!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste On the Rocks. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste On the Rocks. Näytä kaikki tekstit

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Stand up ei toimi Suomessa

Sitä nuo prot ja me ei-niin-pro-koomikot hoemme toisillemme inside juttuna aika usein. Juttu lähti liikkeelle siitä, kun eräs julisti, että stand up -komiikka ei toimi Suomessa.

Hänelle tiedoksi, otsikko on fiktiota - stand up toimii Suomessa.

Eilen oli tosiaankin keikkaa On the Rocksissa ja iltahan sujui osaltani lähes yhtä hyvin kuin Matti Nykäseltä raittius - hieman katkonaisesti, mutta joitakin sumuttomia hetkiäkin oli nähtävillä. Muutenkin ilta oli hieman nihkeä, nahkea, nirsas ja nilistävä.

Toinen puolisko sujui jo paljon paremmin ja illan MC Joni Koivuniemikin sai vauhtia itseensä - vitutti miehen puolesta illan aloitus, kun ei ollut tyypillistä energiaa jutuissaan.

Mun energiasta on ihan turha sitten edes puhuakaan, mutta muita voin tietenkin haukkua.

Nah, hyvin se Joni veti - olisi vain saanut olla potkua tarinassaan siitä, kun hän on liian laiha.

Mutta se oli ilta jolloin unelmat käyvät toteen. Mr. Jari Teurajärvi from Lapland suostui ottamaan minut ja Nickolayn lavalle pariinkin eri paikkaan kesäkuun lopulle. Nämä parikin eri paikkaa sijaitsevat pohjois-Suomessa, siis ihka oikeasti. YEAH BABY. Se on paikka minne haluan päästä kokeilemaan perversoitunutta komiikkaani.

VITTU JIPII SAATANA.

Oho, olin melkein innoissani.

Tuli ihan helvetin hyvä fiilis itelle, kun Jari sanoi - kyllä. Kyllän kuuleminen on ihanaa.

Kiitos Jari, kiitos Suomen Lappi.

Juttelimme siinä sitten Mr. Teurajärven kanssa jonnekin kahteen asti ulkona ja polttelimme kaikkea, mitä nyt voi poltella. Paransimme maailman ja kaikki koomikot. Mietimme millaisen lapsen kasvattaisimme ja olisiko oikein pakottaa sitä sanomaan minua äidiksi...

...öööm...

...ei me kyllä semmoisesta puhuttu.

Tietääkseni ainakaan. Jos olisimme puhuneet, niin epäilisin terveyttäni. Mistäköhän toikin lause tuli, kirjoitin vain normaalisti tapahtumista ja sitten CRASH BOOM BANG alan vittu selitää jostain kersasta.

Joku on varmaan aivopessy mua ipana-uutisilla, vaikka omaa pentua en kyllä edes halua ja aika varma olen siitä, että sitä koskaan tulee hankittuakaan, paitsi jos ovat hyvässä alennuksessa ja siitä saa tupla-bonukset.

aarrgghhhhhh vittu mä kirjoitan nyt ihan randomilla vaikka yritän nakittaa itseni terassille soittamaan pilveä....

hmmm

palaan hetken kuluttua

.
.
.

No niin. Kävin juomassa vähän kahvia. Nyt on parempi olotila. Juttelin perhosille ja muille kädettömille olioille, kädettömät oliot on siitä hyviä, että niille voi suoraan sanoa, että ne on ihan kädettömiä. Kädettömyys olisi aika jännää - sitten sitä olis vähän kuten ne talidomi-lapset.

They just made a new rule in NHL, talidome-kids are only allowed to make short-handed goals.

Vittu, että toi on mun paras juttu toisella kotimaisella. Mä olen siitä ihan vitun ylpeä. Se on parasta sitten valmiiksi viipaloidun voiveitsen. Jotakin.

Mediatoimistomme ensimmäinen asiakastyö on valmis - ansaitsimme siitä voittoa ihan vitun vähän, tästä se ura miljonäärinä urkeaa. Asioiden urkeuttaminen ei kyllä kuulosta kovin ihanalta, kun pienellä suhu-lisäyksellä se kuulostaa asioiden surkeuttamiselta ja se tuskin on järkevää.

tra la la la la laa

Juttelin pomoni kanssa eilen, hommat kusee, koska mä olen juonut liikaa.

Juttelin oikeasti, hommat ei kyll kuse, mutta mun tulokset sakkaa pahemmin kuin lentokone ilman siipiä. Nytkin typoilen tätä keskellä kirkasta työpäivää ties missä päin Suomen-maata. Olen tekemässä tilasopimuksia, koska nyt on siihen hyvä tilaisuus.

Sen jälkeen pääsen taas vauhtiin tekemään niitä työtehtäviä jotka tukevat kasvuodotuksia; syömään rasvaisia ruokia.

Huomenna ehkä jotain järkevämpää tai sitten ei. Ainoastaan vielä yksi juridinen kysymys, jota en uskalla kysyä:

***** **** ******* ********* ******** **********?

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Nyt mua kutsuu Helsinki

On The Rocks - huomenna. 21.00

Mukana touhuamassa (ennakkotietojen mukaan)
MC Joni Koivuniemi
Pirjo Heikkilä
Nickolay Antonov
Esa Zuban
Jarkko Repo
Christina Morero
Toni Jyvälä
Sasu Rauhala
Veli-Matti Puumala

Kaksi viimeisenä listattua ovat kait tekemässä ensimmäisiä keikkojaan, joten mielenkiinnolla tulen taas seuraamaan millaista komiikkaa lavalta heitellään vai heitelläänkö lavalle vain teräviä tavaroita.

Itse keräilen settiini kevään aikana syntyneitä uusia ideoita ja viimeisimpien keikkojen onnistuneita juttuja - Rocksissa tullut heitettyä varmaan kaikki "hyvät" juttuni. Pitää vielä huomenna katsoa muistiinpanoista mistä siellä on tullut puhuttua.

Sitten loppuukin rutistus kesäksi ja pääsen hiomaan sitä olemustani lavalla, aggressio löytyy jo paljon paremmin. Riippuu kyllä yleisöstäkin kuinka hyvin sytyn liekkeihin ja toisinaan sitä palaa kokonaan loppuun jo ensimmäisen jutun aikana ja sitten onkin valmista poltettua kauraa haudattavaksi siihen kuoppaan, jonka itselleni kaivoin.

Huomenna siis Helsinki. Mukaan matkaan lähtenee varmaankin taas pari kaveria vittuilemaan siitä, että en osaa mitään - se on niin vitun kiva aina kuulla. Ei pääse vahingossakaan jalat irti maasta.

Eli jokainen nyt Rocksiin katsomaan standuppia, paljon uusia juttuja varmastikin tiedossa ja paljon hupia jokaiselle.

Myös Nickolay on lavalla!

Ja Jyvälän Toni!

ja JARKKO REPOOOOOOO!

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

Vain vähän sanottavaa

Niinhän siinä tietenkin kävi, että en kerinnyt kunnolla kasaamaan illan settiä - juuri parhaillaan siis pakerran sen parissa ja samalla typoilen näitä blogauksia. Aamupäivä meni Helsingissä työpaikkahaastattelussa - pakkohan se oli mennä, kun oli hyvä paikka kyseessä. Tai siis on edelleen, mutta saa nyt nähdä, mitä mä teen isona.

On muuten yllättävän absurdia kuinka erilainen ihminen on eri tilanteissa. Päivällä kapitalistinen liikemies ja illalla vieläkin kapitalistisempi amatööri koomikko. Toivottavasti ei mene "roolit" sekaisin - kyllähän noi kummatkin on aitoa JRepoa, mutta korostavat vain hieman eri piirteitä persoonassa. En mä lavalla ole missään hahmossa, mutta kyllä se on kärjistetty olemus kuitenkin.

Tänään mulla ei ole mitään sydäntä raskaampaa sanottavaa, koska on ollut kiire ja ajatteluun ei ole ollut aikaa. Ei saisi olla kiire, mutta tänään on ollut. Pahoitteluni. Muun kiire ei tarkoita sitä etteikö mulla olis aikaa vaan sitä, että mulla ei ole aikaa olle tekemättä mitään. Tänään on aika uponnut jäävuorten seassa ajellessa (siis noin niin kuin kuvainnollisesti) - liikenteessä ei koskaan voi tietää varmuudella mitä toinen aikoo tehdä seuraavaksi. Vaikka se pitää aivot käynnissä, niin toisinaan sitä ihmettelee kuinka älyttömiä tempauksia ihmisillä on liikenteessä. Tänäänkin eräs autoilija ajatteli pistää lukkojarrutuksen edessäni kun vastaan tulevien kaistalla oli paloauto...en tiedä vielä miten se häiritse sitä edellä ajanutta autoa, kun välissä oli kuitenkin parin metrin levyinen "viher"kaista.

Ehkä se autoilija edessäni pelkäsi paloautoja ja sai shokin. Ei voi tietää.

Jos siis olet tänään tehnyt lukkojarrutuksen nähtyäsi paloauton - TUNNUSTA.

Illan keikan pariin nyt sitten, kiitoksia seurastanne, seuraavaan kertaan.

tiistaina, helmikuuta 27, 2007

Mainostuloja

Huomenna on the Rocksiin keikalle. Ajattelin jo tänään päättää 10 minuuttisen minkä heitän ja harjoitella sitä. Saapi nähdä vaikuttaako yhtään esityksen sujuvuuteen. Voi olla, että kadotan tyystin otteen liian hyvin harjoiteltuani - sen tietää sitten. Amatööreillä on se mahdollisuus, että ei aina tarvitse onnistua, voimme kokeilla vapaammin ja etsin niitä omia rajojamme ja ehkä - ehkä - löytää keinoja joilla teemme itsestämme yhä parempi standuppaajia.

Tänään on aika kiireinen päivä, joten saa nähdä kerkiänkö tuon setin kasaamaan kuinka hyvin. Teen parhaani ja sekin on jo todella vähän.

Olen tässä jo useamman päivän pyörittänyt mielessäni tapoja miten voisin aloittaa - yleisö "päättää" nopeasti pitävätkö he koomikosta vai eivät - on pakko voittaa heidät nopeasti puolelleen. Mulla on ollut erilaisia aloituksia käytössä noin kolme vakiota ja niistä olen nyt yrittänyt miettiä, mikä toimii parhaiten millekäkin yleisölle.

Juttelin eilen taas yhden potentiaalisen asiakkaan kanssa ja vaikuttaa siltä, että vaikka amatöörinä tätä teenkin, niin silti kysyntää on - voi tietenkin johtua hinnoittelustani. En nyt ehkä kaikkein halvin ole, mutta edullinen kuitenkin. Yksityiskeikoille otan myös aina mukaan "konsultti-Jarkon" ja muokkaan materiaaliani ja kirjoitan juttuja vain kyseiselle kohdeyleisölle. Viehän se aikaa ja en mä tuntipalkoille pääse, mutt akuten sanoin - olenhan amatööri.

Lavalle en kuole, joskus on ehkä ollut liki, mutta enemmänkin se on sitä, että jos jutut ei toimi ja osaan lukea yleisöstä sen, että mun suunnittelemat loputkaan jutut ei tule toimimaan, niin kyllä mä lopetan sen keikan siihen - klubikeikan siis. Vedän loppuun yhden pelastuksen (riippuu yleisöstä, aika usein ollut nyt käytössä eräs juttu, joka kulkee muisti-sanalla "Ali") jotta jää seuraavalle koomikolle helpompi työsarka.

Yksityiskeikoilla ei tuota ongelmaa pääse syntymään, kun etukäteen kerkiän miettimään ongelmakohdat ja repimään niihin siis ratkaisutkin. Sen takia en mielelläni ota yllätyksellisiä keikkoja "heti huomenna". Se on valitettavan totta, että suurin osa spontaaneista jutuista on oikeasti pitkään suunniteltuja ja etenkin mulla nykyään yhä enemmän käytössä oleva "yleisön äänen" käyttäminen on aina etukäteen mietittyä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Jim Gaffigan, joka saattaa heittää eri äänellä "yllättäen" yleisön mielipiteitä; "he is so pale" ja vastaavia aika alkuvaiheessa, jotka liittyvät ulkoiseen olemukseensa.

En tiedä mistä mulle se tapa tuli - mutta ainakin se sopii mun tyyliini, joten sitä pyrin myös kehittämään. Siinä on juuri se, että sen heiton pitää kuulostaa spontaanilta tai muuten yleisö ei sitä "osta".

Voi olla että olen täysin hakoteillä, metsässä, hangessa, ulkona kaukana poissa, mutta tuo onkin mun omaa järkeilyä ja sillä on harvoin pitkälle päästy.

Ai niin, taas oli käyty lukemassa sivuani eri mainostoimistojen toimesta - palkatkaa jo mut! Teen halvalla huonoa ja kalliilla vielä huonompaa! Olen virtuoosi, enää pitää keksiä missä. Asetan trendejä - se mitä mä teen on nopeasti ei-trendikästä. Ottakaa yhteyttä ja katsotaan miten voimme tuhota teidänkin toimistonne maineen.

Joku oli myös tullut googlesta sivuilleni hakusanoilla "kova teini porno" - aha. Onkohan mun sivu ollu hakutuloksissa kovinkin ylhäällä. Lisäksi edelleen tätä blogia tulee tarkkailemaan viikottain pair ihistä, jotka etsivät tietoa halogeeni-valaisimista, ei olisi pitänyt kirjoittaa niiden vaihtamisen mahdottomuudesta mitään. Kohta varmaan kansainvälinen halogeeni-liitto exterminoi minut.

Ja toi sana ei sitten lapset ollut hyvää suomenkieltä. Älä ota oppia. Extermination on englantia ja tarkoittaa yksittäisen populaation osan tuhoamista tappamalla - yleensä sana "genocide" on käytössä kun tarkoitetaan ihmisiin liittyvää tekoa.

Huomenna siis kaikki on the Rocksiin, siellä on loistavia koomikoita esiintymässä ja minä.

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Nyt on väsymys sankarillista

No niin, olin eilen keikalle Helsingissä On the Rocksissa. Kerkisin kotiin joskus aamu viiden tienoilla. Noin 07.32 heräilin vaikka en ollut kerennyt nukkumaankaan ja siitä sitten flunssaisena ja väsyneenä puhelimen varteen puhumaan, vaikka mistään ei tajuakaan mitään.

Sitä nyt olen tehnyt alkupäivän. Ehkäpä loppupäivä menee samalla mallilla, ehkä ei. Keikka meni aivan helvetin huonosti, vaikka en muiden koomikoiden väittämien mukaan ollut huono. Paul Westlake kannusti erinomaisesti ja eittämättä muillakin illan esiintyjillä oli sairaalloisen vaikeaa saada edes mietoja hymyilyjä yleisöltä.

Joten takahuoneessa nauttivat minua vanhemmat ja parammat koomikot alkomahoolia. Minä katsoin ja seurasin, kuuntelin ja nyt kavallan heidät kuin eräs toinen J-kirjaimella nimensä alittanut teki eräälle toiselle jonka arvonimi vuorostaan alkoi J-kirjaimella.

Mutta eivät he ole minun jeesuksia enkä minä kenenkään juudas. Kuitenkin oli perin outoa kokea se, että monilla koomikoilla suhtautuminen työhönsä on todella vaativa. Näkyykö se sitten runsaampana alkoholin kulutuksena - tuskimpa. Ei sitä alkoholia nyt kukaan oikeasti kuitenkaan paljoa juonut. Tunnelma vain oli toisinaan apokalyptinen ja sen mukaan meni jututkin, pitääkjöhän sitä järjestää blue-iltojen (porno yms. juttuja varten) lisäksi vielä esimerkiksi black-iltoja, joiden aikana puhutaan vain kuolemasta, kärsimyksestä ja revitään huumoria kuolleista sukulaisista ja Kirkasta.

Sitä kuuli monta hyvää juttua Kirkan kuolemaan liittyen ja itsekin revin muutaman pimeästä sielustani (en muuten usko sieluihin, joten saatte ihan vapaasti valita mun sielulle värinkin, kunhan se on synkkä, kuten oranssi) - hauskaa oli, ainakin minulla.

Ilta taittui ja niin taittui energiakin. Lähtö kotiin oli kuitenkin jälleen yhtä loistava. Oli kuitenkin hyvä saada paskan illan jälkeen hieman pohtia kaikkea turhaa muiden kanssa, niin sitä sai heti ladattua itseään seuraavaa keikkaa varten ja nollattua kehnoa iltaa.

Tänään taidan käydä nukkumaan ajoisa (esim. 18.00) ja tuutia seuraavaan aamuun asti ihan kiltisti. Vaikka en juonut tippaakaan niin silti on muisti hieman pätkivä, kun sitä tuli valvottua taas aika pitkään yhtäjaksoisesti (ja siis oikeastaan yhä sitä putkea jatkan). Jos teksti oli siis jotenkin absurdia ja katkonaista - syyttäkää Kirkaa.

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Jälleen viikon lottoarvonnat on käynnissä

Se on lottovoitto syntyä Suomeen, joten mitä se sitten on jos oikeasti voitat lotossa Suomessa...Jos et tiedä, niin pistä lotolla. Aikanaan "lotto" sanaa käytettiin paljon enemmän ja sitä viljeltiin sanonnoissa taajemmin, lopulta ihmiskunta kuitenkin tajusi kuinka typerän näköinen ja kuuloinen sana on kyseessä, joten nyt puhumme veikkaamisesta, joka on kuitenkin eri asia kuin lottoaminen. Veikkaamisen pitäisi perustua ennakkotietoihin ja suunnitelmaan - esim. lapsi saisi ennen syntymäänsä valita kotimaansa hieman raakatietojen perusteella. Harva veikkaisi Suomea, jossa on paska ilmasto, paljon hyttysiä ja maailman hämärimmät äärioikeistolaiset.

Sen takia on parempi, että syntyminen on lottoamista eikä veikkaamista. "Lotto"-termi on jotenkin outo käsite usealla. Ihmiset kyllä lottoavat mielellään ja miettivät mitä tekisivät jos voittaisivat, missään vaiheessa ei kukaan kuitenkaan mieti sitä, mitä he tekisivät jos he häviäisivät. Koskaan ei valmistauduta tappioon - vittu jos en tänään voita, niin ammun kaikki. Siinä on sitä oikeaa asennetta.

Veikkaaminen on nykyään hyväksyttävämpää kuin lottoaminen, koska siinä on mahdollisuus voittaa järjestelmä. Kuitenkin kaikki vedonlyönti-toimistot porskuttavat eteenpäin kait aika hyvillä voittomarginaaleilla, joten aika harva voittaa kuitenkaan talon. Samahan se on maailman kaikissa kasinoissa (casinoissa?), talo voittaa vaikka kuinka sinulla olisi jokin järjestelmä.

Miksi ei siis puhuta suoraan lottoamisesta. Jos sanomme, että elämä on lottoa, niin myöntäisimme sen, että emme hallitse jokaista muuttujaa - me vain menemme sattumanvaraisesti eteenpäin. Eli jos elämä olisi lottoa, niin millään ei oikeastaan olisi mitään merkitystä.

Mutta elämä on - jollei nyt ihan täysin tuurin varaista niin ainakin uhkapeliä. Jatkuvaa riskinottoa, jatkuvaa voittoa/tappio-ajattelua. Jos siihen ei osallistu niin ajautuu yhteiskunnan ulkopuolelle tai Vihreiden (De Gröna) kansanedustajaksi. Elämä on tietynlaista arpapeliä useiden asioiden suhteen - olihan jo se syntymämmekin lottovoitto.

Illalla keikka On the Rocksissa Helsingissä. Heittänen samanlaista settiä kuin parina aikaisempana iltana Old Anchorissa ja Bar-Shotissa. Eilinen keikka meni hyvin, hieman tuurilla, mutta tunsin yleisön, joten ehkä se oli enemmän taitoa kuitenkin. Illan keikalle lähtee autoon istumaan myös illan MC (Tommi Mujunen), joten jos jo tänään saisin rikottua hyvin kestäneen putken siitä, että olen aina illan ensimmäinen esiintyjä.

Mielelläni esiinnyn ensimmäisenä, mutta pitäähän sitä suoda muillekin mahdollisuus nauttia siitä paikasta.

Miksi kirjoitin lotosta ja uhkapeleistä. Olen ollut tietyllä tapaa peliriippuvainen, taloudellisesti järkevästi kylläkin, mutta kuitenkin. Eilen tai oikeastaan tänään yöllä tajusin sen, että vaikka sitä ihminen voi tiettyjä asioita elämässään hallita, niin osa on kuitenkin pakko jättää jonkin suuren arvontakoneiston tehtäväksi.

Viime yön ajatuksista lisää www.koomikot.com päiväkirjassani.

tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Jäillä ei ravistettuna

Tulin juuri kotiin Helsingistä, jonne suuntasin katsomaan Nickolay Antonovin (se venäläinen stand up-koomikon alku, jonka kanssa teen keikkoja aika paljon yhdessä) keikkaa On the Rocksiin ja käynnistämään miehen 20-vuotis syntymäpäivä juhlinnan, joka huipentuu keskiviikkona.

Mutta onneksi Rocksissa oli erinomainen MC, eli Jarkko "Jape" Grönroos, joka otti minut mukaan lineuppiin ja sinnehän minä taas menin - ensimmäisenä lavalle. Käynnistyi hieman heikosta Rocksin maanantai iltojen standuppaus, tupa tyhjillään - Jape sai porukan kuitenkin hieman käyntiin ja sitten minä kävin rykäisemässä aika perus setin, jonka kyllä mokailin parissa otteessa (oli muuten helvetin hyvää treeniä väsyneenä esiintymistä varten). Sain muutamat naurut ja keskeytin yhdynnän laukeamishetkellä - eli kun olin ulkopuolisena päässyt iltaan mukaan, niin tottakai halusin tarjota seuraavalle hyvän lähtökohdan, eli juuri kun sain vähän vauhtia niin kiitinkin jo yleisöä.

Minusta setti meni hyvin tilanteeseen nähden. Kuten monet muutkin illan esiintyjistä sanoivat, oli helppo esiintyä, jotenkin mukavan rento fiilis. Takahuoneessa oli hyvä tunnelma ja erästä suomenruotsalaista hieman vanhempaa mies koomikkoa häirittiin homoseksuaalisilla väittämillä, joita ko koomikko ei suostunut allekirjoittamaan.

Minä viihdyin ja ilta oli erinomainen muistutus siitä, miksi tätä teen (meinasi tulla jopa kolmen viikon tauko keikkoihin) ja taas on akuissa virtaa, ainakin pariksi päiväksi. Jälkikäteen vain vituttaa se, että menin hieman liian kevyellä otteella lavalle enkä saanut draivia juttuun kuin vasta viime metreillä, olisi myös pitänyt testata uusia juttuja, mutta kun ne eivät ole valmiina.

Kiitokset siis On the Rocksille, Suomen Stand Up Clubille, KISS-radiokanavalle (KISS My Comedy Clubi-ilta), MC Japelle ja tietenkin yleisölle ja muille koomikoille - itseluottamusta tuli taas revittyä lisää, vaikka sitä ei ehkä ulkopuolinen nähnytkään.

Vaikka ilta ei minun osaltani ollutkaan järisyttävä, mutta jotain meni taas päässä paikoilleen ja väsymys muuttui lopulta pirteydeksi ja siitä ehkä kohta koomaksi (kun nyt tätä kotona typoilen).