Howdy hou, huutelee eräksin fiktiivinen hahmo, joka olemuksellaan kuvastaa joulun likaisuutta, mutta tämä blogaukseni ei mitenkään liity jouluun, likaisuuteen tahi naposteltaviin.
Asiaahan mulla on, jopa kahden päivyrin edestä (yhä edelleen typoan, minkä kerkiän, myös tuonne www.koomikot.com sivustolle), mutta onko mulla mitään sellaista sanottavaa, joka loisi lukijan suupieliin pientä hymynkaretta - epäilenpä.
Olen aivan liian totinen, itserakas ja ihmisyyttä vihaava, jotta kykenisin luomaan mitään hauskaa (näin minulle on kerrottu) tahi sellaista, joka pitäisi sisällään sanoman jostakin hyvästä. Joten tänään ajattelin kirjoittaa jotain sairaalloisen itserakasta, eli ylistää omaa hyvyyttäni (paremmuuttani, parhuuttani?).
OLEN IHAN SAATANAN HYVÄ - KAIKESSA!
Noin.
Katson laadukkaita elokuvia ja väitän ymmärtäväni Michael Hanekenin elokuvien sanoman, kuvittelen nauravani vanhoille mustavalkoisille komedioille ja Tatin erikoisille ihmishahmoille. Laulan mielessäni mukana Oopperan Kummituksen kohtauksissa ja loihdin silmieni eteen näkymiä, jotka vastaavat parhaimpia taideteoksia koskaan.
Kuuntelen oopperoita unohtamatta jazz-musiikin fuusioitumia tahi rockin aggressiota yhteiskunnan ongelmia kohtaan. Ymmärrän hiphopin ja rapin saloja ja tunnistan old schoolit uudemmasta, west sidet east sidesta ja tiedän jopa eri koulukuntien historiaa. Musiikkihyllystä löytyy myös noisea, hard trancea ja industrialia. Kaikkea tätä ja myös populaari-musiikin parhaimmistoa.
Käyn taidenäyttelyissä, käsitän käsitteellistä taidetta, kokeilen kokeellista ja kubistelen kubismia. Piirrän abstraktia tekotaidetta, mutta tarkoituksella - taiteen ylinmuoto on minua lähellä, itseironia.
Harrastan salibandya, johdan joukkuetta, pelaan pelaajasiirroilla ja osoitan osaamiseni päivittäin, viikottain - jatkuvasti.
Koska mä vaan olen niin saatanan hyvä - kaikessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti