En ole pro-koomikko, keikkoja on tullut heitettyä päälle 60 (tarkkaa lukua ei tiedossani, kun paha muistaa kaikkia sairaalloisen huonosti menneitä keikkoja, jotka ovat aiheuttaneet vakavaa masennusta yleisössä), mutta paljon on vielä opittavaa - siitä hauska toimiala, että koskaan ei ole valmis.
Olen heittänyt keikkoja helvetin huonoissa paikoissa ja tilanteissa (kiitos Lahden Kortteliliiga), näistä olen oppinut itsekritiikkiä hieman ja en ihan joka paikkaa suostu keikalle. Lisäksi on tullut oltua ylimielinen sen suhteen, kuinka nopeasti on valmis vaikeampiin paikkoihin ja tullutkin mokailtua jopa toisinaan useampi klubi-keikka putkeen. Yksityiskeikat ovat ollet lähes kaikki onnistuneita, mitä nyt kerran opiskelijat pitivät perverssinä ja osa poistui paikalta ja muistisääntönä jatkossa myös se, että ei kannata vittuilla (vaikka sen tekisin helvetin hyvin) sukulaisilleen/ystävilleen lavalta.
Vanhainkodissa kävin naurattamassa yleisöä ja virtsankarkailusta huolimatta kaikki saatin lopulta koteihinsa ja elo oli mukavampaa kuin talvisodan aikana.
Olen heittänyt englanniksi ja pari kertaa ruotsiakin vähän tavaillut lavalla. Kotimaisista kielistä saami on jäänyt kokeilematta ja eiköhän se jääkin, vaikka Lappiin on lähtö parin viikon päästä.
Kaupungeista olen "vallannut" (siis hyvin tai edes sinne päin menneitä keikkoja) kaikki muut paitsi kotikaupunkini Lahden, jossa aina tuntuu menevän päin vittua. Kukaan ei ole profeetta (tahi hauska) omalla maallaan eikä kukaan ole seppä syntyessään (vaikka koomikoksi minä kyllä haluaisin). Nuorena on vitsi väännettävä ja niin edelleen.
Hauskinta on ollut ajomatkoilla ja lavoilla, takahuoneissa en osaa viihtyä. Kerran tai kaksi lievässä maistissa lavalle olen päätynyt - lopputulos ei poikennut normaalista.
Erilaisia tyylejä on ollut paljon, aloitin omana itsenäni eli liikemiehenä kun oli vielä se rooli elämässä päällä silloin, siitä liu'uin kohti nykyhetkeä jossa olen ööööm - jotakin. Paha sanoa mitä tyylini kuvastaa tällä hetkellä. Ainakin olen lavalla avoimempi ja suuttuneempi, alun jutut eivät tällä "nyky-JRevolla" toimi ja uusia juttuja onkin tullut kirjoiteltua paljon, osa jopa ollut hyviä.
Nyt on kuitenkin kesätauko alkamaisillaan, pari yksityiskeikkaa kesäkuussa jäljellä ja viimeinen viikonloppu Lapissa. Heinäkuulle tiedossa alustavasti pari privaattia tempausta ja elokuussa sitten taas klubitellaan. Tavoitteena saada tämä JRepo versio läpi omaan päähän, jotta se toimii lavallakin. Valitusta roolista ei ole niinkään kyse vaan pelkästään yksilön taantumisesta kohti tabula rasaa. Joka vuosi pitäisi aloittaa nollasta, olla murehtimatta aikaisempia epäonnistumisia ja ehkä muistella lämpimästi niitä hyviä hetkiä, kuitenkin siten, että ei jää elämään niiden varassa.
Minä aion tehdä tuon kesätauolla. Nollatkaamme itsemme ja aloittakaamme taas alusta. Samalta viivalta. Ei se ole hyvä myyjä, jolla on menneisyydessään kovia tuloksia vaan se, joka nakuttaa nyt hyviä tuloksia taululle. Ei se ole menestymistä, että on pärjännyt joskus - se on menneisyydessä elämistä.
On hyvä muistaa historiansa, mutta mukavampaa on tehdä uutta sellaista ;)
Olen heittänyt keikkoja helvetin huonoissa paikoissa ja tilanteissa (kiitos Lahden Kortteliliiga), näistä olen oppinut itsekritiikkiä hieman ja en ihan joka paikkaa suostu keikalle. Lisäksi on tullut oltua ylimielinen sen suhteen, kuinka nopeasti on valmis vaikeampiin paikkoihin ja tullutkin mokailtua jopa toisinaan useampi klubi-keikka putkeen. Yksityiskeikat ovat ollet lähes kaikki onnistuneita, mitä nyt kerran opiskelijat pitivät perverssinä ja osa poistui paikalta ja muistisääntönä jatkossa myös se, että ei kannata vittuilla (vaikka sen tekisin helvetin hyvin) sukulaisilleen/ystävilleen lavalta.
Vanhainkodissa kävin naurattamassa yleisöä ja virtsankarkailusta huolimatta kaikki saatin lopulta koteihinsa ja elo oli mukavampaa kuin talvisodan aikana.
Olen heittänyt englanniksi ja pari kertaa ruotsiakin vähän tavaillut lavalla. Kotimaisista kielistä saami on jäänyt kokeilematta ja eiköhän se jääkin, vaikka Lappiin on lähtö parin viikon päästä.
Kaupungeista olen "vallannut" (siis hyvin tai edes sinne päin menneitä keikkoja) kaikki muut paitsi kotikaupunkini Lahden, jossa aina tuntuu menevän päin vittua. Kukaan ei ole profeetta (tahi hauska) omalla maallaan eikä kukaan ole seppä syntyessään (vaikka koomikoksi minä kyllä haluaisin). Nuorena on vitsi väännettävä ja niin edelleen.
Hauskinta on ollut ajomatkoilla ja lavoilla, takahuoneissa en osaa viihtyä. Kerran tai kaksi lievässä maistissa lavalle olen päätynyt - lopputulos ei poikennut normaalista.
Erilaisia tyylejä on ollut paljon, aloitin omana itsenäni eli liikemiehenä kun oli vielä se rooli elämässä päällä silloin, siitä liu'uin kohti nykyhetkeä jossa olen ööööm - jotakin. Paha sanoa mitä tyylini kuvastaa tällä hetkellä. Ainakin olen lavalla avoimempi ja suuttuneempi, alun jutut eivät tällä "nyky-JRevolla" toimi ja uusia juttuja onkin tullut kirjoiteltua paljon, osa jopa ollut hyviä.
Nyt on kuitenkin kesätauko alkamaisillaan, pari yksityiskeikkaa kesäkuussa jäljellä ja viimeinen viikonloppu Lapissa. Heinäkuulle tiedossa alustavasti pari privaattia tempausta ja elokuussa sitten taas klubitellaan. Tavoitteena saada tämä JRepo versio läpi omaan päähän, jotta se toimii lavallakin. Valitusta roolista ei ole niinkään kyse vaan pelkästään yksilön taantumisesta kohti tabula rasaa. Joka vuosi pitäisi aloittaa nollasta, olla murehtimatta aikaisempia epäonnistumisia ja ehkä muistella lämpimästi niitä hyviä hetkiä, kuitenkin siten, että ei jää elämään niiden varassa.
Minä aion tehdä tuon kesätauolla. Nollatkaamme itsemme ja aloittakaamme taas alusta. Samalta viivalta. Ei se ole hyvä myyjä, jolla on menneisyydessään kovia tuloksia vaan se, joka nakuttaa nyt hyviä tuloksia taululle. Ei se ole menestymistä, että on pärjännyt joskus - se on menneisyydessä elämistä.
On hyvä muistaa historiansa, mutta mukavampaa on tehdä uutta sellaista ;)