!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ollin serkku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ollin serkku. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, heinäkuuta 07, 2007

Perjantai ja Lahti

Matkaan kävi miehen tie ja myös Jarkon. Eilen oli töissä aika kevyt päivä, kun yhä pohdin uuden yksikön aloittamiseen liittyviä asioita ja työaika hupenee suurimmaksi osaksi itsekseen istuen. Eiköhän se siitä hyvin mene, kun on näin saatanan ammattitaitoinen kaveri vetämässä. Torstaina pidin aloittavalle kolmen ihmisen tiimille koulutusta Lahdessa Teerenpelissä - naukkailimme siinä sitten alkoholia puoliltapäivin ja paransimme maailmaa. Tai no minä taisin parantaa sitä maailmaa ja ne muut vain joivat.

Eilen pidin sitten Lahden alueen "kenttämyyjälle" koulutusta illasta ja yöstä ja myös alustavaa koulutusta yhdelle uuden tiimin työntekijälle. Koulutusmetodini ovat ehkä joistakin hämäriä ja niin minustakin. Lopputulos on yleensä erinomainen, joten toivottavasti esimieheni ymmärtävät.

Jotta ihmistä voi kouluttaa pitää häntä ensin ymmärtää ja sen takia käytän paljon aikaani tutustuaakseni uusiin työntekijöihin. Joskus jos ei ole aikaa on pakko edetä haastattelemalle ja silloin sitä tuppaa saamaan hieman sulkeutuneita vastauksia. Mutta se siitä koulutusmetodoinneistani ja siirtykäämme johonkin vitun hilpeään aiheeseen.

Aloitimme illan Jackalopessa, jossa ei ollut ihmisiä. Kohta ympärilläni oli massa ihmisyyttä, joka edusti minulle rankkaa vitutusta, koska en pidä massoista vaan yksilöistä (vaikka samaa massaahan (energiaa) me kaikki olemme). Paikalla oli myös salibandy-joukkueeni tuleva uusi pelaaja johon myös haluan tutustua kun ko persoona vaikuttaa oikeasti häiriintyneeltä.

Sen siitä saa kun on sukua julkkikselle. Mutta minä en ole tuosta ihmisestä kiinnostunut sukulaistensa takia vaan koska siinä pojassa on asennetta ja siksi hän tuleekin pelaamaan salibandya joukkueeseeni. Tuleepas.

Lisäksi paikalle valui jo hiekkalinna-kilpailua seuranneet Olli ja Timo (miksi vitussa ihmisillä pitää olla heikosti muistettavia nelikirjaisimia etunimiä - paljon paremmin sitä muistaisi jonkin nimen jossa on enemmän jotakin, kuten Sebastian).

Lisää porukkaa iskeytyi "pöytäämme" ja minäkin "tutustuin" joihinkin vajaaälyisiin naisihmisiin joiden seura saa heikomman miehen oksentamaan. Minä en oksentanut, mutta läheltä piti. Selvisin heistä ja pelastin kaverini myös siltä turmiolta.

Ilta oli keskustelua täynnä, sanoisin, että atmosfäärissä lensi useita loistavia heittoja, mutta kehuisin liikaa itseäni, kun minähän ne kaikki heitot pistin ilmaan. Mutta ei se pelkkä syöttäjä voi iltaa pelastaa, onneksi ihmiset myös osuivat palloihin ja toisinaan palloni osuivat suoraan ihmisiin kuten kivekset huonosti ajeltuun kaljuun - pehmeän karkeasti.

Eräässä vaiheessa joku pyysi minua tanssilattialle vetämään hitaita, ihmettelin kun en nähnyt paikassa lainkaan vammaisia joita panna.

Ehkäpä se ihminen puhui itsestään.

En mennyt. Vituttaa tuommoiset.

Näimme ulkona pahoinpitelyn, mutta eihän siinä ollut mitään järkeä. Se jota hakattiin oli ihan hyvätyyppi, joten se oli hyväinpitely. Pitelivät sen verran lujaa, että taisi poikaan sattua. Emme menneet väliin, koska olemme raukkoja kusipäitä ja heitä oli paljon enemmän. Oikeasti siinä oli vain pientä tönimistä ja pari kuolemaa. Normaalia illanviettoa Lahdessa siis. Pistimme tietoja ylös jos poliisi kaipaa, mutta ei siinä mitään pahempaa käynyt, mitä nyt kevyt neliraajahalvaus.

Kävimme torin grillillä - en ole koskaan siinä käynyt, aina pitää tehdä jotakin uutta. Pelästyin kun seinällänsä roikkui myös kondomeja, kuka vittu ostaa ehkäisyvälineitä grilli-jonossa? Joku joka iskee illansaaliin odotellessaan makkaraperunoitaan?

"Vittu eihän me voida mennä meille panee ku ei oo kortsui"
"Ei hätää grilli pelastaa!"

Mitä vittua. Kysyin sitten myyjältä kuka niitä ostaa, ei oikein osannut vastata. Juttelimme lisää ja sainkin myyjän myymään minulle paketin (jonka jo lahjoitin eteenpäin) lisäksi sain kuittiin lukemaan "kondomeja" - vitun loistavaa. Myyjä ihmetteli, että miksi niin halusin ja sanoin, että siitä saa hyvää komiikkaa kun teen sitä harrastuksena.

Eli seuraavalla kerralla kun joku siltä myyjältä kysyy, että kuka vittu noita ostaa, niin hän voi vastata: "epätoivoiset koomikot".

Se siitä illasta, nyt on uusipäivä. Luulisin. Kaverin syntymäpäivä tänään, yritän kovasti keksiä miten jättää muistamatta häntä.

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2007

Ollin serkuista ja muita ihmisistä

Olenkohan kirjoittanut kenestäkään henkilöstö tähän mennessä blogaustani, tuskimpa. Tänään ajattelin käsitellä yhtä tapausta, jonka edesottamuksista olen jo kirjoittanut, vaikka ulkopuolinen taho sitä tuskin on voinu mitenkään huomata.

Tämä henkilö, Ollin serkku, on siitä erikoinen ihminen, että hänestä voi tulla erinomainen siinä mitä hän tekee, kunhan vain jaksaa panostaa tarmostaan edes puolet työhön ja loput kaikkeen muuhun turhaan paskaan (tai no onhan se työkin tavallaan turhaa paskaa, mutta se on välttämätöntä tässä tylsässä maailmassa).

Tai no ei se työn vääntö pakkoa ole, voihan sitä heittääntyä täysin tekemättömäksi.

Niin no, kuitenkin.

Ollin serkku on viime päivinä ruokkinut tarpeitani kehittää uusia juttuja. Viimeisin keskustelumme liittyi, jälleen kerran, seksiin ja työhön - ja ei, me emme tee sitä työksemme, paitsi toisinaan se kyllä tuntuu siltä (kuulemma).

Ollin serkku kertoi, että hän ajaa bemarilla, koska se kuvastaa hänen taipumuksiaan sängyssä parhaiten. Eli nopee kiihdytys ja siihen se sitten jääkin, lopulta kaikki pitää sua kusipäänä.

Itse ajan Jaguarilla, se kertoo siitä, että lähtö on elegantin sporttinen, matkan teko mukavaa ja määränpäähän saavutaan yleensä maisemareittiä pitkin.

Suurin osa suomalaisista ajaa toinen toistaan tylsimmillä autoilla, mutta onhan se kiva kun on kaikki tuttua ja turvallista - ja suurimmat yllätykset saa siitä kun vaihtaa kesällä uudet kumit alle.

Sitten on vielä niitä jotka haluavat huristella kaiken kumoon, välittämättä edes siitä onko oikealla tiellä - nelivedot laukaten kirmataan, väärää reittiä pitkin, maaliin ja lopputulos on se, että maalipinta on yllättävän paskanen.

On myös ihmisiä joista on jättivänkää ajaa vain muiden autoilla eikä omasta autosta ole tietoakaan. Eräät jopa matkivat toisten ajotapaa, kun eivät itse osaa kehittää taitojaan. Pahimpia ovat ne, jotka kesken matkan teon keskeyttävät hurvittelun, koska pelkäävät että eivät osa kantaa vastuuta siitä mikä heitä odottaa määränpäässä.

, ehkä tätä juttua pitää vielä hioa. Kiitos Ollin serkku. Sinun ansiosta sain tämänkin inspiraation.