!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Mua kutsuu Heinola, vaikka väkisin

Eilinen meni sumussa, katsoin minä kerran kait tätä sivua ja päädyin kirjoittamaan - en mitään. Eilen mentiin työn jälkeen Heinolaan kaveriporukalla, siis ne kaverit oli porukassa ja minä olin heidän kuskinsa. Terassille iskeytyivät kuin korppikotkakondorin poikaset ja kiljuivat kurkkusuorana kuin kiljuhanhet konsanaan - kiljua ei saatu eikä liiemmälti kiljuakaan, kun paikalliset eivät arvostaneet soidinmenojamme.

Kaverit ja minä suuntasimme tiskille sammuttamaan janoamme, nautin kahvia ja cola-juomia. Lisäksi poltimme kuin korsteenit konsanaan, vaikka kukaan meistä ei edes tiedä miltä korsteeni näyttää. Bongasimme merestä haaksirikkoontuneita ja yritimme auttaa heitä - eivät kaivanneet apuamme.

Keksimme, että Heinolan sisävaltameret ovatkin jättimäisiä virtsa-altaita ja sen mukaanhan nuo kännikalat sinne tietenkin kusivat - kehtaavatkin. Ovat varmaan rakentaneet kaasuputken sijasta virtsaputken jostain Kiinasta sinne ja nyt uiskentelevat toisten virtsassa. Vaikka olenkin Jeesus niin enhän minä onnistunut kävelemään virtsan päällä, se on ihan eri ainetta kuin puhdas soliseva purovesi.

Heinola on perustettu vuonna 2002, semmoinen iso maahan isketty tunnustus siellä oli. Päädyimme epäilemään väitettään - kehtaavatkin valehdella tuolla tavoin Heinolassa.

Heinolassa on litutarha, mutta se taisi olla kiinni, ovat varmaan pistäneet grilliin nälänhädän uhatessa pienet poloiset puluset. No se ei menoa haitannut kun auto oli täynnä sikailevia katuvarpusia ja ties mitä koppelon metsästäjiä.

Parasta kaikessa oli tietenkin se, että poikaset liemaantuivat yhteen naaraseläjään ja luulivat sitä emokseen, niin minun ainakin oli pakko tulkita taipumuksensa pyrkiä naaraan rintojen lähettyville. En menisi väittämään, että naaras oli imetys-kykyinen, mutta enhän minä tuommoisista mitään tiedä, olenhan vain Jeesus ja kuski.

Eikä siinä vielä kaikki, koska elämä on yhtä TV-Shoppia niin kaupanpäälle pomo soitti ja kysyi miten sujuu. Vieressä huutava lauma nauruhyeenoja ja yksi tukatonkoskelo, joten eihän se telefööni-conversation voinut mennä kuin puihin ja puihinhan se meni. Meinasin ajaa poliisiauton kylkeen, meinasin haukkua pomoni, meinasin kävellä virtsan päällä ja meinasin metsästää pari sorsaa merestä, sorsat olivat kyllä naamioituneet juomapulloiksi, viestiä ne eivät kantaneet, joten en usko, että olivat karanneet Jukolasta.

Semmoinen päivä oli eilen. Tänään, no tänään on. Tänään ei ole krapulaa, eikä väsymystä - paitsi rankka ja henkinen sellainen. Tarinan opetus - älä vittu lähde lähes ventovieraiden ihmisten kuskiksi Heinolaan.

Aamen.

Ei kommentteja: