!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

perjantaina, kesäkuuta 29, 2007

Nähdä Lappi ja kuolata.

Tilannekatsaus:

Rovaniemen keikkailut ohi, oli kivempaa kuin vuosiin, huomenna Kolari, jipii.

Kävin paikallisradiossakin, jipii saatana.

Joskus lisää.

keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2007

Lapland

Lappi, tuo viimeinen kesyttämätön korpimaa, tuo hyttysten, paarmojen, porojen ja muidenkin pistävien elukoiden luvattumaa. Johtakoon johtajan ininä teidät kaikki uuteen uskoon, siirtykäämme luontoon ja nauttikaamme sen antimista siten kuin epäjumalamme ovat meitä opettaneet.

Lappi ja kristinusko eivät onneksi ole vielä löytäneet toisiaan liian rankalla otteella, tai sitten lappalaiset vain ovat niin alkoholin pauloissa aina, että jeesuksella ei ole sijaa elossaan. Minulla ei ole mitään uskontoja vastaan jos ne eivät yritä aivopestä minua jo ala-asteella (vitun kristinusko saatana), minua saa vapaasti yrittää aivopestä nyt kun olen jo melkein aikuinen. Mutta onko minulla jotakin lappalaisuutta kohden?

Miksi en löydä päästäni positiivista sanottavaa kulttuurista, joka on rikastuttanut komiikkaamme jo vuosia. Olen ollut usein Lapissa käymässä - reilut 20 kertaa ja aina se kaunis luonto vie mielen mukanaan, mutta se on vasta siellä Nuorgamin paikkeilla, sinne asti vituttaa lähes koko matkan ajan. Oulu ei ole Lappia, Oulu on wannabe-piilaaksoa, Rovaniemi on pohjoisen ikioma Tuusula ja laskettelukeskukset yrittävät jokainen kilpaa leikkiä kokoperheen vesipuistoa ilman vettä.

Mutta kun turismi hupenee tulee kuvaan jotain kaunista ja liikuttavaa. Kyynel poskella sitä voi jäädä katselemaan (se kyynel tulee niistä biljoonista hyttys-pistoista vaikka kuinka vittu jättäisin huitomatta).

Ei minulla ole mitään turismiakaan vastaan - se tuo alueellensa rahaa. Mutta miksi turisteja kohdellaan kuin idootteja, ovatko kaikki turistit vajaaälyisiä mongoloidi-perheitä Mongoliasta vai mikä mättää. Missä on älykäs lappalais-turismi, joka ei tähtää santa-fucking-parkkiin tai panemaan poroja halvalla (ilmaiseksi)?

Miksi meitä eteläsuomalaisia kohdellaan idiootteina Lapissa? Johtuuko se siitä, että eivät itse omaa taipumusta älyyn vai siitä, että suurinta osaa meistä kehäkolmos-ihmisistä yhdistää idiotismi? En ole itse kehäkolmosia enkä lappalaisia vaan siitä välistä. En kuulu Keskustaankaan, joten olen ehkä urbaanimaalainen ja minua ainakin vituttaa lappalaisten feikkamaailma ihan yhtä paljon kuin helsingin pintaliitokin.

Vituttaa.

Nyt Lappiin keikalle ja mietin, että yritänkö vetää älykästä komiikkaa (vittu mulla edes semmoista ole, kunhan käännän Monty Pythonin juttuja suoraan suomeksi ja väitän omikseni...tai sitten en) vai heitänkö heti sikiön lapsivedenmukana...mitä vittua mä siellä aion sanoa.

Turpaani saan kuitenkin.

Ja jos olisin Afganistanissa keikalle niin turbaanin saisin kuitenkin.

Vittu miten huonoja juttuja sitä voikin olla.

Mulla on setti kasassa ja kasa kuopattuna. Se on sitten eri asia, että saako sitä settiä ylös sieltä kuopasta vai vaivuttaako se vain yhä sikeämpää ikiuneen niin minut kuin yleisönkin.

Onko sillä edes mitään merkitystä, tämähän on komiikkaa. Pitäisikö sitä suhtautua vähän kepoisemmin tähän sen sijasta, että tuhoan päivästäni liian suuria miestyötuntimääriä tuottaakseni iloa tiesminne.

Mitenkäs se setti sitten meneekään, te jotka juttujani tiedätte saatte tästä ehkä enemmän irti kuin esimerkiksi minä itse...

Aloitus
Hirvi
Susi
Koira I ja II
Hirvenmetsästys*
Suklaa
Pakkausmerkinnät (saippua I, II* ja III*)
Epileptikko*
Vaan-ihmiset*
One-linerit: läskimies*, nuoret parit, tupakkamerkit*, suurkaupungit*
Iskurepliikit*
Haikara
Porno

*uusijuttu

Siitä tulee hupia, tai sitten ei. Todennäköisemmin ei.

tiistaina, kesäkuuta 26, 2007

Juhannuksesta

Kansanjuhla verraton, onneksi en ole kansa ja toisinaan tuntuu, että en ole edes osa kansaa. Juhlia kyllä osaan, mutta en perinteisellä makkara-kalja-puukotus mentaliteetilla. En ollut juhannuksena grillaamassa teltassa tahi kuuntelemassa Mattia&Teppoa ruotsalaiset suututtaneena, enkä edes yrittänyt virtsata veneestä.

Moni sitä varmaan oli toivonut, mutta ha haa, näytinpäs teille.

Miksi mä kiroilen niin vitun paljon, vitustako mä tiedän - vittu.

Se on tapa vaan hengittää, saada tilaa ajatuksille ja keuhkoille, muuten ne rapistuvat, painuvat kasaan kuin mätänevä omena, joka lopulta liimautuu lattiaan ja vaatii kylkeen potkimista irrottaakseen otteensa linoleumista.

Tiedänkö mä mistä mä puhun, aika saatanan harvoin. Pääni tuottaa mielipuolia kielikuvia ja sormeni ne teille naputtavat, toisinaan sanon ajatuksen ääneen ja ääneen se silloin pääsee, sitten se sillä jo onkin lupa olla äänessä, pian ääneni vaatii oikeutta itselleen ja sitten taistelemme oikeudessa siitä kuuluuko äänelleni äänioikeus vai ei.

Näyttäkää maailmalle, ajatukseni, ikiomat super-tiikerini. Seuraavassa hetkessä ne jo evolvoituvat turbo-tiikereiksi, jotka osoittavat kaapin paikan myös maahanmuuttoliikkeille.

Mä olen vittu hauskempi kuin kuollut keravalainen orava, repikää siitä sitten turkiksia rintojenne suojaksi.

Jotakin.

Olin terassilla pariin otteeseen, siinä se juhannus sitten menikin. Olin kuskina heille, jotka tarvitsivat ohjausta elämäänsä. Eli pääsääntöisesti autolleni, se kun ei osaa itse mennä minnekään, onnettomia nuo metsäkissat kun eihän sitä saa edes metsään viedä. Jaguarin sijasta pitäisi nimensä olla Felis Domestica ja iskulauseena - asfalttiteitä kulkevien kissojen metsästykseen.

Se olisi helvetin huono iskulause, mutta hilpeä. Eräät kun kutsuvat hyvännäköisiä naaraita kissoiksi; "vittu mikä kissa!", todetaan harvemmin felis-sukuisten olioiden lähettyvillä, paitsi jos se vitun kissa nyt sattuu esimerkiksi kantamaan kissaa sylissään. Tietenkin vielä teko-hilpeämmäksi saamme tämän kielipelin jos ajattelemme, että tuo lause todetaan eroottisen oloisen naaraan lähettyvillä ja samaisella naaraalla on häpykumpunsa välittömässä läheisyydessä (esim. päällä) felis-sukuinen olento. Tällöin voisi lausahdus kuulua kokonaisuudessaan; "vittu mikä kissa tuon vitun kissan kissan päällä!" - valitettavasti nyt lauseessa viitataan positiivisessa hengessä myös sen kissan päällä makaavaan kissaan ja sanaa "vittu" ei käytetä kuvastamaan sitä itseään missään otteessa. Suomenkieli vaan on niin kissan hienoa.

Iskulause, slogani - baareissa ne saavat uuden tarkoituksen. Ei kannata iskeä naista sanomalla; "Katso hepatiittia silmiin" ja sitten vain tuijottaa häntä.

Tai no, kyllä se toimii paremmin kuin jokin vakio; "meille vai teille vai mettäteille" joka oli lapsuudessani sitä kuuminta hottia, jos nyt lapsuudessani mitään kuumaa tahi hottia koskaan oli. Kissattaa kun jättävät nykyteinit sanontansa puolitiehen eivätkä iske sekaan suomenruåtsalaiseen tapaan ruåtsia. Minä sanoisin mieluummin kuuminta-denvarmaste-hottia.

Sanoisinpas.

Toinen hyvä keino iskeä naisia on kaikenlaiset eleet yms. Eräs kuuluisa näistä on virvelöinti, jossa mies on kalastavinaan naisen ja sitten "kelaa hänet luoksensa". Jos saalis ei ole toivotun kaltainen, niin voi sanoa esimerkiksi: "kato perkele, en tiennytkään, että virvelöimällä voi saada lahnoja!"

Tämä tuottanee jo varman iskun.

Lahtelainen huonekalutehtaamo Isku on oma juttunsa täysin. Voivatko heidän markkinointisuunnittelijansa pitää vakavaa palaveria keskustellen Iskun iskulauseesta. Minä en kykenisi. Olenkin aika vajaa.

Mutta silti puolillaan täynnä, olenhan optimisti.

Juhannus meni oudoissa merkeissä, tai no ne niin outoja olleet ja oikeastaan aika merkittömiä. Merkityksetöntä siis. Terassilla istuimme ja nautimme etanolista. Osa nautti. Minä etenkin, kun sain seurailla miten elimistönsä siihen reagoi.

Nauroin katketakseni joillekin sanoille, mutta kestinpäs.

Miksi syksyisin ei jaeta naisten kaatolupia.

Tarvitseeko kaatopaikka kaatolupaa?

Lisääkin olisi, mutta vittuako (kissojako?) varten mä ne tänne typottaisin, tilatkaa saatana keikalle niin saatte jättää nauramatta.

http://www.manana.fi/ - sinne ne huonot ideat menneet on
http://www.koomikot.com/ - sinne ne koomikot menneet on
http://www.jarkkorepo.fi/ - sinne ne epä-koomikot menneet on
http://sport.vegaoils.fi/ - sinne se urheiluhenki mennyt on
http://jrepo.blogspot.com/ - vittu luet sitä jo

maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Laiskuus; käyttämätön voimavara

Lähiaikoina, ehkä jo tänään kerron miten meni juhannus ja kuinka valmistaudun Der Lapland Tourille. Siihen asti teen töitä ja nukun.

Oikeasti vain nukun, mutta sitä ei kehtaa sanoa ääneen, kun työnantajani lukee tätä.

Tänään vielä illaksi Helsinkiin koulutukseen, jotta minusta tulee maailman vahvin nalle, tai jotakin.

Viime päivinä on päähäni syöpynyt jatkuvalla syötöllä tyhmiä ajatuksia, jotka eivät suostu katoamaan vaikka kuinka niitä yritän hioa pois.

Ehkäpä joistain ajatuksista saa vielä hilpeitä stand-up juttuja. Siitäkin todennäköisesti lisää myöhemmin.

Tänään ei jaksa, on lämmin. Tummapuku sulaa kiinni ja tekee minusta jälleen liikemiesbusiness-pätijän, joka pätee kaikkialla mutta ei missään. Laadukkaat kävelykengät eivät kopise vaan kumisevat kuumalla asfaltilla ja jokaisella askeleella voin tuntea kuinka kengät imevät minusta luovuutta ja antavat sen takaisin luonnon kiertokulkuun. Tumman sininen kauluspaita kaulustaa pääni virallisilla ajatuksilla ja järkyttävän hyvin asuun sopiva tumma solmio nitoo kaikki langat yhteen, JRepo on tänään Jarkko Repo. Tänään ei ole komiikkaa, ei mediatoimistoa, ei luovuutta - vain kylmää ja kovaa käteistä, joka jäähdyttää pahimmatkin helteet. Ei minulla ole kuuma auringonpaisteessa, ei minulla ole kuuma - minä palelen. Jäädyn, hytisen ja vain auringonvalo pystyy pitämään ilmeeni vakaana ja tehokkaana. It's all about business today my friend.

Lämpötila katoaa taustalla, ihmiset ovat turhaa radiokohinaa. Häiriöitä kapitalistisessa kentässä, häiriöitä joita voi ennustaa, koska ennustamalla voit arvioida tulevaa kuluttajakäyttäytymistä ja tehdä suunnitelmat brandi-terrorismi-iskuihisi. Mutta ei se ole luovuutta, ei se ole sitä mitä Mediatoimisto Manana tekee, tämä kylmä tunteeton arviointi on sitä, mitä ne ihmiset, jotka käyttävän tummaa pukua helteellä ja silti palelevat, tekevät. Tämä on kylmää kapitalismia ja minä vittu pidän siitä.

Ei kaikki ole pehmeää, olisi helvetin tylsää pomppia iloisena vehreillä niityillä vuodesta toiseen, toisinaan on mukavaa juosta karkuun metsäpaloja tahi metsästäjiä. Manana on niille päiville kun haluan laulaa kuin ihmiset vanhoissa musikaaleissa, IT-myynti on kapitalismia parhaimmillaan ja muita "omia" firmoja pyöritetään tarpeen mukaan - standuppia tehdään silloin, kun on ajatusmaailma jäätynyt tyystin jumiin. Standup on joka-aivon putkimiestä - se vaatii laiskuutta, se vaatii omahyväisyyttä ja omistautumista. Se tarjoaa tasapainoa tähän pukuhelvettiin, jossa palelemme.

Standuppia pitäisi opettaa koulussa kaikille itserakkaille rahanahneille kusipää kersoille, jotka kuvittelevat olevansa muita parempia. Standupissa kukaan ei ole muita parempi, ainoastaan voit voittaa itsesi ja se on niin vitun laimeeta, että jos siitä saa kicksit tämän kapitalisen onanian ohella, niin on pakko olla ylpeä itsestään.

Minä saan. Minä saan standupilta jälleen sitä, mitä siltä lähdin metsästämään. Potkua elämään ilman, että pitää taistella muita vastaan. Laiskuutta, joka tuo uusia ajatuksia pintaan ja auttaa siten luottamaan omaa psyykettä.

Joka kerta kun ihminen nauraa, niin enkeli kuolee. Joka kerta kun ihminen nauraa saa jumala nenillensä. Emme me tarvitse jumalaa tahi suojelus-enkeleitä, me tarvitsemme naurua, iloa ja hupia tähän maailmaan, jonka tärkeimpinä arvoina tuntuu yleensä olevan "minä-itse" ja "raha".

Vituttaa olla mukana siinä maailmassa, mutta ilman sitä en varmaan olisi sellainen standuppaaja kuin olen.

Maanantaisin ei pitäisi kirjoittaa, koska sitä luulee olevansa älykäs ennen kuin kerkiää mokailla työviikolla ihan vitusti. Perjantaina sitä taas luulee olevansa hauska kun on mokaillut koko viikon.

Seuraavalla kerralla, ehkä, enemmän juhannuksesta.

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Rändöm

Eilen oli hyvä päivä - tai sitten ei. Miksi vettä ei sada silloin kun ei ole pilviä, miksi lammikot ovat märkiä ja puut samoin, kun pitäisi lämmittää...

ei ole sama onko mies vai nainen, eikä sama oletko nuori vai vanha.

kaikella on merkitystä ja siltikään en usko jumalaan. Tänään tuli jeesus-mainos - pitäisiköhän lähteä Hartwall Areenalle tutkimaan jeesuksen tekoja ja arvioimaan sitä miten hän voisi pelastaa minut ja antaa iänkaikkisen elämän - AAMEN.

vituttaa kaikki kristukset - onko niiden ihan pakko jeesustella kokoajna. Kyllä maailmassa on tarkoitusta, vaikka ei jumalaa olisikaan. Ei moraalimme ole kiinni siitä uskommeko 2000 vuotta vanhaan käsinukkenäytelmään.

tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

LSKFjlk309?=(=)( muumi-invaasio =)(SFIUS=)(/=)(0kjl

Kuten otsikosta voitte lukea, en ole nyt sillä tuulella, että tuottaisin hilpeetä tekstiä vaan nyt on pakko keskittyä torjumaan invaasiota, joka voi muuttaa meidät kaikki talviunisiksi peikoiksi joilta puuttuu äly ja luovuus, mutta omaavat sitäkin enemmän sosiaalipoliittisia keinoja vaivuttaa kaikki horrokseen.

Eli jos nyt jotakin tästä pitäisi poimia se on se, että nyt on =?)(WDISAojvb aLSKfjslkj aarrgghhhhhhh

ihan vitun sama mitä tulkitsette, ei minua kiinnosta. IHAN SAMA. Täysin, tyystin, totaalisen. Turpeat turpanne turpoavat vielä, saatte osaksenne kunnianne ja kun kortit katsotaan huomataan, että minä vedin pisimmän korren.

Tai jotakin.

Tajunnanvirtaa, vantaa virtaa, virtaa - laturi. Latausta vailla me olemme, tai siis ajatukseni. Luovuus tarvitsee toisinaan taukoa ja tänään ON JUURI SE VITUN PÄIVÄ kun luovuus on tauolla.

Tänään. En keksi. Mitään. Hauskaa.

Päivä meni nopsaan leikkiessä tehokasta ja järkevää. Ilta sujui tainnutellessa uhreja ja yöllä ajattelin kokeilla sitä paljon mainostettua nukkumista.

Villiä etten sanoisi ja sanonhan minä - villiä saatana.

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Kitarisa Sankari

Ostin xbox360:lle Guitar Hero pelin, kun serkkuni tarvitsi semmoista yksiin juhliin piristämään tunnelmaa. En aluksi ollut kovin lämmin idealle, mutta koin paikallisen kasvihuoneilmiön ja nyt olen tiukasti riippuvainen.

Jopa vaimoni (kyllä, minulla on sellainen) on antanut nootin asiasta - pitäisi kuulemma ennemmin tehdä yleisiä askareita kotona kuin naputtaa leikki-kitaralla itseään sankaruuteen. Mutta on se vaan niin loistavaa hakata noita kappaleita (etenkin Rage Against the Machinea) tuolla lelulla ja kuvitella osaavansa jotakin.

Osaanhan minä lavalta naurattaa ihmisiä ja siksi päätinkin kutsua itseäni jatkossa Kitarisa Sankariksi, kun se kuulostaa niin sopivan idioottimaisen itserakkaalta. En minä oikeasti aio niin tituulerata ihteäni, Mananan käyntikorttiinkin tuli nimikkeeksi Luova Johtaja, pitää enää keksiä jostain se luovuus ja ne ketä mä johdan.

Palkkatyö jurnuuttaa tasaisesti ja tuloksiin päästään varmasti. Loistavaa.

Kaikki on hyvin, paitsi siis toi saatanan saatanallinen heavy-musiikki hömppä peli, joka tunkee jo uniinikin itseään. Sormet hakkaavat nappeja rytmissä jatkuvasti ja päässä soi ties mitä paskoja kasari-hevi kappaleita.

Vituttaa.

Myös vaimoa.

Loistavaa, jaamme siis harrastuksen. Tai jotain.

Paras party peli tuo on kyllä. Mikään muun ei ole yhtä hyvä keino aiheuttaa aggressioita oikeissa muusikoissa. Sama kuin pelattaisiin "standup-peliä", jossa pitää rytmittää nappeja painamalla ensin setup oikein ja sitten iskeä punchia kehiin juuri oikealla sekunnilla. Sitten porukka kuvittelee olevansa koomikoita.

Ampuisin itseni.

Aivan kuten oikeat Guitar Herot tekevät nähdässään jonkun pätevän pelisaavutuksillaan.

Mutta nyt tämän kitarisa sankari suuntaa itsensä työn pariin pikaisen aamupäivä tauon jäljiltä.

sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2007

Housea

Niin. Tulin juuri kotiin, olin palaverisoimassa mediatoimistomme porukalla (siis firmassa mukana vain pari ihmistä, mutta yhteistyöverkosto on laajempi kuin stasilla). Sovimme maailmanvalloitus kuvioista ja paljastan ne nyt tässä.

En tietenkään.

Kävin lisäksi moikkaamassa (vittu miten tyhmä sana, pitää keksiä jotain hilpeää tuosta joskus kun on enemmän aivokemiaa) paria kaveria ja juttelin maailmaa paremmaksi masentamalla sameja.

Pahoitteluni heille siitä, tiedätte keitä olette.

Eräs tuttava oli ollut kehnoissa house-partyissa. Eivät kuulemmat katsoneet sitä tv-sarjaa kuitenkaan, en jaksanut kuunnella enempiä, minä mistään talojuhlista tiedä (harjakaiset?).

Niissä juodaan viinaa, näissä "juhlissa" ei kuulemma nautittu kuin sieniä ja perhosia. Tai jostain semmoisesta se selitti, voi tietenkin olla, että käsitin väärin. Käsitän aika usein väärin ja se on ihmisistä hauskaa. Voi olla, että teen sitä tahallani.

Tai sitten olen oikeastikin vain tyhmä.

Voi olla.

House, siis se hahmo samannimisessä sarjassa on kyllä saatanan hyvä. Kehuvat usein häntä tosiaankin kaltaisekseni, siitä tuo aikaisempikin kirjoitelma sai pontta. Ihan kivaahan sitä on katsoa hahmoa, joka vittuilee lähes yhtä linjakkaan jatkuvasti kuin minä. Päämääränä kummallakin kuitenkin ihmisten pelastaminen, usein vielä siten, että kukaan muu ei tiedä miltä heitä pelastamme.

Ja usein siinä käy myös niin, että kiitosta ei siitä saa, enkä sitä kyllä odotakaan. Raskasta se silti on, raskaampaa kuin työskentely linjalla.

Bussikuskitkin ovat linjaduunareita, luulisi vituttavan.

Silmiin sattuu, suu on palasina, metaforia vielä metaforien jälkeenkin. Betakaroteenia ikeniin ja elämä on kivempaa kuin mediatoimistossa. Mistään ei jää mitään käteen, paitsi käteenvetämisestä ja sekin maistuu pahalta - pitäisi lopettaa polttaminen, mutta kun ei raaski kun se on niin vitun angstaavan tyylikästä. Sopii minulle. House kiskoo lääkkeitä, minä poltettavia päihdeaineita.

Onneksi ei ole töissä huumetestejä, niin ei ole pelkoa kiinni jäämisestä. Niin siis siitä, että en oikeasti edes kisko huumeita, olisi se aika noloa, että palaisi pohjaan tämä imago rajoja rikkovasta JRevosta.

Eiköhän pomo soittele ja pyydä testeihin, tulevat yllättymään. Toivottavasti itse en ylläty.

Uraania ei saa köyhdyttää - tuloerot kasvavat.

Vittu, että runotuttaa, pakko antaa palaa.


Elämän tarkoitus (lyhyt oppimäärä)

paskoja kääntelyjä sanoilla
muka nokkelia
kädenvääntelyä
nenään kokkelia
imppaan kuin imuri
raikasta ilmaa
raikastan ilmaa
rakastan ilmaa
hyvää keliä
viatonta silmäpeliä
vitusta sinä olet tullut
ja vittuun sinä olet tuleva
kuoleva
ei lainkaan ruokahalua
nälkäkuolema
puutostiloja
hammasvikoja
kiskon, sniffaan ja poltan
mutta en oikeasti
saatanallinen sankari
jumaltarussa
sormusten herra
kultaseppä
kultaisia sanoja
omalle kullalle
päätöntä menoa
diasporasta diasporaan
hammasporaa
hammasseppä
takoa päähän järkeä
välittämättä seurauksista
päähän, joka on jo menetetty
katoavaista on ihmiselo
katoavaista kaikki
miksi tehdä parannusta
kun ei ole sairautta
miksi lääkitä itseään
kun ei ole terveyttä

yritä sanoa jotain järkevää
ja sinulle nauretaan
luulevat koomikoksi
eivät tiedä totuutta
enkä tiedä minäkään
ja se
se todellakin
tätä ihmistä vituttaa

lauantaina, kesäkuuta 16, 2007

Kyynisyys ei ole sama asia kuin JRepoilu

Ihmiset usein luulevat, että olisin kyyninen, mutt he ovat pahasti väärässä. Olen harvinaisen yltiöpositiivinen, mutta rehellinen sellainen. En ole Marco Bjurström joka luottaa siihen, että jokaisessa meissä asuu pieni kaappihomo vaan olen aika varma siitä, että ne asiat, jotka voivat mennä päin vittua myös menevät.

Vituttaa se kun etukäteen tuomitsemista pidetään kyynisyytenä - minä pidän sitä älykkyytenä. En minä ainakaan lähtisi innoissani sijoittamaan rahojani liiketoimintaan, jota vetäisi esim. Matti Nykänen ja Mervi Tapola, en vaikka liiketoimintasuunnitelma olisi kuinka tahansa loistava. Jotkin asiat vain eivät voi toimia ja niiden etukäteen tuomitseminen ei ole kyynisyyttä.

Saatana.

Manana toimarin suvussa hälistään - siellä nyt kait hälistää kaikesta, kun niin harvoin mitään tapahtuu. Oma sukuni ei edes jaksa vaivautua, kun tietävät että olen huomionkipeä pikkulapsi, joka tekee mitä tahansa saadakseen edes turpaansa (onhan sekin huomiota ja myös fyysistä kosketusta). Kiroileminen on kuulemma pahasta - vitut on. Tekopyhyys, absolutismi ja pedofilia on pahasta. Pedofiliakin vain silloin milloin se oikeasti riistääntyy käsistä ja aiheuttaa sen, että setä ja/tai täti käy nussimassa pikkutyttöjä ja/tai -poikia.

Tekopyhyyttä on se, että tuomitaan ihmiset etukäteen - minä tuomitsen asioita. Kyynisyyttä on juurikin se, että päätetään jonkin olevan "huono"-ihminen joidenkin kriteerien perusteella. Se on sitä kusipäämäisyyttä jota maailma on pullollaan. Minä annan jokaiselle samat mahdollisuudet, jotkin ihmiset vain ovat tyhmiä ja toiset vähemmän. Kyynisyyttä olisi se, että pitäisin kaikkia yhtä tyhminä vain sillä verukkeella, että ajatuksensa ovat.

Usea kuitenkin voi oppia loistamaan, luotan siihen, että teistä on siihen. Antaa palaa, näyttäkää niille!

Kiroilu on vitun hieno juttu. Siinä mieli lepää kun saa purkaa vitutuksensa sanoilla. Lukisitte nykyrunoutta, hyvä jos löytää joistakin runoista edes jotain kauniin neitsyellistä - kyllä ne on täynnä raiskausta (monellakin eri tavalla), ironiaa ja kidutusta. Kauniit asiat ovat yleensä sisältä paskaa ja me älykkäät ihmiset sen näemme. Vittu mähän en ole kyyninen kusipää - olen ylimielinen kusipää.

Kyynisyys on vielä pahempaa kuin ylimielisyys ja katsokaas kun mulla on varaa olla ylimielinen - olen niin vitun hyvä kaikessa.

Olenpas.

DISCLAIMER
Sitä sanotaan saatana huumoriksi.

perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Mediatoimisto Manana

Kuten olen tässä viime aikoina jutellut - olen osakkaana ja copyna uudessa mediatoimistossa, jonka asenne on hieman sarkastisempi kuin muilla toimialan putiikeilla. Emme etsi miljoonia asiakkaita vaan keskitymme niihin, jotka näkevät itseironian osana markkinointiaan.

Saamme firman nettisivut auki lähipäivinä ja voitte sen jälkeen soitella minulle läähätys- yms.puhelunne uuteen numerooni.

Vaikuttaako tämä miten palkkatyöhöni - eipä oikeastaan. Olen aina tehnyt copyn työt öisin, iltaisin, viikonloppuisin, jouluna ja muina aikoina jolloin rehelliset kansalaiset eivät työskentele.

Miksikö tässä meni näin pitkään saada osakeyhtiö pystyyn - perfektionismi. Sitä kuvittelee mukamas olevansa niin paljon muita parempi, että kaikki pitää olla suunniteltua. Piti oikein jonottaa ja käyttää ties-mitä hevosenpäitä sängyissä jotta saimme haluamamme postiosoitteen:

PL 111
15111 LAHTI

Mutta nyt on firma kasassa - aika näyttää kuopataanko kasa vai tehdäänkö siitä mediatoimistojen mekka, jonka suuntaan kaikki kumartavat.

Onneksi tunnen ajan hyvin ja osaan myös kellon, niin voin kertoa teille, että mekkahan siitä tulee, joten perse pystyyn ja mumisemaan Lahden suuntaan - nyt heti jokainen.

Olemme ylimielisiä itserakkaita kusipäitä Mananassa, mutta sitäkin humoristisempia, tai niin ainakin kuvittelemme norsunluutornissamme josta viskomme luovuutta helminä suomenmaan sioille. Joten jos asiakas luulee saavansa huonoa palvelua ja kehnoa suunnittelua meiltä, niin se vain johtuu siitä, että keisarilla on uudet vaatteet, mutta sinä et sitä voi nähdä.

Se siitä ylimielisyydestä. Ollaan oikeasti aika nöyrää porukkaa - kerrankin kuvittelin, että en olisi paras kaikessa.

Se oli raskas päivä.

Lähitulevaisuudessa siis kannattaa seurata http://www.manana.fi/ osoitetta.

Lupaamme kaiken huomiselle!

torstaina, kesäkuuta 14, 2007

Grillaamaan, terassille ja kahville

Eilen oli kiirusta, meni päivä kovin nopsaan (tähän väliin olisin voinut pistää jonkin ah niin nokkelan vertauksen, mutta en jaksanut) ja sehän on aina merkki siitä, että on joko ollut todella kivaa tai sitten sitä on oltu kännissä ja on ollut vielä kivempaa.

Kivointa kaikessa on se, että sana "kiva" vituttaa aika rankasti. Monet siitä ovat kirjoittaneet, mutta minä en ole, joten nyt on sen vuoro.

"Mitä mieltä olit keikastani?"
"Ihan kiva."

"Vittu tapa ittes saatanan lehmä-nauta-lihakarja-utaretulehdus-huora!"

Ihan-kivuus on pahinta mitä maailmassa on. Seksin jälkeen jos minulle joskus noin todetaan niin lupaan kastroida itseni ja elää eunukkina ylpeästi tietäen, että maailmassa on vähän vähemmän ihan-kivuutta. Se on kivuliasta tuo kivuus - sattuu luihin, ytimiin ja hermoratoihin (mihin vitun ytimiin?). Tuskaa tuottaa tuollaiset töksähdykset. Raivoa.

Eilen oli tosiaankin ihan kiva päivä.

Vittu.

Soitin kaverille ja kysyin, että tarjoaako kahvit (oikeasti olin sopinut hänen vaimonsa kanssa, että olen mieheensä (eli kaveriini) yhteydessä, kun sillä on huomenna (tämä siis toissapäivänä, eli huominen oli eilen) vapaapäivä ja silloin voisin nähdä kahvilla kaveriani, mutta en sitten saanut häntä kiinni, joten soitin pari kertaa ja hän laittoi lopulta viestiä että tulisin sinne (hänen kämpilleen siis) grillaamaan, kun siellä on muitakin).

No menin sitten lopulta syömään ihan helvetin maukasta grilliravinnetta. Laittoi minulle, kasvis-vammaiselle, omaa ravintoa ja sehän oli parempaa kuin pussillinen uusia. Nautin kyllä pari palasta kanaakin, koska kasvis-vammaisena pitäisi muuten olla tarkka ravinneaineista, että ei kuole puutoksiin.

Puutoksiahan minulla on, mutta ne ei ole ehkä ravinteilla paikattavissa.

Ravinto oli siis parempaa kuin Michelinin tähteet.

Juttelimme siinä ja mietimme, missä kaikki meni vikaan - ei kuulemma missään, joten häpesin sitten itsekseni mukamas pieleen mennyttä eloa. En edes hävennyt. Vanhojen aikojen (miten niin vanhojen aikojen, ihan vittu vaan aikojen) kunniaksi päätimme sitten iskeytyä terassille ja olihan kaverilleni tulossa (ainahan sitä on?) syntymäpäivätkin, joten tekosyitä oli enemmän kuin lammessa rantaviivoja (ööm, niitähän on tasan tarkalleen yksi minä tahansa tiettynä ajankohtana)...

Ajelin itseni kotiin ja heitin sieltä siivoojan pois ja sitten takaisin kavereiden seuraan kuin olisin jo (miksi vitussa sanotaan: "on kiire, aja kuin olisit jo"...siis jos mä olisin jo niin enhän mä ajais minnekään vaan chillailisin ittekseni ja ihmettelisin missä ne muut on)...

Sitten otimme autoa sarvista kiinni ja pakotimme sen suuntaamaan meidät HEINOLAAN.

En tiedä, mikä siinä Heinolassa on, mutta sen tiedän.

Saatte tulkita edellisen lauseen ihan miten haluatte.

Terassille Casinolle. Oli kylmä kuin Heinolan Casinon terassilla viileänä kesäpäivänä...joo mun vertausvarasto hupeni tyhjäksi ja uusi lasti on myöhässä kun se joutu tullin erikoistarkastukseen.

Joimme alkoholimme (paitsi minä kuskina join tietenkin muidenkin edestä (mitäs pitivät tuoppejaan edessään)) ja suuntasimme kuolevaa katsomaan - Teboil Tähtihoviin. Tähdet ovat huvenneet ja jos tunnelman pitäisi muistuttaa hovia niin ainoa hovi, joka tulee mieleen paikasta on Seppo Hovi. Lähes yhtä ankeeta se tunnelma siellä on kuin tenavatähtien vuosikokouksessa, kun miettivät missä se elämä meni vikaan.

En ole enää tenava, mutta yhä stara mielestäni. Elämä ei ole mennyt metsään, mutta metsittynyt se on. Aina ei näe ostoskeskusta puilta ja kun ei ole Alkokaan auki aamusta, niin pakko polttaa nurminataa ruohona. Päättömiä lauseita vielä giljotiinin jälkeenkin.

Eilen oli ihan kiva päivä. Tänään ehkä kivempi.

keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007

Teerekästä peliä

Eilen oli Lahdessa jälleen Teerenpelissä standuppia, ilta sujui hyvin ja ihmiset nauroivat - normaalia hieman vähemmän porukkaa, mutta oikeastaan se oli vain parempi että ei ollut niin hirveäsit yleistä hälinää.

Tuntui ainakin Teerenpelissä vaikuttaneen positiivisesti tupakkalaki. Loistavaa.

Lavalla kävi kuusi koomikkoa, minä olin varalla vaikka varamiestä ei edes tarvittu. Kunhan oli tekosyy päästä katsomaan komiikkaa ja koomikoita. Sainkin juteltua parin alan ammattilaisen kanssa ja jälleen on hieman enemmän näkemystä - tiedä sitten kenellä ja mistä.

Aamupäivä sujui tänään paperitöitä vääntäessä ja pikaisen lounastelun jälkeen jatkan kohta myyntityötä - samalla pohtien sitä miten sitä saisi väännettyä jutuista vielä hauskempia.

Myyntityössä komiikka auttaa helvetisti - jos saat asiakkaan nauramaan, niin olet huomattavasti lähempänä kauppaa. Koulutankin myyjiä käyttämään aina huumoria työssään. Se on sellaista viatonta teerenpeliä asiakkaan kanssa.

Mutta tässä en ala kertoilla tarkemmin koulutusmetodeistani yms - minut voi aina palkata kouluttamaan viikonloppuisin, case-by-case riippuen toimialastanne, kilpailijoita en tietenkään kouluta.

En harjoita teerenpeliä kenen tahansa kanssa edes rahasta.

Kaverilla oli eilen syntymäpäivä. Olli. Oli varmaan Ollin elon tylsin päivä. Katsomassa standuppia ja kaikki kaverinsa vittuilivat hänelle - kellosta, korviksesta (oikeastaan sen puutteesta), seksistä (oikeastaan sen puutteesta) ja autostaan (oikeastaan sen puutteesta).

Pahoitteluni Ollille, että olin mukana tuhoamassa villiä biletystään, tarinan mukaan Olli kuulemma joi eilen oluen - se on jo villiä se.

Pahoitteluni myös siitä, että Ollilla ei ollut teerenpeliä vaikka lähes kaikilla muilla sitä on kaikilla rintamilla. Ollin ongelma on se, että hän pitää rannekelloa. Oikeasti Ollin ongelma on se, että hän on insinööri, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, koska Olli voi parahtaa itkuun.

Olli on kesytettä suomalainen bemari-kuski. Insinööreys tuhosi aivosolunsa ja nyt häntä jäytää jatkuva tuska siitä, että ei tiedä ollakko insinööri vai bemari-kuski. Näitä kahta kun ei voi yhdistää.

Paitsi jos olisi mekaanikkona jossain autourheilussa. Se on varmaan Ollin unelma. Se ja saada edes kerran naista. Veikkaan, että ensimmäinen on todennäköisempi jos ei mies luovu kellostaan.

tiistaina, kesäkuuta 12, 2007

Standuppia ylirajojen

En ole pro-koomikko, keikkoja on tullut heitettyä päälle 60 (tarkkaa lukua ei tiedossani, kun paha muistaa kaikkia sairaalloisen huonosti menneitä keikkoja, jotka ovat aiheuttaneet vakavaa masennusta yleisössä), mutta paljon on vielä opittavaa - siitä hauska toimiala, että koskaan ei ole valmis.

Olen heittänyt keikkoja helvetin huonoissa paikoissa ja tilanteissa (kiitos Lahden Kortteliliiga), näistä olen oppinut itsekritiikkiä hieman ja en ihan joka paikkaa suostu keikalle. Lisäksi on tullut oltua ylimielinen sen suhteen, kuinka nopeasti on valmis vaikeampiin paikkoihin ja tullutkin mokailtua jopa toisinaan useampi klubi-keikka putkeen. Yksityiskeikat ovat ollet lähes kaikki onnistuneita, mitä nyt kerran opiskelijat pitivät perverssinä ja osa poistui paikalta ja muistisääntönä jatkossa myös se, että ei kannata vittuilla (vaikka sen tekisin helvetin hyvin) sukulaisilleen/ystävilleen lavalta.

Vanhainkodissa kävin naurattamassa yleisöä ja virtsankarkailusta huolimatta kaikki saatin lopulta koteihinsa ja elo oli mukavampaa kuin talvisodan aikana.

Olen heittänyt englanniksi ja pari kertaa ruotsiakin vähän tavaillut lavalla. Kotimaisista kielistä saami on jäänyt kokeilematta ja eiköhän se jääkin, vaikka Lappiin on lähtö parin viikon päästä.

Kaupungeista olen "vallannut" (siis hyvin tai edes sinne päin menneitä keikkoja) kaikki muut paitsi kotikaupunkini Lahden, jossa aina tuntuu menevän päin vittua. Kukaan ei ole profeetta (tahi hauska) omalla maallaan eikä kukaan ole seppä syntyessään (vaikka koomikoksi minä kyllä haluaisin). Nuorena on vitsi väännettävä ja niin edelleen.

Hauskinta on ollut ajomatkoilla ja lavoilla, takahuoneissa en osaa viihtyä. Kerran tai kaksi lievässä maistissa lavalle olen päätynyt - lopputulos ei poikennut normaalista.

Erilaisia tyylejä on ollut paljon, aloitin omana itsenäni eli liikemiehenä kun oli vielä se rooli elämässä päällä silloin, siitä liu'uin kohti nykyhetkeä jossa olen ööööm - jotakin. Paha sanoa mitä tyylini kuvastaa tällä hetkellä. Ainakin olen lavalla avoimempi ja suuttuneempi, alun jutut eivät tällä "nyky-JRevolla" toimi ja uusia juttuja onkin tullut kirjoiteltua paljon, osa jopa ollut hyviä.

Nyt on kuitenkin kesätauko alkamaisillaan, pari yksityiskeikkaa kesäkuussa jäljellä ja viimeinen viikonloppu Lapissa. Heinäkuulle tiedossa alustavasti pari privaattia tempausta ja elokuussa sitten taas klubitellaan. Tavoitteena saada tämä JRepo versio läpi omaan päähän, jotta se toimii lavallakin. Valitusta roolista ei ole niinkään kyse vaan pelkästään yksilön taantumisesta kohti tabula rasaa. Joka vuosi pitäisi aloittaa nollasta, olla murehtimatta aikaisempia epäonnistumisia ja ehkä muistella lämpimästi niitä hyviä hetkiä, kuitenkin siten, että ei jää elämään niiden varassa.

Minä aion tehdä tuon kesätauolla. Nollatkaamme itsemme ja aloittakaamme taas alusta. Samalta viivalta. Ei se ole hyvä myyjä, jolla on menneisyydessään kovia tuloksia vaan se, joka nakuttaa nyt hyviä tuloksia taululle. Ei se ole menestymistä, että on pärjännyt joskus - se on menneisyydessä elämistä.

On hyvä muistaa historiansa, mutta mukavampaa on tehdä uutta sellaista ;)

maanantaina, kesäkuuta 11, 2007

Absurdum

Katsoin vaimoni kanssa juuri kotimaisen elokuvan "Koirankynnen leikkaaja" - koskettava kuvaus ihmismielestä - suosittelen.

Eipä tuo otsikko siihen liity mitenkään. Tuli vain haikea olotila elokuvasta - haikea fiilis vituttaa, koska siitä ei pääse helposti eroon.

Haikeus.

Kotimainen elokuva perustuu lähes aina haikeudelle. Vaikka leffat olisivat kuinka hyviä, niin silti se käy pidemmän päälle vituttaa, että kansamme on näin saatanan melankolista.

Absurdia tässä kaikessa on se, että itse olen ihan helvetin haikeuteen taipuvainen persoona ja päivittäin löydän itseni kaipaamasta jotain sellaista, jota ei koskaan ole ollut.

Absurdia tässä kaikessa on se, että itse olen ihan helvetin .... öööm .... taisin jo kirjoittaa tän.

Absurdia tässä kaikessa on se, että itse... vittu

Absurdia tässä FUCK

Absurdia aarrgghhhhhhh

mä en muista mikä oli absurdia, miksi se oli absurdia, miten se oli absurdia ja mikä vittu siinä oli hauskaa

Kait tästä on pakko hipsiä tuutimaan ja kuvitella, että kaikki on hyvin. Haikeasti muistellen sitä, mikä olisi saattanut olla absurdilla tavalla hilpeää, vaikka tuskin sitä koskaan edes oli.

Nesteenpoistolääkkeistä ja sen semmoisista

Lääkkeitä on jokaiseen lähtöön, eläimille, ihmisille, työttömyyteen ja sen semmoiseen. Lääkkeitä käytetään auttamaan arkipäiväämme ja tekemään yhteiskunnasta terveempi, toisinaan lääke on väärää ja työttömyys ei hupene - liiallisella lääkinnällä voidaan luoda myös kaikenlaisia ongelmatiloja, kuten riippuvuutta ja allergiaa. Sydänpysähdyksiä ja komplikaatioita.

Hauskimmat lääkkeet ovat sellaisia joita käytetään muiden lääkkeiden takia - parantamaan niiden aiheuttamia oireita. Epilepsiaan voidaan syöttää masennuslääkkeitä tai lääkkeitä joita käytetään esimerkiksi laihduttamiseen (Topimax) - mielenkiintoista. Verenpaineeseen popsitaan vaikka Kinzaalia ja sitten onkin pupellettava nesteenpoistoa koska muuten elimistö turpoaa kuin alkoholisti pikkujouluissa.

Nesteenpoistolääkkeillä on se hupaisa vaikutus - että ne poistavat nestettä (yllättävää). Tämähän tarkoittaa siis sitä, että toisinaan virtsarakko saattaa kokea yllättävän täyttymisen. Tämä vuorostaan saattaa aiheuttaa yllättävää virtsaamistarvetta.

Itse en kyseistä asiasta mitään tiedä, mutta - rakas äitini - sitäkin enemmän. On se mukavaa, että suvussa/perheessä on sairaita ihmisiä (monellakin tapaa).

Yllättävä virtsaamisentarve on perinteisiä komiikan tukipilareita. Kaikki mikä liittyy kehontoimintoihin on tietysti hauskaa (toim.huom. kyseenalaistamme tämän väitteen). Sitä hauskemmaksi asia muuttuu kun syynä on itselle määrätty lääke, jonka takia pitää syödä sitä toista lääkettä joka sen ongelman aiheuttaa.

Toisinaan sitä miettii voisiko sitä jättää kaikki lääkkeet pois ja katsoa miten keho reagoi. Epilepsia-lääkkeet eivät oikeastaan tee yhtään mitään, mutta toivottavasti pitävät kohtaukset kaukana - muuten niiden arvo elimistölle lähestyy asymptoottisesti nollaa. Tarkalleen ottaen omaan epilepsiaani liittyy liian korkeat serotoniini- ja dopamiini-pitoisuudet toisinaan - tila jota eräät tavoittelevat päihteillä.

Eli jos jätän epilepsia lääkkeeni pois, niin saan luonnollisen hilpeyden eli suomeksi sanottuna "pilven". Mikäs sen parempaa - sitten ei ole edes mitään sivuvaikutuksia. Jipii.

Tehdäänkin tänä kesänä pieni testi - kaikki lääkkeet pois ja kerrotaan sitten syksyllä kuinka pahasti olen laitoshoidon tarpeessa. Suosittelen samaa "kesä-ohjelmaa" äidilleni, hänen verenpaineensa saattaa täten nousta kriittiseksi - tavoite saavutettu.

Paras tapa tappaa ihmisiä on olla tekemättä sitä.

Perintöä odotellessa, enää pitää keksiä mistä sen saan kun sitä ei ainakaan äidiltä tipahda - paitsi ehkä häneltä ylijääneet epilepsia / verenpaine / nesteenpoisto / kolesteroli / vaihdevuosi / herpes simplex / anaboliset steroidit yms. lääkkeet joita hän popsii enemmän kuin laki sallii (ihka oikeasti siis - pitäisiköhän ilmiantaa poliisille).

Poliiseille
Äitini, nimeltään SR, asuu Lahdessa Malskin alueella. Sieltä hänet löytää - todennäköisesti joltain penkiltä pilvessä ja kuolaavana. Menkää pidättämään. Kiitos.

Väsymys, boredom ja vitutus

Sain tehtyä yhden työtehtävän joka oli jäänyt roikkumaan minusta riippumattomien asioiden takia, nyt on hyvä olo, mutta väsyttää. Ei kuitenkaan ole vielä uni-tila liki, joten ei ollut mitään tekemistä (kun siis työtkin tehty), joten ajattelin kirjoittaa, mutta kun ei ole mitään mielessä niin pakko kirjoittaa siitä tylsyydestä joka vaivaa mielen silloin, kun saa tehtyä roikkumaan jääneet asiat (ei, en nyt puhu genitaaleistani), tämä aiheeni onttous vuorostaan vituttaa ja siitäkös saan pontta kirjoitukselleni.

Käyttääkö kukaan sanaa "pontta" oikeasti?

Tulee kyllä kuulumaan niihin sanoihin, jotka vituttavat minua. Pontta. Samaan sarjaan menee myös Ponsse (firma?) ja ponttooni (objekti, joka pitää muita objekteja nesteen pinnalla).

Mediatoimisto kumppanini vääntää asiakkaalle lehteä, tai siis taittaa - siis niin kuin semmoisessa softassa. Mä taittelen sitten sitä lehteä kun se on painettu, siis semmoisessa painotalossa, jossa ne painaa toisiaan minkä kerkiää.

yritän jutella messengerissä järkeviä - ei onnistu
yritän olla hauska - ei onnistu
yritän olla innoissani kaikeasta - ei onnistu

02:35 maanantai aamusta ei ole paras aika leikkiä journalismia hallitsevaa huippublogaajaa. Pakko tunnustaa siis se, että en tiedä mitään journalistiikasta, hyvä jos edes osaan kirjoittaa kyseisen sanan oikein.

Joku idiootti lukee tämänkin ja luulee minua luovaksi, vitun kusipäät - tämä on pseudo-luovuutta, joka kumpuaa järkyttävästä turhaantumisesta väsymykseen ja kaikkeen, koska 02:35 maanantaina ei voi olla kovinkaan hilpeä ja positiivinen.

Toivottavasti pomo hyväksyy tekemäni työn, kolme viikkoa tiivistetty yhteen sivulliseen wordissa, varmasti vaikeaa uskoa, että taustalla on mitään ajatusta. Toivottavasti uskoo, koska vuodatin siihen osaamistani ehkä jopa hieman liikaa ja menin ottamaan itseni tosissani - ei pitäisi lipsahtaa sellaiseen.

Sitä kun ottaa itsensä tosissaan ja epäonnistuu, niin joutuu törmäyskurssille egonsa kanssa - se on aina rankkaa. Mutta jos vetää kaiken huumorilla (kuten minä yleensä), niin millään ei ole mitään väliä ja musiikin näkeminen on mukavaa.

House - tuo televisioidemme sankarilääkäri. Olen aika varma, että käsikirjoittajansa seuraavat minua, niin paljon ovat repineet minusta juttuja Housen persoonaan. Tämä on vähän sama juttu kuin se, että ovat varmasti parituhatta vuotta sitten verranneet Jeesusta minuun.

Jotakin.

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Lukijansa arvoinen

Joku sanoo ohjeeksi, että pitää kirjoittaa vain yhdelle ihmiselle, toinen neuvoo kirjoittamaan itselleen ja kolmas ei tiedä sitäkään vähää mistä puhuu. Hirveästi on maailmassa ohjeita siitä miten tekstiä tulee tuottaa, mutta kuitenkin kaikki ne parhaimmat tekstintuottajat eivät välitä vittujakaan ohjeista.

En nyt väitä, että itse olisin saatanallisen lahjakas tekstinikkari, mutta ainakaan en käytä paskoja sanoja, kuten "nikkari" tekstissäni kuin kerran ja sen jälkeen jätän sanat kuolemaan omaan typeryyteensä. Osaanhan minä suoltaa jätöksiäni hyvällä tahdilla ja toisinaan jopa jotain nerokasta. Pointti nyt kuitenkin on se, että minä en kirjoita näitä millään ohjeella, kunhan kirjoitan - omaksi ilokseni ja tavoitteenani loihtia hymyä ihmisten kasvoille. En kuitenkaan tee mitään vain itsetarkoituksella, pyrin päivittäin luomaan jotain mikä olisi edes jotenkin uutta. Asia mikä on lähes mahdotonta nykyään, koska kaikki informaatio on kaikkien saatavilla. Journalismi on muuttunut uutisten kirjoittamisesta pelkäksi reportoinniksi siitä, mitä internetissä lukaa. "Juuri tulleen tiedon mukaan STT on löytänyt netistä linkin, joka johtaa heidän omille sivuilleen - odotamme lisäselvityksiä nettiministeriöstä".

En minä pyri uutisoimaan, mutta sama tavoite kuitenkin on taustalla - ihmisten sivistäminen ja ohjeistaminen siten, että he pärjäävät myös huomisen haasteissa, kuten miten olla käyttämättä paskoja fraaseja, jotka kuvavat tulevaa paskaa.

Lukijani tuskin pystyvät poimimaan jokaisen kehäviittaukseni saati sitten kaikkia populaarikulttuuri vittuilujani, joita viskon ympäriinsä. Hyvä jos osa napsahtaa ohimolohkoonne ja koette ajatukseni edes hieman huvittaviksi.

Tätä(kin) blogia lukee yllättävän moni. Kirjoitusteni laatu vaihtelee ihan vitusti väsymystilojen yms mukaan. Todella harvoin olen kuitenkaan saanut negatiivista palautetta vaan yleensä minulle kerrotaan suoraan, että voisinko painua vittuaa.

Harvemmin sinne kuitenkaan menen.

Ainakaan kokonaan, olen kuullut sellaisesta aktiviteetista, jossa mies penetroi osan kehostaan naiseen, mutta se kyllä kuulostaa aika sciencefictionilta. Epäilen, mutta aina pitää olla avoimin mielin liikenteessä (toim.huom. suosittelemme myös avoimin silmin liikkumista etenkin jos kulkuvälineenä on lukijan itsensä ohjastama kulkuneuvo, joka massallaan/vauhdillaan saattaa aiheuttaa pehmyskudoksiin ja luustolle peruuntumattomia vaurioita).

Mutta otsikossa mainitaan arvo. Mikä on arvokasta? Tuoko tämän blogin lukeminen eloosi jotain uutta vai onko se lisäarvo jossain muualla - kuten siinä, että saat tuhottua työaikaasi lukemalla tätä? Jotta tekstini olisivat oikeanlaisia, niin olisi ihan vitun kiva tietää miksi tätä luetaan vai käytkö täällä vain sitä varten, että voit jättää lukematta tekstini...sekin voi olla harrastus.

Luotan siihen, että jälleen kerran saan kommentteja, kuten "painu vittuun sieltä lavalta", vaikka tämä ei edes ole lava vaan blogi. Ehkä kuitenkin joku viaton lukija päättää helpottaa elämääni ja kertoo edes yhden todellisen syyn tämän blogin lukemiselle.

En halua kirjoittaa mitään tietynlaista sisältöä, mutta jos tätä luetaan pelkästään uusien vertauksien toivossa, niin silloin voin lisätä niille enemmän tilaa tai jos luette tätä uusien mainosideoiden toivossa - vähennän sitä huomattavasti.

En halua olla lukijoideni arvoinen, koska niin matalalle en voi päästä. Yritänkin oikeastaan kouluttaa teistä olemaan minun tekstieni arvoisia. Ehkäpä minä onnistun - ehkäpä minut nostetaan jumal-asemaan ja minua palvotaan. Ehkäpä.

lauantaina, kesäkuuta 09, 2007

Suhteita, ihan kaikenlaisia

Ihmisellä on paljon suhteita. Toisinaan normaalista ihmissuhteesta kehittyy the suhde, joka sitten saattaa ajaa yksilön asemaan, jossa aikaisempi parisuhde syöksyy kalliolta kuin merimetso konsanaan, tietenkin sillä erotuksella, että merimetso osaa lentää.

Suhteilu on tärkeää, pitää yllä pitää perhe-, työ-, kaveri-, poliittisia-, seksi-, pano-, ja ties-mitä-suhteita. Suhteet ovat tärkeitä. Ilman suhteita ei saa hyvää työpaikkaa, hyvää parisuhdetta eikä edes hyvää seksiä. Kaikki siis on suhteellista.

Vittu, että oli laimee punchline.

Se oli lähes yhtä laimea kuin mehu, joka syntyy kaatamalla yksi tiivisteannos Mehukattia Atlantiin. Laimeus on elämän suolattomuus.

Särkee päätä niin vitusti, että en edes keksinyt mitään hauskaa vertausta tähän väliin. Sattuu silmiin, tää on tätä krapulaa, vaikka mitään en ole juonutkaan. Väsyttää saatanasti, tuudittu taas muutamia tunteja / yö tämän viikon aikana.

Aamupäivästä olin hoitamassa sosiaalisiasuhteita Autoduon tiloissa, kun siellä oli samalla Hollolan Jaguaristien tapaaminen. Jaguari-riippuvaisia ihmisiä joka lähtöön ja kyllähän ne lähti, joka suuntaan ja valtaisalla itsekunnioituksella, joka saattoi joidenkin kohdalla kääntyä ylimieliseksi kusipäämäisyydeksi (viittaan nyt ensisijaisesti itseeni).

Itseironia on kuin silittäisi omat paitansa.

Katselin siellä kauniita vanhoja ja uusia Jaguareja - näin valitettavasti vain vanhoja jaguaristeja, onko todellakin niin, että merkki on tuomittu olemaan itseään parempiaan olevien keski-iän ylittäneiden hieman boheemien ihmisten auto. Enkö minä, vitun trendikäs nuori, voi hurvitella Jaguarilla pitäen kaulallani puuhelmiä ja nauttiessani auringonpaisteesta silkkisellä ihollani, joka on hieman ruskettuneen värinen, kiitos itseruskettavien-voiteiden.

Huomenna pitäis väsätä jotain järkevää, tänään yritän pitää hauskaa, mutta en jaksa. Teen parhaani.

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Stand up ei toimi Suomessa

Sitä nuo prot ja me ei-niin-pro-koomikot hoemme toisillemme inside juttuna aika usein. Juttu lähti liikkeelle siitä, kun eräs julisti, että stand up -komiikka ei toimi Suomessa.

Hänelle tiedoksi, otsikko on fiktiota - stand up toimii Suomessa.

Eilen oli tosiaankin keikkaa On the Rocksissa ja iltahan sujui osaltani lähes yhtä hyvin kuin Matti Nykäseltä raittius - hieman katkonaisesti, mutta joitakin sumuttomia hetkiäkin oli nähtävillä. Muutenkin ilta oli hieman nihkeä, nahkea, nirsas ja nilistävä.

Toinen puolisko sujui jo paljon paremmin ja illan MC Joni Koivuniemikin sai vauhtia itseensä - vitutti miehen puolesta illan aloitus, kun ei ollut tyypillistä energiaa jutuissaan.

Mun energiasta on ihan turha sitten edes puhuakaan, mutta muita voin tietenkin haukkua.

Nah, hyvin se Joni veti - olisi vain saanut olla potkua tarinassaan siitä, kun hän on liian laiha.

Mutta se oli ilta jolloin unelmat käyvät toteen. Mr. Jari Teurajärvi from Lapland suostui ottamaan minut ja Nickolayn lavalle pariinkin eri paikkaan kesäkuun lopulle. Nämä parikin eri paikkaa sijaitsevat pohjois-Suomessa, siis ihka oikeasti. YEAH BABY. Se on paikka minne haluan päästä kokeilemaan perversoitunutta komiikkaani.

VITTU JIPII SAATANA.

Oho, olin melkein innoissani.

Tuli ihan helvetin hyvä fiilis itelle, kun Jari sanoi - kyllä. Kyllän kuuleminen on ihanaa.

Kiitos Jari, kiitos Suomen Lappi.

Juttelimme siinä sitten Mr. Teurajärven kanssa jonnekin kahteen asti ulkona ja polttelimme kaikkea, mitä nyt voi poltella. Paransimme maailman ja kaikki koomikot. Mietimme millaisen lapsen kasvattaisimme ja olisiko oikein pakottaa sitä sanomaan minua äidiksi...

...öööm...

...ei me kyllä semmoisesta puhuttu.

Tietääkseni ainakaan. Jos olisimme puhuneet, niin epäilisin terveyttäni. Mistäköhän toikin lause tuli, kirjoitin vain normaalisti tapahtumista ja sitten CRASH BOOM BANG alan vittu selitää jostain kersasta.

Joku on varmaan aivopessy mua ipana-uutisilla, vaikka omaa pentua en kyllä edes halua ja aika varma olen siitä, että sitä koskaan tulee hankittuakaan, paitsi jos ovat hyvässä alennuksessa ja siitä saa tupla-bonukset.

aarrgghhhhhh vittu mä kirjoitan nyt ihan randomilla vaikka yritän nakittaa itseni terassille soittamaan pilveä....

hmmm

palaan hetken kuluttua

.
.
.

No niin. Kävin juomassa vähän kahvia. Nyt on parempi olotila. Juttelin perhosille ja muille kädettömille olioille, kädettömät oliot on siitä hyviä, että niille voi suoraan sanoa, että ne on ihan kädettömiä. Kädettömyys olisi aika jännää - sitten sitä olis vähän kuten ne talidomi-lapset.

They just made a new rule in NHL, talidome-kids are only allowed to make short-handed goals.

Vittu, että toi on mun paras juttu toisella kotimaisella. Mä olen siitä ihan vitun ylpeä. Se on parasta sitten valmiiksi viipaloidun voiveitsen. Jotakin.

Mediatoimistomme ensimmäinen asiakastyö on valmis - ansaitsimme siitä voittoa ihan vitun vähän, tästä se ura miljonäärinä urkeaa. Asioiden urkeuttaminen ei kyllä kuulosta kovin ihanalta, kun pienellä suhu-lisäyksellä se kuulostaa asioiden surkeuttamiselta ja se tuskin on järkevää.

tra la la la la laa

Juttelin pomoni kanssa eilen, hommat kusee, koska mä olen juonut liikaa.

Juttelin oikeasti, hommat ei kyll kuse, mutta mun tulokset sakkaa pahemmin kuin lentokone ilman siipiä. Nytkin typoilen tätä keskellä kirkasta työpäivää ties missä päin Suomen-maata. Olen tekemässä tilasopimuksia, koska nyt on siihen hyvä tilaisuus.

Sen jälkeen pääsen taas vauhtiin tekemään niitä työtehtäviä jotka tukevat kasvuodotuksia; syömään rasvaisia ruokia.

Huomenna ehkä jotain järkevämpää tai sitten ei. Ainoastaan vielä yksi juridinen kysymys, jota en uskalla kysyä:

***** **** ******* ********* ******** **********?

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Nyt mua kutsuu Helsinki

On The Rocks - huomenna. 21.00

Mukana touhuamassa (ennakkotietojen mukaan)
MC Joni Koivuniemi
Pirjo Heikkilä
Nickolay Antonov
Esa Zuban
Jarkko Repo
Christina Morero
Toni Jyvälä
Sasu Rauhala
Veli-Matti Puumala

Kaksi viimeisenä listattua ovat kait tekemässä ensimmäisiä keikkojaan, joten mielenkiinnolla tulen taas seuraamaan millaista komiikkaa lavalta heitellään vai heitelläänkö lavalle vain teräviä tavaroita.

Itse keräilen settiini kevään aikana syntyneitä uusia ideoita ja viimeisimpien keikkojen onnistuneita juttuja - Rocksissa tullut heitettyä varmaan kaikki "hyvät" juttuni. Pitää vielä huomenna katsoa muistiinpanoista mistä siellä on tullut puhuttua.

Sitten loppuukin rutistus kesäksi ja pääsen hiomaan sitä olemustani lavalla, aggressio löytyy jo paljon paremmin. Riippuu kyllä yleisöstäkin kuinka hyvin sytyn liekkeihin ja toisinaan sitä palaa kokonaan loppuun jo ensimmäisen jutun aikana ja sitten onkin valmista poltettua kauraa haudattavaksi siihen kuoppaan, jonka itselleni kaivoin.

Huomenna siis Helsinki. Mukaan matkaan lähtenee varmaankin taas pari kaveria vittuilemaan siitä, että en osaa mitään - se on niin vitun kiva aina kuulla. Ei pääse vahingossakaan jalat irti maasta.

Eli jokainen nyt Rocksiin katsomaan standuppia, paljon uusia juttuja varmastikin tiedossa ja paljon hupia jokaiselle.

Myös Nickolay on lavalla!

Ja Jyvälän Toni!

ja JARKKO REPOOOOOOO!

Mua kutsuu Heinola, vaikka väkisin

Eilinen meni sumussa, katsoin minä kerran kait tätä sivua ja päädyin kirjoittamaan - en mitään. Eilen mentiin työn jälkeen Heinolaan kaveriporukalla, siis ne kaverit oli porukassa ja minä olin heidän kuskinsa. Terassille iskeytyivät kuin korppikotkakondorin poikaset ja kiljuivat kurkkusuorana kuin kiljuhanhet konsanaan - kiljua ei saatu eikä liiemmälti kiljuakaan, kun paikalliset eivät arvostaneet soidinmenojamme.

Kaverit ja minä suuntasimme tiskille sammuttamaan janoamme, nautin kahvia ja cola-juomia. Lisäksi poltimme kuin korsteenit konsanaan, vaikka kukaan meistä ei edes tiedä miltä korsteeni näyttää. Bongasimme merestä haaksirikkoontuneita ja yritimme auttaa heitä - eivät kaivanneet apuamme.

Keksimme, että Heinolan sisävaltameret ovatkin jättimäisiä virtsa-altaita ja sen mukaanhan nuo kännikalat sinne tietenkin kusivat - kehtaavatkin. Ovat varmaan rakentaneet kaasuputken sijasta virtsaputken jostain Kiinasta sinne ja nyt uiskentelevat toisten virtsassa. Vaikka olenkin Jeesus niin enhän minä onnistunut kävelemään virtsan päällä, se on ihan eri ainetta kuin puhdas soliseva purovesi.

Heinola on perustettu vuonna 2002, semmoinen iso maahan isketty tunnustus siellä oli. Päädyimme epäilemään väitettään - kehtaavatkin valehdella tuolla tavoin Heinolassa.

Heinolassa on litutarha, mutta se taisi olla kiinni, ovat varmaan pistäneet grilliin nälänhädän uhatessa pienet poloiset puluset. No se ei menoa haitannut kun auto oli täynnä sikailevia katuvarpusia ja ties mitä koppelon metsästäjiä.

Parasta kaikessa oli tietenkin se, että poikaset liemaantuivat yhteen naaraseläjään ja luulivat sitä emokseen, niin minun ainakin oli pakko tulkita taipumuksensa pyrkiä naaraan rintojen lähettyville. En menisi väittämään, että naaras oli imetys-kykyinen, mutta enhän minä tuommoisista mitään tiedä, olenhan vain Jeesus ja kuski.

Eikä siinä vielä kaikki, koska elämä on yhtä TV-Shoppia niin kaupanpäälle pomo soitti ja kysyi miten sujuu. Vieressä huutava lauma nauruhyeenoja ja yksi tukatonkoskelo, joten eihän se telefööni-conversation voinut mennä kuin puihin ja puihinhan se meni. Meinasin ajaa poliisiauton kylkeen, meinasin haukkua pomoni, meinasin kävellä virtsan päällä ja meinasin metsästää pari sorsaa merestä, sorsat olivat kyllä naamioituneet juomapulloiksi, viestiä ne eivät kantaneet, joten en usko, että olivat karanneet Jukolasta.

Semmoinen päivä oli eilen. Tänään, no tänään on. Tänään ei ole krapulaa, eikä väsymystä - paitsi rankka ja henkinen sellainen. Tarinan opetus - älä vittu lähde lähes ventovieraiden ihmisten kuskiksi Heinolaan.

Aamen.

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2007

Tämä on sitä vitun mainontaa!

!KABOOM!

Kuvia koirista, lapsista ja rinnoista!!!

ALASTOMUUTTA! TYYLIÄ!

okei, en osaa tehdä sellaista paskaa. Mutta nyt se on täällä - aloitamme harjoittelun ja muun paskan jälkeen mediatoimistomme ja ohessa pieni tekstin pätkä toimistomme toimitusjohtajan blogista (http://koskimaki1.blogspot.com/)

"Käytiin tänään tekemässä autokaupassa töitä. Ihan oikeasti. Käytiin uuden mediatoimistomme hallituksen puheenjohtajan kanssa autokaupassa kahvilla ja tehtiin töitä. Meidän firma on siinä mielessä erikoinen, ettei siellä ole muita kuin johtajia. Aika asenteellista. Jarkolle osui aika paska nakki, koska se on meidän puheenjohtaja. Koska itse olen johtamassa toimituksia, niin Jarkolla ei ole ketään jonka kanssa se voisi puhetta johtaa. Siksi Jarkko onkin niin hyvä työssään. Mikään ei voi mennä pieleen."

Kiitos Sanna lämpimistä sanoistasi. Olen hyvä, koska olen saattanut itseni asemaan, jossa en voi olla huono. Yeah baby.

Kun luin tuon ensimmäisen blogauksen toimariltamme, niin usko yritykseemme droppasi heti aika monta piirua ja nyt tähtäyksemme suuntautuu omiajoukkoja kohden. Jooh, armeijavertaukseni ovat perseestä, koska armeijakin on. Ei muuten, mutta eivät antaneet minun käydä sitä.

Yritin kyllä. Eivät huolitse näin vammaisia sinne. Mutta media-ala kelpuuttaa. Siitäs sait tasavaltamme puolustus!

Toimistomme tekee ensisijaisesti yrityksille kaikkea sellaista, mitä mainostoimistot eivät tarjoa. Se onkin ainoa kilpailukeinomme, koska olemme niin helvetin huonoja kaikessa, pakko tarjota tuotetta jota muilta ei löydy.

Mutta niin. Harvoin puhun itsestäni ja/tai business-elostani täällä (toim.huom. paitsi joka päivä) joten pidettäköön tätä mainoksena liittyen sairaalloisen erinomaisiin kykyihini tekstintuottamisessa. Olen parempi kirjoittamaan kuin syntymäsokea majava tahi mädäntynyt järvikorte. Niin hyvä mä olen. Sanna vuorostaan luo imagoja tyhjästä ja siltä ne näyttävätkin. Haluatko yrityksellesi Suomen asenteellisinta (mutta huonointa) mediointia?

Ei voi puhua mainostamisesta, koska emme tee sen puolen juttuja hirveästi, paitsi jos asiakas maksaa ja vaatii. Okei, teemme mitä tahansa ja huoraamme kaikessa, koska meillä ei ole itsekunnioitusta.

Tämä oli sitä vitun mainontaa!

Sunnuntai krapulaa, moraalista tai ei

Sitä saa mitä pilaa. Tai jotakin. Usein sitä on pakko miettiä tekemisiään ja lähes yhtä usein ne tekemiset ovat sellaisia joiden välttämättömyys on kyseenalaista.

Eilen tosiaankin vaimon pikkusiskon yo-juhlat. Menivät hyvin, vittuilu oli läsnä jokaisessa lauseessa ja se tekee elämästä ihanaa.

Tulihan sitä samalla hoidettua myös asiakassuhteita ja yritin saada itselleni yritys keikkaa - saa taas nähdä miten menee.

Tänään aamuyöllä katsoimme kaveriporukalla (pienellä sellaisella) NHL:n kolmatta finaalia - Anaheim meni häviämään, mutta oli kuitenkin viihdyttävä peli jossa sattui ja tapahtui ja sattui vielä kerran.

Ennen sitä olin kahvilla ihmisen kanssa, joka on erinomaista seuraa, mutta aiheuttaa sen että mielikuvitukseni tuottaa paljon hyvää standup-materiaalia. Se ei ole hyväksi, koska sitten tulee tahallaan lypsettyä tästä ihmisestä tilanteita, jotka toimii toivottavasti myös lavalla, ne tunnetilat jotka muodostuvat ympärille ovat kiusaavia ja juuri niistä saa imettyä sitä komiikkaa. Kaverini on siis lypsylehmä, nautakarjaa - häpeän sitä, että teen niin ihmisille, mutta jos siten saan ihmiset iloisiksi, niin miksi ei!

Alkoholia en ole jounut pitkään aikaan, joten kait tämä on perinteistä moraalikrapulaa. Tämä on hyvä tapa nollata viikko ja aloittaa seuraava. Tämä on samaa kuin nukkuessa kelaa aiempien päivien tapahtumia, mutta mä nukun niin vitun vähän, että on pakko hereillä ollessa vapaasti assosioida aiempia tapahtumia ja sitten tuntea vitutusta vähän aikaa - sitten on taas hyvä olo ja elo on pehmeämpää kuin kanalauma.

Vituttaa kun en ole kirjoittanut www.koomikot.comin blogiin vähään aikaan. Ei ole mitään sanottavaa sinne. Sitten kun on, niin kirjoitan.

Vituttaa myös se, että hyödynnän kavereitani standuppia varten.

Vituttaa myös se, että näin homoeroottista unta. Ei se muuten, mutta kun niitä ei saa tallennettua digiboksin kovalevylle.

Vituttaa myös se, että aloitan lauseet samalla tavalla.

Vituttaa myös se, että katson parhaillaan Komedia Dynamon Stand up -DVD:tä ja en jaksa kuunnella haastatteluja, vaikka ne on varmaan aika fiksuja ja pitäisi kuunnella.

Vituttaa ihmiset ja päättämättömyys.

Standuppia tehdessä ei voi olla hyvä ystävä, koska sitä käyttää hyväkseen kaikkia jatkuvasti.

Vituttaa vaihtaa riviä näin usein.

Anteeksi ihmiset, en tiedä mistä, mutta varmuuden vuoksi.

lauantaina, kesäkuuta 02, 2007

Jaguareista ja Areista

Tämä teksti on hävettävän huono, tiedän sen jo etukäteen. Viikonloppu on mennyt koomatessa univelkoja vastaan taistellen. Loppusodassa tuli turpaan ja nukuin tuossa juuri äsken vielä kolmisen tuntia nähden unta haavojen nuolemisesta.

Päivemmällä oli vaimoni pikkusiskon yo-juhlintaa. Raskasta, ei muuten, mutta päädyn aina keittiöapuun tuollaisissa tilanteissa koska olen luonnostani ihmisyyttä palveleva ja nöyrtyvä...eiku. Se vaan on niin kivaa, kun ei ole pakottavaa tarvetta jauhaa samoja paskoja kommentteja jokaisen kanssa vuodesta toiseen - mieluummin vaikka huhkin perseeni hikeen keittiössä kuin hymyilen ihmisten turhanpäiväisille jorinoille.

Kyllä se keskustelu sitten ruokailun yms. jälkeen irtoaa ja päästään oikeisiin asioihin käsiksi, silloin minäkin olen kärppänä paikalla keräämässä road-kill kommentteja standuppiini. Parhaimpia ovat ne hetken jolloin joku laukaisee niin pahasti, että toinen on pupuna tien pientareella tajuamatta mitään vaarasta joka häntä kohden kiitää äänennopeudella. Niistä saa aina standuppia.

Niistä on pakko saada standuppia. Anoppini on lesbo, loistavaa - oikeastikin. Appiukkoni on uudelleen naimisissa, loistavaa - oikeastikin. Ja parasta tässä kaikessa on se, että heillä on täysjärkisin suhtautuminen asioihin nykyään - vaimon suvun muista tilanteista en edes uskalla mainita enempiä. Kyllä heillä kuitenkin paremmin menee kuin omalla rakkaalla suvullani, joten ei hätää.

Mutta katsotaanpa ihan piruuttaan tilastoja:

Vaimoni isoisä: 2xnaimisissa
Vaimoni "isoäiti-puoli": 2xnaimisissa
Vaimoni äiti: 3xnaimisissa, lesbo
Vaimoni isä: 2xnaimisissa, ei lesbo
Vaimoni "täti-puoli": 2xnaimisissa

Siinähän se lähisuku hänelle sitten olikin, pienisuku, mutta enemmän kirkkotoimintaa kuin pienessä pitäjässä, tai no jos pitäjä on ollut alle 10 ihmistä, niin sitten. Ja toisinaan sitä ihmettelen, että kannattaako sitä "naida itseään" tuollaisen track recordin omaavaan sukuun...

Oltiin tänään autokaupassa mediatoimistomme toisen päätähden kanssa. Teimme siellä töitä, koska Renkomäen ABC oli täynnä ihmisiä. Päätin sitten aivopestä hänet Jaguar-ihmiseksi ja nyt hän pohtii Jaguar X-Typen ostamista, koska onhan se nyt vaan niin helvetin hyvännäköinen auto.

Ei muuten tässä mitään, mutta sai vielä paremman tarjouksen kuin itse aikanaan - saatana.

Lahden idols sankari Arista ei ole kuulunut mitään pariin päivään, vitun hyvä. Minuun ei oikein uppoa teinihevi. Mutta koska hänestä ei kuulunut mitään, niin päätin itse pitää nimeään yllä ja kirjoittaa edes pari lausetta tuosta sankaristamme. Osaahan mies laulaa, en minä sitä kiistä. Ei vaan uppoa - Ari on ollut katsomassa standuppia Lahden Bar-Shotissa tietääkseni useammankin kerran - loistavaa ja kiitokset miehelle siitä, että arvostaa edustamaani taidetta. Sääli, että ei minuun uppoa miehen touhu, voi kyllä olla, että tuomitsen raukan median luoman imagon perusteella. Ei pitäisi, mutta koska olen paha paha ihminen, joka tekee johtopäätöksiä tietämättä mitään, niin kait mun on pakko olla pitämättä Arista.

Ja Idols-vihahan on trendikästä, kuten itseruskettavat ihovoiteet. Niistä lisää myöhemmin.

perjantaina, kesäkuuta 01, 2007

Väsyttää ihan...

...vitusti
...helvetisti
...simona
...sairaalloisesti
...perkeleesti

miksi vain simosta on tullut sana, jota käytetään kyseisen kaltaisissa tilanteissa. Minä haluan sanoa "väsyttää ihan kaarlona" tai "väsyttää ihan arhippana" - kyllä Kaarlo ja Arhippa ovat ainoat hauskat nimet jotka kykenin keksimään pohdittuani asiaa noin reilut neljä sekuntia. Pitkä aika jos olisin lavalla miettinyt.

Aamun keikka meni siis tosiaankin "putkeen", "olin zonessa" ja muuta vastaavaa. Nyt pitäisi lähteä illaksi Helsinkiin riehumaan ja ei jaksais. Ei millään jaksais. Nukahdin tähän koneelle äsken kun olin saanut katsottua päivän pornoni (luin iltasanomien nettisivuja) ja vempattuani elintäni (aivo) saamatta mitään laukeamisen arvoista kasaan - ei siis tullut uusia juttuja tänään IS:n suunnalta.

Muutama uusi juttu vaatii hiomistaan ja voisin niitä kokeilla illan keikalla, jos nyt edes mitään keikkaa tulee. Voi olla, että päädyn tieliikenne-tilastoihin osoittamaan sitä, että rattiin nukahtaminen ei ole suositeltavaa.

Tai no riippuu keneltä kysyy, esimerkiksi Hitler olisi varmasti ollut sitä mieltä, että juutalais-alueella juutalais-ihmiset ajellessaan juutalais-autoilla olisivat ihan mielellään saaneet teloa juutalaisia autoillaan.

Rwanda on passeli esimerkki siitä mitä käy kun fiksut ranskalaiset vievät demokratiaa. Maan sisällissota on rankempaa katsottavaa kuin mitä pikku-Hitler sai koskaan aikaiseksi. Silti emme vihaa ranskalaisia, koska ongelmat eivät ole takapihallamme. Vittu miten tekopyhää kusipää kansaa me Eurooppalaiset olemme.

Väsymykseni karisee silmistä ja saatan itseni jälleen aggressioon miettiessäni sitä miksi kukaan ei halua miettiä niitä tekoja joita kaikki esimerkiksi lähetyssaarnaukseen osallistuneet valtiot ovat tehneet - tuhonneet alkuperäis-kulttuureja ja -kansoja.

Jokainen lähetystyöntekijä, jokainen kusipää pappi/piispa joka sitä kannattaa pitäisi lähettää Rwandaan katsomaan sitä mitä siitä syntyy kun puututaan täysin toimivaan kulttuuriin. Rwandassa kyse ei ollut uskonnosta vaan politiikasta, mutta paras esimerkki on yleensä kärjistetty sellainen.

Saako tästä väännettyä huumoria, varmasti. Kaikesta saa ja pitääkin saada. Etenkin saamisesta saa helposti huumoria. Huumorin avulla myös saa aika helposti.

Väsyttää. Vituttaa jotkin saatanat hutut ja tutsit maassa josta en tiedä mitään ja mitään en sille edes voi. Pitäisi kait kantaa murhetta yksinkertaisemmista asioista, kuten minkä väriset alusvaatteet ois jees ja onko puuhelmet enää in.

Íhmisillä on ongelmia, koska he haluvat ryvetä niissä. On vitun kivaa potea itsesääliä ja kitata viinaa kurkusta enemmän kuin kieltolain aikana parhaimmillaan (ja se oli paljon) - kansakuntamme tekee hidasta itsemurhaa ja niitä jotka tekevät nopean ratkaisun jäädään muistelemaan negatiivisesti. Tehokkaampaahan se on ottaa henki pois tässä ja nyt kuin nauttia tappavia myrkkyjä hiljakseen. Idiootit yksilöt marssivat joukossa pavlovin-koirina ja heiluttavat häntäänsä innoissaan nähdessään edessään joko viinaa tai reality televisiota. Ja he sitten tuomitsevat ne jotka tekevät erilaisen ratkaisun - vittu mitä paskaa. Ampukaa itsenne!

En suosittele aktiivista eutanasiaa ratkaisuna (potilaan itse halutessa se on jees), mutta toisinaan sitä miettii miksi ei ravintoloissa lisättäisi alkoholiin oikeasti tappavia myrkkyjä niin ei tarvitsisi niin pitkään raukkojen kitua epäonnistunutta eloaan.

Ja mikä siinä on epäonnistunutta? Vittu muuttakaa Rwandaan ja leikkikään siellä sitten itsesäälisiä kun teillä on raajat tallella, sukulaiset elossa ja varaa ehkä jopa tulla takaisin Suomeen. Vitun itserakkaat kusipäät - valitatte elämäänne joka on vitun laadukasta. Teiltä vaan puuttuu elämästänne intohimo, koska se kiellettiin sosiaalidemokraattien toimesta jo joskus vuosia sitten. Kaikkien piti potea samaa vitutusta, jonka saa siitä kun ei ole työtä eikä tekemistä. Nyt kaikilla (lähes) on työ ja kaikilla menee hyvin - vain vitutus jäi.

Tee päivän hyvä työ ja eroa SOSdemeistä, nimensäkin jo kertoo että ovat kusessa.

Ei kapitalismi ratkaise maailman ongelmia, mutta kukaan kapitalisti ei olisi laskenut Rwandaa tilaan, jossa maa on tuottamaton. Kapitalismi on kuin evoluutiota, vahvat yritykset elvätä ja elättävät huonotkin - sosiaali-kusipää-demokraatit tahtovat tappaa menestyvät firmat, jotta kaikilla menisi yhtä huonosti.

Ei oikeistolaisuus ratkaise mitään, mutta vapaatalous ja globalisaation kylläkin. Äärioikeiston touhu on ihan yhtä sairasta kuin Hitlerin aikanaan. Siitä onneksi sentään puhutaan. Sosialisti-pedofiili-ranskalaisten aiheuttamat tuhot kolmansissa maissa taasen jäävät järjestään huomioimatta.

Täytyy kyllä tunnustaa, että esim. Poincare oli Ranskassa vallassa silloin kun he alunperin esittivät irrationaalisen jaon hutuihin ja tutseihin Rwandassa - tämä tapahtui 1926. Poincare oli oikeistoon nojaava keskustalainen poliitikko, jonka ajatus maailma oli kyllä enemmän lähellä nykyajan suomalaista sosiaalidemokratiaa kuin mitään muuta.

Pahimma tasiat syntyvätkin nähtävästi silloin, kun halutaan suojella omaa historiaa muiden kustannuksella. Saatanan vanhoilliset idiootit. Jokainen uskovainen poliitikko pitäisi potkia pois eduskunnasta, samoin sosialistit, kommunistit ja kokoomuslaiset, jotka eivät oikeasti ymmärrä vapaantalouden ja globalismin ideaa.

jaa miksikö tämä purkaus nyt tänne, koska se vituttaa minua. Idiootit poliitikot eivät vain ole naurunaihe vaan he oikeasti voivat aiheuttaa suurta tuskaa maailmaan. Suomalaisilla menee hyvin ja silti kansa kärsii - komiikka voi tuoda vähän valoa elämään, mutta se on vain oireiden hoitamista ei itse taudin. Tauti on jossain syvemmällä kulttuurissamme ja toivon, että myös siihen voisin vaikuttaa komiikallani.

Muuta en halua saavuttaa kuin paremman maailman jossa asua. Tavoite on pieni, mutta niin olen minäkin.

Perjantai lirkutteluja

Morstå taasen rakkaat readerit ja muutkin Adobet.

Eilen mainitsin Lahden Sokoksen miestenvaate-osastosta ja siellä tapahtuneesta tilanteesta, joka aiheutti sen, että koin saaneeni huonoa palvelua. Soitin lopulta eilen Sokoksen johtajalle ja jätin vastaajaansa viestin.

Johtaja soitti takaisin ja sanoi, että myös miesten vaateosaston johtaja lopulta soitti ja sain niin hyvät anteeksipyynnöt, että palaudun asiakkaakseen.

Dischopista ei ole vielä kuulunut, joten saa nyt nähdä jatkanko asiakkaanaan.

Lahden pysäköinninvalvonta on yhä sankarini eilisen tempauksen ansiosta. LOISTAVAA!

Aamulla kävin heittämässä stand up -keikan lukio opiskelijoille. Meni helvetin hyvin. Illaksi keikalle Helsinkiin toiseen yksityistilaisuuteen.

Oli loistava fiilis heti aamusta heittää standuppia ja yleisökin oli mukana, kun heillä taisi olla jo aika paljon lomafiiliksiä.

Nyt taas työpariin, kävin tässä samalla juomassa jäälattea ja syömässä sairaalloisen hyvää wrappia Hollolassa sijaitsevassa alueen ylivoimaisesti parhaassa kahvila/ravintolassa Olkihatussa.

LOISTAVAA.