Istuimme iltaa, osa ei kait kyennyt seisomaan - illanseisojaiset kuulostaisikin hieman amatööri pornoelokuvalta.
Tiedä sitten olisiko amatööri-porno haitannut, mutta onnekseni sitä ei kuitenkaan eilen harjoitettu. Tietääkseni. Meillä oli myyntiyksikömme illanvietto kyseessä ja jostain kumman syystä pyysivät minua (esimiestään) mukaan, suostuin olemaan kuski alkuillan.
Olihan se mukavaa, kunnes lapsoiset kirmasivat itsensä Onnelaan. Onnella on monta nimeä, kuten paholaisella (rakkaalla lapsellakin on, mutta olen varma, että sanonnan rakas lapsi viittaa paholaiseen).
"Onneton", "Teini Helvetti", "Teini Taivas", "Onnis", "Sedula", "Vittu Sinne En Mene" jne.
Sedu on tehnyt jotain oikein, koska teinit tulvivat sankoin joukoin Onnelaan, ainakin niillä paikkakunnilla joilla olen tutustunut Onnela-kulttuuriin.
Jätin sitten tiimin leikkimään keskenään ja suuntasin tieni (kyllä, nää on kaikki mun teitä, mun maa, mun valuutta...vittu, luulin hetken, että olin Pohjois-Korean diktaattori) kotia kohden kirjoittamaan hilpeitä sanoja hilpeistä asioista.
Saatan saada kohtuullisen keikan eräälle mediakonsernille, standup uppoaa luihin ja ytimiin - keikkayleisööni se ei sitten uppoakaan.
Poltin yhden hieman laadukkaamman sikarin ja totesin itsekseni, että elitistinä on hyvä olla - ja puhalsin savut köyhien silmille. Tunsin itseni paremmaksi kuin koko maailma.
Siihen asti kunnes (kävin matkan varrella pikaisesti moikkaamassa Artoa) näin Teerenpelissä Handelsbankenin apulaispankinjohtajan. Se oli outoa, iso mies keskellä baaria miettimässä minne laittaa futuurit ja warrantit.
Olisi pitänyt olla kamera mukana, niin olisin saanut yhtä söpön kuvan kuin oravasta.
Nyt on aamu. Toimistolla ei vielä ketään muuta (ei tähän aikaan yleensä muutenkaan). Laitoin Jaguarini avaimenperän (jaguar-kissa) selälleen työpöydälleni ja täristän pöytää - näyttää kuin kissa leikkisi auringossa, kun se kääntyilee selällään.
Ei voi paljoa vaatia myyntitiimiltä jolla on tällainen esimies.
Tiedä sitten olisiko amatööri-porno haitannut, mutta onnekseni sitä ei kuitenkaan eilen harjoitettu. Tietääkseni. Meillä oli myyntiyksikömme illanvietto kyseessä ja jostain kumman syystä pyysivät minua (esimiestään) mukaan, suostuin olemaan kuski alkuillan.
Olihan se mukavaa, kunnes lapsoiset kirmasivat itsensä Onnelaan. Onnella on monta nimeä, kuten paholaisella (rakkaalla lapsellakin on, mutta olen varma, että sanonnan rakas lapsi viittaa paholaiseen).
"Onneton", "Teini Helvetti", "Teini Taivas", "Onnis", "Sedula", "Vittu Sinne En Mene" jne.
Sedu on tehnyt jotain oikein, koska teinit tulvivat sankoin joukoin Onnelaan, ainakin niillä paikkakunnilla joilla olen tutustunut Onnela-kulttuuriin.
Jätin sitten tiimin leikkimään keskenään ja suuntasin tieni (kyllä, nää on kaikki mun teitä, mun maa, mun valuutta...vittu, luulin hetken, että olin Pohjois-Korean diktaattori) kotia kohden kirjoittamaan hilpeitä sanoja hilpeistä asioista.
Saatan saada kohtuullisen keikan eräälle mediakonsernille, standup uppoaa luihin ja ytimiin - keikkayleisööni se ei sitten uppoakaan.
Poltin yhden hieman laadukkaamman sikarin ja totesin itsekseni, että elitistinä on hyvä olla - ja puhalsin savut köyhien silmille. Tunsin itseni paremmaksi kuin koko maailma.
Siihen asti kunnes (kävin matkan varrella pikaisesti moikkaamassa Artoa) näin Teerenpelissä Handelsbankenin apulaispankinjohtajan. Se oli outoa, iso mies keskellä baaria miettimässä minne laittaa futuurit ja warrantit.
Olisi pitänyt olla kamera mukana, niin olisin saanut yhtä söpön kuvan kuin oravasta.
Nyt on aamu. Toimistolla ei vielä ketään muuta (ei tähän aikaan yleensä muutenkaan). Laitoin Jaguarini avaimenperän (jaguar-kissa) selälleen työpöydälleni ja täristän pöytää - näyttää kuin kissa leikkisi auringossa, kun se kääntyilee selällään.
Ei voi paljoa vaatia myyntitiimiltä jolla on tällainen esimies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti