!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Nyt se alkoi

nimittäin totaalinen totaalikieltäytyminen. En nyt puhu armeijasta tahi muistakaan väkipakoista vaan noista paheista joiden avulla olen saanut useita ideoita ja juttuja, mutta nyt kokeilen toiselta puolelta.

Eli tänään loppui sikarointi (tupakointa kun en ole koskaan polttanut) kaikilta tasoilta, ei enää edes sitä muutamien kymmienen eurojen arvoista "juhla"-sikaria kerran viikossa.

Nyt loppui myös alkoholin nauttiminen, en minä sitä koskaan paljoa ole juonut, paitsi skidinä. Ajattelin vain, että on hyvä kokeilla miten onnistuu, etenkin kun tänään pitäisi suunnata viihteelle ulkomaille (okei, on siinä mukana työtäkin).

Istun nyt siis tyhjeennä kokoushuoneessa, muut menivät tupakkakoppiin. Olkoot he siellä, minä en.

Jos kestän kuukauden, niin jatkan pidempään. Samoin kuin kasvissyönti (sallin itselleni kerran viikossa kanaa tai kalkkunaa) on tämäkin päätös pidempi kestoinen.

Pitää myös saada enemmän aikaa pistettyä omaan myyntityöhön, nyt kun palaset hiljakseen tippuvat paikoilleen. Loistavaa.

Tänään tosiaankin laivalle, mukana kaksi lapsuusajan kaveria. Saa nähdä kuka meistä tällä kertaa joutuu putkaan ja kuka oksentaa ranskalaisia ja/tai jälkiruoka-annoksia.

Uusi myyntitiimi on täysin vailla johdatusta tänään, tekevät varmaan siis paljon kauppoja kun ei ole kukaan häiritsemässä, tietäisivätpä vain kuinka loistavia tuotekokonaisuuksia ovat saamassa myyntiin.

Huomenna tuskin blogausta ja tänään aika vahva käsitys siitä, että ei enää lisää tule tekstiä, jos minusta ei kuulu pariin päivään - soittakaa rannikovartiostolle. Saavat käydä noukkimassa pöhöttyneen kehoni sitten jostain rantakaislikosta ensikesänä. Jos minusta taasen kuuluu jotakin, niin kaikki on mennyt päin helvettiä, enkä siis ole joutunut putkaan. Saa nähdä. Tavoitteena vain neljä tuomiota kolmeen mieheen, minä lupasin ottaa kontolleni vandalismin, Lasse hoitaa yleisenjärjestyksen vastgaisen tohinan ja Jani uhkasi pistää laukkuihinsa lainvastaisia päihteitä enemmän kuin laki salliin (laki sallii ei yhtään, jtoen eipä paljoa tarvitse Jani mukaansa muumi-limpparia).

Jatkakaa.

lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Palasia aivoista

Pakko kirjoittaa jotakin, vaikka ei ole lainkaan inspiraatiota. Kävin haukkumassa ihmisiä tänään Skepsis ry:n palstalla (http://www.skepsis.fi/) - hävettää, mutta kun se on niin hauskaa. Siellä oli liikenteessä ihmisiä, joilta puuttuu kait taito loogiseen ajatteluun.

Tai sitten minä vain olen järkähtämättömän tylsän harmaa skeptikko, joka vihaa elämää.

Todennäköisemmin tuo jälkimmäinen selitys.

Luulisin.

Joku oli kommentoinut tuonne rasismi-blogaukseeni. En oikein tajunnut kirjoittajan sanomaa - ehkä mä vaan olen tyhmä.

Tai siis olenhan mä, mutta sitäkin tyhmempi kuin mitä kuvittelin itseni olevan.

Jotakin.

Luulisin.

Pakkokirjoitus on pahempi tuomio kuin kymmenen vuotta vankeutta, väkisin kirjoittaminen pitäisi olla rinnasteinne väkisinmakaamiseen. Yhtä pahalta tämä minusta ainakin tuntuu, tai no enhän mä ole koskaan ollut raiskauksessa uhrina - muuten tietenkin useita kokemuksia niistä. Olenhan minä mies, uros, alfa-beta-ja gamma-uros.

Kävin eilen katsomassa vuoden hauskimman elokuvan - The Simpsons Movien. Suosittelen kaikille. Ei se yllätä, mutta se on vitun hyvä.

Ai niin, mua on kritisoitu kiroilusta, vittu saatana. Ja siitä, että puhun lapsipornosta, pedofiliasta ja kaikesta muusta kivasta.

Hupsis.

Sain tässä viikolla myyntitiimiltäni toimistoni seinälle Justin Timberlaken kuvan - en ole siis kyennyt tekemään töitä sen jälkeen. Kuvaansa ovat kirjoittaneet päälle asioita, jotka jotenkin liittyvät pitämiini myyntikoulutuksiin.

Siitä tuli hyvä mieli.

Mutta parempi fiilis mulle tuli siitä Justinin kuvasta - siis mä oon niin love siihen jätkään.

Tai sitten en.

Mun kaverit/tutut on kohta kaikki nelikirjaimisia, en jaksa muistaa pitempiä nimiä: Aapo, Ossi, Erno, Arto, Jani, Joni...

Pitääkin pistää lehteen ilmoitus
Vaihdetaan vaimo toisen nimiseen,
mielellään myös nuorempaan
Nimessä saa olla korkeintaan neljäkirjainta.

perjantaina, heinäkuuta 27, 2007

Olen murhaaja, tunnustan tekoni

Eilinen alkoi kuin mikä tahansa päivä, mutta työkiireet ja jatkuva stressi jäytivät kuitenkin hermoja. Eihän se ole perustelu teolleni, mutta lieventävä asianhaara kuitenkin. Koskaan ei pitäisi patoutunutta vitutusta purkaa samassa taloudessa asuviin, mutta nyt niin tein.

Kotiin päästyäni oli minua vastassa sankoin joukoin jo tutuksi tulleita elukoita. Siinä ne kiipeilivät seinillä ja osa oli saanut siivetkin selkäänsä.

Kyseessä oli joka kodin neekeri-muurahainen (Lasius niger), kotimainen virallinen nimensä on annettu Mauri Pekkarisen mukaan - mauriainen. Nuo jokakodin tuholaiset ovat tänäkin kesänä valloittaneet sydämeni ilkikurisilla tempuillaan, mutta eilen oli huumori kaukana, kun JRepo oli väsynyt ja muutenkin kaikki vitutti - joten minä tapoin ne.

Tai siis myrkky heidän elonsa päätti. Tai niin luulen. Viikon päästä tietää paremmin, kun näkee palaavatko henkiinjääneet sotaveljet (ja siskot) luomaan uutta pesää uusin eväin. Missä on kuningattarenne nyt!

Mauriaiset ovat tunnettuja siitä, että ne ovat pieniä ja vittumaisia, ei siis liene ihme, mistä nimensä on tullut. TOisin kuin esikuvallaan mauriaiset eivät kuitenkaan tietojeni mukaan käytä peruukkia.

Valitettavasti.

Levitin myrkkyä pihakivien alle, suoraan selkäänsä ja nauroin kuin mielipuolinen - nautin tuottamastani terrorista. Aivan kuin jokin alien-rotu olisi iskenyt maailmaamme ja tappanut meitä vain sen takia, että muistutamme jotain poliitikkoaan.

Jotakin.

Mutta pian aggressioni, jota ei alunperinkään edes ollut, laantui vain virneeksi kasvoilla. Olin tappanut kymmeniä tuhansia, uhrannut heidät paremman huomsien toivossa. Huomisen, jossa sokeria sisältävät elintarvikkeet eivät saa kuorrutusta muurahaisista.

Muurahaiset ovat toisinaan tarpeellisia, mutta maassamme elää muutama todellinen tuholaislaji, kuten aitohevosmuurahainen, joka rakentelee käytäviä puutaloihin ja juurikin tuo mauriainen. Lisäksi esimerkiksi sairaaloissamme tavataan faaraomuurahaisia, jotka voivat levittää tauteja ja pilata elintarvikkeita.

Muuten muurahaiset ovat ihan kivoja ja hyvän kuvan elintavoistaan hieman fiktiivisellä otteella saa lukemalla Bernard Weberin kirjat Muurahaiset ja Muurahaisten kapina. Suosittelen, jotta sinäkin ymmärtäisit mitä tiimi-työskentely on.

Minä en nimittäin sitä ymmärrä. Pitää mennä kysymään niiltä kotipihan murkuilta, ai niin vittu mä tapoin ne.

torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Traktoreista

Ne on isoja koneita joilla voi kyntää, aurata tai vaikka kolaroida. Niillä voi myös yrittää teurastaa pikkuveljensä nostamalla kytkintä liian nopsaan ja jättämällä pikkuveli halkojen alle - neljä mottia saatana.

Semmoista se mun isoveli sääti kun oltiin pienempiä, eli siis se oli silloinen pienempi isoveli kuin mitä se on nykyään, tai jotakin.

Käytiin äsken juttelemassa asiakkaan kanssa, asiakas myy traktoreita. Tuli lapsuus mieleen, olenhan farmari sukua. Ollut pellolla pienenä joskus, mutta mitään en tunnusta. Yritän olla cityboy ja jos asuisin Helsingissä niin olisin siis Helsinki Cityboy...okei, juuh.

Enoni lauloi "Minä olen viljelijänpoika, lähes farmari siis itsekin, vielä kyntäisin syvemmältä kuin muut..."...eli kulkee suvussa tämä maaseutu-fanitus. Tai sitten ei.

Suvussa kulkee esiintymispakkomielle. Se ei ole kait kovin positiivinen piirre, kun se ajaa liian usein liian läheiseen suhteeseen alkoholin kanssa. Minun suhteeni viinaan on epämääräisen humalainen.

Piti puhua traktoreista, uudella New Hollandilla voi kääntää pelinsä tiukemmin kuin perus-Valmet-kansalaiset. Valmetit hiiteen ja tilalle New Hollantia (äännetään nöf hollanti, tai kuten meillä paremmissa piireissä - nöfikkä).

Tai sitten ei.

Pidän traktoreista, ne huokuvat maskuliinisuutta enemmän kuin Danny, joka laulaa Tokiosta. Muuttaisi sitten sinne. En jää kaipaamaan.

Traktorit on isoille pojille sama kuin pikkutraktorit pikkupojille.

ööm, jotakin.

Traktorimyyjä sanoi, että nöfikällä kehtaa ajaa pillurallia. Ei tainnut olla tosissaan. Oli nääs naismyyjä. Puhu vähän tampereen murteella, tais vaan piruilla meille cityboylle (oltiin myyjän kanssa hoitelemassa asiakas-caseja).

Nyt meen soittamaan viattomille ihmisille ja teen heille temput - seuraavaan kertaan. Huomenna Simpsons elokuvatuksen ensi-iltamaa!

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Kiinteistökauppoja

Niinhän se ilta sitten sai alkunsa, että pelasimme lapsuusajan kaveriporukalla monopolia (okei, yksi mukana olleista oli yläasteella luokkatoverina) ja nautimme tarjoilusta, jonka vain voi saada Janilla käydessä - onneksi joku jaksaa laittaa edes jotakin. Jos joku tulee meille kylään, niin hyvä jos avaan jääkaapin ja sanon, että ottavat sieltä mitä haluavat juoda (ei mulla ole jääkaapissa kuin aikuistenmehua).

Ensimmäinen peli meni liittoutumia muodostaessa ja kiinteistö kauppaillessa toinen toisillemme mitä järjettömin syin. Tärkeintä oli se, että yläaste-kaveri ei voittaisi vaan joku meistä kolmesta. Mutta eihän me sille pärjätty - sehän on reaalimaailmassa töissä tiehankkeiden kanssa, niin se osaa paremmin määritellä prospektit noissa monopolin kiinteistöissä.

Ja se kiersi veroja, ihan varmasti.

Seuraavaksi pidimme grilli-ravinnon puitteissa taukoa, sain kalasta allergisen reaktion (yllättävää - olenhan sille allerginen) ja kielestä lähti pintaa irti kuin suomustamalla. Ei nyt ihan ja paranihan se jo, mutta tärkeintä oli se, että sen jälkeen piti huuhdella suuta tietenkin konjakilla. Väitän, että se oli VSOP:ta korkeintaan, mutta maku oli jotenkin outo. Väittivät sitä tunnetuksi merkiksi, mutta eivät kyllä sanoneet, että se olisi konjakeistaan tuttumerkki - oli varmaan KOFF:n konjakkia...

Sitten jatkoimme kiinteistökauppoja pelaamalla hotellia. Se on siitä hupaisa lautapeli, että lievässä nousukiidossa pelilauta ottaa osumaa ja maanjäristykset iskevät rakennuksiin pahemmin kuin Japanissa ydinvoimaloihin.

Miksikö lautapelejä? En oikeastaan tiedä, se on hilpeä tapa luoda teennäistä aggressiota ja syy haukkua toisia. Aika monihan niitä pelaa, mutta yleensä ne on säästetty pariskunta-viihteeksi jolloin avovaimot ja avomiehet voivat ottaa avoeroja kun eivät osaa selittää Aliaksessa avioliittoa.

Aliakseen emme sortuneet.

Jossain vaiheessa löysimme itsemme Lahden yöelämästä ja totesimme, että on aika nauttia enemmän ei-lapsi-mehua. Tässä vaiheessa yläaste-taistelutoveri oli kadonnut matkassa, lienee kaatunut juostessaan muistojen juoksuhautaan ja voimme häntä muistella kaatuneiden muistopäivänä. Kait sen piti mennä rakentamaan teitä Erottajalle, että saa parempaa tuottoa.

Koska olin kuskina (yllättävää perkele), niin nautin vain lastenjuomia, kuten dry martineja. Tuli muuten todistettua, että tuotenimi on valhe. Monopoli-rahat kastuivat dry martinista!

Monopolia emme juoneet, tietääkseni. Lapsuuskaverit kiskoivat kaksinkäsin olutta, siideriä, lonkeroa, kaljaa, viinaa ja tiesmitä. Kohtuudessa kuitenkin pysyimme, koska muutenhan olisi voinut mennä viihteelle - monopoli-ilta ei saa mennä viihteelle!

Pelien lopputuloksista ei varmuutta, saatoimme hyödyntää vapaakauppa-lakeja tilanteissa joissa vapaakauppaa ei tunneta ja ehkä kiersimme sääntöjä muodostamalla offshore-koalitioita. Lisäksi muodostimme monopoleja - ostin ainoastaan lentokentät, eihän se business kannattanut, joten tein hallitun konkurssin syöksylasku-tekniikalla.

Hauskaa oli, ensiviikolla lapsuustoverien kanssa lyhyelle matkalle. Tavoitteena toistaa kaikki nuoruudessamme tekemämme tyhmyydet ja pistää vähän paremmaksikin. Siitä matkasta ei välttämättä tule blogausta, kun annamme Iltasanomien yms hoitaa tiedottamisen. Voi tietenkin olla, että emme enää jaksa mellastaa kuin ennen ja päädymme kiltisti nukkumaan ilta yhdeksään mennessä.

tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Pää on tyhjä

tänään olen kouluttanut myyjiä, selvittänyt uusia keinoja motivoida ihmisiä ja pyrkinyt olemaan hyvä esimies aikoina jolloin hyvän esimiehen ominaisuudet ovat sellaisia joita minä en omaa. En ole käskevä, komenteleva vaan karismaattinen. Saan ihmiset tekemään asiat siten kuin haluan, aina en kyllä tiedä miksi.

Siinä vain on se huono puoli, että karismaattinen esimies ei voi tehdä mitään vastoin omia arvojaan, joten loistavaa, että työnantajani on antanut minulle vapaat tassut toimia siten kuin haluan. Kyllä tämäkin projekti tästä lentoon lähtee.

Sattuu käsiin - ei jaksaisi kirjoittaa.

Jalat tohjoina kun kävin eilen kokeilemassa jos alaraajat kestäisivät salibandya. Sentään kävelen.

Niska jumissa, kun tuudin huonossa asennossa.

Perse kipeä eikä mitään mielikuvaa miksi.

Päätä särkee ja olo on kuin krapulassa vaikka krapulaa ei pitäisi olla.

Tätä se on katkaisuhoito itselle, lomaa maksalle ja stressiä muulle keholle. En minä kyllä edes koukussa ollut alkoholiin, mutta pyrin elämään samoin kuin he joita yritän auttaa. Ehkä vielä jonain päivänä ihmiset näkevät kuinka paljon näen vaivaa puolestaan.

Piti yrittää olla hauska tänään. Ihan vitun hilpeä. Pitäisi myydä itseäni uusille asiakkaille ja kirjoittaa tänne lennokasta tekstiä joka saa kenet tahansa tilaamaan minut.

Tänään taitaa olla huono päivä. Alkoi eilen siitä, kun työntekijä valitti minulle ja minä menin jatkamaan sitä - kerrankos sitä epäonnistuu esimiehenä, minä pyrin siihen päivittäin.

Tänään pitäisi jaksaa mennä pelaamaan monopolia turnaukseen. Kaveriporukalla ihan, mutta silti ei inspiroi, ei vaikka voisin osoittaa järkyttävän hyvät liikemiestaitoni jälleen kerran (tuurillahan ei ole osaa eikä arpaa siinä pelissä). Miksikö Monopoli? Koska se kestää pisimpään - se on komia tekosyy olla poissa kotoa "pelaamassa" vaikka oikeasti kuitenkin nautimme tuotteita, jotka saavat maksan takaisin lomilta. Miehet - me olemme pahoja.

Mulla oli usea hyvä idea tälle päivälle blogiin - hilpeitä aiheita jotka saavat hymyä suupieliin, sitten päädyn kirjoittamaan maailmantuskasta. Ei mulla hyvin mene.

Väsyttää vitusti.

Ehkäpä tämä tästä iloksi ei muutu. Menen juomaan kahvia. Kohta takaisin.

*kahvilla*

Kiitos Erno. Parempaa kahvia en ole saanut sitten eilisen. Taas virkeää ja mieleeni tulvii sairaalloisia mielikuvia mielipuolista asioista. LOISTAVAA!

Jos asiakas on ilkeä, niin hänelle voi aina vittuilla takaisin. Tai no ei ehkä juuri niin, mutta aina saa sanoa "kiitos samoin".

Enhän minä ole rasisti

"Sanoin tässä eräänä päivänä eräälle mannelle, anteeksi mustalaiselle, eiku siis romanille, että hän on minusta rehellinen manneksi eiku siis romaniksi. Väitti minua rasistiksi, mutta minähän olin vain kohtelias. Kaverinsa, perus valkolainen, suuttui ja haukkui minua myös rasistiksi - en ymmärrä.

Sanoin sitten sille naiselle, että olisi hiljaa. Kerroin myös, että me miehet annoimme heille äänioikeuden joten parasta totella. Naiset saavat nykyään tehdä miestenkin töitä, mutta onneksi heille ei sentään makseta siitä samaa palkkaa. Tämä nainen sitten ryhtyi väittämään minua sovinistiksi.

Vittu enhän mä ole sovinisti tahi rasisti. Kunhan ihan hyvää hyvyyttäni halusin kehua mannea rehelliseksi ja olihan se sen kaveri ihan hyvännäköinen narttu, kyll se saa mun puolesta äänestää kunhan tottelee miestään.

Siis mähän en ole rasisti tahi sovinisti, olen realisti.

Tajua tuollaisia yksinkertaisia ihmisiä. Varmaan jotain femakko-lesboja kummatkin, varmaan unelmoivat vaan isoista neekeri-elimistä, vittu."

Pyrin kuvastamaan ihmisten typeryyttä kärjistämällä hieman asioita. Miksikö tämä kirjoitelma? Kuulin eilen kadulla eräältä ihmiseltä lauseet "enhän minä ole rasisti" ja sitten sen "niistä suurin osa on varkaita" - keskustelusta nousi myös esille se, että hän puhui romaneista. Oli hilpeää seurata kun ihminen yritti olla kovin korrekti ylläpitäessään rasistisia mielipiteitään. Sääli, että meillä jokaisella on oikeus elää.

Jokainen meistä on rasisti, uudet asiat/ihmiset pelottavat meitä luonnostaa - ei välttämättä aina, mutta toisinaan. Sen takia on hyvä hieman pöyhiä asiaa kirjoittamalla kärjistävää tekstiä. Meistä jokaisessa kuitenkin asuu se ihminen, joka toisinaan ajattelee "enhän minä ole rasisti vaan realisti" - ei sitä pidä hävetä, se pitää hyväksyä ja tiedostaa, siten siitä pääsee eroon.

Mulla piti olla jokin hauska punchline tähän kirjoitelmaan, mutta unohdin sen. Vituttaa. Ernon kahvissa taisi olla seassa jotain kokkareita eilisillan juhlista, sen siitä saa kun ei kiellä huumeiden käyttöä alamaisiltaan.

KKK = vihaa mustia värejä
PS = vihaa muita kuin suomalaisia (Perus Suomalaiset)
KD = vihaa epätasa-arvoisia pakanoita (Kristillisdemokraatit)
Suomen Sisu = vihaa kaikkia - etenkin itseään
Vihreät = vihaa järkiperäistä ajattelua
Keskusta = vihaa kaupunkilaisia
SDP = vihaa puheenjohtajaansa
RKP = vihaa köyhiä
ANP = oikealla asialla jo vuodesta 1959 (American Nazi Party, sairaampia ihmisiä saa hakea - http://www.americannaziparty.com/)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa jopa JRepoa.

Perustetaan oma puolue, joka vihaa tasapuolisesti kaikkia (myös itseään)! Sehän ei ole enää rasismia!

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Syyskauden keikkailua

Nyt on taas tullut aika aloittaa itsensä myyminen, huoraaminen ja tiesmikä, jotta saa keikkakalenteria täyteen. Tätä blogia lukee suunnaton (3 ihmistä, mutta kaikki vailla suuntaa elämässään) määrä ihmisiä ja eiköhän teistäkin löydy hyviä asiakkaita.

Tai sitten ei. Mistä minä tietäisin.

Kuten olen aiemmin luvannut, vanhoille asiakkaille pidän kiitoksena aikaisemman hintatason ja uusillekin tarjoan nyt itseäni lähes puolilmaiseksi. Tuhoan siis kilpailun ja siten koko toimialan, olen paha paha ihminen ja täten sai standup loppunsa Suomessa.

Ehkä ei kuitenkaan. Teen keikkoja yhä eniten "tutuille yleisöille" eli ammattikunnille joille muutenkin olen esiintynyt tai esiinnyn työnipuolesta. Mutta tarjouspyyntöjä otetaan vastaan ja lupaan olla vastaamatta niihin ilkeästi.

Eli onko yrityksellänne tulossa juhlaa, pikkujoulua, muita ryyppyjäisiä joiden ohjelmassa on elämää tylsempiä puheenvuoroja kaikilta itseään tärkeänä pitäviltä tahoilta? Haluatko ohjelmaan jotain vielä tylsempää?

Jos vastauksenne on kyllä niin älä mieti enempää vaan ota riski ja lähesty minua sähköpostitse (puhelimeen en vastaile, kun olen liian krapulassa). Halvimmat keikat myydään ensin, koska kunhan saan tavoitteet kasaan, niin ei ole mitään syytä lähteä väkisin keikkailemaan jonnekin Nastolaan talousjohtajien vuosipäiville - paitsi jos maksavat tarpeeksi.

Kuten jo todettua, olen standupin suhteen amatööri ja voin tarpeen mukaan tuoda mukanani muitakin amatööri-koomikoita lavalle. Pääsääntöisesti välitän kuitenkin vain itseäni, koska välitän vain itsestäni.

Syyskuulle jo muutama viikonloppu aika täynnä, mutta kyllä sitä saadaan vielä luotua lisää päiviä kalenteriin jos ei muuten onnistu.

Parhaiten minut tavoittaa
jarkko.repo@gmail.com
050-9183152 (jos on ihan pakko soittaa)

Jos blogini komiikka on sinusta hilpeää - odotappa kun näet minut lavalla. Siihen se hilpeys sitten loppuukin.

Maksan juhlaa!

Työpäivä, aamu oikeastaan. Mietin asioita jotka liittyvät työntekoon ja siihen, miten saada ihmisistä heidän osaamisensa "irti", ei siis pois heistä vaan siten, että saavat työssään parempia tuloksia.

Tuloksiahan tässä on tehty vaikka kuinka, ne eivät vain ole sellaisia joista esimieheni antaisivat arvostustaan - kyllähän he arvostavat laaja-alaisesti myös komiikkaa, mutta sillä ei vielä ruokita vaimoja (heillä on niitä useampia), lapsia tahi koiria.

Nyt olen partiaalisesti lomalla, eli maksani saa nyt olla pari vuorokautta levossa. Teen myös parhaani, että työntekijöideni maksat saavat ottaa rennosti.

Nyt on siis maksan juhlaa ja niissä ei juoda alkomahoolia tahi syödä gelatiinilla muodostettuja viina-namelleja (ne on aina yhtä populaareja festareilla). Maksa juhlii siten, että se ei syö eikä juo. Kannibaalimaksat syövät maksaa juhlissaan, mutta tietääkseni maksani ei ole sellainen.

aivoni minun sanovat
eivät yhtään mitään
tyhjyyttä kumisevat
sanomatta mitään
ääni päässäni soi
soi ja soi ja yhä vaan se soi
pitäisi vastata puhelimeen
sanomatta mitään

Ja nyt on tupakkitauko. Tupakkitauolla olen polttamatta, muuten on suupielessä yhtäjaksoisesti palavaa materiaalia. Miksikö? Ajattelin, että se pitää huuliherppeksen loitolla, kun ei mulla vielä sellaista ole. Kulotan siis huuliani ja toivon, että vaikutus on käänteinen peltoteknisiin toimenpiteisiin - kulottaminenhan lisää ravinteikkuutta ja siten huuliherppes kasvaisi paremmin.

Kuten sanoin. Tänään - tänään - ajatukseni ovat tuollapuolen. En niitä kontrolloi, sen siitä saa, kun pitää maksalle antaa lomaa.

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

Viikonlopusta

Kuten jo edellisessä kirjoitelmassani mainitsin - tulee tämä naputelmani sisältämään kuvauksia siitä, miten insinööri-opiskelijat viettävät viikonloppunsa. En siis suosittele kenellekkään tämän lukemista.

Koko viikonlopun luonnonhelmassa viettivät tietojani mukaan: Olli, Antti, Ville ja Timo. Antti ei kuulu insinöörien lahkoon, mutta on kait muuten luonnollisilta tavoiltaa lähellä insinöörejä.

Paikkanahan oli "Ollin-mökki". Puitteet olivat paremmat kuin olin odottanut, saavuttuani tutkin heti laatutason ja totesin sen kohtalaiseksi. Eihän se mikään nykyaikainen-mökki ollut, mutta tärkeintähän ei ole rakennus vaan ne ihmiset.

Saapuessani oli paikalla Olli ja Timo. Antti oli Villen kanssa hakemassa lisää aikuistenjuomaa (kait alkoholia). Saavuin itse lokaatioon 2130 perjantaina.

Lähdin pois paikalta 0700 lauantaina ja seuraavan kerran saavuin 2330 lauantaina ja poistuin 0600 sunnuntaina. Kerron nyt mitä kyseisinä ajanjaksoina tapahtui läsnäolleille ihmisille.

----
Olli

Vauhti oli huima heti alkuillasta lähtien, miehellä ei ole paras viinapää ja kun viina meni päähän juomapeliä pelattaessa, niin mieshän otti itseään niskasta kiinni ja päätyi sammumispisteeseen. Ennen sitä hän kerkisi kertomaan minulle pariin otteeseen jotakin joka kait oli vittuilua minulle, mutta valitettavasti minä nauroin. Olli pääsi lopulta pinteestä ja oksensi sujuvasti eri alueille merkaten siten reviirinsä. Alkuillasta hän vielä yritti tehdä markkeerausta virtsa-aineilla ja kusihan hän esimerkiksi Villen päälle. Lisäksi mies myös yritti saada hajujälkensä minuun sylkemällä, mutta yrityksensä epäonnistui traagisesti (tietojamme mukaan sylkeä ei ollut tarkoitettu minulle).

Sitten Olli sammui.

Ennen sitä Olli kerkisi kertomaan jotain siitä miten olla "inmihillinen" - sanakirjamme ei tunne termiä, joten paha sanoa mistä Olli halusi keskustella kanssamme.

Olli herää ja pojat käyvät toimeen. Saavat paikalle naaraan (Veera) ja siitähän ei voi seurata kuin hammastenkiristystä ja tiesmitä itkuisuutta. Tarinamme ei kerro tarkemmin tapahtumia, koska en ollut itse läsnä. Kun saavun lauantaina uudestaan, niin heti saapumiseni jälkeen Olli kuitenkin kärttää minua "jäämään yöksi", todennäköisesti tavoitteena ei ollut REM-unien katselu. Johtopäätöksenä siis se, että kunnon känni tekee meistä jokaisesta bi-kokeilunhaluisen. Koska en kuitenkaan halua ottaa kunnianloukkaussyytettä tänään, niin todettakoon, että Olli taisi vain haluta minut nukkumaan, koska olisi silloin voinut varastaa autoni.

----
Antti

Kaikkien janoisten sankari, tai no ei se voi niille olla sankari kun se juo kaikkien juomat. Antti on kovapoika tarjoamaan ihmisille asioita joita Antti ei omista. Antti siis tarjoaa muiden puolesta - kätevää. Siten Antilla ei itsellään kulu lainkaan pääomaa. Pääoman puutteeseen vaikuttanee juurikin se tosiasia, että Antti ei ole insinööri. Insinöörit on rikkaita.

Antti oli aloittanut pohjien ottamisen jo keskiviikkona työpaikallaan, joten miehellä oli aika hyvä peruskunto perjantaina. Illan mittaan hän oli yllättäen tupakan puutteessa, mutta onneksi sen ongelman poisti henkilö, joka saapui keskuuteemme hehkeän neitokaisen seurassa. Siitä lisää myöhemmin.

Antti oli vahvasti sitä mieltä, että alkoholia ei pidä jättää juomatta ja siinä taitaakin olla miehen elämän ainoa ongelma. Tietenkin sen lisäksi, että poika yrittää päteä lähes tulkoon aina siinä epäonnistuen. Kovin on surullista se.

Lauantaina aamuyöstä mies jotenkin päätyy kanssani saunaan vaatteet päällä, mutta Antin tuntien hän tietenkin yrittää poistaa vaatetustaan - jälleen kerran epäonnistuen. Emme harjoita sodomiaa. Jätän Antin saunaan ja poistuudun toisaalle sorsien tutkiessa, josko Antissa olisi jotain syötävää.

Antti oli kuulemma herännyt lauantaina päivällä aloittaen heti alkoholin nauttimisen. Oikein sanon minä! Antilla oli iso tavoite lauantaille ja sunnuntaille - valvoa 24 tuntia putkeen. Antti halusi osoittaa olevansa jo isopoika - ja tietenkin hän halusi päteä. Saavuin takaisin lauantaina loppuillasta ja jo silloin oli Antissa havaittavissa merkkejä sammumisesta. Kovaa jaksoi poika taistella, mutta lopulta väsymys vei miehen petiin ja sinne jäi se vuorokauden yhtäjaksoisen valvomisen tavoittelu.

----
Ville

Tuo pinkkien vaatteiden jumala, heteromiesten pelko - Ville, seurustelee naisen kanssa, mutta väitän, että Ville ei vielä tiedä olevansa poika. Ainoa elossa oleva ihminen, joka fanittaa Metsolat-sarjaa. Ainoa elossa oleva ihminen, jonka Foorti (äännetään kuten kirjoitetaan) kiertää 16000 kierrokseen asti. Ville - liian outo elääkseen, mutta liian outo, jotta kukaan haluaisi sitä tappaa.

Ville asuu Lappeerannassa, joten suotakoon hänelle erilaisuutensa. Ville on kuuluisa synnyinseuduillaan Nastolassa siitä, että mustalaiset muuttivat miehen perässä Lappeerantaan. Taitaa olla siis aika business-mies Villekin.

Ville oli perjantain ja lauantain välisenä yönä ylivoimaisesti parhaimmassa kunnossa ja nukahti lopulta aamuyöllä katsoessaan DVD:ltä Metsolat-sarjaa. Lauantaina hän olikin jo aloittanut heti aamupäivästä Antin kanssa naukkailun ja sehän johti siihen, että Villen limitti tuli täyteen jo ennen puoltayötä. Sammuminen vei miehen petiin ja olin todistamassa sitä kaunista näkyä, joka syntyy siitä, kun sänkyyn sammunut yrittää herätä ja tajuaa ylösnoustessaan, että vatsalaukun sisältö kaipaa vapautta - niin siis Ville kirmaa mökin pihan poikki järven rannalle, kurottaa kaulansa vettä kohden ja antaa itsensä ylen. Kaiken kruunaa päällänsä olleet vaalenpunaiset bokserit. Jos elämä on taidetta, niin ei se tästä paremmaksi enää voi muuttua.

Villeä on myös syyttäminen naapurien suututtamisesta. Kuuntelivat turbo-Foortissaan musiikkia lauantaina aamuyöllä ja sekös kismitti naapurin setää, sillä kun ei ole turbo-Foortia. Kävi sitten kehoittamassa jos pojat saisivat hieman kevennettyä metelitasoa, eihän pojista tietenkään siihen ollut. Mutta ajelivat sentään pihalla edestakaisin autolla - ei lienee ollut pelkoa siitä, että siinä olisi ollut ratsiaa liikkuvalla poliisilla.

Ville jäi kuitenkin mieleeni ja jo nyt kaipaan tuota hahmoa, jonka kanssa väittelimme useamman tunnin Metsolat-sarjan tarjonnasta. KYLLÄ SE METSOLAN ERKKI OLI SITTEN VITUN KOVA MIES! Mutta ei yhtä kova kuin Ville, ei meistä kukaan pärjää Villelle. Ville laittaa myös ruokaa, mutta siitä minulla ei ole todistusaineistoa.

----
Timo

Tuo nuorimies, jatkuva virne kasvoillaan. Yleensä hänet pystyi löytämään jostain kulmauksesta, jossa hän teki omia juttujaan. Ei, Timo ei ole yksinäinen - Timo on erikoinen. Timo on Tampereelta.

Timo muutti opiskelujen perässä Lahteen, on lienee kadunnut päätöstään siitä lähtien kun törmäsi ensimmäiseen lahtelaiseen. Suotakoon hänelle kuitenkin erilaisuutensa. Timo on entinen partiolainen - Timo osaa sytyttää saunan, vaikka väkisin. Timo vastasikin siis viikonlopun ajan saunan lämpinä pitämisestä ja teoreettisesta kalastuksesta. Lisäksi Timon vastuulla oli absurdien kommenttien heittäminen siten, että muut olivat hetken sen jälkeen hiljaa. Siinä Timo on myös aika hyvä.

Timon vahvuuksiin lukeutui myös se, että hän ei nauttinut alkoholia liikaa ja kävi aina nukkumaan heti lastenohjelmien jälkeen. Timo on säntillinen nuorimies. Sellaisia ei ole enää montaa olemassa. Loistavaa (siis se, että heitä on vähän).

Timo siis nukkui suurimman osa siitä ajasta jolloin hän ei lämmittänyt saunaa tai kalastanut ruokaa perheelleen. Parasta Timon antia oli myös se, että hän piti jatkuvasti päällään sadetakkia ja kumisaappaita - ehkä ne oli Timolle uusia ja hän halusi hieman esiintyä niissä. Voi olla. Kyllä ne Antin "David"-takin voittivat, mutta se nyt ei ole vielä kovinkaan massiivinen suoritus.

Timosta on paha kirjoittaa mitään ihmeellistä. Mies on söpömpi kuin yksikään tuntemani Timo-niminen tamperelainen Lahdessa asuva insinööriopiskelija. Luulisi, että Timolla olisi siis paljon vientiä, mutta ei sillä ole.

Naiset eivät sitten tajua mitään, ehkä siksi Timo osoittaa kerta toisensa jälkeen enemmän merkkejä siitä, että hän on kiinnostunut enemmän omasta sukupuolestaan - eli tamperelaisista - seksiin liittyvissä asioissa.

----
Aksu

Legendaarinen Aksu laskeutui lauantaina yöllä mökille tuoden mukanaan pelastuksen - tupakkaa. Siitä saamme kiittää Aksun seurassa ollutta tyttöä (aiemmin siis viittasin Aksuun hehekeänä neitokaisena kertoessani Antin edesottamuksista) - ilman häntä Aksu olisi ollut mökillä varmaan ensimmäisenä. Aksu oli siis sankarimme.

Aksu, mitä sitä voisi kertoa miehestä joka seurustelee murrosiässä olevan tytön kanssa ja on itse reilu kaksikymmentä vuotias. Aksu on myös sairaalloisen mustasukkainen - etenkin Antista. Aksulla ja Antilla on takanaan pitkä ja myrskyisä suhde. Heidän väliin ei mitkä tahansa naaraat pääse häiriköimään. Omien sanojensa mukaan Aksu ei kuitenkaan voisi edes harkita seksiä miehen kanssa, koska hän varmaan pitäisi siitä liikaa.

Aksu on media-alalla ja käyttää muodissa olevia värejä. Aksun hiukset on värjätty ja ne on söpösti pörröllään. Aksu haluaa keskustella vakavasti parisuhde-asioista tuntemattomien ihmisten kanssa ja kertoo olevansa tunteellinen, lisäksi hän vihaa urheilua.

VITTU SE MIES ON HOMO.

Oho. Niin siis Aksu on varma siitä, että naiset ovat hänen kutsumuksensa. Lisäksi hän on varma siitä, että Antti on ihana.

Joko Antti on nainen tai sitten minä en vain ymmärrä kaikkea tässä maailmassa. Todennäköisemmin asia on kiinni ymmärryksestäni.

Aksu siis tuli mökille tytön seurassa. Lähes heti he menivät saunaan vaatteet päällä ja sitten he lähtivät pois. Aksu ei kuitenkaan malttanut olla poissa vaan dumbbasi tyttönsä ja palasi. Sitten Aksu joi. Itse saavuin parahultaisesti todistamaan sitä, kun Aksu halusi pelata juominkipeliä itseään vastaan (säännöillä ei siis niin väliä, kun joka välissä hän joutui kuitenkin juomaan).

Jäimme sitten sunnuntai aamuyöstä juttelemaan Aksun kanssa ulos pöydän ääreen ja kolmen tunnin jälkeen lähdin pois, Aksu taitaa yhä olla kertomassa tunteistaan siellä minne hänet jätin. Olen paha ihminen.

Aksu on siitä jännä tapaus, että hänestä ei voi olla pitämättä, niin siis se johtuu siitä, että on sillä on rikkaat vanhemmat. Aksu ei kuulemma suunnittele heidän tappamista. Sääli.

----
Summausta

Mutta koskaan ei mikään teksti kertoisi tarpeeksi siitä kuinka tunnelma oli loistava. Itse lähes täysin ulkopuolisena kuuluin silti joukkoonsa ja pystyin aistimaan sen kuinka he yrittivät ymmärtää minua. Tunsin itseni ihan Dian Fosseyksi, joka eli gorillojen parissa lähes yhtenä laumanjäsenenä. Tämä teksi olkoon siis ensimmäinen osa siitä, kun yritän tallentaa insinööri-opiskelijoiden elämää muille luettavaksi. En saa tätä varten apurahaa tai muutenkaan rahoitusta mistään ja työssä on suuria riskejä. Alkoholimyrkytys noussee mieleeni ensimmäisenä yhtenä niistä ongelmista joihin saatan kohdata matkallani jolla pyrin selvittämään sen mistä insinööri-opiskelijat saavat kaiken sen viinan ja miten heillä on siihen varaa ja kuinka he kestävät sen käytön.

Huomenna on uusi päivä, mutta saatan vielä palata viikonlopun tapahtumien pariin ja kertoa asioista, jotka liittyvät mediatoimistoon, jossa olen osakkaana. Saatan kertoa veljeni lapsen 1-vuotis synttäreistä - siellä se meno vasta villiä olikin. Tai sitten en kerro.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Nuorissa on maamme toivo (tai sitten ei)

Yö oli synkkä ja myrskyisä, tuuli riepotteli väsyneitä puita ja yksinäinen joutsen poti kylmää kotisatamassaan. Oli siis tyyntä myrskyn edellä - myrsky joka oli kohta alkava tuottaisi meluhäiriöitä ja paheksuntaan. Oli alkamassa taas yksi jakso insinööri-opiskelijoiden elämästä. Minua oli pyydetty tallentamaan tätä suurta iloittelua. Lupasin tehdä parhaani saadakseni paperille ja valokuviin edes osan siitä kaikesta riemusta, joka syntyy kun insinööri-opiskelijat ottavat rennosti. Yö oli kuitenkin sangen synkkä alkutaipaleeltaan, vettä satoi ja auto piti jättää saatanallisen ylämäen päälle, meni kuntoiluksi kun piti autolla käydä aina toisinaan.

Mutta koska nyt on lauantai ja JRevolla teoreettinen krapula (olinhan sentään ajokunnossa lähes jatkuvasti - sitä pitää osata tahdittaa oikein yksittäisten maljojen nostelu), niin tulette kuulemaan lisää tästä kaikesta viimeistään huomenna tai sitten myöhemmin. Valokuvia en enempiä teille tarjoile, koska en usko siihen, että ne pystyvät kertomaan teille mitään. Teen kuitenkin poikkeuksen ja pistän tuohon alle kuvan, jossa olen itsekin. Yritäppä löytää kuvasta homopuuhelmiin ja aurinkolaseihin pukeutunut itseään hauskana pitävä mies...

Ei se kalju poika siinä alhaalla en ole minä - se on Olli. Olli yrittää kait parhaillaan saada kiveksiäni päälaelleen, siltä tuo ainakin vaikuttaa. Mutta tästä kaikesta lisää siis myöhemmin. Nukkukaa kiltisti siihen asti, minä ainakin.

Posted by Picasa

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

Vittu!

Siis just huomasin, et mun kuukautiset on 12 vuotta myöhässä - ja mun rinnat aristaa. Oonkohan mä raskaana?

Miksi karvoja vihataan?

Suurin osa nykyään haluaa trimmata itseään kuin villakoiraa; muotoila karvoituksensa jotenkinb söpömmäksi, eroottisemmaksi tai muuten vain leikkiä lasta olemalla samaa materiaalia kuin wc-istuimet.

Minne katosi luonnollisuus vai onko sitä koskaan edes kunnioitettu? Naiset pitävät tietyn hajuisista miehistä ja feromonien mukaan eräät toimivatkin - luonnollista. Myös suurta osaa miehiä kihetoo orgaaniset ja runsaat imetysvarusteet ja lantio, joka soveltuu synnyttämiseen.

Itseäni kiehtoo toisen ajatusmaailma, olemus ja kaikki muu - en minä jaksa tuomita ihmisiä ulkonäön perusteella - paitsi tietenkin jos se ei ole huoliteltu - eli luonnoton. Olen siis itse osa tätä globaalia rintamaa, joka vastustaa luomu-olemusta. En minä halua ihmisten olevan karvaisia ja ruokottomia. Tahdon siistin olemuksen ja pyrin itsekin olemaan sellainen.

Mutta mistä se johtuu, että etenkin kehojemme suojakarvoitus aiheuttaa nykyään monissa inhoreaktion. Tietenkin kultttuureissa on eroja ja edelleen joissakin maissa miehet pitävät karvaisista naisista ja on myös niitä naisia, jotka pitävät lähinnä apinaa muistuttavista miehistä (apinan voi tietenkin aina kouluttaa haluamansa laiseksi). Onko tämä karvojen vastainenrintama uusi asia vai olemmeko aina halunneet harjoittaa seksiä vesieläinten kanssa (niillä kun tuo karvapeite on aika olematon - poikkeuksena tietenkin eräät vesinisäkkäät kuten hylkeet).

Vai onko syynä taipumuksemme rakastaa nuoruutta ja palvoa sen aikaista kehoa. Aikanaan ihmiset avioituivat jo ennen karvojensa kasvua, joten silloin se oli luontevaa. Nykyään pariutuminen tapahtuu myöhäisemmällä iällä ja pyrimme yhä muistuttamaan sitä lasta, joka olimme ennen murrosikämme loppua.

Shakespeare kirjoitti paljon nuoruutta ylistäviä kirjoitelmia, samoin monet muut taitelijat. Taiteissa on nostettu lähes kaikkina aikoina esille neitseellisyyden ja nuoruuden ihanuus. Ehkäpä se aivopesu on lopulta saavuttanut meidät ja meistä jokainen haluaa siksi muistuttaa karvoitukseltaan, kasvoiltaan ja älykkyydeltään jopa noita lapsia joita emme koskaan ole edes oikeasti olleet.

Joten ajelkaamme karvoituksemme, paitsi ne, jotka koristavat meitä jo lapsina, pois ja olkaamme kuin pienokaiset. Kait se kiehtoo meistä joitakin ja onhan se tietyllä tavalla huolitellumpaa, joten taidan itsekin kuulua posliinia kannattavaan rintamaan.

Mutta eniten minä arvostan huoliteltua karvoitusta kuin kokonaan niiden puuttumista. Ehkäpä se kuitenkin on helpompaa vain trimmata kaikki pois sen sijaan, että yrittäisi kasvattaa muotoja häpykummulleen. Mistä minä tietäisin, en ole puutarhuri.

Vain vajaaälyiset nauravat läpi elämän

ja Jarkko. Nauru on ihan vitun siisti asia. Helvetin mukavaa. Nauran ehkä harvoin todella aidosti, mutta hykertelen, kikattelen, hihittelen ja hörähtelen päivittäin satoja kertoja. Kaikkein eniten kuitenkin vikattelen - mun nauru kuulostaa keuhkopotilaan viimeiseltä henkäykseltä juuri ennen kuin kuolema - pukeutuneena Marlboro-miehen asuun hakee potilaan uusien tupakkakoppien maille.

Vikatteluni on lähes aina aitoa. Voin lopettaa sen jotenkuten käskystä, mutta silti suupieleni kääntyvät vammaiseen hymyyn. Häpeän sitä. Punastun helposti kun niin käy ja nykyään niin käy yhä useammin.

Kesäisin on liikaa rakkautta ilmassa. En nyt tarkoita eroottista-latausta kaikkea kohtaan vaan yleistä ihmisten asennoitumista muihin. Kaikki on jotenkin kivempaa, pehmeämpää ja lämpimämpää kesällä, ei yhtään ihme, että lämpimissä maissa miehet ovat "taitavampia" naisasioissa, se vaan johtuu siitä, että se on niin vitun paljon helpompaa olosuhteissaan. Yritä itse saada lämmiteltyä avantoon pudonnutta kylmäveristä kylmäkiskoista frigidiä ilotonta pakkasta vihaavaa perinteistä suomalaista ämmää - se käy työstä.

Palkkaa siitä ei makseta.

Silti naurua pidetään kulttuurissamme lähes aina tyhmyyden merkkinä. Vajaaälyiset saavat nauraa ääneen julkisilla paikoilla, mutta aikuisen ihmisen niin tehdessä pidetään häntä estottomana sikana - se on pahempaa kuin virtsata tasavallan presidentin auton ikkunaan, ikkunan ollessa puolittain auki.

Nauru on syntiä. Niin meille opetettiin jo koulussa. Tuhlaajapoika oli kusipää kun meni nauttimaan elämästään. Vituttaa tuo aivopesu näin jälkikäteen. Koulussa opetettiin jokaista pelkäämään tulevaisuutta ja nyt lapset ottavat itselleen eläkevakuutuksia vanhuudenpäivien turvaksi kuin tiilitaloa rakentava possu. Ottakaa vittu riskejä!

Nauraminen julkisesti on riski, joka kannattaa ottaa, koska nauru tarttuu ja harva tartuntatauti oikeasti parantaa elämää. Elämän tahi muidenkaan asioiden pidentämisestä en tiedä, mutta minä ainakin elän mieluummin nauraen kuin kaikkea vihaten.

Tämä nyt voi olla tällaista kesän tuomaa huumaa ja syksyllä taas häpeän kirjoituksiani, tai sitten olen jälleen rakastunut elämään ja ihmisyyteen. Mistä sitä tietää. Tärkeintä on se, että olen mielestäni onnellinen kun saan nauraa; töissä, kotona, kavereiden kanssa, keikoilla, kaikkialla. Tai no enhän minä saisi nauraa, kiitos evankelilaisluterilaisen paskan.

Elämän pitäisi olla tuskaa, koska jeesuskin kärsi. Miksi vitussa jumala olisi luonut meidät kärsimään - en minä ainakaan halua joutua sellaisen hahmon kanssa taivaaseen viettämään loppuelämääni. Eiköhän se ole fiksumpaa ottaa nyt tästä kaikki irti (rikkomatta muiden oikeutta tehdä samoin) ja päätyä nauraen helvettiin.

Mitä toivon Jumalan sanovan minulle taivaiden portilla: "Teidän nimeä ei kyllä ole täällä, mutta teillä on vippi helvetin parhaimpiin ja irstaimpiin klubeihin joissa voitte rauhassa fistata leijonan sikiöitä"...vittu joo. En usko, en vaikka toisinaan sitä haluaisi. En minä nyt välttämättä halua tunkea nyrkkiäni leijonan sikiön sisälle, mutta ideana tuossa nyt on se, että mieluummin sitä hyväksyy muilta asioita joita itse ei ymmärrä kuin se, että kaikki kielletään. Jos leijonan sikiön fistaus tappaa eläimen - se on väärin, jos ei jälkiseurauksia, niin fine - älkää minua syytelkö jos se kuitenkin menee päin vittua (kirjaimellisesti).

Mieluummin sitä käristää synneistään tietäen, että yritti olla onnellinen ja jakaa sitä muille sen sijaan, että eli 30-110 vuotta ottamatta yhtään riskiä.

Ota riski, naura - voit jopa pitää siitä. Olkaamme avoimempia ja hyväksykäämme se, että joku haluaa olla tiukkapipokukkahattufeministikristitty, mutta jos se samainen kusipää aikoo rajoittaa muiden oikeuksia elukka fistailuun, niin mieluummin sitten poistetaan geenipoolista se rajoituksia vaativa yksilö kuin se jota pidetään sairaana.
Vajaaälyiset nauravat, joissakin kulttuureissa vajaaälyisen tappaminen on urotyö.
Ota siis riski, naura - voit tulla tapetuksi (ainakin henkisesti).

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Tämä oli nyt tässä

...siis tämän päivän blogaus, teen otsikoita kuin Iltasanomien toimittajat. Keksitään repivä otsikko paskasta uutisesta kun ei muutakaan voida, väitetään, että ydintehdasenergialataamo-hässäkkä on syttynyt palamaan, vaikka oikeasti kyseessä oli Japanin maanjäristyksen aiheuttama palo, joka ei suoranaisesti mitenkään liittynyt ydinenergian tuottamiseen. VITTU!

Ja nyt Antti kyselee multa jatkuvasti milloin tulee päivän blogaus, ei vittu ikinä - saatana.

Ei vittu, nyt se keskistelee tossa persepystyssä ja yrittää lukea mitä mä kirjoitan, lupasin sille eilen, että tänään on fiksu blogaus, ei vittu ole. Mitään fiksua enää koskaan. EI IKINÄ!

Jos jokin menee metsään, se on tämä blogi. Jos taasen jokin menee metsän yksikköön - menee se puuhun. Jos taas asia menee useampaan puuhun, menee se puihin. Onko se sama asia kuin mennä metsään, en tiedä - en vittu tiedä....aaqarrghghhJFOIJOIJo8798798

Koin hetkellisen mental breakdownin, en syndroomaa - downin siis.


Työntekijät kyselee outoja ja mä vastaan vielä hämärämpiä. Oikein.

Antti - nyt seuraa se ajatus, josta sun piti ottaa opiksesi:
Jätä Jarkko rauhaan! Jarkko on rauhoitettu olio, yksilö, taho, ihminen, persoona jne. Nah, oikeasti joidenkin ihmisten pitäisi vain opetella puhumaan avoimemmin omista asioistaan kaikkien kanssa - keskustelutaidot ovat ajautuneet rappiolle nuorisossamme.

Suurin osa koulutuksestani (myynti sellaisesta) tähtääkin parantamaan keskustelutaitoja, hyvä myyjä, koomikko, ihminen, vittu mikä tahansa, osaa puhua ja kuunnella. Valitettavasti sitä ei vain opeteta kouluissa eikä kotona. Vituttaa. Miksi pitää kouluttaa asioita, joiden luulee olevansa itsestäänselvyyksiä.

aarrghh

Ei oikeasti. Oli vaan pakko keksiä jotain mistä valittaa, koska mulla menee liian hyvin.

Nyt noi valittaa siitä, että naputukseni on liian tehokkaan kuuloista, no kait mä nyt hakkaan tätä näppistä aika aggressiossa kun pitää kuunnella valitustaan kaikesta. Ei ne oikeasti edes valita mistään, miksi mun on pakko valehdella tänne jatkuvasti kaikesta.

aarrgghhh

Tämä oli siis tässä, siis valehtelu. Se oli päivän opetus, ehkäpä jopa huomisen, unohdan se jo maanantaihin mennessä kuitenkin. Ei pitäisi keksiä tarinaa jatkuvasti, ei ainakaan jos en ole lavalla tahi muuten esiintymässä. Voisi olla enemmän rehellinen tylsä omaitsensä. Yrittää voisin ainakin sellaista.

En halua olla tylsä, vakio-ihminen, mennä normissa, matkia massoja - mutta jos eroavaisuus muihin syntyy valehtelemalla, niin sehän on vielä pahempi kuin olla vain Tapsa Taapertaja, joka on normia normaalimpi ja tasaisempi vailla mitään säröä.

Rehellisyys on harvinaista tässä maailmassa, miksi en siis yrittäisi kehittää sitä. Voin ainakin yrittää, voin yrittää olla rehellinen, voin yrittää olla oma itseni, voin yrittää - olenhan yrittäjä.

Yrittäjä jo toisessa sukupolvessa. Polvileikkaukseen jonotan ja sinne pääsenkin, jos en saa eilistä asiaa hoidettua uudestaan kolmen kuun kuluttua. Polvileikkauksessa jo toista kertaa silloin olisin. Jipii vittu saatana.

Ataraksia. En kärsi stressistä, vituttaa. Kärsin vitutuksesta. Kärsin siitä, että rehelliset ajatukseni ovat vääriä - haluan olla erikoisempi, haluan olla särmikkäämpi - haluan olla JRepo enkä Jarkko Repo.

Rehellisyys ei ole kivaa, jättivänkää jne - mutta yritän. Lupaan yrittää.

Ajatukset poukkoilevat kuin golfpallo kuivausrummussa kuivausrummun ollessa käynnissä viilettäessä turbulenssista kärsivässä lentokoneessa, jonka ohjaaja on kiskonut kovia huumeita kahdeksan vuotta putkeen.

Se on aika vitun poukkoilevaa.

Kiitän.

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

Itsekirurgiaa omille ajatuksille

Kun on pakko saada näyttää ja päteä jatkuvasti, niin sitä ajautuu helposti esimies-asemaan ja/tai jonkinlaiseksi esiintyjäksi. Pahimmat tapaukset hakeutuvat lisäksi yrittäjiksi, psykologeiksi ja vastaaviksi. Pakko olla muita vähän ylempänä, pakko kerätä itsekunnioitusta siitä, että on muita parempi.

Ongelmana vain on se, että ei se auta itsekunnioitukseen. Sitä vaatii muilta jatkuvaa huomiota ja päähän taputtelua kuin pikkuvauva, joka on oppinut virtsaamaan n. 30% ureastaan pottaan (ihan vitun hirveä ja hermojaraastava sana).

Ja kun suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu avoimet suosion osoitukset - paitsi urheilussa - niin sitä jää omissa ajatuksissaan miettimään keinoja, miten olla vielä parempi, kiiltävämpi ja sujuvampi, jotta jokainen huomaa ja taputtaa päähän ja kehuu "hyväksi pojaksi".

Noidankehä on valmis. Koskaan ei ole tarpeeksi hyvä itselleen ja kuvittelee, että se on muiden vika. Perfektionismi taantuu lopulta tuottamattomuudeksi, kun ei kykene tekemään mitään, koska ei siitä kuitenkaan saa kiitosta. Tekemisestä katoaa luovuus ja halukkuus - suorittaminen tehdään vain ja ainoastaan muiden ehdoilla.

"Teen sen jos sanot kiitos".

Vituttaa olla niin tyhmä. Kumpa sitä voisi olla älykkäämpi ja repiä inspiraatiota tekemiseen jostain muualta kuin muista. Ja voihan sitä. Etenkin nyt - myyntikoulutus on juuri sellaista jossa hermo lepää ja JRepo tekee työtä. Vittu että tämä on oikeasti mukavaa, sitä silmät aukeavat kun tajuaa kuinka tylsyydessä sitä taapertaa kun vääntää väkisin paskaa työtä ja sitten saa taas työtehtävän jota varten on syntynyt.

Samoin noi mediatoimisto työt. Myynti/markkinointi/koulutus sitä pikku-Jarkko haluaa, silloin en tarvi edes päähän taputtelua, vaikka onhan sekin mukavaa.

Eli kiitoksia pomoilleni ja etenkin työntekijöilleni - elämä on loistavaa.

Ja asiakkaatkin soittelevat ja tiedustelevat jos tuotetta vielä olisi saatavilla...oikein.

Oliko tässä nyt jokin säälittävä sanoma vailla huumoria. Taisi olla. Tee työtä jolla on tarkoitus, älä tee työtä tee taidetta!

tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

Lisää blogia, koska sitä tilattiin

vitun Antti, saatana vittu. Pakko keksiä jotain sanottavaa, koska halusit lisää blogia luettavaksi.

Mitä tässä nyt sitten sanoisi, vitun väsynyt olen. Yrittänyt keksiä keinoja saada ihmisiä tehokkaammiksi - etenkin itseni. Vituttaa olla ihminen, jolta kaikki luonnistuu, mutta joka ei jaksa tehdä mitään tosissaan, koska pelkää sitä, että lopputulos ei olekaan vitun loistavan fantsun fanaattisen onnistunut.

Lisäksi mun pitää huomenna lainata rahaa ihmisiltä joilta en haluaisi lainata.

Jotain muutakin voi tähän jutella ja helpottaa sisällä kuohuavaa stressiä jota ei oikeasti ole olemassa, kunhan koen väsymystä siitä, että en kerkiä neljääntoista paikkaan saman hetkisesti kuin parhaimmillani.

Kyllä, rikon Einstainin teorioita maailmankeikkeudesta olemalla fyysisesti läsnä useammassa paikassa samanaikaisesti ja silti kyeten välittämään tietoa itselleni.

Vittu jipii yeah.

Meinasin innostua paremmuudestani.

Minusta tulee isona neitsyt, eiku fuck. Eihän se niin toimi.

Olen vetänyt homoläppää töissä niin paljon, että ovat varmoja siellä siitä, että yritän iskeä jokaista mieshenkilöä...loistavaa.

siis ou nou.

Joo, toi aukeaa ehkä yhdelle kymmenistä lukijoistani. Raukka vielä nauraa sille.

Vittu, että sekin on tyhmä! Tajuais jo lopettaa homostelun, kun joku voi oikeasti olla.

Ou nou, nythän mä paljastin sen.

Ja Timo ei ole homo, vaikka Timo muuta väittääkin.

Vaikka se kuvittelee harjoittavansa sodomiaa autossaan öljyttynä.

Mun tuttavat, kaverit, ystävät - niin, he ovat sairaampia kuin minä, mieleltään siis. Ja se on saavutus, jonka takia he ovatkin tuttaviani. En minä jaksa tasapaksua latteaa paskaa. Elon pitää olla viihteellistä riskinottoa, vittuun riskiä pelkäävät kusipäät. Mähän otan sen lainan ja olin khyll muutenkin aatellu uusia polveni!

Töissä kun en muuta voi

Langaton verkkoyhteys toimii kuin unelma, semmoinen keskimääräistä heikompi unelma, mutta silti. Unelmana tähän vertaantuu mielikuva huonosta suihinotosta jäätyneeltä eskimolta. Eli aika hidasta ja kohtuullisen kylmää kyytiä.

Luulisin.

Kohta on tiimi saanut itsensä kasaan ja sen jälkeen pääsevät tekemään testisoittoja, jonka jälkeen on helpompaa kouluttaa heitä. Jipii.

Toisaalla - niinno ei tässä ole mitään toisaalla oloja. Elo on tylsempää kuin texas holdemi (ja se jos mikä on tylsää). Minä tahdon uhkapelejä, aitoja sellaisia, en riskianalyyseja tahi korrelaatiokertoimia (miten ne nyt mihinkään liittyvät tiedäppä sitä).

Menen taas ja olen poissa, poissaolevana. Hei hei.

maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Mananasta sinä olet tullut

ja huomiseenhan sitä on mentävä. It-myynti-yksikkö-väli-viivoilla otti ihan hyvin vauhtia tänään ja huomenna pääsevät jo ihmiset tekemään työtänsä - fantsua.

Pidimme tuossa myös palaveria Mananan toimarin kanssa ja päädyimme siihen, että teemme taas jotain tyhmää - mitäs muutakaan. Fiksuja kun emme osaa olla, niin väittäkäämme typeryyttämme itsetarkoitukselliseksi koomiseksi keinoksi saada huomiota jota vähäisillä luovuuden taidoillamme emme voi saada...häpeän jo nyt tuota lausetta, jonka juuri kirjoitin.

Olen hauskempi kuin keskiverto taajama.

Viikonlopun kalansaalin - niin metaforisesti kuin fysiososiologisestikin oli suurempi kuin Pietarin konsanaan. Tänään olen päättänyt olla kryptinen ja symbolinen, koska päässä ei ole mitään luovuuden pilkettäkään - verhotkaamme siis se verhoilla ja muille peitteillä jotka heijastavat lukijalle takaisin hänen omat ajatuksensa - kuvittelee vielä että ne ovat minun ja pitää minua fiksuna. Anna mun kaikki kestää ja jos et anna, niin menen rikki.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta siitä ei tule pilveen.

Jos nyt menisin pois ja tulisin heti takaisin, olisinko käännynnäinen?

Tänään vituttaa sanat, etenkin leivänkäntty. Käntty ei sinällään tarkoittane mitään nykysuomessa, mutta joihinkin sanoihin yhdistettynä se kuvastaa rappiota ja aikaa joka oli joskus. Käntystä voi muodostaa komeita yhdyssanoja, kuten:

miehenkäntty = pohjanmaalainen 46 sinkku, joka asuu äiteen kanssa
naisenkäntty = pohjanmaalainen äitee, joka asuu 46 vuotiaan sinkku poikansa kanssa
autonkäntty = teini-nissani, joka oli teini joskus lamavuosina
talonkäntty = tyhjä pohjanmaalaistila, josta poika ja äitee ovat muuttaneet pois
jne.

Vittuako tässä muuta kuin parit kirosanat, jotta vaikutan asenteelliselta. Perkele.

Nyt on lomailtu tarpeeksi

... ja työ saa alkaa.

Huomenna aloitamme uuden yksikön Lahdessa, joka on täysin vastuullani - siitä ei voi seurata mitään keskinkertaista. Joko täysi fiasko tai todennäköisemmin jotain vieläkin pahempaa. Loistavaa. Esimieheni tulee katsomaan tilat ja työntekijät huomenna - jäänen kiinni sadoista valheita, joten alku on lupaava.

Viikonloppuna olin kalassa, sain yhden komian fisun, joka oli suurin koskaan saamani hauki (ei se ollut kuin around 4-5 kiloinen, mutta silti iso minulle). Joten lomailu meni putkeen. Ei siitä sen enempiä, koska muu aika satoikin sitten vettä. Kävin minä savusaunassa, siellä oli savua.

Tänään (sunnuntaina) pidin raskaan myyntikoulutuksen Lahden kenttämyyjälle (ei, hän ei myy kenttiä), joka joutuu nyt olemaan hieman vähemmällä ohjauksella, kun keskitän suurimman osan ajastani uuteen yksikköön. Luottamus tuohon poikaan on minulla suuri.

Olen myös sopinut siitä, että alan isona kirjoittaa juttuja lehteen - jipii saatana. Olenhan minä aiemminkin kirjoittanut, mutta nyt yritän tehdä sitä ammattitaitoisen epäpätevästi...jotakin. Ensimmäisenä aiheena todennäköisesti jotakin, joka liittyy omaan elämääni joten sikäli helppo liikkeelle lähtö, jos nyt kirjoittamista voi koskaan luonnehtia helpoksi. Näin sitä saa ihminen revittyä onnellisuutta pienistä asioista. Minulle se on kuitenkin saavutus ja pidän itsestäni yhä enemmän (jos mahdollista).

Jatkossa taas toivottavasti aktiivisemmin blogailuja aiheesta kuin aiheesta ja http://www.koomikot.com/ päiväkirjaan tullee puhtaammin standuppiin liittyviä juttuja, kunhan taas keikkatauko hellittää.

Tänään olen onnellinen ja stressaantunut, uusi yksikkö. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ei minula puutu sieltä kuin kalusteet ja atk-järjestelmät...tra lalla lalla laa.

torstaina, heinäkuuta 12, 2007

Palautelaatikosta

Olen saanut kommentteja puhelimitse ja sähköpostitse viimeaikoina. Osa on keskittynyt kritisoimaan kirjoitusvirheitä joita satun viljelemään silloin kun innostun liikaa aiheesta ja eräät ovat olleet sitä mieltä että kiroilen liikaa - suurin osa on kuitenkin vastustanut sitä, että kerron mielipiteeni liian räikeästi.
Pitäisikö se mielipide verhota johonkin random paskaan, että se olisi kivempaa?
Miksi yksilö ei saa kertoa mielipidettään rehellisesti? Onko kaikkien oltava sosiaali-demokraattisen samanmielisiä?
Jatkossa lupaan olla yhä kärkkäämpi kertomaan mielipiteeni kirosanoilla varustettuna, lupaan useampi krijotusvirheitä ja jatkossa olen myös enemmän eri mieltä kaikesta kaikkien kanssa. Vittu.
Jokainen kiroilee, jos ei kiroile, niin epäilen mielisairaaksi lapsiinsekaantujaksi (minua on pyydetty myös vähentämään viittauksia pedofiliaan, koska se kuulemma loukkaan ihmisiä - pedofiilejäkö?).
En saisi kuulemma kertoa mediatoimistomme toimitusjohtajan elämästä...olkoot. En tänään jaksa vittuunnuttaa kaikkia.
Kannabis on lapset hyvä asia. Polttakaa sitä ennemmin kuin puukirkkoja. Alkoholi, kofeiini ja nikotiini ovat perseestä - kannabista verenkiertoon ja baanalle. Se on oikein!
Mulla oli jokin sanoma tälle päivälle, mutta se laantui kun lueskelin ja kuuntelin palautetta blogistani.
Vittu. Saatana.
Huomenna kalaan. Kalat on kivoja.

maanantaina, heinäkuuta 09, 2007

Kaikesta voi tehdä huumoria

, mutta toisinaan ei jaksa. Ehkä sitä jopa kykenisi, mutta sitä ei vaan jaksa, eikä edes halua. Päähän kyllä herää nokkelia sanaväännelmiä ja muita vastaavia, mutta niitä ei halua laskea vapaaksi. Joillekin niitä voi heitellä, mutta ei niitä julkisesti voi kertoa.

Olenko siis huono koomikko? Olenko huono ihminen, kun en kykene olemaan rehellinen itselleni ja muille asioista, joista päässäni väännän huumoria. Vai onko sittenkin inhimillisempää jättää jotkin sanat sanomatta. Onko se kunnioittavaa huumorin kohdetta kohtaan, että hänestä ei tehdä huumoria vai olisiko sittenkin parempi repiä kaikki irti kohteesta, jopa kuolemansa jälkeen.

Meillä oli tänään syskauden ensimmäiset salibandy-treenit. Uusia pelaajia oli kiitettävästi ja muutama vanhempi pelaaja on kesätauon aikana päätynyt muiden harrastusten pariin. Eilen, sunnuntaina, yksi pelaajamme päätyi muiden harrastusten pariin. Jatkossa hänet voi tavata maatumasta hautausmaalta.

En usko jumalaan, kuoleman jälkeiseen elämään (hyvä jos elämään ennen kuolemaa) tahi muuhunkaan yliluonnolliseen. On siis kovin kylmää ajatella, että se oli siinä. Ei enää tuota nuorta miestä, joka omasi erinomaisen huumorintajun. Enhän minä häntä oikeasti tuntenut ja olisi rienausta väittää tunteneeni hänet. Hän oli yksi kymmenistä pelaajistamme, ainoita kylläkin, jonka muistan heittäneen myös yhtä lennokasta huumoria kuin minä ja veljenikin (veljeni pyörittää koko harraste-toimintaamme).

Voiko sellaista ihmistä muistella ja saako siitä tehdä huumoria? Enkö minä jo tätä kirjoittaessani ole tehnyt hänestä komiikkaa? Kun en kerta usko jumaluuksiin, niin miten määritellä se, mikä on oikein ja mikä väärin. Saanko minä itse päättää?

Ja nyt teen pilkkaa kuolleesta siten, että en puhu hänestä vaan itsestäni. Harvoin ovat ajatukset näin kadoksissa. Oikeasti tajuta vähän väliä se, että kyseistä miestä ei enää ole. Hei hei Heikki. Tekisi mieli sanoa jokin klisee, mutta vihaisin itseäni sen jälkeen. Tekisi mieli sanoa: "hei hei Heikki, sano terveisiä".

Sitä toivoo, että olisi jotain muutakin ja sitten tajuaa että ei ole. Voiko näin kylmä ajatusmaailma tarjota lohtua toiselle, joka oikeasti suree hyvän ystävänsä menetystä. Joukkueidemme pelaajissa oli useampi Heikin ystävä, ihmisiä, jotka olivat tunteneet Heikin vuosia. Mitä minä voisin heille sanoa - "shit happens ja vittu se siitä"...

Suhtaudun kuolemaan järkyttävällä tyyneydelle. En minä toivo kenenkään kuolemaa, mutta jos se tapahtuma sattuu lähipiiriini, niin en osaa suhtautua siihen negatiivisesti. Olen vain helvetin onnellinen siitä, että tunsin edes palasia tuosta persoonasta, joka ainakin osoitti että olisi ollut paremman ystävyyden arvoinen.

Maailmamme eivät kuitenkaan kohdanneet, ehkäpä ne kohtaavat joskus - jonain päivänä. En halua sanoa etteikö se olisi mahdollista, itse en vain siihen usko, mutta juuri nyt toivon - todellakin toivon, että uskoisin.

Saako sitä tehdä vasta kuolleesta ihmisestä huumoria - saa. Minä en vain juuri tällä kertaa ole se ihminen, joka sen huumorin heittää kuulijoiden korville.

Pahoitteluni ihmisille joita olen mahdollisesti tällä kirjoituksella loukannut. Normaalisti pahoitteluni ovat vain pinnallisia ja sarkastisia, nyt ainakin tuntuu siltä, että olen tosissani. Ymmärrän sen, jos joku näkee tilanteen toisin ja ei haluaisi kenenkään kirjoittavan tällaista hyvästä ystävästään. Pahoitteluni.


----

Heikki ei kerinny kesän aikana yhteenkään jalkapallo peliin, eikä harjoituksiin. Mies kyllä kertoi keskustelupalstalla vähän aikaa sitten, että oli ostanut uudet nappikset. Toisinaan asiat vain tapahtuvat vittu ihan väärään aikaan.

sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2007

Minä olen paha Skeptikko

Vittu että maailmassa on tyhmiä ihmisiä. Vituttaa kun heitä ei saa sanoa tyhmiksi, kun se voi loukata heidän herkkuja värähtely-taajuuksiaan ja siten pistää elonsa disresonanssiin äitimaan kanssa. Mistäkö minä nyt puhun - no vaihtoehtolääketieteenhoitomuodoista (lisäksi pyrin tuomaan esille liian pitkien sanojen haittavaikutukset yhteiskunnalle).

Vaihtoehtolääketieteenhoitomuodot ovat täyttä bullshittiä. Jos joku enkeli-terapiaa tarvitseva saa enkeli-terapiaa ja "paranee" vitun kiva. Turha kuitenkaan selittää, että kukaan oikeasti tarvitsisi enkeli-terapiaa. Jos joku nauttii värikkäistä vesistä ja kuvittelee tulleensa puhdistetuksi maailman synneistä ja kuona-aineista - kiva. Turha edelleenkään selittää, että sitä kukaan tarvitsee.

Tuntuu olevan vahva liikehdintä nyt siihen suuntaan, että kaikki kusipää-pseuso-runkkari-keski-ikäis-lesbo-nartut ovat päättäneet saada läpi sen, että "heillä on oikeus" saada haluamaansa bullshit hoitoa.

Vittu, mulla on siinä tapauksessa oikeus raiskata lapsensa ja väittää, että se parantaa mun vitutuksen, koska mullakin on oikeus saada sellaisia hoitoja kuin haluan.

Mistä vitusta ne vajaaälyiset kaiken uskovat ihmiset tulevat, jotka kuvittelevat kivien ja kristallien parantavan - jotka tosissaan uskovat jonkin gurun kertovan totuuksia maailman synkimmistä salaisuuksista. Mikä vittu tätä maailmaa vaivaa? Meneekö meillä liian hyvin?

Onko yhteiskunta jo niin edistyksellinen että ihmisten on haettava sisältöä pahalleolollensa jostain myyttimisistä lähtökohdista? Miksi ihmiset eivät enää kykene vain elämään?

Haukutaan "koululääketiedettä" tajuamatta, että kaikki KAIKKI nykyiset hoitomuodot perustuvat samalle idealle - kaksoissokko-tutkimuksille. Jos jokin toimii paremmin lääkkeenä kuin placebo-vaikutus - loistavaa. Jos tällä vaikutukselle löydetään selitys, vielä parempaa koska ehkä sitten opitaan syntetisoimaan täsmälääkkeitä. Mutta kun ihmiset kuvittelevat, että tutkimus on turhaa jos joku julistaa pihanurmensa olevan syöpää parantavaa - eihän sellaista saa tutkia, heti vana kaikki syömään pihanurmikkoa gurun pihalta (maksua vastaan) ja kas kummaa jos joku joka kuvitteli sairastavansa syöpää parantuu.

Ei saatana vittu saatana, jumalauta helvetti vittu.

Ampukaa itsenne vitun kiinalais-pseudo-paska-lääkärit. Jos juttunne toimii, pistäkää se testattavaksi perinteisin metodein, jos ei saada todistusta asialle riippumattomilta tahoilta, hirttäkää itsenne peniksistänne ja klitoriksistanne.

Aamen.

Lauantaina ei parempaakaan tekemistä

Perjantai meni pikkutunneille (vitun tyhmä sanonta ja lupaan olla käyttämättä sitä enää ikinä) pikkukivaa eloa harrastaessa ja muuta pikkuista ööm, vittu. Tra lalla lalla laa.

Niin lauantai alkoi sitten eeppisissä merkeissä kun en tehnyt mitään. Kaveri pyysi kuskiksi ja olisi pitänyt ajaa vain noin kolmisensataa kilometriä joten olin varma, että saan paremman tarjouksen. Sitten alkuillasta soittikin Aapo, samainen joka järjesti minut keikalle lukion oppilaiden eteen. Aapo kysyi jos pitäisimme elokuvailtaa ja minä - minä menin suostumaan.

No eihän siinä sitten mitään, koska kaverini ovat niin hyviä niin tietenkin minun pitää hakea heidät (teen sitä kyllä mielelläni, itsehän mä tänne korpeen olen muuttanut). Sitten saan kuulla, että haluavat katsoa Harry Potter leffat putkeen.

VITTU!

Kello oli noin 23.00 kun pääsimme aloittamaan, ensimmäinen Harry Pottery vielä meni jotensakin kun en ollut nähnyt sen kuin kerran silloin joskus aikanaan. En vielä pohtinut itsemurhaa.

"Harry Pottery ja vitun tyhmä käärme" olikin sitten jo puhdasta tuskaa, helvetin huonoa näyttelemistä ja sitäkin parjattavampaa käsikirjoitusta ja hirveitä Hollywood-momentteja (enkä nyt tarkoita järjestelmään kohdistuvaa vääntövaikutusta). Pohdin itsemurhaa jatkuvasti.

"Harry Potter ja se vitun vanki" elokuva on niistä ensimmäisestä julkaistusta neljästä paras. Sen jaksoinkin katsoa melkein kokonaan hereillä ollen. Pohdin joukkoitsemurhaa.

Viimeistä elokuvaa aloittaessa päätin, että nyt se on loppu. Kello oli aamulla jotain seitsemän paikkeilla ja minua väsytti, vitutti, väsytti ja niin edelleen. Oli hauskaa, mutta rajansa tyhmyydellä ja typeryydellä. En minä halua tehdä eutanasiaa itselleni katsomalla Harry Potteryitä. Se on väärin.

Aapolle ja Hannu-Marialle tiedoksi, kyllä minä viihdyin, mutta jos seuraavalla kerralla katsotaan HP-leffoja niin niiden on paras tarkoittaa Hardcore Pornoa. Saatana.

Ai niin katsoimme leffat ruotsiksi dubattuina. Eivät suostuneet islanninkieliseen tekstitykseen.

Häpeäisivät.

Jatkakaa. Minä yritän keksiä jotain hilpeetä loppupäivälle. Vois vaikka mennä naureskelemaan naapurille (lähes) kun sen varasto palo eilen. Luulis miestä vituttavan.

lauantaina, heinäkuuta 07, 2007

Perjantai ja Lahti

Matkaan kävi miehen tie ja myös Jarkon. Eilen oli töissä aika kevyt päivä, kun yhä pohdin uuden yksikön aloittamiseen liittyviä asioita ja työaika hupenee suurimmaksi osaksi itsekseen istuen. Eiköhän se siitä hyvin mene, kun on näin saatanan ammattitaitoinen kaveri vetämässä. Torstaina pidin aloittavalle kolmen ihmisen tiimille koulutusta Lahdessa Teerenpelissä - naukkailimme siinä sitten alkoholia puoliltapäivin ja paransimme maailmaa. Tai no minä taisin parantaa sitä maailmaa ja ne muut vain joivat.

Eilen pidin sitten Lahden alueen "kenttämyyjälle" koulutusta illasta ja yöstä ja myös alustavaa koulutusta yhdelle uuden tiimin työntekijälle. Koulutusmetodini ovat ehkä joistakin hämäriä ja niin minustakin. Lopputulos on yleensä erinomainen, joten toivottavasti esimieheni ymmärtävät.

Jotta ihmistä voi kouluttaa pitää häntä ensin ymmärtää ja sen takia käytän paljon aikaani tutustuaakseni uusiin työntekijöihin. Joskus jos ei ole aikaa on pakko edetä haastattelemalle ja silloin sitä tuppaa saamaan hieman sulkeutuneita vastauksia. Mutta se siitä koulutusmetodoinneistani ja siirtykäämme johonkin vitun hilpeään aiheeseen.

Aloitimme illan Jackalopessa, jossa ei ollut ihmisiä. Kohta ympärilläni oli massa ihmisyyttä, joka edusti minulle rankkaa vitutusta, koska en pidä massoista vaan yksilöistä (vaikka samaa massaahan (energiaa) me kaikki olemme). Paikalla oli myös salibandy-joukkueeni tuleva uusi pelaaja johon myös haluan tutustua kun ko persoona vaikuttaa oikeasti häiriintyneeltä.

Sen siitä saa kun on sukua julkkikselle. Mutta minä en ole tuosta ihmisestä kiinnostunut sukulaistensa takia vaan koska siinä pojassa on asennetta ja siksi hän tuleekin pelaamaan salibandya joukkueeseeni. Tuleepas.

Lisäksi paikalle valui jo hiekkalinna-kilpailua seuranneet Olli ja Timo (miksi vitussa ihmisillä pitää olla heikosti muistettavia nelikirjaisimia etunimiä - paljon paremmin sitä muistaisi jonkin nimen jossa on enemmän jotakin, kuten Sebastian).

Lisää porukkaa iskeytyi "pöytäämme" ja minäkin "tutustuin" joihinkin vajaaälyisiin naisihmisiin joiden seura saa heikomman miehen oksentamaan. Minä en oksentanut, mutta läheltä piti. Selvisin heistä ja pelastin kaverini myös siltä turmiolta.

Ilta oli keskustelua täynnä, sanoisin, että atmosfäärissä lensi useita loistavia heittoja, mutta kehuisin liikaa itseäni, kun minähän ne kaikki heitot pistin ilmaan. Mutta ei se pelkkä syöttäjä voi iltaa pelastaa, onneksi ihmiset myös osuivat palloihin ja toisinaan palloni osuivat suoraan ihmisiin kuten kivekset huonosti ajeltuun kaljuun - pehmeän karkeasti.

Eräässä vaiheessa joku pyysi minua tanssilattialle vetämään hitaita, ihmettelin kun en nähnyt paikassa lainkaan vammaisia joita panna.

Ehkäpä se ihminen puhui itsestään.

En mennyt. Vituttaa tuommoiset.

Näimme ulkona pahoinpitelyn, mutta eihän siinä ollut mitään järkeä. Se jota hakattiin oli ihan hyvätyyppi, joten se oli hyväinpitely. Pitelivät sen verran lujaa, että taisi poikaan sattua. Emme menneet väliin, koska olemme raukkoja kusipäitä ja heitä oli paljon enemmän. Oikeasti siinä oli vain pientä tönimistä ja pari kuolemaa. Normaalia illanviettoa Lahdessa siis. Pistimme tietoja ylös jos poliisi kaipaa, mutta ei siinä mitään pahempaa käynyt, mitä nyt kevyt neliraajahalvaus.

Kävimme torin grillillä - en ole koskaan siinä käynyt, aina pitää tehdä jotakin uutta. Pelästyin kun seinällänsä roikkui myös kondomeja, kuka vittu ostaa ehkäisyvälineitä grilli-jonossa? Joku joka iskee illansaaliin odotellessaan makkaraperunoitaan?

"Vittu eihän me voida mennä meille panee ku ei oo kortsui"
"Ei hätää grilli pelastaa!"

Mitä vittua. Kysyin sitten myyjältä kuka niitä ostaa, ei oikein osannut vastata. Juttelimme lisää ja sainkin myyjän myymään minulle paketin (jonka jo lahjoitin eteenpäin) lisäksi sain kuittiin lukemaan "kondomeja" - vitun loistavaa. Myyjä ihmetteli, että miksi niin halusin ja sanoin, että siitä saa hyvää komiikkaa kun teen sitä harrastuksena.

Eli seuraavalla kerralla kun joku siltä myyjältä kysyy, että kuka vittu noita ostaa, niin hän voi vastata: "epätoivoiset koomikot".

Se siitä illasta, nyt on uusipäivä. Luulisin. Kaverin syntymäpäivä tänään, yritän kovasti keksiä miten jättää muistamatta häntä.

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Vittu mitä paskaa

Taas mä teiniangstaan ja kuvittelen sen olevan hauskaa lukijoilleni (mä tiedän että teitä on - mä tiedän kaiken saatana, myös sen, että Visby on hilpeä nimi mille tahansa paikkakunnalle). Mikäkö tänään vituttaa pikku-Jarkkoa. No tänään Jarkkoa vituttaa, ja ihan saatanan rankasti, autoilija.

Kyllä - yksi tietty kusipää idiootti autoilija, joka yritti tahallaan tuhota Lahden talousalueen liikenteen olemalla perinteinen kusipää idiootti autoilija.

Auto liikkui n. 20 km/h alle nopeusrajoitusten ja väisti joka vitun risteyksessä liikennettä jota ainakaan minä en kyennyt havaitsemaan. Lisäksi hän hidasteli keskellä katua katsomaan josko aivonsa olisivat jo palanneet kotiin. Tämä keltainen paholainen lopulta pysäköi autonsa yhden parkkihallin oven välittömään läheisyyteen ja katoi minua syytävällä katseella kuin minä olisin ollut se paholainen.

Epäilen kuljettajan ollene niin vanha, että ei enää kyennyt havaitsemaan mitään jos liikkuisi yli 50 km/h nopeudella - eli vähän sama kuin hirvillä. En kuitenkaan halua loata hirviä vertaamalla heitä tuohon kusipäähän.

Haista vittu autoilija, joka ajoit tänään Lahdessa 14.00-15.00 välisenä aikana autoa, jonka rekisterinumero on: KIA-345

Vittu.

Kun nousit autosta niin minun teki mieli tappaa sinut. En tappanut, koska osaan käyttäytyä ja hallitsen itseni, mutta jos vielä kerran törmään sinuun liikenteessä, niin lupaan ajaa perässäsi jatkuvasti äänimerkkiä soittaen ja käsimerkeillä viestittäen kuinka paljon sinua rakastan.

Jokaisella on oikeus ajaa, sinulla ei.

VITTU!

Lisäksi, mitä noi vitun kuvat tekee mun blogissa, saatana tämä mikään mediatoimisto blogi ole jonne mun pitää tulla pätemään söpöillä kuvilla mediaseksikkäistä koomikoista ja hiekkalinnailijoista.

VITTU!

Tahdon kotiin, siellähän mä jo olen, vituttaa kaikki. Keltaiset vanhukset vanhoissa autoissaan eivät ansaitse kunnioitusta ainakaan ajotaidoillaan. Saattahan olla, että kyseessä on erittäin mukava ihminen, mutta epäilen rnakasti. Ilmeensä oli kuin raiskatulla mursun perseellä ja sekin on vielä hieman liian kaunis.

VITTU!

Eiköhän tästäkin ropisi syytteitä, ihan vitun sama. Rukoilkaamme.

Rakas taivaan isä

poista kaikki autoilevat vanhukset kaduilta
niin kuin mekin poistamme syöpäkasvaimemme
äläkä saata meitä aggressioon
vaan päästä vanhus autosta
ja anna meille meidän syntimme anteeksi
mutta älä sille vanhukselle
aamen

torstaina, heinäkuuta 05, 2007

Der SandCastle / Finals


Raine nökötti kuin viimeistä päivää, keskellä työtä - olihan hän jumala, mutta sadetta ei kontrolloinut. Huono jumala sanon minä! Teeman työssämme (Joonas O. ja JRepo) oli Danten Evoluutio, polku vedestä vie suoraan seitsemänportaan kautta helvettiin, valoa kuitenkin lopussa nähtävillä. Mitenkö Raine-jumaluus siihen sopii, miettikää sitä ihan rauhassa ja jos keksitte, niin kertokaa meillekin.

Teimme siis Hiekkalinna-installaation, emmekä mitään staattista paskaa teosta. Saatana.


Aina se Raine vaan jaksoi nököttöö, kuva on siitä hyvä, että se rinnastaa lapion ja Rainen. Saattaa lapion perikunta kyllä hermostua tästä rienauksesta. Rienaus - siinä vasta kaunis sana, me likes.



Fanikatsomomme ainoa fani pettyi iltaan ja sen ant(t)iin. Ilme kertoo jo kaiken tarpeellisen, rankka väsymys ihmisyyteen ja kelloa ranteessa pitäviin juokseviin insinööreihin, jotka eivät osaa nauttia elämästä. Onneksi Olli osaa, Olli osaa aina.


Ja pitihän se toisenkin tiimin teennelmä kuvata, RoopeP ja JarnoR tekivät suomi-ruotsi ottelun jääkiekon kuvakielellä. Teos oli huonompi kuin Hjalliksen itsetunto, joten aika pohjaa pojat luotasivat. Seurassaan heillä on ESS:n valokuvaaja, joka yritti päteä paremmalla kameralla. Saatana. Harvoin on minua niin vituttanut.

Tai sitten ei.

Kivaa oli, mutta olkoot. Olimme etukäteen julistaneet tuomareille, että voittoa emme ota vastaan emmekä sitä olisi saaneetkaan. Jokin tehotyttö-kaksikko vei voiton ja kaikki muut olimme toisia. Eittämättä kahden muun tiimin teokset olivat paljon hilpeämpia ja parempia kuin omamme, mitä nyt tekivät niitä niin helvetin tosissaan. Ehkä he vielä joskus oppivat. Huomenna sitten ESS:n näkemys asiasta Katu-liitteessään.

keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007

ESS:n Hiekkalinnakisa 2007 / Finaali

Se päivä oli täynnä tyhjiä lupauksia odottamassa täyttymistään. Miehet saapuivat paikalle valoa mukanaan kantaen (ja työvälineitä). Tavoitteenaan iskeä muut joukkueet hiekanrakoon (muuta maata kun ei ollut saatavilla) lapioillaan ja turhalla pätemisellään. Ensimmäisellä joukkueellamme oli myös mukanaan vesipoika RAINE, joukkueen muut jäsenet olivat vesiposti ROOPE ja vesipää JARNO. Toinen eeppinen joukkueemme oli vesipolvi JARKKO ja vesiselvä JOONAS.

Miehet kävelivät hitaasti kohden kisapaikkaa, tunnelma oli käsinkosketeltavissa, mutta onneksi tuhmat sedät eivät tehneet niin, koska tunnelma oli vielä alaikäinen.


Joukkueemme jäsenet osoittivat jatkuvasti toisilleen elämää suurempaa serkusrakkausta (paitsi Jarkko ja Joonas kun eivät ole serkuksia), joka onneksemme on lainsallimaa. Jarno ja Roope pohtivatkin jo jos olisivat maamme ensimmäinen homo-serkus-aviopari. Tässä vaiheessa iltaa on jo nähtävillä joukkueen yhteenhitsautunut fiilis; Jarno katsoo Roopea hieman ylen.


Saapuihan se kaikkien janoisten sankari Joonaskin kuvioihin. Joonas hymyilee, koska emme vielä tiedä mitä aiomme rakentaa ja ajattelu saa Joonaksen aina iloiseksi. Joonas tykkää yrittää ajattelua. Taustalla joku random-fanaatikko-fanimme keikistelee. Julkisuudella on negatiivisetkin puolensa (niinno tunsimmehan me sentään toisemme, ei meitä kukaan muu sitten tuntenutkaan).


Ja viimeiset tsemppaukset ennen arvostelua Rainelle, jonka tehtävä oli olla jumalana. Pitikö miehen pokka, kestikö retkituoli, oliko lahjukset tarpeeksi mittavat, oliko tässä mitään järkeä - sen te kuulette huomenna. Huomenna blogissa myös kuvat töistämme, tai sitten ei. Jos jaksan, tai sitten en. Saa nähdä.
ESS on alueemme valtalehti. Se on tärkeä mediavaikuttaja ja teemme parhaamme nuollaksemme heidän persettään täällä. Puhun itsestäni monikossa, koska olemme menettäneet järkemme.

Lappi Files #2

Saavuimme kisapuistoon, tai no mökkikylään, tai no en voi väittää, että paikka olisi ollut paras mahdollinen, mutta seura sitäkin parempaa.

Kuvaan yllättäen monta kuvaa ja kerään niistä aidoimmat. Ei tässä muutaman kuvan sarjassa mitään jatkumoa ole, kunhan kuuntelemme kun meille kerrotaan leirintäalueesta.



The Liftari, Tommi ja Joni.


Nickolay ja käsi (leirintämiehen)



Pojat muodostavat kolmion kuvastamaan naiseutta - ystävällistä.


Tunteen paloa, mutta minkä tunteen...


Se siitä matkasta. Kivaa oli, olisi voinut ehkä olla hauskempaakin (ehkä). Seuraavalla kerralla isompi muistikortti, jotta saa enemmän kuvia joista sitten valita huonoimmat päältä pois kaunistamaan tätä blogia.

Joissakin kuvissa on pyritty tarkoituksella vauhdikkuuteen heittämällä horisontti perseelleen ja joissakin se vain näyttää siltä kun seisomme pienellä mäellä - tärkeintä ei ole oikeaoppisuus vaan se, että kuvat kertovat jotain matkasta. Toivottavasti olen onnistunut. Kritiikkiä otetaan vastaan (jossain muualla).

Todistusaineistoa Lapista

Ohessa muutamia kuvia Lapinmatkaltamme.
Ethän kopioi kuvia mihinkään käyttöön (paitsi masturboimiseen tietenkin). Jatkossa mahdollisesti julkaistavat kuvat tulevat myös olemaan kuvaamiani. Klikkaamalla kuvia näet ne ISOMPINA.

TOMMI MUJUNEN

Jos metsään haluat mennä nyt...

NICKOLAY ANTONOV

Venäläisellä ylpeydellä

JARI TEURAJÄRVI

Keitä ne on ne sankarit...


JONI KOIVUNIEMI

Iskemättä paras...

sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2007

Lappi; mitä vittua

Eeppiset teokset alkavat aina lainauksella jostakin, koska olen varma, että kirjoitelmani Lapin sodasta (2007) on eeppisin teos koskaan, niin lainaan tähän tavallaan sitä itseään, eli niitä tahoja, jotka ovat olleet mukana tuottamassa tätä kirjoitelmaa, joka tullee aiheuttamaan ongelmia kaikessa, myös aikajatkumossa.

----

"Vittuuuu!"

"pilluvittutissipanokumikyrpämuovipussinahkapillupillu"

"sinä et ole mulkku jätkä"

Jari Teurajärvi

----

TORSTAI

Matkaan lähdettiin merkeissä, jotka olivat lähes yhtä eeppisiä kuin mitä itse matkasta oli tuleva. Matkaa suunniteltiin vuosia etukäteen (sovittiin n. kuukautta ennemmin) ja ryhmän vetäjäksi vastoin omia toiveitaan nostettu Jari Teurajärvi mietti pitkään ketä hän ottaisi mukaan sotaan kotiseuduilleen, jotka olisi pelastettava "tiesmiltä".

Jari kartoitti tarjontaa ja päätyi kahteen ammattilaistaistelijaan; Tommi Mujunen (lajinaan energiakentät ja sukkahousut) ja Joni Koivuniemi (erikoisvahvuutena sukunimi ja taipumus käsittää singulariteetti sinkkuuden kautta). Mutta siinä ei vielä ollut tarpeeksi miehiä sotaan, vaikka sota ei yhtä miestä kaipaakaan (toim.huom. emme ole kysyneet asiasta kaikilta sodilta).

Amatöörin sotisovat (mitkä vitun sopat, sotisopa...ei saatana, kiitos kansallisrunoilijat tästäkin sanasta) päällensä pukivat ulkomaankauppavahvistus Nickolaý Añtonóv (from Russia with Dove) ja kotimaanpörssiromahdus Jarkko "taiteilijanimeltään JRepo, mutta kukaan ei sitä nimeä miehestä käytä, koska eihän mies ole taiteilijakaan" Repo.

----

Joukkonsa oli sankka ja kohtuullisen vakavasti otettavissa. Joten matkaan käy heidän tie. Suur-Helsingistä suuntaa ottivat itse Pääjehu Mr. Teurajärvi ja jokakodin kotiryssä (talossa ja puutarhassa) Nickolay "Nicky" Antonov. Lahden Chicagosta kimpsunsa keräsivät Mujunen-Koivuniemi-Repo kvintetti (toim.huom. nimiä ei ollut enempää, mutta sana kvintetti on vaan niin hilpeä, ja kyllä yksi JRepo aina kolmesta menee).

Autonsa huristivat kuin viimeistä päivää (ainakin Teuccan, elikkäs Teurajärven). Jaguari kiilsi kuun loisteessa...ei, koska kesällä aurinko paistelee lapsiaan jatkuvasti. Matkaan siis käy miehen tie.

----

Käänsin autoni keulan ja myös kasvoni Heinolaa kohden, vanhaatietä koska se on eloisampi vaikka siellä ei ole ketään. En jaksa hurvitella moottoriteillä kuin pakosta. Takapenkillä Joni, edessä vierellä Tommi. Ei oikein mitään järin hauskaa ole tullut puheeksi. Joni puhuu jostain liftareiden raiskaamisesta ja toivoo, että tulisi joku hyvännäköinen tyttö nyt kyytiin, mielellään ei suomea ymmärtävä ja huonohampainen - koska niillä on vähemmän hampaita häiritsemässä suihinottoa.

Tästä kuluu noin 97 sekuntia kun käännän auton Heinolan moottoritien rampille (valehtelin muuten äsken tuosta moottoritie vihasta) ja siinä rampin alussa seisoskelee tyttö peukola taivasta kohden.

Pysäytän auton, tyttö puhuu englantia ja haluaa tietää menemmekö Jyväskylään - no tietenkin. Hypätköön takapenkille Jonin seuraksi.

Jatkamma matkaa, pysähdellen joka toiselle huoltoasemalle ihan vain koska Tommia pissitti. Tommi katsokaas nautti noin kolme korillista olutta siinä ajomatkan aikana, niin siis Lahdesta Heinolaan (n. 17 minuuttia kestävä taipale). Joni nautti myös, mutta hänelle se viina jäi niin sanotusti järjestelmään, mutta siitä myöhemmin erillisessä osiossa, jossa teemme pilkkaa Koivuniemestä ja Jonista.

Tyttö ei tietääkseni pissinyt, mutta en ollut tarkistamassa toimenpiteitään naaras-vessoissa.

Jyväskylää lähestyessä tyttö on jo sopinut Jonin kanssa siitä, että tuleekin Ouluun yöksi seuralaisena. Jipii vittu saatana. Vitun Joni - VITTU.

Niin siis halusin Jonin itselleni.

----

Jari hakee Nickkyä ja löytääkin tämän ajelemasta karvoitustaan, tapahtuiko muuta - sitä ei edes kertojamme tiedä (mutta kuvia toimitetaan hyvästä hinnasta). Jarilla on Peugeot, ei Jaguari. Jaguari kuskit ovat ylimielisiä itserakkaita kusipäitä, onneksi Jarilla ei siis ole semmoista, koska Jari on muutenkin jo ylimielinen itserakas kusipää.

Tai sitten ei.

"Vittuuuu!"

He ottavat kompassista suunnan (ei siinä ole kuin neljä mistä valita ja kappas kun osui oikeaan). Jari on ennenkin asunut tuonpuoleisella maalla, joten Lapin tiet ovat miehelle yhtä tuttuja kuin stoalaisuudelle kännitappelut.

Peugeot nielee kilometrejä, tai no polttoainetta. Renkaat nielevät kilometrejä, tai no pyörivät. Vittu paskaa. Eivät nähneet tienpuolesta kettu-poikasta (a foxy baby?, a fox puppy?, a babyfox?), joka varmaan meni jo tuonpuoleiseen kun eihän se nyt voi selvitä isosta tiestä, olisi pitänyt olla fiksumpi kettuäiti ennen kuin meni saamaan tuommoisen kettutytön.

Jarilla ja Nisckyllä (toim.huom. Nickolaylla on monta nimeä ja kirjoittajamme yrittää vain vittuilla siitä kirjoittamalla nimensä jatkuvasti päin helvettiä) on päämääränä joku Jarin tuttava, joka ei vielä tiedä olevansa Jarin paras kaveri. Siellä he voivat yöpyä ja pohtia sitä miltä JRepo näyttää pannessaan pikkupoikia.

Se on Jarin fantasia, saada katsella kun joku tekee huorin, tai siis kun joku tekee pikkulapsien.

----

Oulu siintää jo kartalla (mutta meillä on vielä matkaa satoja kilometrejä sinne). Saan idean, ja yleensä se johtaa helvetin huonoihin lopputuloksiin. Mitäpäs jos menisimme suoraan Rovaniemelle kulkematta Ouluruudun kautta, täten minäkin voisin nappailla Olvia ja väittää olevani inside porukassa, joka on tiiviimpi kuin 70-luvun energiasäästö talot, joiden korjaus vie energiaa isältä pojalle.

Eli siirrämme hotellivarauksen Rovaniemelle, siellä on parempi tuutia. Teurajärvi kertoo, että he yöpynevät Oulussa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Laimeeta, tiedä sitte kenen kannalta.

Liftari-tyttö on yhä matkassa ja mukanamme kohti Rovaniemeä.

Vittu saatana.

Tommi pissailee tässä vaiheessa yhtä usein kuin raskaana oleva kolmevuotias - nonstoppina.

Joni vokottelee liftaria, mutta liftari on tässä vaiheessa jo ilmoittanut haluavansa mennä naimisiin minun kanssa, mahtaa Jonia vituttaa.

Joni kyselee toisinaan outoja kysymyksiä kuten: "Oleks sä Jarkko koskaan aatellu sitä, että lasten syöminen on paha asia..." johon tietenkin vastaan "onhan se, paha siis"... eipä tuossa muuten mitään, mutta jokaisen vastaukseni jälkeen Joni toteaa, että onnistun yllättämään hänet. Joni on Vantaalta joten pitää yrittää ymmärtää. Jonista nyt vain mun pitäisi vihata maailmaa, päihteitä ja kaikkea muuta kivaa.

Pisti vihaksi, mutta ei ihan isoksivihaksi vielä.

Jälkikäteen keskusteltuani asiasta kanssaan oli kyseessä enemmän "heitto", mutta olen aikavarma siitä, että Jonilla itsellään "heitti"...nah. Yksi parhaista tuntemistani tyypeistä koskaan, kunhan ei olisi niin taipuvainen synkistelyyn.

----

Meanwhile back in the Peugeot. The red car is having trouble, the driver is on the verge of mental breakdown. He has to listen to Russian tales which mainly contain traces of sperm and nuts. Also he developes a new decease - instant Tourettes. Now he has a reason why he is shouting the nickname of a females genitals to anyone who happens to stand within the radious of 2 kilometres from him (a typical distance between two people in Lapland - it's also called a fourth of a reindeers piss (which is - max 7,5 km's).

----

Rovaniemellä asetame itsemme ja liftaajamme hotelli Scandiciin (http://www.scandic-hotels.fi/rovaniemi) ja päätämme etsiä seuraavan päivän keikkapaikkamme (showtime siis perjantaina ja nyt oltiin torstaissa vielä menossa). Kyseltyämme tietä Ravintola Comicoon hotellilta ja muutamia kertoja kadulla löysimme lopulta perille (http://www.comicobar.fi/) - ravintola sijaitsi noin 14 metrin päässä hotellimme pääovelta.

Keikkapaikka tiedossa, aikaa yli 24 tuntia - herää kysymys: "Lappi; mitä vittua"

----

Jari-Pekka Teucca Teuris Teurajärvi (Jari-Pekka nimi on sitten kerettiläinen ja se kuulemma viittaa oikeasti toiseen kolarilaiseen Jari Teurajärveen joka on kuulemme samanikäinen kuin iki oma teucca-teuriksemme) ja Nickolay Little Nickky Kotiryssä Antonov saavuttavat Oulun, jossa he yöpyvät Jarin kaverilla. Heillä ei ole tarinamme mukaan kivaa, mutta he väittävät niin kaikille.

Kerkiävätkö he keikkapaikalle, riittääkö polttoaine, ken söi kesävoin ja muita tärkeitä kysymyksiä herää jos emme anna niiden nukkua.

----

Jokaisessa tarinassa on sivuhahmoja, joiden päätarkoitus on nostaa tarinan arvoa. Tositarinoissa eeppisista kulkueista kohti luvattua maata on myös kaikenlaisia sivuhahmoja, Mooseksella Jumala, Hobbiteilla Sauronia ja sen semmoista. Niin myös tämä tarina sisältää paljon nimiä joiden listaaminen tuo lisää kävijöitä tälle blogille, joten tietenkin heidät täten listattakoon.

Saavuttuamme Rovaniemeen oli Tommi Mujunen päättänyt hankkia parempaa seuraa, joten hän oli pakottanut Pekka Jalavan, Zaanin, Teemu Vesterisen ja tieskenet löytämään itsensä meidän seuraamme. Niin nämä arvon koomikot myös tekivät, koska Tommilla on valta ja kunnia iankaikkisesti, saatana.

Heitimme siis tavarat hotellille, jätimme auton parkkihalliin ja suuntasimme kaupungille. Kello oli jo aika paljon. Löysimme itsemme ja Jalavat yms. persoonat Irish Timesta (http://www.irishtimes.fi/etusivu.htm), joka on kuulemma EU:n pohjoisin irkkupubi, olihan se - yli 200 metrillä - vittu mikä saavutus.

Joimme jotakin jota paikalliset kutsuivat alkoholiksi. Kaiken pahan aloitti Tommi Mr. Mujunen ja Joni Jr. Koivuniemi, koska he halusivat kiittää kuskiaan kuskaasimesta ja ostivat minulle, lapsoiselle, viinaksia. Sehän meni päähän - tiedä sitten kenen. Tämän jälkeen saapui Jalava, oli kuulemma nauttinut ilolientä jo muutaman vuoden putkeen ja se kyllä näkyi ei. Jalava tarjosi käsittääkseni "fisuja" eli kait se oli jotain vitun pahaa kalakeittoa kun sekin meni päähän pahemmin kuin pornografia.

Tilastotiedettä
2 x olut
1 x lonkero
3 x fisu

Jalava pisti vahingon kiertämään ja Zaani osti vuorollaan yhä enemmän jotain, joka oli kait varastettu puuveneverstaalta, koska tervan maku uiskenteli fisujen kanssa aika pitkään. Kiitos Zaani.

Koska Zaani on pahamies niin pisti vahingon minulle kiertämään ja minä ostin hillitymmin vittuuksissani Jäger-mestaria, koska se on niin nam nam (mutta vain minusta).

Teemu Vesterinen oli sitten vuorossa ja hän piti perinteisemmän linjan ja kantoi pöytään olutta, lonkeroa ja lonkeropornoa.

Ilman pornoa, valitettavasti.

Tilastotiedettä
5 x olut
3 x lonkero
3 x fisu
4 x terva
2 x jerkku
5 x salmiakki
1 x "hyi-saatana"

Joni yritti iskeä kaikkea liikkuvaa, eli pääsääntöisesti itseään, koska me muut olimme rauhallisesti aloillamme. Tommi piti oman linjansa ja mies oli perin jossakin muualle kuin minä - oli kyllä puhunut jotain tärkeitä valeita minusta, koska kaikki luulivat minun olevan "hyvä jätkä", vaikka vittu minähän en ole "hyvä" tahi "jätkä". Kiitos nyt kuitenkin Tommille tästä.

Nauroimme asioille joiden hilpeys on suoraan verrannollinen veren alkoholipitoisuuteen.

Lopulta liftari tyttö lähti ja vei mukanaan Tommin ja Jonin. Tähän mennessä myös Zaani oli hilpaissut itsensä pois. Jalava ja Vesterinen keksivät parempaa tekemistä ja paikalle jäin minä.

Ja Zaanin kaveri, joka työskentelee Rovaniemi Radiossa (http://www.rovaniemiradio.fi/) - luulimme heti toisiamme "hyviksi tyypeiksi" (luulo oli tiedon väärti) ja joimme lisää. Onneksi se pieni sisäinen tilastomatemaatikko oli tässä vaiheessa juonut itsensä pöydän alle ja pelannut kämpän ja kalusteet pois, joten koko miestä eikä pöytää ollut enää löydettävissä.

Ville, siis se Zaanin kaveri, pyysi minua kertomaan radioon seuraavan päivän keikasta - suostuin, koska olen mediahuora.

Ville myös esitteli minut tuttavilleen, joiden nimiä en muista. Sen muistan että he olivat hyviä tyyppejä, koska eivät lyöneet minua.

Poistuin paikalta.

Löysin itseni hotellilta, mutta koska siellä oltiin ei läsnä, niin jatkoin matkaani.

----

Jari ja Nickolay pohtivat joukkoitsemurhaa.

----

PERJANTAI

Nukuin en lainkaan ja heräsin aamulla aamuun uuteen. Kävelin noin 15 kilometrin aamulenkin ja kiersin Rovaniemen. Ei muuten ollut paljoa tekemistä siinä aamu kuudelta. Kahdeksalta sain ostettua tupakkatuotteita - tuli heti parempi olo. Illalla pitäisi olla keikalla Comicossa. Fiilis oli: "Lappi; mitä vittua".

Juttelin ihmisille ja vittuunnuin siihen kun herra koomikot Mujunen ja Koivuniemi halusivat nukkua ohi aamun uuden aina iltapäivä uuteen asti. Eivät he nyt ihan kuuteen asti tuutineet, mutta lähes. Liftaajatyttö heräsi kuulemma yksin parivuoteeltaan - minunko siinä vieressä olisi pitänyt olla tuutimassa?

Yön tapahtumia sensuroitiin ja sovittiin, että niistä ei puhuta; onneksemme blogini ei ole ääniversio, joten voin vapaasti niistä kirjoittaa. Yön aikana tapahtui )W(FSMCJojkajsd 2 35r0928f adsf9s=)U)(YFVEDN(VuwEJT NFpoiuu &(&/%/&/c DOJJVCH )(/ccIUCNS987c&/(&/RYas(7C6

Eikä siitä sitten enempiä.

Päivä sujui katsellen kansantansseja (ostoskeskuksessaan semmoinen biletys oli käynnissä) ja juodessa kofeiini-tuotteita, joiden nimi oli seksikkäämpi kuin makunsa.

Iltaa kohden heräilivät niin koomikot, amatöörit kuin liftaajatkin. Myös herrat Teurajärvi ja Antonov pääsivät Rovaniemelle. Siinä päivällä kävin Zaanin seurassa juttelemassa mukavia radio-ohjelmassa, jota se Ville juonsi. Kerroin radiossa, että olen huono koomikko, mutta tulkaa nyt kuitenkin keikalle.

En tiedä olisiko pitänyt sanoa niin vai ei, menin myös kiroilemaan lähetyksessä, hyi hyi että olen paha ihminen.

Lopulta puhisimme intoa (paitsi Mujunen, Koivuniemi ja Antonov) Comicossa ja katselime juhlahumun kehitystä. Porukkaa tuli hyvin paikalle, todella hyvin. Olen varma että radioääneni seksikkyys toi paikalle kaikki nuoret naiset.

Mielestäni Smart-merkkistä tupakkaa polttavat ihmiset elävät itsepetoksessa.

Ilta alkoi.

----

Teurajärven Jari oli MC:nä. Hän oli hyvä MC, vitun hyvä. Ensimmäisenä lavalle kömpi hieman krapulainen Joni Koivuniemi. Joni...niinno, Joni oli ihan vitun hyvä. Ensimmäisenä ja onnistuu silti repimään niin vitun hyvät fiilikset yleisöstä. LOISTAVAA SAATANA.

Joni on mukana tunnelmassa ja heittää kait improna ainakin yhteen juttuunsa ihan vitun hyvän lisäyksen. Ihmiset nauravat.

Sitten lavalle, aurinkolasien ja puuhelmien turvin - JREPO. Aloitus menee hyvin, nautin vähän juomaa siinä. Kerron elämästäni, pitävät. Kun pääsen kiinni juttuihini (meni muuten aika paljon tänne heittämäni käsikirjoituksen mukaan) niin droppaa vähän oma ote ja pari ekaa juttua menee hieman niin ja näin, ei huonosti mutta kuitenkin. Sekoilen turhia.

Sitten kerron yleisölle, että saa niille jutuille taputtaakin jos naurattaa - pääsen aallon harjalle ja loppu menee putkeen. Tajuan lopettaa ajoissa ja jälleen kerran vittu SAATANA JUMALAUTA PERKELE pitää illan aikataulussa. On muita esiintyjiä kohden kunnioitusta se, että en vedä ylipitkiä settejä, koska voi olla, että illanpäätteeksi ei porukka enää jaksaisi nauraa pääesiintyjälle ihan niin täysillä. Olisi vaan joskus sairaalloisen mukavaa saada positiivista palautetta siitä.

Lopetan ja kumarran. Ihmiset arvostivat.

TAUKO

Jari aloittaa toisen puoliskon. Antonovin poika Nickolay on ensimmäisenä ja vetää hyvin. Todella hyvin. Jälleen kerran siis. LOISTAVAA.

Väliin iskee itsensä yllätysesiintyjä Pekka Jalava - oho. Ilta ottaa todellakin vauhtia ja nousee kiitoon.

Lopuksi Tommi Mujunen vetää vitun hyvin ja kaikkien aikojen paras standup-ilta Rovaniemellä on pulkassa.

Vittu yeah.

Kiitos yleisö, kiitos Comico, kiitos Teurajärvi, kiitos Rovaniemi Radio, kiitos Timo T.A. Mikkonen.

----

LAUANTAI

Comicossa ilta päättyy. Siirrymme jokainen minne haluamme, minä lähden joidenkin nuorten matkaan, koska haluan aina tutustua uusiin ihmisiin. Ovatkin hauskoja, loistavaa. Päädyn kanssaan Irish Timesiin, mulla on siis jo kantapaikka Rovaniemellä. Muut koomikot sekoilevat omilla tahoillaan. Minä sekoilen. Maailma sekoilee. Sekoilu sekoilee ja päätyy lopulta seottomaksi. Seo-huoltoasemat sekoilevat ... Jotakin ...

Aamu koittaa, Antonovin kanssa aamupalalle ja pikatuudit Mujusen kanssa halaillen (älkää minulta kysykö, Tommi sen aloitti. Taisi mies kyllä luulla minua naaraaksi - ymmärrettävää, onhan mulla aika hyvät rinnat). Sitten taas kaupungille tarkkailemaan vilinää, Comicoon pikaisesti napostamaan kaktusta ja sitten sovimme liftarin kanssa, että hän lähtee myös Kolariin.

Joten mennään sitten Kolariin. Eeppisyys on kadonnut. Matka on aluksi hilpeää, mutta minua käy vituttamaan kaikki, olen kuin vaihdevuosinen nainen, jolla on PMS-oireet. Aika vitun paha. Sen siitä saa, kun ei nuku tarpeeksi ja joutuu kohtaamaan kaikki neuroosiensa kohteet.

Ei enää tarinankerrontaa, matka on tajunnanvirtaa. Ei tässä ole päämäärää, ei tällä ole tarkoitusta. Kaikki on paskaa.

Mutta sitten taas pääsemme keikkapaikalle. Teurajärvi ja Antonov omalla kyydillään ja minä tosiaankin kuskaillen Mujusta, Koivuniemeä ja The Liftaria. Keikkapaikka on passelimpi kuin passeli professionaali. Saamme ruokaa - käristettyä poroa, onneksi viipaloituna.

Antonov aloittaa, pitkästä aikaa mies ekana lavalla. Menee hyvin. Minä seuraavana, menee paremmin - improa vähän ja se on ihan vitun hyvää. Jipii vittu saatana. Taukoa kehiin. Teurajärvi äMCeeleilee hyvin. Koivuniemi, ei lähde parasta, mutta hyvin kuitenkin, Mujunen ei lähde parasta, mutta silti vitun hyvin. Hieman rankka yleisö - mutta arvostivat improa, siitä ihan helvetin iso hatunnosto heille. naiset ja miehet yrittävät iskeä minua, samoin hyttyset, samoin tarkka-ampujat...jotakin.

Ilta on kuitenkin menestys - mitäs muutakaan. Väsyttää vitusti, ajamme Nickolayn kanssa takaisin Lahteen. Keskinopeus kiitettävä. Kukaan ei kuole. Istun unien jälkeen tässä ja mietin minne vittuun katosi se eeppinen ja ihana matkan teko. Jossain vaiheessa päälle iski ankara realismi ja silmistä ropisi ehkä ne viimeisetkin punasävyiset pinnoitteet, jotka olivat standupin päällä. Tämä on rankkaa, haluaako tätä tehdä työkseen...

Lappi; mitä vittua?

----

Oli hauskaa. Vitun. Kiitokset kaikille. Mujunen ja Koivuniemi olette hyvää road-trip seuraa, miksi vitussa toivoitte liftaria ja onko se pillu nyt niin tärkeä asia maailmassa, sitä saa liian helposti (luulisin).

Antonov on yhä hauskin ryssä ja parasta seuraa koomaavaan ajomatkaan, mies myös omaa kuulemma kauneimman peniksen standuppaajista. Eiköhän sillä pääse jo pitkälle

Teurajärvi on yhä hämärin tuntemani mukava ihminen. Tuntuu jatkuvasti siltä että se on kusipää, mutta ei se olekaan. Kehtaakin hämätä sillälailla. Toivottavasti jatkossakin pääsen mukaan matkaan.

Zaani on vittu sairain ihminen koskaan. Pol Pot oli tervejärkinen kaveri Zaaniin verrattuna. Pidä sama linja, etköhän päädy öööm jonnekin. Hauska mies ja parempi iskemään naisia kuin Koivuniemi koskaan.

Jalava oppi nimeni, vittu mä oon sankari. Tai sitten se vaan veikkasi helvetin hyvin kaikkien suomalaisten nimien joukosta. Ei saatana. Olin luullut miestä itserakkaaksi, ei pitäisi tuomita muita koskaan.

Vesterinen, vittu kun se on jo varattu.

Ville, radiomies, hauska ja toivottavasti tulee tänne etelään myös hauskuuttamaan meitä joskus. Tulisipa minusta joskus isona radio-sankari.

Ranualaiset, mistä vitusta niitä hämäriä ihmisiä tulee - Ranualta. Suomen sisäsiittoisin kunta, sinne siis joskus keikalle. Arto oli ainoa nimi joka jäi mieleen, mutta se nyt vaan johtuu siitä, että Arton on vitun vaikeeta näyttää keskisormea (siis kirjaimellisesti). Jos luette tätä, niin heittäkääpä viestillä - tiedä sitten ketä ja kuinka lujaa.

Kiitokset kaikille, kukaan ei ollut kusipää. Enkä minä ole mulkku jätkä.