!UUSI BLOGI!
Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.
jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
perjantaina, elokuuta 31, 2007
Mitä piilee tulevaisuudessa?
Olemme, tai siis eräät ovat, koodanneet niskavääränä ja selkälimassa aivan uudenlaista blogi-pohjaa, joka on hehkeämpi, heleämpi, hauraampi ja ah niin hilpeä. Ei, emme yritä luoda paskaa uusmediaa vaan kunhan on puitteet sopivammat minun epämääräisille ajatuksilleni.
Mutta missä tämä kaikki tapahtuu, minne kaikki on menossa ja muita kysymyksiä joihin kaipaat vastausta kuin kärpänen tulimyrskyä...ööm.
Jatkossa sinunkin kannattaa siirtää tämä sivu pois muististasi ja ohjata itsesi 222lu4309lr8 - mutta se ei ole vielä valmis (noin helppoa ohjetta siitä mistä kaikki löytyy jatkossa ei antanut edes DaVinci-koodeissaan).
keskiviikkona, elokuuta 29, 2007
Muutoksen havinaa
linnun siipien havinaa
kaupungin osa - pala Haminaa
muutoksia tapahtuu
muutoksia sattuu
muutokset sattuu
sattuvatko ne oikeaan aikaan
tapahtuvatko asiat ajallaan
vai onko aika väärä
väärää aikaa
väärennettyä
uutta aikaa
uudistettua
Muutoksia on tulossa
muutoksia parempaa
ja huonompaa
muutoksia muutoksien takia
muutamme kaiken
mutta emme mitään
Kryptista paskaa
kryptistäpäs
Kirjoitusvirheitä
aivan uusia
uudenlaisia
luonnollisia
ja luontaisenkaltaisia
Seuraa silmä kovana ja penis samoin, sillä kohta urkeaa uusi airut tulevaan. Sillä kohta, kohta ottaa blogi askeleen eteenpäin. Älä missaa palastakaan, älä kadota hetkeäkään. Kyllä tämä tästä, tiedä vaan mikä ja minne.
Kohta mikään ei ole entisensä!
tiistaina, elokuuta 28, 2007
Miksi me ollaan täällä?
miksi me ollaan täällä?
hyvä kysymys
kruununa luomakunnan?
huono selitys
Sitä minäkin tässä olen pohtinut. Siis mitä vittua varten meidän pitää olla täällä - no osa nokkelistalukijosita tietenkin heti vääntää, että tietenkin vittua varten, mutta edelleenkin se on minusta huono selitys.
En usko jumaltaruihin, uskon sattumaan. Sattuman kautta olemme tänne tulleet, mutta kun ihmisella on pakonomainen tarve järkiperäistään kaikki ja keksiä olemassa ololleen selityksiä, jotka täyttävät sen jonkin tyhjän tunteen sisimmässämme.
Olin eilen pelaamassa salibandya, kun kerta pitää tuota Lahden Kortteliliigassa pelaavaa kolmatta joukkuettamme kiskoa eteenpäin. Toisinaan sitä miettii, että onko päämääränä se euforia jonka saamme tekemisistämme, onko silloin poissa se vääjäämätön pakkomielle siitä, että kaikella pitää olla merkitys? Onko ainoastaan euforinen tila sellainen jona aikana me kykenemme olemaan tyytyväisiä kaikkeen vaatimatta siihen selityksiä.
Jos jollakin toisella menee hyvin, sanomme häntä onnekkaaksi ja jos kaikki menee päin vittua sanomme, että on meneillään downswingi (tahi vastaava). Aina ei osu, mutta me syytämme siitä Lady Fortuna emmekä esimerkiksi tyydy hyväksymään asioita sattumanvaraisina.
Itse pelaan uhkapelejä vain silloin kun tarvitsen rahaa - olen aina voittanut, joskus jopa liikaa. Tuhansia euroja, silloin sitä kuvittelee, että siinä on jokin merkitys - ei siinä ole. Maailma on yhtä merkityksetön kuin menehtynyt patalappu.
Dysforiaa koemme joka päivä, mikään ei meille kelpaa. Kaikki on päin vittua...
maailmassa, siinä on virhe
on mielenrauha mennyt
..."miksi me ollaan täällä", ei siis liene oikea kysymys lainkaan. Miksi meille ei mikään riitä? Ei meidän ole pakko hortoilla dysforiassa päivittäin, voimme kevyesti nostaa itsemme masennuksesta vain päättämällä, että emme etsi teennäisiä selityksiä asioille, jotka ovat vain sattumaa. Kun hyväksymme maailmankaikkeuden kylmyyden ja vääjäämättömän päämäärättömyyden, niin silloin ehkä voimme olla tyytyväisiä siitä, että edes me olemme siitä syntyneet - aika vitun hyvä sattuma!
sunnuntaina, elokuuta 26, 2007
Inside-juttuja
Viikonloppu oli jälleen kerran eeppinen, mun elämä nyt vaan on. Mutta sinä, rakas lukija, halunnet tietää mitä taas on tapahtunut.
Olin jokin aika sitten tutustumassa insinööri-opiskelijoiden illanviettoon ja tuo porukka totesi, että sovellun heidän ryhmäänsä kuin nyrkki voihin, joten tietenkin sitä oli pakko ottaa koko juttu uudestaan.
Tällä kertaa päätimme, että valtaamme perheeni-omistuksessa olevan mökkösen Hirvensalmelta. Suunnitelmana oli siis kalastaa vähän ja nauttia ruokaa ja ehkä juoda muutama annos alkoholiakin - voi, että olin väärässä.
Totaalisen.
Mutta, jotta homma ei kuse, niin käydään - jälleen kerran - viikonlopun tapahtumat läpi mies mieheltä ja Timo Timolta.
Aloitetaan koko homman grandfatherista, eli ideoiden tyyssijasta, ongelmien luojasta, pinkkien vaatteiden kuninkaasta ja olennosta, joka jakaa kauhua Lappeenrannassa ja puhelimessa, etenkin pankinjohtajien vaimoille - Wille aka Ville.
Ville lähti liikkeelle Lappeenrannasta kellon tarkkuudella. Eli oli siis ainoana oikeaan aikaan Mäntyharjulla (siellä kävimme shoppaamassa ravintoa). Ville tahtoi kaupasta paljon päällisiä pitsaan, niin paljon, että lopulta luomansa pitsa romahti singulariteettiin ja tuotti siten ikioman mustanaukon mökillemme. Kiitos Ville.
Villellä oli (jälleen kerran) kamera matkassaan ja tuottikin viikonlopusta videon, jonka näyttäminen alaikäisille on varmasti joidenkin lakien vastaista.
Perjantaina saavuttuamme mökille halusi Ville heti lähteä Mikkeliin, koska Mikkelissä on vaan niin vitun kivaa. Ville ei päässyt - lienee Villeä harmittanut. Ja harmittihan sitä, niin paljon, että tempaisi olantakaa (oikeasti pöydältä) kaksin käsin (oikeastikin!) viinaa ja tipahti jo ennen kuin pikalämmittäinen savusauna oli valmiina. Ville meni nukkumaan siis ennen puoltayötä. Kerkisin kyllä syömään grillistä muutaman makkaran ennen sitä. Villen perjantai oli yhtä villi kuin Timon elämä (siitä tuonnempana).
Lauantaina Ville oli vauhdissa heti aamusta, kai nyt kun muut olivat menneet nukkumaan tunteja myöhemmin. Ville tahtoi yhä Mikkeliin, eikä häntä vieläkään sinne laskettu - mahtoi harmittaa, joten Ville tahtoi pelata petanqueta ja mölkkyä (oikeasti, Ville ei halunnut pelata mölkkyä, koska mölkky on kuulemma homojen-hommaa (no siitäkin sitten myöhemmin blogissa)).
Pelasimmehan me, Ville päti enemmän kuin keskiverto porsas joulupöydässä. Pelit sujahtivat ohi nopeasti ja Ville kuului voittajiin (Antti, Ville ja JRepo)! HYVÄ ME! Voitimme, koska vastustajalla oli käytössään rekkaripelaaja (Akseli "Korttelin mestari" Kilpinen) ja Jeesus (Olli, älkää kysykö miksi, edes jumala ei tiedä).
Lauantaina pelien jälkeen oli jo myöhä ja Ville suunnitteli nukkumaan menoa. Ei jaksanut tuutia, joten mies taisi keritä saunomaankin tällä erää. Kohokohtana kuitenkin koko reissussa oli se, kun mies sai tehdä ravintoa. Ville veisteli raakapakastepitsapohjien päälle sellaiset yhdyssanat ja täytteet, että heikompaa olisi hirvittänyt - ja meitä muuten hirvitti. Tarinan mukaan Villen omassa pitsassa (jokainen sai omansa halujensa mukaan ja Villen halut nyt vaan ovat aika suureelliset) oli täytteenä:
herkkusieni
paprika
sipuli
valkosipuli
jauheliha
tonnikala
kana
salami
kinkku
juusto
tomaatti
ananas
oliivi
- jaksakaa vielä, Villekin jaksoi
lisäjuusto
toista paprikaa
toista kanaa
toista jauhelihaa
makkara
katkarapu
simpukka
kolmatta juustoa
jne.
Villen pitsaa ei yksinkertaisesti voinut olla olemassa ja täten se upposikin itseensä tuottaen gravitaatio-keskittymän jollaista ei ole nähty Hirvensalmella (eikä missään muualla) koskaan.
Lauantai loppui Villen osalta siihen, että hän meni kiltisti nukkumaan, ennen sitä hän kuvasi muiden juhlintaa ja esitti myös oman versionsa Kesäpojat-kappaleesta. Se oli kaunista katseltavaa, tiedä sitten kenestä.
Sunnuntaina ketään ei enää kiinnostanut mikään, joten ei paljoa blogattavaa.
Toinen auto, joka suuntasi keulansa Hirvensalmelle oli täynnä Anttia ja Aksua. Blogissa käsittelen heitä yhdessä - tulette kyllä tietämään miksi.
Antti ja Aksu (AA-kerho) olivat päättäneet olla ajoissa kaikessa, joten he myös aloittivat viinan juomisen hyvissä ajoin. Aksulla ei kuitenkaan perjantaina vielä limitti iskenyt, joten jatkoimme hänen kanssaan aina aamuun asti. Antti lähti joskus perjantai-illasta vessaan, mutta löysimme hänet nukkumasta Villen vierestä - ensimmäinen kolaus AA-kerhon parisuhteeseen.
Perjantaina kummatkin olivat vielä siistissä kunnossa ja vannoivat, että kyllä se siitä. Molemmat yrittivät saunoa ja ainakin järvessä he koskettelivat toisiaan ehkä jopa hieman pidempään kuin kavereiden pitäisi - ehkä vähän. Seurasin tätä kaikkea kiinnostuneena tietenkin, että kukas sitä nyt on perverssi (Timo, mutta siitä tuonnempana).
Lauantaina kummatkin heräsivät onnellisina ja avuliaina auttamaan toisiaan, mutta sitten. Oli petanquen vuoro ja pojat joutuivat eri joukkueisiin - Antti Voittajiin ja Aksu Moraalimiehiin (Aksun kanssa palloja pyöritti Olli ja Timo). Aksun joukkuetta sanottiin (ei kenenkään toimesta) Moraalimiehiksi, koska Aksu oli pitänyt koko perjantai illan ja yön huolen siitä, että kenellekkään ei jäänyt epäselväksi se, että hänellä on ihan vitun korkea moraali, se on niin vitun korkea, että sen huippu on ikiroudassa. Lisäksi Aksu piti huolen siitä, että hän saa "ensviikolla" itselleen mökin, tiedä sitten miten vanhempiensa tappaminen ja korkea moraali voivat pesiä samassa mielessä, mutta Aksu onkin vähän erilainen, Aksun isi tienaa paljon rahaa.
Joukkueiden välinen kemia petanque ja mölkky-turnauksessa oli käsin kosketeltavaa. Ja kyllähän Aksu ja Antti toisiaan koskettelivatkin. Lopulta pelien jälkeen hekin saivat eteensä ravintoa ja söivät itsensä täyteen PIENET SILLE! Aina, kun Antti yritti pupeltaa, hävittyään minulle pokerissa kaiken (kolmeen kertaan, kyllä mä omistan nyt kaikkeuden - kolmeen kertaan) pitsaansa en suonut hänelle siihen mahdollisuutta PIENET SILLE vaan huusin heti kun pitsa oli siirtymässä suuhunsa: PIENET SILLE.
PIENET SILLE tarkoittaa, että jokaisen on pakko ottaa heti lähimmästä alkoholijuomastaan hörppyä tahi PIENET SILLE vastaavaa. Illan aikana saatoimmekin kuulla Antin sanovan PIENET SILLE noin kaksi sataa kerPIENET SILLEtaa.
Eli kun yritimme keskustella PIENET SILLE mistä tahansa niin se PIENET SILLE kääntyi aina PIENET SILLE siihen, että joimme lisää aikuistenjuomaa PIENET SILLE.
Tässä vaiheessa iltaa olimme ottaneet tarpeeksi monet "pienet sille", joten keksimme Antin kanssa ilmaisuja, jotka kertovat aikomuksesta, mutta eivät pakota juomaan. Loppuilta menikin huudellessa "KESKIKOKOISTA SUPPEAMMAT NIILLE". Tyhjensimme Antin kanssa puoliksi esimerkiksi Fisu-pullon, koska Olli kuvasi kun keskustelimme, joten meidän oli pakko siinä vaiheessa ottaa PIENET SILLE.
Ette tiedäkään kuinka monet hörpyt olen kiskonut tätä kirjoittaessani PIENET SILLE tuosta lasista, jossa ei nyt kyllä ole Altian sponsoroimaa mehua.
Mutta sitten se ilta karkasi käsistä. Aksu päätti, että nyt on vuorossa se hetki, kun hän juo kaiken pohjanmaankautta jos vain joku siitä sanoo. Ja jokuhan (minä, Antti, Timo, Ville ja Olli) siitä hälle sanoi. Aksu joi pohjanmaankautta 10 minuutin sisään:
1x iso tölkki lonkeroa
1x pieni tölkki lonkeroa
1x valkovenäläinen
1x fisu-"shotti" (18 cl)
1x kermalikööri
Tästä vuorostaan kului noin 5 minuuttia, kun Aksu ja Antti menivät naimisiin...
Hääseromoniamme oli viileä. Minä kysyin kummaltakin haluavatko he. Aksu vastasi, että kysyin väärin ja huusi, että hän tahtoo eikä halua (Antti varmaan suuttui tästä, Antti haluaa olla haluttu). Kysyin uudestaan: tahdotko sinä ja sinä. Tahtoivat. Suutelivat ja Aksu kantoi Antin pois.
Tästä vuorostaan kului noin 5 minuuttia, kun Aksu ja Antti kummatkin oksentavat ulos syömiänsä herkkupitsoja ja alkoholi-annoksia.
Ei tainnut poikien suhde kestää pitkään jos heti ajatus homoseksistä teki tepposet ja oli pakko keventää.
Aksu selveni, mutta kerkisi kyllä siinä välissä:
heittämään shampanjat ympäriinsä pihaa ja joidenkin vaatteita
heittämään vedet ympäriinsä pihaa ja joidenkin vaatteita
heittämään kahvit (ei omansa) ympäriinsä pihaa ja joidenkin vaatteita
heittämään mölkky-peliä ympäriinsä pihaa ja joidenkin vaatteita
Aksulla oli selkeästikin taantuma luolamies-aikoihin käynnissä. Hän myös puhui jostain homo-mursuista, jotka selkeästikin pelottivat häntä. Hän myös nimitti joukkueensa (moraalimiehiä) homo-mursuiksi, mielestäni Olli eikä kyllä Timokaan näytä hirveästi homo-mursulta. Siitä päättelin, että Aksu saattaa olla kännissä eikä tiedä mitä puhuu.
Aksu pyysi anteeksi riehumistaan ja lupasi auttaa siivoamisessa - siinä vaiheessa olin jo siivonnut.
Sunnuntaina AA-kerho suuntasi yhdessä Aksulandiaan (ensviikolla se on jo Aksun) ja siellä sattuneita tapahtumia emme tiedä. Tietojemme mukaan he ovat yrittäneet perua avioitumisensa, koska he haluavatkin ihka aidot kirkkohäät.
Kolmas ajoneuvo oli Jaguar. Kiiltävän likainen Jaguar. Kyytiini tulivat Mr. Transformeri Olli ja Tamperelainen Timo. Timo oli myöhässä noin kaksi viikkoa, joten sen takia myöhästyimme vähän sovitusta ajankohdasta, onneksi ajoin lujaa, joten olimme vain n. 30 min muiden jälkeen Mäntyharjun shoppin centerillä (siellä semmoista edes ole).
Timo ja Olli käsitellään yhdessä, koska kummatkin ovat ihan yhtä hukassa siitä, mitä normaalit ihmiset tekevät. En edes yritä kertoa kronologisesti tekojaan vaan listaan vain yksittäin sattuneita asioita ja muita huomioita.
Timo keittää kahvia, kokoajan, turha edes kysyä onko kahvia, sitä on. Timo keittää kahvia, vaikka ei olisi kahvia, keitintä eikä mitään syytä keittää kahvia. Timo kuulemma juo kahvia krapulassa, joten kait miehellä on syntymäkrapula.
Olli haluaa isona tulla Transformeriksi. Olli on jo nyt aika autobotti, mutta vielä on miehellä matkaa totaaliseen transformeriuteen, siihen kuuluu myös kattavampi kokoelma ledejä.
Olli haluaa isona mennä naimisiin ledien kanssa, koska ledit ovat kaikkea muuta kuin naiset. Fiksusti päätelty Ollilta, koska yksikään nainen ei kanssaan varmaan naimisiin menisikään, joten hyvä ottaa niiden vastakohta "ledit" tähtäimeen. Oikeasti Olli on ihan kiva kaveri, se vaan on niin innoissaan siitä, että siitä tulee insinööri.
Timo pelkää saunoa ihmisten kanssa. Timo pelkää uida ihmisten kanssa. Timo pelkää asioita.
Olli on varma siitä, että hän on hyvä kuvaamaan kameralla muita ja Olli tykkää nightvisionista.
Timo on varma siitä, että hän on hyvä kuvaamaan kameralla muita ja Timo tykkää nightvisionista.
Timo on kuulemma paras, paras kaikessa.
Olli ei niin ole väittänyt, mutta silmistään näkee, että hän ajattelee samoin.
Timo kävi nukkumaan aikaisin.
Olli kävi nukkumaan aikaisin.
Olli on villi mies ja haluaa extreme kokemuksia, siksi hän otti pitsaansa villit täytteet: vähän tomaattia ja ripaus juustoa eikä sitten vahingossakaan valkosipulia.
Timo pesee hampaat aamuisin. Timolla on varmaan hyvät hampaat. Siis kyllähän muutkin pesee, mutta ne ei mene puoleksi järveen sitä varten - Timolla on varmaan isot hampaat - tai sitten meillä on pieni järvi.
Olli on aika transpormeri. Kirjoitinko mä jo siitä? Mitä väliä, siitä pitää vittuilla miehelle minuutin välein.
TRANSFORMERS
ROBOTS IN DISGUISE!
Olli opiskelee mekatroniikka insinööriksi, koska se kuulostaa transformerilta.
Ollin uusi nick on Bumblebee, koska Olli mielellään tökkii asioita.
Timo kuvaa Villille "yllätysvideoita". Timo on kovin perverssi. Timo haluaa esiintyä, mutta vain kameralle, Timosta tulisi siis loistava pornonäyttelijä, jos saisi esiintyä aina yksin. Timo on harjoitellut sitä jo vuosia.
Perjantaina siis miehet menivät tuutimaan aikaisin. Lauantaina Timo ja Olli hävisivät Aksun tiimissä kaikkilajit meille Voittajille (miten niin vittu ollaan huonoja häviäjiä Voittajissa?).
Lauantaina Timo kärsi kuvitteellisesta syntymäkrapulastaan ja kärsi päänsärystä. Ehkä se oli vain tekosyy olla harrastamatta seksiä (vaikka ei sitä kait kukaan häneltä pyytänytkään).
Mutta meillä on vielä yksi taho käsittelemättä. JRepo. Mies, joka teki paljon asioita viikonlopun aikana, asioita, joita hän ei ole tehnyt vuosiin. Mennään katsomaan, mitä hänelle tapahtui.
Perjantai:
syö lihaa
syö keitettyjä perunoita
käy uimassa
Lauantaina:
syö lisää
käy uimassa
siivoaa
Kyllä, mulla oli aika helkutin villi viikonloppu. Repesin hieman kasvisruokavaliosta, koska en halunnut olla vaivaksi kokkipojullemme. En ollut uinut yli viiteen vuoteen ja sama keitettyjen perunoiden syömisen suhteen.
Siivosin lähes kokoajan. Siivosin shampanjaa ikkunoista ja karmeistaan. Karmeana oli myös pihamaa, kun sinne piti Aksun oksentaa.
Timo heitti löylyä saunassa kilpaa kanssani. Meinasin kuolla, Timo ei. Timo tajusi lähteä pois. Timo on aika fiksukaveri.
Poltin pari sikaria, ne olivat hyviä. Saatoin ehkä juoda muutaman lonkeron ja pari shottia. Tietojeni mukaan olin kuitenkin ainoa selvinpäin olleista, jonkunhan oli pakko olla ajokunnossa. Se on sitten eri asia olisiko kukaan mun kyytiini lähtenyt. Aksu ei, Aksu kertoi että kukaan ei ole koskaan saanut sille niin huonoa fiilistä kuin mitä se sai puhuttuaan mulle omasta elämästään.
Aksu myös sanoi, että et sitten vittu kirjoita blogiis niitä juttuja...
...enkö
voi sitä pikku-Aksua kun se aina uskoo muita. Aksun suurin ongelma elämässään on se, että Aksulla on ihan vitun korkea moraali. Aksu itse kertoi, samanaikaisesti Aksu joi viinaa, nylkytti Anttia (vaatteet molemmilla - sääli) ja katsoi pornoa. Aksulla on - ihan vitun - korkea moraali.
Aksulla on aika vaikea elämä. Aksun elämä on yhtä vaikeeta kuin peruskalliolla, koskaan ei voi luottaa itseensä ja olemiseensa - huteraa ja niin kovin kevyttä. Käytänkö outoja vertauksia, kyllä - koska kukaan meistä ei voi tietää kuinka vaikea Aksun elämä on.
Aksulla kun nyt vaan on niin helkutin iso moraali.
Aksu pelkää elämää ja virheitä. Aksu sanoi, että oli virhe luottaa muhun - tyynnyttelin ja sanoin, että en mä mitään susta kirjoita.
Kusetin.
Aksu pelkää virheitä, koska sillä ei ole varaa niihin, se on pakko olla "Mäni". Aksu sanoi, että se haluaa oppia luottamaan ihmisiin, mä sanoin, että muhun voi luottaa.
Aksu - ei olisi kannattanut. Ei kannata luottaa muhun, koska mulla ei vaan ole niin vitun korkeeta moraalia kuin sulla.
perjantaina, elokuuta 24, 2007
Visasta on luovuttava
Minulla on serkku, häntä sanotaan Visaksi, todennäköisesti sen takia, että hänen nimensä on Visa. Visa on siis serkkuni. Tämä blogaus ei kyllä mitenkään liity Visaan vaan tällä on paljon enemmän tekemistä Visan kanssa.
Luottokorttiyhtiöni otti minuun yhteyttä eilen. He hämmästelivät, että olen tuhlannut 4000 puntaa (summa muutettu euroiksi) rahojani iso-brittein saaristolla Vodafone kauppaan. Jänskäksi asia meni siinä vaiheessa, kun olin kerinnyt käyttämään korttiani Lahdessa kolmen minuutin päästä. Osasivat kuulemma ihka itse päätellä, että nyt ei kaikki ole oikein.
1923 kilometriä. Se on se matka, jonka siis mahdollisesti olen taittanut kolmessa minuutissa (180 sekuntia).
Nopeudeksi tulee tällöin: 10,69 km / s eli aika kevyet: ~ 10700 m/s
Perinteisesti ilmoitettuna siis 38484 km / h ja muutettuna ilmailuun tarkoittaa se ~ 31,5 Mach-asteikolla. Eli nopeus merenpinnssa olisi siis 31,5 Mach. Lentokorkeudessa matkustusnopeuteni olisi täten 35,2 Mach (30 000 jalan korkeudessa).
Visa-yhtiö on siis arvioinut, että todennäköisyys sille, että olen matkustanut 35,2 Mach:n nopeudella on sellainen, että heidän kannattaa harkita, että asiassa olisi jotain hämärää.
Nopein armeijan käytössä oleva kone saattaa olla "Aurora", eli SR-75 Penetrator lentokone. Tämä kone, joka todennäköisesti on Yhdysvaltain armeijan käytössä, saavuttaa jopa huiman Mach 6 - nopeuden.
Visa-luottokorttiyhtiö on siis aika varma siitä, että minulla ei ole käytössäni 5,87 kertaa nopeampaa lentokonetta kuin mikä on tähän mennessä nopein suunniteltu alus.
Kerroinkin heille, että Lockheed Aeronautical Systems Co ei ole suunnitellut minulle omaa alusta, vaikka eittämättä minulla siihen olisi varaa (esim. vuonna 1995 Yhdysvaltain kongressi antoi 100 miljoonan dollarin lisärahoituksen SR-71 alusten "takaisin tuomiselle" - siis SR-75 oli vain Yhdysvaltain liittotasavallalle liian kallis - mullahan siihen olisi varaa).
Eli nyt on Visa kuoletettu, vaikka se olikin jo valmiiksi kuollutta materiaa - ei siis lainkaan älynmerkkejä korttini omannut, mitä nyt matkusteli järjettömillä nopeuksilla ja tuhlasi itseään.
Elämäni - se on jännempää kuin seksi perunan kanssa.
torstaina, elokuuta 23, 2007
Vitun homo artistit
Ei saatana. Vittu. Joku voi vielä luulla, että kannata kotimaista musiikkiteollisuutta, kun kehun homo-Areja ja homo-Antteja. Eiku eihän siitä saa puhua julkisuudessa, koska homostelu/homottelu on väärin (kysykää vaikka siltä peniksen Oras Tynkkyseltä).
Antti Tuisku ei ole homo, ei koskaan ole ollut eikä koskaan tule olemaan. Samoin myös koreileva koreografi Marco on myös ihan vitun hetero, aina ollut ja tulee aina olemaan.
Homostelu kun on väärin. Oras Tynkkynen sanoi niin.
Kukaan ei saa homoilla julkisesti, koska se on väärin. Muistakaa lapset, vihreä kansan-anti-demokraattinen-salaliitto on päättänyt, että homous on piilotettava, eikä siitä saa puhua julkisuudessa, kouluissa eikä etenkään kotioloissa, koska homous ei kuulu kotioloihin, kouluihin tahi julkisuuteen.
Joten miksi vitussa siis heti kun kirjoitan homo-juttuja, googlen adsense softa puskee blogiini Antti "ei-homo" Tuiskun mainoksia. Adsensehän syöttää mainoksia sen mukaan, että mainos osuu yksiin sisällön kanssa.
Vittu.
Google ei siis nöyrry Oras Tynkkysen edessä. Siksi, ja vain siksi, suosin heitä.
keskiviikkona, elokuuta 22, 2007
Pitää kuolla nuorena!
Nerot, legendat, sankarit - kaikki kuolevat nuorena. Loistavaa!
Ihan oikeasti, jos Matti Nykänen olin kuollu heti viimeisen mitallinsa jälkeen - hän olisi kuolematon legenda kaikkialla, nyt hän on säälittävä juoppohullu retku. Olisi kannattanut tajuta kuolla ajoissa.
Vain harvat saavat pitkästä elämästään legendaa, ehkäpä ainoa poikkeus on Fidel Castro, joka ei suostu kuolemaan edes satojen yritysten jälkeen. Siinä vasta tosisankari.
Eli kuole joko nyt tai elä läpi hymyillen siitä, kun muut yrittävät sinut tappaa! Siten sinustakin tulee sankar-hahmo, tarunomainen!
Hyvä Ellen JK!
Miten helvetissä ihmisiä voi närkästyttää jos Ellen sanoo Aria ja se on heille "läppä". Milloin kansastamme on tullut amerikkalaisen säälittävän idioottinen. Eikö meillä ole sanan/ilmaisunvapaus? Jos Ellen haluaa sanoa Aria homoksi ja Ari haluaa tulla sanotuksi homoksi, niin mitä vittua se kuuluu Hana Tynkkyselle tai Virvelistön Pekalle?
Jos minä haluan sanoa Tynkkystä homoksi, niin minä teen niin. Vitun homo Tynkkynen. Vitun homo Pekka. Oho, rikoin varmaan kaikkia kansanedustajia suojaavia kukkahattu-lakeja.
Hyi vittu, että olen paha paha paha paha paha paha paha paha paha paha paha paha ihminen. Kirjoitin jokaisen "paha"-sanan erikseen alleviivatakseni järkyttävää pahuuttani.
Hana Tynkkynen ei uutisen mukaan hyväksy homottelua julkisuudessa...saanko minä heterotella ihmisiä? Vitun hetero Ari - saatanan hetero, ihme homo-hetero Ari.
Heterottelu on lähes yhtä paha asia kuin poro-erottelu tai seitsenottelu.
Kaikki aika homoja juttuja.
Aika vitun homoja. Ei mutta enhän mä voi sanoa, että vitun homoa, kun eihän se ole homoa. Aika peniksen homoa.
Eli kaikki peniksen homot, jotka vastustatte homottelua - ampukaa itsenne. Minua ei kiinnosta onko ihminen, hetero, homo, bi, neitsyt (kuten Ari varmaan on), tahi vastaava, minua kiinnostaa sen ihmisen ajatukset, arvot, näkemykset ja päämäärät. Mitä vitun merkitystä, siis anteeksi, mitä peniksen merkitystä sillä on mitä ihminen haluaa paneskella.
Jokainen homottelun vastustaja vastustaa sananvapautta ja jokainen sananvapauden vastustaja on mielestäni vajaaälyinen vihreiden kansanedustaja.
oho, hupsis, semmoinenhan se Hana Tynkkynen on...
tiistaina, elokuuta 21, 2007
Varvaskramppia
Mutta nyt, lähdin olohuoneesta kävelemään tätä kotiteatteri-huonetta kohden, sanoin heti vaimolleni, että sattuupahan ihmeen paljon varpaisiin, taisin sanoa, että kramppaa.
Pääsin autotalliin, istuin tähän tuoliin jossa nytkin nyhvötän.
PAM
En kyennyt sanomaan mitään, testien mukaan kipukynnykseni on vaarallisen korkealla (siksi vammaudun helposti) ja nyt en voinut kuin olla kaksinkerroin - yritin hieroa vasenta jalkapöytää, mutta eihän siitä mitään tullut. Vihloi niin maan helvetisti, meinasin oikeasti itkeä ja sitä ei ole sattunut kivun takia tietääkseni koskaan.
Yritin saada painoa jalan päälle, mutta kaaduin vain lattialle (sain tän kannettavan päähäni) - olin kuin riivattuna, pää ja vasemman jalan jalkapöytä lattiaa vasten, yritin vääntää kaiken painoni ja energiani krampin päälle...ei.
Soitin vaimolleni lattialta - hän onneksi tajusi saman tien, että ei ok - ja tuli suoraan tänne sen sijaan, että olisi vastannut puhelimeen.
Sanoin vain, että voiko hieroa jalkaani - olin lattialla edelleen absurdissa asennossa. Mikään ei auttanut. Vaimoni seisoi koko painollaan ja minä varasin lähes koko painoni jalkapöytäni varaan ja silloin kipu vähän lieventyi. 10 minuutin jälkeen helpotti vähän ja vaimoni pääsi jatkamaan omia töitään ja minä istun nyt tässä.
En uskalla liikuttaa jalkaani yhtään.
Vituttaa.
On se kumma, kun joka päivä tapahtuu jotain outoa. Alan kohta kuvitella, että kuvittelen nämä asiat - eihän se nyt elo voi olla jatkuvaa absurdiutta.
Ei mulla mitään asiaa ollut, etenkään standuppiin liittyen. Pitäis taas joskus päästä asiaan, mutta kun ei kiinnosta kirjoittaa standupista, vaikka juuri äsken kaikkeni tein ylös seisomisen puolesta.
maanantaina, elokuuta 20, 2007
Salibandya ja komiikkaa
Salibandy treeneissä tänään tajusin juurikin tuon. Olenpa ollut tyhmä tähän asti. Ennen peliä sitä heittää väkinäistä tarinaa ihmisille, mutta pelin jälkeen osaa ottaa rennommin. Tänäänkin jäin siihen keskustelemaan ihmisten kanssa ja jotenkin sitä kokee olevansa jollain perversillä tavalla läheisempi sellaisen ihmisen kanssa, joka on juuri juossut saman joukkueen paidassa (itse asiassa osa tiimini pelaajista juoksi mun paidassa - onneksi on aina pari varapaitaa matkassa). Ei se ole se urheilu vaan juurikin tuo zen-tila jossa pelaajat käyvät pelin aikana (toivottavasti, ei kai sinne kukaan ole oikeasti tullut vain pätemään...).
Mitä vittua mä oikein selitän, kuulostan joltain keski-ikäiseltä viikonloppu-isiltä, jonka elämä meni ohi.
Ei saatana, mun on pakko keksiä jotain hilpeetä ja äkkiä. Pää vaan tuottaa tällaista pseudo-paskaa ja sitä kuvittelee itse olevansa kovinkin älykäs - voin kertoa teille, että en ole.
Standupissa on juurikin tuo sama efekti kuin urheilussa. Vittu, että se rentouttaa - siis sen jälkeen. Kuin olisi harjoittanut seksiä lukuisten naaraiden (miksi ei uroidenkin) kanssa. Urheilu ja standup on siis vaan seksin korvikkeita - ei ihme, että olen niin usein keikalla tai treeneissä.
Vittu.
Vittu mikä viikon aloitus!
Kiire, kiire kiire!
Ei pitäisi näin aloittaa työviikkoa:
- 1 x irtisanoutuminen (ei minun, mutta työntekijäni)
- 20 x sähköposti
- 20 x puhelu
- 2 x uusi sopimus
- 1 x liittymänkaatuminen
- 1 x työpaikkailmoitus (ei vielä mol:ssa)
- 1 x kauppa
- 1 x tapaaminen
- 1 x kiireinen lounas
Kiirettä, kiirettä. Huomenna helpompaa, homma taas rullaa. Uuden yhteistyö-yrityksen kanssa ensimmäistä tapaamista, jos menee hyvin, niin sen jälkeen vain taivas on rajana (voitte sitten katsoa aiemmista kirjoitelmistani, mitä tuolla tarkoitan).
Viikonloppu oli yhtä kiirusta myös. Sukujuhlaa. Mitäpä minä nyt siitä raportoimaan, minun luultiin olevan kännissä - en ollut. Sääli.
Heitin siellä myös keikan, meni himputin hyvin, loistavaa. Ei ehkä voi olla profeetta omalla maallaan, mutta koomikko voi olla suvulleen.
Tai sitten ne vaan nauroi minulle.
Oli hilpeetä.
Suosittelen.
Siis sukunijuhlia. Kannattaisi teidänkin osallistua.
Nyt menen tästä kohta valvomaan salibandy-treenejä. Menenpäs.
perjantaina, elokuuta 17, 2007
Mistä on pienet puhelinmyyjät tehty?
Spiikeistä lupauksista kaupanpäällisistä kampanjoissa;
Niistä on pienet puhelinmyyjät tehty!
Mistä on pienet esimiehet tehty, mistä on pienet esimiehet tehty?
Käskyistä uhkauksista tyhjistä lupauksista;
Niistä on pienet esimiehet tehty!
Mikä edes on hyvän myyjän tai esimiehen määritelmä?
Tänään se on jotain muuta kuin huomenna.
Huomenna se on taas kadoksissa.
Huominen on kadoksissa.
Linnutkin ovat osaavampia kuin keskiverto-apinat:
Variksella on nälkä - varis käyttää työkaluja
torstaina, elokuuta 16, 2007
Dagens Ord
viemärikansi: "krämä"
asfaltti, jolla on liiskaantunutta ja vettynyttä pehmopaperia (esim. talouspaperi) on "tähneinen"
avoin sisäpiha: "oppio"
Myös myyjä keksi muutaman sanan, mutta jätetään ne piiloon, koska kerron tänne vain omia juttujani, hän kyllä loi eittämättä parhaimman termin kuvaamaan sadevesiputkea.
Nyt taas voimme jatkaa paremmin mielin, sanan pitää tulla heti mieleen ja sen on oltava uusi, ei siis kelpaa, että nimittää roskista kaatopaikaksi tahi autoa mobiiliksi-välineeksi. Yleensä kun keksii sanoja, niin ne eivät tule mieleen, joten on pakko yllättää itsensä ja katsoa nopeasti johonkin suuntaan ja sanoa mitä oikeasti näkee - unohtaa yhteiskunnan kertomat termit ja sanoa ääneen se miltä jokin näyttää.
Joskus sanasta tulee oikeasti hyvä. En tiedä onko sana "oppio" olemassa, ihmettelen jos ei ole. Mikäpä olisi parempi sana sisäpihalle "open air area" = "oppio".
Illaksi kotiin, mutta kenen.
Illanistujaista
Tiedä sitten olisiko amatööri-porno haitannut, mutta onnekseni sitä ei kuitenkaan eilen harjoitettu. Tietääkseni. Meillä oli myyntiyksikömme illanvietto kyseessä ja jostain kumman syystä pyysivät minua (esimiestään) mukaan, suostuin olemaan kuski alkuillan.
Olihan se mukavaa, kunnes lapsoiset kirmasivat itsensä Onnelaan. Onnella on monta nimeä, kuten paholaisella (rakkaalla lapsellakin on, mutta olen varma, että sanonnan rakas lapsi viittaa paholaiseen).
"Onneton", "Teini Helvetti", "Teini Taivas", "Onnis", "Sedula", "Vittu Sinne En Mene" jne.
Sedu on tehnyt jotain oikein, koska teinit tulvivat sankoin joukoin Onnelaan, ainakin niillä paikkakunnilla joilla olen tutustunut Onnela-kulttuuriin.
Jätin sitten tiimin leikkimään keskenään ja suuntasin tieni (kyllä, nää on kaikki mun teitä, mun maa, mun valuutta...vittu, luulin hetken, että olin Pohjois-Korean diktaattori) kotia kohden kirjoittamaan hilpeitä sanoja hilpeistä asioista.
Saatan saada kohtuullisen keikan eräälle mediakonsernille, standup uppoaa luihin ja ytimiin - keikkayleisööni se ei sitten uppoakaan.
Poltin yhden hieman laadukkaamman sikarin ja totesin itsekseni, että elitistinä on hyvä olla - ja puhalsin savut köyhien silmille. Tunsin itseni paremmaksi kuin koko maailma.
Siihen asti kunnes (kävin matkan varrella pikaisesti moikkaamassa Artoa) näin Teerenpelissä Handelsbankenin apulaispankinjohtajan. Se oli outoa, iso mies keskellä baaria miettimässä minne laittaa futuurit ja warrantit.
Olisi pitänyt olla kamera mukana, niin olisin saanut yhtä söpön kuvan kuin oravasta.
Nyt on aamu. Toimistolla ei vielä ketään muuta (ei tähän aikaan yleensä muutenkaan). Laitoin Jaguarini avaimenperän (jaguar-kissa) selälleen työpöydälleni ja täristän pöytää - näyttää kuin kissa leikkisi auringossa, kun se kääntyilee selällään.
Ei voi paljoa vaatia myyntitiimiltä jolla on tällainen esimies.
keskiviikkona, elokuuta 15, 2007
Ylisestä kajahtaa
Ei se ole mitenkään ihmeellistä. Meillä on ollut sisällisotakin, se vasta järjetöntä oli verrattuna tähän 26 vuotiaaseen hoitajaan, joka vähän myrkytteli vanhuksia.
En nyt yritä puoltaa tekojaan, mutta muutama ajatus asiasta.
Ensinnäkään häntä ei ole vielä tuomittu! Miksi spekuloida asialla etukäteen, kun faktoja ei ole saatavilla. Miksi surra niin vitun paljon joidenkin tuntemattomien vammaisten vanhusten perään?
En todellakaan väitä, että tuntemattomilla vammaisilla vanhuksilla olisi pienempi ihmsiarvo, vituttaa vaan ihmisten saatanallinen teennäisyys tapauksissa, jotka tuelvat julkisuuteen. Surkaa sitten vittu jokaista tappoa/murhaa/kuolemantapausta saatana!
Iltasanomien lukijaäänestys lähes yksimielisestä oli eilen vaatimassa, että jokaisen sairaanhoitoalalla toimivan ihmisen tausta olisi selvitettävä...miksi? Ei se auttane lainkaan poikkeustapauksiin, kunhan vaan karsii hyviäkin työntekijöitä pois. Ihmeellinen yhteiskunta meillä - heti kun jokin pieni yksittäistapaus tulee ilme, niin vaaditaan sen perusteella kaikkia koskevia sääntöjä. Kohta kait autolla ajaminen kielletään, koska joku ajaa kännissä. Salilla käyminen on syntiä, koska joku voi tosita vahvempana päihittää toisen. Eiköhän kohta ole kaikki kiellettyä, järjetöntä kuten kauppojen aukioloajat.
Minkä vitun takia kaupat eivät saa olla auki silloin, kun ne haluavat? Ei se ole demokratiaa se on uskonnon sanelemaa vammaisuutta ja kuten olemme oppineet vammaisilla on myrkkyinen loppu.
Täten siis julistan omaa sanaani (miksi edes julistaa muiden sanaa?). Annetaan KRP:lle rauha, sillä KRP on meidän päätutkijamme, nyt ja iankaikkisesti. Suotakoon kaupoille myös leipänsä ja annetaan heille anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annemme niille, jotka sunnuntaisin siivoavat. En saata teitä kiusaukseen vaan päästen teidät pahasta ja lopetan blogauksen tältä kerralta.
Myöhemmin taas lisää - Ylisistä kajahtaa ja kauppojen aukiolo-ajat vituttaa.
tiistaina, elokuuta 14, 2007
Niin kovin asiallista
Miksi sanotaan: "hakea kissojen ja koirien kanssa"...tietääkseni kissat ovat aika saatanan huonoja etsimisessä, kun ne etsivät vain ja ainostaan sitä mitä itse haluavat etsiä.
Pitäisi varmaan kirjoittaa siitä, että on kuuma. Istun yksin toimistossani, tai no yksinäisyys on suhteellista - kera minun täällä on lämpötilan ja hikoiluni kombinaation aikaansaama atmosfääri. Jos naiset todella pitävät hien hajuisista miehistä, niin tänään on minun päiväni. Hiostavaa on ilma, ilman suhteellinen kosteus taitaa olla noin 340 prosentin paikkeilla. Sisälämpötila on about 63 astetta celsius-asteikolla.
Kuuma!
Meinasin kirjoittaa, että vitun kuuma, mutta tietääkseni niin kuumia vittuja (63 celsiusta) ei ole kuin krematorioissa ja löylynheiton MM-kisoissa.
Kuuma. Mutta tämä kuumuus on asiallista, lähes yhtä asiallista kuin päiväni. Viikonlopun jälkeen kaikki tuntuu asialliselta. Joku voisi hyvin sylkeä päälleni ja minsuta se olisi asiallista, ei sumuuntuneen oksennuksen jälkeen mikään enää tunnu epäasialliselta.
Sen siitä saa kun hankkii kokemuksia, kohta mikään ei enää tunnu miltään ja siirryn extreme-kokemuksiin. Saatan jopa käydä vanhus-bingossa...onkohan muunlaisia bingoja olemassakaan, hardcore underground bingoja joissa käy ne tatuoidut kovis vanhukset, jotka olivat aikansa tosiäijiä ja -ämmiä. Siellä ne nauravat perustavis-vanhuksille ja niiden riskinottokyvyttömyydelle - itse he kävelevät ulkona talvella ilman nastoja (etsikää vaikka netistä - vanhuksille on tarjolla ilmaisia nastoitus-palveluja, vitun vanhukset, saavat kaiken ilmaiseksi).
Asiallista. Pitää hankkia extremeä eloon, että ei ole asiallista. Mitäköhän sitä tekisi, jos vaikka kävisi vessassa ja jättäisi kädet pesemättä - se olisi kovin villiä.
En kyllä uskalla, bakteeripöpöbasilli-kammoisena en nyt ihan sentään noin hurjiin temppuihin kykene.
Miksi ihmset käyttävät sanaa basilli kuvaamaan mitä tahansa bakteereja, etenkin noista vanhus-bingosita voi bongata kyseisen kaltaista kielenkäyttöä. Eivätkö ne idiootit tiedä, että termi basilli viittaa vain ja ainoastaan sauvabakteereihin - tyhmiä ovat he.
Seuraavaa keikkaa odotellessa, kannattaa ottaa yhteyttä, suosittelen, olen ihan helvetin hauska (verrattuna maatuneeseen keto-orvokkiin ja joidenkin väitteiden mukaan olen jopa hilpeämpi kuin 70-luvulla rakennetun kerrostalon parveke - rojahtavan hilpeä).
Pitäisi olla kait vähemmän asiallinen. Yritetään sitä huomenna.
maanantaina, elokuuta 13, 2007
Sagamatkat
Sagamatkoilta olen aina saanut järkyttävän hyvää palvelua ja aion jatkossakin lomailla kauttaan mielenkiintoisissa kohteissa. Tämän kertainen blogaus ei kuitenkaan mitenkään liity kyseiseen matkatoimistoon vaan viikonloppuuni, josta tullaan vielä kertomaan sa(a)goja kautta maiden ja mantujen.
Pitää vain tähän väliin ihmetellä, että mikä vittu on mantu...jos joku tietää googlettamatta, niin kertokaa.
Perjantai. Perjantaina olin työtäni tekemässä Jyväskylässä, tulin kotiin joskus illalla. En kovin aikaisin. Siitä sitten piti jatkaa kaverin kanssa kahville (kun niin kerta oli päätetty), kahvilla ollessani tapasin mediatoimistoni toisen osakkaan (50/50 suhteellahan me sitä omistamamma tuon toimitusjohtajan kanssa) sitten vahingossa - siinä meni aikaa. Kerkisin nukkumaan joskus aamutunneilla - eli n. 07.00.
Lauantai. Lauantaina olin sitten heti aamusta kahvilla ystäväni kanssa, koska ystäväni oli niin ehdottanut ja minä mennyt suostumaan. Ei se nyt ihan aamua ollut - 10.00 alkoi kahvin kittaaminen. Siitä sitten piti lähteä kotia kohden joskus puolen päivän jälkeen kirjoittamaan illan keikkaa. Kerkisin kotiin ja sitten minulle soittaa mediatoimistoni toinen osakas ja pyytää jos voisin heittää hänet, kun tarvitsee kuskia (keskellä päivää...). Suostun ja heitän. Ajan kiireellä kotiin ja otan muistiinpanot esille ja yritän keskittyä illan keikkaan, en saa kuskia, joten joudun itse ajamaan Helsinkiin ja yrittää pään sisällä kehittää keikkaa kasaan.
19.00 Olen Roihuvuoressa noukkimassa Nickolay Antonovia kyytiini, pyysin häntä osallistumaan yksityiskeikalleni, koska meillä on aina mennyt ihan helvetin hyvin nuo yhteisesiintymiset. 19.45 olemme keikkapaikalla Helsingin oudoimmalla alueella, paikan nimi on Villa Achille. Paikan akilleenkantapäänä toimii osoitteensa. Talo on kyllä merkitty pienellä numerolaatalla, mutta se laatta on siinä talossa kiinni ja talo on 300 metriä tieltä. Ja tien numerointi alkaa "väärästä päästä", asia jota ei voi tietää kuin ajamalla se hämärä pikkutie koko matkaltaan.
20.00 saamme kokilta ruokaa (olin pyytänyt, että saisimme syödä jotakin, koska tiesin etukäteen, että en kerkiäsyömään missään välissä). Kokki laittaa meille oman ruokansa - kovin ystävällistä. Ruokana toimi kalapohjainen ravinto ehdotelma ja se oli ihan helvetin hyvää. Tai sitten minulla vain oli nälkä.
20.30 esiintyminen. The Gig. Minä menen lavalle, pelottaa. Kerron pari asiaa mitä tiedän asiakkaasta (joka toimi myös päivänsankarina) ja ihmettelin, minkä ihmeen takia demari-porukka haluaa kokoomuslaisen-koomikon...sitä hekin ihmettelivät. Keikka meni hyvin, ei helvetin hyvin, mutta hyvin. 30 minuuttia olin edessään ja sain lähes jokaisen jutun toimimaan, vaikka yhden meneninkin mokaamaan, niin silti sen sai nostettua uuteen uskoon. Oli hyvä olla "lavalla". LOISTAVAA.
21.00 Nickolay esiintyy. Hän on hieman aamu-unisen oloinen, mutta saa juttunsa kasaan aina kriittisellä hetkell'ä, yllättää kuulijansa jatkuvasti. Helvetin hyvä keikka ottaen huomioon, että ei kerinnyt valmistautumaan lainkaan. Keksii myös esiintyessään yhden uuden punchin juttuihinsa - loistavaa.
Sitten suuntaamme jatkoille. Olemme esimerkiksi redrumissa. Siellä on kuulemma hyvä äänentoisto, täytyy sanoa, että vaikka kaikki dj:n musiikki-sommitelmat eivät olleet ehkä juuri minua varten, niin silti se oli rattoisaa, etten jopa sanoisi hilpeää. Joimme ilmaiset drinkkimme (kun kerta saimme kiltiltä vastaanotto Angelicalta jopa ylimääräisiä semmoisia, sen siitä saa kun ollaan Nickolayn kanssa saagailemassa).
Nickolay juo muutaman liikaa (minä olen kuskina, niin enhän minä voinutkaan ottaa kuin ne muutamat ilmaiset heti alkuun). Tapaamme pari Nickolayn ystävää, eräs venäläis syntyinen hämärä mies, joka näytti ja kuulosti 40 vuotiaalta, mutta on kuulemma 21. Toinen kaverinsa oli varmasti mallitoimiston päiväunelma. Tuomas näytti ja kuulosti oliolta, jonka ei kuulu kasvaa meidän muiden keskellä. Jos näkisin homoeroottisia unia, niin niissä kaikissa olisi varmasti Tuomas pääosassa. Tai no enhän minä tiedä, vaikka olisinkin jo nähnyt homoeroottisia unia Tuomaksesta, en kyllä muista sellaista.
En ole varma nimestään, mutta se saattoi olla Tuomas. Kun minut ja hänet esiteltiin, niin pystyin vain kuulemaan verenkohinaa paikoissa jonne sen ei pitäisi kohista. Kättelin kuin pikkutyttö ja hihitin itsekseni...
No en nyt ehkä ihan, mutta kuitenkin. Pisteet miehelle, joka kykenee näyttämään redrumissa niin paljon muita paremmalta, pituutensa, joka oli noin kolme ja puolimetriä, oli myös etunaan.
Ilta jatkui, jatkot jatkuivat. Asiakas pyyteli jatkoille (taisi keikka siis mennä hyvin). Kävin ostamassa grilliravintoa itselleni ja Nickolaylle (grilleiltä saa nykyään todella outoja annoksia, ainakin Helsingissä). Nickolay ei syö.
Nickolay oksentaa. Ja vähän lisää. Olemme istumassa suljetun ravintolan terassilla Mikonkadun kulmauksessa lähellä Casinoa. Istun ja odotan, koska vatsansa on tyhjä, jotta voin siirtyä autoon kanssaan ja kuljettaa poloisen kotiinsa.
Pääsemme autoon joskus 03.00 paikeilla.
Lapset, seuraa opetus. Jos auto liikkuu 120 km/h nopeudella kaartaen n. 20 asteen kulmassa oikealle, älä yritä oksentaa ikkunasta ulos.
Nickolay yritti.
Asia paljastui minulle, kun tunsin kuinka poskeani, kaulaani ja hiuksiani vasten levisi sumumainen kihelmöivä tunnelma, joka koostui kuoleman hajusta ja pienistä palasista paprikaa alkoholin ryydittäessä kokonaisuutta; olin oksennussa.
Autoni oli.
Vaatteeni olivat.
Auton lattia oli.
Navigaattori oli (en taida palauttaa veljelleni sitä ihan heti).
Salkkuni oli.
Auton katto oli.
Auton kylki.
Nickolay
tie
valtakunta
kaikki oli oksennussa.
En reagoinut mitenkään, jatkoin hyräilemääni laulua ja ajoin seuraavasta rampista pois tieltä. Pysäytin, Nickolay jatkoi oksentamistaan. Sanoin, että voi avata nyt ovenkin, avasi ja oksensi yhä jalkatilaan. Sanoin, että voi siis oksentaa ulos, yritti, oksensi 50/50.
En ollut edes uuttunut, olin innoissani, koska tiesin, että pääsen kirjoittamaan tätä blogausta ja miten sitä nyt olisi voinut olla vihainen siinä tilanteessa, kun lähes uusi auto ja parhaimmat vaatteensa ovat oksennuksessa.
Ajoin Nickolayn kotiinsa. Ajoin Hollolaan. Menin osaomistaman yrityksen halliin autoni kera. Pesin auton. Pesin sisältä ja ulkoa. Kello oli n. 06.30 kun kerkisin kotiin. Pääsin tuutimaan joskus 07.00, kun olin saanut pahimmassa kunnossa olleet kamat siivoiltua. Herätyskello soi 07.00.
Sunnuntai. Sunnuntai oli päivä. Minulla piti alunperin olla heti aamusta pari mediatoimistoni palaveria, mutta ne siirsin. Tilalle tuli isoäitini vieminen serkkuni rippijuhliin kirkon kautta. Kirkko alkoi 09.00 Mäntsälässä. Joten eikun heräämään ilman tuutimista ja suihkun kautta isoäiteelle. Suihkussa vielä ropisi hiuksista paprikaa - jättivänkää.
07.40 olen isoäidilläni, perin hauska ihminen. Suuntaamme Mäntsälään. Sataa vettä. Taivas on harmaa ja siellä täällä näkyy punaisia alueita, näyttää jäätyneeltä oksennukselta. Hihitän itsekseni.
Saavumme kirkolle. Menemme kirkkoon. Olemme kirkossa. Kello on 08.45 - muistaakseni. Se saattoi olla 09.45 kun katsoin. Minulla on hauskaa. Isoäitini heittää niin hämäriä kommentteja, että molemmat hihitämme kuin pikkulapset kuultuaan tuhman sanan.
Kuulimme tuhmia sanoja. Haukuimme kaiken ja itsemme. Se oli hauskaa, oli yllättän hilpeää olla kirkossa isoäitinsä kanssa ja laulaa virsiä hieman väärästä kohtaa. Yritti jopa isoäitini iskeä itseään yli puolet nuoremman miehen, jolla oli vaimonsa vierellään. Semmoista se meidän suku.
Kirkko tulee loppuunsa, en jaksa haukkua sitä teennäisyyttä, joka siihen kaikkeen kuuluu. En nyt haluaisi repiä huumoria liian helpolla, mutta kun pappi sanoo: "Ja meidän tulee toimia samoin Israelin suhteen, jotta saamme rauhan...". Pikkulapsi huutaa täysillä heti kommentin: "Eiiiiiiiiiiiii".
Minä nauroin.
Muut eivät.
Yksi tyttö sai epileptisen kohtauksen, häntä lähellä istuneet ihmiset panikoivat, minä en. Jatkoin papin tuijottamista, joka saarnasi loppuaan, vaikka muut suerasivat tyttöä, pappi ei puhunut seurakunnalle vaan itselleen. Vitun itserakas kusipää.
Tai siltä se ainakin tuntui, mistäs minä tietäisin. En ollut nukkunut lainkaan ja väsymys oli järkyttävä.
Rippijuhlat...oli hilpeää ja poistuin paikalta komeasti. Kuten aina. Ihmiset nauroivat minulle, tai toivottavasti jutuilleni.
Pääsin kotiin joskus iltapäivästä. Menin nukkumaan heti kun kaverini oli lähtenyt pois. Nyt olen töissä. Nukuin aika pitkään, väsyttää yhä. Sen siitä saa kun saagailee läpi viikonlopun nukkumatta lainkaan.
perjantaina, elokuuta 10, 2007
Missä vitussa se pullo on?
Oli hyvä päivä töissä, pomo sanoi: "Kyllä se siitä"...vittu ku tietäisin, että mikä.
Olen jutellut ihmisten kanssa, en oikein tiedä mistä.
Pätkinyt pääni, pahastikin.
Väsymys, sitä on liikkeellä. Taidan nukkua ensivuoteen. Nyt valvottuja tunteja liikaa, ei niitä jakso valvoa, antaa niiden tehdä mitä ne haluavat.
Mulla oli fiksu aihe blogaukselle, liittyi lasten tekoon, mutta enhän minä ole tehnyt lapsia (tai edes treenannut) pariin tuntiin, joten enhän minä siitä osaa puhua.
vittu.
Pitää muistaa kiroilla välillä, että uskovainen äitini pysyy tyytyväisenä. Hän on perin harras kristitty.
tuosta hän suuttuu.
ja aika vitusti.
saa nähdä. Nyt menen leikkimään REM-unien kanssa, hei hei.
torstaina, elokuuta 09, 2007
Suuri Ennustaja JRepo
"Lordin keikkabussi kaapattiin USA:ssa"
Niin kertoi IS. Nettisivuillaan.
Muutama vitutuksen aihe tuostakin syntyi. Eivätkö he tiedä mikä on keikkabussi, se on se, missä se artisti/yhtye kiertää. Eivät he tienneet, koska uutisoivat noin.
Kaapattiin? Kaapattiin? Ei saatana. Kuski ajoi väärään paikkaan ja vaati lisää palkkaa, onko se nykyään kaappaus? Siinä tapauksessa olen itse tehnyt lukuisia kaappauksia kun en oel suostunut kännikuskina ollessa viemään ihmistä kotiinsa ennen kuin on edes jotain korvannut vaivoistani (tai auton sisäpesusta). Olen tehnyt kaappauksia!
Osasivat sentään kirjoittaa oikein artistin ja valtion nimen. Tai no käsittääkseni meillä täällä fenno-niemellä pitäisi käyttää ikiomaa kieltämme. United States of America = USA. Suomeksi valtionsa nimi on käsittääksi Amerikan yhdysvallat.
Muita hyväksyttäviä nimiä on ainakin Yhdysvallat ja Amerikka. Mutta käyttää nyt valtion englanninkielistä lyhennettä. Se kävi vituttaa tätä pientä blogaajaa, enkä lainkaan tiedä miksi.
OSASIVAT SENTÄÄN LORDIN NIMEN!
vittu
Siksi tuohon alapuolelle jo kirjoitinkin tunnetilastani, joka on H&M - ei mitään tekemistä ruotsalaisten vaatejättien kanssa. Vaatejätti, kiva sana. Rakastuin siihen heti kun sen kirjoitin. Taidan tästä mennä lepäämään työpisteelleni ja kuvitella, että kaikki on hyvin. Kuvittelen, että IS:n toimittajat osaavat työnsä, kuvittelen, että Ameriikoissa on kaikki suurta, valtaisaa ja massiivista.
Onneksi ei sentään ollut suurempaa sanomista. Mutta oletteko lukeneet uutisia tarkemmin. Mitä minä kirjoitin blogiini joitakin päiviä sitten? Epäilin, että kohta ei Lahdessa ole enää sähköä, eilenhän ne sitten pisti koko kantaverkon pimeäksi, asentivat tietääkseni maadoituksen päin helvettiä.
Joten unhoittakaa muut ennustajat, JRepo kertoo tulevasta, mutta en vielä. Kerron huomenna mitä tänään tapahtui - ihmeellistä. Minä olen.
Herttaista melankoliaa
Paljetti, sanana kauniimpi kuin luonnossa. Baletti hypähtelee kevyesti aivokurkiaiselta ohimolohkoon, mutta kansallisbaletissa meno on tylsempää.
Pääni sisällä kaikki on paremmin, sanat ovat oikeita ja niiden maku on ehtymätön. Sivistyssanat pannassa, tilalle oikeaa kieltä, suomea. Rosterinen kiilto on kauniimpi kuvitelmissa kuin kotikeittiössä; siellä keitetään koteja. Täynnä sormenjälkiä, mutta ei sormista. Koira käynyt merkkaamassa kuonollaan - tahraista, mutta aitoa. Silti pääni sisällä tuokin mielikuva on laadukkaampi ja aistikkaampi kuin mitä todellisuus tulee koskaan olemaan.
Mitä tehdä, kun mikään ei ole tarpeeksi hohdokasta aisteille? Aivot ovat menneet ohi ja jättivät jälkeensä tämän aisti- ja vauhtisokean näkevän. Kauneus voi olla katsojan näköhermossa, mutta minulle kauneus syntyy ajatuksista, termeistä, koostuu palasista kuin matemaattinen todistelu. Se on mitattavissa olevaa, mutta epätarkkuusperiaatteen perusteella mittaaminen on järjetöntä.
Kaikki on järjetöntä. Päässäni sanat ovat kauniita, äännä ne ilmoille ja niistä katoaa tenho. Päässäni ihmiset ovat kauniita, päästä heidät kadulle ja heistä katoaa sielu. Ei tähän tarvita uskontoa, kunhan on uskoa, uskoa siihen, että pääni on oikeassa ja todellisuus on harhaa.
Sitä, sitä se on
- herttainen melankolia.
keskiviikkona, elokuuta 08, 2007
#200
Kovin julmaa.
Yhä julmemmaksi se kääntyi 199 blogausta sitten, kun itsestään liikoja kuvitellut JRepo aloitti blogaamisen standup-eloonsa liittyen. On hänenkin elo ollut julmaa - kovin julmaa. Julmuus on syntynyt siitä, että ihmiset eivät osaa ottaa asioita huumorilla ja osa on jopa luullut JRevon tosissaan kirjoittavan.
Komiikkaa se on, suurimmaksi osaksi. Pieni palanen sodassa julmuutta vastaan. Sitä tarvitaan. Lyhyitä lauseita! Ytimekkäitä iskuja!
Saatan itseni naurunalaiseksi päivittäin, en ole pelle vaan hämmästelijä. Tahallani pukeudun JRevon-syyskatalogin uusiin vaatteisiin; kuljen ympäriinsä verhoamatta mieltäni. Vain joskus joku tajuaa, että se on kaikki showta. Elämää suurempaa, koska toivon olevani elämää suurempi. Enhän minä sellainen voi olla, kun kirjoitan arkipäiväisistä asioista arkipäiväisillä sanoilla arkipäiväisille lukijoilleni. Yritän kuitenkin - myönnän kuvittelin olevani parempi. Luulin osaavani kaiken ja päteväni ikuisesti. En pätenyt.
Mutta luotan itseeni yhä edelleen. Standupissa menen eteenpäin. Töissä olen loistava esimies ja yritysmaailmassa menestyvä yrittäjä. Kirjoitan lehtiin, kirjoitan blogia, kirjoitan pilviin toiveeni. Eihän niihin koskaan vastata, mutta kirjoitan. Teen keikkoja, yksityisiä jopa. Ammattilaiset suuttuvat ja vittuilevat - ei vittu haittaa minua, suuttukaa. Tajuan virheeni, mutta tajuan myös sen, että jopa minulle on tilaus Suomessa. Jos en vastaa kutsuu, niin voinko muka väittää olevani tässä asiassa tosissani?
Se oli sitten retorinen-kysymys, kaikille teille retorisille ihmisille.
Kaksisataa. Lukuna onnettoman pieni. Arvonlisäveroineen 244. Mutta verottaja on vienyt ne 44 kirjoitelmaa omiin lukuihinsa. Onneksi ei ole katteita, se olisi kannattamatonta. Katelaskentaa, kulubudjettia.
Aikaa kuluu vitusti. Kirosanoja yliannostus. 200. Ei saatana.
Kesän aikana otin mukaan valokuvat, otin niitä ilokseni ja nyt ne ilostuttavat blogia. Ehkäpä ne ilostuttavat teitä. Maailman muuttuvan sanotaan, minä sanon, että maailma muuttuu, koska me muutamme sitä. Minä muutan blogiani, muutan päämääriäni. En halua enää olla amatööri-koomikko vaan tähtään oikeasti siihen, että olen ammattilainen. Olenhan minä yhä amatööri, mutta tavoite on muualla.
Olenko sanonut 199 aikaisemman kirjoitukseni aikana mitään järkevää - ehkä. Vuodatan toisinaan sivukaupalla tekstiä ja poistan sen, koska pelkään, että olen liian älykäs. Ja lopulta tajuan olleeni idiootti - aliarvioin teitä rakkaat lukijat. Aliarvioin, koska vihaan tyhmyyttä ja pyrin aina näkemään sitä kaikkialle, koska silloin en tule pettymään.
Vituttaa konditionaali. Vituttaa imperfekti, vituttaa preterit konsanaan. Vituttaa sivistyssanat, vituttaa latina, vituttaa lätinä, vituttaa kitinä ja mutina. Lotina, solina ja mulina; vituttaa kaikki. Vittuun konditionaali, vittuun epätäydellisyys ja mennyt aikamuoto, se on mennyttä - anna olla.
Hyvä myyjä ei koskaan käytä konditionaali-muotoa. "Saisiko olla?" "No ei vittu saisi."
Hyvä myyjä on itsevarma ja kysyy: "tekin tämän varmasti otatte", "no vittu enhän ota". Tämän jälkeen on helpompi kysyä perusteluita vastaukselle.
Luulisin.
200.
Enää 100 lisää ja saavutan vuoden parhaimman toimintaelokuvan.
Tilannekatsausta turha tehdä, kaikki tietävät tilanteen katsomalla ulos; aurinkoista ja kirkasta, mutta silti hikoiluttavan tukalaa. Siellä minä olen, ulkona. Ulkona kaikesta, mutta en tavoitteista. Tänään amatööri - huomenna huono ammattilainen - ylihuomenna keskiverto ja tulevassa ehkä enemmän.
Seuraava insinööri-viikonloppu on päätetty. Sinne raportoimaan kuun loppupuolella. Lisää kuvia ihmisistä joita et halua nähdä. Lisää tekstiä sankareistamme:
Antti
Timo
Olli
Ville
+ mahdollisesti Aksu The Great
Lauantaina yksityiskeikalle Helsinkiin. Pitäisi saada asiakas kiinni (ei itseteosta) ja keksiä jotain hilpeän jättivänkää. Ei kerkiä, ei jaksa, ei kiinnosta. Vittu, miksi minä sinne menen, miksi juuri minä. Onko mun pakko, enhän mä ole edes hauska.
Itseinho iskee väkisin joka toinen minuutti, joka toinen minuutti vuorostaan ryven itsesäälissä. Kuulemma joku ammattilainen sentään käy joskus positiivisen kautta hakemassa tunnelmaa. Ehkä minäkin vielä joskus. Ei minua pelota esiintyä, ei minua pelota epäonnistua, minua pelottaa pettää ihmisten luottamus siihen, että olen vitun hyvä.
Vitun hyvä kaikessa. 200 kirjoitusta lähes puhdasta itseylistystä vailla kritiikkiä. 200 kirjoitusta tukemaan megalomaanista egomaniaani! 200 ja lisää on tulossa. JRepo ei tästä mihinkään muutu, haistakaa kaikki vittu jos luulitte että on toivoa paremmasta, ei ole. Maailman muuttuvan sanotaan, se johtuu siitä, että te haluatte muuttaa sitä, koska se ei kelpaa teille. Minulle se kelpaa, kelpaan myös itselleni, joten jos toivoit kehitystä - toivoit väärin. Toivo uudestaan, toivo kunnes toivot, että olen yhä sama itserakas kusipää, niin osut oikeaan. Toivo jo!
200 kirjoitusta. KAKSIvitunSATAA kirjoitusta. Se on 200 enemmän kuin mitä minulta on toivottu. Jatkossa enää tavoitteena olla parempi kaikessa, olla siis myös ylimielisempi. En minä kehity ihmisenä, luulet niin, koska itse aikuistut. JRevolla on uudet vaatteet ja ne kielivät typeryydestä; olen ylpeä siitä.
Olen julma teille, mutta en itselleni. Maailma on pahapaikka ja minä teen siitä pahemman, mutta väitän sitä komiikaksi. Luulisi vituttavan.
tiistaina, elokuuta 07, 2007
Vittu elämä on vaikeeta!
Meillä oli ongelma yksien softien asennuksessa, serveri-järjestelmiä yms. kivaa shittiä. Arvatkaapa mistä se ongelma johtui?
ARVATKAAPA!!?!??!?!?!?!?
Vittu.
1. Kirjoittakaapas lainausmerkki """ (siinä se on lainausmerkeissä) Microsoft Wordiin.
2. Kopioi lainausmerkki (crtl+c)
3. Avaa Muistio
4. Liitä lainausmerkki (ctrl+v)
5. Kirjoita nyt Muistio:on lainausmerkki """ (siinä se taas on lainausmerkeissä).
6. Vertaa merkkejä.
VITTU NE EI OLE SAMAT. Eli jos jokin käskyn pätkä on kirjoiteltu Microsoft Wordissa, niin sitäpäs ei vittu voi kopioida Muistioon.
IHANAA!
Tämmöisiä ongelmia mulla tänään. Vähemmästäkin murtuu elämän peruspalaset alta pois. Huomenna varmaan Lahdesta loppuu sähkö.
Liian suuria ajatuksia
Ei ehkä tällä kertaa.
Olen kirjoittanut blogiini paljon kaikenlaista yleistä paskaa. Kuvitellut jopa, että se on laadukasta ja lähes päivittäin olen nostanut itseni muiden yläpuolelle ja jakanut sieltä tuomioita eläville ja kuolleille.
Aion jatkaa samalla radalla.
Olen tehnyt ajatustyötä. Synnytin uuden myyntikonseptin. Mallin millä kauppa käy. Johdan yhä myyntiä, olen siitä kovin ylpeä. Toisinaan mietin miksi ja toisinaan en edes jaksa pohtia. Myyntityö on kutsumukseni, etenkin sen kehittäminen, johtaminen ja palasiin pilkkominen. Haluan repiä auki ennakko-olettamukset, haluan abortoida sikiöt ja viipaloida ne auki nähdäkseni miten ne rakentuvat. Teen päivittäin myyntiprosessille ruumiinavauksen ja joka päivä totean samaa - ei se voi mennä näin.
Mutta se menee. Ihminen on typerä laumaeläin. Myyjätkin ovat. Minäkin olen.
Perus psykologia toimii parhaiten, kuulostaa helpolta, mutta se ei ole sitä. Jatkuvasti teen liian abstraktia pohdiskelua, mietin mitä sanoja käyttää ja kuinka houkutella asiakas tilaamaan tuotteita joita hän tarvitsee (ei vaan raukka tiedä sitä vielä!). IT-palvelut ovat oikeasti tarpeellisia, näitä on hyvä myydä. Mietin vain sitä, että haluan myydä niitä oikein.
En halua kouluttaa myyjistäni tehomyyjiä, jotka saavat aina tahtonsa läpi - haluan, että he ovat ihmisiä, jotka ymmärtävät asiakasta ja saavat sitä kautta tiedon siitä, mitä kannattaa tarjota.
Nämä kaikki ovat kuitenkin olleet liian suuria ajatuksia tälle päivälle. Väsyneenä (kuten tänään) sitä kuvittelee olevansa lähempänä totuutta kuin mitä oikeasti on. Sitä näkee edessään varmuutta, vaikka se on vain aivojen tuottamaan pseudo-havaintoa, jotta estyisin oikeasti kokemasta mitään, joka järkyttäisi väsynyttä mieltäni.
Tänään aion mennä nukkumaan aikaisin. Huomenna käyn läpi nämä ajatukset, joita en edes tänne kirjoittanut vaan laitoin ne muistiini. Varmuuskopioita en ottanut ajatuksistani - pitäisi. Huomenna tiedän ehkä jostakin enemmän, todennäköisesti en, mutta toivossa - toivossa on hyvä elää.
Vittu, mähän en vittu kiroile liikaa
Aion siis yhä jatkossakin kiroilla juuri niin paljon kuin mitä haluan. Ei minua vittu kiinnosta jos joku loukkaantuu tekstin voimasanoista, joiden merkitsevyys on muutenkin jo kovin taantumuksellinen. Ei tänä päivänä kirosanoilla ole mitään symbolista arvoa suurempaa arvoa - ennen niiden sentään pelättiin lietsovan pahuutta tuonpuoleiseta todellisuuteen. Olivat ihmiset silloin muuten aika vitun tyhmiä.
Vittu on hyvä moderni voimasana. Se ei lietso mitään (paitsi ehkä feministejä). Vittu on kohtuullisen kaunis sana verrattuna siihen, mihin sillä viitataan. Riippuu tietenkin ihmisestä miten arvottaa luonnon tarjoamia nähtävyyksiä.
Olen tänään kuulemma "pahalla päällä". En nyt tiedä ovatko ihmiset tarkoittaneet, että teen "pahuuksia" vaiko vain sitä, että en ole "happy happy joy joy"-fiiliksillä. Luulisi nyt ihmisten tajuavan, että edes minä en jaksa olla nonstop-pirteä.
Etenkin kun eilen oli kolme salibandy-matsia joita seurailin. Se vie energiaa kun katsoo muiden juoksemista.
Oliko mulla jokin vitun pointti tässä. Niin siis se oli se, että pitäisi yrittää muistaa se, että tätä voi lukea kuka tahansa. Toisinaan äitini kuulemma ihmettelee kirjoituksiani - tietäisipä vain kuinka helvetisti itse niitä ihmettelen. Tämähän on jatkuvaa tajunnanvirtaa lähes aina ja kun seuraavana päivänä luen kirjoitelmani niin ihmettelen, että kuka vittu ne on naputtanut.
Esimieheni pisti sitten eilen tavoitteet hieman korkeammalle kuin mitä olin odottanut - stana. Pitää varmaan tehdä oikeasti töitä joskus.
Ehkä.
Juusolle tiedoksi:
Tässä menee jo muutenkin 16 tuntia päivästä kun suunnittelen eri keinoja saada hommaa toimimaan, kyllä mä kerkiän itsekin vielä tehokkaasti työnpariin.
Tai sitten en.
maanantaina, elokuuta 06, 2007
Ei ole lahja-Timoa karvoihin katsominen
Olin eilen katsomassa standuppia Bar-Shotissa Lahdessa. Lavalla komeilivat: Tommi Mujunen (MC), Jussi Simola, Joni Koivuniemi, Jape Grönroos, Jacke Björklund ja JP Kangas. Ilta meni ihan vitun hyvin, ehkä sen takia, että en itse noussut lavalle (aina kun olen ollut vain katsomassa on ollut ihan helvetin hyvä ilta, ehkä maailma yrittää kertoa minulle jotain).
Myyjät olivat keittäneet aamukahvia, hyi saatana, että on pahaa. Pitäisi lahdata tämän keittänyt taho mitään kyselemättä. Taidan huomenna pitää koulutusta kahvinkeittämiseen liittyen. Eihän tästä muuten mitään tule jos ei saa aamulla päivää käyntiin kupillisella inspiroivaa ja pulpahtelevaa kahvia.
Jäätiin siihen Shottiin istuskelemaan Koivuniemen, Mujusen ja Simolan kanssa. Eihän ne pojat mulle mitään puhunu kun ovat niin pitkään toisensa tunteneet. Tunsin itseni outsideriksi - vitutti.
Juttelin kuitenkin ihan mukavia siinä aina jonkun heistä kanssaan - kait ne vuorotteli kuka joutuu olemaan mun seurassa.
Noi heitot saattavat olla hieman yliampuvia, ei ne oikeasti edes puhunu mulle.
Kirjoittelin siinä muutamia juttujani puhtaaksi, niistä tuli hyviä. Tahtoo kertoa ne koko kansalle!
Olin viikonloppuna poissa nettiyhteyksien ääreltä. Kävin kahvilla kavereiden kanssa (Aapo, Timo, Olli, Joni, Jani jne. - mun kaikki kaverit on yhä nelikirjaisimia) ja juttelin puhelimessa mukavia niille joiden kanssa en kahville kerinnyt.
Puhelimessa voi syntyä väärinkäsityksiä, mutta niistä joskus myöhemmin. Simola sanoi, että blogini teksteistä on viime aikoina ollut paljon turhaa paskaa, olen samaa mieltä, mutta minkäs teet, kun on pakko kirjoittaa, vaikka ei olisi mitään sanottavaa, eikä edes päälauseita.
Kaverini serkun opiskelukaveri Timo on erikoinen tapaus. Se ei puhu oikeastaan koskaan ja silloin, kun se puhuu, niin siitä ei saa mitään tolkkua. Kommenttinsa ovat absurdeja jopa minulle - pakko yrittää tutustua tuohon pikkupoikaan, joka on ihan selvästi vailla isällistä ohjausta tässä maailmassa.
Ette voi tuota vittuilua käsittää, mutta vittu että olen kusipää - ja ylpeä siitä.
Nyt noi myyjät alko tekee jotain, eihän kellokaan ole vasta kuin 09.11 - kahdeksaltahan se työpäivä vasta alkoi, ei voi liikaa vaatia nykynuorilta.
Rakas esimieheni Juuso:
Tänne blogiin en välttämättä aina kirjoita totuuksia vaan pyrin näyttämään enemmän koomiselta kuin mitä todellisuudessa olen. Oikeasti oltiin tänään(kin) täällä kaikki jo seitsemältä ja pidimme laadukkaan myyntikoulutuksen ja myyjät ovat sen jälkeen tehneet työtään tehokkaammin kuin spartalaiset sotivat konsaan. Haluan myös näin tässä nyt mainita, että olet kaikkien aikojen paras esimies ja en toivo että koskaan päästät minua luotasi.
Meniköhän toi yli? Oikeastikin nykyinen työni on ihan helvetin mukavaa ja sairaalloisen loistavaa, kunpa te kaikki voisitte tehdä tätä!
Mun tuttavani yrittää parittaa mua ja sitä lahja-Timoa. Lahja se olisi siksi, että tämä tuttavani tarjoilee Timoa minulle ilmaiseksi. Pitäisiköhän kertoa, että olen naimisissa vai miten toimitaan asian suhteen? Timon kanssa ei kuitenkaan ole pelkoa siitä, että pitäisi miettiä; "olenkohan mä isä?".
perjantaina, elokuuta 03, 2007
Ei saatana!
istui vaikka ei ollut pakko
istui siinä kuin patsas
istui kunnes iski sydän lakko
kuoli mies toimistossa
kuoli vaikka ei ollut pakko
oli kuin patsas
näyttelyesine
arvoton kapistus
aloitti jälleen päivän työt
vaikka ei ollut pakko
syntyi siellä
eläen unelmaansa
kuoli päivittäin
johtaa mies ihmisiä
tekee muiden työt
toivoo että ei olisi pakko
kirjoittaa mies runoa
toimistossa
istuu yhä siellä
vaikka on jo viikonloppu
nakertaa mieltä ongelmat
olisivat edes omia
kirjoittaa runoa
3.persoonassa
istuu toki mielellään
jos siitä jotain hyötyisi
ei kiveä hälle pystytetä
vaikka poistuisi
joka aamu ja ilta
sama rutiini
kiroaa mies
yksin toimistossa
"EI SAATANA!"
jatkaa samalla radalla
hetkellinen inspiraatio; puhdas
ehkä tuulahdus paremmasta
onko pakko olla esimies
jos ei siitä saa kiitosta?
Olenkohan mä isä?
Okei eräs sukupuoleltaan määrittelemätön taho, jonka tiedän ainakin nimeltä on tietojeni mukaan mahdollisesti raskaana.
Kysymys kuuluukin, olenkohan mä isä?
Ajattelin vain, kun tässä viimeaikoina on ollut kaikilla kavereilla tapana lisääntyä (veljelläkin jo 1 vuotias penskale), joten onko nyt mun vuoro. Mistä se haikara tietää kenen lapsia ne on, joita se raahaa? Entä jos se on pistänyt mun geenit sekaisin tuon sukupuoleltaan määrittelemättömän tahon kanssa, jonka tiedän ainakin nimeltä?
Silloinhan mä olisin isä. Pelottavaa. Niin helposti sitä voi joutua isäksi vastoin omaa tahtoaan. En halua olla isä - en tiedä haluaako tuo taho olla äiti ja epäilen todella paljon sitä, että haluaisi ainakaan olla lapseni äiti.
Silloinhan joku voisi luulla, että olemme harjoittaneet syntiä keskenämme - siis jos olisimme saman lapsen vanhemmat. Sitä emme ole tehneet. Tietääkseni. En nyt sitä etteikö se olisi mahdollista, minulla on tietojeni mukaan erilainen järjestelmä alapäässä kuin hänellä, joten lisääntyminen onnistuisi jopa ilman haikaroita.
Meneekö se siten noissa haikara-tarinoissa, että isä ja äiti on kummatkin harrastanu seksiä saman haikaran kanssa ja se sitten sekoittaa ne lapset valmiiksi?
Niin piti puhumani tästä ystävästäni, joka on mahdollisesti vastakkaista sukupuolta kanssani (jos se on mahdollista) ja joka on kenties raskaana. Miksikö hänestä pitää puhua, hän kielsi puhumasta itsestään.
Ole siis hyvä Suvi, täältä tulee täyslaidallinen blogitusta juuri sinusta.
Vittu mä olen ilkee ihminen, en ansaitse elää, mutta olen liian harvinainen kuolemaan.
Suvi on eittämättä maailman ilkein ihminen, se ei nyt johdu siitä että ei kanna lastani, vaan siitä, että hän osaa vittuilla ilkeämmin kuin minä. Luulin olevani edes siinä hyvä, mutta Suvi tuhosi tyystin itsekunnioitukseni ja on nyt yksinvaltiaan elkein maailman ilkein ihminen - aiemmin kuvittelin itse siis olevani sillä jalustalla.
Suvi siis saa ihmiset tuntemaan itsensä vähäpätöisiksi ja turhiksi, paras mahdollinen elämänkumppani mielestäni. Ei siis ihme, että olen tyytyväisenä seurannut vierestä kun Suvi ei ole seurustellut kanssani. Tähän mennessä miehet joiden välittömästä läheisyydestä Suvin on voinut löytää ovat kaikki päätyneet apatiaan ja joko tappaaneet itsensä tai yrittäneet. Suvi on siis hyvä imemään, niin siis elämänhalua. Muista imutaidoistaan en tiedä (oheinen kappale saattaa pitää sisällään liioittelua)
Otsikossa kuitenkin epäillään isyyttäni. Se johtuu siitä, että kaikki ihmiset, jotka tuntevat minut luulevat minun käyneen pedissä (tai sohvalla, tai hississä tai nyt edes jossakin missä voi harjoittaa penetraatiota) Suvin kanssa. Tämä luulo ei ole tiedon väärti ja pyrinkin näin blogauksella poistamaan sen epäilyksen siemenen kaikilta (tai sitten luomaan sen epäilyksen, koska kukaan ei aiemmin minusta ole mitään kuvitellut - ha haa näin sitä tehdään juoruja!).
Suvi tuntee kaikki ne ihmiset, jotka vihaavat minua - perin mukavaa. Suurin osa niistä on Suvin hyviä ystäviä. Joten kysymys kuuluu, mitä vittua minä teen Suvin seurassa koskaan.
Joten otsikon epäilys ei olekaan metafora muiden epäilyksistä vaan omaa aitoa ihmettelyäni siitä minkä ihmeen takia saatan psyykkisen terveyteni uhatuksi olemalla mitenkään tekemisissä Suvin kanssa. Taidan olla masokisti.
Mutta jos olisin masokisti ja kun kerran vihaan lapsia, niin silloinhan minun pitäisi niitä tehdä...pitäisi tehdä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en lapsia halua.
Joten - olenkohan mä isä?
Pyromaani - Nyt lehtipisteissä!
Palava Rakkaus: Anneli Jäätteenmäki ja todistusaineisto
Kuukauden Tuhopoltto
Kuukauden Top 10 Puurakenteiset Tiekirkot
Ensimmäisen numeron erikoisaiheena:
Lemmikkieläimen poltto!
Top 3 vinkkiä: Miten nautit eniten naapurin kissan polttamisesta
"Onko kissa sinulle liian nopea, vangitse se häkkiin. Saat lisäjännitystä jos rakennat häkin palavasta materiaalista, palaako kissan ennen kuin pääsee vapauteen!"
Ja mukana myös Tekniikan Maailman testitiimi selvittämässä
Tulitikut vs. Kaasusytytin
Parhaiten palava puu
Kerosiini vs. bensiini
Ensimmäinen numero nyt kaupoissa kautta maan!
Seuraavassa numerossa
Palava Rakkaus: Matti&Mervi haastattelussa: Palava sauna on kaunis, mutta vain hetken
Kuukauden Tuhopoltto
Kuukauden TOP 10: Miten sytytät pakkasella, valmistaudu jo syksyyn
Ja ainakin seuraavat vertailut
Blondi vai Brunette - mistä paras käry?
Volvo S60 vs. Audi A4 - palonopeuksilla on eroja - lue yllättävä tulos
Lehden erikoisaiheena
Neuvot parempaan pyromaani-elämään!
Cosmon ja Pyromaani-lehden toimittajat lyövät päänsä yhteen ja paljastavat kaiken siitä, miten sinä voit nauttia enemmän.
Hyvää Kahvia ry
Toivoin, että joku veisi sen kahvin vittuun edestäni. Hyi saatana. Ei kahvista voi saada niin pahan makuista. Sinä, joka keität kahvia Lahden Kivistönmäen Shellillä - vaihda työpaikkaa tai jos olet oikein reilu kaveri niin poistat itsesi häiritsemästä perimäämme.
Pitäisi perustaa järjestö, joka laatisi kahvin keittämiselle säännöt. Järjestö, joka saisi yksinoikeudella päättää kuka saa keittää ja miten kahvia. Kunnon diktatuuri siihen asiaan, muuten ei tule rotia tähän hommaan.
Miten vitussa voidaan kahvista saada saman makuista kuin eskimon oksennus. Maku oli kuin vähän käyneessä kalassa ja aromi iski sieraimiin kuin haulikko kasvoille (ammuttuna 5 cm etäisyydeltä). Hyi saatana. Meinasin oikeasti oksentaa sitä juodessani.
Hyvää Kahvia ry voisi ajoittain tehdä salatarkistuksia ja kaikki ne paikat, joissa kahvin todetaan olevan ala-arvoista, poltettaisiin maantasalle ja kahvinkeittäjänsä kuristettaisiin kuten Bart Homerin toimesta. Ei ihan kuoliaaksi, mutta siten että oppivat saatana.
Hyvää Kahvia ry saisi myös laatia säännöt sille kuinka pitkään samaa kahvia saa pitää pannussa/termarissa. Jos kahvin todetaan olevan yli 30 min vanhaa, niin vastuussa oleva ihminen kivitetään kuoliaaksi kahvipannuista saaduilla sirpaleilla.
Se olisi oikeus ja kohtuus.
Vaadin maailmaan lisää diktatuureja! Lisää sääntöjä! Lisää valtiovaltaan! Isoveli, tule jo!
Ja kohtahan sekin paska taas alkaa. Olen varmaan oikeasti yksi ainoista ihmisistä joka ei katso sitä. Olen yrittänyt, todellakin olen. SubTV teki kulttuuriteon kun pisti BigBrotherin pyörimään - kerkiän sen aikana tutustumaan muihin kulttuuriasioihin hyvun.
Kiitän.
Saako Shellin kassatytön ampumisesta vankeustuomion?
torstaina, elokuuta 02, 2007
Orava
Jo pitkään on pihaamme vainonnut tuo elukka. Syö mäntymme kävyt ja lakaisee roskansa robotti-ruohonleikkurimme tielle. Terät tylsyvät ja hampaatkin. Olin ihmetellyt missä tuo villipeto luuraa, kun en ollut sitä nähnyt kertaakaan. Asuinalueemme on täynnä koiria ja kissoja, joten en ollut edes uskonut koko Lochnessiin. Siinä se sitten kuitenkin oli. Keskellä kirkasta (eikä muuten viittaa lasissani olleeseen tavaraan - voisi viitatakin jos ei olisi todistusaineistoa tapahtumapaikalta) päivää. Koiramme tärisi pelosta, minä hikoilin jännityksestä.
Ihka elävä orava. Olenhan minä niitä nähnyt satoja ja tutkinut läheltäkin niin mökillä kuin lapsuusvuosien kodossakin. Mutta, että näin sen mestari voron, joka ei ollut koskaan näyttäytynyt. Näin hänet parhaillaan juoksemassa mäntyyn, pihan poikki loikkien. Hyppi puun vartta pitkin, kipusi oksalle ja tarrasi saaliseen.
*hakemassa kameraa*
Ja olen jo varma, että päiväunelmieni kohde on kadonnut kuin näkymätön tuhka myrskytuuleen (siis todella hyvin). Mutta siinä hän yhä on. Tarranneena kynsiinsä arvokkaan herkkunsa. Nostan kameran ja otan kuvan, otan toisenkin, orava vipeltää aina piiloon. Se on kait etsintäkuulutettu, eikä halua, että siitä otetaan kuvia.
Piiritän sitä, keksin idean. Laitan koirani toiselle puolelle vahtiin. Sitä orava pelkäsi enemmän kuin vajaaälyistä homosapiens sapiensta, joka touhusi kameran kanssa kuin vajaaälyinen kottarainen talvipakkasella viinapäissään.
Ja lopulta orava on keskellä etsintä - etsimen laidalla, painan ja kamerasta kuuluu vain...niin ei kuulu mitään - AKKU LOPPUI! Ei saatanan saatana. Kiroan itseni alimpaan helvettiin (sinne, mistä jo taannoin hiekkalinnaa pykäsimme). Juoksen etsimään vara-akkua. Sekin näyttää lähes loppua.
Kädet täristen, hiki noroina virraten ohimoilla nostan kameran ja etsin oravaa kaikkialta. Siellä se yhä on. Puussa nakertamassa palkintoaan. Tovon, että nyt on Nikon-jumalat mukana ja painan laukaisinta. Nakutusta, automaattitarkennus, vittu - tarkentaa oksiin - pitäsi olla huolellisempi.
Uudestaan, orava on paikoillaan ja katsoo minua syyttävästi; "Vitun pervo"-ilmeellä. Viimeinen yritys ja se on siinä. Blogauksen alusta voitte nyt ihailla tuota pihojemme kuningasta, houdini-oravaa, joka katoaa ja ilmestyy taas toisaalta. Todistusaineisto on kasassa ja tutkintapyyntö jätetty Lahden kihlakunnan poliisille.
Kysynkin nyt: onko tämä orava käynyt myös teillä tekemässä tuhojaan? Jos on niin voit ilmoittaa havaintosi suoraan paikkakuntasi kunnan eläinlääkärille ja Tytti Iso-Hookana-Asunmaalle. He ottavat paikkatietoja vastaan heti kulman takana.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se koko loistossaan (tahi loistottomuudessaan).
Kaikki meni ohi.
Aamua voisi kuvata yhdellä sanalla; terminaalinen.
Empiirisellä otteella tietenkin tutkin itseäni heti aamusta ja kuvittelin, että olen saattanut itseni tuonpuoleiseen - kalmistossa on kivaa - vaikka kuolleena. Se ei kuitenkaan ollut kehon tila, kyseinen attribuutti sopi ainoastaan mieleeni, joka oli kokenut liiallisia itsetutkiskeluja yön aikana. Itseään pitää ymmärtää, jotta voi ymmärtää ympäröivää maailmaa, mutta mitä sitten jos ymmärtää itsensä lisäksi myös lähes kaikkia muita. Ajatukset täynnä motivaatioita, jotka eivät ole omia. Sitä miettii mitä tekee itsensä vuoksi ja mitä sen takia, että kuvittele sen jotenkin liittyvän itseensä. Sitä kokee sosiaalisenverkostonsa laajana energiaverkkona, jonne on pakko tunkea jatkuvasti lisää energiaa, koska muuten se sortuu.
Ja se tunnelma, jonka tuo tuottaa päähän on terminaalinen. Ylitsevuotavaisen vaativa. Omaa syytänihän se on, mutta silti se vitutti.
Mutta heti kun nousin ylös siitä nukkumapaikalta, niin koin valaistumisen. Olinhan tuhlannut tuohon oman eloni pohdiskeluun jo muutaman mikrosekunnin ja sehän oli hukkaan heitettyä aikaa. Nostin itseni ja ajatukseni unesta ja se kaikki meni ohi.
Yrittäkääpä itse herätä alitajunnastanne kun näette unta siitä, että olette heräämässä ja päänne on täynnä käsitteellistä filosofiaa ja absurdeja mielikuvia siitä, että koette olevanne riittämätön omille ajatuksillenne. Ei ole pahempaa painajaista olemassa. Mutta lopulta sain revittyä itseni siitä irti ja heräsin todellisuuteen.
Mutta se meni ohi. Siirsin itseni kirjoittamaan koulutusmateriaalia ja tajusin kellon tulleen jo niin paljon, että oli transportoitava olemukseni toimistolle. Aamu meni käsitteellisen filosofian merkeissä ja nyt koen, että en ole riittävä ajatuksilleni.
Painajaiseni oli siis enneuni. Mutta ei se mitään, näin myös unta ryhmäseksistä, joten sitä odotellessa.
keskiviikkona, elokuuta 01, 2007
"Motivaatiokuvia Part II"
Vain taivas on rajana - paitsi astronauteille.
Vain taivas on rajana - etenkin jehovilla.
Vain taivas on rajana - sinne pääsee ampumalla itsensä
Vain taivas on rajana - tuonpuoleiseen
Paloi hermo
http://www.vantaanlauri.fi/rukous_aiheita/373084860081
"Pyydän,että rukoilisitte Raimon puolesta.Hän on alkoholisti,joka haluaisi raitistua kokonaan ja hän hapuilee uskoon tulemisen kanssa.Repsahduksia tulee koko ajan.Rukoilkaa että hän pääsisi eroon eräästä ihmisestä joka mahdollistaa juomisen.Herra pelasta ja näytä voimasi.Rukoilkaa myös suhteemme puolesta että rakkaus kestäisi ja voisimme olla yhdessä vahvassa uskossa Jumalaan"
Mikä vitun parantumista toivova alkoholisti se Raimo on, jos sillä tulee repsahduksia koko ajan - ei vittu saatana. Näytäs ny herra ja peljasta tuo kaino Raimo poika pinteleestä. Ja se vitun lehmä, joka toivoo Raimolle peljastusta, ammu ittes saatana. Jos vittu olet noin tyhmä, että uskot, että Raimo haluaa raittiutta, mutta ratkeaa aina kun kaveri tarjoaa (jumalanko pitäisi ottaa kaveri pois?) niin eiköhän olisi vain parempi etsiä uusi Raimo...vittu saatana.
Siis oikeasti, sitä rukoillaan niin vitusti jumalalta apua, vittu ettekö te tajua, että uskontonne sanoo, että jumala on kaikkivaltias ja jos jumalan tahto on pitää Raimo raivoraittiudesta kaukana niin Raimohan vittu pysyy. Raimo menee baariin koska jumala niin halajaa. Ei se ole Raimon vika. Vittuako varten sinä, parahin Raimon pieksijä, rukoilet siinä mitään pelastuksia omassa typerässä maailmassasi.
Ei vittu saatana.
"Pyytäisin että rukoilistte puolestani, olen ollut nelisen vuotta hirveän väsynyt eikä syytä ole löydetty, masennuslääkettä syön mutta ne ei auta. Jeesus kaikkivaltias paranna minut ja näytä että voin vielä jonain aamuna olla virkeä herätessäni, jaksaisin pitää ystäviini enemmän yhteyttä ja jaksaisin mennä töihin/oipiskella. Olen aivan loppu tähän väsymykseen, tuntuu etten jaksaisi enää edes elää."
Nelisen vuotta hirveän väsynyt, masennuslääkkeet ei auta ja nyt sitten Jeesuksen pitäisi tulla näyttämään sinulle, että kaikki on kiinni omasta asenteestasi. Lopeta se vitun ruikuttaminen ja ota vittu ittees niskasta, jos et jaksa - pyydä apua äläkä vittu väitä, että et jaksa pyytää apua, koska siellähän sinä olet netissä jauhamassa paskaa siitä kuin sulla on niin vitun raskasta, vittu hanki työpaikka ja opiskele samalla ja tule sitten kertomaan oliko aiemmin niin vitun raskasta.
Olet aivan loppu väsymykseesi, jos tuntuu siltä että et jaksa elää - mene vittu lääkäriin äläkä rukoile jumalallista väliintuloa, eikun siis sinähän pyysit muita rukoilemaan itsesi puolesta, että jumala auttaisi. Ei vittu! Jos et saatana jaksa edes itse rukoilla tosissasi, niin heitä veivisi. Tee Hunter S. Thompsonit.
VITTU AaarrhghhghhoihedGOIUge98/NE)(G/U FOijOUFP=987)/(S&C)()UAS=C(/&=WR&p9IDJVuoSIUgp98rewugm0)(NF P)( e(/R=E)AT87y98
Samalla sivustolla taittavat peistä siitä onko naispappeus maailmanlopun alku, tuhoavatko homot maailman ja saastuttavatko he lapsemme synneillä. Kertoilevat myös kaikkea muuta jännää. Uskonto on varmasti kiva asia heille jotka siihen kykenevät, mutta ne jotka saarnaavat muille omaa uskoaa vaikka sitä ei ole heiltä pyydetty voisivat harrastaa joukkoitseteloituksia. Eniten kuitenkin vituttaa saamattomat kusipää paskat, jotka ovat tekemättä mitään uskonsa varjolla tai sitten vain käyttävät uskontoa tekosyynä sille, että heidän ei tarvitse. Kyllä jumala hoitaa ja jos ei hoida niin sitten ollaan huutelemassa rukousapua, vaikka vittu ihan mitä tahansa tapahtuukin on se jumalan tahto - turhaa tässä on enää rukoilla teidän. Antaa mennä vaan.
Pahoitteluni heille jotka eivät tajunneet loukkaantua tästä. Yritin olla vittumainen ja sanoa suoraan kuinka debiileinä pidän ihmisiä, jotka heittävät älynsä hukkaan ja iskevät kätensä uskontojen pikabetoniin - siinä ne sitten ovat, kädet - ikuisessa rukouksessa valettuna, ei siitä irti pääse ja vituttaa tunnustaa, että päätös oli huono. Sieltä he sitten huutelevat muille, että elonsa on niin vitun rankkaa, mutta uskovaista. Huutakoot pois, minä en enää kuuntele, en tarjoa olkapäätä lohdutukseen, enkä todellakaan alennu rukoilemaan kanssaan. Lupaan tuoda teille käsiaseen välittömään läheisyyteenne ja jos poistatte itsenne geenipoolista aion kiittää luojaa vaikka en siihen edes usko.
Oliko mulla jokin sanoma tässä. Se oli kait se, että en jaksa ihmisiä joille mikään ei riitä. Ei sitä tarvitse olla uskovainen, että valittaa eloaan, tuppaavat vain noi kaikkea rukoilevat tyhjänvalittajat vituttamaan kaikkein eniten, tiedä sitten onko heistä yksikään uskovainen. Kait mun piti sanoa se, että vituttaa tyhmyys, olen tainnut todeta sen jo aiemmin.
Huomiseen.
Rommi Päiväkirja
Hunter S. Thompson ampui itsensä 67 vuoden iässä ja jätti jälkeensä viimeiset sanansa, jotka kuuluivat:
"No More Games. No More Bombs. No More Walking. No More Fun. No More Swimming. 67. That is 17 years past 50. 17 more than I needed or wanted. Boring. I am always bitchy. No Fun — for anybody. 67. You are getting Greedy. Act your old age. Relax — This won't hurt"
Että sillä lailla. Hunter S. Thompson (teen kunniaan miehelle kirjoittamalla aina koko nimensä) tuli tunnetuksi kirjastaan Fear and Loathing in Las Vegas, josta on myös tehty erinomainen elokuva (Johnny Depp näyttelee pääosaa). Mutta miksi mies oli niin suuri sankari joillekin? Miksi kirjansa ja kirjoitelmansa nousivat muiden yläpuolelle?
Harvoin voi kukaan sanoa luoneensa uuden tyylin, mutta Hunter S. Thompson loi gonzon. Gonzo sekoittaa tositarinan ja fiktion yhdeksi mössöksi, jossa kertojana toimii itse asiat kokenut ihminen. Missä sitten kulki Hunter S. Thompsonilla fiktion raja, kukaan ei osaa sanoa. Hän suosi huumausaineita viihdekäyttöön, joi alkoholia ja poltti. Mutta onko esimerkiksi Fear and Loathing in Las Vegas silkkaa fiktiota hämärimmiltä osiltaan vai ei? Onko sillä merkitystä, koska kuitenkin tärkeintä on hyvä tarina, iskevä kerronta ja se, että kirjoittajalla, että lukijalla on hauskaa.
Rum Diary on Hunter S. Thompsonin nuoruudessaan kirjoittama teos, joka kuitenkin julkaistiin vasta 90-luvun lopulla. Kirja kertoo ihmisen aikuistumisesta ja vanhenemisen tuskasta. Lukekaa itse saatana.
Olisin voinut kirjoittaa samanlaista tekstiä lyhyestä matkastani lapsuudenajan ystävien kanssa, mutta en olisi voinut olla läheskään niin hyvä kuin Hunter S. Thompson, joten jos haluatte tietää miltä matka tuntui niin lukekaa miehen kirjat. Osa hetkistä oli kuin Fear and Loathing in Las Vegas olisi herännyt henkiin ja toisinaan koin tuskaa siitä, että maailma muuttuu, vaikka itse saarnaan muutoksen olevan vain hyväksi.
"No More Games. No More Bombs. No More Walking. No More Fun. No More Swimming. 67. That is 17 years past 50. 17 more than I needed or wanted. Boring. I am always bitchy. No Fun — for anybody. 67. You are getting Greedy. Act your old age. Relax — This won't hurt"





