Tuli tuonne www.koomikot.com päiväkirjaan kirjoitettua lähes asiaa tänään, etenkin se osuus kun käsittelen Sarasvuota Jeesuksena - se on asiaa.
Mutta uskonnoista piittaamatta jatkan nyt tänne hieman samalla linjalla ja ylennän itseni sofistien joukkoon ja esitän samalla retoriikalla kuin toisessakin päiväkirjoitelmassani.
Se mitä sanon ei välttämättä ole totta, mutta pitäisikö sen olla? Eikö se riitä, että esitän asiani vakuuttavasti? Ja jos jokainen uskoo, niin eiköhän se asia sitten lopulta ole kuten minä olen sanonut. Eli eihän se Sarasvuo Jeesus ole, kun ei ole ainoa poikani.
No niin, se siitä messias-kompleksista tällä kertaa.
Sivistyssanat on mukavia, koska niitä käyttäessä voi kuvitella olevansa muita parempi ja jokainne lukija kuvittelee kirjoittajan luulevan olevansa muita parempi. Loistavaa.
Kun teen taiteita tähtään dadaan. Kun teen standuppia tähtään "whatthefuck"-fiilikseen - minusta se on samaa kuin dadaismikin. Pyritään rikkomaan sääntöjä ja lopulta koko idea kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja siitä itsestään tulee taidetta, vaikka pyrkimys oli olla mahdollisimman epätaiteellinen.
En mä tiedä mistä mä puhun, mutta kunhan nyt puhun. Retoriikkaa!
Vai dialektiikkaa, kysymyksiä vielä vastausten jälkeenkin. Kysymyksiä suoraan aivokuorelle - jatkuvalla syötöllä. Minusta on kiva olla eristikko ja repiä irti reductio ad absurdumeja joka paikasta.
Ha haa olen fiksumpi kuin keskiverto tuhatjalkainen!
Jokaisessa ammatissa on oma slanginsa. Myös standupin parissa on joitakin omia termejään, vähän, mutta kuitenkin. Ihan perussanasto ohessa, jotta sinäkin voit päteä katsomossa ja selittää kavereille, miksi koomikot nauroivat jollekin heitolle ja yleisö ei.
MC: Master of ceremony, eli illan isäntä, sama termi käytössä useilla aloilla'
HL: Head Liner, pääesiintyjä
Lineup (lineuppi): Esiintyjälista/esiintymisjärjestys, MC aloittaa illan ja saattaa olla koomikoiden väleissä
ja käynnistää myös toisen puolen, HL yleensä viimeisenä
Puoli: Lähes aina ilta jakaantuu kahteen osaan. Ekaan ja toiseen puoleen. Kätevää. Välissä on tauko (yllättävää)
Tauko: se on siinä välissä
Kuolema: Koomikko menee jumiin, ei toimi, hiljaisuus käsin kosketeltavaa, ei toivottavaa, mutta sattuu varmaan jokaiselle ainakin kerran - pelottavaa.
Kuoppa: Sitä voi kaivaa itselleen. Esim illan voi aloittaa haukkumalla yleisön - vaikeaa päästä kuopasta pois ja saada yleisö takaisin puolelleen - jos kaivaa tarpeeksi ison kuopan, niin siitähän tulee hauta, eli kuolema
Setup (setuppi): jutun aloitus, voi olla lyhyt tai pitkä, mitä pidempi sitä parempi pitää punchlinen olla
Punchline: jutun lopetus, mielellään hauska, se kun sattuu olemaan standupin idea. Yleensä kääntää jotenkin asia uuteen valoon tai on muuten yllätyksellinen. Hyvällä setupilla voi olla monta punchlinea.
Pelastus: Juttu ei toimi, mitä tehdä - kerro siitä yleisölle. Tai pelasta muuten juttusi. Hyvällä koomikolla on useita eri tekniikoita pelastaa juttu.
Juttu: setuppi+punchline+mahdollinen pelastus
Onelineri: yhden lauseen setuppi ja punchline
Deadpan: me likes, mie tykkään. Eli komiikan muoto, jossa esittäjä ei osoita mitään tunteita, eli juttu kerrotaan ilman minkäänlaista eläytymistä. Jo edesmennyt Mitch Hedberg oli loistava ja yksi harvoista nais-koomikoista joista pidän, Sarah Silverman, edustaa myös tätä kategoriaa. On tietenkin olemassa useita eri tyylejä, mutta nostin nyt yhden esimerkiksi
Nyt pitää keskittyä hetki illan keikkaan. Helsinkiin pitäisi itseni siirrellä ja englanniksi tosiaan juttuja kertovan. Eiköhän tämä ääni kestä yhden keikan ja sitten kaadun kuolleena maahan - voittajana.
Mutta uskonnoista piittaamatta jatkan nyt tänne hieman samalla linjalla ja ylennän itseni sofistien joukkoon ja esitän samalla retoriikalla kuin toisessakin päiväkirjoitelmassani.
Se mitä sanon ei välttämättä ole totta, mutta pitäisikö sen olla? Eikö se riitä, että esitän asiani vakuuttavasti? Ja jos jokainen uskoo, niin eiköhän se asia sitten lopulta ole kuten minä olen sanonut. Eli eihän se Sarasvuo Jeesus ole, kun ei ole ainoa poikani.
No niin, se siitä messias-kompleksista tällä kertaa.
Sivistyssanat on mukavia, koska niitä käyttäessä voi kuvitella olevansa muita parempi ja jokainne lukija kuvittelee kirjoittajan luulevan olevansa muita parempi. Loistavaa.
Kun teen taiteita tähtään dadaan. Kun teen standuppia tähtään "whatthefuck"-fiilikseen - minusta se on samaa kuin dadaismikin. Pyritään rikkomaan sääntöjä ja lopulta koko idea kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja siitä itsestään tulee taidetta, vaikka pyrkimys oli olla mahdollisimman epätaiteellinen.
En mä tiedä mistä mä puhun, mutta kunhan nyt puhun. Retoriikkaa!
Vai dialektiikkaa, kysymyksiä vielä vastausten jälkeenkin. Kysymyksiä suoraan aivokuorelle - jatkuvalla syötöllä. Minusta on kiva olla eristikko ja repiä irti reductio ad absurdumeja joka paikasta.
Ha haa olen fiksumpi kuin keskiverto tuhatjalkainen!
Jokaisessa ammatissa on oma slanginsa. Myös standupin parissa on joitakin omia termejään, vähän, mutta kuitenkin. Ihan perussanasto ohessa, jotta sinäkin voit päteä katsomossa ja selittää kavereille, miksi koomikot nauroivat jollekin heitolle ja yleisö ei.
MC: Master of ceremony, eli illan isäntä, sama termi käytössä useilla aloilla'
HL: Head Liner, pääesiintyjä
Lineup (lineuppi): Esiintyjälista/esiintymisjärjestys, MC aloittaa illan ja saattaa olla koomikoiden väleissä
ja käynnistää myös toisen puolen, HL yleensä viimeisenä
Puoli: Lähes aina ilta jakaantuu kahteen osaan. Ekaan ja toiseen puoleen. Kätevää. Välissä on tauko (yllättävää)
Tauko: se on siinä välissä
Kuolema: Koomikko menee jumiin, ei toimi, hiljaisuus käsin kosketeltavaa, ei toivottavaa, mutta sattuu varmaan jokaiselle ainakin kerran - pelottavaa.
Kuoppa: Sitä voi kaivaa itselleen. Esim illan voi aloittaa haukkumalla yleisön - vaikeaa päästä kuopasta pois ja saada yleisö takaisin puolelleen - jos kaivaa tarpeeksi ison kuopan, niin siitähän tulee hauta, eli kuolema
Setup (setuppi): jutun aloitus, voi olla lyhyt tai pitkä, mitä pidempi sitä parempi pitää punchlinen olla
Punchline: jutun lopetus, mielellään hauska, se kun sattuu olemaan standupin idea. Yleensä kääntää jotenkin asia uuteen valoon tai on muuten yllätyksellinen. Hyvällä setupilla voi olla monta punchlinea.
Pelastus: Juttu ei toimi, mitä tehdä - kerro siitä yleisölle. Tai pelasta muuten juttusi. Hyvällä koomikolla on useita eri tekniikoita pelastaa juttu.
Juttu: setuppi+punchline+mahdollinen pelastus
Onelineri: yhden lauseen setuppi ja punchline
Deadpan: me likes, mie tykkään. Eli komiikan muoto, jossa esittäjä ei osoita mitään tunteita, eli juttu kerrotaan ilman minkäänlaista eläytymistä. Jo edesmennyt Mitch Hedberg oli loistava ja yksi harvoista nais-koomikoista joista pidän, Sarah Silverman, edustaa myös tätä kategoriaa. On tietenkin olemassa useita eri tyylejä, mutta nostin nyt yhden esimerkiksi
Nyt pitää keskittyä hetki illan keikkaan. Helsinkiin pitäisi itseni siirrellä ja englanniksi tosiaan juttuja kertovan. Eiköhän tämä ääni kestä yhden keikan ja sitten kaadun kuolleena maahan - voittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti