!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yksityiskeikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yksityiskeikka. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Stand up in English

And what a superb evening for comedy it was yesterday. The first on stage was the MC Nickolay Antonov (Ali just could not make it) and he got some laughs - not best possible but great.

Then Ismo Leikola got on stage - he did mostly new stuff and older stuff which was able to supprise me (I was laughing even to his older stuff - must have been the language that even the older stuff felt new). Excellent.

And then it was time for the virgin of the evening, John Willock (might be his name, can't be too sure about that) - he did somewhat well, must remember that it was his first time doing standup.

And the first half was ended by Jacke Björklund. He did as well as always - perhaps a little more aggressively than usually, which was amazing mostly because he was suffering from a mild cold - great to see people performing well even under not so good conditions.

Break

Nickolay doing some stuff on stage to get crowds attention. Then he calls the next comedien saying "this one has a fucked up sexuality"...erm. Yes it was my turn.

What a great way to start a gig. But the flu and fever probably are to be blamed for my non-stressed feel. I was good, my stuff worked well, couple of things failed but I saved them. Fucking excellent. I have not been that happy on stage for a long time. That's what you get when you test your material on your way to the gig (my friend was driving the car and I was talking my stuff all the time).

Paul Westlake took the stage after me. He did even etter. Must be that he is allready waiting for his birthday party on saturday - typical for males at his age - 56. Paul claimed to be my father, I still haven't been able to ask more about that from my mother. I'm quite sure that Paul Westlake is not my father but can you ever be too sure about anything? Paul, if you are reading this - stop fucking with my mind...nah not really. You can keep fucking with me anyway you want to...erm.

Well that didn't come out like it was supposed to.

The head liner was Mika Eirtovaara who didn't have all of his energy with him but still he had more energy than the people before him had combined. Excellent. Mika was a little bit worried before his gig that how well his stuff will translate to English - no worries should have been in the air. It was great.

The evening was wrapped up by the sexy MC Nickolay Antonov who was asking people constantly to suck his dick - I didn't but still I was promised 5-10 minutes the next time Kymedy Klub is on. The evening is organized by Nickolay and Ali so therefore I should be nice to them. Soon they will have power, soon they will rule the world. Or atleast one standup club.

Today I will be having a private gig in Lahti for which I don't have to practice at all as the gig is mostly for helping this one guy write a 5-10 minutes set.

Thanx for reading this once-in-a-life-time English version of my daily blogging. If I get positive feedback I might write more of these here in my personal blog and I will keep writing Finnish into my official blog at www.koomikot.com

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Mutta minne katosi lauantai

Hei te kaikki eines-syöjät ja lisäainekyttääjät. Minulla oli eilen kiire. En tehnyt mitään ja sitten olikin jo keikka. Kerkisin juuri ja juuri juuriharjalla pesemään mieleni ja pinnoitin sen uudestaan kiiltävällä kirjoitelmalla www.koomikot.com - päiväkirjaani. Se oli ihanaa aikaa. Sitten koitti keikka ja...

...vittu että meni hyvin. Anteeksi kiroilu. Se oli ihan saatanan hyvä keikka. Anteeksi kiroilu. Muutama juttu floppasi, mutta nekin pelastettiin maankamaralta pistämällä jutusta läpi itseironian terällä - helvetti että oli mukavaa. Anteeksi kiroilu.

Anteeksi kiroilu. Vanhuskeikalla perjantaina en kiroillut, nyt on pakko - saa systeemistä ulos kaikki tiksit ja muutkin pakko-oireet.

vittu saatana

ei mulla oikeasti oli Tourettea eikä edes syndroomaa. Kunhan aina pitää selittää ihmisille sitä, miksi kiroilee - minusta se vaan on mukavaa. Teen sitä itseironisesti siten, että säälin heitä, jotka panostavat pointtinsa kirouksella, jotta se kuulijan tajunnassa räjähtäisi paremmin - minä en. Silloin, kun on asiaa - en kiroile. Joten voitte helposti päätellä, että mulla ei ole koskaan asiaa.

Keikka oli menestys, yeah, loistavaa, jättivänkää, superia ja fantsua!

Tänään pitää kohta suunnata sukulais-lapsoisen nimeämisjuhlaan. Saakohan jokainen antaa oman ehdotuksen piltin tulevaisuudelle. Eiku ihan oikeasti hei, nimi määrittelee paljon siitä millainen elämä lapsella tulee olemaan. Jos nimi on "Kukka-Sofia" niin voi olla varma, että aikuisena sitä kuuluu Animaliaan tai pahimmassa tapauksessa Vihreisiin. Jos nimi on "Gustav", niin voi olla joko kaappihomo-pedofiili bättrefolkki tai sitten maanpuolustuksen erikoisasiantuntija (eroavatko noi nyt sitten mitenkään toisistaan, enpä tiedä).

Nimi on vettä sakeampaa ja veri ei miestä pahenna. Tahi jotakin.

Lauantai katosi siis kuin Veltto Virtanen eduskunnasta (joo, ei nää mun jutut aukea edes mulle itelleni) - jälkiä jättämättä, mutta kauhealla katkeruudella. Katkeruuteni johtuu siitä, että se hupi ei voi jatkua läpi ihmiselämän. Jos jatkuisi niin tämähän olisi taivas maan päällä - ja tästä päästään kiinni päivän toiseen aiheeseen (vai seitsemänteenköhän se jo menee).

Seuraa aina sivustoillani kävijöiden lähtökohtia ja pyrin muokkaamaan juttuja siihen suuntaan, että ne istuvat paremmin lukijoidensa aivokalvoille ja tulehduksille. Sivustollani käypi jostain syystä huomattavan paljon mainostoimistojen tietokoneita - en nyt väitä, että työntekijänsä täällä kävisi vaan ne tietokoneet. Tämä on sikäli jättivänkää, että olen varmaan hakenut töihin jokaiseen suomalaiseen mainostoimistoon ja lähes kaikist avastaus on ollut se, että he eivät ole antaneet vastausta.

Minusta vain olisi niin saatanan ihanaa saada palkkaa siitä, että luon tekstiä joka iskee kuluttajan tainnoksiin ja pakottaa hänet ostamaan uusia kulutushyöykkeitä, jotta hänkin olisi parempi ihminen. Minä rakastan markkinataloutta.

Siksi olen hakenut, mutta enhän minä osaa mitään. Nyt nämä mainostoimisto-ilkkujat käyvät täällä lukemassa ajatuksiani ja toteavat olleensa täysin oikeassa ja sekös minua vituttaa. Minä osaan sujuvasti kirjoittaa ja jutella mukavia lavoilla, olen helvetin ammattitaitoinen esimies ja myyntivalmentaja - lisäksi omaan hyvän näkemyksen mainontaan ja markkinointiin, mutta - minulla ei ole ko-ke-mus-ta.

Okei, tää juttu ei nyt ihan liity vain muhun itseeni. Olen saanut jälleen kerran törmätä nerokkaisiin työnantajiin (en itse ole hakenut minnekään), jotka vaativat kokemusta opiskelijalta - yeah, siitähän se lähtee. Sulla pitää olla kokemusta jotta saat työpaikan. Joku päivä jossain päin maailmaa joku vielä tajuaa kuinka tyhmä tuo idea on ollut.

Ehkä.

Mainostoimistot. Ne käyvät täällä, väitän tätä salaliitoksi. Tahtovat estää minua kertomasta mielipiteeni Goerge W. Bushin politiikasta ja Venäjän ydinase-uhasta. Ne kontrolloi mun päätä pienillä mikrosirusäteillä (joo ne ampuu mikrosiruja mun päähän).

tra lalla lalla laa

Ai niin, lauantai meni. Se olisi ollut kiva päivä antaa kellon seisahtua. Niin ei käynyt. Onneksi sentään joku oli muistanut Kirkaa ja soittanut keksitystä taposta aluehälytyskeskukseen - nerokasta. Vittu mikä tapa muistaa vainajaa - keksiä niitä lisää.

Mainostoimistot keksivät vainajista lisää. Markkinoinnin ja mainonnan lähtökohta näinä vuosina on ollut se, että revitään vanhoista jutuista kaikki irti, koska ei uskalleta ottaa riskiä. Miettikääpä sitä tilannetta, kun joku Pepsi Co:n mainosheebo on sanonut, että heitetäänpäs kaduilla mainos, jossa on yhtä isolla Coca Cola Companyn vastaava light-tuote...siinä on saattanut muutaman hetken pojilla ja tytöillä raksuttaa päässä markkinoinnin periaatteet. Mutta niin ne nyt vain ovat katukuvassa olleet - minä siirryin Pepsi-generation ihmiseksi saman tien. Kiitos Viktor Pelevin, kiitos maailma. Kiitos virvoikejuoma-valmistajat. Kiitoksia Laura Voutilainen (että et päässyt edustamaan Euroviisuissa).

Hyvä mainostoimisto henkilö. Tahdon sanoa sinulle, että olen yhä vvapaasti käytettävissä. Teen työni tunteella ja palolla. Harvemmin kuitenkaan poltan vanhoja kivikirkkoja - ne nyt vain palavat niin huonosti. Minulla on paljon ideoita ja olen tunnettu siitä, että ideani ovat helvetin huonoja.

Olen yritysjohtaja, olen stand up -koomikko, olen neuroottinen idiot savant, ilman savant-osuutta. Olen tehnyt eilen yhden parhaista keikoistani ja olen pilvessä - ihan ilman narkoottisia tahi muitakaan päihdyttäviä aineita.

Lauantai meni siis. Nyt on sunnuntai. Huomenna tämän logiikan mukaan maanantai - toivokaamme parasta. Ei näin hyvää viikonloppua pidempään jaksaisikaan.

perjantaina, helmikuuta 16, 2007

Hoitokoteja ja ihmispilkkaa

Kuten jo tuonne www.koomikot.com sivuston nettipäiväkirjaani kirjoitin - keikka vanhainkotiin (hoitokoti) meni hyvin. Sain itseäni kolme kertaa vanhemmat ihmiset nauramaan jutuillani, jotka koskettavat sitä maailmaa jossa minä elän - ei ole siis elo paljoa muuttunut, kun pystyivät samaistumaan tilanteisiin joita minä kokenut.

Tarinat eläimistä toimivat hyvin, jutut jotka oivat törkeitä samoin - osa meni ohi, mutta se nyt ei ole uutta - niin siinä vain toisinaan käy.

Minulle jäi positiivinen fiilis ja keskusteltuani tilaajan Harri Vähäniemen kanssa Lahden alueen vanhainkotien (hoitokotien) tilanteesta, niin haluan mielelläni jatkaa keikkailua ikä-ihmisten parissa. Ei heillä hirveästi ole mitään ohjelmaa ja opihan minäkin siinä paljon. Loistavaa.

Viikonloppuisin tänään vierailemassani hoitokodissa on asukkaita 43 ja hoitajia 3. Te joilla on lapsia, niin voitte hyvin miettiä kuinka hyvin kolme ihmistä pärjää tietyllä tapaa jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevien vanhusten kanssa. Tietenkin osa asujista on hyvässä kunnossa, mutta silti. Kolme hoitajaa.

Vaikka en ole itse mikään vanhusten puolestapuhuja, toisinaan tuntuu, että he vihaavat nuoria periaatteesta, joten miksi minä heistä välittäisin. Kuitenkin tilanne on se, että pienillä teoilla voin heidän eloaan keventää - vähän, mutta silti. Tottakai siis teen niin.

On ihmistä pilkkaavaa kuvitella vanhusten tyytyvän siihen, että saavat lääkkeensä ja ruuan päivittäin. Kyllä ihmiselle pitää tarjota myös muuta ravintoa kuin mitä kurkusta alan nielemme. Tänään kannoin korteni kekoon, toivottavasti myös jatkossa niin tulen tekemään, että ei jää tämä kirjoitukseni tekopyhäksi paskaksi, jossa olen eittämättä kovin hyvä.

Tehkäämme siis jokainen pieni teko ihmisyyden arvostamiseksi ja pitäkäämme vanhuksia ihmisinä sen sijaan, että he ovat vain tilastollinen välttämättömyys yhteiskunnassa.

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Ajatuksia kielestämme

Kielemme on nokkela. Tai siis sitä on helppoa käyttää nokkelasti, onko se siis nokkelaa jos se on helppoa? Useilla sanoilla on monitahoisia merkityksiä, tottakai muissakin kielissä on, mutta tämän kotimainen on siten mielenkiintoisempi, että voi etenkin leikkiä yhdyssanoilla ja myös sanajärjestyksellä.

Kielessämme on helppoa jättää yllätys loppuun kun ei ole mitään pakottavia sanajärjestyksiä olemassa.

Mutta vaatiiko se jotain lahjakkuutta. Tänään olen pohtinut sitä, että voisiko kuka tahansa kirjoittaa standuppia. Esittäminen vaatii varmastikin jotain osaamista, mutta entä se materiaali itsessään. Minulle, toisin kuin käsittääkseni muille, on helpompaa tuotta materiaalia kuin mitä sen esittäminen on. Tottakai nautin lavalla olosta, mutta mieluiten sitä vain esittää uusia juttuja, kun vanhojen juttujen kertomisesta ei saa oikeastaan mitään irti.

Siksi minulla on tapana väheksyä kirjoittamisen taitoa ja kuvitella, että siihen kykenee kuka tahansa. Sitten luen pari keskustelua suomi24.fiistä ja olen varma, että edustan maamme parhaimmistoa tekstin tuottamisen suhteen.

Kielemme on kuitenkin helppoa niille, jotka sitä puhuvat äidinkielenään. Sama ei välttämättä ole tilanne englantia puhuvissa maissa, koska kielen hienoudet eivät välttämättä aukea heille koskaan, johtuen osittain koulutuksen heikosta tasosta. Meille jokaiselle pitäisi siis olla itsestään selvää miten tuottaa soljuvaa ja nautinnollista tekstiä, jonka lukeminen on helppoa, mutta avartavaa.

HELPPOA!

Tiedä sitten pystynkö itsekään siihen.

Pitäisiköhän hakea töihin jonnekin, missä pitää tuottaa paljon materiaalia ja sitä saisi esittää jonkin median kautta. Tottakai standup on edelleen se ykkös-suunta, mutta voisi olla erinomaita tehdä ihan päiväntyönä jotain sellaista, joka tukee kehitystä. Tietenkin nyt komiikkani lähtee siitä, kun yhdistelen kapitalismia ja muita itselleni tuttuja maailmoja siihen, mitä muut kokevat arjessaan päivittäin.

Ehkäpä komiikkani taso laskisi jos tekisin pelkästään tätä jatkuvasti. Pitää miettiä, pohtia, tuumailla ja ajatella asiaa hieman vielä.

Huomenna keikalle vanhainkotiin, mun on pakko keksiä jotain nasevaa sanottavaa sinne, jotakin joka kalskahtaa vanhojen ihmisten korviin yhtä muikeasti kuin Mannerheimin astelu. Tai sitten arvostan vanhuksia ja heitän heille perussettini ja luotan siihen, että he jos ketkä ymmärtävät maailmaa.

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Keksisit nyt edes joskus hyvän otsikon, jookos

Perjantaina keikalle vanhainkotiin. Harvinaisen stressaavaa, kun tuo asettuminne yleisön asemaan on sen verran vaikeaa. Mulla on kyllä mielessä monta, ei niin hyvää tapaa aloittaa keikka:

- Oikein hyvää aamupäivää, minä olen amatööri stand up -koomikko Jarkko Repo ja minä teen standuppia vielä kuolemannekin jälkeen

- Tervehdys, onko teistä kukaan hereillä

- Pelkäsin, että jos myöhästyn, niin puolet teistä on jo kuollut

- Ha haa, tästä tulee paska keikka, mutta esiintyjän kuolemisen sijaan se sattuukin teille

- Irtoaako täältä keikan jälkeen pillua? Vähäniemi (tilaaja) lupas!

Joten taidan viettää loppuviikon miettien hyviä tapoja olla tekemättä keikkaa, vaikka tietenkin sen teen. Noista aloituksista jo huomaatte, että olen täysin hakuteillä perjantain suhteen. Mun pitää aloittaa sillai pehmeästi, teen varmaan aika paljon samanlaista settiä kuin mitä heitin lauantaina Tuusulassa. Tuusulan alkoholisoituneet katsojat vertaantuu todella hyvin vaippaikäisiin.

Jotain pitää kyllä kehittää tuosta elinkaaresta, vaipasta vaippoihin ja sitten hautaan. Mielelläni kekisin myös jotain hautajaisjuttuja, mutta mun hautajaismokat on sen verran pahoja, että ei niitä ilkeä kertoa. Mulla on tapana nauraa hautajaisissa.

Ihan vaan sille kuolleelle - ja positiivisessa hengessä.

Kaikki ei arvosta.

Kyllä siitä tulee hyvä keikka, älä Vähäniemi pelkää.

Mun kahvi on kylmää. Tänään ei sitten mene mikään putkeen. Ja kohta pitää lähteä palaveriin jonnekin Sombrerolle (lue Somero). Lainkaan en tiedä, mitä siellä sanon tahi mitä teen - mutta voin laulaa: MA TULIN VOITTAMAAN!

Joo oin eilen taas salibandy-treeneissä. Joukkueeni hävisi, eiku ihan oikeasti. Pelin jälkeen on ollut tapana jauhaa pelistä, mutta jokainen mun joukkueen pelaaja katosi kuin mielenkiintoa Lostia kohtaan.

Nää mun kirjoitelmat alkaa muistuttaa aamu aamummalta (vrt. päivä päivemmältä) Aliaksen juonta - ei mitään tolkkua ja vaikka olisitkin seurannut alusta lähtien, niin et silti tajua mitään.

Huomiselle.

lauantaina, tammikuuta 13, 2007

Venäläiset on aina myöhässä...

Perjantaina suuntasin siis keikalle erään firman juhlaan. Alkuperäinen aikataulu oli, että aloitan viimeistään 18.30, mutta jokin informaatiokatkos aiheutti sen, että otaksuivat minun aloittavan jo 17.30...

Noin 17.00 olin hakemassa keikalle mukaan tullutta Nickolayta, jonka kanssa olen muutenkin jo tehnyt yksityiskeikkoja joitakin - etenkin sen takia, että tyylimme ovat sen verran erilaiset, että yleensä asiakkaat ovat pitäneet vaihtelusta - niin ja siitä, että ovat saaneet kaksi yhden hinnalla.

Nickolay kertoo sitten, että pitää hakea hänen kannettavansa Helsingin keskustassa, kun olimme itäkeskuksen paikkeilla (paras paikka puhua keskustasta...)...eikun siis sinne päin...kiertelemme ja kaartelemme kunnes löydämme sen ihmisen, jolla kone oli mukanaan - noin kahdeksen puhelinsoiton jälkeen. Nyt kello oli 18.15...

Navigaattoriin sitten seuraavaa osoitetta ja keikkapaikka onkin sitten keskustan ulkopuolella...tässä vaiheessa soitti asiakas ja kysyi, että olemmeko tulossa - kerroin, että olemme lähes aikataulussa ja hän sanoi, että keikanhan piti alkaa jo 17.30...

tra lalla lalla laa

Olisinhan minä siellä ollutkin siihen aikaan ilman myöhästelevää venäläistä.

No ei se Nickolayn vika ollut. Suuntasimme automme suoraan pääovelle ja pysäköimme lähes keskelle tietä (ei tullut pysäköintisakkoa).

Juoksimme sisään ja minä suoraan lavalla.

Jutut upposivat, ihmiset nauroivat ja kaikilla oli kivaa. Nickolay heitti yhden parhaimmista keikoistaan ja keikan jälkeen asiakas kertoi, että haluaa tilata meidät seuraaviinkin juhliin ja etenkin kansainvälisiin tilaisuuksiin (Nickolay heitti englanniksi). LOISTAVAA.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Vaalikone

Kävin täyttelemässä MTV3:n vaalikoneeseen, jotta löytäisin "SEN OIKEAN", ketä äänestää. Taitaa taas mennä ääni sillä perusteella, että tukee "omaa ehdokasta", vaikka erimielisyyksiä löytyykin. En löytänyt yhtään itselleni sopivaa ehdokasta, joka olisi ollut sitä mieltä, että rikostuomioita ei pitäisi tiukentaa (mikään fakta, kun ei osoita sellaisen päätöksen järkevyyttä).
Noh, kaipa sitä on sitten joskus itse pyrittävä, että on sopiva ehdokas. Tähän mennessä olen kyllä jättänyt äänestämättä itseäni esim. silloin, kun olin kunnallisvaaleissa ehdokkaana - meni aika tiukille etten joutunut varamieheksi.

Miksi koomikot eivät hae eduskuntaan? Miksi Krisse ei jo tee vaalityötä seuraavia vaaleja varten (näihin ei oikein enää kerkiä)? Kyllä koomikoista löytyy parempi poliitikkoja kuin esim. surullisen kuuluisa Tony Halme. Itse ainakin antaisin ääneni aika monelle koomikolle.
Pyrkikää nyt sinne stanan eduskuntaan seuraavalla kerralla, että on edes joku ketä äänestää, tai sitten mun on pakko mennä sinne ja sitä te ette halua.

Ai niin ja huomisen yksityiskeikkaan en ole vieläkään repinyt mitään huumoria mistään. Vituttaa. Jos vaikka kirjoittaisin pienen kauniin runon. Katsotaan mitä syntyy.

Pieni Kaunis Runo
vaalikone raksuttaa
kohta jo tuloksen sä saat
ken on äänesi saava
voi kun et malta odottaa
vaalikone raksuttaa
ketä vittu kiinnostaa
kaikki
kaikki
samaa paskaa vaan

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Pakko runoilla, kun en muutakaan voi

Perjantaina lävähtää yksityiskeikkaa suoraan nassuun. Pitäisi kehittää jotain hauskaa sanottavaa ja yrityskouluttaja, -valmentaja ja -konsultti-taustani estää minua heittämästä mitään ilkeämielistä liittyen ulkoistamiseen yms. jotka ovat asiakasyrityksen tilaa kovin lähellä.

Mutta jotain on pakko kehittää, jotta ihmiset nauravat ja asiakas on tyytyväinen, otanko tämän liian tosissani vai mikä minussa on vikana, kun tämä on ottamassa minusta yliotteen. Pitää vaan rauhoittaa hieman ja uskoa siihen, että hallitsen perjantaina n. 80 päisen yleisön, jonka eteen pääsen aivan liian aikaisessa vaiheessa, n. 18.30 paikkeilla - ei edes suomi-pojan päähän viina uppoa 30 minuutissa (18.00 alkaa heille tarjoilu, joka on kyllä kuulemma riittävä...).


Aikaisempi kunnollinen yrityskeikka meni putkeen, nyt tähdätään siihen, että saan vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset nauramaan itselleen ja käsittämään sen, että elämä jatkuu, vaikka kaikki menisi päin vittua.


Niin se on minulla itsellänikin jatkunut.


Tietääkseni.


Mutta huomenna jäänee aikaa keskittyä setin kasaamiseen ja yleiseen harjoitteluun. Tänään meni koko päivä turhissa palavereissa ja sähköposteja kirjoittaessa. Ehkäpä minunkin arkeni vielä joskus muuttuu niin helvetin hauskaksi kuin mikä mielikuva ihmisillä minun elostani on...vielä joskus!


Tai sitten ei.


Tänään


tänään oli päivä
eilinen oli vuorokausi
toissa päivänä vietin viikon
viime viikolla vuoden
viime vuosi oli elinikä
ja elinikäni on ikuisuus
tänään oli päivä
huomenna ehkä toinen
ylihuominen on tietämättömissä
eksyksissä
siellä minä olin
tänään
perjantaina yksityiskeikka
ja vituttaa
kun se ei ollut tänään
koska jos se olisi ollut
olisi se jo historiaa
ja se mikä on mennyttä
ei enää voi satuttaa
- menneisyys
tuo ajankohdista ihanin
jos voisin
eläisin vain eilisessä