!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

torstaina, elokuuta 02, 2007

Orava


Jo pitkään on pihaamme vainonnut tuo elukka. Syö mäntymme kävyt ja lakaisee roskansa robotti-ruohonleikkurimme tielle. Terät tylsyvät ja hampaatkin. Olin ihmetellyt missä tuo villipeto luuraa, kun en ollut sitä nähnyt kertaakaan. Asuinalueemme on täynnä koiria ja kissoja, joten en ollut edes uskonut koko Lochnessiin. Siinä se sitten kuitenkin oli. Keskellä kirkasta (eikä muuten viittaa lasissani olleeseen tavaraan - voisi viitatakin jos ei olisi todistusaineistoa tapahtumapaikalta) päivää. Koiramme tärisi pelosta, minä hikoilin jännityksestä.

Ihka elävä orava. Olenhan minä niitä nähnyt satoja ja tutkinut läheltäkin niin mökillä kuin lapsuusvuosien kodossakin. Mutta, että näin sen mestari voron, joka ei ollut koskaan näyttäytynyt. Näin hänet parhaillaan juoksemassa mäntyyn, pihan poikki loikkien. Hyppi puun vartta pitkin, kipusi oksalle ja tarrasi saaliseen.

*hakemassa kameraa*

Ja olen jo varma, että päiväunelmieni kohde on kadonnut kuin näkymätön tuhka myrskytuuleen (siis todella hyvin). Mutta siinä hän yhä on. Tarranneena kynsiinsä arvokkaan herkkunsa. Nostan kameran ja otan kuvan, otan toisenkin, orava vipeltää aina piiloon. Se on kait etsintäkuulutettu, eikä halua, että siitä otetaan kuvia.

Piiritän sitä, keksin idean. Laitan koirani toiselle puolelle vahtiin. Sitä orava pelkäsi enemmän kuin vajaaälyistä homosapiens sapiensta, joka touhusi kameran kanssa kuin vajaaälyinen kottarainen talvipakkasella viinapäissään.

Ja lopulta orava on keskellä etsintä - etsimen laidalla, painan ja kamerasta kuuluu vain...niin ei kuulu mitään - AKKU LOPPUI! Ei saatanan saatana. Kiroan itseni alimpaan helvettiin (sinne, mistä jo taannoin hiekkalinnaa pykäsimme). Juoksen etsimään vara-akkua. Sekin näyttää lähes loppua.

Kädet täristen, hiki noroina virraten ohimoilla nostan kameran ja etsin oravaa kaikkialta. Siellä se yhä on. Puussa nakertamassa palkintoaan. Tovon, että nyt on Nikon-jumalat mukana ja painan laukaisinta. Nakutusta, automaattitarkennus, vittu - tarkentaa oksiin - pitäsi olla huolellisempi.

Uudestaan, orava on paikoillaan ja katsoo minua syyttävästi; "Vitun pervo"-ilmeellä. Viimeinen yritys ja se on siinä. Blogauksen alusta voitte nyt ihailla tuota pihojemme kuningasta, houdini-oravaa, joka katoaa ja ilmestyy taas toisaalta. Todistusaineisto on kasassa ja tutkintapyyntö jätetty Lahden kihlakunnan poliisille.

Kysynkin nyt: onko tämä orava käynyt myös teillä tekemässä tuhojaan? Jos on niin voit ilmoittaa havaintosi suoraan paikkakuntasi kunnan eläinlääkärille ja Tytti Iso-Hookana-Asunmaalle. He ottavat paikkatietoja vastaan heti kulman takana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se koko loistossaan (tahi loistottomuudessaan).

Kaikki meni ohi.

Joinain aamuina sitä herää pirteänä ja tietää, että asiat tulevat onnistumaan. Joinain aamuina sitä herää myöhässä, väsyneenä ja vittuuntuneena haluten tappaa kaikki mukapirteät kusipäät. Sitten on myös aamuja kuten tänään.

Aamua voisi kuvata yhdellä sanalla; terminaalinen.

Empiirisellä otteella tietenkin tutkin itseäni heti aamusta ja kuvittelin, että olen saattanut itseni tuonpuoleiseen - kalmistossa on kivaa - vaikka kuolleena. Se ei kuitenkaan ollut kehon tila, kyseinen attribuutti sopi ainoastaan mieleeni, joka oli kokenut liiallisia itsetutkiskeluja yön aikana. Itseään pitää ymmärtää, jotta voi ymmärtää ympäröivää maailmaa, mutta mitä sitten jos ymmärtää itsensä lisäksi myös lähes kaikkia muita. Ajatukset täynnä motivaatioita, jotka eivät ole omia. Sitä miettii mitä tekee itsensä vuoksi ja mitä sen takia, että kuvittele sen jotenkin liittyvän itseensä. Sitä kokee sosiaalisenverkostonsa laajana energiaverkkona, jonne on pakko tunkea jatkuvasti lisää energiaa, koska muuten se sortuu.

Ja se tunnelma, jonka tuo tuottaa päähän on terminaalinen. Ylitsevuotavaisen vaativa. Omaa syytänihän se on, mutta silti se vitutti.

Mutta heti kun nousin ylös siitä nukkumapaikalta, niin koin valaistumisen. Olinhan tuhlannut tuohon oman eloni pohdiskeluun jo muutaman mikrosekunnin ja sehän oli hukkaan heitettyä aikaa. Nostin itseni ja ajatukseni unesta ja se kaikki meni ohi.

Yrittäkääpä itse herätä alitajunnastanne kun näette unta siitä, että olette heräämässä ja päänne on täynnä käsitteellistä filosofiaa ja absurdeja mielikuvia siitä, että koette olevanne riittämätön omille ajatuksillenne. Ei ole pahempaa painajaista olemassa. Mutta lopulta sain revittyä itseni siitä irti ja heräsin todellisuuteen.

Mutta se meni ohi. Siirsin itseni kirjoittamaan koulutusmateriaalia ja tajusin kellon tulleen jo niin paljon, että oli transportoitava olemukseni toimistolle. Aamu meni käsitteellisen filosofian merkeissä ja nyt koen, että en ole riittävä ajatuksilleni.

Painajaiseni oli siis enneuni. Mutta ei se mitään, näin myös unta ryhmäseksistä, joten sitä odotellessa.

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

"Motivaatiokuvia Part V"


Toisinaan maailma tuntuu sinua isommalta
se johtuu siitä, että se on.

"Motivaatiokuvia Part IV"


Paistaa se päivä risukasaankin, mutta ei huippuvuorille
(kuvattu keskipäivän tienoilla)

"Motivaatiokuvia Part III"


Heinola - kun paremmasta ei ole tietoa.

"Motivaatiokuvia Part II"

Vain taivas on rajana - paitsi astronauteille.

Vain taivas on rajana - etenkin jehovilla.

Vain taivas on rajana - sinne pääsee ampumalla itsensä

Vain taivas on rajana - tuonpuoleiseen

"Motivaatiokuvia Part I"


Avaa siipesi ja lennä kuin haukka - jos sinulla on tuuria et kuole osuessasi asfalttiin.

Paloi hermo

kutittaa oikein, tuntuu kuin päässä ryömisi armeija hirvikärpäsiä, vituttaa niin rankasti, että iholla juoksee mielikuvitus eliöitä, jotka tuottavat raapimisen tarvetta. Ei saatana, että ihmiset voivatkin olla tyhmiä.

http://www.vantaanlauri.fi/rukous_aiheita/373084860081

"Pyydän,että rukoilisitte Raimon puolesta.Hän on alkoholisti,joka haluaisi raitistua kokonaan ja hän hapuilee uskoon tulemisen kanssa.Repsahduksia tulee koko ajan.Rukoilkaa että hän pääsisi eroon eräästä ihmisestä joka mahdollistaa juomisen.Herra pelasta ja näytä voimasi.Rukoilkaa myös suhteemme puolesta että rakkaus kestäisi ja voisimme olla yhdessä vahvassa uskossa Jumalaan"

Mikä vitun parantumista toivova alkoholisti se Raimo on, jos sillä tulee repsahduksia koko ajan - ei vittu saatana. Näytäs ny herra ja peljasta tuo kaino Raimo poika pinteleestä. Ja se vitun lehmä, joka toivoo Raimolle peljastusta, ammu ittes saatana. Jos vittu olet noin tyhmä, että uskot, että Raimo haluaa raittiutta, mutta ratkeaa aina kun kaveri tarjoaa (jumalanko pitäisi ottaa kaveri pois?) niin eiköhän olisi vain parempi etsiä uusi Raimo...vittu saatana.

Siis oikeasti, sitä rukoillaan niin vitusti jumalalta apua, vittu ettekö te tajua, että uskontonne sanoo, että jumala on kaikkivaltias ja jos jumalan tahto on pitää Raimo raivoraittiudesta kaukana niin Raimohan vittu pysyy. Raimo menee baariin koska jumala niin halajaa. Ei se ole Raimon vika. Vittuako varten sinä, parahin Raimon pieksijä, rukoilet siinä mitään pelastuksia omassa typerässä maailmassasi.

Ei vittu saatana.

"Pyytäisin että rukoilistte puolestani, olen ollut nelisen vuotta hirveän väsynyt eikä syytä ole löydetty, masennuslääkettä syön mutta ne ei auta. Jeesus kaikkivaltias paranna minut ja näytä että voin vielä jonain aamuna olla virkeä herätessäni, jaksaisin pitää ystäviini enemmän yhteyttä ja jaksaisin mennä töihin/oipiskella. Olen aivan loppu tähän väsymykseen, tuntuu etten jaksaisi enää edes elää."

Nelisen vuotta hirveän väsynyt, masennuslääkkeet ei auta ja nyt sitten Jeesuksen pitäisi tulla näyttämään sinulle, että kaikki on kiinni omasta asenteestasi. Lopeta se vitun ruikuttaminen ja ota vittu ittees niskasta, jos et jaksa - pyydä apua äläkä vittu väitä, että et jaksa pyytää apua, koska siellähän sinä olet netissä jauhamassa paskaa siitä kuin sulla on niin vitun raskasta, vittu hanki työpaikka ja opiskele samalla ja tule sitten kertomaan oliko aiemmin niin vitun raskasta.

Olet aivan loppu väsymykseesi, jos tuntuu siltä että et jaksa elää - mene vittu lääkäriin äläkä rukoile jumalallista väliintuloa, eikun siis sinähän pyysit muita rukoilemaan itsesi puolesta, että jumala auttaisi. Ei vittu! Jos et saatana jaksa edes itse rukoilla tosissasi, niin heitä veivisi. Tee Hunter S. Thompsonit.

VITTU AaarrhghhghhoihedGOIUge98/NE)(G/U FOijOUFP=987)/(S&C)()UAS=C(/&=WR&p9IDJVuoSIUgp98rewugm0)(NF P)( e(/R=E)AT87y98

Samalla sivustolla taittavat peistä siitä onko naispappeus maailmanlopun alku, tuhoavatko homot maailman ja saastuttavatko he lapsemme synneillä. Kertoilevat myös kaikkea muuta jännää. Uskonto on varmasti kiva asia heille jotka siihen kykenevät, mutta ne jotka saarnaavat muille omaa uskoaa vaikka sitä ei ole heiltä pyydetty voisivat harrastaa joukkoitseteloituksia. Eniten kuitenkin vituttaa saamattomat kusipää paskat, jotka ovat tekemättä mitään uskonsa varjolla tai sitten vain käyttävät uskontoa tekosyynä sille, että heidän ei tarvitse. Kyllä jumala hoitaa ja jos ei hoida niin sitten ollaan huutelemassa rukousapua, vaikka vittu ihan mitä tahansa tapahtuukin on se jumalan tahto - turhaa tässä on enää rukoilla teidän. Antaa mennä vaan.

Pahoitteluni heille jotka eivät tajunneet loukkaantua tästä. Yritin olla vittumainen ja sanoa suoraan kuinka debiileinä pidän ihmisiä, jotka heittävät älynsä hukkaan ja iskevät kätensä uskontojen pikabetoniin - siinä ne sitten ovat, kädet - ikuisessa rukouksessa valettuna, ei siitä irti pääse ja vituttaa tunnustaa, että päätös oli huono. Sieltä he sitten huutelevat muille, että elonsa on niin vitun rankkaa, mutta uskovaista. Huutakoot pois, minä en enää kuuntele, en tarjoa olkapäätä lohdutukseen, enkä todellakaan alennu rukoilemaan kanssaan. Lupaan tuoda teille käsiaseen välittömään läheisyyteenne ja jos poistatte itsenne geenipoolista aion kiittää luojaa vaikka en siihen edes usko.

Oliko mulla jokin sanoma tässä. Se oli kait se, että en jaksa ihmisiä joille mikään ei riitä. Ei sitä tarvitse olla uskovainen, että valittaa eloaan, tuppaavat vain noi kaikkea rukoilevat tyhjänvalittajat vituttamaan kaikkein eniten, tiedä sitten onko heistä yksikään uskovainen. Kait mun piti sanoa se, että vituttaa tyhmyys, olen tainnut todeta sen jo aiemmin.

Huomiseen.

Rommi Päiväkirja

Hunter S. Thompson (1937-2005) kirjoitti kirjoja - ei hän eli kirjansa. Hunter S. Thompson oli osa sitä maailmaa josta hän tuotti kirjoitelmiaan, hän eli kuten saarnasi ja hän ei sitten saarnannut mitään kovin positiivista.

Hunter S. Thompson ampui itsensä 67 vuoden iässä ja jätti jälkeensä viimeiset sanansa, jotka kuuluivat:

"No More Games. No More Bombs. No More Walking. No More Fun. No More Swimming. 67. That is 17 years past 50. 17 more than I needed or wanted. Boring. I am always bitchy. No Fun — for anybody. 67. You are getting Greedy. Act your old age. Relax — This won't hurt"

Että sillä lailla. Hunter S. Thompson (teen kunniaan miehelle kirjoittamalla aina koko nimensä) tuli tunnetuksi kirjastaan Fear and Loathing in Las Vegas, josta on myös tehty erinomainen elokuva (Johnny Depp näyttelee pääosaa). Mutta miksi mies oli niin suuri sankari joillekin? Miksi kirjansa ja kirjoitelmansa nousivat muiden yläpuolelle?

Harvoin voi kukaan sanoa luoneensa uuden tyylin, mutta Hunter S. Thompson loi gonzon. Gonzo sekoittaa tositarinan ja fiktion yhdeksi mössöksi, jossa kertojana toimii itse asiat kokenut ihminen. Missä sitten kulki Hunter S. Thompsonilla fiktion raja, kukaan ei osaa sanoa. Hän suosi huumausaineita viihdekäyttöön, joi alkoholia ja poltti. Mutta onko esimerkiksi Fear and Loathing in Las Vegas silkkaa fiktiota hämärimmiltä osiltaan vai ei? Onko sillä merkitystä, koska kuitenkin tärkeintä on hyvä tarina, iskevä kerronta ja se, että kirjoittajalla, että lukijalla on hauskaa.

Rum Diary on Hunter S. Thompsonin nuoruudessaan kirjoittama teos, joka kuitenkin julkaistiin vasta 90-luvun lopulla. Kirja kertoo ihmisen aikuistumisesta ja vanhenemisen tuskasta. Lukekaa itse saatana.

Olisin voinut kirjoittaa samanlaista tekstiä lyhyestä matkastani lapsuudenajan ystävien kanssa, mutta en olisi voinut olla läheskään niin hyvä kuin Hunter S. Thompson, joten jos haluatte tietää miltä matka tuntui niin lukekaa miehen kirjat. Osa hetkistä oli kuin Fear and Loathing in Las Vegas olisi herännyt henkiin ja toisinaan koin tuskaa siitä, että maailma muuttuu, vaikka itse saarnaan muutoksen olevan vain hyväksi.

"No More Games. No More Bombs. No More Walking. No More Fun. No More Swimming. 67. That is 17 years past 50. 17 more than I needed or wanted. Boring. I am always bitchy. No Fun — for anybody. 67. You are getting Greedy. Act your old age. Relax — This won't hurt"

maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Nyt se alkoi

nimittäin totaalinen totaalikieltäytyminen. En nyt puhu armeijasta tahi muistakaan väkipakoista vaan noista paheista joiden avulla olen saanut useita ideoita ja juttuja, mutta nyt kokeilen toiselta puolelta.

Eli tänään loppui sikarointi (tupakointa kun en ole koskaan polttanut) kaikilta tasoilta, ei enää edes sitä muutamien kymmienen eurojen arvoista "juhla"-sikaria kerran viikossa.

Nyt loppui myös alkoholin nauttiminen, en minä sitä koskaan paljoa ole juonut, paitsi skidinä. Ajattelin vain, että on hyvä kokeilla miten onnistuu, etenkin kun tänään pitäisi suunnata viihteelle ulkomaille (okei, on siinä mukana työtäkin).

Istun nyt siis tyhjeennä kokoushuoneessa, muut menivät tupakkakoppiin. Olkoot he siellä, minä en.

Jos kestän kuukauden, niin jatkan pidempään. Samoin kuin kasvissyönti (sallin itselleni kerran viikossa kanaa tai kalkkunaa) on tämäkin päätös pidempi kestoinen.

Pitää myös saada enemmän aikaa pistettyä omaan myyntityöhön, nyt kun palaset hiljakseen tippuvat paikoilleen. Loistavaa.

Tänään tosiaankin laivalle, mukana kaksi lapsuusajan kaveria. Saa nähdä kuka meistä tällä kertaa joutuu putkaan ja kuka oksentaa ranskalaisia ja/tai jälkiruoka-annoksia.

Uusi myyntitiimi on täysin vailla johdatusta tänään, tekevät varmaan siis paljon kauppoja kun ei ole kukaan häiritsemässä, tietäisivätpä vain kuinka loistavia tuotekokonaisuuksia ovat saamassa myyntiin.

Huomenna tuskin blogausta ja tänään aika vahva käsitys siitä, että ei enää lisää tule tekstiä, jos minusta ei kuulu pariin päivään - soittakaa rannikovartiostolle. Saavat käydä noukkimassa pöhöttyneen kehoni sitten jostain rantakaislikosta ensikesänä. Jos minusta taasen kuuluu jotakin, niin kaikki on mennyt päin helvettiä, enkä siis ole joutunut putkaan. Saa nähdä. Tavoitteena vain neljä tuomiota kolmeen mieheen, minä lupasin ottaa kontolleni vandalismin, Lasse hoitaa yleisenjärjestyksen vastgaisen tohinan ja Jani uhkasi pistää laukkuihinsa lainvastaisia päihteitä enemmän kuin laki salliin (laki sallii ei yhtään, jtoen eipä paljoa tarvitse Jani mukaansa muumi-limpparia).

Jatkakaa.

lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Palasia aivoista

Pakko kirjoittaa jotakin, vaikka ei ole lainkaan inspiraatiota. Kävin haukkumassa ihmisiä tänään Skepsis ry:n palstalla (http://www.skepsis.fi/) - hävettää, mutta kun se on niin hauskaa. Siellä oli liikenteessä ihmisiä, joilta puuttuu kait taito loogiseen ajatteluun.

Tai sitten minä vain olen järkähtämättömän tylsän harmaa skeptikko, joka vihaa elämää.

Todennäköisemmin tuo jälkimmäinen selitys.

Luulisin.

Joku oli kommentoinut tuonne rasismi-blogaukseeni. En oikein tajunnut kirjoittajan sanomaa - ehkä mä vaan olen tyhmä.

Tai siis olenhan mä, mutta sitäkin tyhmempi kuin mitä kuvittelin itseni olevan.

Jotakin.

Luulisin.

Pakkokirjoitus on pahempi tuomio kuin kymmenen vuotta vankeutta, väkisin kirjoittaminen pitäisi olla rinnasteinne väkisinmakaamiseen. Yhtä pahalta tämä minusta ainakin tuntuu, tai no enhän mä ole koskaan ollut raiskauksessa uhrina - muuten tietenkin useita kokemuksia niistä. Olenhan minä mies, uros, alfa-beta-ja gamma-uros.

Kävin eilen katsomassa vuoden hauskimman elokuvan - The Simpsons Movien. Suosittelen kaikille. Ei se yllätä, mutta se on vitun hyvä.

Ai niin, mua on kritisoitu kiroilusta, vittu saatana. Ja siitä, että puhun lapsipornosta, pedofiliasta ja kaikesta muusta kivasta.

Hupsis.

Sain tässä viikolla myyntitiimiltäni toimistoni seinälle Justin Timberlaken kuvan - en ole siis kyennyt tekemään töitä sen jälkeen. Kuvaansa ovat kirjoittaneet päälle asioita, jotka jotenkin liittyvät pitämiini myyntikoulutuksiin.

Siitä tuli hyvä mieli.

Mutta parempi fiilis mulle tuli siitä Justinin kuvasta - siis mä oon niin love siihen jätkään.

Tai sitten en.

Mun kaverit/tutut on kohta kaikki nelikirjaimisia, en jaksa muistaa pitempiä nimiä: Aapo, Ossi, Erno, Arto, Jani, Joni...

Pitääkin pistää lehteen ilmoitus
Vaihdetaan vaimo toisen nimiseen,
mielellään myös nuorempaan
Nimessä saa olla korkeintaan neljäkirjainta.

perjantaina, heinäkuuta 27, 2007

Olen murhaaja, tunnustan tekoni

Eilinen alkoi kuin mikä tahansa päivä, mutta työkiireet ja jatkuva stressi jäytivät kuitenkin hermoja. Eihän se ole perustelu teolleni, mutta lieventävä asianhaara kuitenkin. Koskaan ei pitäisi patoutunutta vitutusta purkaa samassa taloudessa asuviin, mutta nyt niin tein.

Kotiin päästyäni oli minua vastassa sankoin joukoin jo tutuksi tulleita elukoita. Siinä ne kiipeilivät seinillä ja osa oli saanut siivetkin selkäänsä.

Kyseessä oli joka kodin neekeri-muurahainen (Lasius niger), kotimainen virallinen nimensä on annettu Mauri Pekkarisen mukaan - mauriainen. Nuo jokakodin tuholaiset ovat tänäkin kesänä valloittaneet sydämeni ilkikurisilla tempuillaan, mutta eilen oli huumori kaukana, kun JRepo oli väsynyt ja muutenkin kaikki vitutti - joten minä tapoin ne.

Tai siis myrkky heidän elonsa päätti. Tai niin luulen. Viikon päästä tietää paremmin, kun näkee palaavatko henkiinjääneet sotaveljet (ja siskot) luomaan uutta pesää uusin eväin. Missä on kuningattarenne nyt!

Mauriaiset ovat tunnettuja siitä, että ne ovat pieniä ja vittumaisia, ei siis liene ihme, mistä nimensä on tullut. TOisin kuin esikuvallaan mauriaiset eivät kuitenkaan tietojeni mukaan käytä peruukkia.

Valitettavasti.

Levitin myrkkyä pihakivien alle, suoraan selkäänsä ja nauroin kuin mielipuolinen - nautin tuottamastani terrorista. Aivan kuin jokin alien-rotu olisi iskenyt maailmaamme ja tappanut meitä vain sen takia, että muistutamme jotain poliitikkoaan.

Jotakin.

Mutta pian aggressioni, jota ei alunperinkään edes ollut, laantui vain virneeksi kasvoilla. Olin tappanut kymmeniä tuhansia, uhrannut heidät paremman huomsien toivossa. Huomisen, jossa sokeria sisältävät elintarvikkeet eivät saa kuorrutusta muurahaisista.

Muurahaiset ovat toisinaan tarpeellisia, mutta maassamme elää muutama todellinen tuholaislaji, kuten aitohevosmuurahainen, joka rakentelee käytäviä puutaloihin ja juurikin tuo mauriainen. Lisäksi esimerkiksi sairaaloissamme tavataan faaraomuurahaisia, jotka voivat levittää tauteja ja pilata elintarvikkeita.

Muuten muurahaiset ovat ihan kivoja ja hyvän kuvan elintavoistaan hieman fiktiivisellä otteella saa lukemalla Bernard Weberin kirjat Muurahaiset ja Muurahaisten kapina. Suosittelen, jotta sinäkin ymmärtäisit mitä tiimi-työskentely on.

Minä en nimittäin sitä ymmärrä. Pitää mennä kysymään niiltä kotipihan murkuilta, ai niin vittu mä tapoin ne.

torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Traktoreista

Ne on isoja koneita joilla voi kyntää, aurata tai vaikka kolaroida. Niillä voi myös yrittää teurastaa pikkuveljensä nostamalla kytkintä liian nopsaan ja jättämällä pikkuveli halkojen alle - neljä mottia saatana.

Semmoista se mun isoveli sääti kun oltiin pienempiä, eli siis se oli silloinen pienempi isoveli kuin mitä se on nykyään, tai jotakin.

Käytiin äsken juttelemassa asiakkaan kanssa, asiakas myy traktoreita. Tuli lapsuus mieleen, olenhan farmari sukua. Ollut pellolla pienenä joskus, mutta mitään en tunnusta. Yritän olla cityboy ja jos asuisin Helsingissä niin olisin siis Helsinki Cityboy...okei, juuh.

Enoni lauloi "Minä olen viljelijänpoika, lähes farmari siis itsekin, vielä kyntäisin syvemmältä kuin muut..."...eli kulkee suvussa tämä maaseutu-fanitus. Tai sitten ei.

Suvussa kulkee esiintymispakkomielle. Se ei ole kait kovin positiivinen piirre, kun se ajaa liian usein liian läheiseen suhteeseen alkoholin kanssa. Minun suhteeni viinaan on epämääräisen humalainen.

Piti puhua traktoreista, uudella New Hollandilla voi kääntää pelinsä tiukemmin kuin perus-Valmet-kansalaiset. Valmetit hiiteen ja tilalle New Hollantia (äännetään nöf hollanti, tai kuten meillä paremmissa piireissä - nöfikkä).

Tai sitten ei.

Pidän traktoreista, ne huokuvat maskuliinisuutta enemmän kuin Danny, joka laulaa Tokiosta. Muuttaisi sitten sinne. En jää kaipaamaan.

Traktorit on isoille pojille sama kuin pikkutraktorit pikkupojille.

ööm, jotakin.

Traktorimyyjä sanoi, että nöfikällä kehtaa ajaa pillurallia. Ei tainnut olla tosissaan. Oli nääs naismyyjä. Puhu vähän tampereen murteella, tais vaan piruilla meille cityboylle (oltiin myyjän kanssa hoitelemassa asiakas-caseja).

Nyt meen soittamaan viattomille ihmisille ja teen heille temput - seuraavaan kertaan. Huomenna Simpsons elokuvatuksen ensi-iltamaa!

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Kiinteistökauppoja

Niinhän se ilta sitten sai alkunsa, että pelasimme lapsuusajan kaveriporukalla monopolia (okei, yksi mukana olleista oli yläasteella luokkatoverina) ja nautimme tarjoilusta, jonka vain voi saada Janilla käydessä - onneksi joku jaksaa laittaa edes jotakin. Jos joku tulee meille kylään, niin hyvä jos avaan jääkaapin ja sanon, että ottavat sieltä mitä haluavat juoda (ei mulla ole jääkaapissa kuin aikuistenmehua).

Ensimmäinen peli meni liittoutumia muodostaessa ja kiinteistö kauppaillessa toinen toisillemme mitä järjettömin syin. Tärkeintä oli se, että yläaste-kaveri ei voittaisi vaan joku meistä kolmesta. Mutta eihän me sille pärjätty - sehän on reaalimaailmassa töissä tiehankkeiden kanssa, niin se osaa paremmin määritellä prospektit noissa monopolin kiinteistöissä.

Ja se kiersi veroja, ihan varmasti.

Seuraavaksi pidimme grilli-ravinnon puitteissa taukoa, sain kalasta allergisen reaktion (yllättävää - olenhan sille allerginen) ja kielestä lähti pintaa irti kuin suomustamalla. Ei nyt ihan ja paranihan se jo, mutta tärkeintä oli se, että sen jälkeen piti huuhdella suuta tietenkin konjakilla. Väitän, että se oli VSOP:ta korkeintaan, mutta maku oli jotenkin outo. Väittivät sitä tunnetuksi merkiksi, mutta eivät kyllä sanoneet, että se olisi konjakeistaan tuttumerkki - oli varmaan KOFF:n konjakkia...

Sitten jatkoimme kiinteistökauppoja pelaamalla hotellia. Se on siitä hupaisa lautapeli, että lievässä nousukiidossa pelilauta ottaa osumaa ja maanjäristykset iskevät rakennuksiin pahemmin kuin Japanissa ydinvoimaloihin.

Miksikö lautapelejä? En oikeastaan tiedä, se on hilpeä tapa luoda teennäistä aggressiota ja syy haukkua toisia. Aika monihan niitä pelaa, mutta yleensä ne on säästetty pariskunta-viihteeksi jolloin avovaimot ja avomiehet voivat ottaa avoeroja kun eivät osaa selittää Aliaksessa avioliittoa.

Aliakseen emme sortuneet.

Jossain vaiheessa löysimme itsemme Lahden yöelämästä ja totesimme, että on aika nauttia enemmän ei-lapsi-mehua. Tässä vaiheessa yläaste-taistelutoveri oli kadonnut matkassa, lienee kaatunut juostessaan muistojen juoksuhautaan ja voimme häntä muistella kaatuneiden muistopäivänä. Kait sen piti mennä rakentamaan teitä Erottajalle, että saa parempaa tuottoa.

Koska olin kuskina (yllättävää perkele), niin nautin vain lastenjuomia, kuten dry martineja. Tuli muuten todistettua, että tuotenimi on valhe. Monopoli-rahat kastuivat dry martinista!

Monopolia emme juoneet, tietääkseni. Lapsuuskaverit kiskoivat kaksinkäsin olutta, siideriä, lonkeroa, kaljaa, viinaa ja tiesmitä. Kohtuudessa kuitenkin pysyimme, koska muutenhan olisi voinut mennä viihteelle - monopoli-ilta ei saa mennä viihteelle!

Pelien lopputuloksista ei varmuutta, saatoimme hyödyntää vapaakauppa-lakeja tilanteissa joissa vapaakauppaa ei tunneta ja ehkä kiersimme sääntöjä muodostamalla offshore-koalitioita. Lisäksi muodostimme monopoleja - ostin ainoastaan lentokentät, eihän se business kannattanut, joten tein hallitun konkurssin syöksylasku-tekniikalla.

Hauskaa oli, ensiviikolla lapsuustoverien kanssa lyhyelle matkalle. Tavoitteena toistaa kaikki nuoruudessamme tekemämme tyhmyydet ja pistää vähän paremmaksikin. Siitä matkasta ei välttämättä tule blogausta, kun annamme Iltasanomien yms hoitaa tiedottamisen. Voi tietenkin olla, että emme enää jaksa mellastaa kuin ennen ja päädymme kiltisti nukkumaan ilta yhdeksään mennessä.

tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Pää on tyhjä

tänään olen kouluttanut myyjiä, selvittänyt uusia keinoja motivoida ihmisiä ja pyrkinyt olemaan hyvä esimies aikoina jolloin hyvän esimiehen ominaisuudet ovat sellaisia joita minä en omaa. En ole käskevä, komenteleva vaan karismaattinen. Saan ihmiset tekemään asiat siten kuin haluan, aina en kyllä tiedä miksi.

Siinä vain on se huono puoli, että karismaattinen esimies ei voi tehdä mitään vastoin omia arvojaan, joten loistavaa, että työnantajani on antanut minulle vapaat tassut toimia siten kuin haluan. Kyllä tämäkin projekti tästä lentoon lähtee.

Sattuu käsiin - ei jaksaisi kirjoittaa.

Jalat tohjoina kun kävin eilen kokeilemassa jos alaraajat kestäisivät salibandya. Sentään kävelen.

Niska jumissa, kun tuudin huonossa asennossa.

Perse kipeä eikä mitään mielikuvaa miksi.

Päätä särkee ja olo on kuin krapulassa vaikka krapulaa ei pitäisi olla.

Tätä se on katkaisuhoito itselle, lomaa maksalle ja stressiä muulle keholle. En minä kyllä edes koukussa ollut alkoholiin, mutta pyrin elämään samoin kuin he joita yritän auttaa. Ehkä vielä jonain päivänä ihmiset näkevät kuinka paljon näen vaivaa puolestaan.

Piti yrittää olla hauska tänään. Ihan vitun hilpeä. Pitäisi myydä itseäni uusille asiakkaille ja kirjoittaa tänne lennokasta tekstiä joka saa kenet tahansa tilaamaan minut.

Tänään taitaa olla huono päivä. Alkoi eilen siitä, kun työntekijä valitti minulle ja minä menin jatkamaan sitä - kerrankos sitä epäonnistuu esimiehenä, minä pyrin siihen päivittäin.

Tänään pitäisi jaksaa mennä pelaamaan monopolia turnaukseen. Kaveriporukalla ihan, mutta silti ei inspiroi, ei vaikka voisin osoittaa järkyttävän hyvät liikemiestaitoni jälleen kerran (tuurillahan ei ole osaa eikä arpaa siinä pelissä). Miksikö Monopoli? Koska se kestää pisimpään - se on komia tekosyy olla poissa kotoa "pelaamassa" vaikka oikeasti kuitenkin nautimme tuotteita, jotka saavat maksan takaisin lomilta. Miehet - me olemme pahoja.

Mulla oli usea hyvä idea tälle päivälle blogiin - hilpeitä aiheita jotka saavat hymyä suupieliin, sitten päädyn kirjoittamaan maailmantuskasta. Ei mulla hyvin mene.

Väsyttää vitusti.

Ehkäpä tämä tästä iloksi ei muutu. Menen juomaan kahvia. Kohta takaisin.

*kahvilla*

Kiitos Erno. Parempaa kahvia en ole saanut sitten eilisen. Taas virkeää ja mieleeni tulvii sairaalloisia mielikuvia mielipuolista asioista. LOISTAVAA!

Jos asiakas on ilkeä, niin hänelle voi aina vittuilla takaisin. Tai no ei ehkä juuri niin, mutta aina saa sanoa "kiitos samoin".

Enhän minä ole rasisti

"Sanoin tässä eräänä päivänä eräälle mannelle, anteeksi mustalaiselle, eiku siis romanille, että hän on minusta rehellinen manneksi eiku siis romaniksi. Väitti minua rasistiksi, mutta minähän olin vain kohtelias. Kaverinsa, perus valkolainen, suuttui ja haukkui minua myös rasistiksi - en ymmärrä.

Sanoin sitten sille naiselle, että olisi hiljaa. Kerroin myös, että me miehet annoimme heille äänioikeuden joten parasta totella. Naiset saavat nykyään tehdä miestenkin töitä, mutta onneksi heille ei sentään makseta siitä samaa palkkaa. Tämä nainen sitten ryhtyi väittämään minua sovinistiksi.

Vittu enhän mä ole sovinisti tahi rasisti. Kunhan ihan hyvää hyvyyttäni halusin kehua mannea rehelliseksi ja olihan se sen kaveri ihan hyvännäköinen narttu, kyll se saa mun puolesta äänestää kunhan tottelee miestään.

Siis mähän en ole rasisti tahi sovinisti, olen realisti.

Tajua tuollaisia yksinkertaisia ihmisiä. Varmaan jotain femakko-lesboja kummatkin, varmaan unelmoivat vaan isoista neekeri-elimistä, vittu."

Pyrin kuvastamaan ihmisten typeryyttä kärjistämällä hieman asioita. Miksikö tämä kirjoitelma? Kuulin eilen kadulla eräältä ihmiseltä lauseet "enhän minä ole rasisti" ja sitten sen "niistä suurin osa on varkaita" - keskustelusta nousi myös esille se, että hän puhui romaneista. Oli hilpeää seurata kun ihminen yritti olla kovin korrekti ylläpitäessään rasistisia mielipiteitään. Sääli, että meillä jokaisella on oikeus elää.

Jokainen meistä on rasisti, uudet asiat/ihmiset pelottavat meitä luonnostaa - ei välttämättä aina, mutta toisinaan. Sen takia on hyvä hieman pöyhiä asiaa kirjoittamalla kärjistävää tekstiä. Meistä jokaisessa kuitenkin asuu se ihminen, joka toisinaan ajattelee "enhän minä ole rasisti vaan realisti" - ei sitä pidä hävetä, se pitää hyväksyä ja tiedostaa, siten siitä pääsee eroon.

Mulla piti olla jokin hauska punchline tähän kirjoitelmaan, mutta unohdin sen. Vituttaa. Ernon kahvissa taisi olla seassa jotain kokkareita eilisillan juhlista, sen siitä saa kun ei kiellä huumeiden käyttöä alamaisiltaan.

KKK = vihaa mustia värejä
PS = vihaa muita kuin suomalaisia (Perus Suomalaiset)
KD = vihaa epätasa-arvoisia pakanoita (Kristillisdemokraatit)
Suomen Sisu = vihaa kaikkia - etenkin itseään
Vihreät = vihaa järkiperäistä ajattelua
Keskusta = vihaa kaupunkilaisia
SDP = vihaa puheenjohtajaansa
RKP = vihaa köyhiä
ANP = oikealla asialla jo vuodesta 1959 (American Nazi Party, sairaampia ihmisiä saa hakea - http://www.americannaziparty.com/)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa jopa JRepoa.

Perustetaan oma puolue, joka vihaa tasapuolisesti kaikkia (myös itseään)! Sehän ei ole enää rasismia!

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Syyskauden keikkailua

Nyt on taas tullut aika aloittaa itsensä myyminen, huoraaminen ja tiesmikä, jotta saa keikkakalenteria täyteen. Tätä blogia lukee suunnaton (3 ihmistä, mutta kaikki vailla suuntaa elämässään) määrä ihmisiä ja eiköhän teistäkin löydy hyviä asiakkaita.

Tai sitten ei. Mistä minä tietäisin.

Kuten olen aiemmin luvannut, vanhoille asiakkaille pidän kiitoksena aikaisemman hintatason ja uusillekin tarjoan nyt itseäni lähes puolilmaiseksi. Tuhoan siis kilpailun ja siten koko toimialan, olen paha paha ihminen ja täten sai standup loppunsa Suomessa.

Ehkä ei kuitenkaan. Teen keikkoja yhä eniten "tutuille yleisöille" eli ammattikunnille joille muutenkin olen esiintynyt tai esiinnyn työnipuolesta. Mutta tarjouspyyntöjä otetaan vastaan ja lupaan olla vastaamatta niihin ilkeästi.

Eli onko yrityksellänne tulossa juhlaa, pikkujoulua, muita ryyppyjäisiä joiden ohjelmassa on elämää tylsempiä puheenvuoroja kaikilta itseään tärkeänä pitäviltä tahoilta? Haluatko ohjelmaan jotain vielä tylsempää?

Jos vastauksenne on kyllä niin älä mieti enempää vaan ota riski ja lähesty minua sähköpostitse (puhelimeen en vastaile, kun olen liian krapulassa). Halvimmat keikat myydään ensin, koska kunhan saan tavoitteet kasaan, niin ei ole mitään syytä lähteä väkisin keikkailemaan jonnekin Nastolaan talousjohtajien vuosipäiville - paitsi jos maksavat tarpeeksi.

Kuten jo todettua, olen standupin suhteen amatööri ja voin tarpeen mukaan tuoda mukanani muitakin amatööri-koomikoita lavalle. Pääsääntöisesti välitän kuitenkin vain itseäni, koska välitän vain itsestäni.

Syyskuulle jo muutama viikonloppu aika täynnä, mutta kyllä sitä saadaan vielä luotua lisää päiviä kalenteriin jos ei muuten onnistu.

Parhaiten minut tavoittaa
jarkko.repo@gmail.com
050-9183152 (jos on ihan pakko soittaa)

Jos blogini komiikka on sinusta hilpeää - odotappa kun näet minut lavalla. Siihen se hilpeys sitten loppuukin.

Maksan juhlaa!

Työpäivä, aamu oikeastaan. Mietin asioita jotka liittyvät työntekoon ja siihen, miten saada ihmisistä heidän osaamisensa "irti", ei siis pois heistä vaan siten, että saavat työssään parempia tuloksia.

Tuloksiahan tässä on tehty vaikka kuinka, ne eivät vain ole sellaisia joista esimieheni antaisivat arvostustaan - kyllähän he arvostavat laaja-alaisesti myös komiikkaa, mutta sillä ei vielä ruokita vaimoja (heillä on niitä useampia), lapsia tahi koiria.

Nyt olen partiaalisesti lomalla, eli maksani saa nyt olla pari vuorokautta levossa. Teen myös parhaani, että työntekijöideni maksat saavat ottaa rennosti.

Nyt on siis maksan juhlaa ja niissä ei juoda alkomahoolia tahi syödä gelatiinilla muodostettuja viina-namelleja (ne on aina yhtä populaareja festareilla). Maksa juhlii siten, että se ei syö eikä juo. Kannibaalimaksat syövät maksaa juhlissaan, mutta tietääkseni maksani ei ole sellainen.

aivoni minun sanovat
eivät yhtään mitään
tyhjyyttä kumisevat
sanomatta mitään
ääni päässäni soi
soi ja soi ja yhä vaan se soi
pitäisi vastata puhelimeen
sanomatta mitään

Ja nyt on tupakkitauko. Tupakkitauolla olen polttamatta, muuten on suupielessä yhtäjaksoisesti palavaa materiaalia. Miksikö? Ajattelin, että se pitää huuliherppeksen loitolla, kun ei mulla vielä sellaista ole. Kulotan siis huuliani ja toivon, että vaikutus on käänteinen peltoteknisiin toimenpiteisiin - kulottaminenhan lisää ravinteikkuutta ja siten huuliherppes kasvaisi paremmin.

Kuten sanoin. Tänään - tänään - ajatukseni ovat tuollapuolen. En niitä kontrolloi, sen siitä saa, kun pitää maksalle antaa lomaa.

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

Viikonlopusta

Kuten jo edellisessä kirjoitelmassani mainitsin - tulee tämä naputelmani sisältämään kuvauksia siitä, miten insinööri-opiskelijat viettävät viikonloppunsa. En siis suosittele kenellekkään tämän lukemista.

Koko viikonlopun luonnonhelmassa viettivät tietojani mukaan: Olli, Antti, Ville ja Timo. Antti ei kuulu insinöörien lahkoon, mutta on kait muuten luonnollisilta tavoiltaa lähellä insinöörejä.

Paikkanahan oli "Ollin-mökki". Puitteet olivat paremmat kuin olin odottanut, saavuttuani tutkin heti laatutason ja totesin sen kohtalaiseksi. Eihän se mikään nykyaikainen-mökki ollut, mutta tärkeintähän ei ole rakennus vaan ne ihmiset.

Saapuessani oli paikalla Olli ja Timo. Antti oli Villen kanssa hakemassa lisää aikuistenjuomaa (kait alkoholia). Saavuin itse lokaatioon 2130 perjantaina.

Lähdin pois paikalta 0700 lauantaina ja seuraavan kerran saavuin 2330 lauantaina ja poistuin 0600 sunnuntaina. Kerron nyt mitä kyseisinä ajanjaksoina tapahtui läsnäolleille ihmisille.

----
Olli

Vauhti oli huima heti alkuillasta lähtien, miehellä ei ole paras viinapää ja kun viina meni päähän juomapeliä pelattaessa, niin mieshän otti itseään niskasta kiinni ja päätyi sammumispisteeseen. Ennen sitä hän kerkisi kertomaan minulle pariin otteeseen jotakin joka kait oli vittuilua minulle, mutta valitettavasti minä nauroin. Olli pääsi lopulta pinteestä ja oksensi sujuvasti eri alueille merkaten siten reviirinsä. Alkuillasta hän vielä yritti tehdä markkeerausta virtsa-aineilla ja kusihan hän esimerkiksi Villen päälle. Lisäksi mies myös yritti saada hajujälkensä minuun sylkemällä, mutta yrityksensä epäonnistui traagisesti (tietojamme mukaan sylkeä ei ollut tarkoitettu minulle).

Sitten Olli sammui.

Ennen sitä Olli kerkisi kertomaan jotain siitä miten olla "inmihillinen" - sanakirjamme ei tunne termiä, joten paha sanoa mistä Olli halusi keskustella kanssamme.

Olli herää ja pojat käyvät toimeen. Saavat paikalle naaraan (Veera) ja siitähän ei voi seurata kuin hammastenkiristystä ja tiesmitä itkuisuutta. Tarinamme ei kerro tarkemmin tapahtumia, koska en ollut itse läsnä. Kun saavun lauantaina uudestaan, niin heti saapumiseni jälkeen Olli kuitenkin kärttää minua "jäämään yöksi", todennäköisesti tavoitteena ei ollut REM-unien katselu. Johtopäätöksenä siis se, että kunnon känni tekee meistä jokaisesta bi-kokeilunhaluisen. Koska en kuitenkaan halua ottaa kunnianloukkaussyytettä tänään, niin todettakoon, että Olli taisi vain haluta minut nukkumaan, koska olisi silloin voinut varastaa autoni.

----
Antti

Kaikkien janoisten sankari, tai no ei se voi niille olla sankari kun se juo kaikkien juomat. Antti on kovapoika tarjoamaan ihmisille asioita joita Antti ei omista. Antti siis tarjoaa muiden puolesta - kätevää. Siten Antilla ei itsellään kulu lainkaan pääomaa. Pääoman puutteeseen vaikuttanee juurikin se tosiasia, että Antti ei ole insinööri. Insinöörit on rikkaita.

Antti oli aloittanut pohjien ottamisen jo keskiviikkona työpaikallaan, joten miehellä oli aika hyvä peruskunto perjantaina. Illan mittaan hän oli yllättäen tupakan puutteessa, mutta onneksi sen ongelman poisti henkilö, joka saapui keskuuteemme hehkeän neitokaisen seurassa. Siitä lisää myöhemmin.

Antti oli vahvasti sitä mieltä, että alkoholia ei pidä jättää juomatta ja siinä taitaakin olla miehen elämän ainoa ongelma. Tietenkin sen lisäksi, että poika yrittää päteä lähes tulkoon aina siinä epäonnistuen. Kovin on surullista se.

Lauantaina aamuyöstä mies jotenkin päätyy kanssani saunaan vaatteet päällä, mutta Antin tuntien hän tietenkin yrittää poistaa vaatetustaan - jälleen kerran epäonnistuen. Emme harjoita sodomiaa. Jätän Antin saunaan ja poistuudun toisaalle sorsien tutkiessa, josko Antissa olisi jotain syötävää.

Antti oli kuulemma herännyt lauantaina päivällä aloittaen heti alkoholin nauttimisen. Oikein sanon minä! Antilla oli iso tavoite lauantaille ja sunnuntaille - valvoa 24 tuntia putkeen. Antti halusi osoittaa olevansa jo isopoika - ja tietenkin hän halusi päteä. Saavuin takaisin lauantaina loppuillasta ja jo silloin oli Antissa havaittavissa merkkejä sammumisesta. Kovaa jaksoi poika taistella, mutta lopulta väsymys vei miehen petiin ja sinne jäi se vuorokauden yhtäjaksoisen valvomisen tavoittelu.

----
Ville

Tuo pinkkien vaatteiden jumala, heteromiesten pelko - Ville, seurustelee naisen kanssa, mutta väitän, että Ville ei vielä tiedä olevansa poika. Ainoa elossa oleva ihminen, joka fanittaa Metsolat-sarjaa. Ainoa elossa oleva ihminen, jonka Foorti (äännetään kuten kirjoitetaan) kiertää 16000 kierrokseen asti. Ville - liian outo elääkseen, mutta liian outo, jotta kukaan haluaisi sitä tappaa.

Ville asuu Lappeerannassa, joten suotakoon hänelle erilaisuutensa. Ville on kuuluisa synnyinseuduillaan Nastolassa siitä, että mustalaiset muuttivat miehen perässä Lappeerantaan. Taitaa olla siis aika business-mies Villekin.

Ville oli perjantain ja lauantain välisenä yönä ylivoimaisesti parhaimmassa kunnossa ja nukahti lopulta aamuyöllä katsoessaan DVD:ltä Metsolat-sarjaa. Lauantaina hän olikin jo aloittanut heti aamupäivästä Antin kanssa naukkailun ja sehän johti siihen, että Villen limitti tuli täyteen jo ennen puoltayötä. Sammuminen vei miehen petiin ja olin todistamassa sitä kaunista näkyä, joka syntyy siitä, kun sänkyyn sammunut yrittää herätä ja tajuaa ylösnoustessaan, että vatsalaukun sisältö kaipaa vapautta - niin siis Ville kirmaa mökin pihan poikki järven rannalle, kurottaa kaulansa vettä kohden ja antaa itsensä ylen. Kaiken kruunaa päällänsä olleet vaalenpunaiset bokserit. Jos elämä on taidetta, niin ei se tästä paremmaksi enää voi muuttua.

Villeä on myös syyttäminen naapurien suututtamisesta. Kuuntelivat turbo-Foortissaan musiikkia lauantaina aamuyöllä ja sekös kismitti naapurin setää, sillä kun ei ole turbo-Foortia. Kävi sitten kehoittamassa jos pojat saisivat hieman kevennettyä metelitasoa, eihän pojista tietenkään siihen ollut. Mutta ajelivat sentään pihalla edestakaisin autolla - ei lienee ollut pelkoa siitä, että siinä olisi ollut ratsiaa liikkuvalla poliisilla.

Ville jäi kuitenkin mieleeni ja jo nyt kaipaan tuota hahmoa, jonka kanssa väittelimme useamman tunnin Metsolat-sarjan tarjonnasta. KYLLÄ SE METSOLAN ERKKI OLI SITTEN VITUN KOVA MIES! Mutta ei yhtä kova kuin Ville, ei meistä kukaan pärjää Villelle. Ville laittaa myös ruokaa, mutta siitä minulla ei ole todistusaineistoa.

----
Timo

Tuo nuorimies, jatkuva virne kasvoillaan. Yleensä hänet pystyi löytämään jostain kulmauksesta, jossa hän teki omia juttujaan. Ei, Timo ei ole yksinäinen - Timo on erikoinen. Timo on Tampereelta.

Timo muutti opiskelujen perässä Lahteen, on lienee kadunnut päätöstään siitä lähtien kun törmäsi ensimmäiseen lahtelaiseen. Suotakoon hänelle kuitenkin erilaisuutensa. Timo on entinen partiolainen - Timo osaa sytyttää saunan, vaikka väkisin. Timo vastasikin siis viikonlopun ajan saunan lämpinä pitämisestä ja teoreettisesta kalastuksesta. Lisäksi Timon vastuulla oli absurdien kommenttien heittäminen siten, että muut olivat hetken sen jälkeen hiljaa. Siinä Timo on myös aika hyvä.

Timon vahvuuksiin lukeutui myös se, että hän ei nauttinut alkoholia liikaa ja kävi aina nukkumaan heti lastenohjelmien jälkeen. Timo on säntillinen nuorimies. Sellaisia ei ole enää montaa olemassa. Loistavaa (siis se, että heitä on vähän).

Timo siis nukkui suurimman osa siitä ajasta jolloin hän ei lämmittänyt saunaa tai kalastanut ruokaa perheelleen. Parasta Timon antia oli myös se, että hän piti jatkuvasti päällään sadetakkia ja kumisaappaita - ehkä ne oli Timolle uusia ja hän halusi hieman esiintyä niissä. Voi olla. Kyllä ne Antin "David"-takin voittivat, mutta se nyt ei ole vielä kovinkaan massiivinen suoritus.

Timosta on paha kirjoittaa mitään ihmeellistä. Mies on söpömpi kuin yksikään tuntemani Timo-niminen tamperelainen Lahdessa asuva insinööriopiskelija. Luulisi, että Timolla olisi siis paljon vientiä, mutta ei sillä ole.

Naiset eivät sitten tajua mitään, ehkä siksi Timo osoittaa kerta toisensa jälkeen enemmän merkkejä siitä, että hän on kiinnostunut enemmän omasta sukupuolestaan - eli tamperelaisista - seksiin liittyvissä asioissa.

----
Aksu

Legendaarinen Aksu laskeutui lauantaina yöllä mökille tuoden mukanaan pelastuksen - tupakkaa. Siitä saamme kiittää Aksun seurassa ollutta tyttöä (aiemmin siis viittasin Aksuun hehekeänä neitokaisena kertoessani Antin edesottamuksista) - ilman häntä Aksu olisi ollut mökillä varmaan ensimmäisenä. Aksu oli siis sankarimme.

Aksu, mitä sitä voisi kertoa miehestä joka seurustelee murrosiässä olevan tytön kanssa ja on itse reilu kaksikymmentä vuotias. Aksu on myös sairaalloisen mustasukkainen - etenkin Antista. Aksulla ja Antilla on takanaan pitkä ja myrskyisä suhde. Heidän väliin ei mitkä tahansa naaraat pääse häiriköimään. Omien sanojensa mukaan Aksu ei kuitenkaan voisi edes harkita seksiä miehen kanssa, koska hän varmaan pitäisi siitä liikaa.

Aksu on media-alalla ja käyttää muodissa olevia värejä. Aksun hiukset on värjätty ja ne on söpösti pörröllään. Aksu haluaa keskustella vakavasti parisuhde-asioista tuntemattomien ihmisten kanssa ja kertoo olevansa tunteellinen, lisäksi hän vihaa urheilua.

VITTU SE MIES ON HOMO.

Oho. Niin siis Aksu on varma siitä, että naiset ovat hänen kutsumuksensa. Lisäksi hän on varma siitä, että Antti on ihana.

Joko Antti on nainen tai sitten minä en vain ymmärrä kaikkea tässä maailmassa. Todennäköisemmin asia on kiinni ymmärryksestäni.

Aksu siis tuli mökille tytön seurassa. Lähes heti he menivät saunaan vaatteet päällä ja sitten he lähtivät pois. Aksu ei kuitenkaan malttanut olla poissa vaan dumbbasi tyttönsä ja palasi. Sitten Aksu joi. Itse saavuin parahultaisesti todistamaan sitä, kun Aksu halusi pelata juominkipeliä itseään vastaan (säännöillä ei siis niin väliä, kun joka välissä hän joutui kuitenkin juomaan).

Jäimme sitten sunnuntai aamuyöstä juttelemaan Aksun kanssa ulos pöydän ääreen ja kolmen tunnin jälkeen lähdin pois, Aksu taitaa yhä olla kertomassa tunteistaan siellä minne hänet jätin. Olen paha ihminen.

Aksu on siitä jännä tapaus, että hänestä ei voi olla pitämättä, niin siis se johtuu siitä, että on sillä on rikkaat vanhemmat. Aksu ei kuulemma suunnittele heidän tappamista. Sääli.

----
Summausta

Mutta koskaan ei mikään teksti kertoisi tarpeeksi siitä kuinka tunnelma oli loistava. Itse lähes täysin ulkopuolisena kuuluin silti joukkoonsa ja pystyin aistimaan sen kuinka he yrittivät ymmärtää minua. Tunsin itseni ihan Dian Fosseyksi, joka eli gorillojen parissa lähes yhtenä laumanjäsenenä. Tämä teksi olkoon siis ensimmäinen osa siitä, kun yritän tallentaa insinööri-opiskelijoiden elämää muille luettavaksi. En saa tätä varten apurahaa tai muutenkaan rahoitusta mistään ja työssä on suuria riskejä. Alkoholimyrkytys noussee mieleeni ensimmäisenä yhtenä niistä ongelmista joihin saatan kohdata matkallani jolla pyrin selvittämään sen mistä insinööri-opiskelijat saavat kaiken sen viinan ja miten heillä on siihen varaa ja kuinka he kestävät sen käytön.

Huomenna on uusi päivä, mutta saatan vielä palata viikonlopun tapahtumien pariin ja kertoa asioista, jotka liittyvät mediatoimistoon, jossa olen osakkaana. Saatan kertoa veljeni lapsen 1-vuotis synttäreistä - siellä se meno vasta villiä olikin. Tai sitten en kerro.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Nuorissa on maamme toivo (tai sitten ei)

Yö oli synkkä ja myrskyisä, tuuli riepotteli väsyneitä puita ja yksinäinen joutsen poti kylmää kotisatamassaan. Oli siis tyyntä myrskyn edellä - myrsky joka oli kohta alkava tuottaisi meluhäiriöitä ja paheksuntaan. Oli alkamassa taas yksi jakso insinööri-opiskelijoiden elämästä. Minua oli pyydetty tallentamaan tätä suurta iloittelua. Lupasin tehdä parhaani saadakseni paperille ja valokuviin edes osan siitä kaikesta riemusta, joka syntyy kun insinööri-opiskelijat ottavat rennosti. Yö oli kuitenkin sangen synkkä alkutaipaleeltaan, vettä satoi ja auto piti jättää saatanallisen ylämäen päälle, meni kuntoiluksi kun piti autolla käydä aina toisinaan.

Mutta koska nyt on lauantai ja JRevolla teoreettinen krapula (olinhan sentään ajokunnossa lähes jatkuvasti - sitä pitää osata tahdittaa oikein yksittäisten maljojen nostelu), niin tulette kuulemaan lisää tästä kaikesta viimeistään huomenna tai sitten myöhemmin. Valokuvia en enempiä teille tarjoile, koska en usko siihen, että ne pystyvät kertomaan teille mitään. Teen kuitenkin poikkeuksen ja pistän tuohon alle kuvan, jossa olen itsekin. Yritäppä löytää kuvasta homopuuhelmiin ja aurinkolaseihin pukeutunut itseään hauskana pitävä mies...

Ei se kalju poika siinä alhaalla en ole minä - se on Olli. Olli yrittää kait parhaillaan saada kiveksiäni päälaelleen, siltä tuo ainakin vaikuttaa. Mutta tästä kaikesta lisää siis myöhemmin. Nukkukaa kiltisti siihen asti, minä ainakin.

Posted by Picasa