Ferriittiä sinne ja tänne, vähän martensiittia ja hitunen bainittia. Materiaalitekniikkaa tuli luettua, elo oli rautaisaa - oikeasti polymeeristä. Pitkiä ketjuja ilman päämäärää. Opiskelin unohtaakseni osaamattomuuden, tajusin, että ei sitä voi unohtaa - lopetin opiskelun. Olen sivistymätön, redneck-rasisti-sika. En kuitenkaan ole nationalistinen äärioikeisto hihhuli, en voi olla kaikkein huonoin tapaus. Ongelmanuori, mutta eihän minulla ollut ongelmia, muilla vaan oli niitä mun kanssa.
Nuorempana elo oli helppoa ja stressitöntä - sitä ei tietänyt mitään maailman pahuudesta. En minä kyllä tiedä vieläkään ja nyt se elo vasta onkin helppoa. Sanovat, että aikuisen ei pitäisi iloita niin helpolla. En ole varmaankaan aikuinen, yhä nuori, ikiteini. Mutta kun enhän minä angstaa, olen siis lapsen tasolla.
Taaperran, kuolaan ja kömmin. Loskassa, lätäköissä ja vedessä rämmin. Olen lapsi, ikuinen lapsi. Se voi kuulostaa hauskalta ulkopuoliselta, mutta ette arvaakaan kuinka se vituttaa vaimoani. Hän joutuu kestämään lapsellisuuteni, joka päivä, vaikka olemme lapseton pariskunta. Emme halua lapsia, koska minä olen jo "meillä".
Vaimoni ei kyllä ole äitini ja minä pidän huolen siitä, että hän lapseilee toisinaan. Lapseilu, lapsellisuus, naivismi - se on ihanaa. Pitää mielen virkeenä ja puhtaana. Mielikuvitus on paljon vilkkaampaa kun ei anna omien estojensa tulla tielle.
Oliko tässä jotain päämäärää, muuta kuin todistaa se, että rautaisuus voi olla mielentila, joka ei vaadi kovia arvoja. Onko tämä vain kielipeliappelsiinia. Evoluutiota evoluution vuoksi ja luode. Ota vuode, kävele. Rampa parane!
Leiki, ole lapsi, ota itseesi ja päästä itsesi pahasta. Tee pilkkaa - itsestäsi ja arvoistasi. Ylistä niitä hetkiä, kun olet sinut itsesi kanssa, etkä mieti elämästä jossain muualla.
Minusta ei tullut materiaalitekniikan huippuosaajaa - ehkä sinusta ei tullut lääkäriä. Mutta silti meistä jokaisesta tuli "minä".
Jätä menneisyys ja päätä missä haluat "minäsi" olevan ensi vuonna. Minä olen tekemässä yhä standuppia - sinä voit lähteä lääketieteelliseen, joko opiskelamaan tahi koekaniiniksi.
Nuorempana elo oli helppoa ja stressitöntä - sitä ei tietänyt mitään maailman pahuudesta. En minä kyllä tiedä vieläkään ja nyt se elo vasta onkin helppoa. Sanovat, että aikuisen ei pitäisi iloita niin helpolla. En ole varmaankaan aikuinen, yhä nuori, ikiteini. Mutta kun enhän minä angstaa, olen siis lapsen tasolla.
Taaperran, kuolaan ja kömmin. Loskassa, lätäköissä ja vedessä rämmin. Olen lapsi, ikuinen lapsi. Se voi kuulostaa hauskalta ulkopuoliselta, mutta ette arvaakaan kuinka se vituttaa vaimoani. Hän joutuu kestämään lapsellisuuteni, joka päivä, vaikka olemme lapseton pariskunta. Emme halua lapsia, koska minä olen jo "meillä".
Vaimoni ei kyllä ole äitini ja minä pidän huolen siitä, että hän lapseilee toisinaan. Lapseilu, lapsellisuus, naivismi - se on ihanaa. Pitää mielen virkeenä ja puhtaana. Mielikuvitus on paljon vilkkaampaa kun ei anna omien estojensa tulla tielle.
Oliko tässä jotain päämäärää, muuta kuin todistaa se, että rautaisuus voi olla mielentila, joka ei vaadi kovia arvoja. Onko tämä vain kielipeliappelsiinia. Evoluutiota evoluution vuoksi ja luode. Ota vuode, kävele. Rampa parane!
Leiki, ole lapsi, ota itseesi ja päästä itsesi pahasta. Tee pilkkaa - itsestäsi ja arvoistasi. Ylistä niitä hetkiä, kun olet sinut itsesi kanssa, etkä mieti elämästä jossain muualla.
Minusta ei tullut materiaalitekniikan huippuosaajaa - ehkä sinusta ei tullut lääkäriä. Mutta silti meistä jokaisesta tuli "minä".
Jätä menneisyys ja päätä missä haluat "minäsi" olevan ensi vuonna. Minä olen tekemässä yhä standuppia - sinä voit lähteä lääketieteelliseen, joko opiskelamaan tahi koekaniiniksi.