Tänä vuonna piti lähteä pienellä porukalla roadtrip-matkalle Yhdysvaltoihin, matka peruuntui, kun osallistujat peruuttivat yksitellen ja lopulta kaikilla on työpaikkaa ja muita vastaavia hyviä tekosyitä sille, miksi eivät pääse matkaan.
Joku ei kestä sitä, että suunnitelmat muuttuvat lennosta jatkuvasti - minulle se on normaalia. Harvoin mikään pitkään suunniteltu toteutuu - tulevaisuuteen ei voi nähdä. Siksi en mielelläni suunnittelekaan mitään tarkkoja aikatauluja vaan pelkästään mielikuvia siitä, mitä voisi tehdä ja mitä haluaisin saavuttaa.
Ehkäpä mun tavoitteeni onkin vain se, että on onnellinen. Elää elämää, joka on inspiroivaa ja josta nauttii. Ei ihmisen ole pakko tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä. Minä satun pitämään monenlaisesta työnteosta, joten senkin suhteen on helppoa edetä työmarkkinoilla. Mutta jos joudun asemaan, jossa en halua olla - miksi iskeä päätä väkisin seinään.
Tärkein tavoite kaikille ehkä pitäisikin olla se, että elää elämää jota haluaa elää - kannattaa ehkä jättää pois ne tarkat suunnitelmat matkailusta, elämäntilanteista ja niin edelleen. Kyllä ne kaikki toteutuvat jos vain elät siten kuin haluat (yhteiskunnan ehdoilla tietenkin).
Tarkalleen ottaen suunnitelmat eivät silloin muutu lainkaan - ne on olemassa ja ne toteutetaan heti kun mahdollista - tartutaan hetkeen. Mielestäni kaikkien pitäisi muuttua enemmän sellaisiksi, jotka osaavat tarttua mahdollisuuksiin. Kun kaikki on valmiiksi mietittyä, niin on helppoa lähteä yllättäen matkaan.
Ja tuo matkaan lähtö nyt voi tarkoittaa mitä tahansa - joo en luota siihen, että lukijani ymmärtävät symboliikkaa.
Kyllä te ymmärrätte.
Ehkä.
Kenties.
Tämä sairaslomailu ei tee minulle hyvää - vituttaa jatkuvasti se, että ei voi tehdä mitään järkevää paitsi parantaa itseään ja sitten tajuaa, että se on järkevää ja sitten taas vituttaa se, että tuskin kukaan muu tajuaa sitä ja he kuvittelevat, että en tee mitään järkevää...nukun paljon. Aina kun jokin paikka on paskana, niin nukun paljon. Kehoni tahtoo olla levossa - saatan pärjätä parin tunnin yöunilla terveenä, mutta näin sairaslomalla saatan nukkua helposti yli 16 tuntia vuorokaudessa.
Jos se olisi masennusta, niin ihme, että se aina lakkaa silloin, kun keho on korjaantunut. Ehkäpä masentuneen ihmisen keho ei koskaan tule kuntoon ja siksi heidän tarvitsee nukkua jatkuvasti paljon.
Mä yritän vaan repiä jostain taas uusia ajatuksia, koska uusista ajatuksista voi helposti löytää jotain hauskaa ja se on mun työtäni - olla hauska. Vaikka tekisin myyntiä, markkinointia, mainontaa, johtamista - mitä tahansa, niin aina lähden siitä, että on oltava aidosti hauska. Nauraminen on erinomainen keino päästä tuloksiin.
Ehkpä me ihmiset muutumme, sitä ei itsestään huomaa helposti, mutta kun lukee vanhojen blogien kirjoituksia, niin sitä huomaa kuinka säälittävämmäksi sitä tulee kun lähenee keski-ikää. Nuoruuden tehokas maailmanmuuttaminen muuttuu läheisten muuttamiseksi ja lopulta sitä enää puhuu siitä, että ehkä sitä voisi kokeilla muuttaa edes itseään ja nyt ollaan jo siinä, että yritän keksiä tekosyitä sille, miksi en voi muuttua.
Mä en voi muuttua, koska mikä tahansa muutos olisi huonompaan ;)
Muista lukae myös www.koomikot.com päiväkirjaani.
Joku ei kestä sitä, että suunnitelmat muuttuvat lennosta jatkuvasti - minulle se on normaalia. Harvoin mikään pitkään suunniteltu toteutuu - tulevaisuuteen ei voi nähdä. Siksi en mielelläni suunnittelekaan mitään tarkkoja aikatauluja vaan pelkästään mielikuvia siitä, mitä voisi tehdä ja mitä haluaisin saavuttaa.
Ehkäpä mun tavoitteeni onkin vain se, että on onnellinen. Elää elämää, joka on inspiroivaa ja josta nauttii. Ei ihmisen ole pakko tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä. Minä satun pitämään monenlaisesta työnteosta, joten senkin suhteen on helppoa edetä työmarkkinoilla. Mutta jos joudun asemaan, jossa en halua olla - miksi iskeä päätä väkisin seinään.
Tärkein tavoite kaikille ehkä pitäisikin olla se, että elää elämää jota haluaa elää - kannattaa ehkä jättää pois ne tarkat suunnitelmat matkailusta, elämäntilanteista ja niin edelleen. Kyllä ne kaikki toteutuvat jos vain elät siten kuin haluat (yhteiskunnan ehdoilla tietenkin).
Tarkalleen ottaen suunnitelmat eivät silloin muutu lainkaan - ne on olemassa ja ne toteutetaan heti kun mahdollista - tartutaan hetkeen. Mielestäni kaikkien pitäisi muuttua enemmän sellaisiksi, jotka osaavat tarttua mahdollisuuksiin. Kun kaikki on valmiiksi mietittyä, niin on helppoa lähteä yllättäen matkaan.
Ja tuo matkaan lähtö nyt voi tarkoittaa mitä tahansa - joo en luota siihen, että lukijani ymmärtävät symboliikkaa.
Kyllä te ymmärrätte.
Ehkä.
Kenties.
Tämä sairaslomailu ei tee minulle hyvää - vituttaa jatkuvasti se, että ei voi tehdä mitään järkevää paitsi parantaa itseään ja sitten tajuaa, että se on järkevää ja sitten taas vituttaa se, että tuskin kukaan muu tajuaa sitä ja he kuvittelevat, että en tee mitään järkevää...nukun paljon. Aina kun jokin paikka on paskana, niin nukun paljon. Kehoni tahtoo olla levossa - saatan pärjätä parin tunnin yöunilla terveenä, mutta näin sairaslomalla saatan nukkua helposti yli 16 tuntia vuorokaudessa.
Jos se olisi masennusta, niin ihme, että se aina lakkaa silloin, kun keho on korjaantunut. Ehkäpä masentuneen ihmisen keho ei koskaan tule kuntoon ja siksi heidän tarvitsee nukkua jatkuvasti paljon.
Mä yritän vaan repiä jostain taas uusia ajatuksia, koska uusista ajatuksista voi helposti löytää jotain hauskaa ja se on mun työtäni - olla hauska. Vaikka tekisin myyntiä, markkinointia, mainontaa, johtamista - mitä tahansa, niin aina lähden siitä, että on oltava aidosti hauska. Nauraminen on erinomainen keino päästä tuloksiin.
Ehkpä me ihmiset muutumme, sitä ei itsestään huomaa helposti, mutta kun lukee vanhojen blogien kirjoituksia, niin sitä huomaa kuinka säälittävämmäksi sitä tulee kun lähenee keski-ikää. Nuoruuden tehokas maailmanmuuttaminen muuttuu läheisten muuttamiseksi ja lopulta sitä enää puhuu siitä, että ehkä sitä voisi kokeilla muuttaa edes itseään ja nyt ollaan jo siinä, että yritän keksiä tekosyitä sille, miksi en voi muuttua.
Mä en voi muuttua, koska mikä tahansa muutos olisi huonompaan ;)
Muista lukae myös www.koomikot.com päiväkirjaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti