!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Myyntikoulutusta

Tulin juuri takaisin suuresta maailmasta eli Pitäjänmäeltä (se, joka on Helsingissä) - sanovat sitä Pitskuksi. Oli työnantajani toimesta myyntikoulutusta. Mitä tänään ihmiset oppivat, ihmiset oppivat tänään sen, että myyntikoulutukset on tärkeitä.

Luulisin.

En tiedä oliko tarkempaa sanomaa ja jos olikin, niin pidän ne salassa, koska tiedän, että kaikki kilpailijat (ei sellaisia kyllä voi olla, koska olen niin hyvä) kuitenkin lukevat tätä salaa (salaa, koska käyntinsä ei rekisteröidy laskuriin, mutta tiedän sentään mistä eilinen kritisoija on kotoisin - kiitos palautteesta, minäkin sinua).

Oli raskasta, jalkaan sattuu nyt enemmän kuin Moosekseen kuultuaan, että vielä pitää vaeltaa 20 vuotta lisää aavikolla.

Joten ei jaksa typoilla enempiä. Huomenna taas täyspäivä Helsingissä, eiku siis Pitskussa, samoin lördagenina.

Kohta pitää lähteä lääkärin vastaanotolle, joka lupasi amputoida nilkan. Ei se sitä oikeasti amputoi, toivottavasti.

Ihan suuntaan kansanedustajan aviomiehen kopeloitavaksi. Vaimonsakin lääkäri, mutta tekee nyt tärkeämpää työtä Arkadianmäellä. On sen siis pakko olla hyvä lääkäri, raporttia siitä viimeistään huomenna - ja jos minusta ei mitään huomenna kuulu, niin tiedätte, että olen poissa. Ilmoittakaa potentiaalinen katoamiseni sitten joskus Lahden poliisille. Heidät tavoittaa parhaiten Renkomäen ABC:ltä.

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Google

Google - tuo internetin pelottava peto, hakujemme kuningas, kaiken omistava jättiläinen. Ei ole Microsoft kohta mitään, kun Google peittoaa kaikkia.

Google!

All heil Google!

Niin. Google-yhtiöt ostelevat vähänväliä kaikenlaisia pienempiä firmoja ja yhdistävät nämä sitten kokonaisvaltaisiksi palveluiksi. Esimerkiksi tämä blogini oli alunperin ihan vaan jonkin random bloginfirman alaisuudessa, sitten Google meni ja osti Bloggerin. Nyt voin kirjautua tänne Google-tunnuksillani.

Sähköpostini on Gmail - eli siis GoogleMail. On muuten ollut jo pidemmän aikaa, varmaan pari vuotta ainakin ja yhä se on beta-tilassa, koskahan ne saa ulos lopullisen maailmoja valloittavan Gmailin, joka pitää sisällään kaiken mitä Internetissä on.

Minulla oli myös käytössä Google-kalenteri netissä, mutta se ei toiminut vielä kovin hyvin. Viimeisimpänä päätin vittuuksissani kokeilla Google Ads-palvelua, eli tienaan miljoonia ja miljoonia sillä, että pistävät tänne blogiin mainoksia. Okei tavoitteena on todistaa se, että minä olen rahanahne opportunisti - tai no se nyt tulikin jo todistettua.

Google on kaikkialla. Google tietää kaiken.

Jos Google olisi valtio, niin se voisi helposti hallita maailmaa. Onneksemme Google on toistaiseksi vain Yhdysvaltalainen monikansallinen Internet-yhtiö.

Toistaiseksi.

Miettikääpä jos yhdistäisimme viisi suurta tekijää yhdeksi samaksa maailmanherruutta tavoittelevaksi kokonaisuudeksi.

Microsoft (hallinnoi jo nyt lähes kaikkia maailman koneita)
Apple (hallinnoin niitä loppuja muutamia ja lisäksi mediamaailmaa)
Nokia (mobilisaatiota sen olla pitää)
Google (tietävät kaiken - kaikista)
Sony (helvettiin IBM ja muut hardware-valmistajat, Sony on ylimielisin firma sitten Speden tuotantoyhtiön, joten kyllä ne hoitaa homman kotiin)

En uskalla edes laskea, mikä olisi konsernin liikevaihto ja kuinka monta tuhatta lasta he voisivat työllistää. Onneksi meillä on monopoli-lainsäädäntöjä...

hetkinen...

enhän minä kannata valtionsäätelemää taloutta. Vapaatalous sallii monopolit, koska monopoli ei tarkoita sitä etteikö joku voisi halutessaan kilpailla, kunhan omaa tarpeeksi pääomaa. Minähän olen sitä mieltä että sellainen malli toimisi - emme me tarvitse valtiota säätelemään toimintaa.

Vai tarvitsemmeko?

Pitääkin kysyä Googlelta.

...hetki...

Google on sitä mieltä, että heille pitää antaa kaikki valta. Okei, kyllä ne siellä Googlella tietää.

Googlen sivustolla ei pelkää ihminen

Googlen sivustolla ei pelkää lintunen
Googlen sivustolla ei pelkää ihminen
Kaikille tilaa riittää
Kaikille hakusanoja on
Googlen sivustolla ei kukaan ole turvaton

Google meitä kutsuu
nyt suojaan turvaisaan
Google meitä kutsuu
ja listaa voimallaan
Milloinkaan ei hän hylkää
aina tuloksen antaa
Googlen sivustolla ei kukaan ole turvaton

Kopioitu virrestä "Jumalan kämmenellä", jonka sanoituksen on laatinut Pirkko Halonen. Pahoitteluni hänelle ja kaikille muille joita olen loukannut, loukkaan ja tulen loukkaamaan - muistakaa, että teen sen tahallani.

tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

Aika parantaa haavat

- tai sitten ne tulehtuvat ja niihin kuoleen. Kuitenkin - aika tarjoaa lopputuloksen.

Olen tänään kyynisellä tuulella, mikään ei tunnu onnistuvan, mutta ehkäpä se on luonnollista miehelle, joka joutuu lusimaan sairaslomaansa kotioloissa ilman rehellistä tekemistä. Ette edes halua tietää mitä siis teen kaikki päivät sairaslomalla - kyllä - katson televiissiota (ei kirjoitusvirhettä). Televiissiosta tulee ohjelmia, jotka laajentavat tajuntaa. Suosittelen. Olen myös katsonut tehtäväkseni katsoa paljon elokuvia ja tv-sarjoja dvd-formaattisilta puristekiekoilta.

Housen 1. kausi on nyt nähty. Loistavaa. Näin aika monta jaksoa silloin, kun se pyöri televiissiossa tuossa jonkin aikaa sitten, mutta oli muikeaa katsoa putkeen tuo kausi. Hieman itseään toistavaa, mutta silti Housenismit nyt vain ovat niin minua lähellä, että ei siinä voi kuin ylistää käsikirjoittajia.

Lisäksi tullut tarkkailtua tänään elokuvat: DaVinci Code (extended edition), Constantine ja jokin rähmäle, joka oli olevinaan laatudraama.

Kunnioitukseni heille, jotka työkseen arvostelevat elokuvia, koska jo pelkästään niiden jatkuva katsominen on raskasta, jopa minulle ja minä sentään nautin niistä.

Ja jos käyn jossakin päivänaikana, niin ei se mitään hupia ole - tänäänkin tehnyt vaikka mitä ja lopulta en jaksanut edes postilaatikoille asti riehua keppien kanssa, vaikka hurtta sinne olisikin halunnut (se on aina ollut sen päivän kohokohta, kun haetaan posti yhdessä - se valvoo selustaa, kun mä varastan naapureiden rahalähetykset).

Emme oikeasti varasta naapureille suunnattuja rahalähetyksiä, pikemminkin kyse on pitkäaikaisesta lainasta.

Ja mitä pidempi aika, sitä vähämpi kipua. Lopulta voin jättää kaiken hoitamatta ja toivoa, että asiat setviytyvät parhainpäin. Ja jos eivät lutviudu, niin sitten on pakko keksiä lisää sanoja kuvastamaan soljuvaa etenemistä.

Joo, olen narkoottisessa pilvessä - tai yritän ainakin olla. Vaatii keskittymistä. Huomenna lisää juttua jostakin, joka ehkä on lähempänä jotakin.

Ai niin, hyvä mainostoimisto Taivas. Olen nyt mukana osakkaana eräässä mediatoimistossa, joten tulen jatkossa pistämään tänne vain saatanan huonoja ajatuksia joita voitte sitten varastaa - silloin minä nauran partaani (jota ei ole).

Okei, en minä tiedä kuka sieltä käy tätä tavailemassa, mutta olisihan se kiva tietää. Kyllä mut yhä voi palkata tekemään vaikka millaisia projekteja. Olen tosi hyvä suustani, ainaski mun vaimon mielestä. Ja musta vois tulla malli kun äiti aina sanoi (ei muuten sano enää) että mä olen tosi komea.

Valehtelija.

maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Suunnitelmat ja ihmiset muuttuvat

Tänä vuonna piti lähteä pienellä porukalla roadtrip-matkalle Yhdysvaltoihin, matka peruuntui, kun osallistujat peruuttivat yksitellen ja lopulta kaikilla on työpaikkaa ja muita vastaavia hyviä tekosyitä sille, miksi eivät pääse matkaan.

Joku ei kestä sitä, että suunnitelmat muuttuvat lennosta jatkuvasti - minulle se on normaalia. Harvoin mikään pitkään suunniteltu toteutuu - tulevaisuuteen ei voi nähdä. Siksi en mielelläni suunnittelekaan mitään tarkkoja aikatauluja vaan pelkästään mielikuvia siitä, mitä voisi tehdä ja mitä haluaisin saavuttaa.

Ehkäpä mun tavoitteeni onkin vain se, että on onnellinen. Elää elämää, joka on inspiroivaa ja josta nauttii. Ei ihmisen ole pakko tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä. Minä satun pitämään monenlaisesta työnteosta, joten senkin suhteen on helppoa edetä työmarkkinoilla. Mutta jos joudun asemaan, jossa en halua olla - miksi iskeä päätä väkisin seinään.

Tärkein tavoite kaikille ehkä pitäisikin olla se, että elää elämää jota haluaa elää - kannattaa ehkä jättää pois ne tarkat suunnitelmat matkailusta, elämäntilanteista ja niin edelleen. Kyllä ne kaikki toteutuvat jos vain elät siten kuin haluat (yhteiskunnan ehdoilla tietenkin).

Tarkalleen ottaen suunnitelmat eivät silloin muutu lainkaan - ne on olemassa ja ne toteutetaan heti kun mahdollista - tartutaan hetkeen. Mielestäni kaikkien pitäisi muuttua enemmän sellaisiksi, jotka osaavat tarttua mahdollisuuksiin. Kun kaikki on valmiiksi mietittyä, niin on helppoa lähteä yllättäen matkaan.

Ja tuo matkaan lähtö nyt voi tarkoittaa mitä tahansa - joo en luota siihen, että lukijani ymmärtävät symboliikkaa.

Kyllä te ymmärrätte.

Ehkä.
Kenties.

Tämä sairaslomailu ei tee minulle hyvää - vituttaa jatkuvasti se, että ei voi tehdä mitään järkevää paitsi parantaa itseään ja sitten tajuaa, että se on järkevää ja sitten taas vituttaa se, että tuskin kukaan muu tajuaa sitä ja he kuvittelevat, että en tee mitään järkevää...nukun paljon. Aina kun jokin paikka on paskana, niin nukun paljon. Kehoni tahtoo olla levossa - saatan pärjätä parin tunnin yöunilla terveenä, mutta näin sairaslomalla saatan nukkua helposti yli 16 tuntia vuorokaudessa.

Jos se olisi masennusta, niin ihme, että se aina lakkaa silloin, kun keho on korjaantunut. Ehkäpä masentuneen ihmisen keho ei koskaan tule kuntoon ja siksi heidän tarvitsee nukkua jatkuvasti paljon.

Mä yritän vaan repiä jostain taas uusia ajatuksia, koska uusista ajatuksista voi helposti löytää jotain hauskaa ja se on mun työtäni - olla hauska. Vaikka tekisin myyntiä, markkinointia, mainontaa, johtamista - mitä tahansa, niin aina lähden siitä, että on oltava aidosti hauska. Nauraminen on erinomainen keino päästä tuloksiin.

Ehkpä me ihmiset muutumme, sitä ei itsestään huomaa helposti, mutta kun lukee vanhojen blogien kirjoituksia, niin sitä huomaa kuinka säälittävämmäksi sitä tulee kun lähenee keski-ikää. Nuoruuden tehokas maailmanmuuttaminen muuttuu läheisten muuttamiseksi ja lopulta sitä enää puhuu siitä, että ehkä sitä voisi kokeilla muuttaa edes itseään ja nyt ollaan jo siinä, että yritän keksiä tekosyitä sille, miksi en voi muuttua.

Mä en voi muuttua, koska mikä tahansa muutos olisi huonompaan ;)

Muista lukae myös www.koomikot.com päiväkirjaani.

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Mitä tuli sanottua

Kirjoitin taas suulla suuremmalla. Kuuntelin korvilla olemattomilla. Joku varmaan oikeastikin luulee minun kuvittelen itsestäni suuria - en minä niin tee. Okei ehkä toisinaan, mutta en standupin suhteen.

www.koomikot.comin päiväkirjaani kirjoittelin eilen lauantaina tekstiä, josta varmasti joku voi ottaa itseensä. Tavoitteeni ei kuitenkaan ollut loukata ketään - tai vaikka olisikin ollut, niin no - mitäs sitä selittelemään.

Kannan vastuun siitä mitä sanon, koska se on mun mielipiteeni, mutta jos joku pistää mut seinää vasten asian tiimoilta, niin kiistän kaiken - olenhan selkärangaton näätä (toim.huom. näädät ovat selkärankaisia - nyt vähän tarkkuutta Jarkko).

Kaikkein säälittävintä on itse kirjoittaa omaan tekstiinsä "toimittajan huomautuksia".

Mun mielipiteeni ovat juuri niin arvokkaita kuin mitä niille annetaan arvoa - eli jos suutut siitä mitä kirjoitan, se on oma häpeäsi. Suurin osaa kulkee kommenttiani ohi olkiaan kohautellen ja partaansa naureskellen; "kukakohan toikin pikkupoika luulee olevansa - ei osaa edes välimerkkejä käyttää oikein".

Olin juuri parin kaverin kanssa kahville (kello on siis 03.15) - kivaa oli - suurimmilta osin. Aina ei jaksaisi nonstop vittuilua. Mutta kyllä sieltäkin irtoaa aina muutama helmi kommentti joista sitten saattaa muotoutua ihan lavoilta kerrottava juttu.

Joten kannattaa käydä kahvilla. Vituttaa vaan tuo jalassa oleva nonstop kipu - ei nilkkavamman pitäisi tuollaista kipua tuottaa. Mulla on vielä monen lääkärin toteamana ylikorkea kipukynnys, joten kait tuossa tassussa on jotain oikeasti vialla.

Tai sitten kerään vain säälipisteitä. En mä muutenkaan saa respektiä.

lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Jokaisella on polkunsa

Lue www.koomikot.com päiväkirjani päivän kirjoitus ja palaa sitten tämän runon pariin ja mieti onko siinä palanen totuutta vai kirjoitanko vain paskaa. Itse kehtaan väittää, että paskaa, mutta joku saattaa vahingossa luulla, että runouteni osoittaa jotain sisäistä ymmärrystä, suotakoon heille se harhakuvitelma.


Minun polkuni

kuljen piennarta pitkin
vaikka en edes sanaa tunnista
onko asfalttitiessä piennar?
vai hiekkatietäkö taivallan?

ei ole kivaa jos kaikki onnistuu
pitää olla mutkia matkassa
eeppistä itsetuhoa
sitä minä kannatan

ehkä ei kannata matkia
mutta ota mallia
eeppinen itsetuho
suositan

navigaattori opastaa tehokkaasti
juuri sinne minne minä haluan
lyhyitä mahdollista reittiä
sitä minä en halua
mielelläni etsin itse
käytän ratkaisuun aikaa
osaan sitten ehkä arvostaa
kun pääsen perille
hieman myöhässä
mutta onhan maailmassa aikaa

minun polkuni on mutkainen
ja usein itseensä kääntyvä
noidankehää tallustan
ilman noitaa
tai kehääkään
nilkka paskana
nyt en edes tallusta
vaan on hetki aikaa käyttää siihen
kun katson tuota kehää
ja sen muodot tunnistan

sanovat että ei pitäisi
eeppinen itsetuho
ei kannata
mutta silti
silti niin teen
koska se on niin vitun mukavaa

en ehkä pääse eteenpäin
mutta minä viihdyn juuri siinä
missä olin eilenkin
kuljin kyllä eteenpäin
kun saavutin maalini
kaiken tuhosin
eeppistä itsetuhoa
sitä minä kannatan

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Se oli rankkaa se...

Lupasin itselleni reilun kuukauden loman standupista ja etenkin näiden blogien kirjoittamisesta. Koomikot.comin blogiin aloinkin jo tekstejä nakuttaa ja nyt tämäkin saa jatkoa.

Sairaslomalla chillailen. Nilkasta nivelsiteet paskana. Saan kävellä - ehkä jonain päivänä. Toivoa kuulemma on, tiedä sitten kenellä.

Lääkäristä oli kivaa, että näki näin huonoon kuntoon menneen nilkan, joka ei ollut murtunut. Tiedä sitten pitäisikö tuosta olla innoissaan myös potilaan. Kipu on kuitenkin yhtä herttainen kuin tuhdin sinivalaan alle jääminen. Litistävän painokasta siis. Tuntuu kuin joku hivelisi nokkosella tassua - pitäis mun varmaan lopettaa se.

Siis se hively.

Vituttaa kun ei pääse tekemään työtänsä. Se on väärin. Etenkin se, että ei pysty olemaan koneella pitkiä jaksoja - tätäkin kirjoitan tauottaen. Aina yksi päätön sanoma ja sitten tauolle - seuraava päätön sanoma ja niin edelleen.

Kädet on kipeämmät kuin noh jollakin, jolla nyt kädet on kipeät - kolmosten vanhemmilla? Johtunee siitä, että kepeillä kävely on yllättävän raskasta niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Psyykkinen tuska syntyy siitä, että mun koira nauraa mulle. Sa katsoo säälien, tulee ihan viereen ja sitten se hihittää.

Se varmaan luulee, että mä yritän matkia sitä.

Pitäis varmaan lopettaa toi makupalojen jäljistäminen siis - kilpaillaan samoista herkuista koiran kanssa.

Standup...jaa-a. Ei keikkoja kauhiasti. Omaa syytä, mitäs olen kusipää. Paljon uusia ajatuksia ja sitäkin enemmän vanhoja. Enköhän mä vielä jonain päivänä keksi jotain hauskaakin. Mulle kerrottiin, että ei kannata vähätellä itseään, että yleisö uskoo sen - mä luotan mun yleisöön ja siihen, että ihmiset tajuavat sarkasmin.

Vai olikohan tuo sarkasmia.

oli siis rankkaa luottaa itseensä ja siihen, että tauko tekee hyvää. Se teki. Olin siinä hilkulla, että olisin lopettanut kokonaan - olen äkkipikainen, ailahtelevainen, teini ja sen semmoinen. Ei muhun voi luottaa, paitsi siinä, että muhun ei voi luottaa - paitsi toisinaan. En mä tiedä mitä mä jorisen siis naputtelen.

Mun elämä on rankkaa, lukekaa vaikka www.koomikot.com blogiani. Tänään on ollut hirveä päivä, tiedä sitten kenelle, ehkä juutalaisille. Niitä kun kohtaa usein oudot tapahtumat, ensin oli Jeesus ja sitten heti perään Hitler.

Tiedä nyt sitten miten noikaan liittyy toisiinsa.

Kummatkin tulivat maan päälle puhdistamaan ihmiset synnistä ja kummatkin päätyivät kuolemaan ennen kuin projekti oli valmiina. Siinä olis tarvittu yhtä diplomi-insinööriä tekemään kunnolliset projektikaaviot, että olis homma hoitunut.

Voisinkohan mä kavaltaa itseni 30 hopearahasta?

No niin, logiiseen tekstiin takaisin, eli tervetuloa jälleen lukemaan iloittelevaa tekstiä by JRepo. Ehkäpä vähemmän standuppia ja enemmän muuta paskaa - ketä kiinnostaa. Jätä kommenttia jos uskallat.

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

Keskiviikko / Tilannekatsaus

Mors,

päivät vierii, vierii kivetkin, sammaleet tarttuu ja kasvaa. Ihminen kasvaa, häneen tarttuu, tarttuu elon sammalta. Kaikki vierii, kaikki kasvaa, kaikki tarttuu - ota opiksesi, kasva itsekin, mutta älä tartu toiseen, älä ainakaan liian lujaa.

Uusi työ, uusi maailma. Uudet kujeet, uudet vittuilut.

Työkaverit / kollegat / pomot - vaikuttavat mukavilta persoonilta. Rasismia en ymmärrä, mutta taitaa olla enemmän komiikkaa se heidän suunnaltaan. Saa nähdä. Pitää vielä pohtia.

Vaikuttaa helvetin mukavalta, tänään tein ensimmäisiä kontakteja. Sain sovittua käyntejä jotenkuten, pitää harjoitella. Hyviä kontakteja tuli myös kiitettävästi - loistavaa.

Nyt pitää sitten tehdä jo kauppaakin. 30 kauppaa on tavoite. Siis mahdollisimman nopeasti, sen jälkeen sitten hieman enempi keskityn miettimään elämää isompia asioita. Tai sitten en.

Mainostoimisto projekti rullaa eteenpäin. Hyvä.

Olen mukana niin monessa jutussa, että toisinaan sitä ei itsekään muista kaikkea. Väitän, että teen silti osuuteni kaikessa erinomaisesti.

Voi olla, että valehtelen.

Lauantaina Old Anchoria tulossa. Englanniksi vedän, tiedä sitten ketä.

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Työtä, työtä ja työtä

Nyt ei kerkiä eikä jaksa kirjoittaa pitkään. On teoreettinen kiire, eli laiskuus. Aloitin tänään uudessa työssä ja siihen menee jatkossa oma aikansa. Standuppia teen sovitut keikat ja sitten mietitään asiaa uudestaa joskus tuonnempana - nyt ei nappaa itsensä rääkkääminen ja ihmisten naurattaminen.

Saatan joitakin yksityiskeikkoja heittää vielä alustavien sopimusten mukaan jatkossakin ja teen parhaani vanhainkoti-keikoilla - mutta siihen se sitten jääkin. Mietin, että olisin perunut jo sopimani klubikeikat, mutta niitä ei nyt ole niin paljoa, että kannattaisi turhaan niitä pakitella - voinpahan heittää huonoimmat juttuni ;) - ei kyllä mä pyrin loppuun asti kehittämään itseäni.

Sain Chrisulta sähköpostia, sanansa aiheuttivat sen, että harkitsen mahdollisuutta jatkavani tätä kirjoittamista standuppiinkin liittyen tuonne www.koomikot.com osoitteen suuntaan. Pitää pohtia, onko lukijoita sille jos kirjoittelen random tekstejä ilman, että voin raportoida klubikeikoista yms.

Jos lukijoita on, niin saatan jatkaa. Tämä blogi tulee varmaan muuttumaan enemmän henkilökohtaiseksi ja siten häädän loputkin lukijani. Tai sitten teen tästä jotain jättivänkää...tai sitten en.

Tämän viikon kirjoittelen ja pohdin, tuuman ja mietin. Sitten annan tuomioni. Ehkä.

lauantaina, maaliskuuta 03, 2007

Sinne katosi nuoruus

ihminen voi tehdä aika paljon ajallaan tällä maapallolla. Aina sitä aikaa ei kannata käyttää sellaisten asioiden tekemiseen josta ei nauti. Pyrin aktiivisesti valitsemaan aktiviteettini siten, että en voi myöhemmin surra sitä, että jokin kivi on jäänyt kääntämättä.

Kiviä käännellessä aina toisinaan huomaa jonkin kiven olevan liian raskas ja sen nostaminen osoittautuu mahdottomaksi. Se jää kalvamaan pientä mieltämme. Mutta entäpäs jos se kivi lopulta kääntyykin ja sen alla on vain samaa harmaata maaperää kuin muuallakin...

Se vituttaa yhä enemmän.

Joskus ihminen näkee vaivaa saavuttaakseen eeppisen kiven kääntämisen huomatakseen, että ei se lopputulos nyt niin kovin häävi ollutkaan. Harva sitä kehtaa myöntään. Sääli, koska virheistään oppii vain jos ne sanoo itselleen ääneen.

Varo mitä toivot, koska voit saada sen. Sitten sinulla ei ole enää toivoa jäljellä. Minä en pidä toivosta, mutta kun saavuttaa haluamansa ja kokee sen tyhjäksi, niin on pakko keksiä uusi päämäärä ja juuri sillä hetkellä, kun uutta päämäärää ei ole on fiilis ontompi kuin maannousemasta kärsivällä kuusi vanhuksella (maannousemaksi kutsutaan "tautia", joka tuhoaa puun sisältä - kuuset etenkin pyrkivät kasvattamaan paksumpaa alaosaa runkoonsa estääkseen lahon aiheuttamia ongelmia).

Se siitä oppitunnista, huomenna lisää.

perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Väsynyttä perjantaita

Noin, sinne meni päivä. Ohitus - väkipakolla. Oli outo päivä. Kovin outo.

Sain uuden työpaikan - sinne meni vapaa-aika. Tervetuloa raskan työ, tervetuloa sen mukanaan tuomat taloudelliset puitteet. Kävin katselemassa autoja - kovin kiinnosti. Automyyjää etenkin.

Istuin rattiin ja kuskasin itseni, koeajoksi sanotaan. Kokeeksi ajoin, koiestin ja kokeilin. Olihan se hyvin koneistettu ja kasattu. Kovin oli sopiva minulle.

Pitääkö autoa odottaa vai kuuluisiko se saada heti mukaansa?

Maanantaina uusi työ, joskus myöhemmin uusi auto. Elo on pehmeää - siksi tänään on niin kovin outo päivä - ja väsymystäkin on ilmassa.

Yöllä puhuin lähes tunnin erään loistavan koomikon kanssa (www.koomikot.com blogini kertoo lisää) - siitä jäi oikeastaan hyvä fiilis. Oli kiva kuulla, että en ihan kaikkea tee päin männykköä - osa teoistani suuntautuu kuusikkoon ja kapsahtaviin katajoihin.

Happamia sanoi pihlajanmarja ketuista. Outo päivä - kovin outo.

Jälleensyntyä joka päivä uudelleen, jälleensyntyä kuullaakseen terminaatiostaan.

Illalla tulossa pari kaveria kylään, pitäisi katsoa elokuvia, saa nähdä jaksanko. Nyt väsyttää. Kiitokset tukijoilleni ja niille, jotka jaksavat kertoa miksi maailma ei ole sellainen kuin minä luulen sen olevan.

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Mitä tehdä, kun on liikaa tekemistä?

Mä olen tavallaan yritysjohtaja. Lisäksi teen tätä standuppia aika aktiivisesti. Kirjoitan aktiivisesti kahta blogia (menee muuten lähes pari tuntia vuorokaudessa näihin) ja olen siirtymässä myös ihan työntekijäksi it-alalle. Lisäksi saatan olla mukana mainostoimisto kuvioissa.

Harrastan aktiivisesti salibandya ja ensi kaudelle pitäisi veljen kanssa luotsata jo kolmea salibandy ja yhtä futis joukkuetta Lahden Kortteliliigassa. Katson päivittäin elokuvia ja kuuntelen musiikkia. Seuraan aikaani, luen ja kommentoin.

Minulla on harvoin kiire. Elämäni on rauhallista eikä hektisyydestä ole mitään tietoa. Miksi?

Silloin jos on liikaa tekemistä, niin kyseessä on ollut oma osaamattomuus aikatauluttaa. Asioille pitää varata aikaa. Minulla ei ole liikaa tekemistä tänään, ei eilen eikä huomenna. Tietenkään joka päivä ei kerkiä istumaan alas toviksi ja pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä, mutta ei kait sitä nyt joka päivä sellaista kannata tehdäkään.

Joku tekee asioita rahasta, minä teen intohimosta. Voihan se intohimokin olla rahan perässä juokseminen, mutta kuitenkin. Jos on jokin syy tehdä jotakin, niin se ei tunnu työltä - se tuntuu juuri sopivalta - ei ole kiire, eikä ole liikaa tekemistä.

Paras lopputulos syntyy rauhallisuudesta. Se ei tarkoita sitä, että hoitaisi eloaan epätehokkaasti vaan sitä, että tehokkuus juuri luo sen rauhallisen fiiliksen.

Eli jos on liikaa tekemistä eikä tiedä mistä aloittaa - mieti tovi, miksi olet siinä tilanteessa. Pysähdy pohdiskelemaan ja ehkä löydät syyn jostain muualta kuin vuorokauden asettamista aikarajoitteista.

Ihmisillä on tapana sanoa, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Minulla on tapana vastata, että ihmisillä on liian vähän järkeä. Kiire ja hätiköinti johtuu omasta osaamattomuudesta hallita omaa elämää. Ole siis aikataulusi herra ja päätä tänään, että sinulla ei ole kiire, sinulla ei ole liikaa tekemistä.

Ja koska hyvä kirjoittaja palaa otsikkoonsa lopussa alleviivaten omaa älykkyyttään...

Jos sinulla on liikaa tekemistä, älä tee mitään.


PS

Eilisen keikan analysointia www.koomikot.com osoitteessa.

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

Vain vähän sanottavaa

Niinhän siinä tietenkin kävi, että en kerinnyt kunnolla kasaamaan illan settiä - juuri parhaillaan siis pakerran sen parissa ja samalla typoilen näitä blogauksia. Aamupäivä meni Helsingissä työpaikkahaastattelussa - pakkohan se oli mennä, kun oli hyvä paikka kyseessä. Tai siis on edelleen, mutta saa nyt nähdä, mitä mä teen isona.

On muuten yllättävän absurdia kuinka erilainen ihminen on eri tilanteissa. Päivällä kapitalistinen liikemies ja illalla vieläkin kapitalistisempi amatööri koomikko. Toivottavasti ei mene "roolit" sekaisin - kyllähän noi kummatkin on aitoa JRepoa, mutta korostavat vain hieman eri piirteitä persoonassa. En mä lavalla ole missään hahmossa, mutta kyllä se on kärjistetty olemus kuitenkin.

Tänään mulla ei ole mitään sydäntä raskaampaa sanottavaa, koska on ollut kiire ja ajatteluun ei ole ollut aikaa. Ei saisi olla kiire, mutta tänään on ollut. Pahoitteluni. Muun kiire ei tarkoita sitä etteikö mulla olis aikaa vaan sitä, että mulla ei ole aikaa olle tekemättä mitään. Tänään on aika uponnut jäävuorten seassa ajellessa (siis noin niin kuin kuvainnollisesti) - liikenteessä ei koskaan voi tietää varmuudella mitä toinen aikoo tehdä seuraavaksi. Vaikka se pitää aivot käynnissä, niin toisinaan sitä ihmettelee kuinka älyttömiä tempauksia ihmisillä on liikenteessä. Tänäänkin eräs autoilija ajatteli pistää lukkojarrutuksen edessäni kun vastaan tulevien kaistalla oli paloauto...en tiedä vielä miten se häiritse sitä edellä ajanutta autoa, kun välissä oli kuitenkin parin metrin levyinen "viher"kaista.

Ehkä se autoilija edessäni pelkäsi paloautoja ja sai shokin. Ei voi tietää.

Jos siis olet tänään tehnyt lukkojarrutuksen nähtyäsi paloauton - TUNNUSTA.

Illan keikan pariin nyt sitten, kiitoksia seurastanne, seuraavaan kertaan.

tiistaina, helmikuuta 27, 2007

Mainostuloja

Huomenna on the Rocksiin keikalle. Ajattelin jo tänään päättää 10 minuuttisen minkä heitän ja harjoitella sitä. Saapi nähdä vaikuttaako yhtään esityksen sujuvuuteen. Voi olla, että kadotan tyystin otteen liian hyvin harjoiteltuani - sen tietää sitten. Amatööreillä on se mahdollisuus, että ei aina tarvitse onnistua, voimme kokeilla vapaammin ja etsin niitä omia rajojamme ja ehkä - ehkä - löytää keinoja joilla teemme itsestämme yhä parempi standuppaajia.

Tänään on aika kiireinen päivä, joten saa nähdä kerkiänkö tuon setin kasaamaan kuinka hyvin. Teen parhaani ja sekin on jo todella vähän.

Olen tässä jo useamman päivän pyörittänyt mielessäni tapoja miten voisin aloittaa - yleisö "päättää" nopeasti pitävätkö he koomikosta vai eivät - on pakko voittaa heidät nopeasti puolelleen. Mulla on ollut erilaisia aloituksia käytössä noin kolme vakiota ja niistä olen nyt yrittänyt miettiä, mikä toimii parhaiten millekäkin yleisölle.

Juttelin eilen taas yhden potentiaalisen asiakkaan kanssa ja vaikuttaa siltä, että vaikka amatöörinä tätä teenkin, niin silti kysyntää on - voi tietenkin johtua hinnoittelustani. En nyt ehkä kaikkein halvin ole, mutta edullinen kuitenkin. Yksityiskeikoille otan myös aina mukaan "konsultti-Jarkon" ja muokkaan materiaaliani ja kirjoitan juttuja vain kyseiselle kohdeyleisölle. Viehän se aikaa ja en mä tuntipalkoille pääse, mutt akuten sanoin - olenhan amatööri.

Lavalle en kuole, joskus on ehkä ollut liki, mutta enemmänkin se on sitä, että jos jutut ei toimi ja osaan lukea yleisöstä sen, että mun suunnittelemat loputkaan jutut ei tule toimimaan, niin kyllä mä lopetan sen keikan siihen - klubikeikan siis. Vedän loppuun yhden pelastuksen (riippuu yleisöstä, aika usein ollut nyt käytössä eräs juttu, joka kulkee muisti-sanalla "Ali") jotta jää seuraavalle koomikolle helpompi työsarka.

Yksityiskeikoilla ei tuota ongelmaa pääse syntymään, kun etukäteen kerkiän miettimään ongelmakohdat ja repimään niihin siis ratkaisutkin. Sen takia en mielelläni ota yllätyksellisiä keikkoja "heti huomenna". Se on valitettavan totta, että suurin osa spontaaneista jutuista on oikeasti pitkään suunniteltuja ja etenkin mulla nykyään yhä enemmän käytössä oleva "yleisön äänen" käyttäminen on aina etukäteen mietittyä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Jim Gaffigan, joka saattaa heittää eri äänellä "yllättäen" yleisön mielipiteitä; "he is so pale" ja vastaavia aika alkuvaiheessa, jotka liittyvät ulkoiseen olemukseensa.

En tiedä mistä mulle se tapa tuli - mutta ainakin se sopii mun tyyliini, joten sitä pyrin myös kehittämään. Siinä on juuri se, että sen heiton pitää kuulostaa spontaanilta tai muuten yleisö ei sitä "osta".

Voi olla että olen täysin hakoteillä, metsässä, hangessa, ulkona kaukana poissa, mutta tuo onkin mun omaa järkeilyä ja sillä on harvoin pitkälle päästy.

Ai niin, taas oli käyty lukemassa sivuani eri mainostoimistojen toimesta - palkatkaa jo mut! Teen halvalla huonoa ja kalliilla vielä huonompaa! Olen virtuoosi, enää pitää keksiä missä. Asetan trendejä - se mitä mä teen on nopeasti ei-trendikästä. Ottakaa yhteyttä ja katsotaan miten voimme tuhota teidänkin toimistonne maineen.

Joku oli myös tullut googlesta sivuilleni hakusanoilla "kova teini porno" - aha. Onkohan mun sivu ollu hakutuloksissa kovinkin ylhäällä. Lisäksi edelleen tätä blogia tulee tarkkailemaan viikottain pair ihistä, jotka etsivät tietoa halogeeni-valaisimista, ei olisi pitänyt kirjoittaa niiden vaihtamisen mahdottomuudesta mitään. Kohta varmaan kansainvälinen halogeeni-liitto exterminoi minut.

Ja toi sana ei sitten lapset ollut hyvää suomenkieltä. Älä ota oppia. Extermination on englantia ja tarkoittaa yksittäisen populaation osan tuhoamista tappamalla - yleensä sana "genocide" on käytössä kun tarkoitetaan ihmisiin liittyvää tekoa.

Huomenna siis kaikki on the Rocksiin, siellä on loistavia koomikoita esiintymässä ja minä.

maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Rock-musiikkia, mutta missä on asenne

Tunnen joitakin rock-musiikin parissa työtään tekeviä ihmisiä ja harrastajia sitäkin enemmän. Pyrin auttamaan joitakin ihmisiä eteenpäin sen parissa ja tulen kuunnelleeksi laidasta laitaan kotimaisia uusia ja vanhempiakin rock-yhtyeitä.

Kaikkia näitä yhdistää se, että musiikkia osataan tehdä, soittotaidot ovat kunnossa ja biisitkin toimivat kohtuu hyvin - mutta asennetta ei ole lainkaan.

Harvassa ovat ne nuoret muusikot, jotka oikeasti tekvät musiikkia vain ja ainoastaan rakkaudesta musiikkia/esiintymistä kohtaan. Tietenkin nykyään on mahdollista pyrkiä huipulle ilman työntekoa ja toisinaan tarpeellista väkisin vääntämistä - mutta silloin se musiikillinen anti jää todennäköisesti aika köykäiseksi. En nyt sano, että kaikki nopeasti pinnalle päässeet yhtyeet ovat paskoja - hyviä on tietenkin joukossa myös paljon. Kuulutan vain sen perinteisen rock-asenteen perään. Ei se ole sitä, että naidaan ympäriinsä ja vedetään huumeita. Ei - rock-asenne on sitä, että luottaa itseensä vaikka tulisi mitä paskaa niskaan. Tekee oman juttunsa omalla tyylillään ja jos se ei toimi, niin sitten ei toimi. Rock-asenteeseen ei kuulu markkina-analyysit, ei kohderyhmä-ajattelu - rock-asenne on taiteellisuutta tavoittelevaa eikä kapitalismia.

Joku osaa yhdistää nämä kaksi asiaa ja tekee vitusti rahaa - good for him. Mutta se vaatii nerokkuutta joko musiikillisesti tai liiketaloudellisesti (mielellään kummassakin). Meistä harva kuitenkaan on nero, joten eiköhän kannata ne businessplanit pistää laatikostoon odottamaan sitä hetkeä, kun rock-ura sakkaa ja on pakko hakeutua "oikeaan" työpaikkaan.

Asennetta puuttuu muutenkin nykyään elämästä. Kaiken pitäisi olla sosiaalidemokraattisen tasa-arvoista ja tasapäistä ja tasa-sitä-sun-tätä. Elämä vaan ei ole tasa-arvovaltuutetun märkien unien mukaista, joten pakko hyväksyä se, että ne joilla on mahdollisuus pyrkiä eteenpäin - heille se suotakoon. Yhteiskunta jo sinällään pyrkii tappamaan rock-asenteen, joka terveellä tavalla korostaa individualismia (nyky-individualismi tuntuu olevan "muilta pois"-asenne eikä terve tapa nähdä itsensä yksilönä osana isompaa yhteiskuntaa - nykyään unohdetaan se yhteiskunta - kiitos sosiaali-fucking-demokratian) ja yhteilöllisyyttä. Rock-asenne on katoava luonnonvara. Nyt siis talkoot pystyyn ja jokainen pitää huolen siitä, että se joka yrittää omalla jutullaan pärjätä saa siihen kannustusta.

Minä teen standuppia ja jos se ei toimi, niin so fucking what. Sitten tehdään jotain muuta. Teen tätä kuitenkin tosissani ja niin helvetin hyvin kuin vain voin. Toivottavasti myös luotsaamani muusikot tekevät samoin omalla alallaan - toivottavasti me kaikki tekisimme siten. Työhön pitää suhtautua intohimoisesti tai muuten elämä on turhaa.

Huomenna nauran itselleni, mutta se on vasta huomenna. Tänään saan olla iki-teini, joka unelmoi paremmasta maasta jossakin tähtien tuolla puolen. Huomenna minä nauran itselleni, siihen asti - näkemiin.

sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Nälkä, kylmä ja vitutus

Tai no ei mulla ole nälkä, kylmyyskin johtuu siitä, että t-paita varustuksella riehun ympäriinsä (ja pidän tän kotiteatterihuoneen lämpötilaa alhaisena, jotta ei sitten nouse liikaa lämpötila, kun laitteet on päällä leffaa katsoessa) ja vitutus on oikeastaan jo kaikonnut.

Valehtelin siis aika rankasti otsikossa. Kehtaankin.

Eilinen oli taas päivä, jonka aikana olisi pitänyt pysähtyä välillä. Jälkikäteen on aina hyvä olla niin vitun viisas. Joskus vielä opin olemaan ennakko-viisas, sen sijaan, että olisin vain jotain seuraavista viisauden muodoista: rikki-, näsä-, teko-, tai jälkiviisas.

Miksi kasvaa ihmisenä, kun voi pitää kiinni omista ennakkoluuloistaan ja "älykkyyksistään" pysyttelemällä samalla tasolla jatkuvasti. Miksi kehittyä koomikkona, kun saa huonoja nauruja helpoilta yleisöiltä? Tätä minä kyselin itseltäni viime yön ja sitten tajusin, että ei ole mitään syytä kysellä vaan vain tehdä, työstää ja kehittää. Kyllä ne ongelmat hiljakseen kaikkoavat ja yhä varmemmin osaa esiintyä ja repiä naurut irti.

Mulle ongelmana on klubi-yleisöt, jotka ovat etukäteen päättäneet suhtautumisensa. Tekisi mieli huutaa päin naamaansa: "Vitun kusipäät saatana, te olette varmaan niitä, jotka on synnytysosastollakin huutamassa synnyttävän äidin vieressä "Syntyy kuitenkin kuolleena"...vittu antaisitte edes mahdollisuuden"...tai jotakin. En sano, että eilen olisi ollut sellainen yleisö tuli vaan yön hiljaisina hetkinä mieleen, että mun on muutettava asennoitumistani myös "vaikeita" yleisöjä kohtaan sellaiseksi, että saan heiltä paremmin naurut irti. Kyseessä ei ehkä ole niin paljoa osaamisen tai kokemuksen tuoma juttu vaan ihan vain se, että mulla on heti itsellä negatiivinen fiilis ja yleisö aistii sen.

Note to self: Grow up! Eli pitää oppia rakastamaan myös sellaisia yleisöjä joista en heti pidä. Muuten on turha mennä lavalle patsastelemaan ja väittää olevansa hyväkin esiintyjä.

Kyllä tämä tästä - iloksi ei muutu. Pää puskee jatkuvasti runomitassa asioita, joten pakko tähän väliin pistää jotakin nykyrunon kauniissa muodossa.

taivastella taivasta
pää pystyssä
nenä ylöspäin
ylpeänä
miten muutenkaan
taivastella taivasta
voisin
kuljet ohi
näet vain ylpeyteni
minä näen kasvosi
voisin sanoa että myös sielusi
mutta ei tämä runoilija usko sieluun
uskon sinuun
osaat tulkita minut oikein
mutta ethän sinä osaa
ja näet vain ylpeyteni
koen katseesi
syytteesi
voisit kysyä
jotta voisin vastata
"taivastelen taivasta"
mutta jos sen sanon
ilman kysymystä
pidät sitä tekosyynä ylpeydelle
olisit oikeassa

tiputan pääni
harteiltani nostan
lasken
kumarran
en siksi että pelkäisin
vaan koska kunnioitan
en siksi että olisit parempi
vaan koska kunnioitan kaikkia
myös sinua
vaikka ylpeänä pidät
pidä vapaasti
pidä hyvänäsi
vielä jonain päivänä
joku pitää minuakin

lauantaina, helmikuuta 24, 2007

Black Door ja eipä sitten muuta

Morjensta,

meni aamupäivästä hakemaan Nickolayn ja Jarin (pohjoisen lupaus komiikalle, yritetään veikata sukunimekseen Teurajärveä, en mä muuten sitä veikkais, mutta kun menee aina väärin) Westlaken Paulin juhliin.

Kivaa oli. Kiitos Paul. Kiitos Britannia, kun karkoititte hänet tänne (Disclaimer: Paul Westlakea ei ole karkoitettu).

Osa koomikoista oli lähdössä Black Dooriin Jacke Björklundin hallinnoimaan iltaan esiintymään, joten kun autolla olin, niin auton keula sinne päin.

Nickolay menossa lavalle, Joni Koivuniemi samoin, Jacke itse ja MC:nä Ivan Puopolo. Menin sanomaan Jackelle, että jos on tarve, niin voin nousta lavalle - siis ihan puolittain huumorilla. Vittu - ei olis pitäny. 4 minuuttia ennen illan alkua Jacke käy sanomassa, että heitä jarkko paras 5 minuuttia...

fock

Ivan aloittaa MC:nä hyvin, Koivuniemi lavalle - menee ihan ok. Minä...ööömmmm, joo. moi kiitos ja näkemiin. Yritin, ihan oikeasti yritin, mutta jotenkin olin hukassa - note to self: valmistaudu keikkaan AINA.

Musta ei ole heittämään yllättäen keikkaa - ei ainakaan tänään. Pahoitteluni Jacke ja Suomen stand up -maailma. Onnistuin sentään pelastamaan settini viimeiseksi jättämälläni jutulla jolla saattelin Nickolayn lavalle.

huh - helpotti ihan vitusti. Jostian syystä mun jutut ei iskeny - ei edes omassa päässä. Sen tietää yleensä silloin heti, että ei se yleisökään pidä jos ei itselle tule sitä fiilistä. Tänään ei tullut. Vituttaa.

Noin, nyt meni vitutus ohi. Pahoitteluni. Siis siitä, että otin itseeni - eniten kävi se päähän, että Jacke kävi sanomassa, että heitä paras 5 minuuttia ja mun oli tietenkin heti jotenkuten toimineen ekan jutun jälkeen kokeiltava paria uutta juttua - he hee, upposivat kuin majavan hampaat betonipylvääseen.

Tästä sitä oppii ja opiksi pitää ottaa. Onneksi en vielä edes kuvittele olevani hyvä kuin silloin, kun sattuu itselle oikea fiilis. Mun on pakko hioa tuota esiintymistä tilanteissa, jotka eivät ole mulle helppoja.

Tänään heitin ilman aurinkolaseja ja päätä alko heti särkeä ihan vitusti. Mutta se ei ole selitys millekään. Kunhan tänne itselleni kehittelen tekosyitä. En siitä kyllä onneksi muille mitään selittänytkään - oma vikanihan se on, että lasit pois päästä otin ja siten kuvittelin olevani helpommin yleisön hyväksyttävissä.

Tänään oli kuitenkin hyvä päivä. Tein huono keikan ja juhlistin erinomaista miestä (eikä kyse edes ollut itsestäni).

Huomenna lepoa ja kavereiden kanssa leffojen katselua - kuulostaa ihan saatanan mukavalta, näin kiireisen kuukauden keskellä.

perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Stand up in English

And what a superb evening for comedy it was yesterday. The first on stage was the MC Nickolay Antonov (Ali just could not make it) and he got some laughs - not best possible but great.

Then Ismo Leikola got on stage - he did mostly new stuff and older stuff which was able to supprise me (I was laughing even to his older stuff - must have been the language that even the older stuff felt new). Excellent.

And then it was time for the virgin of the evening, John Willock (might be his name, can't be too sure about that) - he did somewhat well, must remember that it was his first time doing standup.

And the first half was ended by Jacke Björklund. He did as well as always - perhaps a little more aggressively than usually, which was amazing mostly because he was suffering from a mild cold - great to see people performing well even under not so good conditions.

Break

Nickolay doing some stuff on stage to get crowds attention. Then he calls the next comedien saying "this one has a fucked up sexuality"...erm. Yes it was my turn.

What a great way to start a gig. But the flu and fever probably are to be blamed for my non-stressed feel. I was good, my stuff worked well, couple of things failed but I saved them. Fucking excellent. I have not been that happy on stage for a long time. That's what you get when you test your material on your way to the gig (my friend was driving the car and I was talking my stuff all the time).

Paul Westlake took the stage after me. He did even etter. Must be that he is allready waiting for his birthday party on saturday - typical for males at his age - 56. Paul claimed to be my father, I still haven't been able to ask more about that from my mother. I'm quite sure that Paul Westlake is not my father but can you ever be too sure about anything? Paul, if you are reading this - stop fucking with my mind...nah not really. You can keep fucking with me anyway you want to...erm.

Well that didn't come out like it was supposed to.

The head liner was Mika Eirtovaara who didn't have all of his energy with him but still he had more energy than the people before him had combined. Excellent. Mika was a little bit worried before his gig that how well his stuff will translate to English - no worries should have been in the air. It was great.

The evening was wrapped up by the sexy MC Nickolay Antonov who was asking people constantly to suck his dick - I didn't but still I was promised 5-10 minutes the next time Kymedy Klub is on. The evening is organized by Nickolay and Ali so therefore I should be nice to them. Soon they will have power, soon they will rule the world. Or atleast one standup club.

Today I will be having a private gig in Lahti for which I don't have to practice at all as the gig is mostly for helping this one guy write a 5-10 minutes set.

Thanx for reading this once-in-a-life-time English version of my daily blogging. If I get positive feedback I might write more of these here in my personal blog and I will keep writing Finnish into my official blog at www.koomikot.com

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Sanastoa jotta sinäkin ymmärtäisit

Tuli tuonne www.koomikot.com päiväkirjaan kirjoitettua lähes asiaa tänään, etenkin se osuus kun käsittelen Sarasvuota Jeesuksena - se on asiaa.

Mutta uskonnoista piittaamatta jatkan nyt tänne hieman samalla linjalla ja ylennän itseni sofistien joukkoon ja esitän samalla retoriikalla kuin toisessakin päiväkirjoitelmassani.

Se mitä sanon ei välttämättä ole totta, mutta pitäisikö sen olla? Eikö se riitä, että esitän asiani vakuuttavasti? Ja jos jokainen uskoo, niin eiköhän se asia sitten lopulta ole kuten minä olen sanonut. Eli eihän se Sarasvuo Jeesus ole, kun ei ole ainoa poikani.

No niin, se siitä messias-kompleksista tällä kertaa.

Sivistyssanat on mukavia, koska niitä käyttäessä voi kuvitella olevansa muita parempi ja jokainne lukija kuvittelee kirjoittajan luulevan olevansa muita parempi. Loistavaa.

Kun teen taiteita tähtään dadaan. Kun teen standuppia tähtään "whatthefuck"-fiilikseen - minusta se on samaa kuin dadaismikin. Pyritään rikkomaan sääntöjä ja lopulta koko idea kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja siitä itsestään tulee taidetta, vaikka pyrkimys oli olla mahdollisimman epätaiteellinen.

En mä tiedä mistä mä puhun, mutta kunhan nyt puhun. Retoriikkaa!

Vai dialektiikkaa, kysymyksiä vielä vastausten jälkeenkin. Kysymyksiä suoraan aivokuorelle - jatkuvalla syötöllä. Minusta on kiva olla eristikko ja repiä irti reductio ad absurdumeja joka paikasta.

Ha haa olen fiksumpi kuin keskiverto tuhatjalkainen!

Jokaisessa ammatissa on oma slanginsa. Myös standupin parissa on joitakin omia termejään, vähän, mutta kuitenkin. Ihan perussanasto ohessa, jotta sinäkin voit päteä katsomossa ja selittää kavereille, miksi koomikot nauroivat jollekin heitolle ja yleisö ei.

MC: Master of ceremony, eli illan isäntä, sama termi käytössä useilla aloilla'

HL: Head Liner, pääesiintyjä

Lineup (lineuppi): Esiintyjälista/esiintymisjärjestys, MC aloittaa illan ja saattaa olla koomikoiden väleissä
ja käynnistää myös toisen puolen, HL yleensä viimeisenä

Puoli: Lähes aina ilta jakaantuu kahteen osaan. Ekaan ja toiseen puoleen. Kätevää. Välissä on tauko (yllättävää)

Tauko: se on siinä välissä

Kuolema: Koomikko menee jumiin, ei toimi, hiljaisuus käsin kosketeltavaa, ei toivottavaa, mutta sattuu varmaan jokaiselle ainakin kerran - pelottavaa.

Kuoppa: Sitä voi kaivaa itselleen. Esim illan voi aloittaa haukkumalla yleisön - vaikeaa päästä kuopasta pois ja saada yleisö takaisin puolelleen - jos kaivaa tarpeeksi ison kuopan, niin siitähän tulee hauta, eli kuolema

Setup (setuppi): jutun aloitus, voi olla lyhyt tai pitkä, mitä pidempi sitä parempi pitää punchlinen olla

Punchline: jutun lopetus, mielellään hauska, se kun sattuu olemaan standupin idea. Yleensä kääntää jotenkin asia uuteen valoon tai on muuten yllätyksellinen. Hyvällä setupilla voi olla monta punchlinea.

Pelastus: Juttu ei toimi, mitä tehdä - kerro siitä yleisölle. Tai pelasta muuten juttusi. Hyvällä koomikolla on useita eri tekniikoita pelastaa juttu.

Juttu: setuppi+punchline+mahdollinen pelastus

Onelineri: yhden lauseen setuppi ja punchline

Deadpan: me likes, mie tykkään. Eli komiikan muoto, jossa esittäjä ei osoita mitään tunteita, eli juttu kerrotaan ilman minkäänlaista eläytymistä. Jo edesmennyt Mitch Hedberg oli loistava ja yksi harvoista nais-koomikoista joista pidän, Sarah Silverman, edustaa myös tätä kategoriaa. On tietenkin olemassa useita eri tyylejä, mutta nostin nyt yhden esimerkiksi

Nyt pitää keskittyä hetki illan keikkaan. Helsinkiin pitäisi itseni siirrellä ja englanniksi tosiaan juttuja kertovan. Eiköhän tämä ääni kestä yhden keikan ja sitten kaadun kuolleena maahan - voittajana.

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Hedelmäsalaattia

Syön parhaillaan otsikon mukaista elintarviketuotetta. Kohtuullisen makuista, tämä on semmoinen valmiiksi valmistettu prosessi-elintarvike, joka on ostettu K-ketjun yksiköstä. Yleensä emme niissä käy, koska kaikkihan sen tietää, että maalaisjuntit ovat K-ketjun asiakkaita. Me olemme ylpeitä bonus-orjia.

Mutta aina toisinaan tekee mieli vierasta ja sitten tulee hairahdettua, onneksi vaimo on antanut luvan käydä vieraissa kerran kuussa (ja hän itsekin saa käydä), joten löytyy näitä uusia tuotteita maistettavaksi - toisinaan jää käsille vain vitutus; "miksi en vaan luottanut siihen, että ei se ole parempaa vaikka olisikin paremman näköisessä pakkauksessa"...mutta joskus, kuten tänään, onnistuu tuote yllättämään positiivisesti.

Ja eihän sitä voi olla pitämättä tuotteesta, jonka valmistaja on Härmän SnackFood, oli pakko siis ottaa kokeiluun myös vuohenjuustosalaattinsa, joka myös yllätti positiivisesti. LOISTAVAA.

Kiitos Härmän SnackFood! Teidän ansiosta vieraissa käynti sai jälleen uutta maustetta tylsään arkieloon ja shoppailu sujuu taas paremmin. Kunhan ei jää liikaa mieleen tuotteenne, eihän siitä mitään tulisi jos alkaisin käymään useammin vieraissa, koska silloinhan se ei enää olisi vieraissa käyntiä vaan tutuissa käyntiä ja se nyt kuulostaa jo perverssiltä.

Saattaa siis sopia mulle.

Huomenna heittämään englanniksi viitisen minuuttia Kymedy Klubille Helsinkiin. Loistavaa iltaa pyörittää nyt jo toistamiseen Nickolay Antonov ja ALI (sukunimestään ei tietoa).

Eilinen setti Lahden Teerenpelissä meni putkeen ja ilta oli muutenkin jättihubaisa. Suorastaan kelmeän naurettava...öööm, onkohan kelmeä positiivinen adjektiivi. Minähän sen päätän - se on! Ilta meni erinomaisesti. Lineuppi oli passeli ja vaikka käynnistys oli kuin manne-dieselissä (taas tulee puukosta viikonloppuna - hei mä tunnen oikeasti monta helvetin mukavaa mustalaista, minkä mä sille voin, että olen rasisti...eiku siis koomikko) niin kyllähän ne kierrokset sitten lopulta oli huipussaan ja ilma sakeana pakonauru-päästöjä...eli äänteitä, jotka implikoivat kokijan oleman kykenemätön estelemään hengityselintensä aiheuttamia äännähdyksiä.

Illan aloitti Fredi Lilius, jonka perään hyppäsin minä lavalle, pari spontaanit aplodit irtosi ja selvisin, vaikka kuume oli pahempi kuin Napoleonin joukoilla Venäjällä. Jälkeeni lavan valloitti Ivan Puopolo ja sitten oli tauko. Tauon jälkeen helvetin hyvän keikan vetivät sekä Kari Kivioja että Pekka Jalava.

Yleisö viihtyi ja koomikotkin. Itse olin apeana kun ei vaan keuhkot kestäneet puhumista ja niin olisi mieli tehnyt heittää huonoja välikommentteja takahuoneessa.