Pitäisi aina muistaa, että tämä on julkinen blogi, kuka tahansa voi tätä lukea. Tällä kertaa "kuka tahansa" oli äitini. Hän sanoi, että kuulemma kiroilen liikaa teksteissäni - ja vitut. Kiroilen juuri niin paljon kuin todellisuudessakin - eikö se olisi vääryyttää lukijaa ja tätä blogin-maailmaa kohtaan jos muuttaisin ilmaisuni pehmeäksi yleispäteväksi paskaksi?
Aion siis yhä jatkossakin kiroilla juuri niin paljon kuin mitä haluan. Ei minua vittu kiinnosta jos joku loukkaantuu tekstin voimasanoista, joiden merkitsevyys on muutenkin jo kovin taantumuksellinen. Ei tänä päivänä kirosanoilla ole mitään symbolista arvoa suurempaa arvoa - ennen niiden sentään pelättiin lietsovan pahuutta tuonpuoleiseta todellisuuteen. Olivat ihmiset silloin muuten aika vitun tyhmiä.
Vittu on hyvä moderni voimasana. Se ei lietso mitään (paitsi ehkä feministejä). Vittu on kohtuullisen kaunis sana verrattuna siihen, mihin sillä viitataan. Riippuu tietenkin ihmisestä miten arvottaa luonnon tarjoamia nähtävyyksiä.
Olen tänään kuulemma "pahalla päällä". En nyt tiedä ovatko ihmiset tarkoittaneet, että teen "pahuuksia" vaiko vain sitä, että en ole "happy happy joy joy"-fiiliksillä. Luulisi nyt ihmisten tajuavan, että edes minä en jaksa olla nonstop-pirteä.
Etenkin kun eilen oli kolme salibandy-matsia joita seurailin. Se vie energiaa kun katsoo muiden juoksemista.
Oliko mulla jokin vitun pointti tässä. Niin siis se oli se, että pitäisi yrittää muistaa se, että tätä voi lukea kuka tahansa. Toisinaan äitini kuulemma ihmettelee kirjoituksiani - tietäisipä vain kuinka helvetisti itse niitä ihmettelen. Tämähän on jatkuvaa tajunnanvirtaa lähes aina ja kun seuraavana päivänä luen kirjoitelmani niin ihmettelen, että kuka vittu ne on naputtanut.
Esimieheni pisti sitten eilen tavoitteet hieman korkeammalle kuin mitä olin odottanut - stana. Pitää varmaan tehdä oikeasti töitä joskus.
Ehkä.
Juusolle tiedoksi:
Tässä menee jo muutenkin 16 tuntia päivästä kun suunnittelen eri keinoja saada hommaa toimimaan, kyllä mä kerkiän itsekin vielä tehokkaasti työnpariin.
Tai sitten en.
Aion siis yhä jatkossakin kiroilla juuri niin paljon kuin mitä haluan. Ei minua vittu kiinnosta jos joku loukkaantuu tekstin voimasanoista, joiden merkitsevyys on muutenkin jo kovin taantumuksellinen. Ei tänä päivänä kirosanoilla ole mitään symbolista arvoa suurempaa arvoa - ennen niiden sentään pelättiin lietsovan pahuutta tuonpuoleiseta todellisuuteen. Olivat ihmiset silloin muuten aika vitun tyhmiä.
Vittu on hyvä moderni voimasana. Se ei lietso mitään (paitsi ehkä feministejä). Vittu on kohtuullisen kaunis sana verrattuna siihen, mihin sillä viitataan. Riippuu tietenkin ihmisestä miten arvottaa luonnon tarjoamia nähtävyyksiä.
Olen tänään kuulemma "pahalla päällä". En nyt tiedä ovatko ihmiset tarkoittaneet, että teen "pahuuksia" vaiko vain sitä, että en ole "happy happy joy joy"-fiiliksillä. Luulisi nyt ihmisten tajuavan, että edes minä en jaksa olla nonstop-pirteä.
Etenkin kun eilen oli kolme salibandy-matsia joita seurailin. Se vie energiaa kun katsoo muiden juoksemista.
Oliko mulla jokin vitun pointti tässä. Niin siis se oli se, että pitäisi yrittää muistaa se, että tätä voi lukea kuka tahansa. Toisinaan äitini kuulemma ihmettelee kirjoituksiani - tietäisipä vain kuinka helvetisti itse niitä ihmettelen. Tämähän on jatkuvaa tajunnanvirtaa lähes aina ja kun seuraavana päivänä luen kirjoitelmani niin ihmettelen, että kuka vittu ne on naputtanut.
Esimieheni pisti sitten eilen tavoitteet hieman korkeammalle kuin mitä olin odottanut - stana. Pitää varmaan tehdä oikeasti töitä joskus.
Ehkä.
Juusolle tiedoksi:
Tässä menee jo muutenkin 16 tuntia päivästä kun suunnittelen eri keinoja saada hommaa toimimaan, kyllä mä kerkiän itsekin vielä tehokkaasti työnpariin.
Tai sitten en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti