!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

torstaina, elokuuta 09, 2007

Suuri Ennustaja JRepo

Tulin toimistolle aamulla aika aikaiseen. Aikaa oli hukattavaksi, en hukannut. Käytin aikani aika hyvin hyödykseni. Hyödyin ajasta aika paljon. Kerkisin lukemaan ajatuksella, mutta kun ei ollut luettavaa, oli vain uutisankkoja.

"Lordin keikkabussi kaapattiin USA:ssa"

Niin kertoi IS. Nettisivuillaan.

Muutama vitutuksen aihe tuostakin syntyi. Eivätkö he tiedä mikä on keikkabussi, se on se, missä se artisti/yhtye kiertää. Eivät he tienneet, koska uutisoivat noin.

Kaapattiin? Kaapattiin? Ei saatana. Kuski ajoi väärään paikkaan ja vaati lisää palkkaa, onko se nykyään kaappaus? Siinä tapauksessa olen itse tehnyt lukuisia kaappauksia kun en oel suostunut kännikuskina ollessa viemään ihmistä kotiinsa ennen kuin on edes jotain korvannut vaivoistani (tai auton sisäpesusta). Olen tehnyt kaappauksia!

Osasivat sentään kirjoittaa oikein artistin ja valtion nimen. Tai no käsittääkseni meillä täällä fenno-niemellä pitäisi käyttää ikiomaa kieltämme. United States of America = USA. Suomeksi valtionsa nimi on käsittääksi Amerikan yhdysvallat.

Muita hyväksyttäviä nimiä on ainakin Yhdysvallat ja Amerikka. Mutta käyttää nyt valtion englanninkielistä lyhennettä. Se kävi vituttaa tätä pientä blogaajaa, enkä lainkaan tiedä miksi.

OSASIVAT SENTÄÄN LORDIN NIMEN!

vittu


Siksi tuohon alapuolelle jo kirjoitinkin tunnetilastani, joka on H&M - ei mitään tekemistä ruotsalaisten vaatejättien kanssa. Vaatejätti, kiva sana. Rakastuin siihen heti kun sen kirjoitin. Taidan tästä mennä lepäämään työpisteelleni ja kuvitella, että kaikki on hyvin. Kuvittelen, että IS:n toimittajat osaavat työnsä, kuvittelen, että Ameriikoissa on kaikki suurta, valtaisaa ja massiivista.

Onneksi ei sentään ollut suurempaa sanomista. Mutta oletteko lukeneet uutisia tarkemmin. Mitä minä kirjoitin blogiini joitakin päiviä sitten? Epäilin, että kohta ei Lahdessa ole enää sähköä, eilenhän ne sitten pisti koko kantaverkon pimeäksi, asentivat tietääkseni maadoituksen päin helvettiä.

Joten unhoittakaa muut ennustajat, JRepo kertoo tulevasta, mutta en vielä. Kerron huomenna mitä tänään tapahtui - ihmeellistä. Minä olen.

Herttaista melankoliaa

Maamme kieli on kaunis, osa jopa ihmisistäkin. Kauneus on katsojan näköhermoissa ja kauneutta ei kuulemma voi mitata, paitsi missi-kisoissa. Elo on pumpulia ja pumpuli on hattaraa, makeaa sokeria ja muuta pehmeää. Vaaleanpunaista, murrettuja värejä, sorrettuja paletteja.

Paljetti, sanana kauniimpi kuin luonnossa. Baletti hypähtelee kevyesti aivokurkiaiselta ohimolohkoon, mutta kansallisbaletissa meno on tylsempää.

Pääni sisällä kaikki on paremmin, sanat ovat oikeita ja niiden maku on ehtymätön. Sivistyssanat pannassa, tilalle oikeaa kieltä, suomea. Rosterinen kiilto on kauniimpi kuvitelmissa kuin kotikeittiössä; siellä keitetään koteja. Täynnä sormenjälkiä, mutta ei sormista. Koira käynyt merkkaamassa kuonollaan - tahraista, mutta aitoa. Silti pääni sisällä tuokin mielikuva on laadukkaampi ja aistikkaampi kuin mitä todellisuus tulee koskaan olemaan.

Mitä tehdä, kun mikään ei ole tarpeeksi hohdokasta aisteille? Aivot ovat menneet ohi ja jättivät jälkeensä tämän aisti- ja vauhtisokean näkevän. Kauneus voi olla katsojan näköhermossa, mutta minulle kauneus syntyy ajatuksista, termeistä, koostuu palasista kuin matemaattinen todistelu. Se on mitattavissa olevaa, mutta epätarkkuusperiaatteen perusteella mittaaminen on järjetöntä.

Kaikki on järjetöntä. Päässäni sanat ovat kauniita, äännä ne ilmoille ja niistä katoaa tenho. Päässäni ihmiset ovat kauniita, päästä heidät kadulle ja heistä katoaa sielu. Ei tähän tarvita uskontoa, kunhan on uskoa, uskoa siihen, että pääni on oikeassa ja todellisuus on harhaa.

Sitä, sitä se on
- herttainen melankolia.

keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

#200

Julmaa on ihmisen elo.

Kovin julmaa.

Yhä julmemmaksi se kääntyi 199 blogausta sitten, kun itsestään liikoja kuvitellut JRepo aloitti blogaamisen standup-eloonsa liittyen. On hänenkin elo ollut julmaa - kovin julmaa. Julmuus on syntynyt siitä, että ihmiset eivät osaa ottaa asioita huumorilla ja osa on jopa luullut JRevon tosissaan kirjoittavan.

Komiikkaa se on, suurimmaksi osaksi. Pieni palanen sodassa julmuutta vastaan. Sitä tarvitaan. Lyhyitä lauseita! Ytimekkäitä iskuja!

Saatan itseni naurunalaiseksi päivittäin, en ole pelle vaan hämmästelijä. Tahallani pukeudun JRevon-syyskatalogin uusiin vaatteisiin; kuljen ympäriinsä verhoamatta mieltäni. Vain joskus joku tajuaa, että se on kaikki showta. Elämää suurempaa, koska toivon olevani elämää suurempi. Enhän minä sellainen voi olla, kun kirjoitan arkipäiväisistä asioista arkipäiväisillä sanoilla arkipäiväisille lukijoilleni. Yritän kuitenkin - myönnän kuvittelin olevani parempi. Luulin osaavani kaiken ja päteväni ikuisesti. En pätenyt.

Mutta luotan itseeni yhä edelleen. Standupissa menen eteenpäin. Töissä olen loistava esimies ja yritysmaailmassa menestyvä yrittäjä. Kirjoitan lehtiin, kirjoitan blogia, kirjoitan pilviin toiveeni. Eihän niihin koskaan vastata, mutta kirjoitan. Teen keikkoja, yksityisiä jopa. Ammattilaiset suuttuvat ja vittuilevat - ei vittu haittaa minua, suuttukaa. Tajuan virheeni, mutta tajuan myös sen, että jopa minulle on tilaus Suomessa. Jos en vastaa kutsuu, niin voinko muka väittää olevani tässä asiassa tosissani?

Se oli sitten retorinen-kysymys, kaikille teille retorisille ihmisille.

Kaksisataa. Lukuna onnettoman pieni. Arvonlisäveroineen 244. Mutta verottaja on vienyt ne 44 kirjoitelmaa omiin lukuihinsa. Onneksi ei ole katteita, se olisi kannattamatonta. Katelaskentaa, kulubudjettia.

Aikaa kuluu vitusti. Kirosanoja yliannostus. 200. Ei saatana.

Kesän aikana otin mukaan valokuvat, otin niitä ilokseni ja nyt ne ilostuttavat blogia. Ehkäpä ne ilostuttavat teitä. Maailman muuttuvan sanotaan, minä sanon, että maailma muuttuu, koska me muutamme sitä. Minä muutan blogiani, muutan päämääriäni. En halua enää olla amatööri-koomikko vaan tähtään oikeasti siihen, että olen ammattilainen. Olenhan minä yhä amatööri, mutta tavoite on muualla.

Olenko sanonut 199 aikaisemman kirjoitukseni aikana mitään järkevää - ehkä. Vuodatan toisinaan sivukaupalla tekstiä ja poistan sen, koska pelkään, että olen liian älykäs. Ja lopulta tajuan olleeni idiootti - aliarvioin teitä rakkaat lukijat. Aliarvioin, koska vihaan tyhmyyttä ja pyrin aina näkemään sitä kaikkialle, koska silloin en tule pettymään.

Vituttaa konditionaali. Vituttaa imperfekti, vituttaa preterit konsanaan. Vituttaa sivistyssanat, vituttaa latina, vituttaa lätinä, vituttaa kitinä ja mutina. Lotina, solina ja mulina; vituttaa kaikki. Vittuun konditionaali, vittuun epätäydellisyys ja mennyt aikamuoto, se on mennyttä - anna olla.

Hyvä myyjä ei koskaan käytä konditionaali-muotoa. "Saisiko olla?" "No ei vittu saisi."

Hyvä myyjä on itsevarma ja kysyy: "tekin tämän varmasti otatte", "no vittu enhän ota". Tämän jälkeen on helpompi kysyä perusteluita vastaukselle.

Luulisin.

200.

Enää 100 lisää ja saavutan vuoden parhaimman toimintaelokuvan.

Tilannekatsausta turha tehdä, kaikki tietävät tilanteen katsomalla ulos; aurinkoista ja kirkasta, mutta silti hikoiluttavan tukalaa. Siellä minä olen, ulkona. Ulkona kaikesta, mutta en tavoitteista. Tänään amatööri - huomenna huono ammattilainen - ylihuomenna keskiverto ja tulevassa ehkä enemmän.

Seuraava insinööri-viikonloppu on päätetty. Sinne raportoimaan kuun loppupuolella. Lisää kuvia ihmisistä joita et halua nähdä. Lisää tekstiä sankareistamme:
Antti
Timo
Olli
Ville
+ mahdollisesti Aksu The Great

Lauantaina yksityiskeikalle Helsinkiin. Pitäisi saada asiakas kiinni (ei itseteosta) ja keksiä jotain hilpeän jättivänkää. Ei kerkiä, ei jaksa, ei kiinnosta. Vittu, miksi minä sinne menen, miksi juuri minä. Onko mun pakko, enhän mä ole edes hauska.

Itseinho iskee väkisin joka toinen minuutti, joka toinen minuutti vuorostaan ryven itsesäälissä. Kuulemma joku ammattilainen sentään käy joskus positiivisen kautta hakemassa tunnelmaa. Ehkä minäkin vielä joskus. Ei minua pelota esiintyä, ei minua pelota epäonnistua, minua pelottaa pettää ihmisten luottamus siihen, että olen vitun hyvä.

Vitun hyvä kaikessa. 200 kirjoitusta lähes puhdasta itseylistystä vailla kritiikkiä. 200 kirjoitusta tukemaan megalomaanista egomaniaani! 200 ja lisää on tulossa. JRepo ei tästä mihinkään muutu, haistakaa kaikki vittu jos luulitte että on toivoa paremmasta, ei ole. Maailman muuttuvan sanotaan, se johtuu siitä, että te haluatte muuttaa sitä, koska se ei kelpaa teille. Minulle se kelpaa, kelpaan myös itselleni, joten jos toivoit kehitystä - toivoit väärin. Toivo uudestaan, toivo kunnes toivot, että olen yhä sama itserakas kusipää, niin osut oikeaan. Toivo jo!

200 kirjoitusta. KAKSIvitunSATAA kirjoitusta. Se on 200 enemmän kuin mitä minulta on toivottu. Jatkossa enää tavoitteena olla parempi kaikessa, olla siis myös ylimielisempi. En minä kehity ihmisenä, luulet niin, koska itse aikuistut. JRevolla on uudet vaatteet ja ne kielivät typeryydestä; olen ylpeä siitä.

Olen julma teille, mutta en itselleni. Maailma on pahapaikka ja minä teen siitä pahemman, mutta väitän sitä komiikaksi. Luulisi vituttavan.

tiistaina, elokuuta 07, 2007

Vittu elämä on vaikeeta!

Käytän Microsoftin tuotteita silläkin uhalla, että minua ei pidetä it-piireissä true-tyyppinä. Käytän niitä, koska ne toimii aina yhteen NIIN VITUN HYVIN!

Meillä oli ongelma yksien softien asennuksessa, serveri-järjestelmiä yms. kivaa shittiä. Arvatkaapa mistä se ongelma johtui?

ARVATKAAPA!!?!??!?!?!?!?

Vittu.

1. Kirjoittakaapas lainausmerkki """ (siinä se on lainausmerkeissä) Microsoft Wordiin.

2. Kopioi lainausmerkki (crtl+c)

3. Avaa Muistio

4. Liitä lainausmerkki (ctrl+v)

5. Kirjoita nyt Muistio:on lainausmerkki """ (siinä se taas on lainausmerkeissä).

6. Vertaa merkkejä.

VITTU NE EI OLE SAMAT. Eli jos jokin käskyn pätkä on kirjoiteltu Microsoft Wordissa, niin sitäpäs ei vittu voi kopioida Muistioon.

IHANAA!

Tämmöisiä ongelmia mulla tänään. Vähemmästäkin murtuu elämän peruspalaset alta pois. Huomenna varmaan Lahdesta loppuu sähkö.

Liian suuria ajatuksia

Tänään olen luonut uutta, asioita joiden olemassaolo oli vastuullani. Loinko mitään tarpeellista - epäilen, mutta loin kuitenkin. Loin, koska oli pakko. Pakko luo tekemiseen asennetta ja asenne näkyy tuloksessa.

Ei ehkä tällä kertaa.

Olen kirjoittanut blogiini paljon kaikenlaista yleistä paskaa. Kuvitellut jopa, että se on laadukasta ja lähes päivittäin olen nostanut itseni muiden yläpuolelle ja jakanut sieltä tuomioita eläville ja kuolleille.

Aion jatkaa samalla radalla.

Olen tehnyt ajatustyötä. Synnytin uuden myyntikonseptin. Mallin millä kauppa käy. Johdan yhä myyntiä, olen siitä kovin ylpeä. Toisinaan mietin miksi ja toisinaan en edes jaksa pohtia. Myyntityö on kutsumukseni, etenkin sen kehittäminen, johtaminen ja palasiin pilkkominen. Haluan repiä auki ennakko-olettamukset, haluan abortoida sikiöt ja viipaloida ne auki nähdäkseni miten ne rakentuvat. Teen päivittäin myyntiprosessille ruumiinavauksen ja joka päivä totean samaa - ei se voi mennä näin.

Mutta se menee. Ihminen on typerä laumaeläin. Myyjätkin ovat. Minäkin olen.

Perus psykologia toimii parhaiten, kuulostaa helpolta, mutta se ei ole sitä. Jatkuvasti teen liian abstraktia pohdiskelua, mietin mitä sanoja käyttää ja kuinka houkutella asiakas tilaamaan tuotteita joita hän tarvitsee (ei vaan raukka tiedä sitä vielä!). IT-palvelut ovat oikeasti tarpeellisia, näitä on hyvä myydä. Mietin vain sitä, että haluan myydä niitä oikein.

En halua kouluttaa myyjistäni tehomyyjiä, jotka saavat aina tahtonsa läpi - haluan, että he ovat ihmisiä, jotka ymmärtävät asiakasta ja saavat sitä kautta tiedon siitä, mitä kannattaa tarjota.

Nämä kaikki ovat kuitenkin olleet liian suuria ajatuksia tälle päivälle. Väsyneenä (kuten tänään) sitä kuvittelee olevansa lähempänä totuutta kuin mitä oikeasti on. Sitä näkee edessään varmuutta, vaikka se on vain aivojen tuottamaan pseudo-havaintoa, jotta estyisin oikeasti kokemasta mitään, joka järkyttäisi väsynyttä mieltäni.

Tänään aion mennä nukkumaan aikaisin. Huomenna käyn läpi nämä ajatukset, joita en edes tänne kirjoittanut vaan laitoin ne muistiini. Varmuuskopioita en ottanut ajatuksistani - pitäisi. Huomenna tiedän ehkä jostakin enemmän, todennäköisesti en, mutta toivossa - toivossa on hyvä elää.

Vittu, mähän en vittu kiroile liikaa

Pitäisi aina muistaa, että tämä on julkinen blogi, kuka tahansa voi tätä lukea. Tällä kertaa "kuka tahansa" oli äitini. Hän sanoi, että kuulemma kiroilen liikaa teksteissäni - ja vitut. Kiroilen juuri niin paljon kuin todellisuudessakin - eikö se olisi vääryyttää lukijaa ja tätä blogin-maailmaa kohtaan jos muuttaisin ilmaisuni pehmeäksi yleispäteväksi paskaksi?

Aion siis yhä jatkossakin kiroilla juuri niin paljon kuin mitä haluan. Ei minua vittu kiinnosta jos joku loukkaantuu tekstin voimasanoista, joiden merkitsevyys on muutenkin jo kovin taantumuksellinen. Ei tänä päivänä kirosanoilla ole mitään symbolista arvoa suurempaa arvoa - ennen niiden sentään pelättiin lietsovan pahuutta tuonpuoleiseta todellisuuteen. Olivat ihmiset silloin muuten aika vitun tyhmiä.

Vittu on hyvä moderni voimasana. Se ei lietso mitään (paitsi ehkä feministejä). Vittu on kohtuullisen kaunis sana verrattuna siihen, mihin sillä viitataan. Riippuu tietenkin ihmisestä miten arvottaa luonnon tarjoamia nähtävyyksiä.

Olen tänään kuulemma "pahalla päällä". En nyt tiedä ovatko ihmiset tarkoittaneet, että teen "pahuuksia" vaiko vain sitä, että en ole "happy happy joy joy"-fiiliksillä. Luulisi nyt ihmisten tajuavan, että edes minä en jaksa olla nonstop-pirteä.

Etenkin kun eilen oli kolme salibandy-matsia joita seurailin. Se vie energiaa kun katsoo muiden juoksemista.

Oliko mulla jokin vitun pointti tässä. Niin siis se oli se, että pitäisi yrittää muistaa se, että tätä voi lukea kuka tahansa. Toisinaan äitini kuulemma ihmettelee kirjoituksiani - tietäisipä vain kuinka helvetisti itse niitä ihmettelen. Tämähän on jatkuvaa tajunnanvirtaa lähes aina ja kun seuraavana päivänä luen kirjoitelmani niin ihmettelen, että kuka vittu ne on naputtanut.

Esimieheni pisti sitten eilen tavoitteet hieman korkeammalle kuin mitä olin odottanut - stana. Pitää varmaan tehdä oikeasti töitä joskus.

Ehkä.

Juusolle tiedoksi:
Tässä menee jo muutenkin 16 tuntia päivästä kun suunnittelen eri keinoja saada hommaa toimimaan, kyllä mä kerkiän itsekin vielä tehokkaasti työnpariin.

Tai sitten en.

maanantaina, elokuuta 06, 2007

Ei ole lahja-Timoa karvoihin katsominen

Tänään pikku-Jarkkoa väsyttää ihan vitusti. Kerkisin tuutimaan ehkä tunnin tuossa ja nyt jumitan toimistolla ja kuvittelen olevani vitun tehokas esimies, vaikka juuri tänään mun piti pitää heti aamusta kevyttä asennevalmennusta. Noh, saanen pitää sitä itselleni.

Olin eilen katsomassa standuppia Bar-Shotissa Lahdessa. Lavalla komeilivat: Tommi Mujunen (MC), Jussi Simola, Joni Koivuniemi, Jape Grönroos, Jacke Björklund ja JP Kangas. Ilta meni ihan vitun hyvin, ehkä sen takia, että en itse noussut lavalle (aina kun olen ollut vain katsomassa on ollut ihan helvetin hyvä ilta, ehkä maailma yrittää kertoa minulle jotain).

Myyjät olivat keittäneet aamukahvia, hyi saatana, että on pahaa. Pitäisi lahdata tämän keittänyt taho mitään kyselemättä. Taidan huomenna pitää koulutusta kahvinkeittämiseen liittyen. Eihän tästä muuten mitään tule jos ei saa aamulla päivää käyntiin kupillisella inspiroivaa ja pulpahtelevaa kahvia.

Jäätiin siihen Shottiin istuskelemaan Koivuniemen, Mujusen ja Simolan kanssa. Eihän ne pojat mulle mitään puhunu kun ovat niin pitkään toisensa tunteneet. Tunsin itseni outsideriksi - vitutti.

Juttelin kuitenkin ihan mukavia siinä aina jonkun heistä kanssaan - kait ne vuorotteli kuka joutuu olemaan mun seurassa.

Noi heitot saattavat olla hieman yliampuvia, ei ne oikeasti edes puhunu mulle.

Kirjoittelin siinä muutamia juttujani puhtaaksi, niistä tuli hyviä. Tahtoo kertoa ne koko kansalle!

Olin viikonloppuna poissa nettiyhteyksien ääreltä. Kävin kahvilla kavereiden kanssa (Aapo, Timo, Olli, Joni, Jani jne. - mun kaikki kaverit on yhä nelikirjaisimia) ja juttelin puhelimessa mukavia niille joiden kanssa en kahville kerinnyt.

Puhelimessa voi syntyä väärinkäsityksiä, mutta niistä joskus myöhemmin. Simola sanoi, että blogini teksteistä on viime aikoina ollut paljon turhaa paskaa, olen samaa mieltä, mutta minkäs teet, kun on pakko kirjoittaa, vaikka ei olisi mitään sanottavaa, eikä edes päälauseita.

Kaverini serkun opiskelukaveri Timo on erikoinen tapaus. Se ei puhu oikeastaan koskaan ja silloin, kun se puhuu, niin siitä ei saa mitään tolkkua. Kommenttinsa ovat absurdeja jopa minulle - pakko yrittää tutustua tuohon pikkupoikaan, joka on ihan selvästi vailla isällistä ohjausta tässä maailmassa.

Ette voi tuota vittuilua käsittää, mutta vittu että olen kusipää - ja ylpeä siitä.

Nyt noi myyjät alko tekee jotain, eihän kellokaan ole vasta kuin 09.11 - kahdeksaltahan se työpäivä vasta alkoi, ei voi liikaa vaatia nykynuorilta.

Rakas esimieheni Juuso:
Tänne blogiin en välttämättä aina kirjoita totuuksia vaan pyrin näyttämään enemmän koomiselta kuin mitä todellisuudessa olen. Oikeasti oltiin tänään(kin) täällä kaikki jo seitsemältä ja pidimme laadukkaan myyntikoulutuksen ja myyjät ovat sen jälkeen tehneet työtään tehokkaammin kuin spartalaiset sotivat konsaan. Haluan myös näin tässä nyt mainita, että olet kaikkien aikojen paras esimies ja en toivo että koskaan päästät minua luotasi.

Meniköhän toi yli? Oikeastikin nykyinen työni on ihan helvetin mukavaa ja sairaalloisen loistavaa, kunpa te kaikki voisitte tehdä tätä!

Mun tuttavani yrittää parittaa mua ja sitä lahja-Timoa. Lahja se olisi siksi, että tämä tuttavani tarjoilee Timoa minulle ilmaiseksi. Pitäisiköhän kertoa, että olen naimisissa vai miten toimitaan asian suhteen? Timon kanssa ei kuitenkaan ole pelkoa siitä, että pitäisi miettiä; "olenkohan mä isä?".

perjantaina, elokuuta 03, 2007

Ei saatana!

istui mies toimistossa
istui vaikka ei ollut pakko

istui siinä kuin patsas
istui kunnes iski sydän lakko

kuoli mies toimistossa
kuoli vaikka ei ollut pakko

oli kuin patsas
näyttelyesine
arvoton kapistus

aloitti jälleen päivän työt
vaikka ei ollut pakko

syntyi siellä
eläen unelmaansa
kuoli päivittäin

johtaa mies ihmisiä
tekee muiden työt
toivoo että ei olisi pakko

kirjoittaa mies runoa
toimistossa
istuu yhä siellä
vaikka on jo viikonloppu

nakertaa mieltä ongelmat
olisivat edes omia
kirjoittaa runoa
3.persoonassa

istuu toki mielellään
jos siitä jotain hyötyisi
ei kiveä hälle pystytetä
vaikka poistuisi

joka aamu ja ilta
sama rutiini
kiroaa mies
yksin toimistossa
"EI SAATANA!"

jatkaa samalla radalla

hetkellinen inspiraatio; puhdas
ehkä tuulahdus paremmasta
onko pakko olla esimies
jos ei siitä saa kiitosta?

Olenkohan mä isä?

Eräs ystäväni on raskaana, kyllä minulla on naispuoleisia ystäviä. Tai niin ainakin luulen, että siis on naispuoleinen, tai no en mä kyllä edes tiedä onko se mun ystävä.

Okei eräs sukupuoleltaan määrittelemätön taho, jonka tiedän ainakin nimeltä on tietojeni mukaan mahdollisesti raskaana.

Kysymys kuuluukin, olenkohan mä isä?

Ajattelin vain, kun tässä viimeaikoina on ollut kaikilla kavereilla tapana lisääntyä (veljelläkin jo 1 vuotias penskale), joten onko nyt mun vuoro. Mistä se haikara tietää kenen lapsia ne on, joita se raahaa? Entä jos se on pistänyt mun geenit sekaisin tuon sukupuoleltaan määrittelemättömän tahon kanssa, jonka tiedän ainakin nimeltä?

Silloinhan mä olisin isä. Pelottavaa. Niin helposti sitä voi joutua isäksi vastoin omaa tahtoaan. En halua olla isä - en tiedä haluaako tuo taho olla äiti ja epäilen todella paljon sitä, että haluaisi ainakaan olla lapseni äiti.

Silloinhan joku voisi luulla, että olemme harjoittaneet syntiä keskenämme - siis jos olisimme saman lapsen vanhemmat. Sitä emme ole tehneet. Tietääkseni. En nyt sitä etteikö se olisi mahdollista, minulla on tietojeni mukaan erilainen järjestelmä alapäässä kuin hänellä, joten lisääntyminen onnistuisi jopa ilman haikaroita.

Meneekö se siten noissa haikara-tarinoissa, että isä ja äiti on kummatkin harrastanu seksiä saman haikaran kanssa ja se sitten sekoittaa ne lapset valmiiksi?

Niin piti puhumani tästä ystävästäni, joka on mahdollisesti vastakkaista sukupuolta kanssani (jos se on mahdollista) ja joka on kenties raskaana. Miksikö hänestä pitää puhua, hän kielsi puhumasta itsestään.

Ole siis hyvä Suvi, täältä tulee täyslaidallinen blogitusta juuri sinusta.

Vittu mä olen ilkee ihminen, en ansaitse elää, mutta olen liian harvinainen kuolemaan.

Suvi on eittämättä maailman ilkein ihminen, se ei nyt johdu siitä että ei kanna lastani, vaan siitä, että hän osaa vittuilla ilkeämmin kuin minä. Luulin olevani edes siinä hyvä, mutta Suvi tuhosi tyystin itsekunnioitukseni ja on nyt yksinvaltiaan elkein maailman ilkein ihminen - aiemmin kuvittelin itse siis olevani sillä jalustalla.

Suvi siis saa ihmiset tuntemaan itsensä vähäpätöisiksi ja turhiksi, paras mahdollinen elämänkumppani mielestäni. Ei siis ihme, että olen tyytyväisenä seurannut vierestä kun Suvi ei ole seurustellut kanssani. Tähän mennessä miehet joiden välittömästä läheisyydestä Suvin on voinut löytää ovat kaikki päätyneet apatiaan ja joko tappaaneet itsensä tai yrittäneet. Suvi on siis hyvä imemään, niin siis elämänhalua. Muista imutaidoistaan en tiedä (oheinen kappale saattaa pitää sisällään liioittelua)

Otsikossa kuitenkin epäillään isyyttäni. Se johtuu siitä, että kaikki ihmiset, jotka tuntevat minut luulevat minun käyneen pedissä (tai sohvalla, tai hississä tai nyt edes jossakin missä voi harjoittaa penetraatiota) Suvin kanssa. Tämä luulo ei ole tiedon väärti ja pyrinkin näin blogauksella poistamaan sen epäilyksen siemenen kaikilta (tai sitten luomaan sen epäilyksen, koska kukaan ei aiemmin minusta ole mitään kuvitellut - ha haa näin sitä tehdään juoruja!).

Suvi tuntee kaikki ne ihmiset, jotka vihaavat minua - perin mukavaa. Suurin osa niistä on Suvin hyviä ystäviä. Joten kysymys kuuluu, mitä vittua minä teen Suvin seurassa koskaan.

Joten otsikon epäilys ei olekaan metafora muiden epäilyksistä vaan omaa aitoa ihmettelyäni siitä minkä ihmeen takia saatan psyykkisen terveyteni uhatuksi olemalla mitenkään tekemisissä Suvin kanssa. Taidan olla masokisti.

Mutta jos olisin masokisti ja kun kerran vihaan lapsia, niin silloinhan minun pitäisi niitä tehdä...pitäisi tehdä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en lapsia halua.

Joten - olenkohan mä isä?

Pyromaani - Nyt lehtipisteissä!

Uusinta uutta Sanoma Magazinelta, jokaiselle pikkupyromaanille on nyt oma julkaisunsa. Ensimmäisessä numerossa:

Palava Rakkaus: Anneli Jäätteenmäki ja todistusaineisto
Kuukauden Tuhopoltto
Kuukauden Top 10 Puurakenteiset Tiekirkot

Ensimmäisen numeron erikoisaiheena:

Lemmikkieläimen poltto!

Top 3 vinkkiä: Miten nautit eniten naapurin kissan polttamisesta
"Onko kissa sinulle liian nopea, vangitse se häkkiin. Saat lisäjännitystä jos rakennat häkin palavasta materiaalista, palaako kissan ennen kuin pääsee vapauteen!"

Ja mukana myös Tekniikan Maailman testitiimi selvittämässä
Tulitikut vs. Kaasusytytin
Parhaiten palava puu
Kerosiini vs. bensiini

Ensimmäinen numero nyt kaupoissa kautta maan!


Seuraavassa numerossa

Palava Rakkaus: Matti&Mervi haastattelussa: Palava sauna on kaunis, mutta vain hetken
Kuukauden Tuhopoltto
Kuukauden TOP 10: Miten sytytät pakkasella, valmistaudu jo syksyyn

Ja ainakin seuraavat vertailut
Blondi vai Brunette - mistä paras käry?
Volvo S60 vs. Audi A4 - palonopeuksilla on eroja - lue yllättävä tulos

Lehden erikoisaiheena

Neuvot parempaan pyromaani-elämään!
Cosmon ja Pyromaani-lehden toimittajat lyövät päänsä yhteen ja paljastavat kaiken siitä, miten sinä voit nauttia enemmän.

Hyvää Kahvia ry

Kävin asiakaskäynnillä aamusta. Olin kenttämyyjän kanssa liikenteessä ja hän haki meille takeaway kahvit. Harvoin olen ollut niin paljon samaa mieltä tuotteen nimestä kuin tänään.

Toivoin, että joku veisi sen kahvin vittuun edestäni. Hyi saatana. Ei kahvista voi saada niin pahan makuista. Sinä, joka keität kahvia Lahden Kivistönmäen Shellillä - vaihda työpaikkaa tai jos olet oikein reilu kaveri niin poistat itsesi häiritsemästä perimäämme.

Pitäisi perustaa järjestö, joka laatisi kahvin keittämiselle säännöt. Järjestö, joka saisi yksinoikeudella päättää kuka saa keittää ja miten kahvia. Kunnon diktatuuri siihen asiaan, muuten ei tule rotia tähän hommaan.

Miten vitussa voidaan kahvista saada saman makuista kuin eskimon oksennus. Maku oli kuin vähän käyneessä kalassa ja aromi iski sieraimiin kuin haulikko kasvoille (ammuttuna 5 cm etäisyydeltä). Hyi saatana. Meinasin oikeasti oksentaa sitä juodessani.

Hyvää Kahvia ry voisi ajoittain tehdä salatarkistuksia ja kaikki ne paikat, joissa kahvin todetaan olevan ala-arvoista, poltettaisiin maantasalle ja kahvinkeittäjänsä kuristettaisiin kuten Bart Homerin toimesta. Ei ihan kuoliaaksi, mutta siten että oppivat saatana.

Hyvää Kahvia ry saisi myös laatia säännöt sille kuinka pitkään samaa kahvia saa pitää pannussa/termarissa. Jos kahvin todetaan olevan yli 30 min vanhaa, niin vastuussa oleva ihminen kivitetään kuoliaaksi kahvipannuista saaduilla sirpaleilla.

Se olisi oikeus ja kohtuus.

Vaadin maailmaan lisää diktatuureja! Lisää sääntöjä! Lisää valtiovaltaan! Isoveli, tule jo!

Ja kohtahan sekin paska taas alkaa. Olen varmaan oikeasti yksi ainoista ihmisistä joka ei katso sitä. Olen yrittänyt, todellakin olen. SubTV teki kulttuuriteon kun pisti BigBrotherin pyörimään - kerkiän sen aikana tutustumaan muihin kulttuuriasioihin hyvun.

Kiitän.

Saako Shellin kassatytön ampumisesta vankeustuomion?

torstaina, elokuuta 02, 2007

Orava


Jo pitkään on pihaamme vainonnut tuo elukka. Syö mäntymme kävyt ja lakaisee roskansa robotti-ruohonleikkurimme tielle. Terät tylsyvät ja hampaatkin. Olin ihmetellyt missä tuo villipeto luuraa, kun en ollut sitä nähnyt kertaakaan. Asuinalueemme on täynnä koiria ja kissoja, joten en ollut edes uskonut koko Lochnessiin. Siinä se sitten kuitenkin oli. Keskellä kirkasta (eikä muuten viittaa lasissani olleeseen tavaraan - voisi viitatakin jos ei olisi todistusaineistoa tapahtumapaikalta) päivää. Koiramme tärisi pelosta, minä hikoilin jännityksestä.

Ihka elävä orava. Olenhan minä niitä nähnyt satoja ja tutkinut läheltäkin niin mökillä kuin lapsuusvuosien kodossakin. Mutta, että näin sen mestari voron, joka ei ollut koskaan näyttäytynyt. Näin hänet parhaillaan juoksemassa mäntyyn, pihan poikki loikkien. Hyppi puun vartta pitkin, kipusi oksalle ja tarrasi saaliseen.

*hakemassa kameraa*

Ja olen jo varma, että päiväunelmieni kohde on kadonnut kuin näkymätön tuhka myrskytuuleen (siis todella hyvin). Mutta siinä hän yhä on. Tarranneena kynsiinsä arvokkaan herkkunsa. Nostan kameran ja otan kuvan, otan toisenkin, orava vipeltää aina piiloon. Se on kait etsintäkuulutettu, eikä halua, että siitä otetaan kuvia.

Piiritän sitä, keksin idean. Laitan koirani toiselle puolelle vahtiin. Sitä orava pelkäsi enemmän kuin vajaaälyistä homosapiens sapiensta, joka touhusi kameran kanssa kuin vajaaälyinen kottarainen talvipakkasella viinapäissään.

Ja lopulta orava on keskellä etsintä - etsimen laidalla, painan ja kamerasta kuuluu vain...niin ei kuulu mitään - AKKU LOPPUI! Ei saatanan saatana. Kiroan itseni alimpaan helvettiin (sinne, mistä jo taannoin hiekkalinnaa pykäsimme). Juoksen etsimään vara-akkua. Sekin näyttää lähes loppua.

Kädet täristen, hiki noroina virraten ohimoilla nostan kameran ja etsin oravaa kaikkialta. Siellä se yhä on. Puussa nakertamassa palkintoaan. Tovon, että nyt on Nikon-jumalat mukana ja painan laukaisinta. Nakutusta, automaattitarkennus, vittu - tarkentaa oksiin - pitäsi olla huolellisempi.

Uudestaan, orava on paikoillaan ja katsoo minua syyttävästi; "Vitun pervo"-ilmeellä. Viimeinen yritys ja se on siinä. Blogauksen alusta voitte nyt ihailla tuota pihojemme kuningasta, houdini-oravaa, joka katoaa ja ilmestyy taas toisaalta. Todistusaineisto on kasassa ja tutkintapyyntö jätetty Lahden kihlakunnan poliisille.

Kysynkin nyt: onko tämä orava käynyt myös teillä tekemässä tuhojaan? Jos on niin voit ilmoittaa havaintosi suoraan paikkakuntasi kunnan eläinlääkärille ja Tytti Iso-Hookana-Asunmaalle. He ottavat paikkatietoja vastaan heti kulman takana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se koko loistossaan (tahi loistottomuudessaan).

Kaikki meni ohi.

Joinain aamuina sitä herää pirteänä ja tietää, että asiat tulevat onnistumaan. Joinain aamuina sitä herää myöhässä, väsyneenä ja vittuuntuneena haluten tappaa kaikki mukapirteät kusipäät. Sitten on myös aamuja kuten tänään.

Aamua voisi kuvata yhdellä sanalla; terminaalinen.

Empiirisellä otteella tietenkin tutkin itseäni heti aamusta ja kuvittelin, että olen saattanut itseni tuonpuoleiseen - kalmistossa on kivaa - vaikka kuolleena. Se ei kuitenkaan ollut kehon tila, kyseinen attribuutti sopi ainoastaan mieleeni, joka oli kokenut liiallisia itsetutkiskeluja yön aikana. Itseään pitää ymmärtää, jotta voi ymmärtää ympäröivää maailmaa, mutta mitä sitten jos ymmärtää itsensä lisäksi myös lähes kaikkia muita. Ajatukset täynnä motivaatioita, jotka eivät ole omia. Sitä miettii mitä tekee itsensä vuoksi ja mitä sen takia, että kuvittele sen jotenkin liittyvän itseensä. Sitä kokee sosiaalisenverkostonsa laajana energiaverkkona, jonne on pakko tunkea jatkuvasti lisää energiaa, koska muuten se sortuu.

Ja se tunnelma, jonka tuo tuottaa päähän on terminaalinen. Ylitsevuotavaisen vaativa. Omaa syytänihän se on, mutta silti se vitutti.

Mutta heti kun nousin ylös siitä nukkumapaikalta, niin koin valaistumisen. Olinhan tuhlannut tuohon oman eloni pohdiskeluun jo muutaman mikrosekunnin ja sehän oli hukkaan heitettyä aikaa. Nostin itseni ja ajatukseni unesta ja se kaikki meni ohi.

Yrittäkääpä itse herätä alitajunnastanne kun näette unta siitä, että olette heräämässä ja päänne on täynnä käsitteellistä filosofiaa ja absurdeja mielikuvia siitä, että koette olevanne riittämätön omille ajatuksillenne. Ei ole pahempaa painajaista olemassa. Mutta lopulta sain revittyä itseni siitä irti ja heräsin todellisuuteen.

Mutta se meni ohi. Siirsin itseni kirjoittamaan koulutusmateriaalia ja tajusin kellon tulleen jo niin paljon, että oli transportoitava olemukseni toimistolle. Aamu meni käsitteellisen filosofian merkeissä ja nyt koen, että en ole riittävä ajatuksilleni.

Painajaiseni oli siis enneuni. Mutta ei se mitään, näin myös unta ryhmäseksistä, joten sitä odotellessa.

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

"Motivaatiokuvia Part V"


Toisinaan maailma tuntuu sinua isommalta
se johtuu siitä, että se on.

"Motivaatiokuvia Part IV"


Paistaa se päivä risukasaankin, mutta ei huippuvuorille
(kuvattu keskipäivän tienoilla)

"Motivaatiokuvia Part III"


Heinola - kun paremmasta ei ole tietoa.

"Motivaatiokuvia Part II"

Vain taivas on rajana - paitsi astronauteille.

Vain taivas on rajana - etenkin jehovilla.

Vain taivas on rajana - sinne pääsee ampumalla itsensä

Vain taivas on rajana - tuonpuoleiseen

"Motivaatiokuvia Part I"


Avaa siipesi ja lennä kuin haukka - jos sinulla on tuuria et kuole osuessasi asfalttiin.

Paloi hermo

kutittaa oikein, tuntuu kuin päässä ryömisi armeija hirvikärpäsiä, vituttaa niin rankasti, että iholla juoksee mielikuvitus eliöitä, jotka tuottavat raapimisen tarvetta. Ei saatana, että ihmiset voivatkin olla tyhmiä.

http://www.vantaanlauri.fi/rukous_aiheita/373084860081

"Pyydän,että rukoilisitte Raimon puolesta.Hän on alkoholisti,joka haluaisi raitistua kokonaan ja hän hapuilee uskoon tulemisen kanssa.Repsahduksia tulee koko ajan.Rukoilkaa että hän pääsisi eroon eräästä ihmisestä joka mahdollistaa juomisen.Herra pelasta ja näytä voimasi.Rukoilkaa myös suhteemme puolesta että rakkaus kestäisi ja voisimme olla yhdessä vahvassa uskossa Jumalaan"

Mikä vitun parantumista toivova alkoholisti se Raimo on, jos sillä tulee repsahduksia koko ajan - ei vittu saatana. Näytäs ny herra ja peljasta tuo kaino Raimo poika pinteleestä. Ja se vitun lehmä, joka toivoo Raimolle peljastusta, ammu ittes saatana. Jos vittu olet noin tyhmä, että uskot, että Raimo haluaa raittiutta, mutta ratkeaa aina kun kaveri tarjoaa (jumalanko pitäisi ottaa kaveri pois?) niin eiköhän olisi vain parempi etsiä uusi Raimo...vittu saatana.

Siis oikeasti, sitä rukoillaan niin vitusti jumalalta apua, vittu ettekö te tajua, että uskontonne sanoo, että jumala on kaikkivaltias ja jos jumalan tahto on pitää Raimo raivoraittiudesta kaukana niin Raimohan vittu pysyy. Raimo menee baariin koska jumala niin halajaa. Ei se ole Raimon vika. Vittuako varten sinä, parahin Raimon pieksijä, rukoilet siinä mitään pelastuksia omassa typerässä maailmassasi.

Ei vittu saatana.

"Pyytäisin että rukoilistte puolestani, olen ollut nelisen vuotta hirveän väsynyt eikä syytä ole löydetty, masennuslääkettä syön mutta ne ei auta. Jeesus kaikkivaltias paranna minut ja näytä että voin vielä jonain aamuna olla virkeä herätessäni, jaksaisin pitää ystäviini enemmän yhteyttä ja jaksaisin mennä töihin/oipiskella. Olen aivan loppu tähän väsymykseen, tuntuu etten jaksaisi enää edes elää."

Nelisen vuotta hirveän väsynyt, masennuslääkkeet ei auta ja nyt sitten Jeesuksen pitäisi tulla näyttämään sinulle, että kaikki on kiinni omasta asenteestasi. Lopeta se vitun ruikuttaminen ja ota vittu ittees niskasta, jos et jaksa - pyydä apua äläkä vittu väitä, että et jaksa pyytää apua, koska siellähän sinä olet netissä jauhamassa paskaa siitä kuin sulla on niin vitun raskasta, vittu hanki työpaikka ja opiskele samalla ja tule sitten kertomaan oliko aiemmin niin vitun raskasta.

Olet aivan loppu väsymykseesi, jos tuntuu siltä että et jaksa elää - mene vittu lääkäriin äläkä rukoile jumalallista väliintuloa, eikun siis sinähän pyysit muita rukoilemaan itsesi puolesta, että jumala auttaisi. Ei vittu! Jos et saatana jaksa edes itse rukoilla tosissasi, niin heitä veivisi. Tee Hunter S. Thompsonit.

VITTU AaarrhghhghhoihedGOIUge98/NE)(G/U FOijOUFP=987)/(S&C)()UAS=C(/&=WR&p9IDJVuoSIUgp98rewugm0)(NF P)( e(/R=E)AT87y98

Samalla sivustolla taittavat peistä siitä onko naispappeus maailmanlopun alku, tuhoavatko homot maailman ja saastuttavatko he lapsemme synneillä. Kertoilevat myös kaikkea muuta jännää. Uskonto on varmasti kiva asia heille jotka siihen kykenevät, mutta ne jotka saarnaavat muille omaa uskoaa vaikka sitä ei ole heiltä pyydetty voisivat harrastaa joukkoitseteloituksia. Eniten kuitenkin vituttaa saamattomat kusipää paskat, jotka ovat tekemättä mitään uskonsa varjolla tai sitten vain käyttävät uskontoa tekosyynä sille, että heidän ei tarvitse. Kyllä jumala hoitaa ja jos ei hoida niin sitten ollaan huutelemassa rukousapua, vaikka vittu ihan mitä tahansa tapahtuukin on se jumalan tahto - turhaa tässä on enää rukoilla teidän. Antaa mennä vaan.

Pahoitteluni heille jotka eivät tajunneet loukkaantua tästä. Yritin olla vittumainen ja sanoa suoraan kuinka debiileinä pidän ihmisiä, jotka heittävät älynsä hukkaan ja iskevät kätensä uskontojen pikabetoniin - siinä ne sitten ovat, kädet - ikuisessa rukouksessa valettuna, ei siitä irti pääse ja vituttaa tunnustaa, että päätös oli huono. Sieltä he sitten huutelevat muille, että elonsa on niin vitun rankkaa, mutta uskovaista. Huutakoot pois, minä en enää kuuntele, en tarjoa olkapäätä lohdutukseen, enkä todellakaan alennu rukoilemaan kanssaan. Lupaan tuoda teille käsiaseen välittömään läheisyyteenne ja jos poistatte itsenne geenipoolista aion kiittää luojaa vaikka en siihen edes usko.

Oliko mulla jokin sanoma tässä. Se oli kait se, että en jaksa ihmisiä joille mikään ei riitä. Ei sitä tarvitse olla uskovainen, että valittaa eloaan, tuppaavat vain noi kaikkea rukoilevat tyhjänvalittajat vituttamaan kaikkein eniten, tiedä sitten onko heistä yksikään uskovainen. Kait mun piti sanoa se, että vituttaa tyhmyys, olen tainnut todeta sen jo aiemmin.

Huomiseen.

Rommi Päiväkirja

Hunter S. Thompson (1937-2005) kirjoitti kirjoja - ei hän eli kirjansa. Hunter S. Thompson oli osa sitä maailmaa josta hän tuotti kirjoitelmiaan, hän eli kuten saarnasi ja hän ei sitten saarnannut mitään kovin positiivista.

Hunter S. Thompson ampui itsensä 67 vuoden iässä ja jätti jälkeensä viimeiset sanansa, jotka kuuluivat:

"No More Games. No More Bombs. No More Walking. No More Fun. No More Swimming. 67. That is 17 years past 50. 17 more than I needed or wanted. Boring. I am always bitchy. No Fun — for anybody. 67. You are getting Greedy. Act your old age. Relax — This won't hurt"

Että sillä lailla. Hunter S. Thompson (teen kunniaan miehelle kirjoittamalla aina koko nimensä) tuli tunnetuksi kirjastaan Fear and Loathing in Las Vegas, josta on myös tehty erinomainen elokuva (Johnny Depp näyttelee pääosaa). Mutta miksi mies oli niin suuri sankari joillekin? Miksi kirjansa ja kirjoitelmansa nousivat muiden yläpuolelle?

Harvoin voi kukaan sanoa luoneensa uuden tyylin, mutta Hunter S. Thompson loi gonzon. Gonzo sekoittaa tositarinan ja fiktion yhdeksi mössöksi, jossa kertojana toimii itse asiat kokenut ihminen. Missä sitten kulki Hunter S. Thompsonilla fiktion raja, kukaan ei osaa sanoa. Hän suosi huumausaineita viihdekäyttöön, joi alkoholia ja poltti. Mutta onko esimerkiksi Fear and Loathing in Las Vegas silkkaa fiktiota hämärimmiltä osiltaan vai ei? Onko sillä merkitystä, koska kuitenkin tärkeintä on hyvä tarina, iskevä kerronta ja se, että kirjoittajalla, että lukijalla on hauskaa.

Rum Diary on Hunter S. Thompsonin nuoruudessaan kirjoittama teos, joka kuitenkin julkaistiin vasta 90-luvun lopulla. Kirja kertoo ihmisen aikuistumisesta ja vanhenemisen tuskasta. Lukekaa itse saatana.

Olisin voinut kirjoittaa samanlaista tekstiä lyhyestä matkastani lapsuudenajan ystävien kanssa, mutta en olisi voinut olla läheskään niin hyvä kuin Hunter S. Thompson, joten jos haluatte tietää miltä matka tuntui niin lukekaa miehen kirjat. Osa hetkistä oli kuin Fear and Loathing in Las Vegas olisi herännyt henkiin ja toisinaan koin tuskaa siitä, että maailma muuttuu, vaikka itse saarnaan muutoksen olevan vain hyväksi.

"No More Games. No More Bombs. No More Walking. No More Fun. No More Swimming. 67. That is 17 years past 50. 17 more than I needed or wanted. Boring. I am always bitchy. No Fun — for anybody. 67. You are getting Greedy. Act your old age. Relax — This won't hurt"