!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste random. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste random. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Uhkapeleistä

Elätin itseni vuoden päivät uhkapeleillä, vaikka eihän ne edes ole mitään uhkapelejä. Pokeria voi pelata voitollisesti, kunhan on oikea asenne. Eräs kaverini tälläkin hetkellä pelaa työkseen pokeria ja tunnen useita muitakin pokeri-ammattilaisia.

Ajattelin aiheen nostaa päivän toiseksi viestiksi, koska tämä ei suoraan liity omaan elooni eikä standupin maailmaan. Ainoastaan sen takia nyt tästä kirjoitan, koska tajusin sen, kuinka vähän arvostettuja ammatteja kummatkin ovat. Useita viihdetaiteilijoita arvostetaan, mutta koomikoita pidetään jotenkin helpon rahan metsästäjinä. Samoin pokerissa - eihän se tee muuta kuin pelaa.

Te, jotka ette tiedä mitä se oikeasti on, lukekaa kaverini blogia (jos jaksaisi tätä päivitellä mies paremmin kuin aikaisempaa blogiaan): http://petokoira1.blogspot.com/

Kuten minunkin blogistani näkee, vaikka työ tuntuisi ulospäin kovin helpolta, niin ei se sitä ole, ei ainakaan niille, jotka tosissaan tekevät.

Itse en enää pyri pokerin kautta tienaamaan vaan tavoitteeni ovat toisaalla - standupin parissa. Kaverini vuorostaan tähtää pokerissa yhä ylemmäs. Ehkäpä meidän kumpaisenkin blogien tavoite on kertoa sekä itselle, että teille harvoille lukijoille siitä, miten kehitymme ja etenkin näyttää epäilijöille.

Jos siis pokeri ammattina kiinnostaa, lukekaa linkittämääni blogia.

Keksisit nyt edes joskus hyvän otsikon, jookos

Perjantaina keikalle vanhainkotiin. Harvinaisen stressaavaa, kun tuo asettuminne yleisön asemaan on sen verran vaikeaa. Mulla on kyllä mielessä monta, ei niin hyvää tapaa aloittaa keikka:

- Oikein hyvää aamupäivää, minä olen amatööri stand up -koomikko Jarkko Repo ja minä teen standuppia vielä kuolemannekin jälkeen

- Tervehdys, onko teistä kukaan hereillä

- Pelkäsin, että jos myöhästyn, niin puolet teistä on jo kuollut

- Ha haa, tästä tulee paska keikka, mutta esiintyjän kuolemisen sijaan se sattuukin teille

- Irtoaako täältä keikan jälkeen pillua? Vähäniemi (tilaaja) lupas!

Joten taidan viettää loppuviikon miettien hyviä tapoja olla tekemättä keikkaa, vaikka tietenkin sen teen. Noista aloituksista jo huomaatte, että olen täysin hakuteillä perjantain suhteen. Mun pitää aloittaa sillai pehmeästi, teen varmaan aika paljon samanlaista settiä kuin mitä heitin lauantaina Tuusulassa. Tuusulan alkoholisoituneet katsojat vertaantuu todella hyvin vaippaikäisiin.

Jotain pitää kyllä kehittää tuosta elinkaaresta, vaipasta vaippoihin ja sitten hautaan. Mielelläni kekisin myös jotain hautajaisjuttuja, mutta mun hautajaismokat on sen verran pahoja, että ei niitä ilkeä kertoa. Mulla on tapana nauraa hautajaisissa.

Ihan vaan sille kuolleelle - ja positiivisessa hengessä.

Kaikki ei arvosta.

Kyllä siitä tulee hyvä keikka, älä Vähäniemi pelkää.

Mun kahvi on kylmää. Tänään ei sitten mene mikään putkeen. Ja kohta pitää lähteä palaveriin jonnekin Sombrerolle (lue Somero). Lainkaan en tiedä, mitä siellä sanon tahi mitä teen - mutta voin laulaa: MA TULIN VOITTAMAAN!

Joo oin eilen taas salibandy-treeneissä. Joukkueeni hävisi, eiku ihan oikeasti. Pelin jälkeen on ollut tapana jauhaa pelistä, mutta jokainen mun joukkueen pelaaja katosi kuin mielenkiintoa Lostia kohtaan.

Nää mun kirjoitelmat alkaa muistuttaa aamu aamummalta (vrt. päivä päivemmältä) Aliaksen juonta - ei mitään tolkkua ja vaikka olisitkin seurannut alusta lähtien, niin et silti tajua mitään.

Huomiselle.

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Pakko puhua pakkasesta

Vituttaa.

VITUTTAA.

Perkele, että on kylmä.

Puhutaan nyt sitten säästä saatana. Ulkona on ei trooppinen, ei sub-trooppinen (onkohan Subway sponsoroinut jotain ilmasto-konferenssia kun niillä on oma vyöhyke), ei mediterriaaninen (taivuta ny tuotakin sanaa, ei näin kylmällä) eikä edes suomalainen ilma. Ulkona on arktinen helvetti. Arktinen as in vitun kylmä ja helvetti as in tuskaisa.

Mulla on keuhkovammahässäkkäsydeemi ja hengittäminen on muutenkin arpapeliä, ei tuollaisessa ilmassa voi edes leikkiä tukehtuvaa, kun sitä tukehtuu saman tien ihan vittu aikuisten vittu oikeasti.

Joo tänään kiroilen enemmän kuin joskus tai jotakin. Pää on jäässä, kaikki elonmerkit rajan alapuolella, paleltumiskuolema on kivaa - suosittelen. Muistakaa lapset, että päälaki on tärkeä paikka sen ylikuumeneminen on vaarallista, ällös siis vahingossakaan pistä pipoa päähän. Suojautukaa ihmiset, tiedä nyt sitten miltä.

Maapallo lämpenee. Mistä päin?...mä muutan sinne. Kuulemma jääkarhut ei pärjää jos ei ole tarpeeksi jäätä, mutta jos keskilämpötila on jossain miinus viidessätoista asteessa, niin mitä vitun väliä sillä on jos keskilämpötila nousee vaikka viidellä asteella - kyllä se vesi on saatana jäätä miinus kymmennessäkin.

Okei ei se ihan niin mene, milloin jäätyy ja kuinka paljon, tiedetään tiedetään. Ei tarvitse viherpeipposten tulla sirittämään mun sähköpostiin siitä, kuinka olen tyhmä - mä tiedän sen. TAHDON LÄMPÖÄ.

Tommi Läntisen sanoin, niin syvälle, syvälle, sattuu. Tänään tajusin sekin laulaa vaan pakkassesta. Kohta tekee taas lumi enkeleitä eteiseen (kuollessa musta tulee ihan varmasti ark(k)i-enkeli Jarfael) kun heitän itsestäni hengen pois. Tahtoo hengittää, mutta en vain ulos.

Tässä kelissä on se hyvä puoli, että ei tarvitse puhua Kirkan kuolemasta, josta jo eräs pro-koomikko sivuillaan jutteli mukavia. Samaa mieltä minäkin olen - kiitos Jape Grönroos, kun toit ajatuksesi kansan eteen.

En olisi koskaan uskonut, että kirjoitan blogiini säästä. Pahoitteluni, olen pahempi ihminen kuin Pol Pot tahi Kim Jong Il.

tra lalla lalla fucking laa
pienempikin pakkanen vituttaa

Pahoittelut kaikille kirosanoista, kelin vihaamisesta ja muusta turhasta. Huomiselle luvassa vieläkin kylmempää.

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Nyt on väsymys sankarillista

No niin, olin eilen keikalle Helsingissä On the Rocksissa. Kerkisin kotiin joskus aamu viiden tienoilla. Noin 07.32 heräilin vaikka en ollut kerennyt nukkumaankaan ja siitä sitten flunssaisena ja väsyneenä puhelimen varteen puhumaan, vaikka mistään ei tajuakaan mitään.

Sitä nyt olen tehnyt alkupäivän. Ehkäpä loppupäivä menee samalla mallilla, ehkä ei. Keikka meni aivan helvetin huonosti, vaikka en muiden koomikoiden väittämien mukaan ollut huono. Paul Westlake kannusti erinomaisesti ja eittämättä muillakin illan esiintyjillä oli sairaalloisen vaikeaa saada edes mietoja hymyilyjä yleisöltä.

Joten takahuoneessa nauttivat minua vanhemmat ja parammat koomikot alkomahoolia. Minä katsoin ja seurasin, kuuntelin ja nyt kavallan heidät kuin eräs toinen J-kirjaimella nimensä alittanut teki eräälle toiselle jonka arvonimi vuorostaan alkoi J-kirjaimella.

Mutta eivät he ole minun jeesuksia enkä minä kenenkään juudas. Kuitenkin oli perin outoa kokea se, että monilla koomikoilla suhtautuminen työhönsä on todella vaativa. Näkyykö se sitten runsaampana alkoholin kulutuksena - tuskimpa. Ei sitä alkoholia nyt kukaan oikeasti kuitenkaan paljoa juonut. Tunnelma vain oli toisinaan apokalyptinen ja sen mukaan meni jututkin, pitääkjöhän sitä järjestää blue-iltojen (porno yms. juttuja varten) lisäksi vielä esimerkiksi black-iltoja, joiden aikana puhutaan vain kuolemasta, kärsimyksestä ja revitään huumoria kuolleista sukulaisista ja Kirkasta.

Sitä kuuli monta hyvää juttua Kirkan kuolemaan liittyen ja itsekin revin muutaman pimeästä sielustani (en muuten usko sieluihin, joten saatte ihan vapaasti valita mun sielulle värinkin, kunhan se on synkkä, kuten oranssi) - hauskaa oli, ainakin minulla.

Ilta taittui ja niin taittui energiakin. Lähtö kotiin oli kuitenkin jälleen yhtä loistava. Oli kuitenkin hyvä saada paskan illan jälkeen hieman pohtia kaikkea turhaa muiden kanssa, niin sitä sai heti ladattua itseään seuraavaa keikkaa varten ja nollattua kehnoa iltaa.

Tänään taidan käydä nukkumaan ajoisa (esim. 18.00) ja tuutia seuraavaan aamuun asti ihan kiltisti. Vaikka en juonut tippaakaan niin silti on muisti hieman pätkivä, kun sitä tuli valvottua taas aika pitkään yhtäjaksoisesti (ja siis oikeastaan yhä sitä putkea jatkan). Jos teksti oli siis jotenkin absurdia ja katkonaista - syyttäkää Kirkaa.

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Jälleen viikon lottoarvonnat on käynnissä

Se on lottovoitto syntyä Suomeen, joten mitä se sitten on jos oikeasti voitat lotossa Suomessa...Jos et tiedä, niin pistä lotolla. Aikanaan "lotto" sanaa käytettiin paljon enemmän ja sitä viljeltiin sanonnoissa taajemmin, lopulta ihmiskunta kuitenkin tajusi kuinka typerän näköinen ja kuuloinen sana on kyseessä, joten nyt puhumme veikkaamisesta, joka on kuitenkin eri asia kuin lottoaminen. Veikkaamisen pitäisi perustua ennakkotietoihin ja suunnitelmaan - esim. lapsi saisi ennen syntymäänsä valita kotimaansa hieman raakatietojen perusteella. Harva veikkaisi Suomea, jossa on paska ilmasto, paljon hyttysiä ja maailman hämärimmät äärioikeistolaiset.

Sen takia on parempi, että syntyminen on lottoamista eikä veikkaamista. "Lotto"-termi on jotenkin outo käsite usealla. Ihmiset kyllä lottoavat mielellään ja miettivät mitä tekisivät jos voittaisivat, missään vaiheessa ei kukaan kuitenkaan mieti sitä, mitä he tekisivät jos he häviäisivät. Koskaan ei valmistauduta tappioon - vittu jos en tänään voita, niin ammun kaikki. Siinä on sitä oikeaa asennetta.

Veikkaaminen on nykyään hyväksyttävämpää kuin lottoaminen, koska siinä on mahdollisuus voittaa järjestelmä. Kuitenkin kaikki vedonlyönti-toimistot porskuttavat eteenpäin kait aika hyvillä voittomarginaaleilla, joten aika harva voittaa kuitenkaan talon. Samahan se on maailman kaikissa kasinoissa (casinoissa?), talo voittaa vaikka kuinka sinulla olisi jokin järjestelmä.

Miksi ei siis puhuta suoraan lottoamisesta. Jos sanomme, että elämä on lottoa, niin myöntäisimme sen, että emme hallitse jokaista muuttujaa - me vain menemme sattumanvaraisesti eteenpäin. Eli jos elämä olisi lottoa, niin millään ei oikeastaan olisi mitään merkitystä.

Mutta elämä on - jollei nyt ihan täysin tuurin varaista niin ainakin uhkapeliä. Jatkuvaa riskinottoa, jatkuvaa voittoa/tappio-ajattelua. Jos siihen ei osallistu niin ajautuu yhteiskunnan ulkopuolelle tai Vihreiden (De Gröna) kansanedustajaksi. Elämä on tietynlaista arpapeliä useiden asioiden suhteen - olihan jo se syntymämmekin lottovoitto.

Illalla keikka On the Rocksissa Helsingissä. Heittänen samanlaista settiä kuin parina aikaisempana iltana Old Anchorissa ja Bar-Shotissa. Eilinen keikka meni hyvin, hieman tuurilla, mutta tunsin yleisön, joten ehkä se oli enemmän taitoa kuitenkin. Illan keikalle lähtee autoon istumaan myös illan MC (Tommi Mujunen), joten jos jo tänään saisin rikottua hyvin kestäneen putken siitä, että olen aina illan ensimmäinen esiintyjä.

Mielelläni esiinnyn ensimmäisenä, mutta pitäähän sitä suoda muillekin mahdollisuus nauttia siitä paikasta.

Miksi kirjoitin lotosta ja uhkapeleistä. Olen ollut tietyllä tapaa peliriippuvainen, taloudellisesti järkevästi kylläkin, mutta kuitenkin. Eilen tai oikeastaan tänään yöllä tajusin sen, että vaikka sitä ihminen voi tiettyjä asioita elämässään hallita, niin osa on kuitenkin pakko jättää jonkin suuren arvontakoneiston tehtäväksi.

Viime yön ajatuksista lisää www.koomikot.com päiväkirjassani.

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Katosi kuin kuollut ruumiiseensa

Tänään pitäisi sitten matkata Old Anchoriin Helsinkiin. Mukaan lähtee pari kaveria, jotka eivät ehkä koko ajomatkaa vittuile tästä "ammatti"valinnasta. Ei sitä loputtomiin jaksa ei kannustavia kavereita kuunnella. Tänään ehkä parempi ryhmä kasassa. Ehkä. Kerron sitten myöhemmin miten sujui.

Nyt on rankka pelko illan keikasta, mukaan lähdössä kavereita, jotka eivät ole mua nähneet lavalla ja mun jutut on kaikki uusia (treeniklubihan tuo Comedy Club Rööperi-ilta).

Nyt yritän löytää inspiraatiota kuuntelemalla pitkästä aikaa kotimaista pop-musiikin helmiä, eli Ismo Alangon hittejä. Vituttaa kun joku on minua parempi sananheiluttaja, mutta pakko sitä on ihailla noita sanoituksia ja kaikkea sitä nerokkuutta, joka niissä on taustalla. Seuraavana pyörähtää seinille tanssimaan Jarkko Martikaisen YUP-yhtyettä maalailemaan mustia seiniä hieman valoisammiksi.

Nämä seinät on oikeastikin mustat, onhan tämä kotiteatterihuone.

hetki, ajatus juoksentelee nyt ihan liian kaukana

piti olla jokin naseva juttu, joka yhdisti komian symbolisesti: Arja Alho, murheen alho, Alko, "alko", ja "alko". Se olisi varmaan ollut ihan vitun hyvä juttu. Mutta se karkas. Alko-sana on niin ihanan monipuolainen, että sitä voi kivuta ylemmäs jatkuvasti.

Kaunista.

Mutta nyt annan Alangon Ismon värittää värityskirjaansa verellään ja suuntaan katseeni toisaalle. Vai suuntaanko. Pitäisikö metsästää toi ajatus Arja Alhosta vai ei, toisinaan sitä ei tiedä oliko ajatus hyvä vai ei ja jos se ajatus juoksee itsensä maitohapoille liian aikaisin, niin en koskaan saa tietää laatuaan - sekös minua vituttaa. Joskus ajatus tekee kotimaisen urheilusankarin teon ja nostaa itsensä asfaltin pinnasta asfaltti-ihottuma poskessaan ja juoksee takaisin kierroksen maaliviivalle, josta sen noukin - yleensä totean, että se ei ollut sen arvoista.

Joskus ajatus on kauniimpi ja yhtä hauras kuin seksi vastarakastuneiden nuorten välillä. Silloin voisin väittää itkeväni, mutta yleensä vain kohautan olkiani ja jatkan ajatusvirran huuhtomista ja pistän sen hipun piiloon takaraivoon josta nostan sen esille, kun on sen aika. Yleensä silloin ihmiset nauravat. Yleensä. Se on kaunista katsottavaa, ajatus lipuu liikkeelle ja saavuttaa kielen pinnan - kohta nousee tunnelma kattoon. Ajatus saapuu kuulijansa kuuloelimille ja aiheuttaa hämmennyksen tunteen - mitä vittua - ja sitten on pakko nauraa, koska jokin alkukantainen käsky aivoissamme niin pakottaa tekemään.

Kaikki tämä lähti vain ajatusvirrasta, ajatuksesta, joka yritti karkuun, mutta päätyi kuitenkin vaskoolille. Sieltä piiloon kuin parhainkin aarre ja sitten pankkitiskille virkailijan eteen lainanlyhennyspäivänä. Ilo on suurta, ilo on hetkittäistä ja kuten kullanhuuhtojan on huuhdottava ilonsa on minun jatkettava jatkuvaa työstämistä ja metsästettävä ne Arja Alhot mielestäni ja pistettävä piiloon, kunnes niiden aika on tullut.

Minulle komiikka ei ole sitä, että on hauska, eikä se ole sitä, että on jotenkin erilainen tapa kertoa asioita. Minulle komiikka on ajoitusta.

keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Sydän halajaa...

ihmiset sanovat, että heidän sydämensä halajaa jonnekin. No antaisivat sen sitten mennä, eiköhän se tule kotiin, kun huomaa kuinka tyhjää on elämänsä ilman verenkiertoa. Ihmisillä on tapana sanoa outoja asioita, monesta niistä saa hyvää materiaalia stand up -komiikkaan (kerrankin kirjoitetu oikein, ihan vain kunnioittaakseni maamme kieli-poliiseja, jotka partioivat kielemme rajoilla tiukasti valvoen, että kieleen ei tule pakolaisia - olisihan se noloa, jos meillä ei olisi omaa sanaa kaikille termeille).

No niin.

Tänään on taas sellainen päivä. Tiedättehän. Päivä jolloin kaikki menee ihan normaalisti ilman epäonnistumisia, nämä päivät on sitten tylsiä. Eilen kävin samassa levykaupassa pariinkin kertaan, kun antoivat aluksi väärät levyt ja sitten unohdin lompakon toisella kerralla, kun olisin ostanut alennus levyn, koska olisin saanut alennusta, kun ne olivat antaneet ne väärät levyt, mutta kun ei ollut lompakkoa, en saanut ostettua joten tra lalla lalla laa ja sen semmoista.

Tänään ei ole sellainen päivä. Tänään on tylsää. Tänään on keskiviikko, vuoden tylsin päivä.

tiistaina, tammikuuta 30, 2007

41. Blogaus on rautaisa

Ferriittiä sinne ja tänne, vähän martensiittia ja hitunen bainittia. Materiaalitekniikkaa tuli luettua, elo oli rautaisaa - oikeasti polymeeristä. Pitkiä ketjuja ilman päämäärää. Opiskelin unohtaakseni osaamattomuuden, tajusin, että ei sitä voi unohtaa - lopetin opiskelun. Olen sivistymätön, redneck-rasisti-sika. En kuitenkaan ole nationalistinen äärioikeisto hihhuli, en voi olla kaikkein huonoin tapaus. Ongelmanuori, mutta eihän minulla ollut ongelmia, muilla vaan oli niitä mun kanssa.

Nuorempana elo oli helppoa ja stressitöntä - sitä ei tietänyt mitään maailman pahuudesta. En minä kyllä tiedä vieläkään ja nyt se elo vasta onkin helppoa. Sanovat, että aikuisen ei pitäisi iloita niin helpolla. En ole varmaankaan aikuinen, yhä nuori, ikiteini. Mutta kun enhän minä angstaa, olen siis lapsen tasolla.

Taaperran, kuolaan ja kömmin. Loskassa, lätäköissä ja vedessä rämmin. Olen lapsi, ikuinen lapsi. Se voi kuulostaa hauskalta ulkopuoliselta, mutta ette arvaakaan kuinka se vituttaa vaimoani. Hän joutuu kestämään lapsellisuuteni, joka päivä, vaikka olemme lapseton pariskunta. Emme halua lapsia, koska minä olen jo "meillä".

Vaimoni ei kyllä ole äitini ja minä pidän huolen siitä, että hän lapseilee toisinaan. Lapseilu, lapsellisuus, naivismi - se on ihanaa. Pitää mielen virkeenä ja puhtaana. Mielikuvitus on paljon vilkkaampaa kun ei anna omien estojensa tulla tielle.

Oliko tässä jotain päämäärää, muuta kuin todistaa se, että rautaisuus voi olla mielentila, joka ei vaadi kovia arvoja. Onko tämä vain kielipeliappelsiinia. Evoluutiota evoluution vuoksi ja luode. Ota vuode, kävele. Rampa parane!

Leiki, ole lapsi, ota itseesi ja päästä itsesi pahasta. Tee pilkkaa - itsestäsi ja arvoistasi. Ylistä niitä hetkiä, kun olet sinut itsesi kanssa, etkä mieti elämästä jossain muualla.

Minusta ei tullut materiaalitekniikan huippuosaajaa - ehkä sinusta ei tullut lääkäriä. Mutta silti meistä jokaisesta tuli "minä".

Jätä menneisyys ja päätä missä haluat "minäsi" olevan ensi vuonna. Minä olen tekemässä yhä standuppia - sinä voit lähteä lääketieteelliseen, joko opiskelamaan tahi koekaniiniksi.

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Maanantai aamuna...

ei krapulaa, eikä vapinaa. Yritin tuijottaa vessankin seinää, mutta tunsin itseni vain tyhmäksi, joten lopetin. Pistin suuhun kaurahiutaleita ja kuvittelin sen olevan heinää - jälleen kerran tunsin itseni idiootiksi.

En ole työpaikan sonni, mutta ehkä apina. Porsastelen aika harvoin, olenhan vegetaristi.

Ajatukseni kuuluukin. Minä yritin tarkoituksella saada jälkikäteen sen fiiliksen, joka monella suomalaisella (ja ainakin yhdellä laulaja/sanoittajalla) on toisinaan viikon alkaessa. Tunsin itseni vain idiootiksi tehdessäni niin. Eivätkö ne ihmiset, jotka koko viikonlopun tähtäävät tuohon maanantai aamun olotilaan koskaan tunne itseään tyhmiksi vai ovatko he liian tyhmiä tajuamaan tyhmyyttään.

En minä ainakaan koe, että elämän pitää olla tyhjää juomista ja irtosuhteita. Elon pitää olla tyhjiä suhteita ja irtojuomista...eiku.

Miksi juoda lainkaan jos tietää, että se johtaa joka viikonloppu samaan pisteeseen - saatanan huonoon viikon aloitukseen, joka sitten perjantaina vaatii veronsa ja jokaisen on mentävä Alkoonsa verolle pantavaksi.

Mitataanko keuhkokuume-potilailta lämpötila, keuhkokuumemittarilla? Onko se semmoinen isohko paistomittari, joka pomppaa ylös jos on kuumetta - siis kunhan piikki on isketty keuhkoihin asti.

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Setasta Setiin

http://www.seta.fi/transtukipiste/pelit/ttp0902.php

SINÄ OLET ANDROGYYNI
Kuvauksesi
Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella. Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. . Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta. Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.
No niin, minä olen siis androgyyni - jipii. Vähänkö siistiä en siis ole kumpaakaan vaan olen kummatkin! Ja seuraavaksi etsitään sitten elämää toisaalta.
Ennen kuin siirrymme ulkoavaruuden tutkailuun, niin mietitäänpäs nyt vielä hetki, mitä tuo tulokseni kertookaan minusta. Ensinnäkin se on totta - vastasin täysin rehellisesti (en nyrkkeile, enkä valitse pihviä ksaviksien sijasta) kysymyksiin ja lopputulos on tuossa. Meitsi on "itsevarma sukupuolen suhteen" ja minusta on "luontevaa toteuttaa itseäni sekä miehisten että naisellisten puolieni kautta"...
...juoskaas jo muutkin testiä tekemään ja kertokaahan kommenteissa tuomionne. Löytyykö lukijoita yhtään tosimiestä tahi puhdasta feministiä, entä onko meillä joukossamme täysin neutraaleja tapauksia? Kansa (eli minä) tahtoo tietää!
Toinen asia, jonka halun tietää on se, että onko muualla elämää. Todennäköisyyksien mukaan sitä on pakko olla ja saattaapi sitä löytyä ihan Marssistakin. Olen Ursan jäsen ja luen innolla Tähdet&Avaruus lehteä, mutta siltikin tiedonjano on kuolettava. Kuten esiintymispakko on minun myös saatava päivittäin uutta informaatiota pitääkseni aivotoimintani käynnissä.
Suurin osa stand up-jutuistakin syntyy perustuen informaatioon, jonka olen viime aikoina päähäni hankkinut. Ehkäpä siis jatkossa enemmän juttuja aina Setasta Setiin.

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Sitä saa, mitä tilaa

...paitsi thai-hieronnassa. Happy ending ei ole välttämättä onnellinen. Tai no mistäs minä tietäisin, kun en ole koskaan käynyt ja koskaan tulen tuskin käymään. Tahi jotakin.
Tänään on päässä pyörinyt muutama uusi idea. Ajattelin tuhota niiden mahdollisuuden kehittyä ja kertoa ne tässä viestissäni kaikille. Tai no en minä ajatellut tuhota kuin yhden jutun, joka on pyörinyt päässä pari päivää ja olen melko varma siitä, että jutulla ei ole koskaan asiaa stand up lavoille.
Ihmisillä on usein tapana listata asioita järjestyksessä, on: Suomen Neitoa, Top40-ohjelmaa, Euroviisuja, Oscareita, Golden Globeja, Raspberryjä, jaetaan tähtiä ja pisteitä. Arvostelu on aina mukavaa. On top5-suosikki listoja aiheesta kuin aiheesta, mietitään "kummankaa" olisi ennemmin ja yleensäkin pohditaan asioita paremmuusjärjestyksessä.
Joten minäkin ajattelin tehdä samoin, koska enhän halua poiketa normista.
Top 5 - syytä tehdä Stand up-komiikkaa
5. Päteminen
4. Kunnia
3. Maine
2. Naiset
1. Raha
Top5 - syytä, miksi minä teen Stand up-komiikkaa
5. Hymyilevät ihmiset ovat seksikkäitä
4. Nauru rentouttaa
3. Kollektiivinen hyvän olon tunne
2. Välittäjäaine ryöpyt, kun saa ihmiset nauramaan
1. Pakko - sisäinen pakko saada ihmiset nauramaan
Noin ja siirrytään sitten hieman hilpeämpiin tunnelmiin ja siihen ajatukseen, joka päässäni pyöri (mitäköhän tämäkin kertoo minusta).
Top5 - homoeroottisinta sanaa/asiaa
5. Spandex
4. Viikset
3. Miesten stringit
2. Strap-on
1. Kumihanska
Top5 - Seuraavat Viisi homoeroottisinta sanaa
5. Höpsö(ä)
4. Fantsua
3. Superia
2. "Miehen-köriläs" / könsikäs
1. Raimo Ilaskivi
ja kaikki siis perustuu yhteen huonoon WTF-hetkeen (What The Fuck? - elikkäs siis Mitä Vittua (MV) - suomennoksena harvemmin nettiä käyttäville epä-nörteille) ja sitä varten pitää pohjustaa pitkään parillakin eri jutulla. En usko, että tämä idea (siis huonon Top5-listan tekeminen ja loppuun jokin WTF-juttu) päätyy minun tekemänä koskaan lavalle. Vastaavia juttuja on nähty ihan ammattikoomikoilta, mutta silti tuo idea on pyörinyt päässä, joten ajattelin rauhoittaa sen ja kirjoittaa tänne.
Joo en ole väittänyt olevani kovin hyvä tässä. Enkä tosiaankaan tiedä miksi Ilaskiven nimi oli mun päässä kokoajan - kait mulla vaan on niin kiihkeitä homoeroottisia ajatuksia hänestä.

tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Jotain fantsua

Tänään oli erikoinen päivä, heräsin aamulla ja minulla ei ollut kiire minnekään. Odottelin koko päivän muutaman palaverin lopputulemaa ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa ihan jättivängältä. Eli asiat lutviutuvat ja homma pysyy kasassa - mistäkö minä nyt puhun - ei aavistustakaan.

Siis sinulle rakas lukija, kyllä minä itse vielä toistaiseksi sentään tiedän mistä on puhe, kun puhun itsestäni - ainakin toisinaan.

Tänään on ollut päivä, kun olen pyrkinyt ilmaisemaan itseäni turhan leveästi käyttäen sanoja, jotka tarkoittavat samaa useaan kertaan. Joku voisi pitää sitä typeryytenä, minun näkemykseni on tyystin samanlainen.

Typeryyttä, tyhmyyttä, idotismia, vammaisuutta ja niin edelleen - uskon vakaasti kuitenkin siihen, että synonyymien käyttö kehittää kielellistä osaamistani ja siitäkös se vaimo tykkää.
Ei vittu, että vedin halvan jutun tuossa.

Mutta niin sitä vaimoa aina tulee vedettyä.

ja uudestaan. Tämähän on jo yhtä itseään toistavaa kuin maisemat karusellissa. Miettikääpä karu-selli. Onhan se tietenkin aika vittumainen rankaisu jos pistäis jonkun kuusin kertaisen murhaaja-raiskaajan kiertämään karusellissa kuus vuotta samaa kierrosta. Saattais kyllä toimia rangaistus vain uusia rikoksia ruokkivana. Kuuden vuoden jälkeen voisi myös tasapainoaisti olla hieman laitamyötäisessä ja kaikki sarja murhaaja-raiskaajat tuntisi siitä, että ne etenee ballerinan tavoin hieman kiertäen koko ajan.

Voimme myös päätellä tästä sen, että ballerinat ovat siis tuomittuja sarja murhaaja-raiskaajia. Suurin osa maailman parhaista ballerinoista tulee Venäjältä - kyllä siinä on rangaistusta kerrakseen, kun pistää 130 kiloisen miehen Punaiselle Torille karuselliin kuudeksi vuodeksi katsomaan samoja maisemia - eikä ruokaa paitsi mitä nyt pulut sattuvat paskomaan. Kyllähän siinä laihtuu baletti-mittoihin. Tutua vaan päälle ja hyvin lähtee.

Että tällaista tänään. Huomenna ehkä jo jotain tasapainoisempaa, mua on huimannut koko päivän. Ollu semmoinen olo, että maailma kiertää - kirjoittelin sähköposteja alan ammattilaisille. Saapi nähdä tuleeko vastauksia vai pistetäänkö minut pannaan ja julistetaan stand up-yhteiskunnan ulkopuoliseksi.

Jatkakaa.