!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, heinäkuuta 07, 2007

Perjantai ja Lahti

Matkaan kävi miehen tie ja myös Jarkon. Eilen oli töissä aika kevyt päivä, kun yhä pohdin uuden yksikön aloittamiseen liittyviä asioita ja työaika hupenee suurimmaksi osaksi itsekseen istuen. Eiköhän se siitä hyvin mene, kun on näin saatanan ammattitaitoinen kaveri vetämässä. Torstaina pidin aloittavalle kolmen ihmisen tiimille koulutusta Lahdessa Teerenpelissä - naukkailimme siinä sitten alkoholia puoliltapäivin ja paransimme maailmaa. Tai no minä taisin parantaa sitä maailmaa ja ne muut vain joivat.

Eilen pidin sitten Lahden alueen "kenttämyyjälle" koulutusta illasta ja yöstä ja myös alustavaa koulutusta yhdelle uuden tiimin työntekijälle. Koulutusmetodini ovat ehkä joistakin hämäriä ja niin minustakin. Lopputulos on yleensä erinomainen, joten toivottavasti esimieheni ymmärtävät.

Jotta ihmistä voi kouluttaa pitää häntä ensin ymmärtää ja sen takia käytän paljon aikaani tutustuaakseni uusiin työntekijöihin. Joskus jos ei ole aikaa on pakko edetä haastattelemalle ja silloin sitä tuppaa saamaan hieman sulkeutuneita vastauksia. Mutta se siitä koulutusmetodoinneistani ja siirtykäämme johonkin vitun hilpeään aiheeseen.

Aloitimme illan Jackalopessa, jossa ei ollut ihmisiä. Kohta ympärilläni oli massa ihmisyyttä, joka edusti minulle rankkaa vitutusta, koska en pidä massoista vaan yksilöistä (vaikka samaa massaahan (energiaa) me kaikki olemme). Paikalla oli myös salibandy-joukkueeni tuleva uusi pelaaja johon myös haluan tutustua kun ko persoona vaikuttaa oikeasti häiriintyneeltä.

Sen siitä saa kun on sukua julkkikselle. Mutta minä en ole tuosta ihmisestä kiinnostunut sukulaistensa takia vaan koska siinä pojassa on asennetta ja siksi hän tuleekin pelaamaan salibandya joukkueeseeni. Tuleepas.

Lisäksi paikalle valui jo hiekkalinna-kilpailua seuranneet Olli ja Timo (miksi vitussa ihmisillä pitää olla heikosti muistettavia nelikirjaisimia etunimiä - paljon paremmin sitä muistaisi jonkin nimen jossa on enemmän jotakin, kuten Sebastian).

Lisää porukkaa iskeytyi "pöytäämme" ja minäkin "tutustuin" joihinkin vajaaälyisiin naisihmisiin joiden seura saa heikomman miehen oksentamaan. Minä en oksentanut, mutta läheltä piti. Selvisin heistä ja pelastin kaverini myös siltä turmiolta.

Ilta oli keskustelua täynnä, sanoisin, että atmosfäärissä lensi useita loistavia heittoja, mutta kehuisin liikaa itseäni, kun minähän ne kaikki heitot pistin ilmaan. Mutta ei se pelkkä syöttäjä voi iltaa pelastaa, onneksi ihmiset myös osuivat palloihin ja toisinaan palloni osuivat suoraan ihmisiin kuten kivekset huonosti ajeltuun kaljuun - pehmeän karkeasti.

Eräässä vaiheessa joku pyysi minua tanssilattialle vetämään hitaita, ihmettelin kun en nähnyt paikassa lainkaan vammaisia joita panna.

Ehkäpä se ihminen puhui itsestään.

En mennyt. Vituttaa tuommoiset.

Näimme ulkona pahoinpitelyn, mutta eihän siinä ollut mitään järkeä. Se jota hakattiin oli ihan hyvätyyppi, joten se oli hyväinpitely. Pitelivät sen verran lujaa, että taisi poikaan sattua. Emme menneet väliin, koska olemme raukkoja kusipäitä ja heitä oli paljon enemmän. Oikeasti siinä oli vain pientä tönimistä ja pari kuolemaa. Normaalia illanviettoa Lahdessa siis. Pistimme tietoja ylös jos poliisi kaipaa, mutta ei siinä mitään pahempaa käynyt, mitä nyt kevyt neliraajahalvaus.

Kävimme torin grillillä - en ole koskaan siinä käynyt, aina pitää tehdä jotakin uutta. Pelästyin kun seinällänsä roikkui myös kondomeja, kuka vittu ostaa ehkäisyvälineitä grilli-jonossa? Joku joka iskee illansaaliin odotellessaan makkaraperunoitaan?

"Vittu eihän me voida mennä meille panee ku ei oo kortsui"
"Ei hätää grilli pelastaa!"

Mitä vittua. Kysyin sitten myyjältä kuka niitä ostaa, ei oikein osannut vastata. Juttelimme lisää ja sainkin myyjän myymään minulle paketin (jonka jo lahjoitin eteenpäin) lisäksi sain kuittiin lukemaan "kondomeja" - vitun loistavaa. Myyjä ihmetteli, että miksi niin halusin ja sanoin, että siitä saa hyvää komiikkaa kun teen sitä harrastuksena.

Eli seuraavalla kerralla kun joku siltä myyjältä kysyy, että kuka vittu noita ostaa, niin hän voi vastata: "epätoivoiset koomikot".

Se siitä illasta, nyt on uusipäivä. Luulisin. Kaverin syntymäpäivä tänään, yritän kovasti keksiä miten jättää muistamatta häntä.

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Mutta minne katosi lauantai

Hei te kaikki eines-syöjät ja lisäainekyttääjät. Minulla oli eilen kiire. En tehnyt mitään ja sitten olikin jo keikka. Kerkisin juuri ja juuri juuriharjalla pesemään mieleni ja pinnoitin sen uudestaan kiiltävällä kirjoitelmalla www.koomikot.com - päiväkirjaani. Se oli ihanaa aikaa. Sitten koitti keikka ja...

...vittu että meni hyvin. Anteeksi kiroilu. Se oli ihan saatanan hyvä keikka. Anteeksi kiroilu. Muutama juttu floppasi, mutta nekin pelastettiin maankamaralta pistämällä jutusta läpi itseironian terällä - helvetti että oli mukavaa. Anteeksi kiroilu.

Anteeksi kiroilu. Vanhuskeikalla perjantaina en kiroillut, nyt on pakko - saa systeemistä ulos kaikki tiksit ja muutkin pakko-oireet.

vittu saatana

ei mulla oikeasti oli Tourettea eikä edes syndroomaa. Kunhan aina pitää selittää ihmisille sitä, miksi kiroilee - minusta se vaan on mukavaa. Teen sitä itseironisesti siten, että säälin heitä, jotka panostavat pointtinsa kirouksella, jotta se kuulijan tajunnassa räjähtäisi paremmin - minä en. Silloin, kun on asiaa - en kiroile. Joten voitte helposti päätellä, että mulla ei ole koskaan asiaa.

Keikka oli menestys, yeah, loistavaa, jättivänkää, superia ja fantsua!

Tänään pitää kohta suunnata sukulais-lapsoisen nimeämisjuhlaan. Saakohan jokainen antaa oman ehdotuksen piltin tulevaisuudelle. Eiku ihan oikeasti hei, nimi määrittelee paljon siitä millainen elämä lapsella tulee olemaan. Jos nimi on "Kukka-Sofia" niin voi olla varma, että aikuisena sitä kuuluu Animaliaan tai pahimmassa tapauksessa Vihreisiin. Jos nimi on "Gustav", niin voi olla joko kaappihomo-pedofiili bättrefolkki tai sitten maanpuolustuksen erikoisasiantuntija (eroavatko noi nyt sitten mitenkään toisistaan, enpä tiedä).

Nimi on vettä sakeampaa ja veri ei miestä pahenna. Tahi jotakin.

Lauantai katosi siis kuin Veltto Virtanen eduskunnasta (joo, ei nää mun jutut aukea edes mulle itelleni) - jälkiä jättämättä, mutta kauhealla katkeruudella. Katkeruuteni johtuu siitä, että se hupi ei voi jatkua läpi ihmiselämän. Jos jatkuisi niin tämähän olisi taivas maan päällä - ja tästä päästään kiinni päivän toiseen aiheeseen (vai seitsemänteenköhän se jo menee).

Seuraa aina sivustoillani kävijöiden lähtökohtia ja pyrin muokkaamaan juttuja siihen suuntaan, että ne istuvat paremmin lukijoidensa aivokalvoille ja tulehduksille. Sivustollani käypi jostain syystä huomattavan paljon mainostoimistojen tietokoneita - en nyt väitä, että työntekijänsä täällä kävisi vaan ne tietokoneet. Tämä on sikäli jättivänkää, että olen varmaan hakenut töihin jokaiseen suomalaiseen mainostoimistoon ja lähes kaikist avastaus on ollut se, että he eivät ole antaneet vastausta.

Minusta vain olisi niin saatanan ihanaa saada palkkaa siitä, että luon tekstiä joka iskee kuluttajan tainnoksiin ja pakottaa hänet ostamaan uusia kulutushyöykkeitä, jotta hänkin olisi parempi ihminen. Minä rakastan markkinataloutta.

Siksi olen hakenut, mutta enhän minä osaa mitään. Nyt nämä mainostoimisto-ilkkujat käyvät täällä lukemassa ajatuksiani ja toteavat olleensa täysin oikeassa ja sekös minua vituttaa. Minä osaan sujuvasti kirjoittaa ja jutella mukavia lavoilla, olen helvetin ammattitaitoinen esimies ja myyntivalmentaja - lisäksi omaan hyvän näkemyksen mainontaan ja markkinointiin, mutta - minulla ei ole ko-ke-mus-ta.

Okei, tää juttu ei nyt ihan liity vain muhun itseeni. Olen saanut jälleen kerran törmätä nerokkaisiin työnantajiin (en itse ole hakenut minnekään), jotka vaativat kokemusta opiskelijalta - yeah, siitähän se lähtee. Sulla pitää olla kokemusta jotta saat työpaikan. Joku päivä jossain päin maailmaa joku vielä tajuaa kuinka tyhmä tuo idea on ollut.

Ehkä.

Mainostoimistot. Ne käyvät täällä, väitän tätä salaliitoksi. Tahtovat estää minua kertomasta mielipiteeni Goerge W. Bushin politiikasta ja Venäjän ydinase-uhasta. Ne kontrolloi mun päätä pienillä mikrosirusäteillä (joo ne ampuu mikrosiruja mun päähän).

tra lalla lalla laa

Ai niin, lauantai meni. Se olisi ollut kiva päivä antaa kellon seisahtua. Niin ei käynyt. Onneksi sentään joku oli muistanut Kirkaa ja soittanut keksitystä taposta aluehälytyskeskukseen - nerokasta. Vittu mikä tapa muistaa vainajaa - keksiä niitä lisää.

Mainostoimistot keksivät vainajista lisää. Markkinoinnin ja mainonnan lähtökohta näinä vuosina on ollut se, että revitään vanhoista jutuista kaikki irti, koska ei uskalleta ottaa riskiä. Miettikääpä sitä tilannetta, kun joku Pepsi Co:n mainosheebo on sanonut, että heitetäänpäs kaduilla mainos, jossa on yhtä isolla Coca Cola Companyn vastaava light-tuote...siinä on saattanut muutaman hetken pojilla ja tytöillä raksuttaa päässä markkinoinnin periaatteet. Mutta niin ne nyt vain ovat katukuvassa olleet - minä siirryin Pepsi-generation ihmiseksi saman tien. Kiitos Viktor Pelevin, kiitos maailma. Kiitos virvoikejuoma-valmistajat. Kiitoksia Laura Voutilainen (että et päässyt edustamaan Euroviisuissa).

Hyvä mainostoimisto henkilö. Tahdon sanoa sinulle, että olen yhä vvapaasti käytettävissä. Teen työni tunteella ja palolla. Harvemmin kuitenkaan poltan vanhoja kivikirkkoja - ne nyt vain palavat niin huonosti. Minulla on paljon ideoita ja olen tunnettu siitä, että ideani ovat helvetin huonoja.

Olen yritysjohtaja, olen stand up -koomikko, olen neuroottinen idiot savant, ilman savant-osuutta. Olen tehnyt eilen yhden parhaista keikoistani ja olen pilvessä - ihan ilman narkoottisia tahi muitakaan päihdyttäviä aineita.

Lauantai meni siis. Nyt on sunnuntai. Huomenna tämän logiikan mukaan maanantai - toivokaamme parasta. Ei näin hyvää viikonloppua pidempään jaksaisikaan.

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Stand up-komiikasta

Tänään on hyvä päivä, tiedä sitten mille ja kenen kannalta, mutta kuitenkin. Varmasti tänään on jonkun mielestä hyvä päivä, joten miksi ei siis minunkin mieleni niin saisi päättää. Tänään on erinomainen päivä, aivan loistava - sairaalloisen ilakoivan fantsu päivä.

Tänään on jonkun ihmisen elämän onnellisin päivä, miettikääpä. Juuri tänään on jonkun elämän onnellisin päivä, että ei silläkään sitten kovin hyvin mene.

Tällä viikolla pääsen taas keikkailemaan ja koettamaan uusia juttujani, tuo aloitus on lähtölaukaus yhdelle uudelle jutulleni, jota en kyllä varmaan vielä saa valmiiksi tämän viikon keikoille, mutta eiköhän se siitä taitu jossakin välissä elämää hauskemmaksi stand up-jutuksi.

Niin, minun piti kertomani stand up-komiikasta tänään. Ensinnäkin tämä on ensimmäinen viesti, jonka kopioin suoraan www.koomikot.com sivustolle ilman muutoksia (saatan myös valehdella).

Stand up-komiikka. Olen kerinnyt lukemaan lisää ja kuuntelemaan huippuammattilaisia. Olen panostanut teoriaan ja muotoon. Olen yrittänyt löytää sanoja sanojen takaa, mielikuvia piiloista ja väitän, että en ole oppinut yhtään mitään. Puuseppä ei voi koskaan olla ammattitaitoinen jos hän ei koskaan työstä puuta. Hän saattaa osata ulkoa kaikkia työvaiheet, osaa kertoa kaiken eri puulaaduista, mutta jos hän ei itse sitä ole koskaan tehnyt on hänen osaamisensa turhaa.

Kaikki taiteet, kuten puun työstäminen, laulaminen, näyttämötaiteet ja niin edelleen vaativat jatkuvaa tekemistä, jotta joku voisi olla niissä hyvä. Sen minkä olen ymmärtänyt viime päivinä on siis idea siitä, että vaikka joku olisi kuinka hyvä luonnostaan - ei se riitä. Oikeaa taitoa ja osaamista on se, että parantaa jatkuvasti, ei pidä verrata itseään muihin.

Stand up-komiikan maailmaan voi eksyä joku, joka on hyvä siinä ilman, että joutuu miettimään yhtään juttujaan - menee vain lavalle ja asiat osuvat jotenkuten kohdalleen. Samalla, kun se saattaa vituttaa muita alalla olevia, niin se varmasti vituttaa niitä, jotka ovat ymmärtäneet mistä siinä kaikessa on kysymys. Ihminen, joka tekee stand up-komiikkaa liian helpolla otteella heikentää alan arvostettavuutta ja saattaa aiheuttaa ihmisille mielikuvan siitä, että stand up-komiikan luominen olisi jotenkin helppoa.

Ja on myös olemassa riski, että ihminen, joka ottaa kaiken asenteella "kyllä minä tämän osaan" ei tule koskaan oppimaan mitään uutta. Ja stand up-komiikan ydin on jatkuvassa muutoksessa, jatkuvassa kehittämisessä. Alalla liikkuu jonkin verran ihmisiä joiden jutut ovat pysyneet samoina vuosikausia, yleisö huomaa sen toisinaan nopeasti - aika on mennyt ohi. Jos siis stand up-komiikan luonti sujuu liian helposti, ei tule koskaan kehittäneeksi itseään ja lopulta onkin sitten itsekseen ihmettelemässä, että missä mentiin metsään.

Vain tekemällä oppii, vain tosissaan tekemällä etenkin. Joka kerta pitää pyrkiä parempaan, joka kerta pitää pohtia syitä sille miksi jokin juttu ei toiminut ja sitten pitääkin jo päästä epäonnistumisten yli ja seuraavaan esitykseen. Jatkuvaa muutosta ja toivottavasti oikeaan suuntaan. Tämä on se prosessi, jossa aloittelevat amatöörit tarvitset apua, jos ei joku jatkuvasti sitä heidän päähänsä iskosta sitä. On kehityttävä tai muuten jää negatiiviseksi otokseksi itsestään.

En väitä, että alalle tarvittaisiin parempa opetusta - mielestäni olisi kuitenkin tarpeen miettiä tietynlaista tutorointia, mentorointia miten sen nyt haluaakaan ilmaista. On helvetin tärkeää, että jokainen löytää itselleen pidempään stand up-komiikkaa tehneen ihmisen, joka opastaa alalle. Vaikeinta ei ole juttujen kirjoittaminen tai niidne esittäminen, vaikeinta on ymmärtää se, että se ei riitä, että on kerran kirjoittanut ja kerran esittänyt.

Sen takia stand up-komiikka on oikea työ niille, jotka sitä haluavat siten tehdä. Tottakai alalla on sijaa amatööreille, jotka tekevät sitä huomattavasti kevyemmällä otteella, mutta ne ketkä haluavat eteenpäin - heitä pitäisi opastaa oikeaan suuntaan. Voi olla, että olen itse hakoteillä tyystin, mutta pyrin ainakin itse löytämään sen suunnan ja kertomaan siitä tämän blogini kautta. Ehkäpä lukija ei ole itse samaa polkua rämpimässä, mutta tiedätpähän ainakin missä minä taaperran.

Nyt kuljen ymmärryksestä ymmärrykseen ja väitän, että siten saan luotua parempia juttuja ja siten oltua parempi koomikko. Minulle on sanottu satoja kertoja, että ei saa sanoa itseään stand up-koomikoksi ennen kuin alan ammattilaiset sen viitan sinulle antavat. Joten kait minun on pakko todeta, että pyrin olemaan parempi stand upin tekemisessä. En siis edes vielä voi pyrkiä olemaan parempi stand up-koomikko.

Ja nyt olen kiteyttänyt sen alaa koskevan ongelman. Jos joku haluaa päästä eteenpäin, niin hänen pitäisi tietää mistä lähteä kehittämään itseään. Kuka tahansa voi nimittää itseään stand up-koomikoksi ja sitä ei tietenkään pidä hyväksyä, koska eihän kuka tahansa voi nimittää itseään lääkäriksikään, vaikka toisinaan osuisikin kaverille tehty diagnoosi oikein. Alalle tarvitaan lisää ammattilaisuutta, uskottavuutta ja koulutusta.

Pyrinkin jatkossa tuomaan blogissani esille sen oman polkuni ohella niitä tahoja, jotka järjestävät koulutusta stand up-komiikkaan liittyen. Mielestäni pitäisi tilanteen olla sellainen, että se, joka lähtee "stand up-koulutus putkeen" on stand up-koomikko. Olenko minä missään koulutusputkessa - en, mutta minähän tätä kirjoitan ja pyrin luomaan ajatusmalleja, joilla amatöörien elo olisi helpompaa.

Tämä kirjoitelma tuskin kiinnosti ketään, joten lupaan huomiselle jotakin kevyempää.