Niinhän se ilta sitten sai alkunsa, että pelasimme lapsuusajan kaveriporukalla monopolia (okei, yksi mukana olleista oli yläasteella luokkatoverina) ja nautimme tarjoilusta, jonka vain voi saada Janilla käydessä - onneksi joku jaksaa laittaa edes jotakin. Jos joku tulee meille kylään, niin hyvä jos avaan jääkaapin ja sanon, että ottavat sieltä mitä haluavat juoda (ei mulla ole jääkaapissa kuin aikuistenmehua).
Ensimmäinen peli meni liittoutumia muodostaessa ja kiinteistö kauppaillessa toinen toisillemme mitä järjettömin syin. Tärkeintä oli se, että yläaste-kaveri ei voittaisi vaan joku meistä kolmesta. Mutta eihän me sille pärjätty - sehän on reaalimaailmassa töissä tiehankkeiden kanssa, niin se osaa paremmin määritellä prospektit noissa monopolin kiinteistöissä.
Ja se kiersi veroja, ihan varmasti.
Seuraavaksi pidimme grilli-ravinnon puitteissa taukoa, sain kalasta allergisen reaktion (yllättävää - olenhan sille allerginen) ja kielestä lähti pintaa irti kuin suomustamalla. Ei nyt ihan ja paranihan se jo, mutta tärkeintä oli se, että sen jälkeen piti huuhdella suuta tietenkin konjakilla. Väitän, että se oli VSOP:ta korkeintaan, mutta maku oli jotenkin outo. Väittivät sitä tunnetuksi merkiksi, mutta eivät kyllä sanoneet, että se olisi konjakeistaan tuttumerkki - oli varmaan KOFF:n konjakkia...
Sitten jatkoimme kiinteistökauppoja pelaamalla hotellia. Se on siitä hupaisa lautapeli, että lievässä nousukiidossa pelilauta ottaa osumaa ja maanjäristykset iskevät rakennuksiin pahemmin kuin Japanissa ydinvoimaloihin.
Miksikö lautapelejä? En oikeastaan tiedä, se on hilpeä tapa luoda teennäistä aggressiota ja syy haukkua toisia. Aika monihan niitä pelaa, mutta yleensä ne on säästetty pariskunta-viihteeksi jolloin avovaimot ja avomiehet voivat ottaa avoeroja kun eivät osaa selittää Aliaksessa avioliittoa.
Aliakseen emme sortuneet.
Jossain vaiheessa löysimme itsemme Lahden yöelämästä ja totesimme, että on aika nauttia enemmän ei-lapsi-mehua. Tässä vaiheessa yläaste-taistelutoveri oli kadonnut matkassa, lienee kaatunut juostessaan muistojen juoksuhautaan ja voimme häntä muistella kaatuneiden muistopäivänä. Kait sen piti mennä rakentamaan teitä Erottajalle, että saa parempaa tuottoa.
Koska olin kuskina (yllättävää perkele), niin nautin vain lastenjuomia, kuten dry martineja. Tuli muuten todistettua, että tuotenimi on valhe. Monopoli-rahat kastuivat dry martinista!
Monopolia emme juoneet, tietääkseni. Lapsuuskaverit kiskoivat kaksinkäsin olutta, siideriä, lonkeroa, kaljaa, viinaa ja tiesmitä. Kohtuudessa kuitenkin pysyimme, koska muutenhan olisi voinut mennä viihteelle - monopoli-ilta ei saa mennä viihteelle!
Pelien lopputuloksista ei varmuutta, saatoimme hyödyntää vapaakauppa-lakeja tilanteissa joissa vapaakauppaa ei tunneta ja ehkä kiersimme sääntöjä muodostamalla offshore-koalitioita. Lisäksi muodostimme monopoleja - ostin ainoastaan lentokentät, eihän se business kannattanut, joten tein hallitun konkurssin syöksylasku-tekniikalla.
Hauskaa oli, ensiviikolla lapsuustoverien kanssa lyhyelle matkalle. Tavoitteena toistaa kaikki nuoruudessamme tekemämme tyhmyydet ja pistää vähän paremmaksikin. Siitä matkasta ei välttämättä tule blogausta, kun annamme Iltasanomien yms hoitaa tiedottamisen. Voi tietenkin olla, että emme enää jaksa mellastaa kuin ennen ja päädymme kiltisti nukkumaan ilta yhdeksään mennessä.
Ensimmäinen peli meni liittoutumia muodostaessa ja kiinteistö kauppaillessa toinen toisillemme mitä järjettömin syin. Tärkeintä oli se, että yläaste-kaveri ei voittaisi vaan joku meistä kolmesta. Mutta eihän me sille pärjätty - sehän on reaalimaailmassa töissä tiehankkeiden kanssa, niin se osaa paremmin määritellä prospektit noissa monopolin kiinteistöissä.
Ja se kiersi veroja, ihan varmasti.
Seuraavaksi pidimme grilli-ravinnon puitteissa taukoa, sain kalasta allergisen reaktion (yllättävää - olenhan sille allerginen) ja kielestä lähti pintaa irti kuin suomustamalla. Ei nyt ihan ja paranihan se jo, mutta tärkeintä oli se, että sen jälkeen piti huuhdella suuta tietenkin konjakilla. Väitän, että se oli VSOP:ta korkeintaan, mutta maku oli jotenkin outo. Väittivät sitä tunnetuksi merkiksi, mutta eivät kyllä sanoneet, että se olisi konjakeistaan tuttumerkki - oli varmaan KOFF:n konjakkia...
Sitten jatkoimme kiinteistökauppoja pelaamalla hotellia. Se on siitä hupaisa lautapeli, että lievässä nousukiidossa pelilauta ottaa osumaa ja maanjäristykset iskevät rakennuksiin pahemmin kuin Japanissa ydinvoimaloihin.
Miksikö lautapelejä? En oikeastaan tiedä, se on hilpeä tapa luoda teennäistä aggressiota ja syy haukkua toisia. Aika monihan niitä pelaa, mutta yleensä ne on säästetty pariskunta-viihteeksi jolloin avovaimot ja avomiehet voivat ottaa avoeroja kun eivät osaa selittää Aliaksessa avioliittoa.
Aliakseen emme sortuneet.
Jossain vaiheessa löysimme itsemme Lahden yöelämästä ja totesimme, että on aika nauttia enemmän ei-lapsi-mehua. Tässä vaiheessa yläaste-taistelutoveri oli kadonnut matkassa, lienee kaatunut juostessaan muistojen juoksuhautaan ja voimme häntä muistella kaatuneiden muistopäivänä. Kait sen piti mennä rakentamaan teitä Erottajalle, että saa parempaa tuottoa.
Koska olin kuskina (yllättävää perkele), niin nautin vain lastenjuomia, kuten dry martineja. Tuli muuten todistettua, että tuotenimi on valhe. Monopoli-rahat kastuivat dry martinista!
Monopolia emme juoneet, tietääkseni. Lapsuuskaverit kiskoivat kaksinkäsin olutta, siideriä, lonkeroa, kaljaa, viinaa ja tiesmitä. Kohtuudessa kuitenkin pysyimme, koska muutenhan olisi voinut mennä viihteelle - monopoli-ilta ei saa mennä viihteelle!
Pelien lopputuloksista ei varmuutta, saatoimme hyödyntää vapaakauppa-lakeja tilanteissa joissa vapaakauppaa ei tunneta ja ehkä kiersimme sääntöjä muodostamalla offshore-koalitioita. Lisäksi muodostimme monopoleja - ostin ainoastaan lentokentät, eihän se business kannattanut, joten tein hallitun konkurssin syöksylasku-tekniikalla.
Hauskaa oli, ensiviikolla lapsuustoverien kanssa lyhyelle matkalle. Tavoitteena toistaa kaikki nuoruudessamme tekemämme tyhmyydet ja pistää vähän paremmaksikin. Siitä matkasta ei välttämättä tule blogausta, kun annamme Iltasanomien yms hoitaa tiedottamisen. Voi tietenkin olla, että emme enää jaksa mellastaa kuin ennen ja päädymme kiltisti nukkumaan ilta yhdeksään mennessä.
2 kommenttia:
Taas suollat jotain fantasiatarinoita. Mä olen täysin varma ettei sulla ole ollut kavereita lapsenakaan.(tähän perään joku hymiö, niin voit arpoa olenko tosissani vai vittuilenko)
no ei mul kyll ollutkaan - mut mä kuvittelin ne. Kyll nä vähän katto eilen Jackalopessa kun pelasin ihtekseni monopolia...
Lähetä kommentti