!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Katosi kuin kuollut ruumiiseensa

Tänään pitäisi sitten matkata Old Anchoriin Helsinkiin. Mukaan lähtee pari kaveria, jotka eivät ehkä koko ajomatkaa vittuile tästä "ammatti"valinnasta. Ei sitä loputtomiin jaksa ei kannustavia kavereita kuunnella. Tänään ehkä parempi ryhmä kasassa. Ehkä. Kerron sitten myöhemmin miten sujui.

Nyt on rankka pelko illan keikasta, mukaan lähdössä kavereita, jotka eivät ole mua nähneet lavalla ja mun jutut on kaikki uusia (treeniklubihan tuo Comedy Club Rööperi-ilta).

Nyt yritän löytää inspiraatiota kuuntelemalla pitkästä aikaa kotimaista pop-musiikin helmiä, eli Ismo Alangon hittejä. Vituttaa kun joku on minua parempi sananheiluttaja, mutta pakko sitä on ihailla noita sanoituksia ja kaikkea sitä nerokkuutta, joka niissä on taustalla. Seuraavana pyörähtää seinille tanssimaan Jarkko Martikaisen YUP-yhtyettä maalailemaan mustia seiniä hieman valoisammiksi.

Nämä seinät on oikeastikin mustat, onhan tämä kotiteatterihuone.

hetki, ajatus juoksentelee nyt ihan liian kaukana

piti olla jokin naseva juttu, joka yhdisti komian symbolisesti: Arja Alho, murheen alho, Alko, "alko", ja "alko". Se olisi varmaan ollut ihan vitun hyvä juttu. Mutta se karkas. Alko-sana on niin ihanan monipuolainen, että sitä voi kivuta ylemmäs jatkuvasti.

Kaunista.

Mutta nyt annan Alangon Ismon värittää värityskirjaansa verellään ja suuntaan katseeni toisaalle. Vai suuntaanko. Pitäisikö metsästää toi ajatus Arja Alhosta vai ei, toisinaan sitä ei tiedä oliko ajatus hyvä vai ei ja jos se ajatus juoksee itsensä maitohapoille liian aikaisin, niin en koskaan saa tietää laatuaan - sekös minua vituttaa. Joskus ajatus tekee kotimaisen urheilusankarin teon ja nostaa itsensä asfaltin pinnasta asfaltti-ihottuma poskessaan ja juoksee takaisin kierroksen maaliviivalle, josta sen noukin - yleensä totean, että se ei ollut sen arvoista.

Joskus ajatus on kauniimpi ja yhtä hauras kuin seksi vastarakastuneiden nuorten välillä. Silloin voisin väittää itkeväni, mutta yleensä vain kohautan olkiani ja jatkan ajatusvirran huuhtomista ja pistän sen hipun piiloon takaraivoon josta nostan sen esille, kun on sen aika. Yleensä silloin ihmiset nauravat. Yleensä. Se on kaunista katsottavaa, ajatus lipuu liikkeelle ja saavuttaa kielen pinnan - kohta nousee tunnelma kattoon. Ajatus saapuu kuulijansa kuuloelimille ja aiheuttaa hämmennyksen tunteen - mitä vittua - ja sitten on pakko nauraa, koska jokin alkukantainen käsky aivoissamme niin pakottaa tekemään.

Kaikki tämä lähti vain ajatusvirrasta, ajatuksesta, joka yritti karkuun, mutta päätyi kuitenkin vaskoolille. Sieltä piiloon kuin parhainkin aarre ja sitten pankkitiskille virkailijan eteen lainanlyhennyspäivänä. Ilo on suurta, ilo on hetkittäistä ja kuten kullanhuuhtojan on huuhdottava ilonsa on minun jatkettava jatkuvaa työstämistä ja metsästettävä ne Arja Alhot mielestäni ja pistettävä piiloon, kunnes niiden aika on tullut.

Minulle komiikka ei ole sitä, että on hauska, eikä se ole sitä, että on jotenkin erilainen tapa kertoa asioita. Minulle komiikka on ajoitusta.

Ei kommentteja: