Eilen oli kiirusta, meni päivä kovin nopsaan (tähän väliin olisin voinut pistää jonkin ah niin nokkelan vertauksen, mutta en jaksanut) ja sehän on aina merkki siitä, että on joko ollut todella kivaa tai sitten sitä on oltu kännissä ja on ollut vielä kivempaa.
Kivointa kaikessa on se, että sana "kiva" vituttaa aika rankasti. Monet siitä ovat kirjoittaneet, mutta minä en ole, joten nyt on sen vuoro.
"Mitä mieltä olit keikastani?"
"Ihan kiva."
"Vittu tapa ittes saatanan lehmä-nauta-lihakarja-utaretulehdus-huora!"
Ihan-kivuus on pahinta mitä maailmassa on. Seksin jälkeen jos minulle joskus noin todetaan niin lupaan kastroida itseni ja elää eunukkina ylpeästi tietäen, että maailmassa on vähän vähemmän ihan-kivuutta. Se on kivuliasta tuo kivuus - sattuu luihin, ytimiin ja hermoratoihin (mihin vitun ytimiin?). Tuskaa tuottaa tuollaiset töksähdykset. Raivoa.
Eilen oli tosiaankin ihan kiva päivä.
Vittu.
Soitin kaverille ja kysyin, että tarjoaako kahvit (oikeasti olin sopinut hänen vaimonsa kanssa, että olen mieheensä (eli kaveriini) yhteydessä, kun sillä on huomenna (tämä siis toissapäivänä, eli huominen oli eilen) vapaapäivä ja silloin voisin nähdä kahvilla kaveriani, mutta en sitten saanut häntä kiinni, joten soitin pari kertaa ja hän laittoi lopulta viestiä että tulisin sinne (hänen kämpilleen siis) grillaamaan, kun siellä on muitakin).
No menin sitten lopulta syömään ihan helvetin maukasta grilliravinnetta. Laittoi minulle, kasvis-vammaiselle, omaa ravintoa ja sehän oli parempaa kuin pussillinen uusia. Nautin kyllä pari palasta kanaakin, koska kasvis-vammaisena pitäisi muuten olla tarkka ravinneaineista, että ei kuole puutoksiin.
Puutoksiahan minulla on, mutta ne ei ole ehkä ravinteilla paikattavissa.
Ravinto oli siis parempaa kuin Michelinin tähteet.
Juttelimme siinä ja mietimme, missä kaikki meni vikaan - ei kuulemma missään, joten häpesin sitten itsekseni mukamas pieleen mennyttä eloa. En edes hävennyt. Vanhojen aikojen (miten niin vanhojen aikojen, ihan vittu vaan aikojen) kunniaksi päätimme sitten iskeytyä terassille ja olihan kaverilleni tulossa (ainahan sitä on?) syntymäpäivätkin, joten tekosyitä oli enemmän kuin lammessa rantaviivoja (ööm, niitähän on tasan tarkalleen yksi minä tahansa tiettynä ajankohtana)...
Ajelin itseni kotiin ja heitin sieltä siivoojan pois ja sitten takaisin kavereiden seuraan kuin olisin jo (miksi vitussa sanotaan: "on kiire, aja kuin olisit jo"...siis jos mä olisin jo niin enhän mä ajais minnekään vaan chillailisin ittekseni ja ihmettelisin missä ne muut on)...
Sitten otimme autoa sarvista kiinni ja pakotimme sen suuntaamaan meidät HEINOLAAN.
En tiedä, mikä siinä Heinolassa on, mutta sen tiedän.
Saatte tulkita edellisen lauseen ihan miten haluatte.
Terassille Casinolle. Oli kylmä kuin Heinolan Casinon terassilla viileänä kesäpäivänä...joo mun vertausvarasto hupeni tyhjäksi ja uusi lasti on myöhässä kun se joutu tullin erikoistarkastukseen.
Joimme alkoholimme (paitsi minä kuskina join tietenkin muidenkin edestä (mitäs pitivät tuoppejaan edessään)) ja suuntasimme kuolevaa katsomaan - Teboil Tähtihoviin. Tähdet ovat huvenneet ja jos tunnelman pitäisi muistuttaa hovia niin ainoa hovi, joka tulee mieleen paikasta on Seppo Hovi. Lähes yhtä ankeeta se tunnelma siellä on kuin tenavatähtien vuosikokouksessa, kun miettivät missä se elämä meni vikaan.
En ole enää tenava, mutta yhä stara mielestäni. Elämä ei ole mennyt metsään, mutta metsittynyt se on. Aina ei näe ostoskeskusta puilta ja kun ei ole Alkokaan auki aamusta, niin pakko polttaa nurminataa ruohona. Päättömiä lauseita vielä giljotiinin jälkeenkin.
Eilen oli ihan kiva päivä. Tänään ehkä kivempi.
Kivointa kaikessa on se, että sana "kiva" vituttaa aika rankasti. Monet siitä ovat kirjoittaneet, mutta minä en ole, joten nyt on sen vuoro.
"Mitä mieltä olit keikastani?"
"Ihan kiva."
"Vittu tapa ittes saatanan lehmä-nauta-lihakarja-utaretulehdus-huora!"
Ihan-kivuus on pahinta mitä maailmassa on. Seksin jälkeen jos minulle joskus noin todetaan niin lupaan kastroida itseni ja elää eunukkina ylpeästi tietäen, että maailmassa on vähän vähemmän ihan-kivuutta. Se on kivuliasta tuo kivuus - sattuu luihin, ytimiin ja hermoratoihin (mihin vitun ytimiin?). Tuskaa tuottaa tuollaiset töksähdykset. Raivoa.
Eilen oli tosiaankin ihan kiva päivä.
Vittu.
Soitin kaverille ja kysyin, että tarjoaako kahvit (oikeasti olin sopinut hänen vaimonsa kanssa, että olen mieheensä (eli kaveriini) yhteydessä, kun sillä on huomenna (tämä siis toissapäivänä, eli huominen oli eilen) vapaapäivä ja silloin voisin nähdä kahvilla kaveriani, mutta en sitten saanut häntä kiinni, joten soitin pari kertaa ja hän laittoi lopulta viestiä että tulisin sinne (hänen kämpilleen siis) grillaamaan, kun siellä on muitakin).
No menin sitten lopulta syömään ihan helvetin maukasta grilliravinnetta. Laittoi minulle, kasvis-vammaiselle, omaa ravintoa ja sehän oli parempaa kuin pussillinen uusia. Nautin kyllä pari palasta kanaakin, koska kasvis-vammaisena pitäisi muuten olla tarkka ravinneaineista, että ei kuole puutoksiin.
Puutoksiahan minulla on, mutta ne ei ole ehkä ravinteilla paikattavissa.
Ravinto oli siis parempaa kuin Michelinin tähteet.
Juttelimme siinä ja mietimme, missä kaikki meni vikaan - ei kuulemma missään, joten häpesin sitten itsekseni mukamas pieleen mennyttä eloa. En edes hävennyt. Vanhojen aikojen (miten niin vanhojen aikojen, ihan vittu vaan aikojen) kunniaksi päätimme sitten iskeytyä terassille ja olihan kaverilleni tulossa (ainahan sitä on?) syntymäpäivätkin, joten tekosyitä oli enemmän kuin lammessa rantaviivoja (ööm, niitähän on tasan tarkalleen yksi minä tahansa tiettynä ajankohtana)...
Ajelin itseni kotiin ja heitin sieltä siivoojan pois ja sitten takaisin kavereiden seuraan kuin olisin jo (miksi vitussa sanotaan: "on kiire, aja kuin olisit jo"...siis jos mä olisin jo niin enhän mä ajais minnekään vaan chillailisin ittekseni ja ihmettelisin missä ne muut on)...
Sitten otimme autoa sarvista kiinni ja pakotimme sen suuntaamaan meidät HEINOLAAN.
En tiedä, mikä siinä Heinolassa on, mutta sen tiedän.
Saatte tulkita edellisen lauseen ihan miten haluatte.
Terassille Casinolle. Oli kylmä kuin Heinolan Casinon terassilla viileänä kesäpäivänä...joo mun vertausvarasto hupeni tyhjäksi ja uusi lasti on myöhässä kun se joutu tullin erikoistarkastukseen.
Joimme alkoholimme (paitsi minä kuskina join tietenkin muidenkin edestä (mitäs pitivät tuoppejaan edessään)) ja suuntasimme kuolevaa katsomaan - Teboil Tähtihoviin. Tähdet ovat huvenneet ja jos tunnelman pitäisi muistuttaa hovia niin ainoa hovi, joka tulee mieleen paikasta on Seppo Hovi. Lähes yhtä ankeeta se tunnelma siellä on kuin tenavatähtien vuosikokouksessa, kun miettivät missä se elämä meni vikaan.
En ole enää tenava, mutta yhä stara mielestäni. Elämä ei ole mennyt metsään, mutta metsittynyt se on. Aina ei näe ostoskeskusta puilta ja kun ei ole Alkokaan auki aamusta, niin pakko polttaa nurminataa ruohona. Päättömiä lauseita vielä giljotiinin jälkeenkin.
Eilen oli ihan kiva päivä. Tänään ehkä kivempi.
3 kommenttia:
Saaks sä googlelta rahaa, kun niillä on mainokset tän sivun pielessä, vai onks tää vaan muuten kaupallinen sivusto?
En saa rahaa blogin kirjoittamisesta ja aikaa tähän palaa n. 30 minuutista kahteen tuntiin päivittäin. Omalla ajallani tätä siis kirjoittelen ja se aika on pois palkkatyöstäni ja firmojen pyörittämisestä.
Miksikö Google-mainoksia. Jokin aika sitten päätin kokeilla voiko niillä ansaita mitään - kun minulle niin väitettiin.
No ei muuta kuin Adsense-sopimus pystyyn (hoituu netissä heittämällä, ken tahansa sen saa tehdä) ja katsomaan tuleeko klikkauksia automaattisesti sivulle latautuviin mainoksiin - klikkauksista maksetaan, mutta vähän.
Tämä on testausta, koska olen skeptinen ja olen kohta osoittanut ainakin todeksi sen, että blogini lukijat eivät ole mainosten perään.
En yllytä ketään klikkaamaan noita, koska se olisi väärin ja näkyisi kyllä samantien ylläpidossa, mutta jos jokin asia iskee sydämeen kuin nuotta kalaparveen, niin anna palaa ja klikkaa mainosta.
Sivuston kaupallisuus on mielestäni järkyttävän itsestään selvää, olenhan mä jo niin stara (ha haa, joo varmasti). Eli kuten standuppiakin teen enemmän omaksi ilokseni niin myös tätä blogia typoilen.
Ehkä jonain päivänä musta tulee vielä oikea journalisti (tai sitten ei, kun pitäisi varmaan käydä semmoinen journalismistiikan opinahjo).
All hail Adblock!
Mutta kuten yleensä sanotaan niin kaikkea pitää kokeilla, paitsi... (saatte itse lisätä tuohon mitä haluatte)
Lähetä kommentti