!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Old Anchor. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Old Anchor. Näytä kaikki tekstit

torstaina, toukokuuta 03, 2007

Ilmaiskeikkoja ja matkailua

Örs,

ilmaiskeikka sydeemi on "arvottu" ja eniten minua lahjonut taho oli Aapo Niminen - hänen koskettava viestinsä siitä kuinka ei enää voi tuntea mitään ketään kohtaan luettuaan blogiani liikutti sen verran paljon, että olihan se pakko pistää miehelle "palkinto".

Muitakin hyviä palautteita tuli, mutta yksikään niistä ei ollut puoliakaan niin nuoleskeleva kuin Aapon palaute - kiitoksia kaikille osaaottaneille. Kulkekaa rauhassa ja olkaa kiltisti.

Valitettavasti Sisäministeriön poliisiosastolta ei kukaan osallistunut tähän "kilpailuun".

Matkustaminen. Se on hyvä aihe, nyt vaan väsyttää niin vitusti, että en jaksa kertoa enempiä. Todennäköisesti kerkiän tänä kesänä matkaamaan Islantiin ja sieltä Grönlantiin - jipii. Lisää myöhemmin.

Tuo matka ainakin vähän piristäisi peruuntuneen Amerikan matkan jälkeen.

Huomenna tai joskus lisää juttua. Sunnuntaina Lahdessa Bar-Shotissa treeniklubia, sinne uutta materiaalia. Lauantaina olisi Old Anchorissa Helsingissä standuppia, mutta sinne suuntaan seuraavan kerran kun olen saanut hieman katsottua sitä minne tämä standup maailma on menossa.

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Älä koskaan tunnusta

Sitä voi tehdä virheitä ja mokailla, mutta jostain syystä sitä ei pitäisi tunnustaa yhteiskunnassamme. Silti, ainakin minun mielestä, ne ketkä uskaltavat tunnustaa virheensä ovat kaikkein vahvimpia.

Liittyykö tämä mitenkään standupin maailmaan. Ehkä - tai sitten ei. Voi olla, että revin loppuun taas jonkin elämää komeamman kaneetin ja sillä sitten vien lukijan takaisin alkuun ja lukija kokee tulleensa viisaammaksi, tai sitten ei. Ehkä.

Virheistä oppii ja jos ei opi, niin tuppaa kuolemaan nuorena. Virheistä ei voi kuitenkaan oppia jos niitä ei tunnusta edes itselleen. Ehkäpä suurin vaikeus onkin myöntää itselleen, että on tehnyt joitakin valintoja, tekoja tahi vastaavia, jotka ovat johtaneet epäonnistumiseen.

Lapsille opetetaan koulussa tasapäistämistä, joten virheiden teko ja niistä oppiminen on mahdotonta. Lapset eivät saa olla lapsia ja ymmärtää luonnollisesti sitä, että jokainen on erilainen ja jos joku toinen pystyy johonkin, niin välttämättä itse ei kykene. Amerikoissa leviää sellainen ajattelu, jossa lapsia pyritään suojelemaan "eri-arvoisuudelta", jopa niin raskaasti, että lapset eivät saa urheilla. En minäkään ymmärrä lasten huippu-urheilu treenausta, mutta kyllä minä itsekin potkin jalkapalloa skidinä ja tajusin ihan hyvin sen, että joku toinen on minua parempi siinä ja joku toinen huonompi.

Mutta edes islloin sitä ei oikeastaan saanut sanoa suoraan. Olimme jo käsittäneet sosiaali-demokratiasta sen verran, että emme saa väitää ketään toista paremmaksi ja emme todellakaan aa myöntää tehneemme virhettä. Jos jokin epäonnistui se oli tuomarin, kentän, sään tai ehkä jopa jumalan (kun en siihen usko, niin trkoitin nyt siis mitä tahansa jumaluutta) syytä.

Mutta eihän se ole tervettä. Vain silloin, kun ihminen itse kantaa vastuun teoistaan voi hän niistä jotain oppiakin. Eilen oli saatanan hyvä standup ilta Old Anchorissa. Minä halusin ensimmäisenä lavalle, koska se on haasteellinen paikka. Onnistuin, oli erinomainen fiilis - minä onnistuin, olin ehkä parempi kuin joku muu ja joku toinen olisi varmasti ollut minua parempi. Pointti oli kuitenkin se, että se olin minä, joka sen teki.

Muutkin esiintyjät onnistuivat eilen - oli erinomainen ilta. Kukaan ei syytellyt säätä, jumalaa tahi tuomareita. Jokainen kantoi itse vastuun. Huonon illan jälkeen sitä helposti väittää yleisön olleen liikaa tai liian vähän - ehkä sitä oli juuri liian oikea määrä ja meni keskittyminen. Kuitenkin huonon illan jälkeen sitä olisi kyettävä tunnustamaan se mahdollisuus, että itse on tehnyt virheitä.

Eilen salibandy-joukkueemme voitti ensimmäistä kertaa. Koskaan emme ole tappioiden jälkeen syyttäneet tuomareita yms - eilen sitten väitimme, että peli meni miten meni ainoastaan tuomareiden takia. Ehkäpä nyt muutkin joukkueet tajuavat, että se miten peli sujuu on vain ja ainoastaan itsestään kiinni. Tai sitten muut pitävät joukkuettamme ryhmänä idiootteja, joka kyllä sekin olisi kohtuullisen hyvä määritelmä.

Kanna vastuu teoistasi, opi virheistä ja ole ylpeä onnistumisista. Me emme ole samanlaisia, jos olisimme, niin maailma olisi juuri niin tylsä kuin sosiaali-demokraattisen puolueen puheenjohtajistokin.

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Katosi kuin kuollut ruumiiseensa

Tänään pitäisi sitten matkata Old Anchoriin Helsinkiin. Mukaan lähtee pari kaveria, jotka eivät ehkä koko ajomatkaa vittuile tästä "ammatti"valinnasta. Ei sitä loputtomiin jaksa ei kannustavia kavereita kuunnella. Tänään ehkä parempi ryhmä kasassa. Ehkä. Kerron sitten myöhemmin miten sujui.

Nyt on rankka pelko illan keikasta, mukaan lähdössä kavereita, jotka eivät ole mua nähneet lavalla ja mun jutut on kaikki uusia (treeniklubihan tuo Comedy Club Rööperi-ilta).

Nyt yritän löytää inspiraatiota kuuntelemalla pitkästä aikaa kotimaista pop-musiikin helmiä, eli Ismo Alangon hittejä. Vituttaa kun joku on minua parempi sananheiluttaja, mutta pakko sitä on ihailla noita sanoituksia ja kaikkea sitä nerokkuutta, joka niissä on taustalla. Seuraavana pyörähtää seinille tanssimaan Jarkko Martikaisen YUP-yhtyettä maalailemaan mustia seiniä hieman valoisammiksi.

Nämä seinät on oikeastikin mustat, onhan tämä kotiteatterihuone.

hetki, ajatus juoksentelee nyt ihan liian kaukana

piti olla jokin naseva juttu, joka yhdisti komian symbolisesti: Arja Alho, murheen alho, Alko, "alko", ja "alko". Se olisi varmaan ollut ihan vitun hyvä juttu. Mutta se karkas. Alko-sana on niin ihanan monipuolainen, että sitä voi kivuta ylemmäs jatkuvasti.

Kaunista.

Mutta nyt annan Alangon Ismon värittää värityskirjaansa verellään ja suuntaan katseeni toisaalle. Vai suuntaanko. Pitäisikö metsästää toi ajatus Arja Alhosta vai ei, toisinaan sitä ei tiedä oliko ajatus hyvä vai ei ja jos se ajatus juoksee itsensä maitohapoille liian aikaisin, niin en koskaan saa tietää laatuaan - sekös minua vituttaa. Joskus ajatus tekee kotimaisen urheilusankarin teon ja nostaa itsensä asfaltin pinnasta asfaltti-ihottuma poskessaan ja juoksee takaisin kierroksen maaliviivalle, josta sen noukin - yleensä totean, että se ei ollut sen arvoista.

Joskus ajatus on kauniimpi ja yhtä hauras kuin seksi vastarakastuneiden nuorten välillä. Silloin voisin väittää itkeväni, mutta yleensä vain kohautan olkiani ja jatkan ajatusvirran huuhtomista ja pistän sen hipun piiloon takaraivoon josta nostan sen esille, kun on sen aika. Yleensä silloin ihmiset nauravat. Yleensä. Se on kaunista katsottavaa, ajatus lipuu liikkeelle ja saavuttaa kielen pinnan - kohta nousee tunnelma kattoon. Ajatus saapuu kuulijansa kuuloelimille ja aiheuttaa hämmennyksen tunteen - mitä vittua - ja sitten on pakko nauraa, koska jokin alkukantainen käsky aivoissamme niin pakottaa tekemään.

Kaikki tämä lähti vain ajatusvirrasta, ajatuksesta, joka yritti karkuun, mutta päätyi kuitenkin vaskoolille. Sieltä piiloon kuin parhainkin aarre ja sitten pankkitiskille virkailijan eteen lainanlyhennyspäivänä. Ilo on suurta, ilo on hetkittäistä ja kuten kullanhuuhtojan on huuhdottava ilonsa on minun jatkettava jatkuvaa työstämistä ja metsästettävä ne Arja Alhot mielestäni ja pistettävä piiloon, kunnes niiden aika on tullut.

Minulle komiikka ei ole sitä, että on hauska, eikä se ole sitä, että on jotenkin erilainen tapa kertoa asioita. Minulle komiikka on ajoitusta.

perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Ei mitään sanottavaa

Huomenna isken saatanan hyvän keikan Old Anchorissa Helsingissä. Comedy Club Rööperi-illoissa on yleensä sujunut ihan hyvin, joten huomiselle otan mukaan setin lähes ainoastaan uusia juttuja, saatan jopa esiintyä itselleni poikkeavassa asustuksessa (siis siten poikkeavassa, että en yleensä pidä muuta kuin pukua kun olen ulko-ovesta ulos astunut).

Saapi nähdä.

Aurinkolasit taitavat tästä lähtien pysyä päässä aina. Pitää kehitellä vain satoja tapoja selittää, miksi ne päässä jollaavat. Yleisin vastaukseni on se, että olen vampyyri ja toiseksi yleisin se, että kysyjän älykkyys sokaisee minut. Näitä tulen tuskin käyttämään lavalla ollessani.

Huomiselle uutta settiä luvassa. Puhun varmaankin koirista (yllättävää), vaatetuksesta ja tietenkin omasta elämästäni ja syistä sille, miksi teen standup-komiikkaa. Pyrin ehkä lavalla ottamaan näihin asioihin jotenkin koomisen näkökannan.

Eilen oli tosiaankin sen verran raskauttava päivä, että hyvä etten ole vielä tänäänkin raskaana. Voi olla keventäviä ja raskauttavia asianhaaroja. Haaroistahan ne raskaudet yleensä saa alkunsa.

Nyt on asenne huomiseen keikkaan "TAHTOO NYT JA HETI", eiköhän se siitä muutu epätoivoiseksi väkertämiseksi vielä ennen huomista iltaa. Huomenna siis kaikki: Old Anchor, Helsinki, paikalle joskus kahdeksaksi - ilta alkaa yhdeksältä.

lauantaina, tammikuuta 06, 2007

Helsinki / Old Anchor / Kohta

Eli lähtö juuri kohta Helsinkiä kohden (hyvissä ajoin aina paikanpäälle).
Tällä kertaa vain yksi vanha juttu matkassa ja kaikki muut uutta. Raportoin myöhemmin miten sujui, nyt fiilis positiivinen ja mukaan matkaan lähtee autollinen kavereita, joten eihän ilta voi kuin epäonnistua.
Jatkakaa