Niinhän siinä taas kävi, että päivä on valoisampi (vaikka sataa vettä) kuin eilinen ja paistaa se päivä risukasaankin, vaikka juuri nyt sinne sataa vettä. Hämähäkit tippuu verkoiltaan rankan sateen takia. Jos aurinkokin paistais, niin taitais tulla kesä. Vittu, että on kansanhymnit, eli joukossa hoilatut laulut, paskoja.
aarrggghhh, itsekin lapsena on tullut osallistettua hämähäkki-laulantaan, hävettää.
Mutta lupasin eilen, että tänään jatkuu se, mikä eilen sensoroitiin. Sensorit huomio, nyt se jatkuu.
Olen lopettanut....*rummutusta*....en mitään. Koska mä olen niin vitun täydellinen. Luulitte jo varmaan, että musta on tullut kannibaali-fennolakto-ovovega-nisti tai ehkä kuvittelitte, että en enää tupakoi/juo alkoholia/nauti muista paheista, jotka ovat paheita vain siksi, että joku kusipää kristitty on päättänyt, että niistä ei saa pitää, koska hänellä ei seiso ja jos seisoisikin niin se on silti pieni.
Eli mä en ole lopettanut mitään. Eilen tajusin sen, että on turha yrittää olla mitään sen ihmeellisempää kuin mitä nyt sattuu olemaan. Ei mun tarvitse pyrkiä paremmaksi ihmiseksi, tarvitsee vain olla parempi ihminen - huima ero.
Jos pyrkii johonkin, niin se on auttamattomasti väärä tapa edetä. Tietenkin pitää olla päämäärä, mutta sinne mennään eikä pyritä. Ja kun se on asenne, niin siellä määränpäässä jo oikeastaan on silloin, kun sen määränpään itselleen asettaa.
Minusta tulee parempi ihminen = minä olen parempi ihminen.
Vittu yeah.
Nyt on elo pupeltelevan vapautunutta, pirskahtelevan pirtsakkaa ja kimmoisan jäynäisää + muita sanoja joita kukaan aikuinen ei halua käyttää, koska sanat tekevät sanojansa idiootiksi. Sanoilla on se valta. Sanoilla on valta.
Musta tulee isona toimittaja, mä päätin sen tänään. Kirjoitan juttuja kaikesta tarpeellisesta, kuten Barbeista, poneista ja muista vastaavista aiheista, jotka kiinnostavat hetero-miestä.
Jotakin.
Huomenna saan Jaguarini äänentoisto-asennuksesta. Voitte nähdä minut sitten hurvittelemassa Lahden katuja äänenpaineiden ylittäessä raja-arvoja. Hittoon raja-arvot, hittoon rajat, hittoon sana hitto - mikä hitto on hitto?
Tänään törmäsin rumaan sanaan - leima. Oksensin verta, mutta en itkenyt. Ryhdyin taistoon, käännyin taistolaisuuteen ja väännän peistä, jotta yksikään, joka "leima"-sanaan tarttuu joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen tuskan. Sillä se, joka käyttää sanaa "leima" on jumalaton.
Varmasti.
Mun teemani näissä blogailuissa tuntuu olevan uskonto ja seksi. Paras yhdistelmä heti natsien ja juutalaisten jälkeen. Siinä syntyy semmoista kivaa kipinöintiä.
aarrggghhh, itsekin lapsena on tullut osallistettua hämähäkki-laulantaan, hävettää.
Mutta lupasin eilen, että tänään jatkuu se, mikä eilen sensoroitiin. Sensorit huomio, nyt se jatkuu.
Olen lopettanut....*rummutusta*....en mitään. Koska mä olen niin vitun täydellinen. Luulitte jo varmaan, että musta on tullut kannibaali-fennolakto-ovovega-nisti tai ehkä kuvittelitte, että en enää tupakoi/juo alkoholia/nauti muista paheista, jotka ovat paheita vain siksi, että joku kusipää kristitty on päättänyt, että niistä ei saa pitää, koska hänellä ei seiso ja jos seisoisikin niin se on silti pieni.
Eli mä en ole lopettanut mitään. Eilen tajusin sen, että on turha yrittää olla mitään sen ihmeellisempää kuin mitä nyt sattuu olemaan. Ei mun tarvitse pyrkiä paremmaksi ihmiseksi, tarvitsee vain olla parempi ihminen - huima ero.
Jos pyrkii johonkin, niin se on auttamattomasti väärä tapa edetä. Tietenkin pitää olla päämäärä, mutta sinne mennään eikä pyritä. Ja kun se on asenne, niin siellä määränpäässä jo oikeastaan on silloin, kun sen määränpään itselleen asettaa.
Minusta tulee parempi ihminen = minä olen parempi ihminen.
Vittu yeah.
Nyt on elo pupeltelevan vapautunutta, pirskahtelevan pirtsakkaa ja kimmoisan jäynäisää + muita sanoja joita kukaan aikuinen ei halua käyttää, koska sanat tekevät sanojansa idiootiksi. Sanoilla on se valta. Sanoilla on valta.
Musta tulee isona toimittaja, mä päätin sen tänään. Kirjoitan juttuja kaikesta tarpeellisesta, kuten Barbeista, poneista ja muista vastaavista aiheista, jotka kiinnostavat hetero-miestä.
Jotakin.
Huomenna saan Jaguarini äänentoisto-asennuksesta. Voitte nähdä minut sitten hurvittelemassa Lahden katuja äänenpaineiden ylittäessä raja-arvoja. Hittoon raja-arvot, hittoon rajat, hittoon sana hitto - mikä hitto on hitto?
Tänään törmäsin rumaan sanaan - leima. Oksensin verta, mutta en itkenyt. Ryhdyin taistoon, käännyin taistolaisuuteen ja väännän peistä, jotta yksikään, joka "leima"-sanaan tarttuu joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen tuskan. Sillä se, joka käyttää sanaa "leima" on jumalaton.
Varmasti.
Mun teemani näissä blogailuissa tuntuu olevan uskonto ja seksi. Paras yhdistelmä heti natsien ja juutalaisten jälkeen. Siinä syntyy semmoista kivaa kipinöintiä.