!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Sydän halajaa...

ihmiset sanovat, että heidän sydämensä halajaa jonnekin. No antaisivat sen sitten mennä, eiköhän se tule kotiin, kun huomaa kuinka tyhjää on elämänsä ilman verenkiertoa. Ihmisillä on tapana sanoa outoja asioita, monesta niistä saa hyvää materiaalia stand up -komiikkaan (kerrankin kirjoitetu oikein, ihan vain kunnioittaakseni maamme kieli-poliiseja, jotka partioivat kielemme rajoilla tiukasti valvoen, että kieleen ei tule pakolaisia - olisihan se noloa, jos meillä ei olisi omaa sanaa kaikille termeille).

No niin.

Tänään on taas sellainen päivä. Tiedättehän. Päivä jolloin kaikki menee ihan normaalisti ilman epäonnistumisia, nämä päivät on sitten tylsiä. Eilen kävin samassa levykaupassa pariinkin kertaan, kun antoivat aluksi väärät levyt ja sitten unohdin lompakon toisella kerralla, kun olisin ostanut alennus levyn, koska olisin saanut alennusta, kun ne olivat antaneet ne väärät levyt, mutta kun ei ollut lompakkoa, en saanut ostettua joten tra lalla lalla laa ja sen semmoista.

Tänään ei ole sellainen päivä. Tänään on tylsää. Tänään on keskiviikko, vuoden tylsin päivä.

tiistaina, tammikuuta 30, 2007

41. Blogaus on rautaisa

Ferriittiä sinne ja tänne, vähän martensiittia ja hitunen bainittia. Materiaalitekniikkaa tuli luettua, elo oli rautaisaa - oikeasti polymeeristä. Pitkiä ketjuja ilman päämäärää. Opiskelin unohtaakseni osaamattomuuden, tajusin, että ei sitä voi unohtaa - lopetin opiskelun. Olen sivistymätön, redneck-rasisti-sika. En kuitenkaan ole nationalistinen äärioikeisto hihhuli, en voi olla kaikkein huonoin tapaus. Ongelmanuori, mutta eihän minulla ollut ongelmia, muilla vaan oli niitä mun kanssa.

Nuorempana elo oli helppoa ja stressitöntä - sitä ei tietänyt mitään maailman pahuudesta. En minä kyllä tiedä vieläkään ja nyt se elo vasta onkin helppoa. Sanovat, että aikuisen ei pitäisi iloita niin helpolla. En ole varmaankaan aikuinen, yhä nuori, ikiteini. Mutta kun enhän minä angstaa, olen siis lapsen tasolla.

Taaperran, kuolaan ja kömmin. Loskassa, lätäköissä ja vedessä rämmin. Olen lapsi, ikuinen lapsi. Se voi kuulostaa hauskalta ulkopuoliselta, mutta ette arvaakaan kuinka se vituttaa vaimoani. Hän joutuu kestämään lapsellisuuteni, joka päivä, vaikka olemme lapseton pariskunta. Emme halua lapsia, koska minä olen jo "meillä".

Vaimoni ei kyllä ole äitini ja minä pidän huolen siitä, että hän lapseilee toisinaan. Lapseilu, lapsellisuus, naivismi - se on ihanaa. Pitää mielen virkeenä ja puhtaana. Mielikuvitus on paljon vilkkaampaa kun ei anna omien estojensa tulla tielle.

Oliko tässä jotain päämäärää, muuta kuin todistaa se, että rautaisuus voi olla mielentila, joka ei vaadi kovia arvoja. Onko tämä vain kielipeliappelsiinia. Evoluutiota evoluution vuoksi ja luode. Ota vuode, kävele. Rampa parane!

Leiki, ole lapsi, ota itseesi ja päästä itsesi pahasta. Tee pilkkaa - itsestäsi ja arvoistasi. Ylistä niitä hetkiä, kun olet sinut itsesi kanssa, etkä mieti elämästä jossain muualla.

Minusta ei tullut materiaalitekniikan huippuosaajaa - ehkä sinusta ei tullut lääkäriä. Mutta silti meistä jokaisesta tuli "minä".

Jätä menneisyys ja päätä missä haluat "minäsi" olevan ensi vuonna. Minä olen tekemässä yhä standuppia - sinä voit lähteä lääketieteelliseen, joko opiskelamaan tahi koekaniiniksi.

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Stand up-komiikasta

Tänään on hyvä päivä, tiedä sitten mille ja kenen kannalta, mutta kuitenkin. Varmasti tänään on jonkun mielestä hyvä päivä, joten miksi ei siis minunkin mieleni niin saisi päättää. Tänään on erinomainen päivä, aivan loistava - sairaalloisen ilakoivan fantsu päivä.

Tänään on jonkun ihmisen elämän onnellisin päivä, miettikääpä. Juuri tänään on jonkun elämän onnellisin päivä, että ei silläkään sitten kovin hyvin mene.

Tällä viikolla pääsen taas keikkailemaan ja koettamaan uusia juttujani, tuo aloitus on lähtölaukaus yhdelle uudelle jutulleni, jota en kyllä varmaan vielä saa valmiiksi tämän viikon keikoille, mutta eiköhän se siitä taitu jossakin välissä elämää hauskemmaksi stand up-jutuksi.

Niin, minun piti kertomani stand up-komiikasta tänään. Ensinnäkin tämä on ensimmäinen viesti, jonka kopioin suoraan www.koomikot.com sivustolle ilman muutoksia (saatan myös valehdella).

Stand up-komiikka. Olen kerinnyt lukemaan lisää ja kuuntelemaan huippuammattilaisia. Olen panostanut teoriaan ja muotoon. Olen yrittänyt löytää sanoja sanojen takaa, mielikuvia piiloista ja väitän, että en ole oppinut yhtään mitään. Puuseppä ei voi koskaan olla ammattitaitoinen jos hän ei koskaan työstä puuta. Hän saattaa osata ulkoa kaikkia työvaiheet, osaa kertoa kaiken eri puulaaduista, mutta jos hän ei itse sitä ole koskaan tehnyt on hänen osaamisensa turhaa.

Kaikki taiteet, kuten puun työstäminen, laulaminen, näyttämötaiteet ja niin edelleen vaativat jatkuvaa tekemistä, jotta joku voisi olla niissä hyvä. Sen minkä olen ymmärtänyt viime päivinä on siis idea siitä, että vaikka joku olisi kuinka hyvä luonnostaan - ei se riitä. Oikeaa taitoa ja osaamista on se, että parantaa jatkuvasti, ei pidä verrata itseään muihin.

Stand up-komiikan maailmaan voi eksyä joku, joka on hyvä siinä ilman, että joutuu miettimään yhtään juttujaan - menee vain lavalle ja asiat osuvat jotenkuten kohdalleen. Samalla, kun se saattaa vituttaa muita alalla olevia, niin se varmasti vituttaa niitä, jotka ovat ymmärtäneet mistä siinä kaikessa on kysymys. Ihminen, joka tekee stand up-komiikkaa liian helpolla otteella heikentää alan arvostettavuutta ja saattaa aiheuttaa ihmisille mielikuvan siitä, että stand up-komiikan luominen olisi jotenkin helppoa.

Ja on myös olemassa riski, että ihminen, joka ottaa kaiken asenteella "kyllä minä tämän osaan" ei tule koskaan oppimaan mitään uutta. Ja stand up-komiikan ydin on jatkuvassa muutoksessa, jatkuvassa kehittämisessä. Alalla liikkuu jonkin verran ihmisiä joiden jutut ovat pysyneet samoina vuosikausia, yleisö huomaa sen toisinaan nopeasti - aika on mennyt ohi. Jos siis stand up-komiikan luonti sujuu liian helposti, ei tule koskaan kehittäneeksi itseään ja lopulta onkin sitten itsekseen ihmettelemässä, että missä mentiin metsään.

Vain tekemällä oppii, vain tosissaan tekemällä etenkin. Joka kerta pitää pyrkiä parempaan, joka kerta pitää pohtia syitä sille miksi jokin juttu ei toiminut ja sitten pitääkin jo päästä epäonnistumisten yli ja seuraavaan esitykseen. Jatkuvaa muutosta ja toivottavasti oikeaan suuntaan. Tämä on se prosessi, jossa aloittelevat amatöörit tarvitset apua, jos ei joku jatkuvasti sitä heidän päähänsä iskosta sitä. On kehityttävä tai muuten jää negatiiviseksi otokseksi itsestään.

En väitä, että alalle tarvittaisiin parempa opetusta - mielestäni olisi kuitenkin tarpeen miettiä tietynlaista tutorointia, mentorointia miten sen nyt haluaakaan ilmaista. On helvetin tärkeää, että jokainen löytää itselleen pidempään stand up-komiikkaa tehneen ihmisen, joka opastaa alalle. Vaikeinta ei ole juttujen kirjoittaminen tai niidne esittäminen, vaikeinta on ymmärtää se, että se ei riitä, että on kerran kirjoittanut ja kerran esittänyt.

Sen takia stand up-komiikka on oikea työ niille, jotka sitä haluavat siten tehdä. Tottakai alalla on sijaa amatööreille, jotka tekevät sitä huomattavasti kevyemmällä otteella, mutta ne ketkä haluavat eteenpäin - heitä pitäisi opastaa oikeaan suuntaan. Voi olla, että olen itse hakoteillä tyystin, mutta pyrin ainakin itse löytämään sen suunnan ja kertomaan siitä tämän blogini kautta. Ehkäpä lukija ei ole itse samaa polkua rämpimässä, mutta tiedätpähän ainakin missä minä taaperran.

Nyt kuljen ymmärryksestä ymmärrykseen ja väitän, että siten saan luotua parempia juttuja ja siten oltua parempi koomikko. Minulle on sanottu satoja kertoja, että ei saa sanoa itseään stand up-koomikoksi ennen kuin alan ammattilaiset sen viitan sinulle antavat. Joten kait minun on pakko todeta, että pyrin olemaan parempi stand upin tekemisessä. En siis edes vielä voi pyrkiä olemaan parempi stand up-koomikko.

Ja nyt olen kiteyttänyt sen alaa koskevan ongelman. Jos joku haluaa päästä eteenpäin, niin hänen pitäisi tietää mistä lähteä kehittämään itseään. Kuka tahansa voi nimittää itseään stand up-koomikoksi ja sitä ei tietenkään pidä hyväksyä, koska eihän kuka tahansa voi nimittää itseään lääkäriksikään, vaikka toisinaan osuisikin kaverille tehty diagnoosi oikein. Alalle tarvitaan lisää ammattilaisuutta, uskottavuutta ja koulutusta.

Pyrinkin jatkossa tuomaan blogissani esille sen oman polkuni ohella niitä tahoja, jotka järjestävät koulutusta stand up-komiikkaan liittyen. Mielestäni pitäisi tilanteen olla sellainen, että se, joka lähtee "stand up-koulutus putkeen" on stand up-koomikko. Olenko minä missään koulutusputkessa - en, mutta minähän tätä kirjoitan ja pyrin luomaan ajatusmalleja, joilla amatöörien elo olisi helpompaa.

Tämä kirjoitelma tuskin kiinnosti ketään, joten lupaan huomiselle jotakin kevyempää.

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Päivän aihe: Pitää keksiä jotain

Mulla oli hyvä aihe tuonne www.koomikot.com päiväkirjaani tälle päivälle. Kirjoittelen sinne kohta, mutta sitä ennen on pakko soveltaa jotakin fantsua myös tähän blogiin. Toisinaan kirjoittaminen on pakko ja silloin sitä ei pitäisi tehdä - miksi en siis silloin kirjoittaisi siitä kuinka ei pitäisi kirjoittaa.

Ja lukija luulee lukevansa jotakin jolla on jotakin arvoa eikä tajua, että kirjoittaja purkaa vain omia aggressioitaan kirjoittamista kohtaan kirjoittamalla siitä kuinka häntä vituttaa kirjoittaa jotakin jolla ei ole mitään arvoa lukijalleen vaikka lukija ei sitä edes itse tiedosta.

Ja vittu minähän en käytä mitään pilkkuja tahi pisteitä turhaan.

Ja taas äidinkielen opettajat haukkovat henkeään, kai se on niistä hyvää - siis se oma henki (miten niin sana haukkoa ei ole synonyymi haukkaamiselle...).

Joo mun jutut on tänään todella huonoja, olin pelaamassa salibandya.

Ens viikolla taas keikkoja tulossa, ensimmäinen päivä englanniksi pitäisi jutella mukavia. Saapi nähdä miten menee, olin nähtävästi lineupissa ensimmäisenä...Pitänee kehitellä noita mun juttuja lisää. Vasta yksi varsinainen pelkästään englanniksi tehty standup-keikka takana.

Seuraavalla kerralla ehkä sitten enempi asiaa.

lauantaina, tammikuuta 27, 2007

Huippuvuoret

Olin viime vuonna näihin aikoihin matkalla Huippuvuorilla, jossa kävin jäätikön sisällä kapuilemassa ja kipuilemassa, kiidin jäätikön halki koiravaljakon kanssa ja kävin jopa hiilikaivoksessa katsomassa paikallisia työolosuhteita (siis 1900-luvun alku ja puolivälin aikoihin).

Se oli helvetin hyvä matka.

Hotelli oli loistokas ja kohde itsessään kaikkea muuta. Juuri sitä haluan ja etsin, kaipaan ja kaihoan. päätimmekin seuraavaksi vaimon kanssa suunnata hieman samanlaiseen paikkaan. Nyt mietimme otammeko kohteeksi Islannin, joka olisi tarkoitus kiertää autolla ajaen vaiko Grönlannin, johon voisi tutustua "risteilyn" keinoin. Risteily lainausmerkeissä, koska ihmisillä tulee siitä sanasta mieleen ruotsinlaivat tai välimeren seksilomat. Grönlannin matkoilla ei liene ole tapana juhlia huonoissa yö-kerhoissa tahi harrastaa irtosuhteita paikallisten miesten kanssa (sääli).

Matkustaminen avartaa, tiedä sitten mitä. Ainakin itselleni jää lähes aina matkasta tunne, että on kasvanut ihmisenä, mutta se nyt vaan johtuu siitä, että syön enemmän ulkomailla, koska en jaksa olla teennäinen kasvistelija muualla. Niin ja pidän ruuasta, pidän kulttuureista, pidän siitä, että ihmiset eivät kaikki ole itsemurhaa pohtivia pohjalaisia.

Suurin osa suomalaisista on, ei pohjalaisia vaan itsemurhaa pohtivia. Tämä yhteiskuntamme on niin sairaalloisen masentunut, että on mukava käydä katsomassa aidosti ystävällisiä ja itsestään luonnollisella tavalla ylpeitä olevia kulttuureja. Suomessa "ylpeys" on sitä, että halutaan tappaa ulkopuoliset ja kuvitella, että itsellään menee silloin paremmin.

En minä vihaa kulttuuriamme, minä en vain jaksa arvostaa jotakin mitä ei ole olemassa. Suomi on aivan liian nuori yhteiskunta, että olisimme vielä päässeet yli teennäisestä nationalismista ja ehkä sen takia meilläkin päätänsä ovat viime vuosina nosteellet Suomen Sisut ja muut äärioikeistolaiset nationalistiset "puolueet".

Minulla ei ole heitä vastaan mitään, se on normaalia kasvua yhteiskunnassa. Sen sijaan en kykene arvotamaan yhteiskuntaa, joka ei pyri kasvamaan tietyn pisteen jälkeen vaan väittää olevansa valmis. Amerikoissa tuntuu käyneen samalla tavalla viime vuosina - nationalistinen hurmos aiheutti paikalleen jäämisen ja nyt vuosien itseisarvojen ryyppäämisen jälkeen moraalinen krapula on pahempi kuin Vietnamin jälkeen. Onneksi meillä täällä Suomessa on sentään hieman kevyemmät ongelmat, kuten se, että kulttuuriministeri haluaa vierailla pseudo-tiede-Minä Olen-messuilla.

Sekin on väärin, mutta ei se nyt ihan yhtä kauheaa ole kuin se, että pommittaisimme summamutikassa sattumanvaraisia random-kohteita.

Niin piti siis sanomani, että matkustakaa enemmän, nähkää, kokekaa ja olkaa muualla siten kuin he ovat. Saatat sinäkin tulla siihen tulokseen, että Suomi ei ehkä ole maailman paras paikka tai vaikka olisikin niin silti täällä on paljon parannettavaa. Paikalleen jäänti on ainoa virhe, jonka yhteiskunta voi tehdä ja niin tulee käymään jos rajat suljetaan - tervetuloa Pohjois-Korea.

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Rage Against the Machinea jälleen

Tuntuu hyvältä maksaa laskuja, olenko ainoa, joka nauttii siitä, että saa maksettua laskuja kerralla ison nipun? Toisinaan jopa maksan etukäteen, koska siitä vaan tulee niin kuningas-fiilis. Sitä tuntee itsensä ihan helvetin rikkaaksi, kun on varaa maksaa 71,40 euron ADSL-liittymä maksu (laskutuskausi 2 kuukautta - kallista täällä maaseudulla tuo), ETUKÄTEEN - etukäteen.


lisää etuja käteen, käteisalennuksia...erm ei tajunnanvirtaa tänään.


asiaan, takaisin, siis


Pienillä asioilla saa itselleen tunteen, että ihan rikas, varakas ja kaikkea sellaista, mitä televisio opettaa meille amerikkalaisten olevan. Minulle varakkuus on sitä, että voi maksaa laskun etuajassa, siitäs saivat, perkeleen PHP, ota rahani, vie ne - ha haa, nyt voin käyttää melkein kolme kuukautta nettiä ilman, että tarvitsee maksaan, BWA HAHA HAHAHHAHAHAHAHHAHAHAHhaaaaaa


Joo tänään on perjantai, kuulin radiosta.


Mitäs muuta kuin laskujen maksamista ja teennäistä mielisairasta naurua (onko sellainen ihminen mielisairas, joka edes näkee sen vaivan, että teeskentelee mielisairaan naurun, ei kait kukaan järkevä raaskisi tehdä niin, joten kuka tahansa, vaikka tekisi sen tahallaan, joka nauraa mielisairaan tavoin on mielisairas - I rest my case).


Ovat RATMet (Rage Against The Machinet) taas palaamassa keikkailemaan, loistavaa. Teini-angstaavat, kaikkea vihaavat aikuiset ovat aina fantsuja. Musiikkinsa on erinomaista, mutta eikö muka tosiaankaan ole keski-ikää lähestyvillä miehillä muuta valittamisen aihetta kuin se, että televisio aivopesee meitä yksinkertaisemmiksi...laulaisivat vaikka usean valtion puutteellisesta eläketurvasta (meillä Suomessa ei muuten ole eläkeläisillä mitään muuta hätää kuin se, että ovat yksin - yleensä omasta syystään).


Ja taas tulee nimetöntä palautetta, että olen paha PAHA ihminen, niin olenkin. Mutta en niin typerä kuin Rage Against the Machinen-pojat, ne on olevinaan hyviä aggression purkajia, mutta ovat jo lähtökohtaisesti pahasti väärässä. Ei vihalla "systeemiä" kohtaan saada mitään aikaiseksi. Seuraavaksi taidan kuunnella System of a Downia ja sitten tuudittaudun rauhalliseen fuusio-jazziin tahi jonkinlaiseen dance-musiikkiin, kuten lcd Soundsystem.


Muistakaa lapset käyttää heijastimia, niin näytte pimeässä. Eilenkin meinasin teilata autolla pari kenginkulkijaa, kun eivät olleet vaivautuneet ostamaan ilmaista heijastinta. Seuraavalla kerralla ajan yli.


Seuraavaan kertaan.

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Vitun halogeenit

Kuka keksi halogeeni valaisimen - kuka? Netti tarjoaa vastaukseksi Frerick Mobya, mutta eipä ole tieto monellakaan sivustolla. Edes nettiorjien pyhättö Wikipedia ei kerro halogeeni-valaisimen keksijää...miksiköhän...

Koska se vitun idiootti pitää kierittää halogeeni-polttimon lasinsirpaleissa ja sen jälkeen pistää mies kävelemään kuumilla halogeeni-valoilla. Saatana.

Ai miksikö?

Miksikö kiroilen kuin pikkulapsi lyötyään sormeaan isin remontti-vasaralla, jota ei ole käytetty neljääntoista vuoteen kuin ainoastaan poistamaan pikkulapsen lyömiä nauloja huoneensa seinistä. MIKSIKÖ?

Koska juuri äsken vaihdoin trendikkääseen kodinhoitohuoneeseemme halogeeni-valaisimiin noita saatanan halogeeni-polttimoita ja mikä on lopputulema. Yksi palanut sormi ja toinen käsi lasin sirpaleissa. Yksi sormi turvonnut ja veikkaan, että lievästi sijoiltaan.

En minä ole kömpelö, kykenen vaativiin suorituksiin sormillani (kysykää vaan vaimoltani), mutta halogeeni-poltitmoiden vaihto oli tuskaisa tie. Vituttaa. Rikoin yhden polttimon. Ei ne paljoa maksa, mutta sapettaa se, että eloton vei jälleen voiton tästä miehestä.

Tahdon takaisin perinteiset valaisimet joihin "lamppu" vaihdettiin kiertämällä - sen minäkin osasin. Mutta nyt pitää kyetä tunkemaan kaksi tökkeliä saatanan olemattomiin reikiin, jotka eivät tietenkään ole vakio-asennossa vaan joka vitun saatanan perkeleen valaisin kannassa ne luolastot on asennettu eri tavalla, toiseen pitää kääntää 13 astetta itään ja sitten siirtää kaksi kolmasosaa sisälle ja lopulta kiertää 1 aste pohjoiseen ja kääntää kevysti vasemmalla ja painaa ihan saatanasti...toisessa pitää aloittaa suorasta asennosta ja painaessa kiertää vakio kiihtyvyydella 23,3 asteen kulmassa Naantalista kaakkoon.

Ei enää koskaan halogeeni-valaisimia, minnekään.

Huomenna ehkä olen paremmalla tuulella, tai sitten en, jos vielä pitää vaihtaa lamppuja.

tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Teerenpeliä tajunnassa

No niin, tulin juuri takaisin Lahden Teerenpelistä, jossa oli helvetin hyvä stand up ilta. Lähes jokainen koomikko veti helvetin hyvin ja etenkin toisella puoliskolla olleet heittivät tunnelman kattoon ja se ei suostunut tulemaan sieltä alas edes väkipakolla.

Illan MC:nä toimi todella hyvin suoriutunut Tommi Mujunen - loistavaa.

Mutta Jarkkoa vituttaa ja rankasti...miksi. Menin paikan päälle luottaen siihen, että en nouse lavalle, koska minulle oli niin sanottu jo aiemmin, että en lavalle pääse, kun en sinne mahdu (siis en kooni takia). Joten menin kuitenkin hyvissä ajoin, jos olisi tarvetta täydentää illan esiintyjälistaa - eli mahdollisten poisjääntien yms. takia.

No Mujunen lupasi, että pääsen toisella puoliajalla lavalle nousemaan jos ilta pysyy aikataulussa...no eihän se tietenkään pysynyt. Eniten vitutti se, että menin mielessäni harjoittelemaan helvetin hyvän, juuri tähän iltaan soveltuneen setin, joka oli aika paljon kertakäyttö kamaa. Vittu, että sinne meni hukkaan muutama erinomainen oivallus. No ehkä joskus on samanlainen tilanne, että yleisössä on yksi Hollolalainen, joku Korsosta ja kaikki tapahtuu Lahdessa - tilanne vaatii myös sitä, että eräät aiheet on jo valmiiksi nostettu esille...okei...ei sellaista tilannetta tule enää uudestaan.

aarrgghharehagrhagrhagrhrgjhagrfjP)RW(m0V3E9UTMP UEWFGÖOIdsjfRV

ARGH

Vituttaa se, että meni hyvä vaivannäkö hukkaan ja saan syyttää siitä vain itseäni. Lavalle pääsy oli kovin epävarmaa kokoajan ja kyllä se fiilis oli tuvassa niin helvetin hyvä, että ymmärtäähän sen, että jokainen veti melkein tupla-ajan sovittuun aikatauluun nähden.

Seuraavalla kerrallakaan (20. helmikuuta) en välttämättä ole lavalla, kun silloin on ohjelmaan merkitty niminä seuraavat helvetin hyvät esiintyjä: Tommi Mujunen (MC), Pekka Jalava (HL), Fredi Lilius, Marja-Leena Runonen, Ivan Puopolo ja Kari Kivioja.

Eiköhän siitä illasta tule sairaalloisen hyvä, joten jos olet Lahdessa silloin niin muistahan olla Teerenpelissä katsomassa erinomaista standuppia.

Nyt yritän saada vitutuksen katoamaan katsomalla, jonkin kepeän elokuvan kuten Hotelli Rwanda.

Jäillä ei ravistettuna

Tulin juuri kotiin Helsingistä, jonne suuntasin katsomaan Nickolay Antonovin (se venäläinen stand up-koomikon alku, jonka kanssa teen keikkoja aika paljon yhdessä) keikkaa On the Rocksiin ja käynnistämään miehen 20-vuotis syntymäpäivä juhlinnan, joka huipentuu keskiviikkona.

Mutta onneksi Rocksissa oli erinomainen MC, eli Jarkko "Jape" Grönroos, joka otti minut mukaan lineuppiin ja sinnehän minä taas menin - ensimmäisenä lavalle. Käynnistyi hieman heikosta Rocksin maanantai iltojen standuppaus, tupa tyhjillään - Jape sai porukan kuitenkin hieman käyntiin ja sitten minä kävin rykäisemässä aika perus setin, jonka kyllä mokailin parissa otteessa (oli muuten helvetin hyvää treeniä väsyneenä esiintymistä varten). Sain muutamat naurut ja keskeytin yhdynnän laukeamishetkellä - eli kun olin ulkopuolisena päässyt iltaan mukaan, niin tottakai halusin tarjota seuraavalle hyvän lähtökohdan, eli juuri kun sain vähän vauhtia niin kiitinkin jo yleisöä.

Minusta setti meni hyvin tilanteeseen nähden. Kuten monet muutkin illan esiintyjistä sanoivat, oli helppo esiintyä, jotenkin mukavan rento fiilis. Takahuoneessa oli hyvä tunnelma ja erästä suomenruotsalaista hieman vanhempaa mies koomikkoa häirittiin homoseksuaalisilla väittämillä, joita ko koomikko ei suostunut allekirjoittamaan.

Minä viihdyin ja ilta oli erinomainen muistutus siitä, miksi tätä teen (meinasi tulla jopa kolmen viikon tauko keikkoihin) ja taas on akuissa virtaa, ainakin pariksi päiväksi. Jälkikäteen vain vituttaa se, että menin hieman liian kevyellä otteella lavalle enkä saanut draivia juttuun kuin vasta viime metreillä, olisi myös pitänyt testata uusia juttuja, mutta kun ne eivät ole valmiina.

Kiitokset siis On the Rocksille, Suomen Stand Up Clubille, KISS-radiokanavalle (KISS My Comedy Clubi-ilta), MC Japelle ja tietenkin yleisölle ja muille koomikoille - itseluottamusta tuli taas revittyä lisää, vaikka sitä ei ehkä ulkopuolinen nähnytkään.

Vaikka ilta ei minun osaltani ollutkaan järisyttävä, mutta jotain meni taas päässä paikoilleen ja väsymys muuttui lopulta pirteydeksi ja siitä ehkä kohta koomaksi (kun nyt tätä kotona typoilen).

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Maanantai aamuna...

ei krapulaa, eikä vapinaa. Yritin tuijottaa vessankin seinää, mutta tunsin itseni vain tyhmäksi, joten lopetin. Pistin suuhun kaurahiutaleita ja kuvittelin sen olevan heinää - jälleen kerran tunsin itseni idiootiksi.

En ole työpaikan sonni, mutta ehkä apina. Porsastelen aika harvoin, olenhan vegetaristi.

Ajatukseni kuuluukin. Minä yritin tarkoituksella saada jälkikäteen sen fiiliksen, joka monella suomalaisella (ja ainakin yhdellä laulaja/sanoittajalla) on toisinaan viikon alkaessa. Tunsin itseni vain idiootiksi tehdessäni niin. Eivätkö ne ihmiset, jotka koko viikonlopun tähtäävät tuohon maanantai aamun olotilaan koskaan tunne itseään tyhmiksi vai ovatko he liian tyhmiä tajuamaan tyhmyyttään.

En minä ainakaan koe, että elämän pitää olla tyhjää juomista ja irtosuhteita. Elon pitää olla tyhjiä suhteita ja irtojuomista...eiku.

Miksi juoda lainkaan jos tietää, että se johtaa joka viikonloppu samaan pisteeseen - saatanan huonoon viikon aloitukseen, joka sitten perjantaina vaatii veronsa ja jokaisen on mentävä Alkoonsa verolle pantavaksi.

Mitataanko keuhkokuume-potilailta lämpötila, keuhkokuumemittarilla? Onko se semmoinen isohko paistomittari, joka pomppaa ylös jos on kuumetta - siis kunhan piikki on isketty keuhkoihin asti.

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Oopperan Kummituksia ja muuta naposteltavaa

Howdy hou, huutelee eräksin fiktiivinen hahmo, joka olemuksellaan kuvastaa joulun likaisuutta, mutta tämä blogaukseni ei mitenkään liity jouluun, likaisuuteen tahi naposteltaviin.

Asiaahan mulla on, jopa kahden päivyrin edestä (yhä edelleen typoan, minkä kerkiän, myös tuonne www.koomikot.com sivustolle), mutta onko mulla mitään sellaista sanottavaa, joka loisi lukijan suupieliin pientä hymynkaretta - epäilenpä.

Olen aivan liian totinen, itserakas ja ihmisyyttä vihaava, jotta kykenisin luomaan mitään hauskaa (näin minulle on kerrottu) tahi sellaista, joka pitäisi sisällään sanoman jostakin hyvästä. Joten tänään ajattelin kirjoittaa jotain sairaalloisen itserakasta, eli ylistää omaa hyvyyttäni (paremmuuttani, parhuuttani?).

OLEN IHAN SAATANAN HYVÄ - KAIKESSA!

Noin.

Katson laadukkaita elokuvia ja väitän ymmärtäväni Michael Hanekenin elokuvien sanoman, kuvittelen nauravani vanhoille mustavalkoisille komedioille ja Tatin erikoisille ihmishahmoille. Laulan mielessäni mukana Oopperan Kummituksen kohtauksissa ja loihdin silmieni eteen näkymiä, jotka vastaavat parhaimpia taideteoksia koskaan.

Kuuntelen oopperoita unohtamatta jazz-musiikin fuusioitumia tahi rockin aggressiota yhteiskunnan ongelmia kohtaan. Ymmärrän hiphopin ja rapin saloja ja tunnistan old schoolit uudemmasta, west sidet east sidesta ja tiedän jopa eri koulukuntien historiaa. Musiikkihyllystä löytyy myös noisea, hard trancea ja industrialia. Kaikkea tätä ja myös populaari-musiikin parhaimmistoa.

Käyn taidenäyttelyissä, käsitän käsitteellistä taidetta, kokeilen kokeellista ja kubistelen kubismia. Piirrän abstraktia tekotaidetta, mutta tarkoituksella - taiteen ylinmuoto on minua lähellä, itseironia.

Harrastan salibandya, johdan joukkuetta, pelaan pelaajasiirroilla ja osoitan osaamiseni päivittäin, viikottain - jatkuvasti.

Koska mä vaan olen niin saatanan hyvä - kaikessa.

lauantaina, tammikuuta 20, 2007

Brokeback Mountain tunnelmissa

Ei, vaikka SETA sanoi, että olen vain osa setä niin en silti mennyt ja tehnyt syntiä*. Olen yhä kohtuullisen heterona siis liikenteessä - sääli, mutta luulisin, että jos tulisin ulos kaapista (mikä ei liene tarpeen, koska en kaappiin ole edes mennyt) niin saattaisi siitä pitää kaikki muut paitsi vaimoni, joka käsittääkseni on nainen.

Katsoimme silti eilen Brokeback Mountain-elokuvan. Heti alkuun kerrottakoon varoituksen sana - älkää katsoko elokuvaa vanhempienne kanssa (meillä on ollut jo pitkään tapana, että vanhempani käyvät katsomassa elokuvia meillä, kun on tuo erillinen kotiteatteri-tila ja kohtuullinen äänentoisto med ISO kuva). Tämä varoitus vain sen takia, että kaikki hieman vanhemmat ihmiset eivät välttämättä täysin käsitä kaikkia elokuvan konsepteja. Tai no äidistäni oli perin mielenkiintoista se kun miehet osoittivat rakkauttaan, mutta muuten taisi "sanoma" mennä hieman ohi, kun hän niin innoissaan keskusteli nonstop-moodilla elokuvan kanssa.

Äitini ei kärsi mielenterveysongelmista, pahemmista kuin minä ainakaan. Silti hän koki olevansa vastuullinen siitä, että kertoo elokuvan hahmoille elämänohjeita ja yrittää saada heidät ymmärtämään, että väkivalta on tarpeetonta. Vanhemmillani ei siis ole mitään homoja vastaan - väkivalta se äitiäni häiritsi.

Mutta niin, oliko minulla jotakin sanomaa tässä. Olen siis yhä hetero, samoin vanhempani ja luultavasti myös vaimoni. Se mikä siitä kaikesta teki elämää hauskempaa oli se, että minulla oli sattumalta farkut jalassa ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen ja mitäs vaatekappaleita ne Brokebackin miehet pitivätkään koko elokuvan ajan...kyllä mulla oli semmoinen fiilis, että leimaudun itsekin homo-cowboyksi kaikkien silmissä.

Onneksi läsnä oli vain vanhempani ja vaimoni. Heidän suhteen olen varmaan jo leimautunut homo-cowboyksi. Mutta kuten SETAn testi sanoi, olen androgyyni - eihän minusta olisi tosimiesten leikkeihin, joten voinen jättää haaveet ikiomasta homo-cowboysta jälkeeni ja keskittyä siihen, jos vaikka vaimoni suostuisi vaihtamaan sukupuoltansa ja pukeutumaan siten.

*puhuin synnistä, mutta se oli huumoria. Ei seksuaalisuutensa harjoittaminen ole väärin paitsi jos on seksuaalisuudeltaan sairas, kuten pedofiilit. Esimerkiksi ruumiisiin sekaantuminen on minusta ihan ok hommaa, kunhan ne vaan ovat vielä lämpimiä - kuka muka viitsii tökkiä kylmää lihaa. Ja jos on pakko pökkiä lapsia, niin odottakaa, että ne kuolee nuorena, lapsen ruumiiseen sekaantumisesta kun ei saa kuin negrofilian leiman, eikä kukaan pidä sinua pedofiilina. Eläimiinkin saa sekaantua, mutta missä menee eläin-pedofilian raja, kuinka vanha pitää koiran olla, että sen kanssa voi harjoittaa penetraatiota?


DISCLAIMER


Ensimmäistä kertaa tuli fiilis, että viestini ei aukea kaikille, joten olkoon tämä disclaimer tietona siitä, että en ehkä ollut tosissani vaimoni sukupuolen vaihtamisesta, en välttämättä innoita sinua negrofiliaan enkä ehkä ihan täysillä fantasioi homo-cowboyn elämästä. Ja mahdollisille jokakodin-pikku-psykologeille vielä sanottakoon: ANALYSOIKAA TÄTÄ!

perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Koomikot.com

sinne ne standuppaajat menneet on.
Siellä myös minä - JRepo - kirjoitan aivan toisenlaista päiväkirjaa. Se on hauskempi, villimpi, tuuntatumpi ja ennen kaikkea se on varustettu sinisillä led-valoilla.
Tai sitten ei.
Mutta niin, nyt sitten kirjoittelen kahteen paikkaan, tänne blogailen ja toisaalle päiväkirjailen. Pitää jokin ero näissä pitää. Tämä on ehkä enemmän semmoisen vapaata assosisaatiota ja runoutta sisältävä, kun tuo Koomikot.comin päiväkirja on asiallisempi, kantaaottavampi ja muuta fantsua.
Viikonlopuksi ei keikkoja tiedossa, joten taidan jättää kirjoittelut pois siltä ajalta, ellen sitten keksi jotain todella sairaalloisen hupaisaa. Olen laitellut sähköposteja parille ammattikoomikolle ja tiedustellut heidän kauttaan lisää keikkoja, vielä ei ole kuulunut mitään - toivo on kova ja luottamus suuri.
Jotakin. Jonnekin. - Jatkakaa

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Setasta Setiin

http://www.seta.fi/transtukipiste/pelit/ttp0902.php

SINÄ OLET ANDROGYYNI
Kuvauksesi
Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella. Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. . Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta. Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.
No niin, minä olen siis androgyyni - jipii. Vähänkö siistiä en siis ole kumpaakaan vaan olen kummatkin! Ja seuraavaksi etsitään sitten elämää toisaalta.
Ennen kuin siirrymme ulkoavaruuden tutkailuun, niin mietitäänpäs nyt vielä hetki, mitä tuo tulokseni kertookaan minusta. Ensinnäkin se on totta - vastasin täysin rehellisesti (en nyrkkeile, enkä valitse pihviä ksaviksien sijasta) kysymyksiin ja lopputulos on tuossa. Meitsi on "itsevarma sukupuolen suhteen" ja minusta on "luontevaa toteuttaa itseäni sekä miehisten että naisellisten puolieni kautta"...
...juoskaas jo muutkin testiä tekemään ja kertokaahan kommenteissa tuomionne. Löytyykö lukijoita yhtään tosimiestä tahi puhdasta feministiä, entä onko meillä joukossamme täysin neutraaleja tapauksia? Kansa (eli minä) tahtoo tietää!
Toinen asia, jonka halun tietää on se, että onko muualla elämää. Todennäköisyyksien mukaan sitä on pakko olla ja saattaapi sitä löytyä ihan Marssistakin. Olen Ursan jäsen ja luen innolla Tähdet&Avaruus lehteä, mutta siltikin tiedonjano on kuolettava. Kuten esiintymispakko on minun myös saatava päivittäin uutta informaatiota pitääkseni aivotoimintani käynnissä.
Suurin osa stand up-jutuistakin syntyy perustuen informaatioon, jonka olen viime aikoina päähäni hankkinut. Ehkäpä siis jatkossa enemmän juttuja aina Setasta Setiin.

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Sitä saa, mitä tilaa

...paitsi thai-hieronnassa. Happy ending ei ole välttämättä onnellinen. Tai no mistäs minä tietäisin, kun en ole koskaan käynyt ja koskaan tulen tuskin käymään. Tahi jotakin.
Tänään on päässä pyörinyt muutama uusi idea. Ajattelin tuhota niiden mahdollisuuden kehittyä ja kertoa ne tässä viestissäni kaikille. Tai no en minä ajatellut tuhota kuin yhden jutun, joka on pyörinyt päässä pari päivää ja olen melko varma siitä, että jutulla ei ole koskaan asiaa stand up lavoille.
Ihmisillä on usein tapana listata asioita järjestyksessä, on: Suomen Neitoa, Top40-ohjelmaa, Euroviisuja, Oscareita, Golden Globeja, Raspberryjä, jaetaan tähtiä ja pisteitä. Arvostelu on aina mukavaa. On top5-suosikki listoja aiheesta kuin aiheesta, mietitään "kummankaa" olisi ennemmin ja yleensäkin pohditaan asioita paremmuusjärjestyksessä.
Joten minäkin ajattelin tehdä samoin, koska enhän halua poiketa normista.
Top 5 - syytä tehdä Stand up-komiikkaa
5. Päteminen
4. Kunnia
3. Maine
2. Naiset
1. Raha
Top5 - syytä, miksi minä teen Stand up-komiikkaa
5. Hymyilevät ihmiset ovat seksikkäitä
4. Nauru rentouttaa
3. Kollektiivinen hyvän olon tunne
2. Välittäjäaine ryöpyt, kun saa ihmiset nauramaan
1. Pakko - sisäinen pakko saada ihmiset nauramaan
Noin ja siirrytään sitten hieman hilpeämpiin tunnelmiin ja siihen ajatukseen, joka päässäni pyöri (mitäköhän tämäkin kertoo minusta).
Top5 - homoeroottisinta sanaa/asiaa
5. Spandex
4. Viikset
3. Miesten stringit
2. Strap-on
1. Kumihanska
Top5 - Seuraavat Viisi homoeroottisinta sanaa
5. Höpsö(ä)
4. Fantsua
3. Superia
2. "Miehen-köriläs" / könsikäs
1. Raimo Ilaskivi
ja kaikki siis perustuu yhteen huonoon WTF-hetkeen (What The Fuck? - elikkäs siis Mitä Vittua (MV) - suomennoksena harvemmin nettiä käyttäville epä-nörteille) ja sitä varten pitää pohjustaa pitkään parillakin eri jutulla. En usko, että tämä idea (siis huonon Top5-listan tekeminen ja loppuun jokin WTF-juttu) päätyy minun tekemänä koskaan lavalle. Vastaavia juttuja on nähty ihan ammattikoomikoilta, mutta silti tuo idea on pyörinyt päässä, joten ajattelin rauhoittaa sen ja kirjoittaa tänne.
Joo en ole väittänyt olevani kovin hyvä tässä. Enkä tosiaankaan tiedä miksi Ilaskiven nimi oli mun päässä kokoajan - kait mulla vaan on niin kiihkeitä homoeroottisia ajatuksia hänestä.

tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Jotain fantsua

Tänään oli erikoinen päivä, heräsin aamulla ja minulla ei ollut kiire minnekään. Odottelin koko päivän muutaman palaverin lopputulemaa ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa ihan jättivängältä. Eli asiat lutviutuvat ja homma pysyy kasassa - mistäkö minä nyt puhun - ei aavistustakaan.

Siis sinulle rakas lukija, kyllä minä itse vielä toistaiseksi sentään tiedän mistä on puhe, kun puhun itsestäni - ainakin toisinaan.

Tänään on ollut päivä, kun olen pyrkinyt ilmaisemaan itseäni turhan leveästi käyttäen sanoja, jotka tarkoittavat samaa useaan kertaan. Joku voisi pitää sitä typeryytenä, minun näkemykseni on tyystin samanlainen.

Typeryyttä, tyhmyyttä, idotismia, vammaisuutta ja niin edelleen - uskon vakaasti kuitenkin siihen, että synonyymien käyttö kehittää kielellistä osaamistani ja siitäkös se vaimo tykkää.
Ei vittu, että vedin halvan jutun tuossa.

Mutta niin sitä vaimoa aina tulee vedettyä.

ja uudestaan. Tämähän on jo yhtä itseään toistavaa kuin maisemat karusellissa. Miettikääpä karu-selli. Onhan se tietenkin aika vittumainen rankaisu jos pistäis jonkun kuusin kertaisen murhaaja-raiskaajan kiertämään karusellissa kuus vuotta samaa kierrosta. Saattais kyllä toimia rangaistus vain uusia rikoksia ruokkivana. Kuuden vuoden jälkeen voisi myös tasapainoaisti olla hieman laitamyötäisessä ja kaikki sarja murhaaja-raiskaajat tuntisi siitä, että ne etenee ballerinan tavoin hieman kiertäen koko ajan.

Voimme myös päätellä tästä sen, että ballerinat ovat siis tuomittuja sarja murhaaja-raiskaajia. Suurin osa maailman parhaista ballerinoista tulee Venäjältä - kyllä siinä on rangaistusta kerrakseen, kun pistää 130 kiloisen miehen Punaiselle Torille karuselliin kuudeksi vuodeksi katsomaan samoja maisemia - eikä ruokaa paitsi mitä nyt pulut sattuvat paskomaan. Kyllähän siinä laihtuu baletti-mittoihin. Tutua vaan päälle ja hyvin lähtee.

Että tällaista tänään. Huomenna ehkä jo jotain tasapainoisempaa, mua on huimannut koko päivän. Ollu semmoinen olo, että maailma kiertää - kirjoittelin sähköposteja alan ammattilaisille. Saapi nähdä tuleeko vastauksia vai pistetäänkö minut pannaan ja julistetaan stand up-yhteiskunnan ulkopuoliseksi.

Jatkakaa.

maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Ei mitään uutta auringon alla...

Kuten jo tuo perusoppikirja, joka kodin fanaatikolle, kertoo: Ei mitään uutta auringon alla. Ei niin. Pitäisi kehittää jotakin uutta. Sitä saa idean - käy nopeasti läpi onko joku muu jo saanut saman idean - no TIE-TEN-KIN. Eli kehitä nyt siinä sitten hyviä juttuja...

Ei, kävi vaan parin uuden idean kanssa siten, että eräs amerikkalais-koomikko on vetänyt lähes samaa juttua - olen aina pitänyt itseäni aika saman "tyylisenä" kuin kyseinen koomikko, mutta en nyt sentään luullut, että kirjoittaisin samanlaista materiaalia. Voi olle tietenkin, että olen joskus sattunut kyseisen pätkän mieheltä kuulemaan ja nyt kopioin törkeästi alitajuisesti sitä. En itse usko tähän mahdollisuuteen, mutta niin joo ja tra lalla lalla laa.

Ei mitään uutta auringon alla.

Miksi uskontoa opetetaan ala-asteella? Eikö meillä muuten riitä kreationisteja kivojen pappi setien puol-pedofilian* uhreiksi.

*Puol-pedofilia on oikea lääketieteellinen termi, jonka juuri kehitin. Se tarkoittaa tilannetta, jossa nuori (alle 20 vuotias) on aivopesty esim. uskomaan Raamatun-opetuksia kirjaimellisesti ja hänen kykynsä ajatella itsenäisesti on lamautettu. Jos, tässä tapauksessa, evakelis-luterialainen pappi käyttää nuorta hyväkseen (seksuaalisesti tahi muuten), niin on kyseessä puol-pedofilia. Varsinaisesti pappi ei lain puitteissa ole pedofiili, mutta ihan yhtä sairasta se on silti minun mielestäni. Minä sentään tunnen pari tällaista tapausta ja niihin ei voi puuttua, koska meillähän on uskonvapaus maassamme. Uskon puitteissa saa siis vapaasti tehdä mitä haluaa.


Taitaa olla aika nostaa taas esille oman uskonnon perustaminen. Jo noin seitsemän vuotta sitten yritimme saada tarpeeksi nimiä, jossa olisimme voineet perustaa "Pii-ismin". Eli olisimme palvoneet pyhää Piitä (siis sitä ympyränsäteen jumalaisuutta). Epäonnistuimme tavoitteessamme - kuten yleensä.


Ei mitään uutta auringon alla.


Pitäisiköhän liittyä Jehovantodistajaan vain saadakseni uusia juttu-aihioita. Keikkoja tulossa vasta pitkän ajan päästä, joten voin tänne taas runoilla jotain paskaa.


Jotain
ajatuksia mielessä
missä mielessä?
kaksimielinen
puolikahdelta
kaksikielinen
puolisosta mielipuolinen
- suomenruotsalainen?
lävistyksiä kielessä
missä kielessä?
kielellä
kielen päällä
nielussa
pullonkaula
osa-optimointi
osake
arvon nousu
arvonlisäveron mekin ansaitsemme
arvo ylppö
yrjö jylhä
kaksinaismoralistinen
kaksi naista moralistilla
uusmoralisti
moreeni
hiekkaenkeli
kesäaikana
kesän aikana
betoniporsas
joulupöydässä
kesä tuli kesän keskelle
limitaatio
imitaattori
idi amin
admini
koski
virta
ajatus virtaa
virtaa vantaa
uusi suunta
suuntauksellinen
onkija
mato
kohokas
antauksellinen
myyrä tekee
myyrän työtä
apinat apinoi
ja siili
mitä vittua siili tekee
ei tässä runossa mitään
onko runoilijalla ongelmia
jos runolleen suuttuu?
vai voiko tätä edes runoksi kutsua
puhdasta tajunnanvirtaa
tajuttomasta mielestä

lauantaina, tammikuuta 13, 2007

Venäläiset on aina myöhässä...

Perjantaina suuntasin siis keikalle erään firman juhlaan. Alkuperäinen aikataulu oli, että aloitan viimeistään 18.30, mutta jokin informaatiokatkos aiheutti sen, että otaksuivat minun aloittavan jo 17.30...

Noin 17.00 olin hakemassa keikalle mukaan tullutta Nickolayta, jonka kanssa olen muutenkin jo tehnyt yksityiskeikkoja joitakin - etenkin sen takia, että tyylimme ovat sen verran erilaiset, että yleensä asiakkaat ovat pitäneet vaihtelusta - niin ja siitä, että ovat saaneet kaksi yhden hinnalla.

Nickolay kertoo sitten, että pitää hakea hänen kannettavansa Helsingin keskustassa, kun olimme itäkeskuksen paikkeilla (paras paikka puhua keskustasta...)...eikun siis sinne päin...kiertelemme ja kaartelemme kunnes löydämme sen ihmisen, jolla kone oli mukanaan - noin kahdeksen puhelinsoiton jälkeen. Nyt kello oli 18.15...

Navigaattoriin sitten seuraavaa osoitetta ja keikkapaikka onkin sitten keskustan ulkopuolella...tässä vaiheessa soitti asiakas ja kysyi, että olemmeko tulossa - kerroin, että olemme lähes aikataulussa ja hän sanoi, että keikanhan piti alkaa jo 17.30...

tra lalla lalla laa

Olisinhan minä siellä ollutkin siihen aikaan ilman myöhästelevää venäläistä.

No ei se Nickolayn vika ollut. Suuntasimme automme suoraan pääovelle ja pysäköimme lähes keskelle tietä (ei tullut pysäköintisakkoa).

Juoksimme sisään ja minä suoraan lavalla.

Jutut upposivat, ihmiset nauroivat ja kaikilla oli kivaa. Nickolay heitti yhden parhaimmista keikoistaan ja keikan jälkeen asiakas kertoi, että haluaa tilata meidät seuraaviinkin juhliin ja etenkin kansainvälisiin tilaisuuksiin (Nickolay heitti englanniksi). LOISTAVAA.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Vaalikone

Kävin täyttelemässä MTV3:n vaalikoneeseen, jotta löytäisin "SEN OIKEAN", ketä äänestää. Taitaa taas mennä ääni sillä perusteella, että tukee "omaa ehdokasta", vaikka erimielisyyksiä löytyykin. En löytänyt yhtään itselleni sopivaa ehdokasta, joka olisi ollut sitä mieltä, että rikostuomioita ei pitäisi tiukentaa (mikään fakta, kun ei osoita sellaisen päätöksen järkevyyttä).
Noh, kaipa sitä on sitten joskus itse pyrittävä, että on sopiva ehdokas. Tähän mennessä olen kyllä jättänyt äänestämättä itseäni esim. silloin, kun olin kunnallisvaaleissa ehdokkaana - meni aika tiukille etten joutunut varamieheksi.

Miksi koomikot eivät hae eduskuntaan? Miksi Krisse ei jo tee vaalityötä seuraavia vaaleja varten (näihin ei oikein enää kerkiä)? Kyllä koomikoista löytyy parempi poliitikkoja kuin esim. surullisen kuuluisa Tony Halme. Itse ainakin antaisin ääneni aika monelle koomikolle.
Pyrkikää nyt sinne stanan eduskuntaan seuraavalla kerralla, että on edes joku ketä äänestää, tai sitten mun on pakko mennä sinne ja sitä te ette halua.

Ai niin ja huomisen yksityiskeikkaan en ole vieläkään repinyt mitään huumoria mistään. Vituttaa. Jos vaikka kirjoittaisin pienen kauniin runon. Katsotaan mitä syntyy.

Pieni Kaunis Runo
vaalikone raksuttaa
kohta jo tuloksen sä saat
ken on äänesi saava
voi kun et malta odottaa
vaalikone raksuttaa
ketä vittu kiinnostaa
kaikki
kaikki
samaa paskaa vaan

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Pakko runoilla, kun en muutakaan voi

Perjantaina lävähtää yksityiskeikkaa suoraan nassuun. Pitäisi kehittää jotain hauskaa sanottavaa ja yrityskouluttaja, -valmentaja ja -konsultti-taustani estää minua heittämästä mitään ilkeämielistä liittyen ulkoistamiseen yms. jotka ovat asiakasyrityksen tilaa kovin lähellä.

Mutta jotain on pakko kehittää, jotta ihmiset nauravat ja asiakas on tyytyväinen, otanko tämän liian tosissani vai mikä minussa on vikana, kun tämä on ottamassa minusta yliotteen. Pitää vaan rauhoittaa hieman ja uskoa siihen, että hallitsen perjantaina n. 80 päisen yleisön, jonka eteen pääsen aivan liian aikaisessa vaiheessa, n. 18.30 paikkeilla - ei edes suomi-pojan päähän viina uppoa 30 minuutissa (18.00 alkaa heille tarjoilu, joka on kyllä kuulemma riittävä...).


Aikaisempi kunnollinen yrityskeikka meni putkeen, nyt tähdätään siihen, että saan vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset nauramaan itselleen ja käsittämään sen, että elämä jatkuu, vaikka kaikki menisi päin vittua.


Niin se on minulla itsellänikin jatkunut.


Tietääkseni.


Mutta huomenna jäänee aikaa keskittyä setin kasaamiseen ja yleiseen harjoitteluun. Tänään meni koko päivä turhissa palavereissa ja sähköposteja kirjoittaessa. Ehkäpä minunkin arkeni vielä joskus muuttuu niin helvetin hauskaksi kuin mikä mielikuva ihmisillä minun elostani on...vielä joskus!


Tai sitten ei.


Tänään


tänään oli päivä
eilinen oli vuorokausi
toissa päivänä vietin viikon
viime viikolla vuoden
viime vuosi oli elinikä
ja elinikäni on ikuisuus
tänään oli päivä
huomenna ehkä toinen
ylihuominen on tietämättömissä
eksyksissä
siellä minä olin
tänään
perjantaina yksityiskeikka
ja vituttaa
kun se ei ollut tänään
koska jos se olisi ollut
olisi se jo historiaa
ja se mikä on mennyttä
ei enää voi satuttaa
- menneisyys
tuo ajankohdista ihanin
jos voisin
eläisin vain eilisessä

tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Paineita ja Alituksia

Jyväskylä oli, tuli ja meni ja jäi jälkeemme. Matkasimme kohteeseen aika hiljaisissa merkeissä: Joni Koivuniemi, Jacke Björklund, Ali ja allekirjoittanut. Vaikka Volvoni tasaista kyytiä tarjosi, niin silti ei tunnelma päässyt täysin irti, enhän minä ollut oikeastaan koskaan aikaisemmin edes keskustellut Joni tahi Jacken kanssa muuta kuin moikannut klubeilla.

Ilta käynnistyi MC:n voimin (Tampereen Stand Up Klubin ylpeä jäsen Arimo Mustonen) ja heti oli kankeaa kun eräs sankari yleisöstä heitteli väleihin täysin random kommentteja...no Arimo sai yleisön haltuunsa ja sitten lavalla suuntaan JRepo...eli kun meni ensimmäiset keikat aina tauon jälkeen ensimmäisenä, niin nyt tuntuu olevan enemmän sääntö, että menen ekana lavalle...okei, itse minä sen paikan pyysin.

Wohoo, JRepo on lavalla. Heitin keikan muuten ilman takkia ja solmiota ja kauluspaidan ylin nappi auki (joo, olin mä aika villinä). Setti siis enemmän jo varmaksi koettua materiaalia ja tavoitteena hioa sitä ja uusia juttuja yhteen. Pääsin, en minnekään, kun yleisön sankari häiriköi suoritustani - en minä lavalla jäädy/kuole/kaadu, mutta vitutti.

Heitin settini taas aika nopsaan ja jätin impron minimiin. Oliaika täysi ilta, kun koomikoita oli jokaiselle sormelle (sormien määrä ei vakio). Eli autokyydissä olleiden lisäksi klubin järjestäjä Ismo Leikola, Fredi ja joku paikallinen koomikko (en saanut yhtään nimestään kiinni). Joten siis oman osuuteni vein läpi tiiviisti, kuten kiltin amatöörin kuuluukin.

Keikan jälkeen kävimme syömässä intialaisitalialaiskiinalais-ravintolassa, jossa söimme lähes kaikki salaattia (paitsi brutaali suomenruotsalainen, joka kiskoi lestadiolais-perhe-pizzan (oli muuten iso pizza)). Siinä hieman juttelimme Leikolan kanssa niitä näitä ja sitten suuntasimme takaisin.

Puhuimme elämästä, seksistä, naisista, miehistä, Kekkosesta, Ylpöstä, japanilaisista, sodista, Bushista, demokratiasta, seksistä (kyllä, useampaan otteeseen) ja kaikesta mistä nyt neljä "koomikkoa" (en minä ole vielä koomikko, siksi lainausmerkit) voi keskenään puhua. Loistavaa.

Eli illasta jäi parempi tunnelma kuin keskiverto seksistä...tahi jotakin. Kiitokset kaikille mukana olleille ja tietenkin Leikolalle siitä, että ottaa klubilleen vastaan. YEAH.

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Jyväskylä / Alipaine

No niin, illalla sitten esiintymään Jyväskylän seutuville. Sikäli Alipaine on huono paikka esiintyä kun ei siellä voi mitenkään päteä - stanan Ismo Leikola, kun olet liian hyvä...mutta niin. Tänään tarkoitus vetää n. 10 minuuttia ja heittää "parhaimpia" juttuja ja testata siten miten pysyy kasassa pidempi etukäteen päätetty setti - kyllähän siellä lavalla voi sen tunninkin olla, mutta on sitten täysin eri asia mitä mieltä yleisö siitä on - edelleenkin itselläni hieman huono ote sen suhteen, että saisin yleisön nauramaan oikeasti joka välissä - hela tiden.

Eli tänään Jyväskylä ei tiedä mikä sitä iski ja muita huonoja sanontoja. Jyväskylä ei ole enää entisensä ja nähdä Jyväskylä ja kuolata.

Setti jotakin tämän kaltaista:
Aloitus (yllättävää)
Hirvi
Susi
Koira Part I ja II
Elokuvat
Haikara (ensimmäinen kirjoittamani standup-juttu...)
Laihduttaminen (rantakuntoa, kasvisruokaa ja sen semmoista)
Vegas (rahaa palaa ja lentokoneella matkustamista)
Kondomi-mainokset

Saapi nähdä kuinka suuren suosion noilla saa revittyä, juuri nyt luottavainen mieli, mutta eiköhän se siitä taas jännitykseksi muutu. Pitää keksiä jotain uutta sanottavaa näiin pre-keikka infoihin...

sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007

Lahti / Bar-Shotti

Taas oli muikean maittava kokemus. Saavuin paikelle n. tuntia etuajassa ja asiakkaita silloin läsnä ei yhtään. Puhelin tassuun ja soittoja kavereille. Siinä sitten muutkin koomikot saapuivat (tänään läsnä oli helkutin hyvin toiminut kokoonpano: Tommi Mujunen (MC), Jarkko Repo, Risto K, Jape Grönroos ja Jacke Björklund (esiintymisjärjestyksessä)) ja totesivat tilanteen "heikoksi" asiakkaiden suhteen.

No minä soittelin lisää ja pääsimme aloittamaan illan n. 20 minuuttia myöhässä kun oli tupa saatu lähes täyteen, taas (samoin kävi siis aikaisemmalla kerralla Shotissa) puolet porukasta minulle enemmän ja vähemmän tuttuja.

Mujunen aloitti todella hyvällä setityksellä ja hieman otti hermoon nousta aloituksensa jälkeen lavalle. Mutta ne jututhan upposi, vaikka en pitkään lavalla viihtynytkään, mutta silti jäi hyvä fiilis - yleensä noi lyhyet vedot toimiikin paremmin...mutta se on yleistä amatööreille. Kokemus sitten opettaa pärjäämään myös klubeilla pidempien settien kanssa.

Settini oli aika samanlainen kuin eilen Old Anchorissa, jätin pois siellä flopanneet jutut ja lisäsin hieman hyvin toimineisiin juttuihin ympärille materiaalia - nyt pari hieman tökki, mutta kokonaisuudessaan meni hyvin. Improvisointi ei lähtenyt tänään, mutta mikäs siinä kun sain esi-kirjoitetuilla yleisön nauramaan.

Jälkeeni esiintyneet sitten vetivät ihan helvetin hyvin. Jatkoivat jopa yhtä juttuani lähes kaikki lavalle joutuneet. Siitä sitten ehkä joskus lisää, kannattaa käydä katsomassa. Stand up on livenä ihan sairaalloisen mahtava kokemus. Itse sain taas nauraa - treeniklubit on parasta sitten valmiiksi viipaloidun marengin...erm...jotakin.
Kiitokset Tommi Mujuselle, että otti minut lineuppiin mukaan (tiputti vaan tämän kuun Teerenpelistä...damn). Sovimme, että jatkan Shotissa treenaamista ja olenkin siellä jatkossa joka kerta mukana tunnelmassa. Eli seuraava kerta Lahdessa 4.2.2007 - Bar-Shotti!
Ja huomenna Jyväskylään Alipaineeseen Leikolan Ismon klubille. Mukana ainakin Ali, Joni Koivuniemi ja minä. Automatka tulee olemaan kovin tunnelmallinen varmaankin.

Mutta kannattiko

Kirjoitin tähän helvetin hyvän analyysin illasta ja kiitin kaikkia osallistuneita.
Sitten tämä saatanan blogi-järjestelmä-from-hell tuhoaa viestini.
KUOLE SAATANAN BLOGI-JÄRJESTELMÄ!
Old Anchorissa meni ihan muikeasti. Olin toisena lavalla ja jutuistani toimi osa - kannatti kokeilla. Kiitokset kaikille treeniklubien pitäjille ja etenkin Janne Oravistolle Old Anchorissa järjestämistään Comedy Club Rööperi-illoista.
Huomenna mahdollisesti Lahteen treeniklubille testaamaan. Maanantaille todennäköisesti suunnataan Jyväskylään.
Kiitokset mukana olleille ystäville, jotka "tukivat" meno matkalla ja valoivat itseluottamusta päähäni (tai sitten eivät).

lauantaina, tammikuuta 06, 2007

Helsinki / Old Anchor / Kohta

Eli lähtö juuri kohta Helsinkiä kohden (hyvissä ajoin aina paikanpäälle).
Tällä kertaa vain yksi vanha juttu matkassa ja kaikki muut uutta. Raportoin myöhemmin miten sujui, nyt fiilis positiivinen ja mukaan matkaan lähtee autollinen kavereita, joten eihän ilta voi kuin epäonnistua.
Jatkakaa

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Uutta tyyliä kaikkialla

Ja niin kävi Jarkolta käsky, että kaikki on pistettävä uusiksi. Ja kuka muukaan sen käskyn olisi ottanut vastaan kuin mies itse. Eli samalla kun päivittyy elämäni eteenpäin päivittelen myös ulkoasuani, niin itseni kuin myös blogini.

Vaatteet = Aatteet
Blogi = Vaatteet
eli
Aatteet = Blogi

yllättävää - tai sitten ei (huom. tavoite eli luoda looginen ajatteluketju, joka on turhuudessaan jo loistava...onnistun siinä yleensä aina). Eli sitä mukaan kun ihminen kasvaa hän pyrkii muokkaamaan olemustaan sellaiseksi, että se vastaa omaa näkemystänsä itsestään ja asemastaan maailmassa. Samoin teemme blogiemme suhteen. Joskus skidinä sitä tuli kirjoiteltua mustalle taustalle synkkiä sanoja ikuisesta tuskasta ja sen semmoista. Hetken angstailun jälkeen sitä yritettiin hempeillä ruutuviholle sanoja rakkaudesta ja heleydestä. Nyt sanelen sanani insinöörimäisen tympeällä otteella ja kerron maailmasta jossa minä elän.

Samaa teen standupissakin. Kerron siitä maailmassa, jonka minä koen. Siitä kaikesta mitä minä näen ympärilläni. Olemukseni, blogini, juttuni ovat kaikki samasta puusta veistettyä puutavaraa, joka toivottavasti kelluu kaiken paskan pinnalla, jota sanomme elämäksi.
Ah, mutta enhän minä ole eloa suurempi taruolento - mutta pyrin olemaan. En siis taruolento, koska niitä ei olemassa ja silloin, minun pitäisi tuhota eksistentiaalisuuteni vaan pyrin siis olemaan jonkin yläpuolella. Katson maailmaa näkökulmasta, joka on hieman etäällä siitä kaikesta - yläpuolella, tai sitten ehkä niin saatanan matalalla, että näen kaiken kuin leijuisin ylhäällä. Tärkeintä on kuitenkin omata se näkemys. Olla jotakin mieltä - minä vihaan sosiaalidemokratiaa. Vihaan myös vihreitä. Minulla on mielipide ja minä haluan kertoa sen - haluan myös kertoa sen niin, että ihmiset nauravat - elämäntehtäväni on ollut ja tulee olemaan:

ihmisten naurattaminen sanomalla jotakin itselleni tärkeää.

Ja se rakkaat lukijat on ihan helvetin vaikea elämäntehtävä.

Huomenna keikka Helsingissä Old Anchorissa. Tarkempia fiiliksiä huomenissa. Tänään oli aika päivittää blogi, olemus, elämä. Huomenna on aika tuoda kaikki se lavalle mukanani - siis noin niin kuin vertauskuvainnollisesti.

keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007

Kell idea on, se idean kätkeköön - ja muita sanontoja

Olipa kerran pieni Jarkko, joka halusi kovasti olla hauska. Jarkko teki kaikkensa ollakseen hauska ja katso - Jarkosta tuli hauska. Sitten Jarkko halusi levittää hauskuuttaan ympärilleen standup-lavoilta. Sekin lähti sujumaaan. Mutta Jarkko ei ole ainoa, joka haluaa olla hauska, joten monet muutkin haluavat olla hauskoja standup-lavoilla.
Kilpaillako pitäisi? Ei komiikka saa niin vakavaa olla. Minä en kilpaile kunniasta, huomiosta, tahi mistään muustakaan. Esiinnyn, koska on pakko. En voi olla esiintymättä. Yleensä siitä on koitunut minulle ongelmia, mutta standupin kautta saan purkaa esiintymispakkoani siten, että poliisi-sedät/tädit eivät ole kyselemässä outoja kysymyksiä.
MITÄÄN EN TUNNUSTA!
Uusia ideoita on nyt helvetisti. Saako sen sanoa ääneen, siis sen, että tuntuu, että nyt on inspiraation portit auenneet ja voin valita ne parhaimmat jutut päältä? Saako sitä sanoa, vai pitääkö piilossa kehittää omia juttuja? Toisinaan tuntuu, että alalla on ihan helvetisti kateutta ja katkeruutta. Jos joku uusi mokaa, niin tuntuu kuin "ammattilaiset" olisivat innoissaan - ei helvetti. Luulin taitelijoita solidaarisemmiksi ja ystävällisiksi...noh. Ken leikkii ryhtyy se leikin kestäköön.
Nyt siis myönsin suoraan - minulla on ideoita. Osa tuntuu helvetin hyviltä! LOISTAVAA. YEAH - HYVÄ JARKKO!
Ken hännän nostaisi jol ei kissa itse.
Olen siis ollut vähän aikaan ilman kosketusta ammattilaisiin ja heti hypin hiirenä pöydällä. Enköhän päädy loukkuun kun komiikan isännät palaavat kotiin. Mutta juuri nyt fiilis on erinomainen ja odotan innolla lauantain keikkaa Old Anchorissa.
Kirjoittelen vielä lähempänä tunnelmia ennen keikkaa. Halusin vain kertoa tänään kuinka innoissani olen ja siitä kuinka sairaalloisen jättivängän fantsun überin loistavaa on se, että olen saanut ensimmäisen kommentin blogiini (kommentoikaa hyvät immeiset, en minä pure...ehkä).
Jatkakaa.