!UUSI BLOGI!

Siirry www.jrepo.fi

Siellä on uusi blogi, hehkeämpi kuin rapuhai.

jarkko.repo@gmail.com
044-9150721 (jos on ihan pakko soittaa)

perjantaina, joulukuuta 29, 2006

Uusia Vuosia ja Sananvaltaa

Hei te kaikki einessäkit ja turvekelihapullat. Nyt on taas vuosi vaihtumassa ja on aika tehdä yhteenvetoa siitä, miten on "Näin tullaan amatööri standup-koomikoksi ja miten mahdollistetaan potentiaalinen ura komiikan maailmassa"-projekti edennyt.
Aloitus oli kuitenkin vasta syyskuussa, joten keikkoja ei ole vielä paljoakaan taustalla. Epäonnistumisia ja onnistumisia on kumpiakin, enemmän jälkimmäisiä - onneksi. Tällä hetkellä loma standupista on hieman yli puolen välin ja kaipuu lavoille on jo rankkaa. Ehkäpä tämä luo lisää osaamista minulle, kun on pakko ollut panostaa omiin ajatuksiin sen sijaan, että heittelisin puolvalmiita juttuja lavoilla...
Vuosi 2007 tuonee tullessaan uusia juttuja, mutta etenkin ottanen käyttöön uuden asennoitumiseni käytäntöön. Lavoille nousee siis uuden ajan JRepo. JRevon toinen tuleminen. Nyt kerrotaan kavereiden jutut vieläkin hehkeämmässä valossa ja varastetaan oikomatta arkielon asiat, jotka herättävät kummeksuntaa pienen Jarkon päässä.
Tyyli on nyt lopullinen aito JRepo - tähän asti oli pakko vetää "överiksi", kun etsin rajoja. En varmaan löytänyt mitään mistään, mutta väitän oppineeni jotakin - KIITOS PETE KOSONEN ja JAPE GRÖNROOS...mutta mitään en siis ole oppinut ;)
Joten enää viikko jäljellä siihen, kun JRepo on jälleen vauhdissa. Toivotaan parasta ja luotetaan osumaan (esim. häränsilmään tahi Jarkon leukaan - jonnekin tulee osumia varmasti).

Jatkakaa.

maanantaina, joulukuuta 18, 2006

Jarkko jää nyt vähäksi aikaa lomille...

Kuten jo "Keikat"-osiosta olet voinut huomata, jään nyt noin pariksi viikoksi lomille niin standupin kuin muunkin työn tekemisestä. Tänä aikana en kuitenkaan lepäile orsilla tahi nauti alkomahoolia vaan kehitän juttujani rauhalliseen tahtiin eteenpäin. Idea-kirjastoon on kertynyt semmoinen määrä aihioita, että on pakko ottaa vapaata tekemisestä ja panostaa hieman luovaan ajatteluun. Luovuushan on parhaimmillaan silloin, kun lomailee - joten sitä tehtäköön.
Uusia aiheita on tulossa jos ne saan väännettyä hauskoiksi. Etenkin on tarpeen ottaa mukaan enemmän politiikkaa (koska tiedän siitä), terveyttä (koska mulla ei ole sitä) ja muitakin itselleni tärkeämpiä asioita.
Eli toisin sanoen, tavoitteena on parin viikon aikana kasvaa standup-koomikkona siten, että juttuihini tulisi lisää särmää ja vähemmän eksyilyä. Veikkaan, että yritis menee päin helvettiä, mutta on helppo päästä tavoitteisiin jos ne laittaa tarpeeksi matalalle. Minä en mene sieltä missä aita on matalin, vaan sieltä missä sitä ei ole lainkaan.
Minä vaikenen, kommentoikaa jo perkele joskus tännekin eikä aina esim. sähköpostitse, tai no ei tänne tarvitse niitä negatiivisia juttuja kaikkien kirjoitella...(saapi nähdä onnistunko tuolla innostamaan tyhmimmät kirjoittelemaan jotakin).

lauantaina, joulukuuta 16, 2006

Standuppia, kuorolaulantaa ja hyviä hetkiä

Se on sitten takana. Ylömummossa oli Kortteli vuosijuhla ja esikutinat pitivät hieman paikkaansa - eihän siellä ketään kiinnostanut minun standuppini vaan se futis matsi joka pyöri screenillä siinä heti mun vieressä. Joku huusi yleisöstäkin, että voisin olla hiljaa.
Sain minä niiltä hymyilyjä ja jopa hieman naurahtelua, jotka raaskivat kuunnella, joten ei siitä paskaa fiilistä jäänyt, päinvastoin - olipahan kokemus, joka varmasti opetti. Yleisön "haltuunotto" on yleensä minulle vahvalaji, mutta en edes minä pärjää jalkapallolle futisfanaatikkojen keskellä.
Tuli muuten lyhyen settini aikana KAKSI maalia, joten sain minä tavallaan taputuksia...
Mutta se toinen osuus upposikin paljon paremmin. Lauloimme aivan päin helvettiä kuorolaulumme, jotka jo tuossa aiemmassa kirjoituksessa esittelin. Mutta jokainen lauloi tunteella ja asenteella - hyvin Vegalaisesti. Kiitokset mukana olleille joukkueidemme pelaajille: Hannu Huupponen, Jaakko Nieminen, Aapo Nieminen, Jarno Repo, Roope Pimiä, Raine Pimiä ja lisäksi kuorossa lauloin tietenkin myös minä.
Paikalla, mutta kuorosta pois jättääntyneinä oli (okei, osa vaan tuli myöhässä): Said Assasi, Antti Manninen ja Juha Ilola. Kiitokset myös heille läsnäolostaan.
Kaikilla oli kivaa, myös yleisöllä. Tilaisuus oli ehkä hieman liian epävirallinen, että kaikkia olisi saatu haltuun, joten myös palkintojen jako meni hieman ohi osalta yleisössä olleelta. Lopulta illasta jäi kuitenkin positiivinen fiilis - kiitoksia Lahden Kortteliliiga!

Yksityiskeikka: Lahden Kortteliliigan vuosipalkintojuhla

No niin, kohta läjähtää keikka käyntiin. Lyhyt setti, jolla olisi tarkoitus aloittaa tämän vuotinen Lahden Kortteliliigan palkintojuhla. Tavoitteena saada yleisöön hieman vauhtia ja valmistella heitä kuorolaulua varten, jonka esittää Vega I&II-joukkueista koostuva komia mieskuoro, jonka vetäjänä toimii allekirjoittanut.
Tulimme Korttelissa tunnetuiksi siitä, että laulamme joululauluja lähes missä tahansa tilanteessa, joten päädymme myös vuosijuhlaan sitä tekemään. Tai no tällä kertaa laulamme myös yhden toisen laulun, joka poikkeaa vakio-"esityksestämme" pelien aikana.
Lahden Kortteliliiga edustaa juuri sellaista liikunnallisuutta, jota koululiikunnankin tulisi olla. Tärkeintä on se, että on hauskaa. Kun JRepo on mukana niin eihän sitä voi olla kuin hauskaa, jättivänkää, fantsua ja sen semmoista.
Tänään heitän aika paljon modifioituja juttuja ja vähän vakiokamaa. Toivottavasti komiikkani toimii myös Ravintola Ylämummossa (kyllä, Lahdessa on sen niminen paikka). Raportoin sitten joskus myöhemmin.
Kuorolaulua varten olemme valinneet kaksi laulua, joiden sanoitukset olen laatinut yhteistyössä Roope Pimiän kanssa. Ohessa kyseiset sanoitukset (Copyright by Jarkko Repo / Roope Pimiä).

Koska meillä on joulu
koska meillä on joulu
pallot menee maalihin
eikä Ropponen nouse
syyt on olla iloinen

missä meillä on sähly
pelikenttä armahin
eikä Ropponen vislaa
syyt on olla iloinen

alkusarjat on nähty
nyt mennään täysillä
pisteitä ei tehty
syyt on olla iloinen

Käsikädessä kuljemme jäähyaitioon
Pallo menee selkäsi taa
se värjää sun kasvosi punaisellaan
ja Vegat laulaa: joululaulua
vituttaa tai ei silti maalin tein

On silmissäs nyrkkini työ
ja kulmassa päätäsi tolppaan lyön
jo kohta tuomari niskaani hengittää
ja tuomionsa vie tajuntani pimeään

Ja käsi kädessä kuljemme jäähyaitioon
ja se minua niin vituttaa
Ja tämä tahti saa minut pian pelikieltoon
kun boksin Ropposen kanssa jaan
ja käsi kädessä kuljemme jäähyaitioon
tämä tahti saa minut pian pelikieltoon

Mä tempuillani koko ketjua vien
sä huudat ja sun huutos vituttaa saman tien
ja välittömästi mä ratkaisun teen
olen maalikuningas Vegakakkosen

Ja käsi kädessä kuljemme vaihtoaitioon
ja se minua niin vituttaa
Ja tämä tahti saa minut pian sydänvaurioon
kun penkin Ropposen kanssa taas jaan
ja käsi kädessä kuljemme vaihtoaitioon
tämä peli saa minut pian aivovaurioon

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Miksi www.jarkkorepo.fi ja tämä blogi?

Yllättävän monet ovat minulta kysyneet syitä sille, miksi kasasin www.jarkkorepo.fi sivuston ja miksi kirjoitan tätä blogia (ja onhan se nyt saatana, kun ette voi jättää kommenttianne suoraan tänne...).
Minäpä kerron.
Joskus vuonna 2004 aloin suunnitella stand up koomikon uraa. Silloin se tuntui kovin absurdilta, mutta päätin tehdä paljon asioita, jotka tulisivat auttamaan tavoitteeseen pääsemisessä. Hankin itselleni absurdin työpaikan (lehtimyyjä) ja tein paljon typeriä asioita, joista saatan joskus kertoa. Tavoitteena vain ja ainoastaan löytää elämään uudenlainen näkökulma - minun näkökulma. Ja löytyihän se. Koulutukseni oli hieman peittänyt näkökenttää, mutta uurastukseen jälkeen näin jälleen. Näin. Näin kaikkialla absurdeja asioita.
Mutta eihän sitä nyt pidä kiirehtiä. Vuoden 2005 aikana tein paljon perustavan laatuista pohjatyötä ja vedin esim. työvoimapoliittisen koulutuksen, jossa hyödynsin kohtuullisen paljon standup komiikkaa opetuksessa (ja kyllä se oli ihan puhdasta stand up komiikkaa - tätä asiaa kun ovat monet epäilleet). Homma toimi ja kaikilla oli kivaa - ainakin väitteiden perusteella.
Lopulta sitten vuonna 2006 oli aika käydä hakemassa kosketusta alaan Suomen Stand Up Clubin kurssille, joka osui syyskuulle. Jalavan Pekka avasi silmäni parille perusasialle - ei pidä yrittää olla hauska vaan vain kertoa siitä miten maailman näkee. Tunsin itseni idiootiksi, kun en ollut sitä tajunnut ja häpesin typeryyttäni varmaan jopa neljä minuuttia - sitten mentiinkin jo taas eteenpäin.
Kurssin jälkeen aloitin nopeasti kiertämään kohtuullisen aktiivisesti stand up klubeja (Tampereella Teerenpelissä ja Artturissa, Helsingissä Old Anchorissa ja Lahdessa Shotti-Baarissa ja Teerenpelissä) tavoitteena vetää 100 keikkaa vuoden 2007 loppuun mennessä. Miksikö? Koska se on tavoite - en minä tiedä mihin tällä pyrin.
Olen kuullut kritiikkiä ammattilaisten suunnalta (suorasti ja epäsuorasti) siitä, että ei kukaan voi julistautua standup-koomikoksi, ei tietenkään voi. Yleisö päättää kenestä pidetään. On aivan sama vaikka olisin heittänyt viisi miljoona yritystilaisuutta jos kukaan ei naura klubikeikkani aikana. Monet ammattilaiset ovat kait luulleet, etten tätä ole ymmärtänyt. Minulle tärkeintä on kehittää taitojani ei tehdä rahaa, eikä todellakaan saada naisia (kuudetta vuotta naimisissa ja onnellisesti) ja kaikkein vähiten etsin tästä kunniaa/mainetta...
Mutta se kritiikki, se kävi vituttamaan, joten päätin tuoda kaikille esille tämän projektini: "How to become a standup comedian in 16 months", suurinpiirtein siis. En todellakaan aliarvioi alalla toimivia ammattilaisia tahi heidän taitojaan, mutta ihmettelen sitä millä oikeudella eräät aliarvioivat jokaisen aloittelijan taitoja.
Sivustoni www.jarkkorepo.fi on siis ensisijaisesti minua itseäni varten todistamaan tämänprojektin todellisuudesta. Toisena pointtina on se, että se toimii jatkossa linkkinä erilaisten projektieni välillä (eli kuten aiemminkin, ennen kuin pääsivu muuttui standup painotteiseksi). Tätä blogia aloin kirjoittamaan ensisijaisesti itselleni, jotta voisin kehittää taitojani komiikan maailmassa.
Koska kyseessä on eräs taiteen muoto on ollut mielenkiintoista nähdä kuinka paljon alalle mahtuu itsensä hieman liian tosissaan ottavia ihmisiä - ei kait taidetta voi tehdä veren maku suussa? Vai voiko, olenko ehkä itse ymmärtänyt jotakin väärin...
Kiitokset kuitenkin jokaiselle joka on antanut palautetta. Rakentavan palautteen saaminen on aina loistavaa ja se auttaa eteenpäin, samoista asioista puhuminen on kuitenkin täysin turhaa, joten se joka seuraavaksi väittää tämän nousseen minulla päähän, niin noh - mitäpä minä siitä välittäisin, antaa ihmisten puhua.

tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Nähdä Lahti ja jotakin.

Illan standup-osuus meni JRevolla hieman penkinalle. Syitä voisi listailla, mutta kyllä se suurin syy on miehessä itsessään. Huono valmistautuminen, yleisön arvioiminen väärin ja ylipäätänsä nihkeä ote uusiin juttuihin. Pitäisi ehkä jättää noi uudet jutut treeni-klubeille, mutta - noh se siitä selittämisestä. Yksinkertaisesti tänään ei vaan sujunut. Piste. Käydäänpäs se setti läpi tarkemmin...
Aloitus (avioliitto)
Aloitus meni oikeastaan hyvin. Mokasin vain haukkuessani Lahtea ja kehuessani Hollolaa, note to self: Älä lyä vetoa, että aloitat jollakin tavalla.

Susi
Susi-juttuun löytyi hieman uusi ote ja itse ainakin pidin siitä. Asiat loksahtelivat paikoilleen ja kehtaan väittää onnistuneeni hyvin vielä tässä vaiheessa settiäni.

Matkatoimisto
Hieman eri kohtaan tuli heitettyä tämä ja olisi ehkä pitänyt hioa vielä ja vetää paljon pidemmälle, esim. teema-matkailuksi...

Rantakunto
Häkellyin, kun ei juttu toiminut. Ehkä puhuin huonosti mikkiin - pitäisi äänittää keikat. Kasvisruuasta sain revittyä ihan kohtuullisen hyvin tarinaa, mutta mutta - ei vaan osunut tänään.

Anoppi
Once again, jätä nyt ne vedot lyömättä. Anopista on niin vitun vaikeeta repiä jotain uutta. Ei edes uskontoryhmät tulleet pelastamaan tätä tarinaa - tuli itselle "lavalla" ollessa aika nihkeä fiilis ja tunnelma lähti alaspäin...fock.

Psykopatia
Tiesin heti, kun tulin lavalla, että tämä juttu ei toimi täällä tänään. Mutta en luovu toivosta vaan hion sen idean helmeksi, koska se on niin aito, että siitä on pakko puhua. Asia, joka on minulle tärkeä.

Eroottiset unet
Mikä meni pieleen, minusta niin helvetin hyvä juttu ja yleisöstä vian osa naurahteli. En kuitenkaan hylkää tätä vaan kehitän yhä edelleen. Asia on yllättävän tosi (kuten kaikki mun jutut, mitä järkeä olisi valehdella lavalla), joten siksi siitä on "mukava" puhua.

...valloitukseltaan Lahteen ?

Ehkäpä, Tampere oli ja meni. Fiilis oli nihkeä kuin kalastajan saapas ilamyöhällä. Tunnelma lotisi myös siellä samoin kuin hukkuneen majavan häntä, tahi jotakin.
Huonoista sananlaskuista olet sinä tullut ja huonoihin sananlaskuihin olet sinä menevä.
Lahti. Der Teerenpeli. H-hetki 20.00. Sinne pitää kohta suunnata. Kotikaupunki, kotikenttäetu, mitäpä tänään kertoisin.
Kirjoitin tänään aamupäivästä uusia ideoita "puhtaaksi", lopulta löysin niistä vain muutaman, jotka olivat oikeasti hyviä ja hiottuani niitä pari tuntia tulin siihen tulokseen, että n. 20 jo esihyväksymästäni ideastani vain yksi oli hyvä. Tänään saatan sen kertoa kuulijoille. Jos uskallan. Uuden materiaalin esittäminen on kyllä välttämätöntä, koska olen nyt esiintynyt pari kertaa putkeen Teerenpelissä Lahdessa ja yleisö ei arvosta jos en tänään esitä täysin uutta settiä.
Tottakai mukana on yksityiskeikoilla heittämiäni juttuja ja myös sunnuntaina Tampereella Artturissa testaamiani juttuja - mutta silti ne ovat vielä uusia. Kun kerron ihan ensimmäisiä juttujani joilla aloitin syyskuussa On the Rocksissa huomaan sen, että en saa niihin enää samanlaista latausta kuin uudempiin "tarinoihin". Kuitenkin pitäisi hioa myös niitä "vanhoja" juttuja jatkuvasti, että saisin kasaan helvetin tehokkaan n. 10 minuutin setin, joka olisi täysin varma. Onneksi saan kuitenkin harjoitella näin amatöörinä kaikenlaista, eikä minua oteta liian tosissaan koomikkojen keskuudessa. Minulle ainakin parempi tapa on kehittää jatkuvasti uusia juttuja (olenhan sitä tehnyt jo vuosien ajan muutenkin) ja kiskoa mukana vain ne aivan parhaimmat vanhat jutut.
Tänään settini näyttää suurinpiirtein tällaiselta:

Aloitus (avioliitto)
Susi
Matkatoimisto
Rantakunto
Anoppi
Psykopatia
Eroottiset unet
lopullinen setti tarkentuu paikanpäällä ja oman fiiliksen mukaan. Setissä on mukana n. 50% materiaalia, jota en ole esittänyt vielä missään. Saa nähdä mitä illasta tulee, nyt kuitenkin luottavaisempi olo kuin ennen Artturin keikkaa.
Ja sitten hälyttääkin kännykkäni, on aika lähteä. Myöhemmin taas kommenttaja siitä miten meni ja heiteltiinkö paljonkin kovilla esineillä.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Ja niin hän palaa maailman

Tampere.

Nihkeää oli kuin demari-naisen alapäässä. Ei yhtään sujunut, mutta hauskaa oli yrittäessä. Ajomatkalla keksimme paljon "hyviä" juttuja ja niistä tulen esittämään varmasti osan jo Teerenpelissä Lahdessa.
Mutta palatkaamme Artturiin. Olin toisena koomikkona lavalla ja parhaiten toimi yleisön kanssa jutustelu valmiiksi kirjoitettujen juttujen valuessa jaloille. Mutta kivaa oli. Ainakin minulla.
Jokaisella koomikolla oli pari juttua joille yleisö nauroi, joten ei kait se huonosti mennyt ilta ollut. Mielestäni tähän mennessä kuitenkin heikoin, jossa olen itse ollut mukana.
Huomenna ehkä lisää kommentteja jos jaksan kirjoittaa. Nyt pakko päästä tuutimaan (oikeasti menen lukemaan tutkimuksia liittyen elintarvikkeisiin, mutta se nyt on niin kuiva aihe, että sitä ei kehtaa edes mainita).

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Tampere, Artturi, 10.12.2006 - ennakko-odotukset

Tampere here I come! Viime kerta Artturissa meni yhtä hyvin kuin suutarintyö laiskiaiselta, helvetin hitaalla temmolla ja todella huonolla lopputuloksella. Tahi jotakin. Oikeastaan keikki meni yhtä hyvin kuin äskeinen vertaukseni, ontuen ja mukahauskasti.
Mutta tänään, tänään. Tänään on uusi päivä ja uudet jutut. Nyt en kerro Tampereen Artturille siitä, että olen diplomi-insinööri enkä siitä, että olen joskus ollut lapsi. Tänään yritän kertoa miehestä, joka elää perin suomalaisessa parisuhteessa. Kerron miehestä, jolla ei ole vaihtoehtoja elämälleen.

Tai no en minä tiedä mistä kertoisin. Setti on kirjoitettu, taisi alkaa muistisanalla "Aloitus", joten kait se tulee ensimmäisenä. Loppuun taisin laittaa "Yhteenveto", en kyllä muista mitä sillä tarkoitin. Siihen väliin sitten kasasin susia, hirviä, greippejä ja muuta tarpeellista tavaraa.
Harvinaisen epäitsevarma fiilis keikasta, viime kerta kun Artturissa tosiaankin meni kovin nihkeästi. Siitä oppii - toivottavasti. Nyt asenne ainakin ihan toisenlainen ja kaikenlainen, mahdollinenkin, starailu on ainakin juuri nyt kaikonnut kauaksi muille maille.
Yleisö Artturissa tuntui viime kerran perusteella olevan aika vaativaa standupin suhteen, joten saapi nähdä onnistunko hurmaamaan pseudo-osaamisellani Tamperelaisia tänään. Kuitenkin juuri ne huonosti menneet keikat ovat niitä, jotka vie eniten omaa osaamista (ja etenkin asennetta), joten oikeastaan harvasta keikasta on jääny niin "positiivinen" fiilis kuin mitä tuo ensimmäinen pyristely Artturissa oli.
Saapi nähdä miten Hollolan pojalla sujuu, parhaani teen ja se on jo helvetin vähän. Jatkakaa.

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Paljon onnea

Hyvää syntymäpäivää Jarkolle, jihuu meitsi. Noin, neljännesvuosisadan ikäisenä tulin takaisin vaikka lähdin liikkeelle Jyväskylään 24 vuotiaana. Eli paljon kerkisi tapahtumaan matkan varrella - tahi jotakin.

Lahdesta minut otti kyytiin tai tarkalleen autooni siirtyi Helsingistä tulleet Nickolay ja Ali. Kolmestaan matkasimme Jkylään ja valloitimme kaupungin. Okei kaupungin valloitti klubi-isäntä Ismo Leikola helvetin hyvillä jutuillaan ja etenkin laulullaan. Kiitokset yhdestä hauskimmista standup-illoista joissa olen itse ollut Ismolle. Kiitos.
Mutta mitenkäs me muut, oli neitsyt kerta englanninkielisellä klubilla niin minulle kuin Alillekin. Nickolayhan heittää aina englanniksi. Ali loisti illan MC:nä tehden hieman itselleen epätyypisellä tavalla - paljon energiaa ja huutamista. Toimi minusta. Minun kohdalla jutut menivät hieman metsään, mutta ainakin tuntui siltä, että yleisöllä oli hauskaa.
Tapasin myös pikaisesti Tomi Välimaan, joka oli aikanaan "koulukaveri" joskus lukion aikoina. Hän kyllä taisi kadota kesken matkanteon eli tauon aikana jonnekin, mutta näki mies sentään ensimmäisen heittoni - kun oli niin vähän esiintyjiä niin kävimme jokainen heittämässä kahdessa erässä juttumme.
Hauskaa oli kaikilla ja itsekin revin yhden helvetin hyvän heiton, jonka saatatte kuulla jo seuraavalla keikallani. Matkan aikana puhuimme paljon politiikkaa, taloustieteitä, psykologiaa, mutta etenkin keskustelumme Alin ja Nickolayn kanssa koskivat seksiä, viinaa ja eläinseksiä. Aihe, joka tuntuu olevan jokaisen koomikon sydäntä lähellä.
Kiitos Jyväskylä - seuraavaan kertaan.

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

It's arr in Engrish today

Ah, Jyväskylä kutsuu minua. Leikolan Ismon oli päivemmällä ilmoittanut Alille, että saattaa klubi olla tyhjänä, jos sinne edes tulemme. Ali soitteli minulle ja sanoin, että mehän mennään jos kerta on luvattu ja saattaa kuulemma kilometrirahatkin jäädä saamatta - mitä sitten, minä vaikka maksan.
Kohta siis lähtö osaltani Lahdesta Jyväskylään, kun sankarit Nickolay ja Ali tulevat Helsingistä minua noutamaan - suuret kiitokset siitä heille. Mitäköhän kieltä puhumme autossa kun kerta pitäisi englanniksi heittää keikka.
On muuten elämäni ensimmäinen VIRALLINEN englanninkielinen standup-klubikeikka. Mielenkiintoista. Saa nähdä meneekö tyystin karille, metsään, pensaikkoon vai tuleeko vain noutaja. Odotus on harvinaisen tuskaista, mutta yleensä se kertoo siitä, että en vaan ole muistanut ottaa lääkkeitäni (en mä oikeasti syö mitään lääkkeitä...ainakaan hirveästi).
Ilta voi siis muodostua lähes millaiseksi tahansa, itse pyrin parhaaseen mahdolliseen suoritukseen (ja se on ihan helvetin vähän se). Jos homme menee putkeen, niin enköhän heitä jatkossa enemmän myös englanniksi keikkoja, kun ko kielen kanssa on jostain syystä mukavampaa jutella yleisön kanssa.
Lupasin tarinoita jatkoista, mutta taisin valehdelle. En minä niitä voi tänne kirjoitella, kun eihän tätä edes lue kukaan...laita kommenttia jos nyt välttämättä olet puutteessa (siis tiedon, tiedon, joka koskee absurdeja jatkoja).
Jatkakaa.

Viikonloppu Raportti #1

Tervehdys rakkaat kuulijat.
Viikonlopusta on selvitty, perjantai alkuillasta maanantai aamuun se kesti. Käykäämme tapahtumia läpi kronologisessa järjestyksessä ja muistakaa - koko ketjun ajan JRepo oli selvinpäin.
Perjantai 18.00

Aloitamme hiljakseen yksityistilaisuudessa keikkamme Nickolayn kanssa. Minä menen lavalle lämmittelemään yleisöä ja hieman pohjustamaan Nickolayn settiä. Lämmittely sujuu nihkeästi ja teen virhearvion siinä, että otaksun ihmisten olevan standup-ilta-neitsyeitä. No se ei menoa haittaa, kun Nickolay pääsee lavalle. Aluksi ihmiset pelkäävät nauraa jutuillensa ja hieman vierastavat kait Nickolayn itseensä kohdistuvaa "rasismia". Mutta lopulta yleisö on lämmin ja siinä vaiheessa Nickolayn setti onkin kasassa ja minä pääsen vuorostani kertomaan elämästäni , mutta etenkin yleisön tietyistä jäsenistä (on se mukavaa, kun tuntee yleisönsä - okei se on vaan helppoa).

Settini uppoaa osittain kuin nyrkki voihin ja veitsi silmään. Osa jutuista menee vanhemmalta yleisöltä ohi ja osa nuoremmalta. Yksi pöytäryhmä nauraa lopulta ihan mille tahansa, joten paha sanoa oliko se esiintyjien aikaansaannosta vai päihteiden.
Kokonaisuudessaa illasta jäi hieman "no jaah"-fiilis. Mutta kuten yleensä itsekritiikkini on liian vahvaa ja jälkikäteen saatu palaute asiakkaalta oli positiivisempaa. Etenkin, kun alleviivasin lähes jokaisessa välissä sitä, että olen AMATÖÖRI. Muistin myös kertoa, että sillä hinnalle mitä meille maksettiin ei kovin hyviä koomikoita voi saada (olimme ilmaiseksi paikalla).
Palaute siis hyvä, Nickolayn juttuja kehuttiin paljon ja minun osaltani impro-osuutta, joka toimii yleensä mulla paremmin, kun asiakkaana on edes jonkin verran tuttu ihmisryhmittymä (tahi porukka, johon pystyn helposti samaistumaan).

Lauantai 21.00

Old Anchor kutsui minua ja samoin kuskina ollutta ystävääni. Matkaan tarttui myös yksi serkuistani, taidan olla ainut idiootti, joka kiertää keikoilla kavereidensa kanssa - kait se on jotain pakkomielteen omaista pätemisen tarvetta (tai sitten vaan sitä, että on helvetin loistavaa, että on ihmisiä, jotka jaksaa istua autossa ja joiden kanssa voin testata materiaaliani keikalle mennessä).
Saavuimme paikalle täsmälleen samaan aikaan kuin eräs sukulaiseni (joka paikassa niitäkin siis näyttää riittävän - mikäs siinä, tutuille on kaikkein helpointa heittää vittuilua). Joten heti oli fiilis katossaan, kun muutama sukulaiseni on matkassa mukana. Joten eikuin sisälle.
Old Anchorissa oli helvetillinen meteli ja muutama sankari alkoholisti sinne saapuessamme. Vähän yleisöä tällä kertaa ja minä hyvissä ajoin paikalla. Siinä kerkisin uudelleen kirjoittamaan settiäni ennen illan aloitusta ja minuthan tietenkin pistettiin aloittamaan ilta.
Toisin kuin itse arvelin, niin se sujui hyvin. Sain yleisön lämpimäksi enkä usko, että kukaan voi sanoa settini menneen huonosti. Sain muutamalta yleisönjäseneltä helvetin hyvät naurut irti ja koko yleisökin oli jutuissa mukana lähes erinomaisella otteella. Okei nyt menee hieman yli, oma näkemys rehellisesti ottaen oli se, että setti meni keskinkertaisesti, en mokaillut mitään, mutta turhia haahuiluja tuli tehtyä ja etenkin se, että vedin pari minuuttia yli sovitun ajan jäi vituttamaan rankasti.
Ensimmäinen puolisko meni helvetin hyvin. Itseeni toimi etenkin Alin jutut ja tänään ollaankin menossa porukalla Jyväskylään heittämään englanninkielistä standuppia; Ali, Nickolay ja minä.

Old Anchorin lopputulos siis kohtuullinen.
Sunnuntai 21.00
Shotissa ilta meni Nickolayn ollessa MC:nä ja hyvin alkoikin. Minut iskettiin lopulta esiintymään toiselle puoliskolle Leikolan Ismon jälkeen - siitä on kiva yrittää ponnistaa. Setti meni päin vittua ja lähes 80% oli improa. Revin naurut kuitenkin yleisön kommenttien perusteella hyvin, joten kait se sitten toimi. Arvosanaksi joku koomikko antoi minulle seiskan, tiedä sitten millä asteikolla (veikkaisin 7-100). Kaverit - joita Shotissa oli yli puolet yleisöstä olivat ainakin pitäneet, mutta ne nyt pitää mistä tahansa, joten ei kannata kuvitella olevansa hyvä niiden kommenttien perusteella.
Mutta jos Old Anchor oli lähes täysin etukäteen harjoiteltua ja hiottua, niin Shotti oli aitoa treeniklubia. Eksyin aiheesta toiseen miten sattui, juttelin jonkin verran yleisölle (ja sain hyvät naurutkin - loistavaa) ja vittuilin yhdelle kaverille siitä, että sen kihlattu käy mun kanssa kahvilla vähän väliä.
Ei ehkä olisi pitänyt, tuli sanomista jälkikäteen. Mutta siinä tilanteessa lähes kaikki nauroivat. Vitutti vaan muiden koomikoiden puolesta, kun puolet yleisöstä on tullu paikalle pyynnöstäni (saavuin Shottiin lähes puolitoista tuntia etuajassa ja huomasin, että porukkaa oli ihan helvetin vähän, joten oli pakko pakottaa lähellä asuvia ihmisiä sinne). Mutta onneksi kaverini/tuttavani/ystäväni arvostavat standuppia joten ilta meni kokonaisuudessaan helvetin hyvin. Ei vain minun osaltani.
Myöhemmin blogiini tulee vielä kommentit maailman hämärimmistä jatkoista ja niitähän riitti viikonlopun aikana.

perjantaina, joulukuuta 01, 2006

1.12.2006 Pikkujoulut / T minus 2 hours

Ja kohta on keikka. Tänään esiinnyn tutulle porukalle, jotka ovat kaikki tavalla tai toisella it-insinöörejä tahi vastaavia.

Tuleeko illasta mitään, nyt epäilyttää, uusi materiaali on poljettu maahan ja naftaliinista nostin vain vanhoja juttujani tätä iltaa varten. Mikä on okea ratkaisu, pitääkö varautua fiaskoon?

Ei.

Suunnittelu, suunnittelu ja suunnittelu. Kun on hyvin tiedossa asiakasryhmä ja paikka, niin on helpompaa valmistautua keikalle kuin jos vain tölväisee itsensä paikalle ja uskoo olevansa aina valmis.

Tämän illan settiäni pohdin jo pari viikkoa sitten ja hiljakseen se on kumuloitunut päässäni valmiiksi paketiksi. Mukaani lavalle tulee myös toinen amatööri standuppaaja Nickolay Antonov - minusta hauska mies, mutta se johtuu vaan siitä, että Nickolay on ryssä.

Tänään tulen juttelemaan yleisölle normaalia enemmän, koska tila on hyvin tiivis jo pienelläkin osallistujamäärällä. Pitää myös vähän warmupata porukkaa Nickolayta varten, koska miehen englanninkielinen setti saattaa olla "liikaa" it-insinööreille tähän aikaan vuodesta.

Itse olen ajatellut heittää ainakin seuraavia juttujani (joku saattaa tunnistaa keywordista, mistä on kyse):

- Koira I ja II
- Suklaa
- Laihdutus
- Hirvi
- Susi
- Joululahjat
- Aikuisviihde

Pyrin raportoimaan täällä mikä toimi hyvin, mikä helvetin hyvin ja kuinka paljon valehtelin raportissani. Tässä vaiheessa fiilis on aika negatiivinen, ei lainkaan kiinnosta mennä lavalle, ei olisi pitänyt kuunnella ammattilaista - mähän suhtaudun nyt aivan liian vakavasti kaikkeen. Damn.

Kyllä tämä tästä helpottaa ja kun olen paikan päällä, niin olen jo fiiliksessä mukana ja tähyämässä paikkaa josta naurattaa ihmisiä. Illanpalkkio: paljon nauruja tai ainakin kokemusta.

Niin makaa kuin sammuu

Nyt olen saanut palautetta - paljon. Eräs helvetin ammattitaitoinen standup-koomikko piti kanssani tiivistä sähköpostivaihtelua parin päivän ajan ja täytyy sanoa, että se avasi silmiä koko standup-maailmaan. Eihän kaikki olekaan niin kivaa ja pumpulimaista kuin voisi kuvitella. On kateutta, on itserakkautta ja kaikkea paskaa - mutta niistä ei pidä välittää.
Tärkeintä on pitää oma linja, olla itselleen uskollinen. Amatöörinä en voi vielä sanoa, että minulla olisi oma-juttu jo kasassa, mutta eiköhän se rakennu. Tärkeää on myös se, että en pyri heti ensialkuun liian voimakkaasti sellaisille klubeille jonne en ole valmis. Pitää kehittää itseään suunnitelmallisesti ja siten ansaita ammattilaisten kunnioitusta hiljakseen. Liian pitkät setit on myös pahasta - itsellänikin helposti repeää yli viiden minuutin jos pitäsi keritä setissä hiomaan vanhoja juttuja ja vielä kertomaan uusiakin. TEHOKKUUTTA JA TIIVISTYSTÄ.
Vaikka lähtökohta sähköposteissa ei välttämättä ollut positiivinen, niin kehtaan väittää, että nyt tilanne on jo perin jättivänkä ja eiköhän minulla ole hyvät mahdollisuudet jatkaa matkaani kohti Standup-Koomikon asemaa - siis sellaista, jota en itse itselleni anna vaan, joka minulle annetaan: yleisön ja muiden ammattilaisten toimesta.
Matkaa on jäljellä, enemmän kuin uskottekaan, mutta kyllä tämä tästä iloksi ei muutu.
Jokainen kantaa vastuu sanomisistaan ja tekemisistään ja taiteilija-piireissä pitää varoa ettei vahingossa saa ihmisiä suuttumaan epäselvällä ulosannillaan.
Jatkakaa

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Ja silloin kaikki sai syntynsä

Tänään, tänään on eeppinen päivä. Yhteiskunta tullee muistamaan tämän päivän kuin eilisen. Eli aika huonosti.
Tänään aloitan taas blogaamisen. Tänään teen sitä kuitenkin työkseni, koska olen nykyään aloitteleva stand up-koomikko ja tavoitteisiini liittyy se, että revin tästä aluevaltauksesta kaikkea tekemistä itselleni. Miksi en siis blogaisi tietäni suomalaisten sydämiin.
Pyrin täällä kommentoimaan ainakin jokaista keikkaani ja kertomaan siitä, mitä koomikon päässä liikkuu, kun hän tekee työtään (vai liikkuuko mitään). Ja etenkin sitä, miten matka standup-koomikoksi sujuu. Amatööristä ammattilaiseksi - onko se mahdollista jos vain päättää tehdä niin? Voiko halutessaan treenata ja esiintyä niin paljon, että voi tulla ammattilaiseksi standup-komiikassa.
Kerrankin siis suhtaudun tosissani johonkin työhöni ja jo pelkästään se on saanut monet ihmiset pelkäämään minua viime päivinä. Olkaa hyvä ja lukekaa tätä miten jaksatte, minä teen parhaani kertoakseni kaikki ne raa'at totuudet joita muut eivät uskalla sanoa. Lue tätä blogia jos haluat seurata matkaani amatööristä johonkin suuntaan - omana tavoitteena ammattilaisuus, mutta se on vasta tuolla jossakin horisontissa.
Jatkakaa