!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Nälkä, kylmä ja vitutus

Tai no ei mulla ole nälkä, kylmyyskin johtuu siitä, että t-paita varustuksella riehun ympäriinsä (ja pidän tän kotiteatterihuoneen lämpötilaa alhaisena, jotta ei sitten nouse liikaa lämpötila, kun laitteet on päällä leffaa katsoessa) ja vitutus on oikeastaan jo kaikonnut.

Valehtelin siis aika rankasti otsikossa. Kehtaankin.

Eilinen oli taas päivä, jonka aikana olisi pitänyt pysähtyä välillä. Jälkikäteen on aina hyvä olla niin vitun viisas. Joskus vielä opin olemaan ennakko-viisas, sen sijaan, että olisin vain jotain seuraavista viisauden muodoista: rikki-, näsä-, teko-, tai jälkiviisas.

Miksi kasvaa ihmisenä, kun voi pitää kiinni omista ennakkoluuloistaan ja "älykkyyksistään" pysyttelemällä samalla tasolla jatkuvasti. Miksi kehittyä koomikkona, kun saa huonoja nauruja helpoilta yleisöiltä? Tätä minä kyselin itseltäni viime yön ja sitten tajusin, että ei ole mitään syytä kysellä vaan vain tehdä, työstää ja kehittää. Kyllä ne ongelmat hiljakseen kaikkoavat ja yhä varmemmin osaa esiintyä ja repiä naurut irti.

Mulle ongelmana on klubi-yleisöt, jotka ovat etukäteen päättäneet suhtautumisensa. Tekisi mieli huutaa päin naamaansa: "Vitun kusipäät saatana, te olette varmaan niitä, jotka on synnytysosastollakin huutamassa synnyttävän äidin vieressä "Syntyy kuitenkin kuolleena"...vittu antaisitte edes mahdollisuuden"...tai jotakin. En sano, että eilen olisi ollut sellainen yleisö tuli vaan yön hiljaisina hetkinä mieleen, että mun on muutettava asennoitumistani myös "vaikeita" yleisöjä kohtaan sellaiseksi, että saan heiltä paremmin naurut irti. Kyseessä ei ehkä ole niin paljoa osaamisen tai kokemuksen tuoma juttu vaan ihan vain se, että mulla on heti itsellä negatiivinen fiilis ja yleisö aistii sen.

Note to self: Grow up! Eli pitää oppia rakastamaan myös sellaisia yleisöjä joista en heti pidä. Muuten on turha mennä lavalle patsastelemaan ja väittää olevansa hyväkin esiintyjä.

Kyllä tämä tästä - iloksi ei muutu. Pää puskee jatkuvasti runomitassa asioita, joten pakko tähän väliin pistää jotakin nykyrunon kauniissa muodossa.

taivastella taivasta
pää pystyssä
nenä ylöspäin
ylpeänä
miten muutenkaan
taivastella taivasta
voisin
kuljet ohi
näet vain ylpeyteni
minä näen kasvosi
voisin sanoa että myös sielusi
mutta ei tämä runoilija usko sieluun
uskon sinuun
osaat tulkita minut oikein
mutta ethän sinä osaa
ja näet vain ylpeyteni
koen katseesi
syytteesi
voisit kysyä
jotta voisin vastata
"taivastelen taivasta"
mutta jos sen sanon
ilman kysymystä
pidät sitä tekosyynä ylpeydelle
olisit oikeassa

tiputan pääni
harteiltani nostan
lasken
kumarran
en siksi että pelkäisin
vaan koska kunnioitan
en siksi että olisit parempi
vaan koska kunnioitan kaikkia
myös sinua
vaikka ylpeänä pidät
pidä vapaasti
pidä hyvänäsi
vielä jonain päivänä
joku pitää minuakin

Ei kommentteja: