Tänään on hyvä päivä, tiedä sitten mille ja kenen kannalta, mutta kuitenkin. Varmasti tänään on jonkun mielestä hyvä päivä, joten miksi ei siis minunkin mieleni niin saisi päättää. Tänään on erinomainen päivä, aivan loistava - sairaalloisen ilakoivan fantsu päivä.
Tänään on jonkun ihmisen elämän onnellisin päivä, miettikääpä. Juuri tänään on jonkun elämän onnellisin päivä, että ei silläkään sitten kovin hyvin mene.
Tällä viikolla pääsen taas keikkailemaan ja koettamaan uusia juttujani, tuo aloitus on lähtölaukaus yhdelle uudelle jutulleni, jota en kyllä varmaan vielä saa valmiiksi tämän viikon keikoille, mutta eiköhän se siitä taitu jossakin välissä elämää hauskemmaksi stand up-jutuksi.
Niin, minun piti kertomani stand up-komiikasta tänään. Ensinnäkin tämä on ensimmäinen viesti, jonka kopioin suoraan
www.koomikot.com sivustolle ilman muutoksia (saatan myös valehdella).
Stand up-komiikka. Olen kerinnyt lukemaan lisää ja kuuntelemaan huippuammattilaisia. Olen panostanut teoriaan ja muotoon. Olen yrittänyt löytää sanoja sanojen takaa, mielikuvia piiloista ja väitän, että en ole oppinut yhtään mitään. Puuseppä ei voi koskaan olla ammattitaitoinen jos hän ei koskaan työstä puuta. Hän saattaa osata ulkoa kaikkia työvaiheet, osaa kertoa kaiken eri puulaaduista, mutta jos hän ei itse sitä ole koskaan tehnyt on hänen osaamisensa turhaa.
Kaikki taiteet, kuten puun työstäminen, laulaminen, näyttämötaiteet ja niin edelleen vaativat jatkuvaa tekemistä, jotta joku voisi olla niissä hyvä. Sen minkä olen ymmärtänyt viime päivinä on siis idea siitä, että vaikka joku olisi kuinka hyvä luonnostaan - ei se riitä. Oikeaa taitoa ja osaamista on se, että parantaa jatkuvasti, ei pidä verrata itseään muihin.
Stand up-komiikan maailmaan voi eksyä joku, joka on hyvä siinä ilman, että joutuu miettimään yhtään juttujaan - menee vain lavalle ja asiat osuvat jotenkuten kohdalleen. Samalla, kun se saattaa vituttaa muita alalla olevia, niin se varmasti vituttaa niitä, jotka ovat ymmärtäneet mistä siinä kaikessa on kysymys. Ihminen, joka tekee stand up-komiikkaa liian helpolla otteella heikentää alan arvostettavuutta ja saattaa aiheuttaa ihmisille mielikuvan siitä, että stand up-komiikan luominen olisi jotenkin helppoa.
Ja on myös olemassa riski, että ihminen, joka ottaa kaiken asenteella "kyllä minä tämän osaan" ei tule koskaan oppimaan mitään uutta. Ja stand up-komiikan ydin on jatkuvassa muutoksessa, jatkuvassa kehittämisessä. Alalla liikkuu jonkin verran ihmisiä joiden jutut ovat pysyneet samoina vuosikausia, yleisö huomaa sen toisinaan nopeasti - aika on mennyt ohi. Jos siis stand up-komiikan luonti sujuu liian helposti, ei tule koskaan kehittäneeksi itseään ja lopulta onkin sitten itsekseen ihmettelemässä, että missä mentiin metsään.
Vain tekemällä oppii, vain tosissaan tekemällä etenkin. Joka kerta pitää pyrkiä parempaan, joka kerta pitää pohtia syitä sille miksi jokin juttu ei toiminut ja sitten pitääkin jo päästä epäonnistumisten yli ja seuraavaan esitykseen. Jatkuvaa muutosta ja toivottavasti oikeaan suuntaan. Tämä on se prosessi, jossa aloittelevat amatöörit tarvitset apua, jos ei joku jatkuvasti sitä heidän päähänsä iskosta sitä. On kehityttävä tai muuten jää negatiiviseksi otokseksi itsestään.
En väitä, että alalle tarvittaisiin parempa opetusta - mielestäni olisi kuitenkin tarpeen miettiä tietynlaista tutorointia, mentorointia miten sen nyt haluaakaan ilmaista. On helvetin tärkeää, että jokainen löytää itselleen pidempään stand up-komiikkaa tehneen ihmisen, joka opastaa alalle. Vaikeinta ei ole juttujen kirjoittaminen tai niidne esittäminen, vaikeinta on ymmärtää se, että se ei riitä, että on kerran kirjoittanut ja kerran esittänyt.
Sen takia stand up-komiikka on oikea työ niille, jotka sitä haluavat siten tehdä. Tottakai alalla on sijaa amatööreille, jotka tekevät sitä huomattavasti kevyemmällä otteella, mutta ne ketkä haluavat eteenpäin - heitä pitäisi opastaa oikeaan suuntaan. Voi olla, että olen itse hakoteillä tyystin, mutta pyrin ainakin itse löytämään sen suunnan ja kertomaan siitä tämän blogini kautta. Ehkäpä lukija ei ole itse samaa polkua rämpimässä, mutta tiedätpähän ainakin missä minä taaperran.
Nyt kuljen ymmärryksestä ymmärrykseen ja väitän, että siten saan luotua parempia juttuja ja siten oltua parempi koomikko. Minulle on sanottu satoja kertoja, että ei saa sanoa itseään stand up-koomikoksi ennen kuin alan ammattilaiset sen viitan sinulle antavat. Joten kait minun on pakko todeta, että pyrin olemaan parempi stand upin tekemisessä. En siis edes vielä voi pyrkiä olemaan parempi stand up-koomikko.
Ja nyt olen kiteyttänyt sen alaa koskevan ongelman. Jos joku haluaa päästä eteenpäin, niin hänen pitäisi tietää mistä lähteä kehittämään itseään. Kuka tahansa voi nimittää itseään stand up-koomikoksi ja sitä ei tietenkään pidä hyväksyä, koska eihän kuka tahansa voi nimittää itseään lääkäriksikään, vaikka toisinaan osuisikin kaverille tehty diagnoosi oikein. Alalle tarvitaan lisää ammattilaisuutta, uskottavuutta ja koulutusta.
Pyrinkin jatkossa tuomaan blogissani esille sen oman polkuni ohella niitä tahoja, jotka järjestävät koulutusta stand up-komiikkaan liittyen. Mielestäni pitäisi tilanteen olla sellainen, että se, joka lähtee "stand up-koulutus putkeen" on stand up-koomikko. Olenko minä missään koulutusputkessa - en, mutta minähän tätä kirjoitan ja pyrin luomaan ajatusmalleja, joilla amatöörien elo olisi helpompaa.
Tämä kirjoitelma tuskin kiinnosti ketään, joten lupaan huomiselle jotakin kevyempää.