tänään olen kouluttanut myyjiä, selvittänyt uusia keinoja motivoida ihmisiä ja pyrkinyt olemaan hyvä esimies aikoina jolloin hyvän esimiehen ominaisuudet ovat sellaisia joita minä en omaa. En ole käskevä, komenteleva vaan karismaattinen. Saan ihmiset tekemään asiat siten kuin haluan, aina en kyllä tiedä miksi.
Siinä vain on se huono puoli, että karismaattinen esimies ei voi tehdä mitään vastoin omia arvojaan, joten loistavaa, että työnantajani on antanut minulle vapaat tassut toimia siten kuin haluan. Kyllä tämäkin projekti tästä lentoon lähtee.
Sattuu käsiin - ei jaksaisi kirjoittaa.
Jalat tohjoina kun kävin eilen kokeilemassa jos alaraajat kestäisivät salibandya. Sentään kävelen.
Niska jumissa, kun tuudin huonossa asennossa.
Perse kipeä eikä mitään mielikuvaa miksi.
Päätä särkee ja olo on kuin krapulassa vaikka krapulaa ei pitäisi olla.
Tätä se on katkaisuhoito itselle, lomaa maksalle ja stressiä muulle keholle. En minä kyllä edes koukussa ollut alkoholiin, mutta pyrin elämään samoin kuin he joita yritän auttaa. Ehkä vielä jonain päivänä ihmiset näkevät kuinka paljon näen vaivaa puolestaan.
Piti yrittää olla hauska tänään. Ihan vitun hilpeä. Pitäisi myydä itseäni uusille asiakkaille ja kirjoittaa tänne lennokasta tekstiä joka saa kenet tahansa tilaamaan minut.
Tänään taitaa olla huono päivä. Alkoi eilen siitä, kun työntekijä valitti minulle ja minä menin jatkamaan sitä - kerrankos sitä epäonnistuu esimiehenä, minä pyrin siihen päivittäin.
Tänään pitäisi jaksaa mennä pelaamaan monopolia turnaukseen. Kaveriporukalla ihan, mutta silti ei inspiroi, ei vaikka voisin osoittaa järkyttävän hyvät liikemiestaitoni jälleen kerran (tuurillahan ei ole osaa eikä arpaa siinä pelissä). Miksikö Monopoli? Koska se kestää pisimpään - se on komia tekosyy olla poissa kotoa "pelaamassa" vaikka oikeasti kuitenkin nautimme tuotteita, jotka saavat maksan takaisin lomilta. Miehet - me olemme pahoja.
Mulla oli usea hyvä idea tälle päivälle blogiin - hilpeitä aiheita jotka saavat hymyä suupieliin, sitten päädyn kirjoittamaan maailmantuskasta. Ei mulla hyvin mene.
Väsyttää vitusti.
Ehkäpä tämä tästä iloksi ei muutu. Menen juomaan kahvia. Kohta takaisin.
*kahvilla*
Kiitos Erno. Parempaa kahvia en ole saanut sitten eilisen. Taas virkeää ja mieleeni tulvii sairaalloisia mielikuvia mielipuolista asioista. LOISTAVAA!
Jos asiakas on ilkeä, niin hänelle voi aina vittuilla takaisin. Tai no ei ehkä juuri niin, mutta aina saa sanoa "kiitos samoin".
Siinä vain on se huono puoli, että karismaattinen esimies ei voi tehdä mitään vastoin omia arvojaan, joten loistavaa, että työnantajani on antanut minulle vapaat tassut toimia siten kuin haluan. Kyllä tämäkin projekti tästä lentoon lähtee.
Sattuu käsiin - ei jaksaisi kirjoittaa.
Jalat tohjoina kun kävin eilen kokeilemassa jos alaraajat kestäisivät salibandya. Sentään kävelen.
Niska jumissa, kun tuudin huonossa asennossa.
Perse kipeä eikä mitään mielikuvaa miksi.
Päätä särkee ja olo on kuin krapulassa vaikka krapulaa ei pitäisi olla.
Tätä se on katkaisuhoito itselle, lomaa maksalle ja stressiä muulle keholle. En minä kyllä edes koukussa ollut alkoholiin, mutta pyrin elämään samoin kuin he joita yritän auttaa. Ehkä vielä jonain päivänä ihmiset näkevät kuinka paljon näen vaivaa puolestaan.
Piti yrittää olla hauska tänään. Ihan vitun hilpeä. Pitäisi myydä itseäni uusille asiakkaille ja kirjoittaa tänne lennokasta tekstiä joka saa kenet tahansa tilaamaan minut.
Tänään taitaa olla huono päivä. Alkoi eilen siitä, kun työntekijä valitti minulle ja minä menin jatkamaan sitä - kerrankos sitä epäonnistuu esimiehenä, minä pyrin siihen päivittäin.
Tänään pitäisi jaksaa mennä pelaamaan monopolia turnaukseen. Kaveriporukalla ihan, mutta silti ei inspiroi, ei vaikka voisin osoittaa järkyttävän hyvät liikemiestaitoni jälleen kerran (tuurillahan ei ole osaa eikä arpaa siinä pelissä). Miksikö Monopoli? Koska se kestää pisimpään - se on komia tekosyy olla poissa kotoa "pelaamassa" vaikka oikeasti kuitenkin nautimme tuotteita, jotka saavat maksan takaisin lomilta. Miehet - me olemme pahoja.
Mulla oli usea hyvä idea tälle päivälle blogiin - hilpeitä aiheita jotka saavat hymyä suupieliin, sitten päädyn kirjoittamaan maailmantuskasta. Ei mulla hyvin mene.
Väsyttää vitusti.
Ehkäpä tämä tästä iloksi ei muutu. Menen juomaan kahvia. Kohta takaisin.
*kahvilla*
Kiitos Erno. Parempaa kahvia en ole saanut sitten eilisen. Taas virkeää ja mieleeni tulvii sairaalloisia mielikuvia mielipuolista asioista. LOISTAVAA!
Jos asiakas on ilkeä, niin hänelle voi aina vittuilla takaisin. Tai no ei ehkä juuri niin, mutta aina saa sanoa "kiitos samoin".
2 kommenttia:
Kiitos samoin.
Olkaa hyvä vain. Siitä se lähtee - tie kohti Danten Seitsemää porrasta. Anna JRevolle pikkusormi ja minähän vien neitsyyden.
Tai jotakin.
Kohta taas päätoimii, kiitos Ernon kahvin - se oli parempaa kuin toissavuotinen nurminata salaattina.
Lähetä kommentti