Julmaa on ihmisen elo.
Kovin julmaa.
Yhä julmemmaksi se kääntyi 199 blogausta sitten, kun itsestään liikoja kuvitellut JRepo aloitti blogaamisen standup-eloonsa liittyen. On hänenkin elo ollut julmaa - kovin julmaa. Julmuus on syntynyt siitä, että ihmiset eivät osaa ottaa asioita huumorilla ja osa on jopa luullut JRevon tosissaan kirjoittavan.
Komiikkaa se on, suurimmaksi osaksi. Pieni palanen sodassa julmuutta vastaan. Sitä tarvitaan. Lyhyitä lauseita! Ytimekkäitä iskuja!
Saatan itseni naurunalaiseksi päivittäin, en ole pelle vaan hämmästelijä. Tahallani pukeudun JRevon-syyskatalogin uusiin vaatteisiin; kuljen ympäriinsä verhoamatta mieltäni. Vain joskus joku tajuaa, että se on kaikki showta. Elämää suurempaa, koska toivon olevani elämää suurempi. Enhän minä sellainen voi olla, kun kirjoitan arkipäiväisistä asioista arkipäiväisillä sanoilla arkipäiväisille lukijoilleni. Yritän kuitenkin - myönnän kuvittelin olevani parempi. Luulin osaavani kaiken ja päteväni ikuisesti. En pätenyt.
Mutta luotan itseeni yhä edelleen. Standupissa menen eteenpäin. Töissä olen loistava esimies ja yritysmaailmassa menestyvä yrittäjä. Kirjoitan lehtiin, kirjoitan blogia, kirjoitan pilviin toiveeni. Eihän niihin koskaan vastata, mutta kirjoitan. Teen keikkoja, yksityisiä jopa. Ammattilaiset suuttuvat ja vittuilevat - ei vittu haittaa minua, suuttukaa. Tajuan virheeni, mutta tajuan myös sen, että jopa minulle on tilaus Suomessa. Jos en vastaa kutsuu, niin voinko muka väittää olevani tässä asiassa tosissani?
Se oli sitten retorinen-kysymys, kaikille teille retorisille ihmisille.
Kaksisataa. Lukuna onnettoman pieni. Arvonlisäveroineen 244. Mutta verottaja on vienyt ne 44 kirjoitelmaa omiin lukuihinsa. Onneksi ei ole katteita, se olisi kannattamatonta. Katelaskentaa, kulubudjettia.
Aikaa kuluu vitusti. Kirosanoja yliannostus. 200. Ei saatana.
Kesän aikana otin mukaan valokuvat, otin niitä ilokseni ja nyt ne ilostuttavat blogia. Ehkäpä ne ilostuttavat teitä. Maailman muuttuvan sanotaan, minä sanon, että maailma muuttuu, koska me muutamme sitä. Minä muutan blogiani, muutan päämääriäni. En halua enää olla amatööri-koomikko vaan tähtään oikeasti siihen, että olen ammattilainen. Olenhan minä yhä amatööri, mutta tavoite on muualla.
Olenko sanonut 199 aikaisemman kirjoitukseni aikana mitään järkevää - ehkä. Vuodatan toisinaan sivukaupalla tekstiä ja poistan sen, koska pelkään, että olen liian älykäs. Ja lopulta tajuan olleeni idiootti - aliarvioin teitä rakkaat lukijat. Aliarvioin, koska vihaan tyhmyyttä ja pyrin aina näkemään sitä kaikkialle, koska silloin en tule pettymään.
Vituttaa konditionaali. Vituttaa imperfekti, vituttaa preterit konsanaan. Vituttaa sivistyssanat, vituttaa latina, vituttaa lätinä, vituttaa kitinä ja mutina. Lotina, solina ja mulina; vituttaa kaikki. Vittuun konditionaali, vittuun epätäydellisyys ja mennyt aikamuoto, se on mennyttä - anna olla.
Hyvä myyjä ei koskaan käytä konditionaali-muotoa. "Saisiko olla?" "No ei vittu saisi."
Hyvä myyjä on itsevarma ja kysyy: "tekin tämän varmasti otatte", "no vittu enhän ota". Tämän jälkeen on helpompi kysyä perusteluita vastaukselle.
Luulisin.
200.
Enää 100 lisää ja saavutan vuoden parhaimman toimintaelokuvan.
Tilannekatsausta turha tehdä, kaikki tietävät tilanteen katsomalla ulos; aurinkoista ja kirkasta, mutta silti hikoiluttavan tukalaa. Siellä minä olen, ulkona. Ulkona kaikesta, mutta en tavoitteista. Tänään amatööri - huomenna huono ammattilainen - ylihuomenna keskiverto ja tulevassa ehkä enemmän.
Seuraava insinööri-viikonloppu on päätetty. Sinne raportoimaan kuun loppupuolella. Lisää kuvia ihmisistä joita et halua nähdä. Lisää tekstiä sankareistamme:
Antti
Timo
Olli
Ville
+ mahdollisesti Aksu The Great
Lauantaina yksityiskeikalle Helsinkiin. Pitäisi saada asiakas kiinni (ei itseteosta) ja keksiä jotain hilpeän jättivänkää. Ei kerkiä, ei jaksa, ei kiinnosta. Vittu, miksi minä sinne menen, miksi juuri minä. Onko mun pakko, enhän mä ole edes hauska.
Itseinho iskee väkisin joka toinen minuutti, joka toinen minuutti vuorostaan ryven itsesäälissä. Kuulemma joku ammattilainen sentään käy joskus positiivisen kautta hakemassa tunnelmaa. Ehkä minäkin vielä joskus. Ei minua pelota esiintyä, ei minua pelota epäonnistua, minua pelottaa pettää ihmisten luottamus siihen, että olen vitun hyvä.
Vitun hyvä kaikessa. 200 kirjoitusta lähes puhdasta itseylistystä vailla kritiikkiä. 200 kirjoitusta tukemaan megalomaanista egomaniaani! 200 ja lisää on tulossa. JRepo ei tästä mihinkään muutu, haistakaa kaikki vittu jos luulitte että on toivoa paremmasta, ei ole. Maailman muuttuvan sanotaan, se johtuu siitä, että te haluatte muuttaa sitä, koska se ei kelpaa teille. Minulle se kelpaa, kelpaan myös itselleni, joten jos toivoit kehitystä - toivoit väärin. Toivo uudestaan, toivo kunnes toivot, että olen yhä sama itserakas kusipää, niin osut oikeaan. Toivo jo!
200 kirjoitusta. KAKSIvitunSATAA kirjoitusta. Se on 200 enemmän kuin mitä minulta on toivottu. Jatkossa enää tavoitteena olla parempi kaikessa, olla siis myös ylimielisempi. En minä kehity ihmisenä, luulet niin, koska itse aikuistut. JRevolla on uudet vaatteet ja ne kielivät typeryydestä; olen ylpeä siitä.
Olen julma teille, mutta en itselleni. Maailma on pahapaikka ja minä teen siitä pahemman, mutta väitän sitä komiikaksi. Luulisi vituttavan.