!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Ajatuksia kielestämme

Kielemme on nokkela. Tai siis sitä on helppoa käyttää nokkelasti, onko se siis nokkelaa jos se on helppoa? Useilla sanoilla on monitahoisia merkityksiä, tottakai muissakin kielissä on, mutta tämän kotimainen on siten mielenkiintoisempi, että voi etenkin leikkiä yhdyssanoilla ja myös sanajärjestyksellä.

Kielessämme on helppoa jättää yllätys loppuun kun ei ole mitään pakottavia sanajärjestyksiä olemassa.

Mutta vaatiiko se jotain lahjakkuutta. Tänään olen pohtinut sitä, että voisiko kuka tahansa kirjoittaa standuppia. Esittäminen vaatii varmastikin jotain osaamista, mutta entä se materiaali itsessään. Minulle, toisin kuin käsittääkseni muille, on helpompaa tuotta materiaalia kuin mitä sen esittäminen on. Tottakai nautin lavalla olosta, mutta mieluiten sitä vain esittää uusia juttuja, kun vanhojen juttujen kertomisesta ei saa oikeastaan mitään irti.

Siksi minulla on tapana väheksyä kirjoittamisen taitoa ja kuvitella, että siihen kykenee kuka tahansa. Sitten luen pari keskustelua suomi24.fiistä ja olen varma, että edustan maamme parhaimmistoa tekstin tuottamisen suhteen.

Kielemme on kuitenkin helppoa niille, jotka sitä puhuvat äidinkielenään. Sama ei välttämättä ole tilanne englantia puhuvissa maissa, koska kielen hienoudet eivät välttämättä aukea heille koskaan, johtuen osittain koulutuksen heikosta tasosta. Meille jokaiselle pitäisi siis olla itsestään selvää miten tuottaa soljuvaa ja nautinnollista tekstiä, jonka lukeminen on helppoa, mutta avartavaa.

HELPPOA!

Tiedä sitten pystynkö itsekään siihen.

Pitäisiköhän hakea töihin jonnekin, missä pitää tuottaa paljon materiaalia ja sitä saisi esittää jonkin median kautta. Tottakai standup on edelleen se ykkös-suunta, mutta voisi olla erinomaita tehdä ihan päiväntyönä jotain sellaista, joka tukee kehitystä. Tietenkin nyt komiikkani lähtee siitä, kun yhdistelen kapitalismia ja muita itselleni tuttuja maailmoja siihen, mitä muut kokevat arjessaan päivittäin.

Ehkäpä komiikkani taso laskisi jos tekisin pelkästään tätä jatkuvasti. Pitää miettiä, pohtia, tuumailla ja ajatella asiaa hieman vielä.

Huomenna keikalle vanhainkotiin, mun on pakko keksiä jotain nasevaa sanottavaa sinne, jotakin joka kalskahtaa vanhojen ihmisten korviin yhtä muikeasti kuin Mannerheimin astelu. Tai sitten arvostan vanhuksia ja heitän heille perussettini ja luotan siihen, että he jos ketkä ymmärtävät maailmaa.

Ei kommentteja: