!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

Aika parantaa haavat

- tai sitten ne tulehtuvat ja niihin kuoleen. Kuitenkin - aika tarjoaa lopputuloksen.

Olen tänään kyynisellä tuulella, mikään ei tunnu onnistuvan, mutta ehkäpä se on luonnollista miehelle, joka joutuu lusimaan sairaslomaansa kotioloissa ilman rehellistä tekemistä. Ette edes halua tietää mitä siis teen kaikki päivät sairaslomalla - kyllä - katson televiissiota (ei kirjoitusvirhettä). Televiissiosta tulee ohjelmia, jotka laajentavat tajuntaa. Suosittelen. Olen myös katsonut tehtäväkseni katsoa paljon elokuvia ja tv-sarjoja dvd-formaattisilta puristekiekoilta.

Housen 1. kausi on nyt nähty. Loistavaa. Näin aika monta jaksoa silloin, kun se pyöri televiissiossa tuossa jonkin aikaa sitten, mutta oli muikeaa katsoa putkeen tuo kausi. Hieman itseään toistavaa, mutta silti Housenismit nyt vain ovat niin minua lähellä, että ei siinä voi kuin ylistää käsikirjoittajia.

Lisäksi tullut tarkkailtua tänään elokuvat: DaVinci Code (extended edition), Constantine ja jokin rähmäle, joka oli olevinaan laatudraama.

Kunnioitukseni heille, jotka työkseen arvostelevat elokuvia, koska jo pelkästään niiden jatkuva katsominen on raskasta, jopa minulle ja minä sentään nautin niistä.

Ja jos käyn jossakin päivänaikana, niin ei se mitään hupia ole - tänäänkin tehnyt vaikka mitä ja lopulta en jaksanut edes postilaatikoille asti riehua keppien kanssa, vaikka hurtta sinne olisikin halunnut (se on aina ollut sen päivän kohokohta, kun haetaan posti yhdessä - se valvoo selustaa, kun mä varastan naapureiden rahalähetykset).

Emme oikeasti varasta naapureille suunnattuja rahalähetyksiä, pikemminkin kyse on pitkäaikaisesta lainasta.

Ja mitä pidempi aika, sitä vähämpi kipua. Lopulta voin jättää kaiken hoitamatta ja toivoa, että asiat setviytyvät parhainpäin. Ja jos eivät lutviudu, niin sitten on pakko keksiä lisää sanoja kuvastamaan soljuvaa etenemistä.

Joo, olen narkoottisessa pilvessä - tai yritän ainakin olla. Vaatii keskittymistä. Huomenna lisää juttua jostakin, joka ehkä on lähempänä jotakin.

Ai niin, hyvä mainostoimisto Taivas. Olen nyt mukana osakkaana eräässä mediatoimistossa, joten tulen jatkossa pistämään tänne vain saatanan huonoja ajatuksia joita voitte sitten varastaa - silloin minä nauran partaani (jota ei ole).

Okei, en minä tiedä kuka sieltä käy tätä tavailemassa, mutta olisihan se kiva tietää. Kyllä mut yhä voi palkata tekemään vaikka millaisia projekteja. Olen tosi hyvä suustani, ainaski mun vaimon mielestä. Ja musta vois tulla malli kun äiti aina sanoi (ei muuten sano enää) että mä olen tosi komea.

Valehtelija.

Ei kommentteja: