättäen" yleisön mielipiteitä; "he is so pale" ja vastaavia aika alkuvaiheessa, jotka liittyvät ulkoiseen olemukseensa.

En tiedä mistä mulle se tapa tuli - mutta ainakin se sopii mun tyyliini, joten sitä pyrin myös kehittämään. Siinä on juuri se, että sen heiton pitää kuulostaa spontaanilta tai muuten yleisö ei sitä "osta".

Voi olla että olen täysin hakoteillä, metsässä, hangessa, ulkona kaukana poissa, mutta tuo onkin mun omaa järkeilyä ja sillä on harvoin pitkälle päästy.

Ai niin, taas oli käyty lukemassa sivuani eri mainostoimistojen toimesta - palkatkaa jo mut! Teen halvalla huonoa ja kalliilla vielä huonompaa! Olen virtuoosi, enää pitää keksiä missä. Asetan trendejä - se mitä mä teen on nopeasti ei-trendikästä. Ottakaa yhteyttä ja katsotaan miten voimme tuhota teidänkin toimistonne maineen.

Joku oli myös tullut googlesta sivuilleni hakusanoilla "kova teini porno" - aha. Onkohan mun sivu ollu hakutuloksissa kovinkin ylhäällä. Lisäksi edelleen tätä blogia tulee tarkkailemaan viikottain pair ihistä, jotka etsivät tietoa halogeeni-valaisimista, ei olisi pitänyt kirjoittaa niiden vaihtamisen mahdottomuudesta mitään. Kohta varmaan kansainvälinen halogeeni-liitto exterminoi minut.

Ja toi sana ei sitten lapset ollut hyvää suomenkieltä. Älä ota oppia. Extermination on englantia ja tarkoittaa yksittäisen populaation osan tuhoamista tappamalla - yleensä sana "genocide" on käytössä kun tarkoitetaan ihmisiin liittyvää tekoa.

Huomenna siis kaikki on the Rocksiin, siellä on loistavia koomikoita esiintymässä ja minä.

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Sanastoa jotta sinäkin ymmärtäisit

Tuli tuonne www.koomikot.com päiväkirjaan kirjoitettua lähes asiaa tänään, etenkin se osuus kun käsittelen Sarasvuota Jeesuksena - se on asiaa.

Mutta uskonnoista piittaamatta jatkan nyt tänne hieman samalla linjalla ja ylennän itseni sofistien joukkoon ja esitän samalla retoriikalla kuin toisessakin päiväkirjoitelmassani.

Se mitä sanon ei välttämättä ole totta, mutta pitäisikö sen olla? Eikö se riitä, että esitän asiani vakuuttavasti? Ja jos jokainen uskoo, niin eiköhän se asia sitten lopulta ole kuten minä olen sanonut. Eli eihän se Sarasvuo Jeesus ole, kun ei ole ainoa poikani.

No niin, se siitä messias-kompleksista tällä kertaa.

Sivistyssanat on mukavia, koska niitä käyttäessä voi kuvitella olevansa muita parempi ja jokainne lukija kuvittelee kirjoittajan luulevan olevansa muita parempi. Loistavaa.

Kun teen taiteita tähtään dadaan. Kun teen standuppia tähtään "whatthefuck"-fiilikseen - minusta se on samaa kuin dadaismikin. Pyritään rikkomaan sääntöjä ja lopulta koko idea kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja siitä itsestään tulee taidetta, vaikka pyrkimys oli olla mahdollisimman epätaiteellinen.

En mä tiedä mistä mä puhun, mutta kunhan nyt puhun. Retoriikkaa!

Vai dialektiikkaa, kysymyksiä vielä vastausten jälkeenkin. Kysymyksiä suoraan aivokuorelle - jatkuvalla syötöllä. Minusta on kiva olla eristikko ja repiä irti reductio ad absurdumeja joka paikasta.

Ha haa olen fiksumpi kuin keskiverto tuhatjalkainen!

Jokaisessa ammatissa on oma slanginsa. Myös standupin parissa on joitakin omia termejään, vähän, mutta kuitenkin. Ihan perussanasto ohessa, jotta sinäkin voit päteä katsomossa ja selittää kavereille, miksi koomikot nauroivat jollekin heitolle ja yleisö ei.

MC: Master of ceremony, eli illan isäntä, sama termi käytössä useilla aloilla'

HL: Head Liner, pääesiintyjä

Lineup (lineuppi): Esiintyjälista/esiintymisjärjestys, MC aloittaa illan ja saattaa olla koomikoiden väleissä
ja käynnistää myös toisen puolen, HL yleensä viimeisenä

Puoli: Lähes aina ilta jakaantuu kahteen osaan. Ekaan ja toiseen puoleen. Kätevää. Välissä on tauko (yllättävää)

Tauko: se on siinä välissä

Kuolema: Koomikko menee jumiin, ei toimi, hiljaisuus käsin kosketeltavaa, ei toivottavaa, mutta sattuu varmaan jokaiselle ainakin kerran - pelottavaa.

Kuoppa: Sitä voi kaivaa itselleen. Esim illan voi aloittaa haukkumalla yleisön - vaikeaa päästä kuopasta pois ja saada yleisö takaisin puolelleen - jos kaivaa tarpeeksi ison kuopan, niin siitähän tulee hauta, eli kuolema

Setup (setuppi): jutun aloitus, voi olla lyhyt tai pitkä, mitä pidempi sitä parempi pitää punchlinen olla

Punchline: jutun lopetus, mielellään hauska, se kun sattuu olemaan standupin idea. Yleensä kääntää jotenkin asia uuteen valoon tai on muuten yllätyksellinen. Hyvällä setupilla voi olla monta punchlinea.

Pelastus: Juttu ei toimi, mitä tehdä - kerro siitä yleisölle. Tai pelasta muuten juttusi. Hyvällä koomikolla on useita eri tekniikoita pelastaa juttu.

Juttu: setuppi+punchline+mahdollinen pelastus

Onelineri: yhden lauseen setuppi ja punchline

Deadpan: me likes, mie tykkään. Eli komiikan muoto, jossa esittäjä ei osoita mitään tunteita, eli juttu kerrotaan ilman minkäänlaista eläytymistä. Jo edesmennyt Mitch Hedberg oli loistava ja yksi harvoista nais-koomikoista joista pidän, Sarah Silverman, edustaa myös tätä kategoriaa. On tietenkin olemassa useita eri tyylejä, mutta nostin nyt yhden esimerkiksi

Nyt pitää keskittyä hetki illan keikkaan. Helsinkiin pitäisi itseni siirrellä ja englanniksi tosiaan juttuja kertovan. Eiköhän tämä ääni kestä yhden keikan ja sitten kaadun kuolleena maahan - voittajana.

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Ajatuksia kielestämme

Kielemme on nokkela. Tai siis sitä on helppoa käyttää nokkelasti, onko se siis nokkelaa jos se on helppoa? Useilla sanoilla on monitahoisia merkityksiä, tottakai muissakin kielissä on, mutta tämän kotimainen on siten mielenkiintoisempi, että voi etenkin leikkiä yhdyssanoilla ja myös sanajärjestyksellä.

Kielessämme on helppoa jättää yllätys loppuun kun ei ole mitään pakottavia sanajärjestyksiä olemassa.

Mutta vaatiiko se jotain lahjakkuutta. Tänään olen pohtinut sitä, että voisiko kuka tahansa kirjoittaa standuppia. Esittäminen vaatii varmastikin jotain osaamista, mutta entä se materiaali itsessään. Minulle, toisin kuin käsittääkseni muille, on helpompaa tuotta materiaalia kuin mitä sen esittäminen on. Tottakai nautin lavalla olosta, mutta mieluiten sitä vain esittää uusia juttuja, kun vanhojen juttujen kertomisesta ei saa oikeastaan mitään irti.

Siksi minulla on tapana väheksyä kirjoittamisen taitoa ja kuvitella, että siihen kykenee kuka tahansa. Sitten luen pari keskustelua suomi24.fiistä ja olen varma, että edustan maamme parhaimmistoa tekstin tuottamisen suhteen.

Kielemme on kuitenkin helppoa niille, jotka sitä puhuvat äidinkielenään. Sama ei välttämättä ole tilanne englantia puhuvissa maissa, koska kielen hienoudet eivät välttämättä aukea heille koskaan, johtuen osittain koulutuksen heikosta tasosta. Meille jokaiselle pitäisi siis olla itsestään selvää miten tuottaa soljuvaa ja nautinnollista tekstiä, jonka lukeminen on helppoa, mutta avartavaa.

HELPPOA!

Tiedä sitten pystynkö itsekään siihen.

Pitäisiköhän hakea töihin jonnekin, missä pitää tuottaa paljon materiaalia ja sitä saisi esittää jonkin median kautta. Tottakai standup on edelleen se ykkös-suunta, mutta voisi olla erinomaita tehdä ihan päiväntyönä jotain sellaista, joka tukee kehitystä. Tietenkin nyt komiikkani lähtee siitä, kun yhdistelen kapitalismia ja muita itselleni tuttuja maailmoja siihen, mitä muut kokevat arjessaan päivittäin.

Ehkäpä komiikkani taso laskisi jos tekisin pelkästään tätä jatkuvasti. Pitää miettiä, pohtia, tuumailla ja ajatella asiaa hieman vielä.

Huomenna keikalle vanhainkotiin, mun on pakko keksiä jotain nasevaa sanottavaa sinne, jotakin joka kalskahtaa vanhojen ihmisten korviin yhtä muikeasti kuin Mannerheimin astelu. Tai sitten arvostan vanhuksia ja heitän heille perussettini ja luotan siihen, että he jos ketkä ymmärtävät maailmaa.

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Keksisit nyt edes joskus hyvän otsikon, jookos

Perjantaina keikalle vanhainkotiin. Harvinaisen stressaavaa, kun tuo asettuminne yleisön asemaan on sen verran vaikeaa. Mulla on kyllä mielessä monta, ei niin hyvää tapaa aloittaa keikka:

- Oikein hyvää aamupäivää, minä olen amatööri stand up -koomikko Jarkko Repo ja minä teen standuppia vielä kuolemannekin jälkeen

- Tervehdys, onko teistä kukaan hereillä

- Pelkäsin, että jos myöhästyn, niin puolet teistä on jo kuollut

- Ha haa, tästä tulee paska keikka, mutta esiintyjän kuolemisen sijaan se sattuukin teille

- Irtoaako täältä keikan jälkeen pillua? Vähäniemi (tilaaja) lupas!

Joten taidan viettää loppuviikon miettien hyviä tapoja olla tekemättä keikkaa, vaikka tietenkin sen teen. Noista aloituksista jo huomaatte, että olen täysin hakuteillä perjantain suhteen. Mun pitää aloittaa sillai pehmeästi, teen varmaan aika paljon samanlaista settiä kuin mitä heitin lauantaina Tuusulassa. Tuusulan alkoholisoituneet katsojat vertaantuu todella hyvin vaippaikäisiin.

Jotain pitää kyllä kehittää tuosta elinkaaresta, vaipasta vaippoihin ja sitten hautaan. Mielelläni kekisin myös jotain hautajaisjuttuja, mutta mun hautajaismokat on sen verran pahoja, että ei niitä ilkeä kertoa. Mulla on tapana nauraa hautajaisissa.

Ihan vaan sille kuolleelle - ja positiivisessa hengessä.

Kaikki ei arvosta.

Kyllä siitä tulee hyvä keikka, älä Vähäniemi pelkää.

Mun kahvi on kylmää. Tänään ei sitten mene mikään putkeen. Ja kohta pitää lähteä palaveriin jonnekin Sombrerolle (lue Somero). Lainkaan en tiedä, mitä siellä sanon tahi mitä teen - mutta voin laulaa: MA TULIN VOITTAMAAN!

Joo oin eilen taas salibandy-treeneissä. Joukkueeni hävisi, eiku ihan oikeasti. Pelin jälkeen on ollut tapana jauhaa pelistä, mutta jokainen mun joukkueen pelaaja katosi kuin mielenkiintoa Lostia kohtaan.

Nää mun kirjoitelmat alkaa muistuttaa aamu aamummalta (vrt. päivä päivemmältä) Aliaksen juonta - ei mitään tolkkua ja vaikka olisitkin seurannut alusta lähtien, niin et silti tajua mitään.

Huomiselle.

lauantaina, helmikuuta 10, 2007

Luovuus, väsymys ja illankeikka

Eilen oli perjantai ja tuli taas tehtyä sitä, mitä nyt nuoret miehet perjantaisin tekevät; parannettua maailmaa tee-kupposen äärellä. Se on niin helppoa, kun voi tehdä kaikesta parempaa vain jauhamalla jo satoja kertoja esitettyjä ajatuksia. Sitä on niin varma kaikesta aina öisin, että eihän sitä omaa puhetta kehtaisi edes kuunnella selvinpäin ollessa...eiku mähän olin selvinpäin yöllä.

Mikä siinä on, että öisin sitä heittää ilmoille niin huonoja juttuja ja niiden typeryyden tajuaa vasta aamunvaljettua. Vai olisiko sittenkin niin, että arki painaa päälle ja ihanan kevyet ihmiseloa ylennöivät ajatukset painuvat syvälle ja se kuka niistä puhuu on joko mielenterveys-potilas tai Jari Sarasvuo.

Ehkäpä luovuus on rajojen ylittämistä, tai siis onhan se, mutta voiko ajattelun luovuus olla myös samalla kaavalla syntyvää. Näkemys jostakin asiasta kulmasta, jota muut eivät ole ottaneet huomioon. Voisin ainakin luulla asian olevan niin, joten tietenkin sen täytyy niin olla.

Väsyttää.

Pitäisi juoda kahvia.

Illalla keikka tulossa ja mä puhun paskaa jostakin luovuuden ylevistä tuulista, joiden alla pitää liikkua, että eivät sosiaali-demokraatit saa vihiä siitä, että minuun olisi voinut tarttua ripaus erilaisuutta.

Keikka.

Tärkeä keikka, ei tulisi mokata. Pitäisi olla taas itselleni uusia kasvoja takahuoneessa (jos nyt siellä on sellaista, ensimmäinen kerta Ravintola Pikku Ellissä i Tuusula). Väsyttää ihan saatanasti ja juuri peruivat kaikki mukaanlähteneet (huom. imperfekti) mukaanlähtönsä, joten itsekseni köröötän Lahdesta tuon n. 45 minuuttisen ajomatkan.

Ei mitään valmiina setin suhteen. Voisin heittää jotain tämän suuntaista:
Hirvi
Susi
Koira
Suklaa
Las Vegas
+ muutamia one linereita (päätän siihen, mikä toimii hyvin)

Ei jaksaisi lähteä. Ensimmäinen kerta. Olen ollut kipeänä nyt nelisen päivää ja tänään aamulla olin pelaamassa kolmen ottelun salibandy-turnauksessa, joten energiat on aivan lopussa. Ei paras lähtökohta illalle.

Kirjoittelen taas huomenna illan sujumisesta.

Toi luovuus bullshitti liittyy juuri näihin fiiliksiin. Sitä kokee olevansa aivan helvetin huono ja teennäinen aina väsyneenä, vaikka muiden mielestä onnistuisikin heittämään kohtuullisen keikan.

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Älä koskaan tunnusta

Sitä voi tehdä virheitä ja mokailla, mutta jostain syystä sitä ei pitäisi tunnustaa yhteiskunnassamme. Silti, ainakin minun mielestä, ne ketkä uskaltavat tunnustaa virheensä ovat kaikkein vahvimpia.

Liittyykö tämä mitenkään standupin maailmaan. Ehkä - tai sitten ei. Voi olla, että revin loppuun taas jonkin elämää komeamman kaneetin ja sillä sitten vien lukijan takaisin alkuun ja lukija kokee tulleensa viisaammaksi, tai sitten ei. Ehkä.

Virheistä oppii ja jos ei opi, niin tuppaa kuolemaan nuorena. Virheistä ei voi kuitenkaan oppia jos niitä ei tunnusta edes itselleen. Ehkäpä suurin vaikeus onkin myöntää itselleen, että on tehnyt joitakin valintoja, tekoja tahi vastaavia, jotka ovat johtaneet epäonnistumiseen.

Lapsille opetetaan koulussa tasapäistämistä, joten virheiden teko ja niistä oppiminen on mahdotonta. Lapset eivät saa olla lapsia ja ymmärtää luonnollisesti sitä, että jokainen on erilainen ja jos joku toinen pystyy johonkin, niin välttämättä itse ei kykene. Amerikoissa leviää sellainen ajattelu, jossa lapsia pyritään suojelemaan "eri-arvoisuudelta", jopa niin raskaasti, että lapset eivät saa urheilla. En minäkään ymmärrä lasten huippu-urheilu treenausta, mutta kyllä minä itsekin potkin jalkapalloa skidinä ja tajusin ihan hyvin sen, että joku toinen on minua parempi siinä ja joku toinen huonompi.

Mutta edes islloin sitä ei oikeastaan saanut sanoa suoraan. Olimme jo käsittäneet sosiaali-demokratiasta sen verran, että emme saa väitää ketään toista paremmaksi ja emme todellakaan aa myöntää tehneemme virhettä. Jos jokin epäonnistui se oli tuomarin, kentän, sään tai ehkä jopa jumalan (kun en siihen usko, niin trkoitin nyt siis mitä tahansa jumaluutta) syytä.

Mutta eihän se ole tervettä. Vain silloin, kun ihminen itse kantaa vastuun teoistaan voi hän niistä jotain oppiakin. Eilen oli saatanan hyvä standup ilta Old Anchorissa. Minä halusin ensimmäisenä lavalle, koska se on haasteellinen paikka. Onnistuin, oli erinomainen fiilis - minä onnistuin, olin ehkä parempi kuin joku muu ja joku toinen olisi varmasti ollut minua parempi. Pointti oli kuitenkin se, että se olin minä, joka sen teki.

Muutkin esiintyjät onnistuivat eilen - oli erinomainen ilta. Kukaan ei syytellyt säätä, jumalaa tahi tuomareita. Jokainen kantoi itse vastuun. Huonon illan jälkeen sitä helposti väittää yleisön olleen liikaa tai liian vähän - ehkä sitä oli juuri liian oikea määrä ja meni keskittyminen. Kuitenkin huonon illan jälkeen sitä olisi kyettävä tunnustamaan se mahdollisuus, että itse on tehnyt virheitä.

Eilen salibandy-joukkueemme voitti ensimmäistä kertaa. Koskaan emme ole tappioiden jälkeen syyttäneet tuomareita yms - eilen sitten väitimme, että peli meni miten meni ainoastaan tuomareiden takia. Ehkäpä nyt muutkin joukkueet tajuavat, että se miten peli sujuu on vain ja ainoastaan itsestään kiinni. Tai sitten muut pitävät joukkuettamme ryhmänä idiootteja, joka kyllä sekin olisi kohtuullisen hyvä määritelmä.

Kanna vastuu teoistasi, opi virheistä ja ole ylpeä onnistumisista. Me emme ole samanlaisia, jos olisimme, niin maailma olisi juuri niin tylsä kuin sosiaali-demokraattisen puolueen puheenjohtajistokin.

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Katosi kuin kuollut ruumiiseensa

Tänään pitäisi sitten matkata Old Anchoriin Helsinkiin. Mukaan lähtee pari kaveria, jotka eivät ehkä koko ajomatkaa vittuile tästä "ammatti"valinnasta. Ei sitä loputtomiin jaksa ei kannustavia kavereita kuunnella. Tänään ehkä parempi ryhmä kasassa. Ehkä. Kerron sitten myöhemmin miten sujui.

Nyt on rankka pelko illan keikasta, mukaan lähdössä kavereita, jotka eivät ole mua nähneet lavalla ja mun jutut on kaikki uusia (treeniklubihan tuo Comedy Club Rööperi-ilta).

Nyt yritän löytää inspiraatiota kuuntelemalla pitkästä aikaa kotimaista pop-musiikin helmiä, eli Ismo Alangon hittejä. Vituttaa kun joku on minua parempi sananheiluttaja, mutta pakko sitä on ihailla noita sanoituksia ja kaikkea sitä nerokkuutta, joka niissä on taustalla. Seuraavana pyörähtää seinille tanssimaan Jarkko Martikaisen YUP-yhtyettä maalailemaan mustia seiniä hieman valoisammiksi.

Nämä seinät on oikeastikin mustat, onhan tämä kotiteatterihuone.

hetki, ajatus juoksentelee nyt ihan liian kaukana

piti olla jokin naseva juttu, joka yhdisti komian symbolisesti: Arja Alho, murheen alho, Alko, "alko", ja "alko". Se olisi varmaan ollut ihan vitun hyvä juttu. Mutta se karkas. Alko-sana on niin ihanan monipuolainen, että sitä voi kivuta ylemmäs jatkuvasti.

Kaunista.

Mutta nyt annan Alangon Ismon värittää värityskirjaansa verellään ja suuntaan katseeni toisaalle. Vai suuntaanko. Pitäisikö metsästää toi ajatus Arja Alhosta vai ei, toisinaan sitä ei tiedä oliko ajatus hyvä vai ei ja jos se ajatus juoksee itsensä maitohapoille liian aikaisin, niin en koskaan saa tietää laatuaan - sekös minua vituttaa. Joskus ajatus tekee kotimaisen urheilusankarin teon ja nostaa itsensä asfaltin pinnasta asfaltti-ihottuma poskessaan ja juoksee takaisin kierroksen maaliviivalle, josta sen noukin - yleensä totean, että se ei ollut sen arvoista.

Joskus ajatus on kauniimpi ja yhtä hauras kuin seksi vastarakastuneiden nuorten välillä. Silloin voisin väittää itkeväni, mutta yleensä vain kohautan olkiani ja jatkan ajatusvirran huuhtomista ja pistän sen hipun piiloon takaraivoon josta nostan sen esille, kun on sen aika. Yleensä silloin ihmiset nauravat. Yleensä. Se on kaunista katsottavaa, ajatus lipuu liikkeelle ja saavuttaa kielen pinnan - kohta nousee tunnelma kattoon. Ajatus saapuu kuulijansa kuuloelimille ja aiheuttaa hämmennyksen tunteen - mitä vittua - ja sitten on pakko nauraa, koska jokin alkukantainen käsky aivoissamme niin pakottaa tekemään.

Kaikki tämä lähti vain ajatusvirrasta, ajatuksesta, joka yritti karkuun, mutta päätyi kuitenkin vaskoolille. Sieltä piiloon kuin parhainkin aarre ja sitten pankkitiskille virkailijan eteen lainanlyhennyspäivänä. Ilo on suurta, ilo on hetkittäistä ja kuten kullanhuuhtojan on huuhdottava ilonsa on minun jatkettava jatkuvaa työstämistä ja metsästettävä ne Arja Alhot mielestäni ja pistettävä piiloon, kunnes niiden aika on tullut.

Minulle komiikka ei ole sitä, että on hauska, eikä se ole sitä, että on jotenkin erilainen tapa kertoa asioita. Minulle komiikka on ajoitusta.

perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Ei mitään sanottavaa

Huomenna isken saatanan hyvän keikan Old Anchorissa Helsingissä. Comedy Club Rööperi-illoissa on yleensä sujunut ihan hyvin, joten huomiselle otan mukaan setin lähes ainoastaan uusia juttuja, saatan jopa esiintyä itselleni poikkeavassa asustuksessa (siis siten poikkeavassa, että en yleensä pidä muuta kuin pukua kun olen ulko-ovesta ulos astunut).

Saapi nähdä.

Aurinkolasit taitavat tästä lähtien pysyä päässä aina. Pitää kehitellä vain satoja tapoja selittää, miksi ne päässä jollaavat. Yleisin vastaukseni on se, että olen vampyyri ja toiseksi yleisin se, että kysyjän älykkyys sokaisee minut. Näitä tulen tuskin käyttämään lavalla ollessani.

Huomiselle uutta settiä luvassa. Puhun varmaankin koirista (yllättävää), vaatetuksesta ja tietenkin omasta elämästäni ja syistä sille, miksi teen standup-komiikkaa. Pyrin ehkä lavalla ottamaan näihin asioihin jotenkin koomisen näkökannan.

Eilen oli tosiaankin sen verran raskauttava päivä, että hyvä etten ole vielä tänäänkin raskaana. Voi olla keventäviä ja raskauttavia asianhaaroja. Haaroistahan ne raskaudet yleensä saa alkunsa.

Nyt on asenne huomiseen keikkaan "TAHTOO NYT JA HETI", eiköhän se siitä muutu epätoivoiseksi väkertämiseksi vielä ennen huomista iltaa. Huomenna siis kaikki: Old Anchor, Helsinki, paikalle joskus kahdeksaksi - ilta alkaa yhdeksältä.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Vaalikone

Kävin täyttelemässä MTV3:n vaalikoneeseen, jotta löytäisin "SEN OIKEAN", ketä äänestää. Taitaa taas mennä ääni sillä perusteella, että tukee "omaa ehdokasta", vaikka erimielisyyksiä löytyykin. En löytänyt yhtään itselleni sopivaa ehdokasta, joka olisi ollut sitä mieltä, että rikostuomioita ei pitäisi tiukentaa (mikään fakta, kun ei osoita sellaisen päätöksen järkevyyttä).
Noh, kaipa sitä on sitten joskus itse pyrittävä, että on sopiva ehdokas. Tähän mennessä olen kyllä jättänyt äänestämättä itseäni esim. silloin, kun olin kunnallisvaaleissa ehdokkaana - meni aika tiukille etten joutunut varamieheksi.

Miksi koomikot eivät hae eduskuntaan? Miksi Krisse ei jo tee vaalityötä seuraavia vaaleja varten (näihin ei oikein enää kerkiä)? Kyllä koomikoista löytyy parempi poliitikkoja kuin esim. surullisen kuuluisa Tony Halme. Itse ainakin antaisin ääneni aika monelle koomikolle.
Pyrkikää nyt sinne stanan eduskuntaan seuraavalla kerralla, että on edes joku ketä äänestää, tai sitten mun on pakko mennä sinne ja sitä te ette halua.

Ai niin ja huomisen yksityiskeikkaan en ole vieläkään repinyt mitään huumoria mistään. Vituttaa. Jos vaikka kirjoittaisin pienen kauniin runon. Katsotaan mitä syntyy.

Pieni Kaunis Runo
vaalikone raksuttaa
kohta jo tuloksen sä saat
ken on äänesi saava
voi kun et malta odottaa
vaalikone raksuttaa
ketä vittu kiinnostaa
kaikki
kaikki
samaa paskaa vaan

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Pakko runoilla, kun en muutakaan voi

Perjantaina lävähtää yksityiskeikkaa suoraan nassuun. Pitäisi kehittää jotain hauskaa sanottavaa ja yrityskouluttaja, -valmentaja ja -konsultti-taustani estää minua heittämästä mitään ilkeämielistä liittyen ulkoistamiseen yms. jotka ovat asiakasyrityksen tilaa kovin lähellä.

Mutta jotain on pakko kehittää, jotta ihmiset nauravat ja asiakas on tyytyväinen, otanko tämän liian tosissani vai mikä minussa on vikana, kun tämä on ottamassa minusta yliotteen. Pitää vaan rauhoittaa hieman ja uskoa siihen, että hallitsen perjantaina n. 80 päisen yleisön, jonka eteen pääsen aivan liian aikaisessa vaiheessa, n. 18.30 paikkeilla - ei edes suomi-pojan päähän viina uppoa 30 minuutissa (18.00 alkaa heille tarjoilu, joka on kyllä kuulemma riittävä...).


Aikaisempi kunnollinen yrityskeikka meni putkeen, nyt tähdätään siihen, että saan vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset nauramaan itselleen ja käsittämään sen, että elämä jatkuu, vaikka kaikki menisi päin vittua.


Niin se on minulla itsellänikin jatkunut.


Tietääkseni.


Mutta huomenna jäänee aikaa keskittyä setin kasaamiseen ja yleiseen harjoitteluun. Tänään meni koko päivä turhissa palavereissa ja sähköposteja kirjoittaessa. Ehkäpä minunkin arkeni vielä joskus muuttuu niin helvetin hauskaksi kuin mikä mielikuva ihmisillä minun elostani on...vielä joskus!


Tai sitten ei.


Tänään


tänään oli päivä
eilinen oli vuorokausi
toissa päivänä vietin viikon
viime viikolla vuoden
viime vuosi oli elinikä
ja elinikäni on ikuisuus
tänään oli päivä
huomenna ehkä toinen
ylihuominen on tietämättömissä
eksyksissä
siellä minä olin
tänään
perjantaina yksityiskeikka
ja vituttaa
kun se ei ollut tänään
koska jos se olisi ollut
olisi se jo historiaa
ja se mikä on mennyttä
ei enää voi satuttaa
- menneisyys
tuo ajankohdista ihanin
jos voisin
eläisin vain eilisessä

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Jyväskylä / Alipaine

No niin, illalla sitten esiintymään Jyväskylän seutuville. Sikäli Alipaine on huono paikka esiintyä kun ei siellä voi mitenkään päteä - stanan Ismo Leikola, kun olet liian hyvä...mutta niin. Tänään tarkoitus vetää n. 10 minuuttia ja heittää "parhaimpia" juttuja ja testata siten miten pysyy kasassa pidempi etukäteen päätetty setti - kyllähän siellä lavalla voi sen tunninkin olla, mutta on sitten täysin eri asia mitä mieltä yleisö siitä on - edelleenkin itselläni hieman huono ote sen suhteen, että saisin yleisön nauramaan oikeasti joka välissä - hela tiden.

Eli tänään Jyväskylä ei tiedä mikä sitä iski ja muita huonoja sanontoja. Jyväskylä ei ole enää entisensä ja nähdä Jyväskylä ja kuolata.

Setti jotakin tämän kaltaista:
Aloitus (yllättävää)
Hirvi
Susi
Koira Part I ja II
Elokuvat
Haikara (ensimmäinen kirjoittamani standup-juttu...)
Laihduttaminen (rantakuntoa, kasvisruokaa ja sen semmoista)
Vegas (rahaa palaa ja lentokoneella matkustamista)
Kondomi-mainokset

Saapi nähdä kuinka suuren suosion noilla saa revittyä, juuri nyt luottavainen mieli, mutta eiköhän se siitä taas jännitykseksi muutu. Pitää keksiä jotain uutta sanottavaa näiin pre-keikka infoihin...

lauantaina, tammikuuta 06, 2007

Helsinki / Old Anchor / Kohta

Eli lähtö juuri kohta Helsinkiä kohden (hyvissä ajoin aina paikanpäälle).
Tällä kertaa vain yksi vanha juttu matkassa ja kaikki muut uutta. Raportoin myöhemmin miten sujui, nyt fiilis positiivinen ja mukaan matkaan lähtee autollinen kavereita, joten eihän ilta voi kuin epäonnistua.
Jatkakaa