!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heinola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heinola. Näytä kaikki tekstit

torstaina, kesäkuuta 14, 2007

Grillaamaan, terassille ja kahville

Eilen oli kiirusta, meni päivä kovin nopsaan (tähän väliin olisin voinut pistää jonkin ah niin nokkelan vertauksen, mutta en jaksanut) ja sehän on aina merkki siitä, että on joko ollut todella kivaa tai sitten sitä on oltu kännissä ja on ollut vielä kivempaa.

Kivointa kaikessa on se, että sana "kiva" vituttaa aika rankasti. Monet siitä ovat kirjoittaneet, mutta minä en ole, joten nyt on sen vuoro.

"Mitä mieltä olit keikastani?"
"Ihan kiva."

"Vittu tapa ittes saatanan lehmä-nauta-lihakarja-utaretulehdus-huora!"

Ihan-kivuus on pahinta mitä maailmassa on. Seksin jälkeen jos minulle joskus noin todetaan niin lupaan kastroida itseni ja elää eunukkina ylpeästi tietäen, että maailmassa on vähän vähemmän ihan-kivuutta. Se on kivuliasta tuo kivuus - sattuu luihin, ytimiin ja hermoratoihin (mihin vitun ytimiin?). Tuskaa tuottaa tuollaiset töksähdykset. Raivoa.

Eilen oli tosiaankin ihan kiva päivä.

Vittu.

Soitin kaverille ja kysyin, että tarjoaako kahvit (oikeasti olin sopinut hänen vaimonsa kanssa, että olen mieheensä (eli kaveriini) yhteydessä, kun sillä on huomenna (tämä siis toissapäivänä, eli huominen oli eilen) vapaapäivä ja silloin voisin nähdä kahvilla kaveriani, mutta en sitten saanut häntä kiinni, joten soitin pari kertaa ja hän laittoi lopulta viestiä että tulisin sinne (hänen kämpilleen siis) grillaamaan, kun siellä on muitakin).

No menin sitten lopulta syömään ihan helvetin maukasta grilliravinnetta. Laittoi minulle, kasvis-vammaiselle, omaa ravintoa ja sehän oli parempaa kuin pussillinen uusia. Nautin kyllä pari palasta kanaakin, koska kasvis-vammaisena pitäisi muuten olla tarkka ravinneaineista, että ei kuole puutoksiin.

Puutoksiahan minulla on, mutta ne ei ole ehkä ravinteilla paikattavissa.

Ravinto oli siis parempaa kuin Michelinin tähteet.

Juttelimme siinä ja mietimme, missä kaikki meni vikaan - ei kuulemma missään, joten häpesin sitten itsekseni mukamas pieleen mennyttä eloa. En edes hävennyt. Vanhojen aikojen (miten niin vanhojen aikojen, ihan vittu vaan aikojen) kunniaksi päätimme sitten iskeytyä terassille ja olihan kaverilleni tulossa (ainahan sitä on?) syntymäpäivätkin, joten tekosyitä oli enemmän kuin lammessa rantaviivoja (ööm, niitähän on tasan tarkalleen yksi minä tahansa tiettynä ajankohtana)...

Ajelin itseni kotiin ja heitin sieltä siivoojan pois ja sitten takaisin kavereiden seuraan kuin olisin jo (miksi vitussa sanotaan: "on kiire, aja kuin olisit jo"...siis jos mä olisin jo niin enhän mä ajais minnekään vaan chillailisin ittekseni ja ihmettelisin missä ne muut on)...

Sitten otimme autoa sarvista kiinni ja pakotimme sen suuntaamaan meidät HEINOLAAN.

En tiedä, mikä siinä Heinolassa on, mutta sen tiedän.

Saatte tulkita edellisen lauseen ihan miten haluatte.

Terassille Casinolle. Oli kylmä kuin Heinolan Casinon terassilla viileänä kesäpäivänä...joo mun vertausvarasto hupeni tyhjäksi ja uusi lasti on myöhässä kun se joutu tullin erikoistarkastukseen.

Joimme alkoholimme (paitsi minä kuskina join tietenkin muidenkin edestä (mitäs pitivät tuoppejaan edessään)) ja suuntasimme kuolevaa katsomaan - Teboil Tähtihoviin. Tähdet ovat huvenneet ja jos tunnelman pitäisi muistuttaa hovia niin ainoa hovi, joka tulee mieleen paikasta on Seppo Hovi. Lähes yhtä ankeeta se tunnelma siellä on kuin tenavatähtien vuosikokouksessa, kun miettivät missä se elämä meni vikaan.

En ole enää tenava, mutta yhä stara mielestäni. Elämä ei ole mennyt metsään, mutta metsittynyt se on. Aina ei näe ostoskeskusta puilta ja kun ei ole Alkokaan auki aamusta, niin pakko polttaa nurminataa ruohona. Päättömiä lauseita vielä giljotiinin jälkeenkin.

Eilen oli ihan kiva päivä. Tänään ehkä kivempi.

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Mua kutsuu Heinola, vaikka väkisin

Eilinen meni sumussa, katsoin minä kerran kait tätä sivua ja päädyin kirjoittamaan - en mitään. Eilen mentiin työn jälkeen Heinolaan kaveriporukalla, siis ne kaverit oli porukassa ja minä olin heidän kuskinsa. Terassille iskeytyivät kuin korppikotkakondorin poikaset ja kiljuivat kurkkusuorana kuin kiljuhanhet konsanaan - kiljua ei saatu eikä liiemmälti kiljuakaan, kun paikalliset eivät arvostaneet soidinmenojamme.

Kaverit ja minä suuntasimme tiskille sammuttamaan janoamme, nautin kahvia ja cola-juomia. Lisäksi poltimme kuin korsteenit konsanaan, vaikka kukaan meistä ei edes tiedä miltä korsteeni näyttää. Bongasimme merestä haaksirikkoontuneita ja yritimme auttaa heitä - eivät kaivanneet apuamme.

Keksimme, että Heinolan sisävaltameret ovatkin jättimäisiä virtsa-altaita ja sen mukaanhan nuo kännikalat sinne tietenkin kusivat - kehtaavatkin. Ovat varmaan rakentaneet kaasuputken sijasta virtsaputken jostain Kiinasta sinne ja nyt uiskentelevat toisten virtsassa. Vaikka olenkin Jeesus niin enhän minä onnistunut kävelemään virtsan päällä, se on ihan eri ainetta kuin puhdas soliseva purovesi.

Heinola on perustettu vuonna 2002, semmoinen iso maahan isketty tunnustus siellä oli. Päädyimme epäilemään väitettään - kehtaavatkin valehdella tuolla tavoin Heinolassa.

Heinolassa on litutarha, mutta se taisi olla kiinni, ovat varmaan pistäneet grilliin nälänhädän uhatessa pienet poloiset puluset. No se ei menoa haitannut kun auto oli täynnä sikailevia katuvarpusia ja ties mitä koppelon metsästäjiä.

Parasta kaikessa oli tietenkin se, että poikaset liemaantuivat yhteen naaraseläjään ja luulivat sitä emokseen, niin minun ainakin oli pakko tulkita taipumuksensa pyrkiä naaraan rintojen lähettyville. En menisi väittämään, että naaras oli imetys-kykyinen, mutta enhän minä tuommoisista mitään tiedä, olenhan vain Jeesus ja kuski.

Eikä siinä vielä kaikki, koska elämä on yhtä TV-Shoppia niin kaupanpäälle pomo soitti ja kysyi miten sujuu. Vieressä huutava lauma nauruhyeenoja ja yksi tukatonkoskelo, joten eihän se telefööni-conversation voinut mennä kuin puihin ja puihinhan se meni. Meinasin ajaa poliisiauton kylkeen, meinasin haukkua pomoni, meinasin kävellä virtsan päällä ja meinasin metsästää pari sorsaa merestä, sorsat olivat kyllä naamioituneet juomapulloiksi, viestiä ne eivät kantaneet, joten en usko, että olivat karanneet Jukolasta.

Semmoinen päivä oli eilen. Tänään, no tänään on. Tänään ei ole krapulaa, eikä väsymystä - paitsi rankka ja henkinen sellainen. Tarinan opetus - älä vittu lähde lähes ventovieraiden ihmisten kuskiksi Heinolaan.

Aamen.