!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Lukijansa arvoinen

Joku sanoo ohjeeksi, että pitää kirjoittaa vain yhdelle ihmiselle, toinen neuvoo kirjoittamaan itselleen ja kolmas ei tiedä sitäkään vähää mistä puhuu. Hirveästi on maailmassa ohjeita siitä miten tekstiä tulee tuottaa, mutta kuitenkin kaikki ne parhaimmat tekstintuottajat eivät välitä vittujakaan ohjeista.

En nyt väitä, että itse olisin saatanallisen lahjakas tekstinikkari, mutta ainakaan en käytä paskoja sanoja, kuten "nikkari" tekstissäni kuin kerran ja sen jälkeen jätän sanat kuolemaan omaan typeryyteensä. Osaanhan minä suoltaa jätöksiäni hyvällä tahdilla ja toisinaan jopa jotain nerokasta. Pointti nyt kuitenkin on se, että minä en kirjoita näitä millään ohjeella, kunhan kirjoitan - omaksi ilokseni ja tavoitteenani loihtia hymyä ihmisten kasvoille. En kuitenkaan tee mitään vain itsetarkoituksella, pyrin päivittäin luomaan jotain mikä olisi edes jotenkin uutta. Asia mikä on lähes mahdotonta nykyään, koska kaikki informaatio on kaikkien saatavilla. Journalismi on muuttunut uutisten kirjoittamisesta pelkäksi reportoinniksi siitä, mitä internetissä lukaa. "Juuri tulleen tiedon mukaan STT on löytänyt netistä linkin, joka johtaa heidän omille sivuilleen - odotamme lisäselvityksiä nettiministeriöstä".

En minä pyri uutisoimaan, mutta sama tavoite kuitenkin on taustalla - ihmisten sivistäminen ja ohjeistaminen siten, että he pärjäävät myös huomisen haasteissa, kuten miten olla käyttämättä paskoja fraaseja, jotka kuvavat tulevaa paskaa.

Lukijani tuskin pystyvät poimimaan jokaisen kehäviittaukseni saati sitten kaikkia populaarikulttuuri vittuilujani, joita viskon ympäriinsä. Hyvä jos osa napsahtaa ohimolohkoonne ja koette ajatukseni edes hieman huvittaviksi.

Tätä(kin) blogia lukee yllättävän moni. Kirjoitusteni laatu vaihtelee ihan vitusti väsymystilojen yms mukaan. Todella harvoin olen kuitenkaan saanut negatiivista palautetta vaan yleensä minulle kerrotaan suoraan, että voisinko painua vittuaa.

Harvemmin sinne kuitenkaan menen.

Ainakaan kokonaan, olen kuullut sellaisesta aktiviteetista, jossa mies penetroi osan kehostaan naiseen, mutta se kyllä kuulostaa aika sciencefictionilta. Epäilen, mutta aina pitää olla avoimin mielin liikenteessä (toim.huom. suosittelemme myös avoimin silmin liikkumista etenkin jos kulkuvälineenä on lukijan itsensä ohjastama kulkuneuvo, joka massallaan/vauhdillaan saattaa aiheuttaa pehmyskudoksiin ja luustolle peruuntumattomia vaurioita).

Mutta otsikossa mainitaan arvo. Mikä on arvokasta? Tuoko tämän blogin lukeminen eloosi jotain uutta vai onko se lisäarvo jossain muualla - kuten siinä, että saat tuhottua työaikaasi lukemalla tätä? Jotta tekstini olisivat oikeanlaisia, niin olisi ihan vitun kiva tietää miksi tätä luetaan vai käytkö täällä vain sitä varten, että voit jättää lukematta tekstini...sekin voi olla harrastus.

Luotan siihen, että jälleen kerran saan kommentteja, kuten "painu vittuun sieltä lavalta", vaikka tämä ei edes ole lava vaan blogi. Ehkä kuitenkin joku viaton lukija päättää helpottaa elämääni ja kertoo edes yhden todellisen syyn tämän blogin lukemiselle.

En halua kirjoittaa mitään tietynlaista sisältöä, mutta jos tätä luetaan pelkästään uusien vertauksien toivossa, niin silloin voin lisätä niille enemmän tilaa tai jos luette tätä uusien mainosideoiden toivossa - vähennän sitä huomattavasti.

En halua olla lukijoideni arvoinen, koska niin matalalle en voi päästä. Yritänkin oikeastaan kouluttaa teistä olemaan minun tekstieni arvoisia. Ehkäpä minä onnistun - ehkäpä minut nostetaan jumal-asemaan ja minua palvotaan. Ehkäpä.

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2007

KirjootusvihreisTa

Mulla olla taas kaytossa uusi konne, tama nappisstö on uusi ja ihamampi kiun aijemmat. talla krjoitta plaojn mielummi ku milla mulla.

Joten allös sie minnuu syyta huonesta suomesa, se johua sita etta mina ei osa krijota hyvä somi täma nappis kansa.

Mina pahotella.

Eli taas on erilainen näppis alla ja teksti liukuu kuin nörtti Jessica Albassa fantasioissaan (siis sen nörtin fantasioissa, Jessica unelmoi varmastikin vain minusta) - joten älä raaski vittuilla virheistä tekstissä. Kyll mie niit korjaan jälkikätehen, mutta tahto on suuri, siis tahto saada teksti luettavaksi, joten jääp tuo oikoluku tekemättä aika pirun usein.

Seuraavalla kerralla lupaan kauniimpia sanoja, vähempi virheitä ja tarinoita nuorista tytöistä vanhojen setien pauloissa.

Toihan kuulostaa ihan ryhmäseksikanteelta.

lauantaina, toukokuuta 12, 2007

100 Blogausta

Tämähän on juhlan paikka, sadas blogaus tänne Blogspotiin. Onkohan ketään, joka olisi lukenut kaikki? Jos on, niin ota yhteyttä ja pistetään huono palkinto tulemaan (ja jos laitat viestiä ilman, että olet lukenut kaikki blogaukset niin joudut helvettiin).

Olenkohan saavuttanu missään yhtä paljon kuin blogauksessa - en ole paljoakaan hauskempi kuin aikaisemmin, en älykkäämpi, en ystävällisempi - mutta olen enemmän blogannut. Kait sillä saa jo taivaspaikan taivaskanavilta tahi Mainostoimisto Taivaasta?

Jos minä vastaisin Mainostoimisto Taivaan rekrytoinnista, niin pistäisin ison mainoksen lehteen; Taivaspaikkoja taas vapaana - hae heti.

Uskonnollisempaa minusta ei ole tullut eikä liioin parempaa aviomiestä. 100 kertaa olen tähän kenttään kirjoittanut ajatuksiani ja mitä sitten?

Onko minulla enemmän ystäviä - ei. Kavereita on paljon, mutta tuleeko heistä ystäviä? Ihmiset lukevat tätä ja toisinaan saan palautetta, joka pitää näppiksen äärellä tuottamassa lisää ja toisinaan minulle kerrotaan, että maailma olisi parempi paikka ilman blogiani.

Mutta nyt en voi juhlistaa kuin vasta 1000 blogauksen kohdalla seuraavan kerran - vittu!

Katsomme parhaillaan "Walk the Line"-elokuvaa. Johnny Cash:n elämä on hyvä tarina, omat virheet pitää hyväksyä ja kasvaa niistä yli (tai ohi). 100 viestin jälkeen en ole varmaankaan muuttunut paljokaan ja aikaakin on kulunut puolisen vuotta - pitäisikö siinä ajassa huomata kehittymissä itsessään?

Vihaan yhä turhia asioita, kuten Oltermanni-miestä). Minkä minä sille voin! Se nyt vaan vituttaa suunnattomasti.

Jokainen joka on joskus ollut lavalla ja nauttinut siitä kun yleisö on "mukana" tietää sen, että siihen jää helposti koukkuun. Johnny Cash jäi, monet ammattilaiset ovat - eihän siitä haittaa ole, mutta jos joutuu lopettamaan, niin tällöin tulee ongelmia.

Minule blogaus on ollut riippuvuutta aiheuttavaa ja siksi olen pitänyt taukoja jotta ei tule liian rankasti riippuvuutta - samoin standupissa. Tauon ottaminen yleensä parantaa suoritusta - tai sitten keksin lisää tekosyitä sille, että keikkailen huomattavan laiskasti tällä hetkellä.

Kesästä tulee varmaan pitkä tauko - ehkäpä myös blogaamiseen. Sata viestiä olen kuitenkin saanut naputeltua - se on paljon kun ottaa huomioon näiden kirjoitelmien keskimääräisen pituuden. Yritän vain kompensoida lyhyyttäni (mutta minkä...).

Mutta tappakaa jo se saatanan Oltermanni-mies; www.adressit.com/oltermannimies

Jatkossa yhtä huonoja juttuja kuin tähänkin asti, mitään en lupaa.

maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Suunnitelmat ja ihmiset muuttuvat

Tänä vuonna piti lähteä pienellä porukalla roadtrip-matkalle Yhdysvaltoihin, matka peruuntui, kun osallistujat peruuttivat yksitellen ja lopulta kaikilla on työpaikkaa ja muita vastaavia hyviä tekosyitä sille, miksi eivät pääse matkaan.

Joku ei kestä sitä, että suunnitelmat muuttuvat lennosta jatkuvasti - minulle se on normaalia. Harvoin mikään pitkään suunniteltu toteutuu - tulevaisuuteen ei voi nähdä. Siksi en mielelläni suunnittelekaan mitään tarkkoja aikatauluja vaan pelkästään mielikuvia siitä, mitä voisi tehdä ja mitä haluaisin saavuttaa.

Ehkäpä mun tavoitteeni onkin vain se, että on onnellinen. Elää elämää, joka on inspiroivaa ja josta nauttii. Ei ihmisen ole pakko tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä. Minä satun pitämään monenlaisesta työnteosta, joten senkin suhteen on helppoa edetä työmarkkinoilla. Mutta jos joudun asemaan, jossa en halua olla - miksi iskeä päätä väkisin seinään.

Tärkein tavoite kaikille ehkä pitäisikin olla se, että elää elämää jota haluaa elää - kannattaa ehkä jättää pois ne tarkat suunnitelmat matkailusta, elämäntilanteista ja niin edelleen. Kyllä ne kaikki toteutuvat jos vain elät siten kuin haluat (yhteiskunnan ehdoilla tietenkin).

Tarkalleen ottaen suunnitelmat eivät silloin muutu lainkaan - ne on olemassa ja ne toteutetaan heti kun mahdollista - tartutaan hetkeen. Mielestäni kaikkien pitäisi muuttua enemmän sellaisiksi, jotka osaavat tarttua mahdollisuuksiin. Kun kaikki on valmiiksi mietittyä, niin on helppoa lähteä yllättäen matkaan.

Ja tuo matkaan lähtö nyt voi tarkoittaa mitä tahansa - joo en luota siihen, että lukijani ymmärtävät symboliikkaa.

Kyllä te ymmärrätte.

Ehkä.
Kenties.

Tämä sairaslomailu ei tee minulle hyvää - vituttaa jatkuvasti se, että ei voi tehdä mitään järkevää paitsi parantaa itseään ja sitten tajuaa, että se on järkevää ja sitten taas vituttaa se, että tuskin kukaan muu tajuaa sitä ja he kuvittelevat, että en tee mitään järkevää...nukun paljon. Aina kun jokin paikka on paskana, niin nukun paljon. Kehoni tahtoo olla levossa - saatan pärjätä parin tunnin yöunilla terveenä, mutta näin sairaslomalla saatan nukkua helposti yli 16 tuntia vuorokaudessa.

Jos se olisi masennusta, niin ihme, että se aina lakkaa silloin, kun keho on korjaantunut. Ehkäpä masentuneen ihmisen keho ei koskaan tule kuntoon ja siksi heidän tarvitsee nukkua jatkuvasti paljon.

Mä yritän vaan repiä jostain taas uusia ajatuksia, koska uusista ajatuksista voi helposti löytää jotain hauskaa ja se on mun työtäni - olla hauska. Vaikka tekisin myyntiä, markkinointia, mainontaa, johtamista - mitä tahansa, niin aina lähden siitä, että on oltava aidosti hauska. Nauraminen on erinomainen keino päästä tuloksiin.

Ehkpä me ihmiset muutumme, sitä ei itsestään huomaa helposti, mutta kun lukee vanhojen blogien kirjoituksia, niin sitä huomaa kuinka säälittävämmäksi sitä tulee kun lähenee keski-ikää. Nuoruuden tehokas maailmanmuuttaminen muuttuu läheisten muuttamiseksi ja lopulta sitä enää puhuu siitä, että ehkä sitä voisi kokeilla muuttaa edes itseään ja nyt ollaan jo siinä, että yritän keksiä tekosyitä sille, miksi en voi muuttua.

Mä en voi muuttua, koska mikä tahansa muutos olisi huonompaan ;)

Muista lukae myös www.koomikot.com päiväkirjaani.

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Se oli rankkaa se...

Lupasin itselleni reilun kuukauden loman standupista ja etenkin näiden blogien kirjoittamisesta. Koomikot.comin blogiin aloinkin jo tekstejä nakuttaa ja nyt tämäkin saa jatkoa.

Sairaslomalla chillailen. Nilkasta nivelsiteet paskana. Saan kävellä - ehkä jonain päivänä. Toivoa kuulemma on, tiedä sitten kenellä.

Lääkäristä oli kivaa, että näki näin huonoon kuntoon menneen nilkan, joka ei ollut murtunut. Tiedä sitten pitäisikö tuosta olla innoissaan myös potilaan. Kipu on kuitenkin yhtä herttainen kuin tuhdin sinivalaan alle jääminen. Litistävän painokasta siis. Tuntuu kuin joku hivelisi nokkosella tassua - pitäis mun varmaan lopettaa se.

Siis se hively.

Vituttaa kun ei pääse tekemään työtänsä. Se on väärin. Etenkin se, että ei pysty olemaan koneella pitkiä jaksoja - tätäkin kirjoitan tauottaen. Aina yksi päätön sanoma ja sitten tauolle - seuraava päätön sanoma ja niin edelleen.

Kädet on kipeämmät kuin noh jollakin, jolla nyt kädet on kipeät - kolmosten vanhemmilla? Johtunee siitä, että kepeillä kävely on yllättävän raskasta niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Psyykkinen tuska syntyy siitä, että mun koira nauraa mulle. Sa katsoo säälien, tulee ihan viereen ja sitten se hihittää.

Se varmaan luulee, että mä yritän matkia sitä.

Pitäis varmaan lopettaa toi makupalojen jäljistäminen siis - kilpaillaan samoista herkuista koiran kanssa.

Standup...jaa-a. Ei keikkoja kauhiasti. Omaa syytä, mitäs olen kusipää. Paljon uusia ajatuksia ja sitäkin enemmän vanhoja. Enköhän mä vielä jonain päivänä keksi jotain hauskaakin. Mulle kerrottiin, että ei kannata vähätellä itseään, että yleisö uskoo sen - mä luotan mun yleisöön ja siihen, että ihmiset tajuavat sarkasmin.

Vai olikohan tuo sarkasmia.

oli siis rankkaa luottaa itseensä ja siihen, että tauko tekee hyvää. Se teki. Olin siinä hilkulla, että olisin lopettanut kokonaan - olen äkkipikainen, ailahtelevainen, teini ja sen semmoinen. Ei muhun voi luottaa, paitsi siinä, että muhun ei voi luottaa - paitsi toisinaan. En mä tiedä mitä mä jorisen siis naputtelen.

Mun elämä on rankkaa, lukekaa vaikka www.koomikot.com blogiani. Tänään on ollut hirveä päivä, tiedä sitten kenelle, ehkä juutalaisille. Niitä kun kohtaa usein oudot tapahtumat, ensin oli Jeesus ja sitten heti perään Hitler.

Tiedä nyt sitten miten noikaan liittyy toisiinsa.

Kummatkin tulivat maan päälle puhdistamaan ihmiset synnistä ja kummatkin päätyivät kuolemaan ennen kuin projekti oli valmiina. Siinä olis tarvittu yhtä diplomi-insinööriä tekemään kunnolliset projektikaaviot, että olis homma hoitunut.

Voisinkohan mä kavaltaa itseni 30 hopearahasta?

No niin, logiiseen tekstiin takaisin, eli tervetuloa jälleen lukemaan iloittelevaa tekstiä by JRepo. Ehkäpä vähemmän standuppia ja enemmän muuta paskaa - ketä kiinnostaa. Jätä kommenttia jos uskallat.

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Työtä, työtä ja työtä

Nyt ei kerkiä eikä jaksa kirjoittaa pitkään. On teoreettinen kiire, eli laiskuus. Aloitin tänään uudessa työssä ja siihen menee jatkossa oma aikansa. Standuppia teen sovitut keikat ja sitten mietitään asiaa uudestaa joskus tuonnempana - nyt ei nappaa itsensä rääkkääminen ja ihmisten naurattaminen.

Saatan joitakin yksityiskeikkoja heittää vielä alustavien sopimusten mukaan jatkossakin ja teen parhaani vanhainkoti-keikoilla - mutta siihen se sitten jääkin. Mietin, että olisin perunut jo sopimani klubikeikat, mutta niitä ei nyt ole niin paljoa, että kannattaisi turhaan niitä pakitella - voinpahan heittää huonoimmat juttuni ;) - ei kyllä mä pyrin loppuun asti kehittämään itseäni.

Sain Chrisulta sähköpostia, sanansa aiheuttivat sen, että harkitsen mahdollisuutta jatkavani tätä kirjoittamista standuppiinkin liittyen tuonne www.koomikot.com osoitteen suuntaan. Pitää pohtia, onko lukijoita sille jos kirjoittelen random tekstejä ilman, että voin raportoida klubikeikoista yms.

Jos lukijoita on, niin saatan jatkaa. Tämä blogi tulee varmaan muuttumaan enemmän henkilökohtaiseksi ja siten häädän loputkin lukijani. Tai sitten teen tästä jotain jättivänkää...tai sitten en.

Tämän viikon kirjoittelen ja pohdin, tuuman ja mietin. Sitten annan tuomioni. Ehkä.

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Mitä tehdä, kun on liikaa tekemistä?

Mä olen tavallaan yritysjohtaja. Lisäksi teen tätä standuppia aika aktiivisesti. Kirjoitan aktiivisesti kahta blogia (menee muuten lähes pari tuntia vuorokaudessa näihin) ja olen siirtymässä myös ihan työntekijäksi it-alalle. Lisäksi saatan olla mukana mainostoimisto kuvioissa.

Harrastan aktiivisesti salibandya ja ensi kaudelle pitäisi veljen kanssa luotsata jo kolmea salibandy ja yhtä futis joukkuetta Lahden Kortteliliigassa. Katson päivittäin elokuvia ja kuuntelen musiikkia. Seuraan aikaani, luen ja kommentoin.

Minulla on harvoin kiire. Elämäni on rauhallista eikä hektisyydestä ole mitään tietoa. Miksi?

Silloin jos on liikaa tekemistä, niin kyseessä on ollut oma osaamattomuus aikatauluttaa. Asioille pitää varata aikaa. Minulla ei ole liikaa tekemistä tänään, ei eilen eikä huomenna. Tietenkään joka päivä ei kerkiä istumaan alas toviksi ja pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä, mutta ei kait sitä nyt joka päivä sellaista kannata tehdäkään.

Joku tekee asioita rahasta, minä teen intohimosta. Voihan se intohimokin olla rahan perässä juokseminen, mutta kuitenkin. Jos on jokin syy tehdä jotakin, niin se ei tunnu työltä - se tuntuu juuri sopivalta - ei ole kiire, eikä ole liikaa tekemistä.

Paras lopputulos syntyy rauhallisuudesta. Se ei tarkoita sitä, että hoitaisi eloaan epätehokkaasti vaan sitä, että tehokkuus juuri luo sen rauhallisen fiiliksen.

Eli jos on liikaa tekemistä eikä tiedä mistä aloittaa - mieti tovi, miksi olet siinä tilanteessa. Pysähdy pohdiskelemaan ja ehkä löydät syyn jostain muualta kuin vuorokauden asettamista aikarajoitteista.

Ihmisillä on tapana sanoa, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Minulla on tapana vastata, että ihmisillä on liian vähän järkeä. Kiire ja hätiköinti johtuu omasta osaamattomuudesta hallita omaa elämää. Ole siis aikataulusi herra ja päätä tänään, että sinulla ei ole kiire, sinulla ei ole liikaa tekemistä.

Ja koska hyvä kirjoittaja palaa otsikkoonsa lopussa alleviivaten omaa älykkyyttään...

Jos sinulla on liikaa tekemistä, älä tee mitään.


PS

Eilisen keikan analysointia www.koomikot.com osoitteessa.

torstaina, helmikuuta 08, 2007

On our way to one hundred

Jos et keksi mitään muuta blogaamisen aihetta, niin revi jotakin siitä kuinka mones postaus on kyseessä. Nyt tulee tällä täyteen tasan 50 viestiä enemmän tai vähemmän ja sitäkin vähemmän hohdokasta jrepoismia.

Onko kukaan lukenut tätä? Miksi tätä kirjoitetaan? Ken söi kesävoin? Ja mikä vittu edes on kesävoi? Talvimargariini? Kevätrypsiöljy ja syyspellavarouhe!

Tämmöistä täältä tänään. Olen koko aamupäivän kirjoittanut myyntiohjeita tuotteelle, joka on liian helppoa myydä. Olen saanut kasaan: Kerro tuotteesta asiakkaalle - Sovi toimitusaika.

Pitäisi varmaan repiä jotain kauniimpia sanakäänteitä, niin olisi uskottavampaa.

Samalla olen pohtinut mitä helvettiä tulen esittämään vanhainkoti-keikalla, jonne eräs tuttavani sai minut jollakin houkuteltua (vapaata seksiä ja ilmaisia lääkenäytteitä). Vanhukset ovat kuulleet kaiken ja kokeneet kaiken. Kait mun on pakko heittää niin törkeää materiaalia kuin keksin, että saan ne edes järkyttymään - ja sitten voimme lukea lehdistä kuinka vanhainkodin asukkaat ovat kuolleet sydänkohtauksiin jonkun tehtyä vähän stand up -komiikkaa.

Ja saatana kun käy tuo oikeinkirjoitus sydämelle. "Stand up -komiikka" näyttää aivan kauhialta. Mutta niin se on kirjoitettava, koska siten äidinkielenopettajainkeskusliitto sanoo.

Mutta niin. Viideskymmenes kirjoitelma. Voisiko joku joskus kommentoida, kiitoksia niille harvoille ja valituille jotka jo ovat uskaltaneet jättää mielipiteensä blogiini. Arvostan teitä kaikkia suuresti. Hieman tyhjää on kirjoitella ilman kommentteja, kun ei tiedä mihin suuntaan viedä tätä kokonaisuutta. Nythän tämä ei evolvoidu kauheastikaan vaan on sama leikkikenttä, joka se oli jo joulukuussa, kun mietin eri formaatteja kertoa "ura"kehityksestä.

Mutta jos ei kommentteja tule, niin jatketaan samalla linjalla ja kerrottakoon täälläkin aina ennen keikkaan fiiliksistä, keikan jälkeen kerrottakoon miten meni ja mihin suuntaan siitä jatketaan. Lisäksi näitä sattumanvaraisia random postauksia umpimähkäisistä aiheista.

Nyt tuli siis 50. viesti kirjoitettua. Aika paljon on syntynyt tekstiä ja toivottavasti sinä, yksi ainoa lukijani, olet näistä teksteistä saanut jotain irti.
Tänään enempi asiaa www.koomikot.com issa.

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Uutta tyyliä kaikkialla

Ja niin kävi Jarkolta käsky, että kaikki on pistettävä uusiksi. Ja kuka muukaan sen käskyn olisi ottanut vastaan kuin mies itse. Eli samalla kun päivittyy elämäni eteenpäin päivittelen myös ulkoasuani, niin itseni kuin myös blogini.

Vaatteet = Aatteet
Blogi = Vaatteet
eli
Aatteet = Blogi

yllättävää - tai sitten ei (huom. tavoite eli luoda looginen ajatteluketju, joka on turhuudessaan jo loistava...onnistun siinä yleensä aina). Eli sitä mukaan kun ihminen kasvaa hän pyrkii muokkaamaan olemustaan sellaiseksi, että se vastaa omaa näkemystänsä itsestään ja asemastaan maailmassa. Samoin teemme blogiemme suhteen. Joskus skidinä sitä tuli kirjoiteltua mustalle taustalle synkkiä sanoja ikuisesta tuskasta ja sen semmoista. Hetken angstailun jälkeen sitä yritettiin hempeillä ruutuviholle sanoja rakkaudesta ja heleydestä. Nyt sanelen sanani insinöörimäisen tympeällä otteella ja kerron maailmasta jossa minä elän.

Samaa teen standupissakin. Kerron siitä maailmassa, jonka minä koen. Siitä kaikesta mitä minä näen ympärilläni. Olemukseni, blogini, juttuni ovat kaikki samasta puusta veistettyä puutavaraa, joka toivottavasti kelluu kaiken paskan pinnalla, jota sanomme elämäksi.
Ah, mutta enhän minä ole eloa suurempi taruolento - mutta pyrin olemaan. En siis taruolento, koska niitä ei olemassa ja silloin, minun pitäisi tuhota eksistentiaalisuuteni vaan pyrin siis olemaan jonkin yläpuolella. Katson maailmaa näkökulmasta, joka on hieman etäällä siitä kaikesta - yläpuolella, tai sitten ehkä niin saatanan matalalla, että näen kaiken kuin leijuisin ylhäällä. Tärkeintä on kuitenkin omata se näkemys. Olla jotakin mieltä - minä vihaan sosiaalidemokratiaa. Vihaan myös vihreitä. Minulla on mielipide ja minä haluan kertoa sen - haluan myös kertoa sen niin, että ihmiset nauravat - elämäntehtäväni on ollut ja tulee olemaan:

ihmisten naurattaminen sanomalla jotakin itselleni tärkeää.

Ja se rakkaat lukijat on ihan helvetin vaikea elämäntehtävä.

Huomenna keikka Helsingissä Old Anchorissa. Tarkempia fiiliksiä huomenissa. Tänään oli aika päivittää blogi, olemus, elämä. Huomenna on aika tuoda kaikki se lavalle mukanani - siis noin niin kuin vertauskuvainnollisesti.