!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Suunnitelmat ja ihmiset muuttuvat

Tänä vuonna piti lähteä pienellä porukalla roadtrip-matkalle Yhdysvaltoihin, matka peruuntui, kun osallistujat peruuttivat yksitellen ja lopulta kaikilla on työpaikkaa ja muita vastaavia hyviä tekosyitä sille, miksi eivät pääse matkaan.

Joku ei kestä sitä, että suunnitelmat muuttuvat lennosta jatkuvasti - minulle se on normaalia. Harvoin mikään pitkään suunniteltu toteutuu - tulevaisuuteen ei voi nähdä. Siksi en mielelläni suunnittelekaan mitään tarkkoja aikatauluja vaan pelkästään mielikuvia siitä, mitä voisi tehdä ja mitä haluaisin saavuttaa.

Ehkäpä mun tavoitteeni onkin vain se, että on onnellinen. Elää elämää, joka on inspiroivaa ja josta nauttii. Ei ihmisen ole pakko tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä. Minä satun pitämään monenlaisesta työnteosta, joten senkin suhteen on helppoa edetä työmarkkinoilla. Mutta jos joudun asemaan, jossa en halua olla - miksi iskeä päätä väkisin seinään.

Tärkein tavoite kaikille ehkä pitäisikin olla se, että elää elämää jota haluaa elää - kannattaa ehkä jättää pois ne tarkat suunnitelmat matkailusta, elämäntilanteista ja niin edelleen. Kyllä ne kaikki toteutuvat jos vain elät siten kuin haluat (yhteiskunnan ehdoilla tietenkin).

Tarkalleen ottaen suunnitelmat eivät silloin muutu lainkaan - ne on olemassa ja ne toteutetaan heti kun mahdollista - tartutaan hetkeen. Mielestäni kaikkien pitäisi muuttua enemmän sellaisiksi, jotka osaavat tarttua mahdollisuuksiin. Kun kaikki on valmiiksi mietittyä, niin on helppoa lähteä yllättäen matkaan.

Ja tuo matkaan lähtö nyt voi tarkoittaa mitä tahansa - joo en luota siihen, että lukijani ymmärtävät symboliikkaa.

Kyllä te ymmärrätte.

Ehkä.
Kenties.

Tämä sairaslomailu ei tee minulle hyvää - vituttaa jatkuvasti se, että ei voi tehdä mitään järkevää paitsi parantaa itseään ja sitten tajuaa, että se on järkevää ja sitten taas vituttaa se, että tuskin kukaan muu tajuaa sitä ja he kuvittelevat, että en tee mitään järkevää...nukun paljon. Aina kun jokin paikka on paskana, niin nukun paljon. Kehoni tahtoo olla levossa - saatan pärjätä parin tunnin yöunilla terveenä, mutta näin sairaslomalla saatan nukkua helposti yli 16 tuntia vuorokaudessa.

Jos se olisi masennusta, niin ihme, että se aina lakkaa silloin, kun keho on korjaantunut. Ehkäpä masentuneen ihmisen keho ei koskaan tule kuntoon ja siksi heidän tarvitsee nukkua jatkuvasti paljon.

Mä yritän vaan repiä jostain taas uusia ajatuksia, koska uusista ajatuksista voi helposti löytää jotain hauskaa ja se on mun työtäni - olla hauska. Vaikka tekisin myyntiä, markkinointia, mainontaa, johtamista - mitä tahansa, niin aina lähden siitä, että on oltava aidosti hauska. Nauraminen on erinomainen keino päästä tuloksiin.

Ehkpä me ihmiset muutumme, sitä ei itsestään huomaa helposti, mutta kun lukee vanhojen blogien kirjoituksia, niin sitä huomaa kuinka säälittävämmäksi sitä tulee kun lähenee keski-ikää. Nuoruuden tehokas maailmanmuuttaminen muuttuu läheisten muuttamiseksi ja lopulta sitä enää puhuu siitä, että ehkä sitä voisi kokeilla muuttaa edes itseään ja nyt ollaan jo siinä, että yritän keksiä tekosyitä sille, miksi en voi muuttua.

Mä en voi muuttua, koska mikä tahansa muutos olisi huonompaan ;)

Muista lukae myös www.koomikot.com päiväkirjaani.

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

Keskiviikko / Tilannekatsaus

Mors,

päivät vierii, vierii kivetkin, sammaleet tarttuu ja kasvaa. Ihminen kasvaa, häneen tarttuu, tarttuu elon sammalta. Kaikki vierii, kaikki kasvaa, kaikki tarttuu - ota opiksesi, kasva itsekin, mutta älä tartu toiseen, älä ainakaan liian lujaa.

Uusi työ, uusi maailma. Uudet kujeet, uudet vittuilut.

Työkaverit / kollegat / pomot - vaikuttavat mukavilta persoonilta. Rasismia en ymmärrä, mutta taitaa olla enemmän komiikkaa se heidän suunnaltaan. Saa nähdä. Pitää vielä pohtia.

Vaikuttaa helvetin mukavalta, tänään tein ensimmäisiä kontakteja. Sain sovittua käyntejä jotenkuten, pitää harjoitella. Hyviä kontakteja tuli myös kiitettävästi - loistavaa.

Nyt pitää sitten tehdä jo kauppaakin. 30 kauppaa on tavoite. Siis mahdollisimman nopeasti, sen jälkeen sitten hieman enempi keskityn miettimään elämää isompia asioita. Tai sitten en.

Mainostoimisto projekti rullaa eteenpäin. Hyvä.

Olen mukana niin monessa jutussa, että toisinaan sitä ei itsekään muista kaikkea. Väitän, että teen silti osuuteni kaikessa erinomaisesti.

Voi olla, että valehtelen.

Lauantaina Old Anchoria tulossa. Englanniksi vedän, tiedä sitten ketä.

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Mitä tehdä, kun on liikaa tekemistä?

Mä olen tavallaan yritysjohtaja. Lisäksi teen tätä standuppia aika aktiivisesti. Kirjoitan aktiivisesti kahta blogia (menee muuten lähes pari tuntia vuorokaudessa näihin) ja olen siirtymässä myös ihan työntekijäksi it-alalle. Lisäksi saatan olla mukana mainostoimisto kuvioissa.

Harrastan aktiivisesti salibandya ja ensi kaudelle pitäisi veljen kanssa luotsata jo kolmea salibandy ja yhtä futis joukkuetta Lahden Kortteliliigassa. Katson päivittäin elokuvia ja kuuntelen musiikkia. Seuraan aikaani, luen ja kommentoin.

Minulla on harvoin kiire. Elämäni on rauhallista eikä hektisyydestä ole mitään tietoa. Miksi?

Silloin jos on liikaa tekemistä, niin kyseessä on ollut oma osaamattomuus aikatauluttaa. Asioille pitää varata aikaa. Minulla ei ole liikaa tekemistä tänään, ei eilen eikä huomenna. Tietenkään joka päivä ei kerkiä istumaan alas toviksi ja pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä, mutta ei kait sitä nyt joka päivä sellaista kannata tehdäkään.

Joku tekee asioita rahasta, minä teen intohimosta. Voihan se intohimokin olla rahan perässä juokseminen, mutta kuitenkin. Jos on jokin syy tehdä jotakin, niin se ei tunnu työltä - se tuntuu juuri sopivalta - ei ole kiire, eikä ole liikaa tekemistä.

Paras lopputulos syntyy rauhallisuudesta. Se ei tarkoita sitä, että hoitaisi eloaan epätehokkaasti vaan sitä, että tehokkuus juuri luo sen rauhallisen fiiliksen.

Eli jos on liikaa tekemistä eikä tiedä mistä aloittaa - mieti tovi, miksi olet siinä tilanteessa. Pysähdy pohdiskelemaan ja ehkä löydät syyn jostain muualta kuin vuorokauden asettamista aikarajoitteista.

Ihmisillä on tapana sanoa, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Minulla on tapana vastata, että ihmisillä on liian vähän järkeä. Kiire ja hätiköinti johtuu omasta osaamattomuudesta hallita omaa elämää. Ole siis aikataulusi herra ja päätä tänään, että sinulla ei ole kiire, sinulla ei ole liikaa tekemistä.

Ja koska hyvä kirjoittaja palaa otsikkoonsa lopussa alleviivaten omaa älykkyyttään...

Jos sinulla on liikaa tekemistä, älä tee mitään.


PS

Eilisen keikan analysointia www.koomikot.com osoitteessa.

maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Rock-musiikkia, mutta missä on asenne

Tunnen joitakin rock-musiikin parissa työtään tekeviä ihmisiä ja harrastajia sitäkin enemmän. Pyrin auttamaan joitakin ihmisiä eteenpäin sen parissa ja tulen kuunnelleeksi laidasta laitaan kotimaisia uusia ja vanhempiakin rock-yhtyeitä.

Kaikkia näitä yhdistää se, että musiikkia osataan tehdä, soittotaidot ovat kunnossa ja biisitkin toimivat kohtuu hyvin - mutta asennetta ei ole lainkaan.

Harvassa ovat ne nuoret muusikot, jotka oikeasti tekvät musiikkia vain ja ainoastaan rakkaudesta musiikkia/esiintymistä kohtaan. Tietenkin nykyään on mahdollista pyrkiä huipulle ilman työntekoa ja toisinaan tarpeellista väkisin vääntämistä - mutta silloin se musiikillinen anti jää todennäköisesti aika köykäiseksi. En nyt sano, että kaikki nopeasti pinnalle päässeet yhtyeet ovat paskoja - hyviä on tietenkin joukossa myös paljon. Kuulutan vain sen perinteisen rock-asenteen perään. Ei se ole sitä, että naidaan ympäriinsä ja vedetään huumeita. Ei - rock-asenne on sitä, että luottaa itseensä vaikka tulisi mitä paskaa niskaan. Tekee oman juttunsa omalla tyylillään ja jos se ei toimi, niin sitten ei toimi. Rock-asenteeseen ei kuulu markkina-analyysit, ei kohderyhmä-ajattelu - rock-asenne on taiteellisuutta tavoittelevaa eikä kapitalismia.

Joku osaa yhdistää nämä kaksi asiaa ja tekee vitusti rahaa - good for him. Mutta se vaatii nerokkuutta joko musiikillisesti tai liiketaloudellisesti (mielellään kummassakin). Meistä harva kuitenkaan on nero, joten eiköhän kannata ne businessplanit pistää laatikostoon odottamaan sitä hetkeä, kun rock-ura sakkaa ja on pakko hakeutua "oikeaan" työpaikkaan.

Asennetta puuttuu muutenkin nykyään elämästä. Kaiken pitäisi olla sosiaalidemokraattisen tasa-arvoista ja tasapäistä ja tasa-sitä-sun-tätä. Elämä vaan ei ole tasa-arvovaltuutetun märkien unien mukaista, joten pakko hyväksyä se, että ne joilla on mahdollisuus pyrkiä eteenpäin - heille se suotakoon. Yhteiskunta jo sinällään pyrkii tappamaan rock-asenteen, joka terveellä tavalla korostaa individualismia (nyky-individualismi tuntuu olevan "muilta pois"-asenne eikä terve tapa nähdä itsensä yksilönä osana isompaa yhteiskuntaa - nykyään unohdetaan se yhteiskunta - kiitos sosiaali-fucking-demokratian) ja yhteilöllisyyttä. Rock-asenne on katoava luonnonvara. Nyt siis talkoot pystyyn ja jokainen pitää huolen siitä, että se joka yrittää omalla jutullaan pärjätä saa siihen kannustusta.

Minä teen standuppia ja jos se ei toimi, niin so fucking what. Sitten tehdään jotain muuta. Teen tätä kuitenkin tosissani ja niin helvetin hyvin kuin vain voin. Toivottavasti myös luotsaamani muusikot tekevät samoin omalla alallaan - toivottavasti me kaikki tekisimme siten. Työhön pitää suhtautua intohimoisesti tai muuten elämä on turhaa.

Huomenna nauran itselleni, mutta se on vasta huomenna. Tänään saan olla iki-teini, joka unelmoi paremmasta maasta jossakin tähtien tuolla puolen. Huomenna minä nauran itselleni, siihen asti - näkemiin.

tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Terveysväittämiä

Morjensta jälleen kaikki tuberkuloottiset kanssapurijat. Tänään ajattelin jutella mukavia terveydestä, omastani, yhteiskunnan ja ehkäpä myös komiikan.

...hetki, otan peiton - alko paleltaa...

...eipä tämä nyt paljoa lämmitä, pitäisköhän siirtää itsensä lämpöpatterin viereen...

nah. Kyll mä tän nyt tästä rykäisen alta pois ja sitten mietin mistä varastan uudet keuhkot.

Eli niin ja no jotta tokkiinsa ja muitakin aloitus sanoja.

Tänään mä en vaan saa aloitettua mitään. Aikaansaannotonta touhuni tämä. Paleltaa - on vilu. Kuumetta ei pahemmin juuri tällä hetkellä, mutta juuri sopivasti, että vituttaa. Yleinen terveystilanteeni on mielestäni hyvä; epilepsia, keuhkorappeuma, selässä välilevytyrä (2x poistettu), polvet hajalla (toinen vasta operoitu) ja muuallakin "vanhoja vammoja". Minusta siis ihan hyvä lähtötilanne. Mikäkö tuossa vituttaa on se, että joka helvetin flunssa/nuha iskee sen verran voimakkaana, että menee joka vuosi viikkoja sairastellessa.

Ja se häiritsee. Toisaalta ilman näitä jaksoja minulla ei olisi ollut (eikä olisi) aikaa kehitellä pääni sisällä kaikkia niitä ajatuksia, jotka nyt nousevat pintaan komiikkana. Kun itse suhtaudun terveyteeni huumorilla, niin voiko se silloin olla negatiinen asia.

Yhteiskunta on paljon sairaampi kuin minä. Vantaalla koululaiset (ja etenkin tytöt) juovat päiväkännejä ja toisaalla Susan Kuronen kirjoittaa kirjan, jonka jokainen sosiaalipornon ystävä haluaa lukea, mutta kukaan ei kehtaa sitä myöntää. Yhteiskuntamme on jatkuvassa muutoksessa ja ne ketkä pyrkivät elämään eilisessä kärsivät varmasti jatkuvista mielenterveysongelmista. Menkööt Amishien keskuuteen jos haluavat pitää maailman muuttumattomana. Minä siis kannatan muutosta - se voi olla huonompaan, mutta ilman muutosta yhteiskunta varmasti päätyisi huonoon tilanteeseen.

Vaikka yhteiskunta tuntuu sairaalta, niin se on vain normaalia evoluutiota (ei siis biologista vaan sosiaaliekonomis-järjestelmien) ja sen vastustaminen olisi sama kuin pyrkisi herättämään henkiin dinosaurukset - tottakai joku haluaa nähdä vanhan maailman palaavan, mutta minä haluan katsoa eteenpäin. Yhteiskunta on aina ollut muutoksessa, mutta vasta globalisaatio on aiheuttanut sen, että muutos nopeus on joillekin liian suuri. On yhä olemassa paljon ihmisiä, jotka uskovat maailman olevan litteä - auringon kiertävän sitä ja kaiken lisäksi mielestään maailma on 6000 vuotta vanha...

...ei siis ihme jos syntyy pientä terrorismin pelkoa, kun taantumukselliset amerikkalaiset pyrkivät edustamaan korkeinta moraalia ja samalla toisella tapaa taantumuksellinen ääri-islamistinen liike näkee itsensä ihan samassa valossa - kumpaisiakin vain ohjaa pelko muutoksesta.

Kun itse tulen sairaaksi, niin pyrin elämään mahdollisimman normaalisti - aivan kuin sairaus ei pystyisi vaikuttamaan minuun. Lopulta sitten keho ei enää kanna ja sorrun sohvan/sängyn-pohjalle ja sieltä nytkin kirjoittelen (käteviä nämä langattomat verkkoyhteydet). Itsekin koen siis taudin negatiivisena vain sen takia, että se aiheuttaa muutoksia päivittäiseen elooni - jokin ulkopuolinen määrittelee miten toimin.

Onko yhteiskuntamme siis sairas - ei. Se on vain muutoksessa. Yksittäiset matriisin-palaset voivat olla sairaita (Vantaan koululaiset ja Susan Kurosen vihaajat), mutta kokonaisuus on vain jatkuvassa murroksessa - etsien uusia väyliä. Joillekin tämä hektisyys sopii ja osa taantuu lapsen tasolle (George W. Bush).

Minä näen oman flunssani myös vain osana muutosta. Ehkäpä opin tästäkin jotain uutta - ehkäpä keksin tässä puol-horroksessa jonkin uuden ajatuksen. Aluksi pyrkii välttämään taudin tuomaa muutosta, mutta lopulta on pakko sortua ja viimeistään siinä vaiheessa on hyvä ymmärtää se, että ei alunperinkään ollut mitään pelättävää.

Yksi tapa uudistua on sairastaminen.

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Mutta minne katosi lauantai

Hei te kaikki eines-syöjät ja lisäainekyttääjät. Minulla oli eilen kiire. En tehnyt mitään ja sitten olikin jo keikka. Kerkisin juuri ja juuri juuriharjalla pesemään mieleni ja pinnoitin sen uudestaan kiiltävällä kirjoitelmalla www.koomikot.com - päiväkirjaani. Se oli ihanaa aikaa. Sitten koitti keikka ja...

...vittu että meni hyvin. Anteeksi kiroilu. Se oli ihan saatanan hyvä keikka. Anteeksi kiroilu. Muutama juttu floppasi, mutta nekin pelastettiin maankamaralta pistämällä jutusta läpi itseironian terällä - helvetti että oli mukavaa. Anteeksi kiroilu.

Anteeksi kiroilu. Vanhuskeikalla perjantaina en kiroillut, nyt on pakko - saa systeemistä ulos kaikki tiksit ja muutkin pakko-oireet.

vittu saatana

ei mulla oikeasti oli Tourettea eikä edes syndroomaa. Kunhan aina pitää selittää ihmisille sitä, miksi kiroilee - minusta se vaan on mukavaa. Teen sitä itseironisesti siten, että säälin heitä, jotka panostavat pointtinsa kirouksella, jotta se kuulijan tajunnassa räjähtäisi paremmin - minä en. Silloin, kun on asiaa - en kiroile. Joten voitte helposti päätellä, että mulla ei ole koskaan asiaa.

Keikka oli menestys, yeah, loistavaa, jättivänkää, superia ja fantsua!

Tänään pitää kohta suunnata sukulais-lapsoisen nimeämisjuhlaan. Saakohan jokainen antaa oman ehdotuksen piltin tulevaisuudelle. Eiku ihan oikeasti hei, nimi määrittelee paljon siitä millainen elämä lapsella tulee olemaan. Jos nimi on "Kukka-Sofia" niin voi olla varma, että aikuisena sitä kuuluu Animaliaan tai pahimmassa tapauksessa Vihreisiin. Jos nimi on "Gustav", niin voi olla joko kaappihomo-pedofiili bättrefolkki tai sitten maanpuolustuksen erikoisasiantuntija (eroavatko noi nyt sitten mitenkään toisistaan, enpä tiedä).

Nimi on vettä sakeampaa ja veri ei miestä pahenna. Tahi jotakin.

Lauantai katosi siis kuin Veltto Virtanen eduskunnasta (joo, ei nää mun jutut aukea edes mulle itelleni) - jälkiä jättämättä, mutta kauhealla katkeruudella. Katkeruuteni johtuu siitä, että se hupi ei voi jatkua läpi ihmiselämän. Jos jatkuisi niin tämähän olisi taivas maan päällä - ja tästä päästään kiinni päivän toiseen aiheeseen (vai seitsemänteenköhän se jo menee).

Seuraa aina sivustoillani kävijöiden lähtökohtia ja pyrin muokkaamaan juttuja siihen suuntaan, että ne istuvat paremmin lukijoidensa aivokalvoille ja tulehduksille. Sivustollani käypi jostain syystä huomattavan paljon mainostoimistojen tietokoneita - en nyt väitä, että työntekijänsä täällä kävisi vaan ne tietokoneet. Tämä on sikäli jättivänkää, että olen varmaan hakenut töihin jokaiseen suomalaiseen mainostoimistoon ja lähes kaikist avastaus on ollut se, että he eivät ole antaneet vastausta.

Minusta vain olisi niin saatanan ihanaa saada palkkaa siitä, että luon tekstiä joka iskee kuluttajan tainnoksiin ja pakottaa hänet ostamaan uusia kulutushyöykkeitä, jotta hänkin olisi parempi ihminen. Minä rakastan markkinataloutta.

Siksi olen hakenut, mutta enhän minä osaa mitään. Nyt nämä mainostoimisto-ilkkujat käyvät täällä lukemassa ajatuksiani ja toteavat olleensa täysin oikeassa ja sekös minua vituttaa. Minä osaan sujuvasti kirjoittaa ja jutella mukavia lavoilla, olen helvetin ammattitaitoinen esimies ja myyntivalmentaja - lisäksi omaan hyvän näkemyksen mainontaan ja markkinointiin, mutta - minulla ei ole ko-ke-mus-ta.

Okei, tää juttu ei nyt ihan liity vain muhun itseeni. Olen saanut jälleen kerran törmätä nerokkaisiin työnantajiin (en itse ole hakenut minnekään), jotka vaativat kokemusta opiskelijalta - yeah, siitähän se lähtee. Sulla pitää olla kokemusta jotta saat työpaikan. Joku päivä jossain päin maailmaa joku vielä tajuaa kuinka tyhmä tuo idea on ollut.

Ehkä.

Mainostoimistot. Ne käyvät täällä, väitän tätä salaliitoksi. Tahtovat estää minua kertomasta mielipiteeni Goerge W. Bushin politiikasta ja Venäjän ydinase-uhasta. Ne kontrolloi mun päätä pienillä mikrosirusäteillä (joo ne ampuu mikrosiruja mun päähän).

tra lalla lalla laa

Ai niin, lauantai meni. Se olisi ollut kiva päivä antaa kellon seisahtua. Niin ei käynyt. Onneksi sentään joku oli muistanut Kirkaa ja soittanut keksitystä taposta aluehälytyskeskukseen - nerokasta. Vittu mikä tapa muistaa vainajaa - keksiä niitä lisää.

Mainostoimistot keksivät vainajista lisää. Markkinoinnin ja mainonnan lähtökohta näinä vuosina on ollut se, että revitään vanhoista jutuista kaikki irti, koska ei uskalleta ottaa riskiä. Miettikääpä sitä tilannetta, kun joku Pepsi Co:n mainosheebo on sanonut, että heitetäänpäs kaduilla mainos, jossa on yhtä isolla Coca Cola Companyn vastaava light-tuote...siinä on saattanut muutaman hetken pojilla ja tytöillä raksuttaa päässä markkinoinnin periaatteet. Mutta niin ne nyt vain ovat katukuvassa olleet - minä siirryin Pepsi-generation ihmiseksi saman tien. Kiitos Viktor Pelevin, kiitos maailma. Kiitos virvoikejuoma-valmistajat. Kiitoksia Laura Voutilainen (että et päässyt edustamaan Euroviisuissa).

Hyvä mainostoimisto henkilö. Tahdon sanoa sinulle, että olen yhä vvapaasti käytettävissä. Teen työni tunteella ja palolla. Harvemmin kuitenkaan poltan vanhoja kivikirkkoja - ne nyt vain palavat niin huonosti. Minulla on paljon ideoita ja olen tunnettu siitä, että ideani ovat helvetin huonoja.

Olen yritysjohtaja, olen stand up -koomikko, olen neuroottinen idiot savant, ilman savant-osuutta. Olen tehnyt eilen yhden parhaista keikoistani ja olen pilvessä - ihan ilman narkoottisia tahi muitakaan päihdyttäviä aineita.

Lauantai meni siis. Nyt on sunnuntai. Huomenna tämän logiikan mukaan maanantai - toivokaamme parasta. Ei näin hyvää viikonloppua pidempään jaksaisikaan.

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Uhkapeleistä

Elätin itseni vuoden päivät uhkapeleillä, vaikka eihän ne edes ole mitään uhkapelejä. Pokeria voi pelata voitollisesti, kunhan on oikea asenne. Eräs kaverini tälläkin hetkellä pelaa työkseen pokeria ja tunnen useita muitakin pokeri-ammattilaisia.

Ajattelin aiheen nostaa päivän toiseksi viestiksi, koska tämä ei suoraan liity omaan elooni eikä standupin maailmaan. Ainoastaan sen takia nyt tästä kirjoitan, koska tajusin sen, kuinka vähän arvostettuja ammatteja kummatkin ovat. Useita viihdetaiteilijoita arvostetaan, mutta koomikoita pidetään jotenkin helpon rahan metsästäjinä. Samoin pokerissa - eihän se tee muuta kuin pelaa.

Te, jotka ette tiedä mitä se oikeasti on, lukekaa kaverini blogia (jos jaksaisi tätä päivitellä mies paremmin kuin aikaisempaa blogiaan): http://petokoira1.blogspot.com/

Kuten minunkin blogistani näkee, vaikka työ tuntuisi ulospäin kovin helpolta, niin ei se sitä ole, ei ainakaan niille, jotka tosissaan tekevät.

Itse en enää pyri pokerin kautta tienaamaan vaan tavoitteeni ovat toisaalla - standupin parissa. Kaverini vuorostaan tähtää pokerissa yhä ylemmäs. Ehkäpä meidän kumpaisenkin blogien tavoite on kertoa sekä itselle, että teille harvoille lukijoille siitä, miten kehitymme ja etenkin näyttää epäilijöille.

Jos siis pokeri ammattina kiinnostaa, lukekaa linkittämääni blogia.

Keksisit nyt edes joskus hyvän otsikon, jookos

Perjantaina keikalle vanhainkotiin. Harvinaisen stressaavaa, kun tuo asettuminne yleisön asemaan on sen verran vaikeaa. Mulla on kyllä mielessä monta, ei niin hyvää tapaa aloittaa keikka:

- Oikein hyvää aamupäivää, minä olen amatööri stand up -koomikko Jarkko Repo ja minä teen standuppia vielä kuolemannekin jälkeen

- Tervehdys, onko teistä kukaan hereillä

- Pelkäsin, että jos myöhästyn, niin puolet teistä on jo kuollut

- Ha haa, tästä tulee paska keikka, mutta esiintyjän kuolemisen sijaan se sattuukin teille

- Irtoaako täältä keikan jälkeen pillua? Vähäniemi (tilaaja) lupas!

Joten taidan viettää loppuviikon miettien hyviä tapoja olla tekemättä keikkaa, vaikka tietenkin sen teen. Noista aloituksista jo huomaatte, että olen täysin hakuteillä perjantain suhteen. Mun pitää aloittaa sillai pehmeästi, teen varmaan aika paljon samanlaista settiä kuin mitä heitin lauantaina Tuusulassa. Tuusulan alkoholisoituneet katsojat vertaantuu todella hyvin vaippaikäisiin.

Jotain pitää kyllä kehittää tuosta elinkaaresta, vaipasta vaippoihin ja sitten hautaan. Mielelläni kekisin myös jotain hautajaisjuttuja, mutta mun hautajaismokat on sen verran pahoja, että ei niitä ilkeä kertoa. Mulla on tapana nauraa hautajaisissa.

Ihan vaan sille kuolleelle - ja positiivisessa hengessä.

Kaikki ei arvosta.

Kyllä siitä tulee hyvä keikka, älä Vähäniemi pelkää.

Mun kahvi on kylmää. Tänään ei sitten mene mikään putkeen. Ja kohta pitää lähteä palaveriin jonnekin Sombrerolle (lue Somero). Lainkaan en tiedä, mitä siellä sanon tahi mitä teen - mutta voin laulaa: MA TULIN VOITTAMAAN!

Joo oin eilen taas salibandy-treeneissä. Joukkueeni hävisi, eiku ihan oikeasti. Pelin jälkeen on ollut tapana jauhaa pelistä, mutta jokainen mun joukkueen pelaaja katosi kuin mielenkiintoa Lostia kohtaan.

Nää mun kirjoitelmat alkaa muistuttaa aamu aamummalta (vrt. päivä päivemmältä) Aliaksen juonta - ei mitään tolkkua ja vaikka olisitkin seurannut alusta lähtien, niin et silti tajua mitään.

Huomiselle.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Olikohan mulla jotain sanottavaa

On hiiriä ja ihmisiä, on rikoksia ja rangaistuksia, löytyy myös sotaa ja rauhaa. Kirjoja jos et jo käsittänyt. Kirjoja joita kukaan ei lue, mutta kaikki väittävät lukeneensa. Kirjoja jotka eivät turhaan ole nousseet yleistiedoksi.

Olisihan tuota listaa voinut jatkaa pitkään. Löytyy apartheidia kritisoinutta André Brinkin teoksia ja esimerkiksi Vonnegutin determinismiä käsitteleviä kirjoja. Kirjoja on paljon. Lähes loputtomasti. Joku ottaa suunnakseen rikosromaanit ja joku toinen lukee pelkästään kauhua. Tärkeintä on se, että edes lukee jotakin. Yleissivistys kasvaa syödessä ja samoin riippuvuus. Luettuasi muutaman Vonnegutin kirjan sinun on pakko lukea loputkin.

Hyvän kirjailijan tunnistaa (tai ainakin minä tunnistan) siitä, että teoksensa on pakko lukea loppuun ja sitten tekee jo mieli aloittaa seuraava kirjansa. Sitten on tärkeitä kirjoja joiden ymmärtäminen on kokemus, jonka takia niitä kirjoja luetaan - ei viihtyminen eikä välttämättä edes se, että kirja kiinnostaisi. Dostojevskin kirjoissa on juuri tällainen piirre - kun ymmärtää (tai ainakin luulee ymmärtävänsä) ne pohdiskelut joita kirjailija käy hahmojensa kautta liittyen ihmismielen psykologiaan aukeaa teoksen arvo aivan uudessa valossa.

Ihminen joka tänä television ja internetin aikana lukee kirjoja on katoava luonnonvara. Kirjat ovat kuitenkin yksi parhaista keinoista kehittää omaa ajatteluaan. Harvoin kirjat pureskelevat asiat valmiiksi kuten televisio tuppaa tekemään. Televisio on jatkuvasti lähempänä kertakäyttö viihdettä, koska se myy paremmin kuin viihde, joka pakottaa katsojansa ajattelemaan. On olemassa elokuvia (paljonkin) jotka kehittävät ajattelua, mutta ne elokuvat harvoin ovat niitä tuottoisimpia.

Kirjat ovat siis paras lähde ja helpoin tapa hankkia sivistystä itselleen. Se on myös ilmaista, kiitos kirjasto-järjestelmän.

Taiteiden tekeminen vaatii ymmärrystä yhteiskunnasta. Komiikkaa tehdessä ei voi vain heittää ajatuksiin ilmaan ja toivoa, että ne osuvat. Koomikon on ymmärrettävä jotain ympäröivästään maailmasta, jotta hänellä voi olla jotakin sellaista sanottavaa, jota ihmiset eivät vielä tiedä. Mitä useamman elokuvan on nähnyt, mitä useamman kirjan lukenut ja mitä useammassa museossa käynyt - sitä parempi.

Eikä niiden kirjojen ole pakko olla raskaita - lue Vonneguttia Douglas Adamssia tai vaikka Terry Pratchettia. Toisinaan kirjailija osaa piilottaa sanomansa hyvin kaiken huumorin alle ja samaa saattaa tehdä osa standuppaajistakin. Huumori on erinomainen tapa levittää sivistystä, koska se on lähellä sitä helppoutta jota televisiokin suoltaa. Samalla ongelmaksi nousee se, että repiäkö irti naurut halvoilla jutuilla vai panostaako jokaiseen keikkaansa niin paljon, että maanantai aamuna on energiaa vailla ja kokee menettäneensä itsestään jotakin.

Pitäkää hyvää huolta minun osistani, älkää ainakaan lukitko niitä kellariin odottamaan parempia vuosia. Pitäkää kiinni niistä asioista joita olette nähneet uudella tavalla ja miettikää voisiko se olla parempi kuin aikaisempi. Kiillottakaa jatkuvasti aivolohkojanne miettimällä sitä, mitä ymmärrettävää lukemassanne kirjassa, kuulemassanne esityksessä tai näkemässänne taulussa oli.

Toisinaan ja jopa aika usein se ainoa sanoma komiikassa on; sitä saa nauraa, vaikka ei olisi mitään syytäkään. Iloisuuden ymmärtäminen jo sinällään on niin suuri asia, että turha tässä on jauhaa mistään syvellisemmistä arvoista ja yhteiskunta-kritiikistä.

lauantaina, helmikuuta 10, 2007

Luovuus, väsymys ja illankeikka

Eilen oli perjantai ja tuli taas tehtyä sitä, mitä nyt nuoret miehet perjantaisin tekevät; parannettua maailmaa tee-kupposen äärellä. Se on niin helppoa, kun voi tehdä kaikesta parempaa vain jauhamalla jo satoja kertoja esitettyjä ajatuksia. Sitä on niin varma kaikesta aina öisin, että eihän sitä omaa puhetta kehtaisi edes kuunnella selvinpäin ollessa...eiku mähän olin selvinpäin yöllä.

Mikä siinä on, että öisin sitä heittää ilmoille niin huonoja juttuja ja niiden typeryyden tajuaa vasta aamunvaljettua. Vai olisiko sittenkin niin, että arki painaa päälle ja ihanan kevyet ihmiseloa ylennöivät ajatukset painuvat syvälle ja se kuka niistä puhuu on joko mielenterveys-potilas tai Jari Sarasvuo.

Ehkäpä luovuus on rajojen ylittämistä, tai siis onhan se, mutta voiko ajattelun luovuus olla myös samalla kaavalla syntyvää. Näkemys jostakin asiasta kulmasta, jota muut eivät ole ottaneet huomioon. Voisin ainakin luulla asian olevan niin, joten tietenkin sen täytyy niin olla.

Väsyttää.

Pitäisi juoda kahvia.

Illalla keikka tulossa ja mä puhun paskaa jostakin luovuuden ylevistä tuulista, joiden alla pitää liikkua, että eivät sosiaali-demokraatit saa vihiä siitä, että minuun olisi voinut tarttua ripaus erilaisuutta.

Keikka.

Tärkeä keikka, ei tulisi mokata. Pitäisi olla taas itselleni uusia kasvoja takahuoneessa (jos nyt siellä on sellaista, ensimmäinen kerta Ravintola Pikku Ellissä i Tuusula). Väsyttää ihan saatanasti ja juuri peruivat kaikki mukaanlähteneet (huom. imperfekti) mukaanlähtönsä, joten itsekseni köröötän Lahdesta tuon n. 45 minuuttisen ajomatkan.

Ei mitään valmiina setin suhteen. Voisin heittää jotain tämän suuntaista:
Hirvi
Susi
Koira
Suklaa
Las Vegas
+ muutamia one linereita (päätän siihen, mikä toimii hyvin)

Ei jaksaisi lähteä. Ensimmäinen kerta. Olen ollut kipeänä nyt nelisen päivää ja tänään aamulla olin pelaamassa kolmen ottelun salibandy-turnauksessa, joten energiat on aivan lopussa. Ei paras lähtökohta illalle.

Kirjoittelen taas huomenna illan sujumisesta.

Toi luovuus bullshitti liittyy juuri näihin fiiliksiin. Sitä kokee olevansa aivan helvetin huono ja teennäinen aina väsyneenä, vaikka muiden mielestä onnistuisikin heittämään kohtuullisen keikan.

perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Pankeista ja ihmisistä

Joskus on pakko mennä pankkiin, hakemaan rahaa tai neuvottelemaan siitä milloin raha pitää maksaa takaisin. Tänään kävin pankissa tekemässä kumpaakin. Ennen sitä piti olla nöyränä pankinjohtajan edessä ja tänä päivänä pankinjohtajat kait saa kuulla kunniansa lähes päivittäin (enkä nyt viitannut mihinkään positiiviseen kunnianosoitukseen).

Niin ne ajat muuttuvat, muuttuivat ja tulevat muuttumaan. Tämän päivän herra on huomisen narri ja eilisen narri on Björn Walhroos. Koskaan ei voi tietää mihin suuntaan maailma kaatuu ja pitääkö olla rähmällään Venäjälle vai Amerikkaan päin. Siksi osa meistä yrittää olla mieliksi kaikille, sitä sanotaan diplomatiaksi. Diplomaateilla ei ole mielipidettä vaan he fuusioivat muiden mielipiteen yhdeksi valtavaksi mielipiteeksi, joka pitää sisällään hutu-tutsien vääryydet, Jugoslavian sisällissodat, tsetseeni sissit ja lähes kaiken muunkin, mitä maailmassa nyt tapahtuu. Ainoastaan terroristien kanssa diplomaatti ei työskentele, koska terroristit on pahoja.

Missä mekin olisimme ilman terrorismia...olisimmeko itsenäisiä, kuka määrittelee hyvän terrorismin? Pitääkö sitä vasta jälkikäteen tuomita syyllinen, natsi oli paha, koska natsi ei voittanut. Entä punaiset tahi valkoiset, kummat niistä nyt sitten olivat hyviksiä? Ovatko binladenit vain tekemässä seuraavaa parempaa maailmaa vai haluvatko he vain tuhota tämän...

Vasta vuosien kuluttua voimme sanoa varmuudella ja se - se on sitä diplomatiaa myös. Vaikka ei tekisikään töitä terroristin kanssa, niin kannattaa sotä nyt pikkasen jättää porttia auki sinnekin päin, jos niistä nyt kuitenkin tulee maailmanherroja.

Pankissa asiat menivät erinomaisesti. En käsitellyt pankinjohtajaa millään erikoisella tavalla, ainoastaan ihmisenä. Tuntuu toimivan. Tarvitaanko sitä sen kummallisempaa diplomatiaa kuin se, että antaa jokaiselle ihmisarvon.

Ei minun tarvitse kumarrella johtajia eikä heidän minua. Jokaisella on asemansa (joillakin valitettavan huono) ja jokaisella on sama ihmisarvo. Voimme olla eriarvoisia yhteiskunnassa, mutta se ei tarkoita sitä, että minä käyttäytyisin sen mukaan.

Parasta diplomatiaa onkin rehellinen keskustelu ja pyrkimys ymmärtää toista. Ei sillä ole väliä missä asemassa ihminen on, on ollut ja tulee olemaan.

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Jälleen viikon lottoarvonnat on käynnissä

Se on lottovoitto syntyä Suomeen, joten mitä se sitten on jos oikeasti voitat lotossa Suomessa...Jos et tiedä, niin pistä lotolla. Aikanaan "lotto" sanaa käytettiin paljon enemmän ja sitä viljeltiin sanonnoissa taajemmin, lopulta ihmiskunta kuitenkin tajusi kuinka typerän näköinen ja kuuloinen sana on kyseessä, joten nyt puhumme veikkaamisesta, joka on kuitenkin eri asia kuin lottoaminen. Veikkaamisen pitäisi perustua ennakkotietoihin ja suunnitelmaan - esim. lapsi saisi ennen syntymäänsä valita kotimaansa hieman raakatietojen perusteella. Harva veikkaisi Suomea, jossa on paska ilmasto, paljon hyttysiä ja maailman hämärimmät äärioikeistolaiset.

Sen takia on parempi, että syntyminen on lottoamista eikä veikkaamista. "Lotto"-termi on jotenkin outo käsite usealla. Ihmiset kyllä lottoavat mielellään ja miettivät mitä tekisivät jos voittaisivat, missään vaiheessa ei kukaan kuitenkaan mieti sitä, mitä he tekisivät jos he häviäisivät. Koskaan ei valmistauduta tappioon - vittu jos en tänään voita, niin ammun kaikki. Siinä on sitä oikeaa asennetta.

Veikkaaminen on nykyään hyväksyttävämpää kuin lottoaminen, koska siinä on mahdollisuus voittaa järjestelmä. Kuitenkin kaikki vedonlyönti-toimistot porskuttavat eteenpäin kait aika hyvillä voittomarginaaleilla, joten aika harva voittaa kuitenkaan talon. Samahan se on maailman kaikissa kasinoissa (casinoissa?), talo voittaa vaikka kuinka sinulla olisi jokin järjestelmä.

Miksi ei siis puhuta suoraan lottoamisesta. Jos sanomme, että elämä on lottoa, niin myöntäisimme sen, että emme hallitse jokaista muuttujaa - me vain menemme sattumanvaraisesti eteenpäin. Eli jos elämä olisi lottoa, niin millään ei oikeastaan olisi mitään merkitystä.

Mutta elämä on - jollei nyt ihan täysin tuurin varaista niin ainakin uhkapeliä. Jatkuvaa riskinottoa, jatkuvaa voittoa/tappio-ajattelua. Jos siihen ei osallistu niin ajautuu yhteiskunnan ulkopuolelle tai Vihreiden (De Gröna) kansanedustajaksi. Elämä on tietynlaista arpapeliä useiden asioiden suhteen - olihan jo se syntymämmekin lottovoitto.

Illalla keikka On the Rocksissa Helsingissä. Heittänen samanlaista settiä kuin parina aikaisempana iltana Old Anchorissa ja Bar-Shotissa. Eilinen keikka meni hyvin, hieman tuurilla, mutta tunsin yleisön, joten ehkä se oli enemmän taitoa kuitenkin. Illan keikalle lähtee autoon istumaan myös illan MC (Tommi Mujunen), joten jos jo tänään saisin rikottua hyvin kestäneen putken siitä, että olen aina illan ensimmäinen esiintyjä.

Mielelläni esiinnyn ensimmäisenä, mutta pitäähän sitä suoda muillekin mahdollisuus nauttia siitä paikasta.

Miksi kirjoitin lotosta ja uhkapeleistä. Olen ollut tietyllä tapaa peliriippuvainen, taloudellisesti järkevästi kylläkin, mutta kuitenkin. Eilen tai oikeastaan tänään yöllä tajusin sen, että vaikka sitä ihminen voi tiettyjä asioita elämässään hallita, niin osa on kuitenkin pakko jättää jonkin suuren arvontakoneiston tehtäväksi.

Viime yön ajatuksista lisää www.koomikot.com päiväkirjassani.

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Vitun halogeenit

Kuka keksi halogeeni valaisimen - kuka? Netti tarjoaa vastaukseksi Frerick Mobya, mutta eipä ole tieto monellakaan sivustolla. Edes nettiorjien pyhättö Wikipedia ei kerro halogeeni-valaisimen keksijää...miksiköhän...

Koska se vitun idiootti pitää kierittää halogeeni-polttimon lasinsirpaleissa ja sen jälkeen pistää mies kävelemään kuumilla halogeeni-valoilla. Saatana.

Ai miksikö?

Miksikö kiroilen kuin pikkulapsi lyötyään sormeaan isin remontti-vasaralla, jota ei ole käytetty neljääntoista vuoteen kuin ainoastaan poistamaan pikkulapsen lyömiä nauloja huoneensa seinistä. MIKSIKÖ?

Koska juuri äsken vaihdoin trendikkääseen kodinhoitohuoneeseemme halogeeni-valaisimiin noita saatanan halogeeni-polttimoita ja mikä on lopputulema. Yksi palanut sormi ja toinen käsi lasin sirpaleissa. Yksi sormi turvonnut ja veikkaan, että lievästi sijoiltaan.

En minä ole kömpelö, kykenen vaativiin suorituksiin sormillani (kysykää vaan vaimoltani), mutta halogeeni-poltitmoiden vaihto oli tuskaisa tie. Vituttaa. Rikoin yhden polttimon. Ei ne paljoa maksa, mutta sapettaa se, että eloton vei jälleen voiton tästä miehestä.

Tahdon takaisin perinteiset valaisimet joihin "lamppu" vaihdettiin kiertämällä - sen minäkin osasin. Mutta nyt pitää kyetä tunkemaan kaksi tökkeliä saatanan olemattomiin reikiin, jotka eivät tietenkään ole vakio-asennossa vaan joka vitun saatanan perkeleen valaisin kannassa ne luolastot on asennettu eri tavalla, toiseen pitää kääntää 13 astetta itään ja sitten siirtää kaksi kolmasosaa sisälle ja lopulta kiertää 1 aste pohjoiseen ja kääntää kevysti vasemmalla ja painaa ihan saatanasti...toisessa pitää aloittaa suorasta asennosta ja painaessa kiertää vakio kiihtyvyydella 23,3 asteen kulmassa Naantalista kaakkoon.

Ei enää koskaan halogeeni-valaisimia, minnekään.

Huomenna ehkä olen paremmalla tuulella, tai sitten en, jos vielä pitää vaihtaa lamppuja.

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Maanantai aamuna...

ei krapulaa, eikä vapinaa. Yritin tuijottaa vessankin seinää, mutta tunsin itseni vain tyhmäksi, joten lopetin. Pistin suuhun kaurahiutaleita ja kuvittelin sen olevan heinää - jälleen kerran tunsin itseni idiootiksi.

En ole työpaikan sonni, mutta ehkä apina. Porsastelen aika harvoin, olenhan vegetaristi.

Ajatukseni kuuluukin. Minä yritin tarkoituksella saada jälkikäteen sen fiiliksen, joka monella suomalaisella (ja ainakin yhdellä laulaja/sanoittajalla) on toisinaan viikon alkaessa. Tunsin itseni vain idiootiksi tehdessäni niin. Eivätkö ne ihmiset, jotka koko viikonlopun tähtäävät tuohon maanantai aamun olotilaan koskaan tunne itseään tyhmiksi vai ovatko he liian tyhmiä tajuamaan tyhmyyttään.

En minä ainakaan koe, että elämän pitää olla tyhjää juomista ja irtosuhteita. Elon pitää olla tyhjiä suhteita ja irtojuomista...eiku.

Miksi juoda lainkaan jos tietää, että se johtaa joka viikonloppu samaan pisteeseen - saatanan huonoon viikon aloitukseen, joka sitten perjantaina vaatii veronsa ja jokaisen on mentävä Alkoonsa verolle pantavaksi.

Mitataanko keuhkokuume-potilailta lämpötila, keuhkokuumemittarilla? Onko se semmoinen isohko paistomittari, joka pomppaa ylös jos on kuumetta - siis kunhan piikki on isketty keuhkoihin asti.

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Oopperan Kummituksia ja muuta naposteltavaa

Howdy hou, huutelee eräksin fiktiivinen hahmo, joka olemuksellaan kuvastaa joulun likaisuutta, mutta tämä blogaukseni ei mitenkään liity jouluun, likaisuuteen tahi naposteltaviin.

Asiaahan mulla on, jopa kahden päivyrin edestä (yhä edelleen typoan, minkä kerkiän, myös tuonne www.koomikot.com sivustolle), mutta onko mulla mitään sellaista sanottavaa, joka loisi lukijan suupieliin pientä hymynkaretta - epäilenpä.

Olen aivan liian totinen, itserakas ja ihmisyyttä vihaava, jotta kykenisin luomaan mitään hauskaa (näin minulle on kerrottu) tahi sellaista, joka pitäisi sisällään sanoman jostakin hyvästä. Joten tänään ajattelin kirjoittaa jotain sairaalloisen itserakasta, eli ylistää omaa hyvyyttäni (paremmuuttani, parhuuttani?).

OLEN IHAN SAATANAN HYVÄ - KAIKESSA!

Noin.

Katson laadukkaita elokuvia ja väitän ymmärtäväni Michael Hanekenin elokuvien sanoman, kuvittelen nauravani vanhoille mustavalkoisille komedioille ja Tatin erikoisille ihmishahmoille. Laulan mielessäni mukana Oopperan Kummituksen kohtauksissa ja loihdin silmieni eteen näkymiä, jotka vastaavat parhaimpia taideteoksia koskaan.

Kuuntelen oopperoita unohtamatta jazz-musiikin fuusioitumia tahi rockin aggressiota yhteiskunnan ongelmia kohtaan. Ymmärrän hiphopin ja rapin saloja ja tunnistan old schoolit uudemmasta, west sidet east sidesta ja tiedän jopa eri koulukuntien historiaa. Musiikkihyllystä löytyy myös noisea, hard trancea ja industrialia. Kaikkea tätä ja myös populaari-musiikin parhaimmistoa.

Käyn taidenäyttelyissä, käsitän käsitteellistä taidetta, kokeilen kokeellista ja kubistelen kubismia. Piirrän abstraktia tekotaidetta, mutta tarkoituksella - taiteen ylinmuoto on minua lähellä, itseironia.

Harrastan salibandya, johdan joukkuetta, pelaan pelaajasiirroilla ja osoitan osaamiseni päivittäin, viikottain - jatkuvasti.

Koska mä vaan olen niin saatanan hyvä - kaikessa.

lauantaina, tammikuuta 20, 2007

Brokeback Mountain tunnelmissa

Ei, vaikka SETA sanoi, että olen vain osa setä niin en silti mennyt ja tehnyt syntiä*. Olen yhä kohtuullisen heterona siis liikenteessä - sääli, mutta luulisin, että jos tulisin ulos kaapista (mikä ei liene tarpeen, koska en kaappiin ole edes mennyt) niin saattaisi siitä pitää kaikki muut paitsi vaimoni, joka käsittääkseni on nainen.

Katsoimme silti eilen Brokeback Mountain-elokuvan. Heti alkuun kerrottakoon varoituksen sana - älkää katsoko elokuvaa vanhempienne kanssa (meillä on ollut jo pitkään tapana, että vanhempani käyvät katsomassa elokuvia meillä, kun on tuo erillinen kotiteatteri-tila ja kohtuullinen äänentoisto med ISO kuva). Tämä varoitus vain sen takia, että kaikki hieman vanhemmat ihmiset eivät välttämättä täysin käsitä kaikkia elokuvan konsepteja. Tai no äidistäni oli perin mielenkiintoista se kun miehet osoittivat rakkauttaan, mutta muuten taisi "sanoma" mennä hieman ohi, kun hän niin innoissaan keskusteli nonstop-moodilla elokuvan kanssa.

Äitini ei kärsi mielenterveysongelmista, pahemmista kuin minä ainakaan. Silti hän koki olevansa vastuullinen siitä, että kertoo elokuvan hahmoille elämänohjeita ja yrittää saada heidät ymmärtämään, että väkivalta on tarpeetonta. Vanhemmillani ei siis ole mitään homoja vastaan - väkivalta se äitiäni häiritsi.

Mutta niin, oliko minulla jotakin sanomaa tässä. Olen siis yhä hetero, samoin vanhempani ja luultavasti myös vaimoni. Se mikä siitä kaikesta teki elämää hauskempaa oli se, että minulla oli sattumalta farkut jalassa ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen ja mitäs vaatekappaleita ne Brokebackin miehet pitivätkään koko elokuvan ajan...kyllä mulla oli semmoinen fiilis, että leimaudun itsekin homo-cowboyksi kaikkien silmissä.

Onneksi läsnä oli vain vanhempani ja vaimoni. Heidän suhteen olen varmaan jo leimautunut homo-cowboyksi. Mutta kuten SETAn testi sanoi, olen androgyyni - eihän minusta olisi tosimiesten leikkeihin, joten voinen jättää haaveet ikiomasta homo-cowboysta jälkeeni ja keskittyä siihen, jos vaikka vaimoni suostuisi vaihtamaan sukupuoltansa ja pukeutumaan siten.

*puhuin synnistä, mutta se oli huumoria. Ei seksuaalisuutensa harjoittaminen ole väärin paitsi jos on seksuaalisuudeltaan sairas, kuten pedofiilit. Esimerkiksi ruumiisiin sekaantuminen on minusta ihan ok hommaa, kunhan ne vaan ovat vielä lämpimiä - kuka muka viitsii tökkiä kylmää lihaa. Ja jos on pakko pökkiä lapsia, niin odottakaa, että ne kuolee nuorena, lapsen ruumiiseen sekaantumisesta kun ei saa kuin negrofilian leiman, eikä kukaan pidä sinua pedofiilina. Eläimiinkin saa sekaantua, mutta missä menee eläin-pedofilian raja, kuinka vanha pitää koiran olla, että sen kanssa voi harjoittaa penetraatiota?


DISCLAIMER


Ensimmäistä kertaa tuli fiilis, että viestini ei aukea kaikille, joten olkoon tämä disclaimer tietona siitä, että en ehkä ollut tosissani vaimoni sukupuolen vaihtamisesta, en välttämättä innoita sinua negrofiliaan enkä ehkä ihan täysillä fantasioi homo-cowboyn elämästä. Ja mahdollisille jokakodin-pikku-psykologeille vielä sanottakoon: ANALYSOIKAA TÄTÄ!

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Setasta Setiin

http://www.seta.fi/transtukipiste/pelit/ttp0902.php

SINÄ OLET ANDROGYYNI
Kuvauksesi
Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella. Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. . Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta. Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.
No niin, minä olen siis androgyyni - jipii. Vähänkö siistiä en siis ole kumpaakaan vaan olen kummatkin! Ja seuraavaksi etsitään sitten elämää toisaalta.
Ennen kuin siirrymme ulkoavaruuden tutkailuun, niin mietitäänpäs nyt vielä hetki, mitä tuo tulokseni kertookaan minusta. Ensinnäkin se on totta - vastasin täysin rehellisesti (en nyrkkeile, enkä valitse pihviä ksaviksien sijasta) kysymyksiin ja lopputulos on tuossa. Meitsi on "itsevarma sukupuolen suhteen" ja minusta on "luontevaa toteuttaa itseäni sekä miehisten että naisellisten puolieni kautta"...
...juoskaas jo muutkin testiä tekemään ja kertokaahan kommenteissa tuomionne. Löytyykö lukijoita yhtään tosimiestä tahi puhdasta feministiä, entä onko meillä joukossamme täysin neutraaleja tapauksia? Kansa (eli minä) tahtoo tietää!
Toinen asia, jonka halun tietää on se, että onko muualla elämää. Todennäköisyyksien mukaan sitä on pakko olla ja saattaapi sitä löytyä ihan Marssistakin. Olen Ursan jäsen ja luen innolla Tähdet&Avaruus lehteä, mutta siltikin tiedonjano on kuolettava. Kuten esiintymispakko on minun myös saatava päivittäin uutta informaatiota pitääkseni aivotoimintani käynnissä.
Suurin osa stand up-jutuistakin syntyy perustuen informaatioon, jonka olen viime aikoina päähäni hankkinut. Ehkäpä siis jatkossa enemmän juttuja aina Setasta Setiin.

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Sitä saa, mitä tilaa

...paitsi thai-hieronnassa. Happy ending ei ole välttämättä onnellinen. Tai no mistäs minä tietäisin, kun en ole koskaan käynyt ja koskaan tulen tuskin käymään. Tahi jotakin.
Tänään on päässä pyörinyt muutama uusi idea. Ajattelin tuhota niiden mahdollisuuden kehittyä ja kertoa ne tässä viestissäni kaikille. Tai no en minä ajatellut tuhota kuin yhden jutun, joka on pyörinyt päässä pari päivää ja olen melko varma siitä, että jutulla ei ole koskaan asiaa stand up lavoille.
Ihmisillä on usein tapana listata asioita järjestyksessä, on: Suomen Neitoa, Top40-ohjelmaa, Euroviisuja, Oscareita, Golden Globeja, Raspberryjä, jaetaan tähtiä ja pisteitä. Arvostelu on aina mukavaa. On top5-suosikki listoja aiheesta kuin aiheesta, mietitään "kummankaa" olisi ennemmin ja yleensäkin pohditaan asioita paremmuusjärjestyksessä.
Joten minäkin ajattelin tehdä samoin, koska enhän halua poiketa normista.
Top 5 - syytä tehdä Stand up-komiikkaa
5. Päteminen
4. Kunnia
3. Maine
2. Naiset
1. Raha
Top5 - syytä, miksi minä teen Stand up-komiikkaa
5. Hymyilevät ihmiset ovat seksikkäitä
4. Nauru rentouttaa
3. Kollektiivinen hyvän olon tunne
2. Välittäjäaine ryöpyt, kun saa ihmiset nauramaan
1. Pakko - sisäinen pakko saada ihmiset nauramaan
Noin ja siirrytään sitten hieman hilpeämpiin tunnelmiin ja siihen ajatukseen, joka päässäni pyöri (mitäköhän tämäkin kertoo minusta).
Top5 - homoeroottisinta sanaa/asiaa
5. Spandex
4. Viikset
3. Miesten stringit
2. Strap-on
1. Kumihanska
Top5 - Seuraavat Viisi homoeroottisinta sanaa
5. Höpsö(ä)
4. Fantsua
3. Superia
2. "Miehen-köriläs" / könsikäs
1. Raimo Ilaskivi
ja kaikki siis perustuu yhteen huonoon WTF-hetkeen (What The Fuck? - elikkäs siis Mitä Vittua (MV) - suomennoksena harvemmin nettiä käyttäville epä-nörteille) ja sitä varten pitää pohjustaa pitkään parillakin eri jutulla. En usko, että tämä idea (siis huonon Top5-listan tekeminen ja loppuun jokin WTF-juttu) päätyy minun tekemänä koskaan lavalle. Vastaavia juttuja on nähty ihan ammattikoomikoilta, mutta silti tuo idea on pyörinyt päässä, joten ajattelin rauhoittaa sen ja kirjoittaa tänne.
Joo en ole väittänyt olevani kovin hyvä tässä. Enkä tosiaankaan tiedä miksi Ilaskiven nimi oli mun päässä kokoajan - kait mulla vaan on niin kiihkeitä homoeroottisia ajatuksia hänestä.

maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Ei mitään uutta auringon alla...

Kuten jo tuo perusoppikirja, joka kodin fanaatikolle, kertoo: Ei mitään uutta auringon alla. Ei niin. Pitäisi kehittää jotakin uutta. Sitä saa idean - käy nopeasti läpi onko joku muu jo saanut saman idean - no TIE-TEN-KIN. Eli kehitä nyt siinä sitten hyviä juttuja...

Ei, kävi vaan parin uuden idean kanssa siten, että eräs amerikkalais-koomikko on vetänyt lähes samaa juttua - olen aina pitänyt itseäni aika saman "tyylisenä" kuin kyseinen koomikko, mutta en nyt sentään luullut, että kirjoittaisin samanlaista materiaalia. Voi olle tietenkin, että olen joskus sattunut kyseisen pätkän mieheltä kuulemaan ja nyt kopioin törkeästi alitajuisesti sitä. En itse usko tähän mahdollisuuteen, mutta niin joo ja tra lalla lalla laa.

Ei mitään uutta auringon alla.

Miksi uskontoa opetetaan ala-asteella? Eikö meillä muuten riitä kreationisteja kivojen pappi setien puol-pedofilian* uhreiksi.

*Puol-pedofilia on oikea lääketieteellinen termi, jonka juuri kehitin. Se tarkoittaa tilannetta, jossa nuori (alle 20 vuotias) on aivopesty esim. uskomaan Raamatun-opetuksia kirjaimellisesti ja hänen kykynsä ajatella itsenäisesti on lamautettu. Jos, tässä tapauksessa, evakelis-luterialainen pappi käyttää nuorta hyväkseen (seksuaalisesti tahi muuten), niin on kyseessä puol-pedofilia. Varsinaisesti pappi ei lain puitteissa ole pedofiili, mutta ihan yhtä sairasta se on silti minun mielestäni. Minä sentään tunnen pari tällaista tapausta ja niihin ei voi puuttua, koska meillähän on uskonvapaus maassamme. Uskon puitteissa saa siis vapaasti tehdä mitä haluaa.


Taitaa olla aika nostaa taas esille oman uskonnon perustaminen. Jo noin seitsemän vuotta sitten yritimme saada tarpeeksi nimiä, jossa olisimme voineet perustaa "Pii-ismin". Eli olisimme palvoneet pyhää Piitä (siis sitä ympyränsäteen jumalaisuutta). Epäonnistuimme tavoitteessamme - kuten yleensä.


Ei mitään uutta auringon alla.


Pitäisiköhän liittyä Jehovantodistajaan vain saadakseni uusia juttu-aihioita. Keikkoja tulossa vasta pitkän ajan päästä, joten voin tänne taas runoilla jotain paskaa.


Jotain
ajatuksia mielessä
missä mielessä?
kaksimielinen
puolikahdelta
kaksikielinen
puolisosta mielipuolinen
- suomenruotsalainen?
lävistyksiä kielessä
missä kielessä?
kielellä
kielen päällä
nielussa
pullonkaula
osa-optimointi
osake
arvon nousu
arvonlisäveron mekin ansaitsemme
arvo ylppö
yrjö jylhä
kaksinaismoralistinen
kaksi naista moralistilla
uusmoralisti
moreeni
hiekkaenkeli
kesäaikana
kesän aikana
betoniporsas
joulupöydässä
kesä tuli kesän keskelle
limitaatio
imitaattori
idi amin
admini
koski
virta
ajatus virtaa
virtaa vantaa
uusi suunta
suuntauksellinen
onkija
mato
kohokas
antauksellinen
myyrä tekee
myyrän työtä
apinat apinoi
ja siili
mitä vittua siili tekee
ei tässä runossa mitään
onko runoilijalla ongelmia
jos runolleen suuttuu?
vai voiko tätä edes runoksi kutsua
puhdasta tajunnanvirtaa
tajuttomasta mielestä

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Uutta tyyliä kaikkialla

Ja niin kävi Jarkolta käsky, että kaikki on pistettävä uusiksi. Ja kuka muukaan sen käskyn olisi ottanut vastaan kuin mies itse. Eli samalla kun päivittyy elämäni eteenpäin päivittelen myös ulkoasuani, niin itseni kuin myös blogini.

Vaatteet = Aatteet
Blogi = Vaatteet
eli
Aatteet = Blogi

yllättävää - tai sitten ei (huom. tavoite eli luoda looginen ajatteluketju, joka on turhuudessaan jo loistava...onnistun siinä yleensä aina). Eli sitä mukaan kun ihminen kasvaa hän pyrkii muokkaamaan olemustaan sellaiseksi, että se vastaa omaa näkemystänsä itsestään ja asemastaan maailmassa. Samoin teemme blogiemme suhteen. Joskus skidinä sitä tuli kirjoiteltua mustalle taustalle synkkiä sanoja ikuisesta tuskasta ja sen semmoista. Hetken angstailun jälkeen sitä yritettiin hempeillä ruutuviholle sanoja rakkaudesta ja heleydestä. Nyt sanelen sanani insinöörimäisen tympeällä otteella ja kerron maailmasta jossa minä elän.

Samaa teen standupissakin. Kerron siitä maailmassa, jonka minä koen. Siitä kaikesta mitä minä näen ympärilläni. Olemukseni, blogini, juttuni ovat kaikki samasta puusta veistettyä puutavaraa, joka toivottavasti kelluu kaiken paskan pinnalla, jota sanomme elämäksi.
Ah, mutta enhän minä ole eloa suurempi taruolento - mutta pyrin olemaan. En siis taruolento, koska niitä ei olemassa ja silloin, minun pitäisi tuhota eksistentiaalisuuteni vaan pyrin siis olemaan jonkin yläpuolella. Katson maailmaa näkökulmasta, joka on hieman etäällä siitä kaikesta - yläpuolella, tai sitten ehkä niin saatanan matalalla, että näen kaiken kuin leijuisin ylhäällä. Tärkeintä on kuitenkin omata se näkemys. Olla jotakin mieltä - minä vihaan sosiaalidemokratiaa. Vihaan myös vihreitä. Minulla on mielipide ja minä haluan kertoa sen - haluan myös kertoa sen niin, että ihmiset nauravat - elämäntehtäväni on ollut ja tulee olemaan:

ihmisten naurattaminen sanomalla jotakin itselleni tärkeää.

Ja se rakkaat lukijat on ihan helvetin vaikea elämäntehtävä.

Huomenna keikka Helsingissä Old Anchorissa. Tarkempia fiiliksiä huomenissa. Tänään oli aika päivittää blogi, olemus, elämä. Huomenna on aika tuoda kaikki se lavalle mukanani - siis noin niin kuin vertauskuvainnollisesti.