Olin viime vuonna näihin aikoihin matkalla Huippuvuorilla, jossa kävin jäätikön sisällä kapuilemassa ja kipuilemassa, kiidin jäätikön halki koiravaljakon kanssa ja kävin jopa hiilikaivoksessa katsomassa paikallisia työolosuhteita (siis 1900-luvun alku ja puolivälin aikoihin).
Se oli helvetin hyvä matka.
Hotelli oli loistokas ja kohde itsessään kaikkea muuta. Juuri sitä haluan ja etsin, kaipaan ja kaihoan. päätimmekin seuraavaksi vaimon kanssa suunnata hieman samanlaiseen paikkaan. Nyt mietimme otammeko kohteeksi Islannin, joka olisi tarkoitus kiertää autolla ajaen vaiko Grönlannin, johon voisi tutustua "risteilyn" keinoin. Risteily lainausmerkeissä, koska ihmisillä tulee siitä sanasta mieleen ruotsinlaivat tai välimeren seksilomat. Grönlannin matkoilla ei liene ole tapana juhlia huonoissa yö-kerhoissa tahi harrastaa irtosuhteita paikallisten miesten kanssa (sääli).
Matkustaminen avartaa, tiedä sitten mitä. Ainakin itselleni jää lähes aina matkasta tunne, että on kasvanut ihmisenä, mutta se nyt vaan johtuu siitä, että syön enemmän ulkomailla, koska en jaksa olla teennäinen kasvistelija muualla. Niin ja pidän ruuasta, pidän kulttuureista, pidän siitä, että ihmiset eivät kaikki ole itsemurhaa pohtivia pohjalaisia.
Suurin osa suomalaisista on, ei pohjalaisia vaan itsemurhaa pohtivia. Tämä yhteiskuntamme on niin sairaalloisen masentunut, että on mukava käydä katsomassa aidosti ystävällisiä ja itsestään luonnollisella tavalla ylpeitä olevia kulttuureja. Suomessa "ylpeys" on sitä, että halutaan tappaa ulkopuoliset ja kuvitella, että itsellään menee silloin paremmin.
En minä vihaa kulttuuriamme, minä en vain jaksa arvostaa jotakin mitä ei ole olemassa. Suomi on aivan liian nuori yhteiskunta, että olisimme vielä päässeet yli teennäisestä nationalismista ja ehkä sen takia meilläkin päätänsä ovat viime vuosina nosteellet Suomen Sisut ja muut äärioikeistolaiset nationalistiset "puolueet".
Minulla ei ole heitä vastaan mitään, se on normaalia kasvua yhteiskunnassa. Sen sijaan en kykene arvotamaan yhteiskuntaa, joka ei pyri kasvamaan tietyn pisteen jälkeen vaan väittää olevansa valmis. Amerikoissa tuntuu käyneen samalla tavalla viime vuosina - nationalistinen hurmos aiheutti paikalleen jäämisen ja nyt vuosien itseisarvojen ryyppäämisen jälkeen moraalinen krapula on pahempi kuin Vietnamin jälkeen. Onneksi meillä täällä Suomessa on sentään hieman kevyemmät ongelmat, kuten se, että kulttuuriministeri haluaa vierailla pseudo-tiede-Minä Olen-messuilla.
Sekin on väärin, mutta ei se nyt ihan yhtä kauheaa ole kuin se, että pommittaisimme summamutikassa sattumanvaraisia random-kohteita.
Niin piti siis sanomani, että matkustakaa enemmän, nähkää, kokekaa ja olkaa muualla siten kuin he ovat. Saatat sinäkin tulla siihen tulokseen, että Suomi ei ehkä ole maailman paras paikka tai vaikka olisikin niin silti täällä on paljon parannettavaa. Paikalleen jäänti on ainoa virhe, jonka yhteiskunta voi tehdä ja niin tulee käymään jos rajat suljetaan - tervetuloa Pohjois-Korea.
Se oli helvetin hyvä matka.
Hotelli oli loistokas ja kohde itsessään kaikkea muuta. Juuri sitä haluan ja etsin, kaipaan ja kaihoan. päätimmekin seuraavaksi vaimon kanssa suunnata hieman samanlaiseen paikkaan. Nyt mietimme otammeko kohteeksi Islannin, joka olisi tarkoitus kiertää autolla ajaen vaiko Grönlannin, johon voisi tutustua "risteilyn" keinoin. Risteily lainausmerkeissä, koska ihmisillä tulee siitä sanasta mieleen ruotsinlaivat tai välimeren seksilomat. Grönlannin matkoilla ei liene ole tapana juhlia huonoissa yö-kerhoissa tahi harrastaa irtosuhteita paikallisten miesten kanssa (sääli).
Matkustaminen avartaa, tiedä sitten mitä. Ainakin itselleni jää lähes aina matkasta tunne, että on kasvanut ihmisenä, mutta se nyt vaan johtuu siitä, että syön enemmän ulkomailla, koska en jaksa olla teennäinen kasvistelija muualla. Niin ja pidän ruuasta, pidän kulttuureista, pidän siitä, että ihmiset eivät kaikki ole itsemurhaa pohtivia pohjalaisia.
Suurin osa suomalaisista on, ei pohjalaisia vaan itsemurhaa pohtivia. Tämä yhteiskuntamme on niin sairaalloisen masentunut, että on mukava käydä katsomassa aidosti ystävällisiä ja itsestään luonnollisella tavalla ylpeitä olevia kulttuureja. Suomessa "ylpeys" on sitä, että halutaan tappaa ulkopuoliset ja kuvitella, että itsellään menee silloin paremmin.
En minä vihaa kulttuuriamme, minä en vain jaksa arvostaa jotakin mitä ei ole olemassa. Suomi on aivan liian nuori yhteiskunta, että olisimme vielä päässeet yli teennäisestä nationalismista ja ehkä sen takia meilläkin päätänsä ovat viime vuosina nosteellet Suomen Sisut ja muut äärioikeistolaiset nationalistiset "puolueet".
Minulla ei ole heitä vastaan mitään, se on normaalia kasvua yhteiskunnassa. Sen sijaan en kykene arvotamaan yhteiskuntaa, joka ei pyri kasvamaan tietyn pisteen jälkeen vaan väittää olevansa valmis. Amerikoissa tuntuu käyneen samalla tavalla viime vuosina - nationalistinen hurmos aiheutti paikalleen jäämisen ja nyt vuosien itseisarvojen ryyppäämisen jälkeen moraalinen krapula on pahempi kuin Vietnamin jälkeen. Onneksi meillä täällä Suomessa on sentään hieman kevyemmät ongelmat, kuten se, että kulttuuriministeri haluaa vierailla pseudo-tiede-Minä Olen-messuilla.
Sekin on väärin, mutta ei se nyt ihan yhtä kauheaa ole kuin se, että pommittaisimme summamutikassa sattumanvaraisia random-kohteita.
Niin piti siis sanomani, että matkustakaa enemmän, nähkää, kokekaa ja olkaa muualla siten kuin he ovat. Saatat sinäkin tulla siihen tulokseen, että Suomi ei ehkä ole maailman paras paikka tai vaikka olisikin niin silti täällä on paljon parannettavaa. Paikalleen jäänti on ainoa virhe, jonka yhteiskunta voi tehdä ja niin tulee käymään jos rajat suljetaan - tervetuloa Pohjois-Korea.