!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fiilikset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fiilikset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Mitä tuli sanottua

Kirjoitin taas suulla suuremmalla. Kuuntelin korvilla olemattomilla. Joku varmaan oikeastikin luulee minun kuvittelen itsestäni suuria - en minä niin tee. Okei ehkä toisinaan, mutta en standupin suhteen.

www.koomikot.comin päiväkirjaani kirjoittelin eilen lauantaina tekstiä, josta varmasti joku voi ottaa itseensä. Tavoitteeni ei kuitenkaan ollut loukata ketään - tai vaikka olisikin ollut, niin no - mitäs sitä selittelemään.

Kannan vastuun siitä mitä sanon, koska se on mun mielipiteeni, mutta jos joku pistää mut seinää vasten asian tiimoilta, niin kiistän kaiken - olenhan selkärangaton näätä (toim.huom. näädät ovat selkärankaisia - nyt vähän tarkkuutta Jarkko).

Kaikkein säälittävintä on itse kirjoittaa omaan tekstiinsä "toimittajan huomautuksia".

Mun mielipiteeni ovat juuri niin arvokkaita kuin mitä niille annetaan arvoa - eli jos suutut siitä mitä kirjoitan, se on oma häpeäsi. Suurin osaa kulkee kommenttiani ohi olkiaan kohautellen ja partaansa naureskellen; "kukakohan toikin pikkupoika luulee olevansa - ei osaa edes välimerkkejä käyttää oikein".

Olin juuri parin kaverin kanssa kahville (kello on siis 03.15) - kivaa oli - suurimmilta osin. Aina ei jaksaisi nonstop vittuilua. Mutta kyllä sieltäkin irtoaa aina muutama helmi kommentti joista sitten saattaa muotoutua ihan lavoilta kerrottava juttu.

Joten kannattaa käydä kahvilla. Vituttaa vaan tuo jalassa oleva nonstop kipu - ei nilkkavamman pitäisi tuollaista kipua tuottaa. Mulla on vielä monen lääkärin toteamana ylikorkea kipukynnys, joten kait tuossa tassussa on jotain oikeasti vialla.

Tai sitten kerään vain säälipisteitä. En mä muutenkaan saa respektiä.

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Se oli rankkaa se...

Lupasin itselleni reilun kuukauden loman standupista ja etenkin näiden blogien kirjoittamisesta. Koomikot.comin blogiin aloinkin jo tekstejä nakuttaa ja nyt tämäkin saa jatkoa.

Sairaslomalla chillailen. Nilkasta nivelsiteet paskana. Saan kävellä - ehkä jonain päivänä. Toivoa kuulemma on, tiedä sitten kenellä.

Lääkäristä oli kivaa, että näki näin huonoon kuntoon menneen nilkan, joka ei ollut murtunut. Tiedä sitten pitäisikö tuosta olla innoissaan myös potilaan. Kipu on kuitenkin yhtä herttainen kuin tuhdin sinivalaan alle jääminen. Litistävän painokasta siis. Tuntuu kuin joku hivelisi nokkosella tassua - pitäis mun varmaan lopettaa se.

Siis se hively.

Vituttaa kun ei pääse tekemään työtänsä. Se on väärin. Etenkin se, että ei pysty olemaan koneella pitkiä jaksoja - tätäkin kirjoitan tauottaen. Aina yksi päätön sanoma ja sitten tauolle - seuraava päätön sanoma ja niin edelleen.

Kädet on kipeämmät kuin noh jollakin, jolla nyt kädet on kipeät - kolmosten vanhemmilla? Johtunee siitä, että kepeillä kävely on yllättävän raskasta niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Psyykkinen tuska syntyy siitä, että mun koira nauraa mulle. Sa katsoo säälien, tulee ihan viereen ja sitten se hihittää.

Se varmaan luulee, että mä yritän matkia sitä.

Pitäis varmaan lopettaa toi makupalojen jäljistäminen siis - kilpaillaan samoista herkuista koiran kanssa.

Standup...jaa-a. Ei keikkoja kauhiasti. Omaa syytä, mitäs olen kusipää. Paljon uusia ajatuksia ja sitäkin enemmän vanhoja. Enköhän mä vielä jonain päivänä keksi jotain hauskaakin. Mulle kerrottiin, että ei kannata vähätellä itseään, että yleisö uskoo sen - mä luotan mun yleisöön ja siihen, että ihmiset tajuavat sarkasmin.

Vai olikohan tuo sarkasmia.

oli siis rankkaa luottaa itseensä ja siihen, että tauko tekee hyvää. Se teki. Olin siinä hilkulla, että olisin lopettanut kokonaan - olen äkkipikainen, ailahtelevainen, teini ja sen semmoinen. Ei muhun voi luottaa, paitsi siinä, että muhun ei voi luottaa - paitsi toisinaan. En mä tiedä mitä mä jorisen siis naputtelen.

Mun elämä on rankkaa, lukekaa vaikka www.koomikot.com blogiani. Tänään on ollut hirveä päivä, tiedä sitten kenelle, ehkä juutalaisille. Niitä kun kohtaa usein oudot tapahtumat, ensin oli Jeesus ja sitten heti perään Hitler.

Tiedä nyt sitten miten noikaan liittyy toisiinsa.

Kummatkin tulivat maan päälle puhdistamaan ihmiset synnistä ja kummatkin päätyivät kuolemaan ennen kuin projekti oli valmiina. Siinä olis tarvittu yhtä diplomi-insinööriä tekemään kunnolliset projektikaaviot, että olis homma hoitunut.

Voisinkohan mä kavaltaa itseni 30 hopearahasta?

No niin, logiiseen tekstiin takaisin, eli tervetuloa jälleen lukemaan iloittelevaa tekstiä by JRepo. Ehkäpä vähemmän standuppia ja enemmän muuta paskaa - ketä kiinnostaa. Jätä kommenttia jos uskallat.

lauantaina, maaliskuuta 03, 2007

Sinne katosi nuoruus

ihminen voi tehdä aika paljon ajallaan tällä maapallolla. Aina sitä aikaa ei kannata käyttää sellaisten asioiden tekemiseen josta ei nauti. Pyrin aktiivisesti valitsemaan aktiviteettini siten, että en voi myöhemmin surra sitä, että jokin kivi on jäänyt kääntämättä.

Kiviä käännellessä aina toisinaan huomaa jonkin kiven olevan liian raskas ja sen nostaminen osoittautuu mahdottomaksi. Se jää kalvamaan pientä mieltämme. Mutta entäpäs jos se kivi lopulta kääntyykin ja sen alla on vain samaa harmaata maaperää kuin muuallakin...

Se vituttaa yhä enemmän.

Joskus ihminen näkee vaivaa saavuttaakseen eeppisen kiven kääntämisen huomatakseen, että ei se lopputulos nyt niin kovin häävi ollutkaan. Harva sitä kehtaa myöntään. Sääli, koska virheistään oppii vain jos ne sanoo itselleen ääneen.

Varo mitä toivot, koska voit saada sen. Sitten sinulla ei ole enää toivoa jäljellä. Minä en pidä toivosta, mutta kun saavuttaa haluamansa ja kokee sen tyhjäksi, niin on pakko keksiä uusi päämäärä ja juuri sillä hetkellä, kun uutta päämäärää ei ole on fiilis ontompi kuin maannousemasta kärsivällä kuusi vanhuksella (maannousemaksi kutsutaan "tautia", joka tuhoaa puun sisältä - kuuset etenkin pyrkivät kasvattamaan paksumpaa alaosaa runkoonsa estääkseen lahon aiheuttamia ongelmia).

Se siitä oppitunnista, huomenna lisää.

perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Väsynyttä perjantaita

Noin, sinne meni päivä. Ohitus - väkipakolla. Oli outo päivä. Kovin outo.

Sain uuden työpaikan - sinne meni vapaa-aika. Tervetuloa raskan työ, tervetuloa sen mukanaan tuomat taloudelliset puitteet. Kävin katselemassa autoja - kovin kiinnosti. Automyyjää etenkin.

Istuin rattiin ja kuskasin itseni, koeajoksi sanotaan. Kokeeksi ajoin, koiestin ja kokeilin. Olihan se hyvin koneistettu ja kasattu. Kovin oli sopiva minulle.

Pitääkö autoa odottaa vai kuuluisiko se saada heti mukaansa?

Maanantaina uusi työ, joskus myöhemmin uusi auto. Elo on pehmeää - siksi tänään on niin kovin outo päivä - ja väsymystäkin on ilmassa.

Yöllä puhuin lähes tunnin erään loistavan koomikon kanssa (www.koomikot.com blogini kertoo lisää) - siitä jäi oikeastaan hyvä fiilis. Oli kiva kuulla, että en ihan kaikkea tee päin männykköä - osa teoistani suuntautuu kuusikkoon ja kapsahtaviin katajoihin.

Happamia sanoi pihlajanmarja ketuista. Outo päivä - kovin outo.

Jälleensyntyä joka päivä uudelleen, jälleensyntyä kuullaakseen terminaatiostaan.

Illalla tulossa pari kaveria kylään, pitäisi katsoa elokuvia, saa nähdä jaksanko. Nyt väsyttää. Kiitokset tukijoilleni ja niille, jotka jaksavat kertoa miksi maailma ei ole sellainen kuin minä luulen sen olevan.

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Mitä tehdä, kun on liikaa tekemistä?

Mä olen tavallaan yritysjohtaja. Lisäksi teen tätä standuppia aika aktiivisesti. Kirjoitan aktiivisesti kahta blogia (menee muuten lähes pari tuntia vuorokaudessa näihin) ja olen siirtymässä myös ihan työntekijäksi it-alalle. Lisäksi saatan olla mukana mainostoimisto kuvioissa.

Harrastan aktiivisesti salibandya ja ensi kaudelle pitäisi veljen kanssa luotsata jo kolmea salibandy ja yhtä futis joukkuetta Lahden Kortteliliigassa. Katson päivittäin elokuvia ja kuuntelen musiikkia. Seuraan aikaani, luen ja kommentoin.

Minulla on harvoin kiire. Elämäni on rauhallista eikä hektisyydestä ole mitään tietoa. Miksi?

Silloin jos on liikaa tekemistä, niin kyseessä on ollut oma osaamattomuus aikatauluttaa. Asioille pitää varata aikaa. Minulla ei ole liikaa tekemistä tänään, ei eilen eikä huomenna. Tietenkään joka päivä ei kerkiä istumaan alas toviksi ja pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä, mutta ei kait sitä nyt joka päivä sellaista kannata tehdäkään.

Joku tekee asioita rahasta, minä teen intohimosta. Voihan se intohimokin olla rahan perässä juokseminen, mutta kuitenkin. Jos on jokin syy tehdä jotakin, niin se ei tunnu työltä - se tuntuu juuri sopivalta - ei ole kiire, eikä ole liikaa tekemistä.

Paras lopputulos syntyy rauhallisuudesta. Se ei tarkoita sitä, että hoitaisi eloaan epätehokkaasti vaan sitä, että tehokkuus juuri luo sen rauhallisen fiiliksen.

Eli jos on liikaa tekemistä eikä tiedä mistä aloittaa - mieti tovi, miksi olet siinä tilanteessa. Pysähdy pohdiskelemaan ja ehkä löydät syyn jostain muualta kuin vuorokauden asettamista aikarajoitteista.

Ihmisillä on tapana sanoa, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Minulla on tapana vastata, että ihmisillä on liian vähän järkeä. Kiire ja hätiköinti johtuu omasta osaamattomuudesta hallita omaa elämää. Ole siis aikataulusi herra ja päätä tänään, että sinulla ei ole kiire, sinulla ei ole liikaa tekemistä.

Ja koska hyvä kirjoittaja palaa otsikkoonsa lopussa alleviivaten omaa älykkyyttään...

Jos sinulla on liikaa tekemistä, älä tee mitään.


PS

Eilisen keikan analysointia www.koomikot.com osoitteessa.

sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Nälkä, kylmä ja vitutus

Tai no ei mulla ole nälkä, kylmyyskin johtuu siitä, että t-paita varustuksella riehun ympäriinsä (ja pidän tän kotiteatterihuoneen lämpötilaa alhaisena, jotta ei sitten nouse liikaa lämpötila, kun laitteet on päällä leffaa katsoessa) ja vitutus on oikeastaan jo kaikonnut.

Valehtelin siis aika rankasti otsikossa. Kehtaankin.

Eilinen oli taas päivä, jonka aikana olisi pitänyt pysähtyä välillä. Jälkikäteen on aina hyvä olla niin vitun viisas. Joskus vielä opin olemaan ennakko-viisas, sen sijaan, että olisin vain jotain seuraavista viisauden muodoista: rikki-, näsä-, teko-, tai jälkiviisas.

Miksi kasvaa ihmisenä, kun voi pitää kiinni omista ennakkoluuloistaan ja "älykkyyksistään" pysyttelemällä samalla tasolla jatkuvasti. Miksi kehittyä koomikkona, kun saa huonoja nauruja helpoilta yleisöiltä? Tätä minä kyselin itseltäni viime yön ja sitten tajusin, että ei ole mitään syytä kysellä vaan vain tehdä, työstää ja kehittää. Kyllä ne ongelmat hiljakseen kaikkoavat ja yhä varmemmin osaa esiintyä ja repiä naurut irti.

Mulle ongelmana on klubi-yleisöt, jotka ovat etukäteen päättäneet suhtautumisensa. Tekisi mieli huutaa päin naamaansa: "Vitun kusipäät saatana, te olette varmaan niitä, jotka on synnytysosastollakin huutamassa synnyttävän äidin vieressä "Syntyy kuitenkin kuolleena"...vittu antaisitte edes mahdollisuuden"...tai jotakin. En sano, että eilen olisi ollut sellainen yleisö tuli vaan yön hiljaisina hetkinä mieleen, että mun on muutettava asennoitumistani myös "vaikeita" yleisöjä kohtaan sellaiseksi, että saan heiltä paremmin naurut irti. Kyseessä ei ehkä ole niin paljoa osaamisen tai kokemuksen tuoma juttu vaan ihan vain se, että mulla on heti itsellä negatiivinen fiilis ja yleisö aistii sen.

Note to self: Grow up! Eli pitää oppia rakastamaan myös sellaisia yleisöjä joista en heti pidä. Muuten on turha mennä lavalle patsastelemaan ja väittää olevansa hyväkin esiintyjä.

Kyllä tämä tästä - iloksi ei muutu. Pää puskee jatkuvasti runomitassa asioita, joten pakko tähän väliin pistää jotakin nykyrunon kauniissa muodossa.

taivastella taivasta
pää pystyssä
nenä ylöspäin
ylpeänä
miten muutenkaan
taivastella taivasta
voisin
kuljet ohi
näet vain ylpeyteni
minä näen kasvosi
voisin sanoa että myös sielusi
mutta ei tämä runoilija usko sieluun
uskon sinuun
osaat tulkita minut oikein
mutta ethän sinä osaa
ja näet vain ylpeyteni
koen katseesi
syytteesi
voisit kysyä
jotta voisin vastata
"taivastelen taivasta"
mutta jos sen sanon
ilman kysymystä
pidät sitä tekosyynä ylpeydelle
olisit oikeassa

tiputan pääni
harteiltani nostan
lasken
kumarran
en siksi että pelkäisin
vaan koska kunnioitan
en siksi että olisit parempi
vaan koska kunnioitan kaikkia
myös sinua
vaikka ylpeänä pidät
pidä vapaasti
pidä hyvänäsi
vielä jonain päivänä
joku pitää minuakin

lauantaina, helmikuuta 24, 2007

Black Door ja eipä sitten muuta

Morjensta,

meni aamupäivästä hakemaan Nickolayn ja Jarin (pohjoisen lupaus komiikalle, yritetään veikata sukunimekseen Teurajärveä, en mä muuten sitä veikkais, mutta kun menee aina väärin) Westlaken Paulin juhliin.

Kivaa oli. Kiitos Paul. Kiitos Britannia, kun karkoititte hänet tänne (Disclaimer: Paul Westlakea ei ole karkoitettu).

Osa koomikoista oli lähdössä Black Dooriin Jacke Björklundin hallinnoimaan iltaan esiintymään, joten kun autolla olin, niin auton keula sinne päin.

Nickolay menossa lavalle, Joni Koivuniemi samoin, Jacke itse ja MC:nä Ivan Puopolo. Menin sanomaan Jackelle, että jos on tarve, niin voin nousta lavalle - siis ihan puolittain huumorilla. Vittu - ei olis pitäny. 4 minuuttia ennen illan alkua Jacke käy sanomassa, että heitä jarkko paras 5 minuuttia...

fock

Ivan aloittaa MC:nä hyvin, Koivuniemi lavalle - menee ihan ok. Minä...ööömmmm, joo. moi kiitos ja näkemiin. Yritin, ihan oikeasti yritin, mutta jotenkin olin hukassa - note to self: valmistaudu keikkaan AINA.

Musta ei ole heittämään yllättäen keikkaa - ei ainakaan tänään. Pahoitteluni Jacke ja Suomen stand up -maailma. Onnistuin sentään pelastamaan settini viimeiseksi jättämälläni jutulla jolla saattelin Nickolayn lavalle.

huh - helpotti ihan vitusti. Jostian syystä mun jutut ei iskeny - ei edes omassa päässä. Sen tietää yleensä silloin heti, että ei se yleisökään pidä jos ei itselle tule sitä fiilistä. Tänään ei tullut. Vituttaa.

Noin, nyt meni vitutus ohi. Pahoitteluni. Siis siitä, että otin itseeni - eniten kävi se päähän, että Jacke kävi sanomassa, että heitä paras 5 minuuttia ja mun oli tietenkin heti jotenkuten toimineen ekan jutun jälkeen kokeiltava paria uutta juttua - he hee, upposivat kuin majavan hampaat betonipylvääseen.

Tästä sitä oppii ja opiksi pitää ottaa. Onneksi en vielä edes kuvittele olevani hyvä kuin silloin, kun sattuu itselle oikea fiilis. Mun on pakko hioa tuota esiintymistä tilanteissa, jotka eivät ole mulle helppoja.

Tänään heitin ilman aurinkolaseja ja päätä alko heti särkeä ihan vitusti. Mutta se ei ole selitys millekään. Kunhan tänne itselleni kehittelen tekosyitä. En siitä kyllä onneksi muille mitään selittänytkään - oma vikanihan se on, että lasit pois päästä otin ja siten kuvittelin olevani helpommin yleisön hyväksyttävissä.

Tänään oli kuitenkin hyvä päivä. Tein huono keikan ja juhlistin erinomaista miestä (eikä kyse edes ollut itsestäni).

Huomenna lepoa ja kavereiden kanssa leffojen katselua - kuulostaa ihan saatanan mukavalta, näin kiireisen kuukauden keskellä.

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Hedelmäsalaattia

Syön parhaillaan otsikon mukaista elintarviketuotetta. Kohtuullisen makuista, tämä on semmoinen valmiiksi valmistettu prosessi-elintarvike, joka on ostettu K-ketjun yksiköstä. Yleensä emme niissä käy, koska kaikkihan sen tietää, että maalaisjuntit ovat K-ketjun asiakkaita. Me olemme ylpeitä bonus-orjia.

Mutta aina toisinaan tekee mieli vierasta ja sitten tulee hairahdettua, onneksi vaimo on antanut luvan käydä vieraissa kerran kuussa (ja hän itsekin saa käydä), joten löytyy näitä uusia tuotteita maistettavaksi - toisinaan jää käsille vain vitutus; "miksi en vaan luottanut siihen, että ei se ole parempaa vaikka olisikin paremman näköisessä pakkauksessa"...mutta joskus, kuten tänään, onnistuu tuote yllättämään positiivisesti.

Ja eihän sitä voi olla pitämättä tuotteesta, jonka valmistaja on Härmän SnackFood, oli pakko siis ottaa kokeiluun myös vuohenjuustosalaattinsa, joka myös yllätti positiivisesti. LOISTAVAA.

Kiitos Härmän SnackFood! Teidän ansiosta vieraissa käynti sai jälleen uutta maustetta tylsään arkieloon ja shoppailu sujuu taas paremmin. Kunhan ei jää liikaa mieleen tuotteenne, eihän siitä mitään tulisi jos alkaisin käymään useammin vieraissa, koska silloinhan se ei enää olisi vieraissa käyntiä vaan tutuissa käyntiä ja se nyt kuulostaa jo perverssiltä.

Saattaa siis sopia mulle.

Huomenna heittämään englanniksi viitisen minuuttia Kymedy Klubille Helsinkiin. Loistavaa iltaa pyörittää nyt jo toistamiseen Nickolay Antonov ja ALI (sukunimestään ei tietoa).

Eilinen setti Lahden Teerenpelissä meni putkeen ja ilta oli muutenkin jättihubaisa. Suorastaan kelmeän naurettava...öööm, onkohan kelmeä positiivinen adjektiivi. Minähän sen päätän - se on! Ilta meni erinomaisesti. Lineuppi oli passeli ja vaikka käynnistys oli kuin manne-dieselissä (taas tulee puukosta viikonloppuna - hei mä tunnen oikeasti monta helvetin mukavaa mustalaista, minkä mä sille voin, että olen rasisti...eiku siis koomikko) niin kyllähän ne kierrokset sitten lopulta oli huipussaan ja ilma sakeana pakonauru-päästöjä...eli äänteitä, jotka implikoivat kokijan oleman kykenemätön estelemään hengityselintensä aiheuttamia äännähdyksiä.

Illan aloitti Fredi Lilius, jonka perään hyppäsin minä lavalle, pari spontaanit aplodit irtosi ja selvisin, vaikka kuume oli pahempi kuin Napoleonin joukoilla Venäjällä. Jälkeeni lavan valloitti Ivan Puopolo ja sitten oli tauko. Tauon jälkeen helvetin hyvän keikan vetivät sekä Kari Kivioja että Pekka Jalava.

Yleisö viihtyi ja koomikotkin. Itse olin apeana kun ei vaan keuhkot kestäneet puhumista ja niin olisi mieli tehnyt heittää huonoja välikommentteja takahuoneessa.

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Mutta minne katosi lauantai

Hei te kaikki eines-syöjät ja lisäainekyttääjät. Minulla oli eilen kiire. En tehnyt mitään ja sitten olikin jo keikka. Kerkisin juuri ja juuri juuriharjalla pesemään mieleni ja pinnoitin sen uudestaan kiiltävällä kirjoitelmalla www.koomikot.com - päiväkirjaani. Se oli ihanaa aikaa. Sitten koitti keikka ja...

...vittu että meni hyvin. Anteeksi kiroilu. Se oli ihan saatanan hyvä keikka. Anteeksi kiroilu. Muutama juttu floppasi, mutta nekin pelastettiin maankamaralta pistämällä jutusta läpi itseironian terällä - helvetti että oli mukavaa. Anteeksi kiroilu.

Anteeksi kiroilu. Vanhuskeikalla perjantaina en kiroillut, nyt on pakko - saa systeemistä ulos kaikki tiksit ja muutkin pakko-oireet.

vittu saatana

ei mulla oikeasti oli Tourettea eikä edes syndroomaa. Kunhan aina pitää selittää ihmisille sitä, miksi kiroilee - minusta se vaan on mukavaa. Teen sitä itseironisesti siten, että säälin heitä, jotka panostavat pointtinsa kirouksella, jotta se kuulijan tajunnassa räjähtäisi paremmin - minä en. Silloin, kun on asiaa - en kiroile. Joten voitte helposti päätellä, että mulla ei ole koskaan asiaa.

Keikka oli menestys, yeah, loistavaa, jättivänkää, superia ja fantsua!

Tänään pitää kohta suunnata sukulais-lapsoisen nimeämisjuhlaan. Saakohan jokainen antaa oman ehdotuksen piltin tulevaisuudelle. Eiku ihan oikeasti hei, nimi määrittelee paljon siitä millainen elämä lapsella tulee olemaan. Jos nimi on "Kukka-Sofia" niin voi olla varma, että aikuisena sitä kuuluu Animaliaan tai pahimmassa tapauksessa Vihreisiin. Jos nimi on "Gustav", niin voi olla joko kaappihomo-pedofiili bättrefolkki tai sitten maanpuolustuksen erikoisasiantuntija (eroavatko noi nyt sitten mitenkään toisistaan, enpä tiedä).

Nimi on vettä sakeampaa ja veri ei miestä pahenna. Tahi jotakin.

Lauantai katosi siis kuin Veltto Virtanen eduskunnasta (joo, ei nää mun jutut aukea edes mulle itelleni) - jälkiä jättämättä, mutta kauhealla katkeruudella. Katkeruuteni johtuu siitä, että se hupi ei voi jatkua läpi ihmiselämän. Jos jatkuisi niin tämähän olisi taivas maan päällä - ja tästä päästään kiinni päivän toiseen aiheeseen (vai seitsemänteenköhän se jo menee).

Seuraa aina sivustoillani kävijöiden lähtökohtia ja pyrin muokkaamaan juttuja siihen suuntaan, että ne istuvat paremmin lukijoidensa aivokalvoille ja tulehduksille. Sivustollani käypi jostain syystä huomattavan paljon mainostoimistojen tietokoneita - en nyt väitä, että työntekijänsä täällä kävisi vaan ne tietokoneet. Tämä on sikäli jättivänkää, että olen varmaan hakenut töihin jokaiseen suomalaiseen mainostoimistoon ja lähes kaikist avastaus on ollut se, että he eivät ole antaneet vastausta.

Minusta vain olisi niin saatanan ihanaa saada palkkaa siitä, että luon tekstiä joka iskee kuluttajan tainnoksiin ja pakottaa hänet ostamaan uusia kulutushyöykkeitä, jotta hänkin olisi parempi ihminen. Minä rakastan markkinataloutta.

Siksi olen hakenut, mutta enhän minä osaa mitään. Nyt nämä mainostoimisto-ilkkujat käyvät täällä lukemassa ajatuksiani ja toteavat olleensa täysin oikeassa ja sekös minua vituttaa. Minä osaan sujuvasti kirjoittaa ja jutella mukavia lavoilla, olen helvetin ammattitaitoinen esimies ja myyntivalmentaja - lisäksi omaan hyvän näkemyksen mainontaan ja markkinointiin, mutta - minulla ei ole ko-ke-mus-ta.

Okei, tää juttu ei nyt ihan liity vain muhun itseeni. Olen saanut jälleen kerran törmätä nerokkaisiin työnantajiin (en itse ole hakenut minnekään), jotka vaativat kokemusta opiskelijalta - yeah, siitähän se lähtee. Sulla pitää olla kokemusta jotta saat työpaikan. Joku päivä jossain päin maailmaa joku vielä tajuaa kuinka tyhmä tuo idea on ollut.

Ehkä.

Mainostoimistot. Ne käyvät täällä, väitän tätä salaliitoksi. Tahtovat estää minua kertomasta mielipiteeni Goerge W. Bushin politiikasta ja Venäjän ydinase-uhasta. Ne kontrolloi mun päätä pienillä mikrosirusäteillä (joo ne ampuu mikrosiruja mun päähän).

tra lalla lalla laa

Ai niin, lauantai meni. Se olisi ollut kiva päivä antaa kellon seisahtua. Niin ei käynyt. Onneksi sentään joku oli muistanut Kirkaa ja soittanut keksitystä taposta aluehälytyskeskukseen - nerokasta. Vittu mikä tapa muistaa vainajaa - keksiä niitä lisää.

Mainostoimistot keksivät vainajista lisää. Markkinoinnin ja mainonnan lähtökohta näinä vuosina on ollut se, että revitään vanhoista jutuista kaikki irti, koska ei uskalleta ottaa riskiä. Miettikääpä sitä tilannetta, kun joku Pepsi Co:n mainosheebo on sanonut, että heitetäänpäs kaduilla mainos, jossa on yhtä isolla Coca Cola Companyn vastaava light-tuote...siinä on saattanut muutaman hetken pojilla ja tytöillä raksuttaa päässä markkinoinnin periaatteet. Mutta niin ne nyt vain ovat katukuvassa olleet - minä siirryin Pepsi-generation ihmiseksi saman tien. Kiitos Viktor Pelevin, kiitos maailma. Kiitos virvoikejuoma-valmistajat. Kiitoksia Laura Voutilainen (että et päässyt edustamaan Euroviisuissa).

Hyvä mainostoimisto henkilö. Tahdon sanoa sinulle, että olen yhä vvapaasti käytettävissä. Teen työni tunteella ja palolla. Harvemmin kuitenkaan poltan vanhoja kivikirkkoja - ne nyt vain palavat niin huonosti. Minulla on paljon ideoita ja olen tunnettu siitä, että ideani ovat helvetin huonoja.

Olen yritysjohtaja, olen stand up -koomikko, olen neuroottinen idiot savant, ilman savant-osuutta. Olen tehnyt eilen yhden parhaista keikoistani ja olen pilvessä - ihan ilman narkoottisia tahi muitakaan päihdyttäviä aineita.

Lauantai meni siis. Nyt on sunnuntai. Huomenna tämän logiikan mukaan maanantai - toivokaamme parasta. Ei näin hyvää viikonloppua pidempään jaksaisikaan.

perjantaina, helmikuuta 16, 2007

Hoitokoteja ja ihmispilkkaa

Kuten jo tuonne www.koomikot.com sivuston nettipäiväkirjaani kirjoitin - keikka vanhainkotiin (hoitokoti) meni hyvin. Sain itseäni kolme kertaa vanhemmat ihmiset nauramaan jutuillani, jotka koskettavat sitä maailmaa jossa minä elän - ei ole siis elo paljoa muuttunut, kun pystyivät samaistumaan tilanteisiin joita minä kokenut.

Tarinat eläimistä toimivat hyvin, jutut jotka oivat törkeitä samoin - osa meni ohi, mutta se nyt ei ole uutta - niin siinä vain toisinaan käy.

Minulle jäi positiivinen fiilis ja keskusteltuani tilaajan Harri Vähäniemen kanssa Lahden alueen vanhainkotien (hoitokotien) tilanteesta, niin haluan mielelläni jatkaa keikkailua ikä-ihmisten parissa. Ei heillä hirveästi ole mitään ohjelmaa ja opihan minäkin siinä paljon. Loistavaa.

Viikonloppuisin tänään vierailemassani hoitokodissa on asukkaita 43 ja hoitajia 3. Te joilla on lapsia, niin voitte hyvin miettiä kuinka hyvin kolme ihmistä pärjää tietyllä tapaa jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevien vanhusten kanssa. Tietenkin osa asujista on hyvässä kunnossa, mutta silti. Kolme hoitajaa.

Vaikka en ole itse mikään vanhusten puolestapuhuja, toisinaan tuntuu, että he vihaavat nuoria periaatteesta, joten miksi minä heistä välittäisin. Kuitenkin tilanne on se, että pienillä teoilla voin heidän eloaan keventää - vähän, mutta silti. Tottakai siis teen niin.

On ihmistä pilkkaavaa kuvitella vanhusten tyytyvän siihen, että saavat lääkkeensä ja ruuan päivittäin. Kyllä ihmiselle pitää tarjota myös muuta ravintoa kuin mitä kurkusta alan nielemme. Tänään kannoin korteni kekoon, toivottavasti myös jatkossa niin tulen tekemään, että ei jää tämä kirjoitukseni tekopyhäksi paskaksi, jossa olen eittämättä kovin hyvä.

Tehkäämme siis jokainen pieni teko ihmisyyden arvostamiseksi ja pitäkäämme vanhuksia ihmisinä sen sijaan, että he ovat vain tilastollinen välttämättömyys yhteiskunnassa.

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Keksisit nyt edes joskus hyvän otsikon, jookos

Perjantaina keikalle vanhainkotiin. Harvinaisen stressaavaa, kun tuo asettuminne yleisön asemaan on sen verran vaikeaa. Mulla on kyllä mielessä monta, ei niin hyvää tapaa aloittaa keikka:

- Oikein hyvää aamupäivää, minä olen amatööri stand up -koomikko Jarkko Repo ja minä teen standuppia vielä kuolemannekin jälkeen

- Tervehdys, onko teistä kukaan hereillä

- Pelkäsin, että jos myöhästyn, niin puolet teistä on jo kuollut

- Ha haa, tästä tulee paska keikka, mutta esiintyjän kuolemisen sijaan se sattuukin teille

- Irtoaako täältä keikan jälkeen pillua? Vähäniemi (tilaaja) lupas!

Joten taidan viettää loppuviikon miettien hyviä tapoja olla tekemättä keikkaa, vaikka tietenkin sen teen. Noista aloituksista jo huomaatte, että olen täysin hakuteillä perjantain suhteen. Mun pitää aloittaa sillai pehmeästi, teen varmaan aika paljon samanlaista settiä kuin mitä heitin lauantaina Tuusulassa. Tuusulan alkoholisoituneet katsojat vertaantuu todella hyvin vaippaikäisiin.

Jotain pitää kyllä kehittää tuosta elinkaaresta, vaipasta vaippoihin ja sitten hautaan. Mielelläni kekisin myös jotain hautajaisjuttuja, mutta mun hautajaismokat on sen verran pahoja, että ei niitä ilkeä kertoa. Mulla on tapana nauraa hautajaisissa.

Ihan vaan sille kuolleelle - ja positiivisessa hengessä.

Kaikki ei arvosta.

Kyllä siitä tulee hyvä keikka, älä Vähäniemi pelkää.

Mun kahvi on kylmää. Tänään ei sitten mene mikään putkeen. Ja kohta pitää lähteä palaveriin jonnekin Sombrerolle (lue Somero). Lainkaan en tiedä, mitä siellä sanon tahi mitä teen - mutta voin laulaa: MA TULIN VOITTAMAAN!

Joo oin eilen taas salibandy-treeneissä. Joukkueeni hävisi, eiku ihan oikeasti. Pelin jälkeen on ollut tapana jauhaa pelistä, mutta jokainen mun joukkueen pelaaja katosi kuin mielenkiintoa Lostia kohtaan.

Nää mun kirjoitelmat alkaa muistuttaa aamu aamummalta (vrt. päivä päivemmältä) Aliaksen juonta - ei mitään tolkkua ja vaikka olisitkin seurannut alusta lähtien, niin et silti tajua mitään.

Huomiselle.

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

Leaving Las Tuusula

Menin siis keikkapaikalle itsekseni hurvitellen Volvolla. Meinasi usko navigaattoriin mennä, kun se opasti minut jonkin eläinlääkärin pihalle, mutta syynä olikin se, että Ravintola Pikku-Elliin ei mennekään osoitteen perusteella vaan pitää tietää mistä sinne pääsee. Löysin kuitenkin.

Vanha omakotitalo, josta on tehty kapakka/baari/ravintola/anniskelumesta - kun löysin oikean oven josta pääsee sisälle - olin aika "mitä vittua"-fiiliksissä. Eihän sellaisessa paikassa voi tehdä standuppia. Kysyin varovasti, että minne esiintyjät pääsee ja ohjattiin pieneen huoneeseen, joka oli täynnä kaikenlaista rojua.

Olin n. tunnin etuajassa melkein ja kerkisin kuuntelemaan ihmisten juttelua - melkein pelotti. Miten olinkaan saanut itseni sellaiseen paikkaan ja kuvittelin vielä heittäväni lyhyen setinkin, ei saatana.

Lopulta sitten muutkin esiintyjät saapuivat, siinä vaiheessa minä jo melkein nukuin, olihan mulla kuumettakin ja jatkunutta valvomista ihan kivasti. Paikalle tuli itseni lisäksi JP Kangas Tampereelta, Pete Kosonen Helsingin talousalueelta ja samoin Harjun Petri, joka toimi illan MC:nä.

Luottamus itseen, komiikkaan, yhteiskuntaan rapistui silmissä. Pakkohan sitä on kuitenkin tehdä sitä, mitä varten jonnekin on mennyt tai muuten on mennyt turhaan ja turhuus on turhinta tässä maailmassa.

Ilta alkoi. Harju sain yleisön haltuunsa kokeneella otteellaan. Hyvin sai naurujakin ja spontaaneja aplodeja irti yleisöstä. Ja sitten ties kuinka monennetta kertaa (18) illan ensimmäisenä koomikkona JARKKO REPO!

Rämmin "lavalle". Pelotti ihan saatanasti.

Oikein hyvää iltaa, minä olen amatööri stand up -koomikko Jarkko Repo Lahdesta.

- hiljaisuus -

Hirvi
Susi
Koira
Koira Part II
Psykologi
Suklaa
Las Vegas
Lentopelko

Tein sen mitä varten olin mennyt. Ja meni hyvin. Tekisi mieli sanoa helvetin hyvin, mutta se varmaan johtuu vain siitä, että odotukset olivat aika matalalla.

Hiljaisen alun jälkeen nauru oli lähes jatkuvaa ja tunsin koko setin ajan (10 minuuttia) kuinka virtsa hiljakseen nousi päälakea kohden. Se on hyvä fiilis, etenkin kun sen osaa nollata heti keikan jälkeen tai jos tarpeen jo setin aikana.

Ilta meni hyvin. JP tarvitsi kyydin Tampereelle, joten tietenkin miehen sinne heitin, ei se nyt tehnyt kuin tuollaiset 300 kilometriä ylimääräistä ajelua mulle.

Kotiin kerkisin hyvissä ajoin joskus puoli kolmelta yöllä ja sitten Jarkkoa väsytti. Nukuin, heräsin, katsoin elokuvan ja istun nyt tässä, kun en muutakaan sanottavaa keksi.

Seuraavaan kertaan. Lue myös www.koomikot.com osoitteesta lisää siitä, mitä puhuttiin ja kenen kanssa. Kaikki parhaimat juorut teille paljastaa - niinno en ainakaan minä. Yleistä jauhantaa standupista kuitenkin iskeytyy tuonne Koomikot.comiin vielä tämän päivän aikana.

Tuusulasta pääsin pois, mutta oli se vaan jälleen eeppinen ilta.

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Nyt on väsymys sankarillista

No niin, olin eilen keikalle Helsingissä On the Rocksissa. Kerkisin kotiin joskus aamu viiden tienoilla. Noin 07.32 heräilin vaikka en ollut kerennyt nukkumaankaan ja siitä sitten flunssaisena ja väsyneenä puhelimen varteen puhumaan, vaikka mistään ei tajuakaan mitään.

Sitä nyt olen tehnyt alkupäivän. Ehkäpä loppupäivä menee samalla mallilla, ehkä ei. Keikka meni aivan helvetin huonosti, vaikka en muiden koomikoiden väittämien mukaan ollut huono. Paul Westlake kannusti erinomaisesti ja eittämättä muillakin illan esiintyjillä oli sairaalloisen vaikeaa saada edes mietoja hymyilyjä yleisöltä.

Joten takahuoneessa nauttivat minua vanhemmat ja parammat koomikot alkomahoolia. Minä katsoin ja seurasin, kuuntelin ja nyt kavallan heidät kuin eräs toinen J-kirjaimella nimensä alittanut teki eräälle toiselle jonka arvonimi vuorostaan alkoi J-kirjaimella.

Mutta eivät he ole minun jeesuksia enkä minä kenenkään juudas. Kuitenkin oli perin outoa kokea se, että monilla koomikoilla suhtautuminen työhönsä on todella vaativa. Näkyykö se sitten runsaampana alkoholin kulutuksena - tuskimpa. Ei sitä alkoholia nyt kukaan oikeasti kuitenkaan paljoa juonut. Tunnelma vain oli toisinaan apokalyptinen ja sen mukaan meni jututkin, pitääkjöhän sitä järjestää blue-iltojen (porno yms. juttuja varten) lisäksi vielä esimerkiksi black-iltoja, joiden aikana puhutaan vain kuolemasta, kärsimyksestä ja revitään huumoria kuolleista sukulaisista ja Kirkasta.

Sitä kuuli monta hyvää juttua Kirkan kuolemaan liittyen ja itsekin revin muutaman pimeästä sielustani (en muuten usko sieluihin, joten saatte ihan vapaasti valita mun sielulle värinkin, kunhan se on synkkä, kuten oranssi) - hauskaa oli, ainakin minulla.

Ilta taittui ja niin taittui energiakin. Lähtö kotiin oli kuitenkin jälleen yhtä loistava. Oli kuitenkin hyvä saada paskan illan jälkeen hieman pohtia kaikkea turhaa muiden kanssa, niin sitä sai heti ladattua itseään seuraavaa keikkaa varten ja nollattua kehnoa iltaa.

Tänään taidan käydä nukkumaan ajoisa (esim. 18.00) ja tuutia seuraavaan aamuun asti ihan kiltisti. Vaikka en juonut tippaakaan niin silti on muisti hieman pätkivä, kun sitä tuli valvottua taas aika pitkään yhtäjaksoisesti (ja siis oikeastaan yhä sitä putkea jatkan). Jos teksti oli siis jotenkin absurdia ja katkonaista - syyttäkää Kirkaa.

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Älä koskaan tunnusta

Sitä voi tehdä virheitä ja mokailla, mutta jostain syystä sitä ei pitäisi tunnustaa yhteiskunnassamme. Silti, ainakin minun mielestä, ne ketkä uskaltavat tunnustaa virheensä ovat kaikkein vahvimpia.

Liittyykö tämä mitenkään standupin maailmaan. Ehkä - tai sitten ei. Voi olla, että revin loppuun taas jonkin elämää komeamman kaneetin ja sillä sitten vien lukijan takaisin alkuun ja lukija kokee tulleensa viisaammaksi, tai sitten ei. Ehkä.

Virheistä oppii ja jos ei opi, niin tuppaa kuolemaan nuorena. Virheistä ei voi kuitenkaan oppia jos niitä ei tunnusta edes itselleen. Ehkäpä suurin vaikeus onkin myöntää itselleen, että on tehnyt joitakin valintoja, tekoja tahi vastaavia, jotka ovat johtaneet epäonnistumiseen.

Lapsille opetetaan koulussa tasapäistämistä, joten virheiden teko ja niistä oppiminen on mahdotonta. Lapset eivät saa olla lapsia ja ymmärtää luonnollisesti sitä, että jokainen on erilainen ja jos joku toinen pystyy johonkin, niin välttämättä itse ei kykene. Amerikoissa leviää sellainen ajattelu, jossa lapsia pyritään suojelemaan "eri-arvoisuudelta", jopa niin raskaasti, että lapset eivät saa urheilla. En minäkään ymmärrä lasten huippu-urheilu treenausta, mutta kyllä minä itsekin potkin jalkapalloa skidinä ja tajusin ihan hyvin sen, että joku toinen on minua parempi siinä ja joku toinen huonompi.

Mutta edes islloin sitä ei oikeastaan saanut sanoa suoraan. Olimme jo käsittäneet sosiaali-demokratiasta sen verran, että emme saa väitää ketään toista paremmaksi ja emme todellakaan aa myöntää tehneemme virhettä. Jos jokin epäonnistui se oli tuomarin, kentän, sään tai ehkä jopa jumalan (kun en siihen usko, niin trkoitin nyt siis mitä tahansa jumaluutta) syytä.

Mutta eihän se ole tervettä. Vain silloin, kun ihminen itse kantaa vastuun teoistaan voi hän niistä jotain oppiakin. Eilen oli saatanan hyvä standup ilta Old Anchorissa. Minä halusin ensimmäisenä lavalle, koska se on haasteellinen paikka. Onnistuin, oli erinomainen fiilis - minä onnistuin, olin ehkä parempi kuin joku muu ja joku toinen olisi varmasti ollut minua parempi. Pointti oli kuitenkin se, että se olin minä, joka sen teki.

Muutkin esiintyjät onnistuivat eilen - oli erinomainen ilta. Kukaan ei syytellyt säätä, jumalaa tahi tuomareita. Jokainen kantoi itse vastuun. Huonon illan jälkeen sitä helposti väittää yleisön olleen liikaa tai liian vähän - ehkä sitä oli juuri liian oikea määrä ja meni keskittyminen. Kuitenkin huonon illan jälkeen sitä olisi kyettävä tunnustamaan se mahdollisuus, että itse on tehnyt virheitä.

Eilen salibandy-joukkueemme voitti ensimmäistä kertaa. Koskaan emme ole tappioiden jälkeen syyttäneet tuomareita yms - eilen sitten väitimme, että peli meni miten meni ainoastaan tuomareiden takia. Ehkäpä nyt muutkin joukkueet tajuavat, että se miten peli sujuu on vain ja ainoastaan itsestään kiinni. Tai sitten muut pitävät joukkuettamme ryhmänä idiootteja, joka kyllä sekin olisi kohtuullisen hyvä määritelmä.

Kanna vastuu teoistasi, opi virheistä ja ole ylpeä onnistumisista. Me emme ole samanlaisia, jos olisimme, niin maailma olisi juuri niin tylsä kuin sosiaali-demokraattisen puolueen puheenjohtajistokin.

keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Sydän halajaa...

ihmiset sanovat, että heidän sydämensä halajaa jonnekin. No antaisivat sen sitten mennä, eiköhän se tule kotiin, kun huomaa kuinka tyhjää on elämänsä ilman verenkiertoa. Ihmisillä on tapana sanoa outoja asioita, monesta niistä saa hyvää materiaalia stand up -komiikkaan (kerrankin kirjoitetu oikein, ihan vain kunnioittaakseni maamme kieli-poliiseja, jotka partioivat kielemme rajoilla tiukasti valvoen, että kieleen ei tule pakolaisia - olisihan se noloa, jos meillä ei olisi omaa sanaa kaikille termeille).

No niin.

Tänään on taas sellainen päivä. Tiedättehän. Päivä jolloin kaikki menee ihan normaalisti ilman epäonnistumisia, nämä päivät on sitten tylsiä. Eilen kävin samassa levykaupassa pariinkin kertaan, kun antoivat aluksi väärät levyt ja sitten unohdin lompakon toisella kerralla, kun olisin ostanut alennus levyn, koska olisin saanut alennusta, kun ne olivat antaneet ne väärät levyt, mutta kun ei ollut lompakkoa, en saanut ostettua joten tra lalla lalla laa ja sen semmoista.

Tänään ei ole sellainen päivä. Tänään on tylsää. Tänään on keskiviikko, vuoden tylsin päivä.

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Rage Against the Machinea jälleen

Tuntuu hyvältä maksaa laskuja, olenko ainoa, joka nauttii siitä, että saa maksettua laskuja kerralla ison nipun? Toisinaan jopa maksan etukäteen, koska siitä vaan tulee niin kuningas-fiilis. Sitä tuntee itsensä ihan helvetin rikkaaksi, kun on varaa maksaa 71,40 euron ADSL-liittymä maksu (laskutuskausi 2 kuukautta - kallista täällä maaseudulla tuo), ETUKÄTEEN - etukäteen.


lisää etuja käteen, käteisalennuksia...erm ei tajunnanvirtaa tänään.


asiaan, takaisin, siis


Pienillä asioilla saa itselleen tunteen, että ihan rikas, varakas ja kaikkea sellaista, mitä televisio opettaa meille amerikkalaisten olevan. Minulle varakkuus on sitä, että voi maksaa laskun etuajassa, siitäs saivat, perkeleen PHP, ota rahani, vie ne - ha haa, nyt voin käyttää melkein kolme kuukautta nettiä ilman, että tarvitsee maksaan, BWA HAHA HAHAHHAHAHAHAHHAHAHAHhaaaaaa


Joo tänään on perjantai, kuulin radiosta.


Mitäs muuta kuin laskujen maksamista ja teennäistä mielisairasta naurua (onko sellainen ihminen mielisairas, joka edes näkee sen vaivan, että teeskentelee mielisairaan naurun, ei kait kukaan järkevä raaskisi tehdä niin, joten kuka tahansa, vaikka tekisi sen tahallaan, joka nauraa mielisairaan tavoin on mielisairas - I rest my case).


Ovat RATMet (Rage Against The Machinet) taas palaamassa keikkailemaan, loistavaa. Teini-angstaavat, kaikkea vihaavat aikuiset ovat aina fantsuja. Musiikkinsa on erinomaista, mutta eikö muka tosiaankaan ole keski-ikää lähestyvillä miehillä muuta valittamisen aihetta kuin se, että televisio aivopesee meitä yksinkertaisemmiksi...laulaisivat vaikka usean valtion puutteellisesta eläketurvasta (meillä Suomessa ei muuten ole eläkeläisillä mitään muuta hätää kuin se, että ovat yksin - yleensä omasta syystään).


Ja taas tulee nimetöntä palautetta, että olen paha PAHA ihminen, niin olenkin. Mutta en niin typerä kuin Rage Against the Machinen-pojat, ne on olevinaan hyviä aggression purkajia, mutta ovat jo lähtökohtaisesti pahasti väärässä. Ei vihalla "systeemiä" kohtaan saada mitään aikaiseksi. Seuraavaksi taidan kuunnella System of a Downia ja sitten tuudittaudun rauhalliseen fuusio-jazziin tahi jonkinlaiseen dance-musiikkiin, kuten lcd Soundsystem.


Muistakaa lapset käyttää heijastimia, niin näytte pimeässä. Eilenkin meinasin teilata autolla pari kenginkulkijaa, kun eivät olleet vaivautuneet ostamaan ilmaista heijastinta. Seuraavalla kerralla ajan yli.


Seuraavaan kertaan.

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Vitun halogeenit

Kuka keksi halogeeni valaisimen - kuka? Netti tarjoaa vastaukseksi Frerick Mobya, mutta eipä ole tieto monellakaan sivustolla. Edes nettiorjien pyhättö Wikipedia ei kerro halogeeni-valaisimen keksijää...miksiköhän...

Koska se vitun idiootti pitää kierittää halogeeni-polttimon lasinsirpaleissa ja sen jälkeen pistää mies kävelemään kuumilla halogeeni-valoilla. Saatana.

Ai miksikö?

Miksikö kiroilen kuin pikkulapsi lyötyään sormeaan isin remontti-vasaralla, jota ei ole käytetty neljääntoista vuoteen kuin ainoastaan poistamaan pikkulapsen lyömiä nauloja huoneensa seinistä. MIKSIKÖ?

Koska juuri äsken vaihdoin trendikkääseen kodinhoitohuoneeseemme halogeeni-valaisimiin noita saatanan halogeeni-polttimoita ja mikä on lopputulema. Yksi palanut sormi ja toinen käsi lasin sirpaleissa. Yksi sormi turvonnut ja veikkaan, että lievästi sijoiltaan.

En minä ole kömpelö, kykenen vaativiin suorituksiin sormillani (kysykää vaan vaimoltani), mutta halogeeni-poltitmoiden vaihto oli tuskaisa tie. Vituttaa. Rikoin yhden polttimon. Ei ne paljoa maksa, mutta sapettaa se, että eloton vei jälleen voiton tästä miehestä.

Tahdon takaisin perinteiset valaisimet joihin "lamppu" vaihdettiin kiertämällä - sen minäkin osasin. Mutta nyt pitää kyetä tunkemaan kaksi tökkeliä saatanan olemattomiin reikiin, jotka eivät tietenkään ole vakio-asennossa vaan joka vitun saatanan perkeleen valaisin kannassa ne luolastot on asennettu eri tavalla, toiseen pitää kääntää 13 astetta itään ja sitten siirtää kaksi kolmasosaa sisälle ja lopulta kiertää 1 aste pohjoiseen ja kääntää kevysti vasemmalla ja painaa ihan saatanasti...toisessa pitää aloittaa suorasta asennosta ja painaessa kiertää vakio kiihtyvyydella 23,3 asteen kulmassa Naantalista kaakkoon.

Ei enää koskaan halogeeni-valaisimia, minnekään.

Huomenna ehkä olen paremmalla tuulella, tai sitten en, jos vielä pitää vaihtaa lamppuja.

tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Teerenpeliä tajunnassa

No niin, tulin juuri takaisin Lahden Teerenpelistä, jossa oli helvetin hyvä stand up ilta. Lähes jokainen koomikko veti helvetin hyvin ja etenkin toisella puoliskolla olleet heittivät tunnelman kattoon ja se ei suostunut tulemaan sieltä alas edes väkipakolla.

Illan MC:nä toimi todella hyvin suoriutunut Tommi Mujunen - loistavaa.

Mutta Jarkkoa vituttaa ja rankasti...miksi. Menin paikan päälle luottaen siihen, että en nouse lavalle, koska minulle oli niin sanottu jo aiemmin, että en lavalle pääse, kun en sinne mahdu (siis en kooni takia). Joten menin kuitenkin hyvissä ajoin, jos olisi tarvetta täydentää illan esiintyjälistaa - eli mahdollisten poisjääntien yms. takia.

No Mujunen lupasi, että pääsen toisella puoliajalla lavalle nousemaan jos ilta pysyy aikataulussa...no eihän se tietenkään pysynyt. Eniten vitutti se, että menin mielessäni harjoittelemaan helvetin hyvän, juuri tähän iltaan soveltuneen setin, joka oli aika paljon kertakäyttö kamaa. Vittu, että sinne meni hukkaan muutama erinomainen oivallus. No ehkä joskus on samanlainen tilanne, että yleisössä on yksi Hollolalainen, joku Korsosta ja kaikki tapahtuu Lahdessa - tilanne vaatii myös sitä, että eräät aiheet on jo valmiiksi nostettu esille...okei...ei sellaista tilannetta tule enää uudestaan.

aarrgghharehagrhagrhagrhrgjhagrfjP)RW(m0V3E9UTMP UEWFGÖOIdsjfRV

ARGH

Vituttaa se, että meni hyvä vaivannäkö hukkaan ja saan syyttää siitä vain itseäni. Lavalle pääsy oli kovin epävarmaa kokoajan ja kyllä se fiilis oli tuvassa niin helvetin hyvä, että ymmärtäähän sen, että jokainen veti melkein tupla-ajan sovittuun aikatauluun nähden.

Seuraavalla kerrallakaan (20. helmikuuta) en välttämättä ole lavalla, kun silloin on ohjelmaan merkitty niminä seuraavat helvetin hyvät esiintyjä: Tommi Mujunen (MC), Pekka Jalava (HL), Fredi Lilius, Marja-Leena Runonen, Ivan Puopolo ja Kari Kivioja.

Eiköhän siitä illasta tule sairaalloisen hyvä, joten jos olet Lahdessa silloin niin muistahan olla Teerenpelissä katsomassa erinomaista standuppia.

Nyt yritän saada vitutuksen katoamaan katsomalla, jonkin kepeän elokuvan kuten Hotelli Rwanda.

perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Koomikot.com

sinne ne standuppaajat menneet on.
Siellä myös minä - JRepo - kirjoitan aivan toisenlaista päiväkirjaa. Se on hauskempi, villimpi, tuuntatumpi ja ennen kaikkea se on varustettu sinisillä led-valoilla.
Tai sitten ei.
Mutta niin, nyt sitten kirjoittelen kahteen paikkaan, tänne blogailen ja toisaalle päiväkirjailen. Pitää jokin ero näissä pitää. Tämä on ehkä enemmän semmoisen vapaata assosisaatiota ja runoutta sisältävä, kun tuo Koomikot.comin päiväkirja on asiallisempi, kantaaottavampi ja muuta fantsua.
Viikonlopuksi ei keikkoja tiedossa, joten taidan jättää kirjoittelut pois siltä ajalta, ellen sitten keksi jotain todella sairaalloisen hupaisaa. Olen laitellut sähköposteja parille ammattikoomikolle ja tiedustellut heidän kauttaan lisää keikkoja, vielä ei ole kuulunut mitään - toivo on kova ja luottamus suuri.
Jotakin. Jonnekin. - Jatkakaa

tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Jotain fantsua

Tänään oli erikoinen päivä, heräsin aamulla ja minulla ei ollut kiire minnekään. Odottelin koko päivän muutaman palaverin lopputulemaa ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa ihan jättivängältä. Eli asiat lutviutuvat ja homma pysyy kasassa - mistäkö minä nyt puhun - ei aavistustakaan.

Siis sinulle rakas lukija, kyllä minä itse vielä toistaiseksi sentään tiedän mistä on puhe, kun puhun itsestäni - ainakin toisinaan.

Tänään on ollut päivä, kun olen pyrkinyt ilmaisemaan itseäni turhan leveästi käyttäen sanoja, jotka tarkoittavat samaa useaan kertaan. Joku voisi pitää sitä typeryytenä, minun näkemykseni on tyystin samanlainen.

Typeryyttä, tyhmyyttä, idotismia, vammaisuutta ja niin edelleen - uskon vakaasti kuitenkin siihen, että synonyymien käyttö kehittää kielellistä osaamistani ja siitäkös se vaimo tykkää.
Ei vittu, että vedin halvan jutun tuossa.

Mutta niin sitä vaimoa aina tulee vedettyä.

ja uudestaan. Tämähän on jo yhtä itseään toistavaa kuin maisemat karusellissa. Miettikääpä karu-selli. Onhan se tietenkin aika vittumainen rankaisu jos pistäis jonkun kuusin kertaisen murhaaja-raiskaajan kiertämään karusellissa kuus vuotta samaa kierrosta. Saattais kyllä toimia rangaistus vain uusia rikoksia ruokkivana. Kuuden vuoden jälkeen voisi myös tasapainoaisti olla hieman laitamyötäisessä ja kaikki sarja murhaaja-raiskaajat tuntisi siitä, että ne etenee ballerinan tavoin hieman kiertäen koko ajan.

Voimme myös päätellä tästä sen, että ballerinat ovat siis tuomittuja sarja murhaaja-raiskaajia. Suurin osa maailman parhaista ballerinoista tulee Venäjältä - kyllä siinä on rangaistusta kerrakseen, kun pistää 130 kiloisen miehen Punaiselle Torille karuselliin kuudeksi vuodeksi katsomaan samoja maisemia - eikä ruokaa paitsi mitä nyt pulut sattuvat paskomaan. Kyllähän siinä laihtuu baletti-mittoihin. Tutua vaan päälle ja hyvin lähtee.

Että tällaista tänään. Huomenna ehkä jo jotain tasapainoisempaa, mua on huimannut koko päivän. Ollu semmoinen olo, että maailma kiertää - kirjoittelin sähköposteja alan ammattilaisille. Saapi nähdä tuleeko vastauksia vai pistetäänkö minut pannaan ja julistetaan stand up-yhteiskunnan ulkopuoliseksi.

Jatkakaa.